Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Mintsuliina kirjoitti:
Hevostallin omistava ystävä oli lähdössä miesystävänsä luo Englantiin viikoksi. Ehdotti ihan pokkana, että minä ja mieheni mentäisi siksi aikaa hoitamaan hänen talliaan (8 hevosta, 5 isoa koiraa, pari kissaa). Meillä kolme pientä alle kouluikäistä lasta ja kaksi omaa isoa koiraa. Voitaisi asua hänen talossaan ja ottaa koirat ja lapset mukaan. Palkkioksi olisi antanut seuraavasta koirapentueesta meille pennun (ihan kuin olisi tarvittu kolmatta koiraa). Ja ei siis oltu koskaan hevosia hoidettu. Ei tullut kauppoja.
Minkä rotuinen pentu se olisi ollut? Jos arvoltaan vaikkapa 2000e niin ihan hyvä palkkio viikon hoidosta. Olisitte myyneet sen.
Minusta ainakin (ja toivottavasti muistakin vastuullisista koiranomistajista) olisi kyllä todella kyseenalaista hankkia luovutusikäinen pentu joltakin muulta kuin kasvattajalta itseltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sartsu kirjoitti:
Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.
Mä olen kanssa kokki, mutta kyllä mä ystäviä olen aina valmis auttamaan ja tekemään ruoat. Varsinkin, jos tiedän, että raha on tiukilla ja budjetti pieni. Tuttavat ja hyvän päivän tutut on sitten asia erikseen.
On ihan eri asia auttaa omaksi ilokseen kuin alkaa vaatimaan toiselta tekemään työtään ilmaiseksi.
Mintsuliina kirjoitti:
Hevostallin omistava ystävä oli lähdössä miesystävänsä luo Englantiin viikoksi. Ehdotti ihan pokkana, että minä ja mieheni mentäisi siksi aikaa hoitamaan hänen talliaan (8 hevosta, 5 isoa koiraa, pari kissaa). Meillä kolme pientä alle kouluikäistä lasta ja kaksi omaa isoa koiraa. Voitaisi asua hänen talossaan ja ottaa koirat ja lapset mukaan. Palkkioksi olisi antanut seuraavasta koirapentueesta meille pennun (ihan kuin olisi tarvittu kolmatta koiraa). Ja ei siis oltu koskaan hevosia hoidettu. Ei tullut kauppoja.
Todella vastuutonta jättää hevosensa kokonaiseksi viikoksi täysin kokemattomia ihmisten hoitoon. Kuka tahansa pystyy ohjeiden mukaan kärräämaan niille ruuan ja veden eteen. Mutta jos ei tiedä mitään hevosista niin huomaako edes jos hevosen terveys reistailee? Minä ainakaan en osaisi pitää silmällä hevosen terveyttä ja hyvinvointia paitsi jos se suorastaan tuupertuisi jalkoihini.
Todella vastuutonta sekä hevosia että kokemattomia hoitajia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mintsuliina kirjoitti:
Hevostallin omistava ystävä oli lähdössä miesystävänsä luo Englantiin viikoksi. Ehdotti ihan pokkana, että minä ja mieheni mentäisi siksi aikaa hoitamaan hänen talliaan (8 hevosta, 5 isoa koiraa, pari kissaa). Meillä kolme pientä alle kouluikäistä lasta ja kaksi omaa isoa koiraa. Voitaisi asua hänen talossaan ja ottaa koirat ja lapset mukaan. Palkkioksi olisi antanut seuraavasta koirapentueesta meille pennun (ihan kuin olisi tarvittu kolmatta koiraa). Ja ei siis oltu koskaan hevosia hoidettu. Ei tullut kauppoja.
Minkä rotuinen pentu se olisi ollut? Jos arvoltaan vaikkapa 2000e niin ihan hyvä palkkio viikon hoidosta. Olisitte myyneet sen.
Minusta ainakin (ja toivottavasti muistakin vastuullisista koiranomistajista) olisi kyllä todella kyseenalaista hankkia luovutusikäinen pentu joltakin muulta kuin kasvattajalta itseltään.
Mikä sai sinut ajattelemaan, että tarjoaja ei olisi ollut itse kasvattaja? Puhui vielä "seuraavasta pentueesta" eli useampia teettänyt selvästikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mintsuliina kirjoitti:
Hevostallin omistava ystävä oli lähdössä miesystävänsä luo Englantiin viikoksi. Ehdotti ihan pokkana, että minä ja mieheni mentäisi siksi aikaa hoitamaan hänen talliaan (8 hevosta, 5 isoa koiraa, pari kissaa). Meillä kolme pientä alle kouluikäistä lasta ja kaksi omaa isoa koiraa. Voitaisi asua hänen talossaan ja ottaa koirat ja lapset mukaan. Palkkioksi olisi antanut seuraavasta koirapentueesta meille pennun (ihan kuin olisi tarvittu kolmatta koiraa). Ja ei siis oltu koskaan hevosia hoidettu. Ei tullut kauppoja.
Minkä rotuinen pentu se olisi ollut? Jos arvoltaan vaikkapa 2000e niin ihan hyvä palkkio viikon hoidosta. Olisitte myyneet sen.
Minusta ainakin (ja toivottavasti muistakin vastuullisista koiranomistajista) olisi kyllä todella kyseenalaista hankkia luovutusikäinen pentu joltakin muulta kuin kasvattajalta itseltään.
Mikä sai sinut ajattelemaan, että tarjoaja ei olisi ollut itse kasvattaja? Puhui vielä "seuraavasta pentueesta" eli useampia teettänyt selvästikin.
Eiköhän viitattu tuohon että ottaisi pennun vastaan ja myisi eteenpäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlarin kaveri kirjoitti:
Tapahtui nuoruusvuosina, töissä käytiin molemmat osapuolet: Asuttiin pienen maalaiskaupungin sivukylällä josta keskustaan tuli matkaa n. 15 km/ suunta. Kaveri kyseli, että lähdetkö mukaan kun oli menossa (omalla autollaan) keskustaan "hengailemaan". Tottahan mä lupasin lähteä kun kaveri pyysi. Keskustaan päästyämme kaveri ajo suoraan tankille ja sanoi "kai sä nyt bensat maksat kun pääsit kerta kyytissä" olin vaan että "aha..". Maksoin bensat koska tienasin menoihin nähden kohtuullisesti. Jatkossa osasin varautua enkä lähtenyt kyydissä kylille... niillä kerroilla kävi kuitenkin niin ettei kaverikaan ollut "jaksanut sittenkään mennä"
Anteeksi ohis, mutta mikä/minkälainen on maalaiskaupunki? Olen ennenkin törmännyt käsitteeseen ymmärtämättä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavamies ehdotti pokkana, että haittaisiko jos hän kumin ja liukkarin kanssa tuuppaisi takaapäin. Oli kuulemma keräytynyt paineita.
Yksinhuoltaja isä, että kyllä ne paineet ymmärrän, mutta en silti kokenut mukavaksi tilannetta. Jälkeenpäin tosin mietin, että olisiko tuossa isoa vahinkoa tapahtunut. Luotan kyllä mieheen, että olisi pysynyt meidän salaisuutena
Olis mennyt säälipillukategoriaan. Itse on tullut niin paljon kaikkea sekoiltua, että olisin sanonut että siitä vaan. Olisi ehkä lapsilleen jaksanut paremmin tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No tuo oli nyt kuitenkin vain sinun oletus, vaikka hölmöltä tuntuisikin, niin olisihan hän vain voinut haluta tutustua sinuun. Ei hän sinua ainakaan hyväksi käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sartsu kirjoitti:
Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.
Mä olen kanssa kokki, mutta kyllä mä ystäviä olen aina valmis auttamaan ja tekemään ruoat. Varsinkin, jos tiedän, että raha on tiukilla ja budjetti pieni. Tuttavat ja hyvän päivän tutut on sitten asia erikseen.
Satunnaisesta tuttavastakin tulee paras ystävä, kun on jotain itselleen vailla.
No tuskin liittyy tuohon ystävän auttamiseen mitenkään. Ystävät ystävänä ja hyväksikäyttävät lokit asia erikseen.
Ne vain nämä lokit tuppaavat vetoamaan pitkäaikaiseen ystävyyteen, vaikka tosiaan olisivat jonkun tutun kautta tai ulkonäöltä hätäisesti tuttuja. Yhteydenotot lisäätyvät, jos huomaa voivansa hyötyä jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhlarin kaveri kirjoitti:
Tapahtui nuoruusvuosina, töissä käytiin molemmat osapuolet: Asuttiin pienen maalaiskaupungin sivukylällä josta keskustaan tuli matkaa n. 15 km/ suunta. Kaveri kyseli, että lähdetkö mukaan kun oli menossa (omalla autollaan) keskustaan "hengailemaan". Tottahan mä lupasin lähteä kun kaveri pyysi. Keskustaan päästyämme kaveri ajo suoraan tankille ja sanoi "kai sä nyt bensat maksat kun pääsit kerta kyytissä" olin vaan että "aha..". Maksoin bensat koska tienasin menoihin nähden kohtuullisesti. Jatkossa osasin varautua enkä lähtenyt kyydissä kylille... niillä kerroilla kävi kuitenkin niin ettei kaverikaan ollut "jaksanut sittenkään mennä"
Anteeksi ohis, mutta mikä/minkälainen on maalaiskaupunki? Olen ennenkin törmännyt käsitteeseen ymmärtämättä sitä.
Nurmes, Suonenjoki, Kuhmo...eli minä ainakin käsitän näillä kaupungeiksi muutettuja pikkupaikkakuntia, entisiä kauppaloita tai pitäjiä, jotka ovat saaneet kaupunki-statuksen virallisesti. Ohis.
Maalla saattaa sattua tätä, että tullaan ensin tarjoamaan apua oma-alotteisesti ja kun homma on tehty, määrätään palkkio. Siksi siellä kannattaa aina etukäteen kysyä hinta. Joskus se hinta olisi edullisempi ostaa suoraan ammattilaiselta ja varsinkin luotettavampi. Lainkin mukaan hinta on kerrottava ensin, ei jälkikäteen, joten nämä syyllistyvät kahteen väärinkäytökseen, veronkierron lisäksi hintaa ei kerrota etukäteen.
En tiedä kirjoitinko jo aiemmin, mutta kun oltiin anoppilassa, missä oli samaan aikaa myös miehen sisko, parhaaseen marja-aikaan. Miehen siskon 13-vuotias jäi hoitamaan nuorempia sisaruksia yhdessä appiukon kanssa, kun me muut mentiin metsään. Takaisin tullessa pihassa oli kolme täysin tuntematonta alle kouluikäistä. Naapurista olivat tuoneet lapset "leikkimään" näiden toisten pienten kanssa siksi aikaa, kun ovat itse marjassa, ilman mitään sopimista, tuntemattomat ihmiset. Jotain sukua olivat talon alkuperäiselle väelle, joka oli jo edesmennyt, mutta ei sellaisia, jotka olisivat siinä koskaan asuneet edes lapsena. Eli oli nakattu kolme alle kouluikäistä teinin ja sairaan appiukon hoitoon mitään sopimatta, keneltäkään kysymättä. Kun tulivat hakemaan, kysyivät vielä sopiiko huomenna. Miehen sisko oli jo lähdössä pois, joten vastaus oli helppo, täällä ei ole enää lapsia huomenna ja muut ovat marjametsässä heti aamusta alkaen. Appi ei kyllä kyennyt enää tuolloin marjaan, mutta sitä ei kerrottu. Vielä kehtasivat kysyä, mihin aikaan tullaan pois marjasta. Hetkinen, leikkimään piti tulla, mutta kenen kanssa? Sanottiin suoraan, että valitettavasti emme voi toimia hoitopalveluna. Eikä tässä vielä kaikki, palkaksi tarjosivat marjasankoa! Myyntiin oli ne meidän poimimat suurimmaksi osaksi menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kirjoitinko jo aiemmin, mutta kun oltiin anoppilassa, missä oli samaan aikaa myös miehen sisko, parhaaseen marja-aikaan. Miehen siskon 13-vuotias jäi hoitamaan nuorempia sisaruksia yhdessä appiukon kanssa, kun me muut mentiin metsään. Takaisin tullessa pihassa oli kolme täysin tuntematonta alle kouluikäistä. Naapurista olivat tuoneet lapset "leikkimään" näiden toisten pienten kanssa siksi aikaa, kun ovat itse marjassa, ilman mitään sopimista, tuntemattomat ihmiset. Jotain sukua olivat talon alkuperäiselle väelle, joka oli jo edesmennyt, mutta ei sellaisia, jotka olisivat siinä koskaan asuneet edes lapsena. Eli oli nakattu kolme alle kouluikäistä teinin ja sairaan appiukon hoitoon mitään sopimatta, keneltäkään kysymättä. Kun tulivat hakemaan, kysyivät vielä sopiiko huomenna. Miehen sisko oli jo lähdössä pois, joten vastaus oli helppo, täällä ei ole enää lapsia huomenna ja muut ovat marjametsässä heti aamusta alkaen. Appi ei kyllä kyennyt enää tuolloin marjaan, mutta sitä ei kerrottu. Vielä kehtasivat kysyä, mihin aikaan tullaan pois marjasta. Hetkinen, leikkimään piti tulla, mutta kenen kanssa? Sanottiin suoraan, että valitettavasti emme voi toimia hoitopalveluna. Eikä tässä vielä kaikki, palkaksi tarjosivat marjasankoa! Myyntiin oli ne meidän poimimat suurimmaksi osaksi menossa.
Olet lahjaton kirjoittaja. Ei pysty saamaan käsitystä tekstistäsi, mitä oli tapahtunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kirjoitinko jo aiemmin, mutta kun oltiin anoppilassa, missä oli samaan aikaa myös miehen sisko, parhaaseen marja-aikaan. Miehen siskon 13-vuotias jäi hoitamaan nuorempia sisaruksia yhdessä appiukon kanssa, kun me muut mentiin metsään. Takaisin tullessa pihassa oli kolme täysin tuntematonta alle kouluikäistä. Naapurista olivat tuoneet lapset "leikkimään" näiden toisten pienten kanssa siksi aikaa, kun ovat itse marjassa, ilman mitään sopimista, tuntemattomat ihmiset. Jotain sukua olivat talon alkuperäiselle väelle, joka oli jo edesmennyt, mutta ei sellaisia, jotka olisivat siinä koskaan asuneet edes lapsena. Eli oli nakattu kolme alle kouluikäistä teinin ja sairaan appiukon hoitoon mitään sopimatta, keneltäkään kysymättä. Kun tulivat hakemaan, kysyivät vielä sopiiko huomenna. Miehen sisko oli jo lähdössä pois, joten vastaus oli helppo, täällä ei ole enää lapsia huomenna ja muut ovat marjametsässä heti aamusta alkaen. Appi ei kyllä kyennyt enää tuolloin marjaan, mutta sitä ei kerrottu. Vielä kehtasivat kysyä, mihin aikaan tullaan pois marjasta. Hetkinen, leikkimään piti tulla, mutta kenen kanssa? Sanottiin suoraan, että valitettavasti emme voi toimia hoitopalveluna. Eikä tässä vielä kaikki, palkaksi tarjosivat marjasankoa! Myyntiin oli ne meidän poimimat suurimmaksi osaksi menossa.
Olet lahjaton kirjoittaja. Ei pysty saamaan käsitystä tekstistäsi, mitä oli tapahtunut
Eihän tässä ollut mitään epäselvää? Ehkä kappalejakoa olisi voinut olla enemmän niin olisi kivempi lukea, mutta ihan selvän sai asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain pienen perinnön ja heti oli "ystävä" kysymässä isoa summaa lainaksi suhteessa perinnön kokoon. En lainannut, koska takaisinmaksu olisi melko varmasti jäänyt ja "ystävyys" loppunut siihen.
Työkaverini, jonka olin tuntenut vain reilun kuukauden ajan, kysyi viimeisenä työpäivänään (määräaikainen soppari loppui) minulta muutamia kertoja pitkin päivää, olinko menossa työpäivän jälkeen kaupungille. Aluksi en kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja vastasin vain, että en luultavasti ole menossa, koska se olisi merkinnyt pidempää kotimatkaa. Kerrottakoon, että tämä työkaveri meni itse aina keskustan kautta, koska hän asui kauempana toisessa kaupunginosassa, jonne piti matkustaa bussilla.
Kun hän tuli kysymään uudestaan asiaa puolisen tuntia ennen kotiinlähtöä, tajusin, että hän yrittää lainata rahaa vain tehdäkseen ohimarssin takaisinmaksun kanssa. Kysyin häneltä, miksi hän tätä asiaa minulta kysyi, hän sanoi ensin, että muuten vain, mutta sitten alkoi puhua oluella käynnistä. Tämä tuntui oudolta, koska en tuntenut kyseistä työkaveria oikeastaan lainkaan enkä ollut muutenkaan hänen kanssaan paljoa tekemisissä. Luonnollisesti sanoin, että en ole menossa keskustaan enkä lähdössä oluelle ja jäin katselemaan työkaverin ilmettä. Työkaveri yritti kaikin tavoin salata pettymyksensä, mutta naamasta näki, että tyyppiä harmitti aika tavalla, kun briljantti suunnitelmansa meni reisille.
Myönnettäköön, että en oikein koskaan pitänyt tästä työkaverista. Hän oli jotenkin ylimielinen ja vaikutti talous- ja alkoholiongelmaiselta. Hän muun muassa kertoi tauolla vieneensä joskus tyhjät tölkit asunnostaan pullonpalautukseen ja saaneensa tölkeistä lähemmäs sata euroa rahaa.
Ymmärrän ettei halua lähteä oluelle ihmisen kanssa josta ei pidä, mutta mitä jos hän ihan oikeasti halusi vain tutustua sinuun, eikä lainata rahaa?
No, sanottakoon, että kyseinen työkaveri ei millään tavoin aikaisemmin ilmaissut haluaan tutustua minuun. Hän ei muun muassa koskaan pyytänyt esimerkiksi ruokatunnilla mukaansa syömään tai ylipäätään kaveerannut kanssani. Lisäksi hänestä huokui sellaisen hyväksikäyttäjän ilmapiiri. Kuulin myös hänen puhuvan puhelimessa pariin kertaan rahan lainaamisesta, joten eiköhön kaverin motiivi ollut rahan lainaaminen. No, tulipahan hoidettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
No tuo oli nyt kuitenkin vain sinun oletus, vaikka hölmöltä tuntuisikin, niin olisihan hän vain voinut haluta tutustua sinuun. Ei hän sinua ainakaan hyväksi käyttänyt.
Ensinnäkin, eiköhän tuo tarinan kertoja tiedä tilanteen paremmin kuin sinä tai minä.
Toisekseen, ei kenelläkään ole velvollisuus lähteä kaljalle tai tutustua toiseen, vaikka toinen sellaista toivoisikin.
Kolmanneksi, eikö näistä jutuista voi nauttia tai tuntea myötähäpeää ilman, että lähtee arvailemaan asioiden todenperäisyyttä tms. Tämä kun ei ole mikään tuomioistuin.
moikkailee joka kerta, odottaa kai että vastaan jtn
Vierailija kirjoitti:
moikkailee joka kerta, odottaa kai että vastaan jtn
No tää on kyllä törkeintä ikinä mitä oon kuullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moikkailee joka kerta, odottaa kai että vastaan jtn
No tää on kyllä törkeintä ikinä mitä oon kuullu.
Joo, aivan kauheeta. Miten joku kehtaakin.
Vierailija kirjoitti:
Mintsuliina kirjoitti:
Minkä rotuinen pentu se olisi ollut? Jos arvoltaan vaikkapa 2000e niin ihan hyvä palkkio viikon hoidosta. Olisitte myyneet sen.
Koiranpennun "saamisessa" oli ehtona se, että koira jää hänen omistukseensa ja hän käyttää sitä näyttelyissä ja siitoksessa. Meille jäisi kaikki vaiva, kun ei sen rotuista isoa koiraa edes haluttaisi ottaa pikkulapsiperheeseen.
Minun sisareni halusi muuttaa työttömän miesystävänsä ja vauvan kanssa appivanhemmilleni koska he halusivat säästää rahaa (asua ilmaiseksi) minä ja mieheni asuimme siellä silloin kun olimme parikymppisiä. Sisareni on tavannut appikseni kerran. Häissämme. Sisareni suuttui verisesti kun en edes suostunut ehdottamaan tätä järjestelyä heille. On "lainaillut" myös 100-200€ euroa kuussa minulta jo useamman vuoden ajan.
Itse en pidä koiranhakkaajien mielipiteitä missään arvossa.
-ohis