Sartsu

Vierailija kirjoitti:

Asutaan syrjässä niin, että ihan muutama raketti lähtee 12 aikaan taivaalle ja ne näkyy ja kuuluu tähän meille. Koirat olivat meidän kanssa sisällä nukkumassa. Kumpikaan ei korvaansa lotkauttanut. Toki molemmat koirat käy hirvimetsällä, joten pauke on tuttua. Hevosilla soi tallissa radio ja kun kävin katsomassa, niin heinää söivät ihan rauhassa. En koe, että kovin olisivat kärsineet tästäkään uudesta vuodesta. :D

Tämä on sinun kokemuksesi. Muista: Sinun. Et voi tietää millaisia kokemuksia muilla on. Joskus olis hyvä katsoa hieman omaa napaansa pidemmällekin. Meillä esimerkiksi ammuskeltiin kerrostalomme pihassa. Minullakin oli koira eikä hän ollut vähiäkään paukkuarka, katseli mielenkiinnolla ikkunasta pää kallellaan raketteja. Mutta silloinkin olin hulissani luonnoneläimistä ja ymmärsin, että jollakulla voi olla pelkäävä eläin kotona. Nyt minulla on kissoja ja kolme niistä pelkäävät ilotulitteita ja 2 ei oo moksiskaan. kissoja on siis 5

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä tämä valtava huoli eläimistä näkyy ainoastaan silloin, kun raketteja ammutaan.

Tämä valtava huoli eläimistä on läsnä 365 päivää vuodessa. Rakastan niitä 365 päivää vuodessa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Haluan, että niillä on joka hetki hyvä olla ja saavat toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan ja minä ihmisenä vastaan osasta mitä näiden tarpeiden tyydyttämiseen tulee. Minulla on 5 kissaa ja tunnen niistä jokaisen tarpeet, pelot ja ruokamieltymykset, leikin tarpeen, unen tarpeen yms. hyvin. Heillä jokaisella on erilainen yksilöllinen luonne ja erilaiset tarpeet, vaikka on samasta eläinlajista kyse, kaikki ovat kissoja. 

Mitä uuden vuoden aattoon tulee, niin meidän kissoista kolmelle se on kauhea painajainen ja sitä räiskettä ja pauketta pelätään. 2 muuta suhtautuvat aika tyynesti, eivätkä paljon hötkyile. Mutta nämä kolme ovat ihan vauhkoja ja yhdellä kissoistamme on todettu stressi-epilepsia eli kissa saa epilepsikohtauksia hyvin stressaavissa tilanteissa ja uusi vuosi on yksi sellainen. Se on asia jota en voi välttää, koska ei ole mun päätettävissäni milloin joku päättää pamauttaa kerrostalomme etupihalla tai takapihalla raketin tai jonkun kova-äänisen ilotulitteen. Voin vain ottaa kissan syliin ja näin ehkäistä epilepsia-kohtauksen tulo. Joskus kohtaus on ehtinyt alkaakin ja se alkaa sillä, että kissan suusta tulee valkoista vaahtoa, jos siinä vaiheessa kerkiää ottaa kissan syliin niin kohtaus ei etene kouristeluvaiheeseen. Jos kohtaus etenee, kissa kaatuu lattialle ja alkaa kouristella. Ja tämä vain siksi, koska jotkut ovat niin omaa itseään täynnä, että ampuvat raketteja, eläimistä viis. Muina aikoina pidän kissojemme elämän mahdollisimman muuttumattomana, että mitään isompia muutoksia ei tule sillä ne stressaavat tätä yhtä kissaa. Enää en voi ottaa hoitoeläimiäkään tämän yhden kissan stressin vuoksi. Kissa saa kohtauksen jos tulee hoitoeläin.

Eikä raketeista kärsi yksin kotieläimet vaan luonnoneläimetkin kärsivät. On ihan turha väittää muuta. Olen itse nähnyt vauhkoontuneita luonnoneläimiä aikaisemmin ennenkuin meillä oli kissoja rakettien vuoksi. Nyt en niitä  enää kohtaa, kun on pysyttävä uuden vuoden aatto visusti kotona omien eläinten turvana.

Olen myös  sitä mieltä, että tuollaisesta paukkeesta nauttiva on kyllä jollain tapaa vinksahtanut.

No hyi helvetti, niitä vessapapereita

Liittyy ammattiin eli aika klassinen. Olen ammatiltani kokki ja tietenkin teen kaikenmaailman pippaloihin ja istujaisiin ruoat vailla mitään korvausta. Sori, en tee! Ja olen kieltäytynyt järjestelmällisesti joka ainoasta tällaisesta pyynnöstä. Jopa yksi ystävyys on loppunut tämän vuoksi. Kerron siitä: Ystävä: Sähän voisit tehdä niitä sun hyviä karjalanpiirakoita ja lihapataa niihin juhliin. Mä: Joo, tottakai! Paljon olisit valmis mulle siitä maksamaan? Ystävä: Täh siis mitä, mitä maksamaan.. Siis joo tottakai ostan ne raaka-aineet. Mä: Niin siis tietenkin raaka-aineet, mutta paljon olisit valmis maksamaan siitä työstä mulle? Sain kuulla kunniani! Että kehtaankin ehdottaa edes moista ja eikö ystävät oo sitä varten, että autetaan ja kun tiedän budjetin olevan muutenkin pienen, niin sen vertaa en oo valmis häntä auttamaan plaa,plaa,plaa. Mä sanoin siihen, että kuules nyt, tämmöinen ei kuulu milläänlailla ystävyyteen. En tee ilmaisia hommia kenellekään, vaan tehdystä työstä on saatava palkka! -Ystävyys loppui siihen. Hän suuttui mulle niin paljon ja emme ole enää vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa.

Kommenttini katosi jonnekin.. No kirjoitan uuden. Mulle on suututtu mielipiteistäni. Se on omituista, koska nehän ovat vain mielipiteitä ja eivät määritä koko ihmistä. Jokaisessa on hyviä ja huonoja puolia. Täydellistä ihmistä ei ole vaikka jotkut saattavat niin itsestään kuvitellakin.