Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni kertoi heille on vuosia käyneet yllätysvieraat mökillä. Pari v keksivät hyvän keinon : puuroa.
Hommasivat toisen jääkaapin ja tuvan keittiö oli aina lähes tyhjä.
Kun tuli yllätysvieraita, kysyivät suoraan toitteko ruokaa mukana.
Sitä kahvipakettia ja keksejä on kannettu. On lämmitetty saunaa ja illaksi keitetty kaurapuuroa. Sekaan marjoja, jos on kypsiä
Viimeistään 3.s puuroruoka sai vieraat nopeasti vaihtamaan osoitetta. Lapsiperheet vielä nopeammin.
Onpa typerä ja vaivalloinen keino. Miksi ei vaan suullisesti kielletä ihmisiä tulemasta tai syömättä ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on myös ihmisiä joilla on uskomattoman huono ulosanti ja jotka kirjoittavat sekavaa tekstiä josta on vaikea saada selvää että mitä tässä koitetaan kertoa. Mun mielestäni olisi kohteliasta hypätä yli jos ei saa tekstistä tolkkua eikä antaa alanuolta ja ilkeää kommenttia. Kirjoittaja on kuitenkin yrittänyt vaikka tulos onkin ollut huono.
Vanha totuus on, että huonosti kirjoitettu on huonosti ajateltu. Paradoksaalista kyllä, lyhyemmän tekstin kirjoittaminen on vaikeampaa kuin pidemmän, koska johtoajatus täytyy tiivistää ja kaikki asian kannalta turhat sivurönsyt poistaa.
Muun muassa Göethe oli aikoinaan kirjoittanut sisarelleen, että tämä joutuu tyytymään pitkään kirjeeseen, koska hänellä ei ole aikaa kirjoittaa lyhyttä kiirjettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Hänellä oli viimeinen työpäivä eli työsuhde päättyi. Voihan olla, että hän olisi halunnut tarjota sinulle läksiäiskaljat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Härskeintä mihin mie olen elämässäni törmännyt oli anopin vaatimus tilakauppaa tehdessä ruokasyytingistä heille. Olin silloin nuorehko nainen ja sanoin, että en suostu. Haluan käydä töissä, ei minulla ole aikaa olla täällä tilalla jokapäivä heille ruokaa laittamassa ja heitä passaamassa. Minusta se oli pöyristyttävä vaatimus. No, tilakauppaa ei tullut tuolla vaatimuksella ja ko. nainenkin on jo ex-anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienistä kielioppivirheistä nillittäminen on vähän yksinkertaisten ihmisten tapa tuntea itsensä paremmaksi.
Todella hyvin tiivistetty. Bravo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienistä kielioppivirheistä nillittäminen on vähän yksinkertaisten ihmisten tapa tuntea itsensä paremmaksi.
Se nyt sattuu ärsyttämään kun näitä 50-kymppisiä ja 35-vuotta on täällä palstat täynnä. Ja ärsyttää näköjään ihan muitakin mitä kommentteja täällä lukenut. Mutta ei aleta jankkaamaan enempää tässä ketjussa joten yksinkertaista kesää sinnekin vaan :)
Mites se menikään? Se koira...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ystäväni olisi halunnut lapseni toiseksi nimeksi hänen nimensä. Jotenkin piti sitä itsestäänselvyytenä.
Sain päivän naurut. Kiitos! 😀😀😀😀😀
Vierailija kirjoitti:
Härskeintä mihin mie olen elämässäni törmännyt oli anopin vaatimus tilakauppaa tehdessä ruokasyytingistä heille. Olin silloin nuorehko nainen ja sanoin, että en suostu. Haluan käydä töissä, ei minulla ole aikaa olla täällä tilalla jokapäivä heille ruokaa laittamassa ja heitä passaamassa. Minusta se oli pöyristyttävä vaatimus. No, tilakauppaa ei tullut tuolla vaatimuksella ja ko. nainenkin on jo ex-anoppi.
Härskiys riippuu siitä, mihin hintaan tilaa oltiin teille myymässä. Yleensä syytinki liittyy todella alihintaiseen kauppaan.
Mutta toki, jos et itse ollut tilalla päiviä, niin ehdotus oli hassu. Jos taas miehesi oli tilalla ja söi siellä päivittäin, niin samallahan hän olisi keittänyt potut vanhemmilleenkin kun omansakin keitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin 13.7. (viesti 7228) miten vaimon sisko kutsui tauluja ripustamaan.
Muutamaa vuotta myöhemmin tapahtunutta: sama daami oli tekaissut ankkurilapsen uuden ukkonsa kanssa, ja pyysi siskoltaan eli vaimoltani lapsenhoitoapua. Vaimo tietysti että tottakai auttaa. No toivat sitten noin yksivuotiaan meille viikoksi kun lähtivät johonkin perkeleen etelään. Vaimo oli alunperin ymmärtänyt että lapsi tulee meille tyyliin yhdeksi illaksi. Kuka jättää 1-vuotiaan yksin viikoksi?
Olen yrittänyt kertoa vaimolleni että ei olisi niin sinisilmäinen, vastaavaa hyötymisyritystä on aina pinnan alla kun tilaisuus tulee. Taulujen ripustusepisodista en ole kertonut, en halua että sen takia hänen ja sisarensa välit huononisivat.
M53
Joo ei varmaan kannata kertoa vaikka heidän välien huononeminen ei välttämättä olisi ihan huonokaan juttu.
Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.
Rikkailla on päällään merkkivaatteita. Onnellisilla ihmisillä on päällään kissankarvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sartsu kirjoitti:
Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.
Mä olen kanssa kokki, mutta kyllä mä ystäviä olen aina valmis auttamaan ja tekemään ruoat. Varsinkin, jos tiedän, että raha on tiukilla ja budjetti pieni. Tuttavat ja hyvän päivän tutut on sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Sartsu kirjoitti:
Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.
Mä olen kanssa kokki, mutta kyllä mä ystäviä olen aina valmis auttamaan ja tekemään ruoat. Varsinkin, jos tiedän, että raha on tiukilla ja budjetti pieni. Tuttavat ja hyvän päivän tutut on sitten asia erikseen.
Satunnaisesta tuttavastakin tulee paras ystävä, kun on jotain itselleen vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sartsu kirjoitti:
Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.
Mä olen kanssa kokki, mutta kyllä mä ystäviä olen aina valmis auttamaan ja tekemään ruoat. Varsinkin, jos tiedän, että raha on tiukilla ja budjetti pieni. Tuttavat ja hyvän päivän tutut on sitten asia erikseen.
Satunnaisesta tuttavastakin tulee paras ystävä, kun on jotain itselleen vailla.
No tuskin liittyy tuohon ystävän auttamiseen mitenkään. Ystävät ystävänä ja hyväksikäyttävät lokit asia erikseen.
Hevostallin omistava ystävä oli lähdössä miesystävänsä luo Englantiin viikoksi. Ehdotti ihan pokkana, että minä ja mieheni mentäisi siksi aikaa hoitamaan hänen talliaan (8 hevosta, 5 isoa koiraa, pari kissaa). Meillä kolme pientä alle kouluikäistä lasta ja kaksi omaa isoa koiraa. Voitaisi asua hänen talossaan ja ottaa koirat ja lapset mukaan. Palkkioksi olisi antanut seuraavasta koirapentueesta meille pennun (ihan kuin olisi tarvittu kolmatta koiraa). Ja ei siis oltu koskaan hevosia hoidettu. Ei tullut kauppoja.
Mintsuliina kirjoitti:
Hevostallin omistava ystävä oli lähdössä miesystävänsä luo Englantiin viikoksi. Ehdotti ihan pokkana, että minä ja mieheni mentäisi siksi aikaa hoitamaan hänen talliaan (8 hevosta, 5 isoa koiraa, pari kissaa). Meillä kolme pientä alle kouluikäistä lasta ja kaksi omaa isoa koiraa. Voitaisi asua hänen talossaan ja ottaa koirat ja lapset mukaan. Palkkioksi olisi antanut seuraavasta koirapentueesta meille pennun (ihan kuin olisi tarvittu kolmatta koiraa). Ja ei siis oltu koskaan hevosia hoidettu. Ei tullut kauppoja.
Minkä rotuinen pentu se olisi ollut? Jos arvoltaan vaikkapa 2000e niin ihan hyvä palkkio viikon hoidosta. Olisitte myyneet sen.
Olarin Teppo kirjoitti:
Serkku pyysi maksua seksistä hänen kanssaan.. Kyseessä on 25v 62kg 162cm nainen eli aikalailla täydellinen pakkaus, just sitä mitä mies tarvii.. Rahaa pyysi 70e.
Kai sä tingit?
Ilmeisesti aromipesä?