Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme. Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.
Paljonko olet yhteensä ’lainannut’ ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka käyttäisi huumeita, huumeita ei siis ole. Hyvä logiikka hei!
Sama. Enkä tunne yhtään moottoripyöräjengiläistä, joten ei niitäkään ole.
Ja 9/11 on pelkkää jenkkileffaa, koska en ollut itse paikalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme. Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.
On siis ”lainaillut”, eli et ole saanut rahojasi takaisin, ja silti ilmeisesti annat joka kuukausi sen 100-200€? Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.
Totta. On vaan helpompaa ja eivät ehkä sitten mene äitini pienelle eläke-pussille. Häntä lähinnä yritän suojella. Kylmä todellisuus varmaan iskee sitten kun hänestä aika jättää ja ei voi käyttää häntä kiristykseen. "Ai no pitää varmaan pyytää mutsilta"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän vaimo kehtasi pyytää antamaansa lasten elokuvaa takaisin sillä perusteella jos olemme jo katsoneet sen.
Jos tarkoitat lastesi isän vaimoa niin saattaa olla minusta kyse. En antanut lapsille elokuvaa, vaan he halusivat lainata sitä. Keräilen kyseisiä leffoja, eli olisi todellakin ollut kiva saada se takaisin kokoelmaani. Pyytämisen jälkeenkään en saanut sitä takaisin. Valehtelullasi ei ole rajaa..
Moni tulkitsee, että lainattu tavara siirtyy omaksi, jos palautusta venyttää tarpeeksi. Myös silloin tavaran omistusoikeus siirtyy henkilölle, joka ottaa tavaran lainaksi, jos omistajalla ei ole tavaralle välitöntä käyttöä.
Osa tulkitsee, että lainattua ei tarvitse palauttaa, koska hakea hänenkin täytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme. Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.
Paljonko olet yhteensä ’lainannut’ ja miksi?
En ole laskenut. Tuo kyllä loppuu kun äidistäni aika jättää. Pari kertaa maksellut myös muutaman tonnin vuokra-rästit ja sähköt . Varmaan annan rahaa ettei hän häiriköisi äitiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti saa rahaa myös äidiltäsi ettei pyytäisi sulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme. Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.
On siis ”lainaillut”, eli et ole saanut rahojasi takaisin, ja silti ilmeisesti annat joka kuukausi sen 100-200€? Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.
Totta. On vaan helpompaa ja eivät ehkä sitten mene äitini pienelle eläke-pussille. Häntä lähinnä yritän suojella. Kylmä todellisuus varmaan iskee sitten kun hänestä aika jättää ja ei voi käyttää häntä kiristykseen. "Ai no pitää varmaan pyytää mutsilta"
Lainaa? Onko teillä siis velkakirjat tehtynä, että voisit periä lainaasi oikeusteitse takaisin.
Kysypä äidiltäsi, onko lainannut häneltäkin.
Keskustele äitisi kanssa, miten härskisti siskosi haluaa käyttää toisia hyväksi, ja sopikaa, että KUMPIKAAN EI ANNA RAHAA. Ja ilmoittakaa tämä yhdessä siskollesi.
Siskosi voi hakea toimeentulotukea, jos muut tuet eivät kata välttämättömiä elinkustannuksia. Yhteiskunta huolehtii omistaan nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan Pomppas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No tuo oli nyt kuitenkin vain sinun oletus, vaikka hölmöltä tuntuisikin, niin olisihan hän vain voinut haluta tutustua sinuun. Ei hän sinua ainakaan hyväksi käyttänyt.
Ensinnäkin, eiköhän tuo tarinan kertoja tiedä tilanteen paremmin kuin sinä tai minä.
Toisekseen, ei kenelläkään ole velvollisuus lähteä kaljalle tai tutustua toiseen, vaikka toinen sellaista toivoisikin.
Kolmanneksi, eikö näistä jutuista voi nauttia tai tuntea myötähäpeää ilman, että lähtee arvailemaan asioiden todenperäisyyttä tms. Tämä kun ei ole mikään tuomioistuin.
Ei toki ole velvollisuus lähteä jos ei halua, mutta ei työkaverin pyytäminen kaljalle ole mikään härski pyyntö itsessään vaan ihan normaalia ystävällisyyttä. Tarkoitusperistähän meillä ei ole tietoa, koska kirjoittaja ei niitä kysynyt, vaan toimi omien oletustensa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi ilahduttanut kyläkutsu osoittautuikin tuntien tietokonepäivityskeikaksi.
Tuo on tuttua mutta vielä pientä. Odotappas kun äitisi kyläkutsu osoittautuukin ojankaivuutalkoiksi ja ilmaannut paikan päälle pikkutakissa.
Saat ilmaantua pikkutakissa tai missä haluat mutta ilman ennakkovaroitusta äiti tai kuka tahansa muu tarjoaa sopivat työkamppeet. Omia vaatteita ei tarvi pilata oli ojankaivuuta tai mitä tahansa muuta tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moikkailee joka kerta, odottaa kai että vastaan jtn
No tää on kyllä törkeintä ikinä mitä oon kuullu.
Kuulin joskus yhdeltä rekkakuskilta, joka oli muuttanut kaupunkiin kerrostaloon, että naapurit katsoivat kuin hullua, kun hän tervehti rappukäytävässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme. Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.
On siis ”lainaillut”, eli et ole saanut rahojasi takaisin, ja silti ilmeisesti annat joka kuukausi sen 100-200€? Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.
Totta. On vaan helpompaa ja eivät ehkä sitten mene äitini pienelle eläke-pussille. Häntä lähinnä yritän suojella. Kylmä todellisuus varmaan iskee sitten kun hänestä aika jättää ja ei voi käyttää häntä kiristykseen. "Ai no pitää varmaan pyytää mutsilta"
Miksi luulet, ettei siskosi joka tapauksessa kävisi muidenkin pusseilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johan Pomppas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No tuo oli nyt kuitenkin vain sinun oletus, vaikka hölmöltä tuntuisikin, niin olisihan hän vain voinut haluta tutustua sinuun. Ei hän sinua ainakaan hyväksi käyttänyt.
Ensinnäkin, eiköhän tuo tarinan kertoja tiedä tilanteen paremmin kuin sinä tai minä.
Toisekseen, ei kenelläkään ole velvollisuus lähteä kaljalle tai tutustua toiseen, vaikka toinen sellaista toivoisikin.
Kolmanneksi, eikö näistä jutuista voi nauttia tai tuntea myötähäpeää ilman, että lähtee arvailemaan asioiden todenperäisyyttä tms. Tämä kun ei ole mikään tuomioistuin.
Ei toki ole velvollisuus lähteä jos ei halua, mutta ei työkaverin pyytäminen kaljalle ole mikään härski pyyntö itsessään vaan ihan normaalia ystävällisyyttä. Tarkoitusperistähän meillä ei ole tietoa, koska kirjoittaja ei niitä kysynyt, vaan toimi omien oletustensa pohjalta.
Ei kyllä kiinnostaisi pätkääkään roikkua työkavereiden kanssa vielä vapaa-ajallakin. Muutenkin normaalioloissa tulee vietettyä heidän kanssa arkisin aikaa enemmän kuin perheen kanssa.
Härski ehdotus naapurilta, kun törmättiin sisäpihalla. Keskustelu käytiin englanniksi naapurini äidinkielellä.
Naapuri (N): Hei, voinko puhua suoraan? Minä (M): Tottakai, mistä haluaisit jutella? N: Haluan nussia aivosi pihalle. M (naurahtaen): Hauska läppä. N: Ei, kun olen tosissani.
Tilanteen teki erityisen kiusalliseksi se tosiseikka, että tunsin naapurini vaimon, ja tiesin että heillä on useita lapsia, joista nuorimmainen alle kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan Pomppas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No tuo oli nyt kuitenkin vain sinun oletus, vaikka hölmöltä tuntuisikin, niin olisihan hän vain voinut haluta tutustua sinuun. Ei hän sinua ainakaan hyväksi käyttänyt.
Ensinnäkin, eiköhän tuo tarinan kertoja tiedä tilanteen paremmin kuin sinä tai minä.
Toisekseen, ei kenelläkään ole velvollisuus lähteä kaljalle tai tutustua toiseen, vaikka toinen sellaista toivoisikin.
Kolmanneksi, eikö näistä jutuista voi nauttia tai tuntea myötähäpeää ilman, että lähtee arvailemaan asioiden todenperäisyyttä tms. Tämä kun ei ole mikään tuomioistuin.
Ei toki ole velvollisuus lähteä jos ei halua, mutta ei työkaverin pyytäminen kaljalle ole mikään härski pyyntö itsessään vaan ihan normaalia ystävällisyyttä. Tarkoitusperistähän meillä ei ole tietoa, koska kirjoittaja ei niitä kysynyt, vaan toimi omien oletustensa pohjalta.
Ei kyllä kiinnostaisi pätkääkään roikkua työkavereiden kanssa vielä vapaa-ajallakin. Muutenkin normaalioloissa tulee vietettyä heidän kanssa arkisin aikaa enemmän kuin perheen kanssa.
Sitten kieltäytyy. Kutsuminen ei silti ole härskiä.
Ei nussittu aivoja pihalle kirjoitti:
Härski ehdotus naapurilta, kun törmättiin sisäpihalla. Keskustelu käytiin englanniksi naapurini äidinkielellä.
Naapuri (N): Hei, voinko puhua suoraan? Minä (M): Tottakai, mistä haluaisit jutella? N: Haluan nussia aivosi pihalle. M (naurahtaen): Hauska läppä. N: Ei, kun olen tosissani.
Tilanteen teki erityisen kiusalliseksi se tosiseikka, että tunsin naapurini vaimon, ja tiesin että heillä on useita lapsia, joista nuorimmainen alle kouluikäinen.
Vastaisin tähän että menenpä juttelemaan asiasta saman tien vaimosi kanssa.
Hyvä vinkki. Hämmennyin tilanteesta, ja jäädyin. En tosiaan tiedä onko naapurillani esim. avoin suhde vaimonsa kanssa. Meni jotenkin fiilikset tähän naapuriin, eikä sen jälkeen olla paljoa juteltu :-D
Tosi Mies kirjoitti:
Ei nussittu aivoja pihalle kirjoitti:
Hyvä vinkki. Hämmennyin tilanteesta, ja jäädyin. En tosiaan tiedä onko naapurillani esim. avoin suhde vaimonsa kanssa. Meni jotenkin fiilikset tähän naapuriin, eikä sen jälkeen olla paljoa juteltu :-D
Olisit antanut nussia! Kuitenkin halusit!
Tosi Mies, tämä ei ole mikään Jallu tai Kalle lehden fantasia nurkka. Naapurin käytös oli törkeää/ härskiä ja ihan keskellä päivää. Käytös ei mennyt minkään känni sekoilun piikkiin. Jaoin tarinan härskistä naapurin ehdotuksesta, joita tässä ketjussa pyydettiin :-D
”Oletko jo päässyt eron yli? ” kolme viikkoa sen jälkeen kun opiskeluaikainen poikaystävä oli jättänyt toisen tytön vuoksi (varsin yllättäen, kuukausi ennen sitä hän oli vannonut rakkauttaan). Kysyjä halusi, että voitaisiin ruveta olemaan kaveriporukassa normaalisti, koska ”se päivä jolloin joudut olemaan heidän kanssaan kaveri väistämättä tulee ennemmin tai myöhemmin”. Myöhemmin tuli ihan painostusta, että ”tilanne täytyy normalisoitua”. Nykyään harmittaa etten ottanut tuohon porukkaan etäisyyttä aikaisemmin, kun nuo sanomiset menivät ajan kanssa ihan painoistukseksi että ”pitää päästä eron yli” ja ”olla kaveri”. Menin aika huonoon kuntoon kun äitini kuoli lisäksi ja jouduin käymään terapiassa. Tuolta kaveriporukalta ei tullut edes surunvalitteluja äitini kuoleman johdosta. Tuntuu että ensimmäinen asia mitä he kyselisivät jos tavattaisiin olisi, että milloin aion ruveta olemaan kaveri eksän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Johan Pomppas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No tuo oli nyt kuitenkin vain sinun oletus, vaikka hölmöltä tuntuisikin, niin olisihan hän vain voinut haluta tutustua sinuun. Ei hän sinua ainakaan hyväksi käyttänyt.
Ensinnäkin, eiköhän tuo tarinan kertoja tiedä tilanteen paremmin kuin sinä tai minä.
Toisekseen, ei kenelläkään ole velvollisuus lähteä kaljalle tai tutustua toiseen, vaikka toinen sellaista toivoisikin.
Kolmanneksi, eikö näistä jutuista voi nauttia tai tuntea myötähäpeää ilman, että lähtee arvailemaan asioiden todenperäisyyttä tms. Tämä kun ei ole mikään tuomioistuin.
Ei toki ole velvollisuus lähteä jos ei halua, mutta ei työkaverin pyytäminen kaljalle ole mikään härski pyyntö itsessään vaan ihan normaalia ystävällisyyttä. Tarkoitusperistähän meillä ei ole tietoa, koska kirjoittaja ei niitä kysynyt, vaan toimi omien oletustensa pohjalta.
Lopeta toi jankuttaminen...
On siis ”lainaillut”, eli et ole saanut rahojasi takaisin, ja silti ilmeisesti annat joka kuukausi sen 100-200€? Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka antaa.