Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Tämä nyt ei ollut mikään tuttu vaan (kanta)-asiakas kahvilassa jossa olin aikoinaan töissä. Kyseessä parikymppinen naispuolinen henkilö, joka osti lounaan lisäksi limsapullon. (Pullo oli muistaakseni 0.3 litran vetoinen). Syötyään hän tuli kassalle pullon kanssa ja ilmoitti, että ostaa vielä jäätelön jälkiruuaksi, mutta minun pitäisi miinustaa hinnasta pullopantin hinta koska hän jättää pullon kahvilaan eikä ota sitä mukaansa. Sanoin, että ei se kyllä niin toimi. Että hän voi jättää pullon tänne tai olla jättämättä, mutta me emme ala hänelle siitä mitään pantteja maksella. Hän osti sitten jäätelönsä ja jätti pullon kahvilaan. (Ja kävi kyllä tuonkin jälkeen kahvilassa eli kovin suurta traumaa ei tainnut jäädä).

Huvittavinta tässä on, että kyseinen henkilö oli rikkaan perheen ainut lapsi jolle vanhemmat kustansi about kaikki hevosesta asuntoon eli tuo pullopantin kinuaminen oli kyllä ihan naurettavaa (ja tarpeetonta).

Kaverin kaverille olisi pitänyt ilmaiseksi tehdä ripsien ja hiustenpidennysten laitto. Liikkeessäni se siis maksaa yhteensä noin 800 euroa ja toimenpiteet olisi vienyt koko päivän. Hänellä ei siis ollut edes mitään kovinkaan kovinkaa tärkeää tapahtumaa tulossa eikä edes huono rahatilanne vaan osteli merkkilaukkuja minkä kerkes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.

Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.

Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.

Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.

Ap

Siis täh. Luuletko oikeasti että toimeentulolla ja masennuksella on joku yhteys.?

Todellakin =). Meillä oli erittäin helppo vauva, olemme parempituloisiin kuuluvia ja minulla vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, psykoosioireitakin oli, kesti pari vuotta toipua.

Siskoni : Meillä on 5v ja 8v pojat, siskollani yksi 8v poika. Meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoa, ja olen kärsinyt siitä ja siskollekkin siitä puhunut. Olen esim. kovasti kaivannut yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta se ei ole ollut mahdollista, kun ei olla saatu lapsia hoitoon.

Yhteen aikaan hän oli tosi usein tuomassa poikaansa hoitoon meille, yleensä koko viikonlopuksi. Perusteluna; "Kun sinä olet kuitenkin viikonloput kotona, samallahan voi sitten hoitaa.." Ööö..minkähän takia olen viikonloput kotona? No, koska en saa omia lapsiani koskaan minnekkään hoitoon.

Sitten minua alkoi kyllästyttämään lapsenpiikana oleminen ja sanoin, että ottaisiko hänkin joskus poikia. Sanoi, että joo, voi ottaa.

Aina kun kysyin, ei koskaan käynyt, aina oli jotakin. Sitten kysyin suoraan, että no sano sinä, milloin sinulle sitten kävisi?

Hän sanoi, että ymmärräthän sinä, että hänellä on aina viikonloppuisin kalenteri niin täynnä menoja, ettei hän voi ottaa. Ja että kolmesta pojasta lähtee niin kova meteli, ettei hän jaksa sitä.

Ja että hänen miehensä on yötöissä, on nukuttava aamulla, ja kun ei ole yötöissä, niin sitten heillä on menoja. Että ymmärrän minä?

Tottakai ymmärrän, tämän jälkeen yritti vielä monta kertaa työntää poikaansa minulle viikonlopuksi, en ottanut. Lopulta ärähdin hänelle, että kun sinä et koskaan halua minua auttaa, olet aika huonossa asemassa pyytämään minulta mitään.

Meni muutama viikko, ja siskoni pyysi vanhempaa poikaani heidän mukaansa mökille. Sanoin, että molemmat, tai ei kumpikaan, miten selitän sen pienemmälle, että vain isoveli pääsee tätinsä ja serkun kanssa mökille? Että pitäisikö minun pahoittaa poikani mieli hänen takiaan?

Hän sanoi, että ei se käy, poikaystävä ei jaksa kolmesta tulevaa meteliä. Lisäksi, tästä ei olisi minulle mitään apua, edelleenkään me ei saataisi mieheni kanssa yhteistä aikaa kun olisi yksi lapsi talossa.

Siskoni sanoi, että hänellä ei niinkään ollut mielessä minun auttaminen, vaan se, että saisi pojalleen kaverin mökille, kun siellä on hänellä yksin niin tylsää.

Ei lähtenyt kumpikaan poika mökille. Nyt serkut eivät ole vuoteen nähneet toisiaan (asumme 40km päässä toisistamme) koska en ota hänen poikaansa enää meille hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Työterveyslääkäri kertoi, että hänellä ei ole oikeutta määrätä opiaatteja.  (En niitä pyytänytkään, tuli vain esille asia.)  Siinä olisi lääkäreille vinkki: sanoo että ei pysty tekemään reseptejä kuin työpaikalla.  Ja niistä on systeemin pakko laskuttaa....Varmaan todella kiusallista.

Sillä lääkärillä oli Valvira rajoittanut toimimista lääkärinä. Oli saattanut kirjoittaa opiaatteja turhan paljon itselleen tai potilaille. Tai osa lääkäreistä hankkii tämän kiellon, niin ei tarvitse narkkareita hyysätä.

Vierailija kirjoitti:

Hillumme lähes joka viikonloppu baareissa samalla ystäväporukalla tällasia nuoria ja villejä opiskelijoita kun olemme. Yhdellä ystävistä on hiukan erikoinen tapa, sillä hän ei halua kantaa mukanaan käsilaukkua, koska siitä on niin vaivalloista huolehtia. Meillä muilla on käsilaukut, missä kannamme mukana meikit, lompakot, avaimet ym. tarpeelliset tavarat.

Tämä yksi kaveri työntää AINA kaikki omat säilytettävät tavaransa meidän muiden käsilaukkuihin kannettavaksi baarireissun ajaksi. Illan ja yön aikana hän tulee sitten vähän väliä hakemaan laukustani milloin omia rahojaan koska haluaa ostaa oluen tai huulipunan koska haluaa ehostaa itseään kun käy vessassa.

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Aargh, tästä tulee mieleen yksi oma kaveri. Kuljetti mukanaan aina vaan jotain onnetonta pikkulaukkua, jonne mahtuu ehkä just se pankkikortti ja huulipuna. Minä taas varustauduin esim. festarireissulle isolla järkevällä olan yli -mallisella laukulla. Sitten raahasin helteessä omien lisäksi toisen juomia (yht. 3 litraa tai joskus enemmänkin), toisen takkia, toisen hiusharjaa, meikkipussukkaa, huivia jne. Ja tietty minä olin se, jolla oli vessapaperia, käteistä rahaa, festariohjelma, tupakkaa, sytkäri..En tajua miksi suostuin tuohon. Oli ihan vakiokuvio aina. Ja tupakkaa tuo ei ostanut koskaan, koska "ei polta". Poltti siis ihan yhtä paljon kuin me oikeasti tupakoivat, mutta ei ostanut röökiä itse vaan pummasi aina.

Vierailija kirjoitti:

Duunari kirjoitti:

Työpaikan Ihmeellinen Lahjarinki oli vähäinen, mutta sitäkin kummallisempi hyväksikäytön muoto.

Rinki muodostui kymmenen hengen tiimiin kuuluneesta kolmesta naisesta. Näiden naisten kesken kerättiin muistamisia niin kihlausten, avioliittojen, 1.-3. lasten syntymien, työkomennusten (=6kk toisessa yksikössä) ja lopulta työpaikanvaihdon kunniaksi. Tärkeää toki oli, että jokainen tiimin jäsen osallistui lahjaringin "keräyksiin". Yhdessä kerätyt lahjat luovutettiin tyypillisesti vain 1-2 hengen läsnäollessa, eikä esim. yhteisessä kahvitilaisuudessa.

Loppuaikoina lahjarinkiläisten lahjaan osallistumisen kustannukset olivat helposti yli 20e kerta. Vuositasolla muistamisen kustannukset pyörivät muutamassa satasessa.

Kun vaihdoin työpaikkaa, maistuivat rinkiläisille tarjoamani kahvit. Odotin, millainen muistaminen itselleni on varattu: pettymys oli pieni, kun edes korttia ei oltu ostettu. Vähän jäi hyväksikäytetty olo.

Samankaltainen kokemus minulla: vuosia laitoin euroja toisten eläke-, synttäri- ja vauvalahjakeräyksiin. Usein homma nakitettiin minulle kokonaan, että kerääpä rahaa ja korttiin nimet ja käy ostamassa lahja.

Sitten kun itse jäin äitiyslomalle, en saanut edes korttia, saati mitään kahvituksia. Kun siinä äitiyslomaani edeltävän viimeisen iltapäivän minulle valkeni, ettei kukaan tosiaan tee elettäkään minkään muistamisen suuntaan, suutuin niin että melkein itku pääsi. Sen jälkeen en ole antanut senttiäkään yhteenkään keräykseen enkä kirjoittanut nimiä kortteihin. En myöskään enää suostu keräämään kolehteja toisille.

Täällä sama.

Opiskelin työn ohella ja kun valmistuin, 3 v kesti opiskelut, työkaverit pyysivät kakkua. Toin mutta ei muuta kuin sanallisia onnitteluita. Kollega sai opiskeltua avoimessa jonkun osa-alueen ja tuli viesti lahja ostettu, tuokaa jokainen 5 e. Jätin viemättä.

Sain lapsen ja tulin näyttämään vauvaa. Minulla on poika. Yksi työkavereista toi minulle muovipussillisen hänen tyttärensä vanhoja vaatteita.

Kun tulin töihin, olen laittanut kuoriin 0,20 senttiä .

Ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavallani on oikeastikin terveydellisiä ongelmia ja vointi on välillä varsin huono, mutta miksi haalia viisi lasta, hevoslauma, koiralauma, iso omakotitalo ja kesämökki kun se jaksaminen ei ole siihen riittävää.

Facebookissa huutelee ihmisiä avuksi milloin mihinkin painepesuriprojektiin, tapettien irrotukseen ja ikkunanpesuun. Ja tietysti kiukuttelee itsesäälissä syytellen toisia, kun apua ei aina ole jonoksi asti. Sanoo 'kyllä muistavansa tämän'. Entä sitten jos muistaa, mutta ei itse muista/jaksa/pysty koskaan tekemään mitään toisten apuna. Ei edes niissä omissa talkoissaan.

Niihin olen osallistunut jo ihan riittämiin. Hetkellisen avuntarpeen ymmärrän, mutta avuntarve on jatkuvaa ja työmäärä vain lisääntyy, kun laumat kasvavat...

Tätä minäkin ihmettelen, että miksi pitää hankkia mahdollisimman paljon vastuuta, jonka alle kuka tahansa voisi musertua? Itse olen lähtenyt ennemminkin siitä, miten teen oman elämäni mahdollisimman helpoksi. =) Siis kerrostaloasunto lähellä työpaikkaa, ei lemmikkieläimiä, toimiva julkinen liikenne, ei lapsia jne. Näin jaksankin paremmin.

Ihanaa että on joku samalla tavalla ajatteleva. Itsekään en haali mitään velkoja, huollettavia, parisuhteita tai raskaita velvollisuuksia. En voisi kuvitellakaan eläväni toisin.

Elämän täytyy olla sellaista että työnsä jaksaa tehdä kunnolla ilman toisten juoksuttamista, ja kotona ei tarvitse uupua, vaan ehtii tehdä jotain kivaa, ja huoltaa itseään lenkkeillen ja lepäillen.

Kuulostaapa todella tylsältä elämältä.

onko vastuullisuus siis sinulle tylsää? No sullahan on sitten rillumavei-elämää! 

Höpöhöpö. Mistä sinä rillumarei - elämän tähän tempaisit? Mutta saan kyllä elämässä tehtyä paljon muutakin kuin käytyä töissä ja lenkillä ilman parisuhdetta ja lapsia jne.

Ja todellakin ihan omin avuin.

Kuolisin tylsyyteen jos en muuta tekisi kuin töitä ja itseni puunaamista.

Joskus on kiireistä ja raskastakin mutta antoisaa kun tekee muutakin.

Tuossa lukee aatonaattona....

up

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppini kanssa pahoissa riidoissa tällä hetkellä, koska hän vaatii, että vien jatkuvasti pahasti kissa-allergisen lapseni hänen luokseen kylään ja hoitoon. Lapselleni siis puhkesi yhtäkkiä paha kissa-allergia (ja mahdollisesti muitakin eläinallergioita) vuosi sitten. Anopilla on viisi kissaa, koiria, lintuja ja jyrsijöitä koko talo täynnä ja hän ei ole myöskään mikään kovin siisti ihminen. Suoraan sanottuna talo on oikea haiseva pöly- ja karvaläävä. Lapsi saa melkein välittömästi oireita (silmä-, iho- ja hengitysoireita), vaikka olisi ottanut jo etukäteen allergialääkkeitä. Anopin mielestä lapsi kaipaa vain siedätyshoitoa ja hänen mielestään minä vain liioittelen asioita (oireet siis ovat ihan kaikkien silmin nähtävissä!). En siis tosiaankaan enää vie lasta sinne mielelläni. Anoppi laittoi viimeksi viime viikolla viestin, että toivoo lapsen tulevan kesälomalla muutamaksi päiväksi mummolaan hoitoon. Aikoi kuulemma imuroida ensin ja laittaa kissat siksi aikaa toiseen huoneeseen. Ei, niin ei! Itse en ole kehdannut vaatia eläinten hävittämistä, mutta valitettavasti tosiasia on se, että jos niin ei tapahdu, niin lapsi ei enää voi vierailla mummolassa (muuten kuin ihan lyhyitä pätkiä kerrallaan). 

Anoppihan on ihan oikeassa. Allergeenien välttämistä ei nykyään suositella ellei kyseessä henkeä uhkaava tilanne. Penskalle antihistamiinia suuhun ja silmiin ja tarvittaessa avaavaa keuhkoputkiin ja sinne vaan elukoiden sekaan. 

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Erittäin törkeitä ovat kyllä nämä ilmaisten leipomusten kärkkyjät olleet, sitä en kiistä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Erittäin törkeitä ovat kyllä nämä ilmaisten leipomusten kärkkyjät olleet, sitä en kiistä.

Pienenkin täytekakun (6 munaa, kermaa, hilloa, marsipaania) tarpeet ovat jo kympissä. Siitä kuuden munan kakusta ei syö kuin 6-8 henkeä. Laskehan siitä, kuinka monta kakkua tarvitaan kun häissä on 200 vierasta. Siihen päälle vielä vegaanikakkujen kaurakermat ja oikeitten allergisten erikoisruokavaliot. Yksi pussillinen gluteenittomia jauhoja maksaa nelisen euroa yms.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Erittäin törkeitä ovat kyllä nämä ilmaisten leipomusten kärkkyjät olleet, sitä en kiistä.

Eihän siinä ollukaan kyse yhdestä kakusta vaan monesta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Erittäin törkeitä ovat kyllä nämä ilmaisten leipomusten kärkkyjät olleet, sitä en kiistä.

Kyse oli neljästä isosta juustokakusta, ei yhdestä. Jos kakku ei tarkoita piirasvuokaan tehtyä vaan oikeasti korkeaa kakkua, niin kyllä juustokakulle tulee hintaa. Sitähän ei tehdä niistä halvoista vehnäjauhoista. Täytteeseen uppoaa runsaasti tuorejuustoa ja kermaa, ja jos niissä on vielä jotain hedelmiä niin ihan hyvin päästään mainittuun hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on jäänyt ketjussa vaivaamaan: miten isonkaan juusto- tai täytekakun materiaalikustannukset voivat liikkua yli sadassa eurossa?? Kerma, vehnäjauhot, sokeri ym aika halpoja tarvikkeita. Jos aiot alapeukuttaa niin voisitko pliis laskea edes vähän noita materiaalikustannuksia auki niin tälläinen leipomisesta tietämätön saattaisi valaistua ;)

Erittäin törkeitä ovat kyllä nämä ilmaisten leipomusten kärkkyjät olleet, sitä en kiistä.

Esimerkiksi kymmenen hengen juustokakkuun menee helposti paketti keksejä pohjaan, pari-kolme rasiaa tuorejuustoa ja muut ainekset vielä lisäksi, kermaa, rahkaa, marjoja, mitä nyt reseptiin sattuu kuulumaan. Täytekakuissa kakkupohja on kohtuullisen edullinen tehdä, täytteet ja koristeet ei niinkään. Varsinkin jos haluaa jotain eksoottisempia hedelmiä, kotimaisia marjoja tai muuta kallista.

Kaveri muutama vuosi sitten miehensä kanssa espanjaan, sovittiin että hoidan 2 lasta viikon ajan ja hinnasta sovitaan myöhemmin. No viikko meni kivasti, olin erossa muusta perheestäni viikon ja nuorin lapsi oli mukana.

Kaveri tuli suomeen ja toi palkaksi halvinta rommia mitä löytyy :D Mitään muuta ei ollut edes tulossa.

Jäi tuon jälkeen lastenhoidot vähiin mun puolelta.

Keväällä kysyli et pitäis päästä reissuun ja lapsille ei ole hoitajaa niin sanoin että ei ole mun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Koulukaveri pyysi joskus ala-asteella synttäreilleen. En jostain syystä olisi päässyt juhliin, joten kieltäydyin kutsusta. "No ei se mitään, voit laittaa lahjan postilaatikkoon", hän sanoi. :) En laittanut. Tytöstä kasvoikin sitten super itsekäs nainen, joten tuo pyyntö ei ollut pelkkää lapsellisuutta.

Itse en 4.luokalla päässyt kaverin synttäreille, johon kaveri myöhemmin totesi minun olevan lahjan velkaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatti-PT ja minulla on pitkä kokemus valmennuksesta ja urheiluravitsemuksesta. Harva sukulainen kyselee ohjaamaan (veloitan normaalisti 80-100 € kertaohjauksesta), mutta sitten taas räätälöityjä ravinto-ohjelmia pitäisi tehdä ilmaiseksi joka toiselle tutulle ja sukulaiselle, "kun pitäisi päästä läskeistä eroon..." Kehotan yleensä suosiolla ostamaan jonkun ruokavalion netistä, koska en yksinkertaisesti jaksa ensin selittää kaikkea juurta jaksaen, kuunnella mussutusta siitä, että aamupalalla ei haluta vetää muuta kuin 3 kuppia kahvia ja 5 röökiä. Ja kun pitäisi sitten vielä väitellä siitä, että irtokarkit ja limsa lihottaa siitä huolimatta, että niissä ei ole rasvaa, niin en yksinkertaisesti jaksa.

Pakko kommentoida kun osuu niin lähelle! Lopetin ruokaneuvojen antamisen kokonaan kun se meni jankkaamiseksi. Aluksi tarjosin apuani ihan iloisesti, mielellään autan läheisiä laihtumaan ja tervehtymään. MUTTA ohjeiden antamisen jälkeen alkoi valitus "mä en haluais tästä luopua aamuisin, tosta en tykkää, haluaisin enemmän sitä sun tätä". Meni hermo ja sanoin että syö mitä haluat, ihan ilmaiseksi nuo ohjeet sinun hyväksesi laadin, ei oo pakko noudattaa! Teki palveluksen, ja kiitoksen sijasta tuli ihme valitusta "mutku emmääää haluuuu!"

Nykyään menen ihan tuppisuuksi kun ruuasta puhutaan tai korkeintaan "joo se Snickers on varmaan ihan hyvä aamupala, pidä toi"

Hui kauhea, toivottavasti tuo on kärjistettyä, kuka oikeasti haluaisi syödä aamupalaksi suklaapatukan? Oksennus kyllä karkaisi siitä äkillisestä sokerin ja rasvan vyörystä.

Minä söin suklaata aamiaiseksi kun olin raskaana. Jotain oli pakko syödä että pahoinvointi laantuisi, ja kaikki muu aiheutti siinä aamupahoinvoinnissa pelkkää yökkimistä. Eli, suklaa-aamupalalla nimenomaan ehkäisin oksentamista :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.

Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.

Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.

Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.

Ap

Siis täh. Luuletko oikeasti että toimeentulolla ja masennuksella on joku yhteys.?

Krooninen masennus vie usein kyvyn tehdä töitä tai opiskella, mikä vaikuttaa suoraan toimeentuloon.