Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Broidi tuli taas yhteiseen Juhannukseen sixpackillä kaljaa, sipsipussilla ja yhdellä makkarapaketilla. Iso.äijä sitten juo ja syö meidän muiden ruokia, kun omat eväät on vedetty ekana iltana.

Äitinne/isänne jättänyt kasvatuksen kesken.

Minkä ikäinen? Voisitko seuraavan kerran antaa sille listan, mitä tuo "yhteiseen pöytään". Se ei vaan tajua.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman maksua voi kai Suomessakin toimia sijaissynnyttäjänä.

Miten? Jos lapsensa antaa adoptioon, luuletko että se äiti saa päättää kenelle lapsi annetaan? Ei kuule mene niin.

Sijaissynnytys on todella epäeettistä ja kaikkein suurin uhri siinä on lapsi itse.

Siis jos nainen ei itse pysty kantamaan lasta raskauden ajan (esim. kohduttomuus tai riskiraskaus) hän voi käyttää omia ja puolisonsa sukusoluja ja näillä aikaansaatu alkio asetetaan sijaissynnyttäjän (esim. sisko, joka haluaa auttaa siskoaan) kohtuun. Lapsen synnyttyä munasolun antanut äiti pitää lapsen. MIten se lapsi siinä uhriutuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurini, ystäväni (on edelleen).

Meillä on tapana käydä yhdessä lauantaisin kaupassa (meillä auto, hänellä ei). Yleensä käymme klo 12-15. Yhtenä lauantaina oli sitten lapseni kaverisynttärit klo 17. Sanoin, että pitää mennä jo aamupäivällä kauppaan ja niin tehtiinkin. Hän oli hyvin tietoinen juhlista, koska ostelin sipsiä, limuja ym.

Sitten klo 16.55 soi puhelin. Naapuri soittaa ja ilmoittaa, että pitää lähteä uudelleen kauppaan, koska hän unohti ostaa jotain tärkeää (ei suostunut sanomaan mitä, varmaan tupakkaa). Vastasin, etten todellakaan voi lähteä - meille oli tullut pari vierasta ja lisää oli tulossa. Hänen mielestään mieheni voisi vahtia juhlijoita. No mieheni oli lähtenyt juhlia karkuun. Sitten sanoi, että ne pärjää keskenään. Vastasin, ettei pärjää, en aio ottaa riskiä, että kakkukynttilästä syttyy tulipalo - ja sitä paitsi HALUAN olla mukana juhlassa enkä kuskaamassa häntä kauppaan. Viimein uskoi "täytyy sitten mennä bussilla"

Toinen kerta: en uskalla ajaa kaupanparkkihalliin jouluaatonaattona koska on rysis. Silloin mieheni lähtee mukaan. Soitin naapurille aamupäivällä, että lähdemme kauppaan nyt - tahtooko mukaan. Ei tahtonut.

Sitten hän soittaa klo 16: nyt hän voisi mennä kauppaan. Silloin oli jo huono kelikin ja vielä pahempi rysis. En lähtenyt.

Mikä kauppa on auki jouluaattona klo 16?????

Aika monikin, mutta luepa juttu uudelleen: Oli aatonaatto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinani au pairina Lontoossa ja juuri muuttanut tähän host perheeseen. Heidän ex au pair asusteli vielä siinä samassa taloudessa ennen kuin pääsi omaan kämppäänsä muuttamaan. Hänelle oli kertynyt paljolti tavaraa, joten pyysi minun matkalaukkuani lainaksi muuttoon (oltiin siis ehditty ystävytstyä tämä au pairin kanssa, ettei ihan tuiki tuntematon ollut) Sanoin, että saahan hän sitä lainata mutta tarvitsen sen takaisin pian sillä olen itse lähdössä reissuun seuraavalla viikolla.

No laukkua ei palautunut sinä päivänä kun oltiin sovittu. Laitoin monesti viestiä, mutta hän ei niihin vaivautunut edes vastaamaan. Alkoi pikku paniikki iskeä, sillä matka oli tosiaan tulossa mutta ei laukkua mihin pakata kamat, saati että au pairin palkalla olisi uutta raaskinut ostaa.

Kerroin täsä host vanhemmille ja perheen isä oli tästä ihan raivoissaan ja soittanut tälle ex au pairille, että nyt se laukku tänne ja äkkiä :D Noh vihdoin vastasi tämä au pair myös minun viestiini, että miten kehtaan tehdä tästä asiasta niin ison numeron ja kehtaan kertoa sille perheelle. Että sen kun käyn hakemassa laukun hänen luotaan vaan, toiselta puolelta Lontoota :D En suostunut hakemaan... Vaan kerta kun itse lainasi niin palauttakoot takaisin. Laukku palautui ja en kyllä enää kellekkään lainaa mitään!

Minkämaalainen tämä edellinen au-pair oli?

Saksalainen muistaakseni tämä edeltävä au pair. Hän myös kovasti suositteli tätä kyseistä host perhettä ennen kuin muutin heille. Noh toinen ääni oli kellossa au pairilla kun siellä jo asuin, haukkui perheen ihan lyttyyn, ja tässä kohtaa oli oikeassa. Kestin siellä 3kk :D

Vierailija kirjoitti:

Oma siskoni on nyt muutamaan kertaan ottanut puheeksi, että voisin vahtia hänen lapsiaan koko kesän (6v ja 2v), kun olen kuitenkin kotona. Ei kai siinä muuten mitään, mutta olen juuri saanut päätökseen viimeiset sytostaattihoidot ja koko pitkän ja pimeän talven käytännössä yksin (tartuntavaaran takia) ja lähestulkoon sisätiloissa (sytostaatit herkistivät kylmälle) viettäneenä jaksoin sillä ajatuksella, että vietän koko kesän rennosti ja näen kavereita ja teen tasan sitä mitä huvittaa. Pari kertaa olen tämän siskollekin sanonut, mutta ei ota kuuleviin korviinsa vaan ottaa aina uudestaan esille sen, miten kiva "Siiristä" ja "Konstasta" olisi viettää kesä tädin kanssa. No tädistä olisi kiva korvata itselleen äärimmäisen veemäinen vuosi ihan huippuhauskalla kesällä, johon ei kuulu säännöllistä lasten vahtimista lähes päivittäin :D 

Onpa siskolla tunteet! Sinä olet sairastanut koko vuoden ja pelännyt pahinta ja siskokin ilmeisesti toivonut, että paranisit, mutta vain siksi, että saisi hyvän ja ilmaisen lapsenlikan. Voimia sinulle ja pidä pintasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,

Niin. Mä oon nähnyt sitrusallergikon syövän omenaa. Se siitä allergiasta?

Pihamme sitruspuissa kasvaa sitruunoita, appelsiineja ja omenoita.

Joskus melkein itkettää, kun lukee palstaa. :D

On se kumma, kun kissa-allergia mielletään kaikille eläimille allergisuudeksi. Itse olen allerginen koirille ja saan nuhan ja aivastelukohtauksia, mutta kissat ei aiheuta mitään. Tytär taas on allerginen kissoille, mutta ei koirille ja gerbiileille. Jälkimmäisiä meillä on lemmikkeinä, kun sekä äiti että tytär ei saa oireita.

Minä kävin opistoa Itä-Suomessa ja kuljin joko bussilla tai pyörällä kelin mukaan koululle. Kerran sitten opiskelukaverini, jonka kanssa olin jutellut paljon, ja joka kulki samaa reittiä omalla autolla, tarjoutui, että hän voisi ottaa minut pysäkiltä kyytiin. Ilahduin. Säästäisin bussimaksut ja voisin antaa bensarahaa. Laskin päässäni bensan hinnat ja ajokilometrit ja ajattelin tarjota puolet kyydin kuluista, ajoihan hän samaa reittiä itsekin opistolle.

Enpäs tajunnut, että kyyti olikin taksitoimintaa. Kun viikko oli mennyt, tarjosin bensarahaa, mutta summa ei kelvannutkaan. Hänen mielestään, kun kerran pääsin mukavalla autolla suoraan oven eteen, siitä olisi pitänyt maksaa bussimatkan hinta.

Enpä maksanut, kun en ollut tilannut hänen taksiakaan. Palasin linjuriin. Siitä sai sentään kuitit verotukseen. (siihen aikaan ne piti laittaa.) Muille oli haukkunut, miten nuuka ja itsekäs paska olen, toiset tunsivat jo onneksi tyyppiä sen verran, että sanoivat, että älä välitä, se maksattaa toisilla omat kulunsa, jos antaa.

Nyt menit kyllä vähän metsään. Eikös tuo itsekäs kuski myös ollut maksanut autosta ostohinnan, vakuutukset, huollot yms.

Tuosta viestistä 7003 tuli mieleen vähän samansuuntainen juttu. Hesa Cupissa oli ysärillä turkkilaisia jengejä pelaamassa. Me sitten muutaman kaverin kanssa tutustuttiin heihin ja hengailtiin jossain ruokaravintolassa syömässä ja kaupungilla (olimme teinejä). No, heillä oli ilmeisesti tietty kuva skandinaavitytöistä. Menimme Hotel Presidenttiin hengaamaan (siellä heillä oli huoneet). Heidän puhemiehensä siinä sitten jakoi, että tuossa on sulle ja "Ahmedille" sänky, tuossa sulle ja "Muhamedille" (nimet muutettu, tirsk!). Ne oli siis parihuoneita myös, eli ei siinä olisi saanut rauhassa edes lemmiskellä. Minä tulkkina sitten hädin tuskin sain naurunremakkani lomasta tämän muille suomennettua. Toivottavasti voittivat edes pelinsä, että ei mennyt ihan haaskuulle koko matka.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos nainen ei itse pysty kantamaan lasta raskauden ajan (esim. kohduttomuus tai riskiraskaus) hän voi käyttää omia ja puolisonsa sukusoluja ja näillä aikaansaatu alkio asetetaan sijaissynnyttäjän (esim. sisko, joka haluaa auttaa siskoaan) kohtuun. Lapsen synnyttyä munasolun antanut äiti pitää lapsen. MIten se lapsi siinä uhriutuu?

Munasolun luovuttaja ei voi ”pitää” lasta. Kun hänellä ei mitään lasta ole.

Lapsen äiti on juridisesti se, joka hänet on synnyttänyt.

Jos synnyttänyt äiti antaa lapsensa adoptioon, hän ei voi päättää kenelle lapsi menee adoptioon, vaan viranomaiset arvioivat asian. Myöskään sukusolujen luovuttajalla ei ole sananvaltaa asiaan.

Korkeintaan tuossa voitaisiin toimia niin, että äiti luopuu huoltajuudesta ja antaa huoltajuuden lapsen isälle. Ja sitten isä ja isän kumppani voivat yhdessä toimia lapsen vanhempina.

Ihmiset jotka tietävät minun olevan parturi-kampaaja,  pyytävät minua leikkaamaan tai värjäämään hiuksiaan ilmaiseksi heidän kotonaan.  Joskus joku kaveri saattaa tarjota maksuksi jotain tyyliin "tarjoon sulle sitten drinksun joskus baarissa". 

 Yleensä yritän kieltäytyä kohteliaasti tekemästä työtä ilmaiseksi vapaa-ajallani,  mutta leikkaan toki lapseni, mieheni ja joidenkin lähisukulaisten hiukset ihan kotona.  

Omituisin tämän lajin ehdotus tuli kuitenkin eräältä naapurin mieheltä,  joka ihan kadulla kohdatessa pyysi minua tekemään luonaan "kotikeikan",  kun "pitäs tuota tukkaakin vähän tasotella taas".   Lisäsi vielä lipevän silmäniskun kanssa että "nyt ois hyvää aikaa, kun vaimo ei oo kotona". 

 En jäänyt kyselemään herralta tarkemmin että millaiselle "kotikeikalle" hän tarkalleen toivoikaan minut saavansa,  ja kieltäydyin kohteliaasti kiireisiin vedoten.  Toivotin kuitenkin herran tervetulleeksi parturi-kampaamooni sen aukioloaikana.  

Meillä on kesämökki Savonlinnassa saaressa melko lähellä kaupunkia.

Mieheni veljen ex-vaimo soitti yllättäen vuosien hiljaisuuden jälkeen. Emme olleet koskaan läheisiä tai millään tavalla ystävystyneet.

Hän ei kysellyt kuulumisia, vaan ilmoitti päivämäärän ja kertoi tulevansa silloin oopperaan Olavinlinnaan. Hänellä olisi mukanaan viisi henkilöä ja he olivat ajatelleet asua meidän mökillä pari päivää. Suunnitelma oli tulla jo edellisenä päivänä ennen oopperaa ja olla sen jälkeen päivän tai pari, koska Savonlinna on niin hieno kesäkaupunki. Savonlinnassa kun on niin vaikeaa ja kallista löytää majoitusta. Voisin hyvin pedata jollekin vaikka patjan lattialle, jos sänkyjä ei löytyisi. Meille ei olisi heistä juurikaan vaivaa, koska he tarvitsisivat vain aamiaisen ja sen jälkeen kyydin veneellä kaupungille sekä iltapäivällä takaisin saareen valmistautumaan oopperaan sekä ehkä jotain pientä suolaista. Juomat he kyllä toisivat itselleen. Ja kyllähän kesäillassa on niin mukava veneillä, että heidän viemisestä oopperaan ja hakemisesta yöllä takaisin saareen ei olisi meille mitään haittaa. Hän muistutti vielä lasten läheisistä väleistä serkusten kesken.

En ole koskaan joutunut sanomaan kenellekään, että emme ole mökillä. Nyt kyllä tunsin suurta nautintoa, kun kerroin meidän olevan kotona Helsingissä, vaikka olimme saaressa. Juuri lasten välisten serkkusuhteiden vuoksi en viitsinyt sanoa suoraan miten törkeä hänen vaatimuksensa oli. Muistin taas kristallinkirkkaasti miksi en koskaan löytänyt mitään yhteistä tämän kyynärpäitä käyttävän ihmisen kanssa.

Minulla ei ole enää kavereita, jotka olisivat vinkumassa rahaa lainaan tai palveluksia. Putsasin sellaiset tuttavuudet ympäriltäni, koska ne veivät niin paljon energiaa. Ystäviä ei ole montaa eikä tarvikaan. Sukulaisia on vähän ja he ovat mänttejä jotka olen myös pistänyt kompostoriin. Ah tätä rauhaa ja onnea!

Vierailija kirjoitti:

Tuosta viestistä 7003 tuli mieleen vähän samansuuntainen juttu. Hesa Cupissa oli ysärillä turkkilaisia jengejä pelaamassa. Me sitten muutaman kaverin kanssa tutustuttiin heihin ja hengailtiin jossain ruokaravintolassa syömässä ja kaupungilla (olimme teinejä). No, heillä oli ilmeisesti tietty kuva skandinaavitytöistä. Menimme Hotel Presidenttiin hengaamaan (siellä heillä oli huoneet). Heidän puhemiehensä siinä sitten jakoi, että tuossa on sulle ja "Ahmedille" sänky, tuossa sulle ja "Muhamedille" (nimet muutettu, tirsk!). Ne oli siis parihuoneita myös, eli ei siinä olisi saanut rauhassa edes lemmiskellä. Minä tulkkina sitten hädin tuskin sain naurunremakkani lomasta tämän muille suomennettua. Toivottavasti voittivat edes pelinsä, että ei mennyt ihan haaskuulle koko matka.

Kuinka typerä pitää edes teinin olla, jos ei tajua turkkilaisten nuorien miesten kuvitelmia ja suunnitelmia? Lähdetään moisten matkaan ja sitten tullaan itkemään, kun se ihana suklaasilmä ihan yllättäen kävikin käsiksi ja rais kasi? Joo, niin ei tapahtunut juuri tässä tapauksessa, mutta sen miljoona aiemapaa kertomusta on muistissa.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi ilahduttanut kyläkutsu osoittautuikin tuntien tietokonepäivityskeikaksi.

Tuo on tuttua mutta vielä pientä. Odotappas kun äitisi kyläkutsu osoittautuukin ojankaivuutalkoiksi ja ilmaannut paikan päälle pikkutakissa.

Viime syksynä leikilläni huokailin facebookissa, miten tajuttoman paljon meidän herukkapensaat ovat tuottaneet satoa ja olen päivätolkulla saanut kökkiä poimimassa. Serkku laittoi saman tien viestiä ja kertoi tulevansa poimimaan itselleen marjoja "kun kerran niitä muillekin riittää". Vastasin, että kyllä ne itse kerätään ihan omaan käyttöön. Haluan itse päättää, kuka pensaistamme kerää.

Lukiomuistoja kirjoitti:

Nyt vasta tuli mieleen tämä, vaikka olen lukenut tätä ketjua jo pitkään...

Tapahtui 80-luvulla, ollessani itse alle kaksikymppinen tyttö. Oltiin hyvän luokkakaverini kanssa kotibileissä, mukana oli hänen pari vuotta vanhempi veljensä. En muista enää, oliko bileissä muutama muukin kaveri, ja oliko tuolla luokkakaverillani mukana ehkä joku poika, jonka kanssa hänellä "sutinaa". Alkoa oli kuvioissa tietysti jonkin verran, mutta ei mitenkään överisti.

Joka tapauksessa, agendassa ja ilmassa oli selvästi sellaista, että minun piti vähän niinkuin viettää aikaa sen luokkakaverini veljen kanssa. Koitinkin hänen kanssaan keskustella ja olla illan kuluessa seurana. Minulla ei kuitenkaan ollut koskaan edes käynyt mielessäkään minkäänlaista ihastusta tai seurustelun mielenkiintoa tuota kaverin veljeä kohtaan, vaikka tietysti hänetkin hyvin tunsin jo monien kouluvuosien varrelta, ja kun siskonsa kanssa kavereita oltiin.

Jossakin vaiheessa iltaa luokkakaverini kuitenkin yhtäkkiä veti minut syrjään juttelemaan, ja sanoi suoraan, että muuten kun tuo meidän Kalle (nimi muutettu) ei ole vielä koskaan ollu sillai kenenkään kanssa, niin voisitko sinä viedä sen neitsyyden tänään? Näytti vielä sen sängyn patjan alle, johon minun oli määrä käydä yöksi nukkumaan, että "laitoin tänne jo kortsunkin teille". Oli siis oikein suunnitellut asian valmiiksi puolestani.

Olin aika hämmennyksissä moisesta suunnitelmasta, joka paritusmielessä puolestani oli tehty! :O :D

Ja vaikka kuinka päin ajattelin, niin en vaan millään voinut kuvitellakaan itseäni sänkyyn tuon luokkakaverin veljen kanssa, en edes luokkakaverin mieliksi, hänen veljelleen "pienen palveluksen" tehdäkseni... :D

Minusta ekan(kin) kerran pitää tapahtua rakkaudesta ja molempien oikeasta halusta, oikeiden seurustelukumppanien kesken. Enkä itse voisi koskaan ketään noin vain toisten käskystä "panna", jos ei itsellä ole ollenkaan minkäänlaisia panohaluja edes, eikä pienintäkään seksuaalista ihastusta kyseiseen ihimiseen! :D

Tuon episodin jälkeen kaveruus hiipui hetkessä, koska sen jälkeen oloni luokkakaverin seurassa oli todella vaivautunut, enkä oikein tiennyt mitä olisin hänestä ajatellut, kun noin vaan, kylmästi ja laskelmoivasti olisi minua parittanut veljelleen... Muutaman kerran tavattiin vielä jossain ohimennen, yhteisessä kaveriporukassa, mutta sitten yhteys häneen katkesi kokonaan.

Olisit sanonut sille että ensikertalaisalennus tuhat euroa... xD

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis jos nainen ei itse pysty kantamaan lasta raskauden ajan (esim. kohduttomuus tai riskiraskaus) hän voi käyttää omia ja puolisonsa sukusoluja ja näillä aikaansaatu alkio asetetaan sijaissynnyttäjän (esim. sisko, joka haluaa auttaa siskoaan) kohtuun. Lapsen synnyttyä munasolun antanut äiti pitää lapsen. MIten se lapsi siinä uhriutuu?

Munasolun luovuttaja ei voi ”pitää” lasta. Kun hänellä ei mitään lasta ole.

Lapsen äiti on juridisesti se, joka hänet on synnyttänyt.

Jos synnyttänyt äiti antaa lapsensa adoptioon, hän ei voi päättää kenelle lapsi menee adoptioon, vaan viranomaiset arvioivat asian. Myöskään sukusolujen luovuttajalla ei ole sananvaltaa asiaan.

Korkeintaan tuossa voitaisiin toimia niin, että äiti luopuu huoltajuudesta ja antaa huoltajuuden lapsen isälle. Ja sitten isä ja isän kumppani voivat yhdessä toimia lapsen vanhempina.

Tämä ei kuulu tälle foorumille, mutta tuossa adoptiokiistassa ei ole mitään juridisia syitä miksei voisi harjoittaa juridiikkashoppailua ja käydä tekemässä adoptiopaperit ulkomailla. Niin kauan kun viranomaisten leima on paperissa ja synnyttäneellä äidillä, mahdollisella isällä tai adoptoijalla ei ole asiaan mitään nokankoputtamista, niin ei ole myöskään valtiolla.

Myöskin Suomessa adoptiossa otetaan äidin toiveet huomioon ja adoptiosta on aina oikeus kieltäytyä jos ei adoptoijat miellytä.

Tuo sijaiskohtutoiminta on muuten pääsääntöisesti niin rahakasta toimintaa että siinä ei paljoa vuoden oleskelut ulkomailla tai matkakustannukset rahallisesti paina.

Vierailija kirjoitti:

Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei

Ei vitussa tajua monikaan. Ymmärrän että kavereita autetaan ilmaseksi muutossa, mutta pyynnöt tule kuvaamaan häitä tai soittamaan häihin ja tarjotaan ruuat, juomat on naurettavuuden välimaastossa. Oikeasti hommassa on pari vähintään 2pv homma kaikkineen valmisteluineen.

Kaveri soitti auttelemaan mökilleen ja hän tarjoaa ruuat, sekä juomat. No ostettiin kaupasta paketti makkaraa ja sieni salaattia + 6kpl olutta. En osannut sanoa mitään kaupassa kun menin sanattomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nyt tällä allergisella lapsella on oma koira, ja siskollani on myös. Se siitä minunn kissani aiheuttamasta allergiasta ja haitasta,

Niin. Mä oon nähnyt sitrusallergikon syövän omenaa. Se siitä allergiasta?

Pihamme sitruspuissa kasvaa sitruunoita, appelsiineja ja omenoita.

Joskus melkein itkettää, kun lukee palstaa. :D

On se kumma, kun kissa-allergia mielletään kaikille eläimille allergisuudeksi. Itse olen allerginen koirille ja saan nuhan ja aivastelukohtauksia, mutta kissat ei aiheuta mitään. Tytär taas on allerginen kissoille, mutta ei koirille ja gerbiileille. Jälkimmäisiä meillä on lemmikkeinä, kun sekä äiti että tytär ei saa oireita.

Minä kävin opistoa Itä-Suomessa ja kuljin joko bussilla tai pyörällä kelin mukaan koululle. Kerran sitten opiskelukaverini, jonka kanssa olin jutellut paljon, ja joka kulki samaa reittiä omalla autolla, tarjoutui, että hän voisi ottaa minut pysäkiltä kyytiin. Ilahduin. Säästäisin bussimaksut ja voisin antaa bensarahaa. Laskin päässäni bensan hinnat ja ajokilometrit ja ajattelin tarjota puolet kyydin kuluista, ajoihan hän samaa reittiä itsekin opistolle.

Enpäs tajunnut, että kyyti olikin taksitoimintaa. Kun viikko oli mennyt, tarjosin bensarahaa, mutta summa ei kelvannutkaan. Hänen mielestään, kun kerran pääsin mukavalla autolla suoraan oven eteen, siitä olisi pitänyt maksaa bussimatkan hinta.

Enpä maksanut, kun en ollut tilannut hänen taksiakaan. Palasin linjuriin. Siitä sai sentään kuitit verotukseen. (siihen aikaan ne piti laittaa.) Muille oli haukkunut, miten nuuka ja itsekäs paska olen, toiset tunsivat jo onneksi tyyppiä sen verran, että sanoivat, että älä välitä, se maksattaa toisilla omat kulunsa, jos antaa.

Nyt menit kyllä vähän metsään. Eikös tuo itsekäs kuski myös ollut maksanut autosta ostohinnan, vakuutukset, huollot yms.

Joo, mutta ei kai se tarkoitus ole, että kyytiläinen, joka ei edes ole kyytiä ollut vailla, maksaisi nämäkin.

Itse en pyydä mitään kyytimaksua satunnaiselta kyydittävältä, jos olen itse tarjonnut kyytiä ja olen samaan suuntaan menossa. Tietenkin, jos porukalla menemme pitemmälle reissulle, jaetaan kustannukset tasan.

Vierailija kirjoitti:

Lukiomuistoja kirjoitti:

Nyt vasta tuli mieleen tämä, vaikka olen lukenut tätä ketjua jo pitkään...

Tapahtui 80-luvulla, ollessani itse alle kaksikymppinen tyttö. Oltiin hyvän luokkakaverini kanssa kotibileissä, mukana oli hänen pari vuotta vanhempi veljensä. En muista enää, oliko bileissä muutama muukin kaveri, ja oliko tuolla luokkakaverillani mukana ehkä joku poika, jonka kanssa hänellä "sutinaa". Alkoa oli kuvioissa tietysti jonkin verran, mutta ei mitenkään överisti.

Joka tapauksessa, agendassa ja ilmassa oli selvästi sellaista, että minun piti vähän niinkuin viettää aikaa sen luokkakaverini veljen kanssa. Koitinkin hänen kanssaan keskustella ja olla illan kuluessa seurana. Minulla ei kuitenkaan ollut koskaan edes käynyt mielessäkään minkäänlaista ihastusta tai seurustelun mielenkiintoa tuota kaverin veljeä kohtaan, vaikka tietysti hänetkin hyvin tunsin jo monien kouluvuosien varrelta, ja kun siskonsa kanssa kavereita oltiin.

Jossakin vaiheessa iltaa luokkakaverini kuitenkin yhtäkkiä veti minut syrjään juttelemaan, ja sanoi suoraan, että muuten kun tuo meidän Kalle (nimi muutettu) ei ole vielä koskaan ollu sillai kenenkään kanssa, niin voisitko sinä viedä sen neitsyyden tänään? Näytti vielä sen sängyn patjan alle, johon minun oli määrä käydä yöksi nukkumaan, että "laitoin tänne jo kortsunkin teille". Oli siis oikein suunnitellut asian valmiiksi puolestani.

Olin aika hämmennyksissä moisesta suunnitelmasta, joka paritusmielessä puolestani oli tehty! :O :D

Ja vaikka kuinka päin ajattelin, niin en vaan millään voinut kuvitellakaan itseäni sänkyyn tuon luokkakaverin veljen kanssa, en edes luokkakaverin mieliksi, hänen veljelleen "pienen palveluksen" tehdäkseni... :D

Minusta ekan(kin) kerran pitää tapahtua rakkaudesta ja molempien oikeasta halusta, oikeiden seurustelukumppanien kesken. Enkä itse voisi koskaan ketään noin vain toisten käskystä "panna", jos ei itsellä ole ollenkaan minkäänlaisia panohaluja edes, eikä pienintäkään seksuaalista ihastusta kyseiseen ihimiseen! :D

Tuon episodin jälkeen kaveruus hiipui hetkessä, koska sen jälkeen oloni luokkakaverin seurassa oli todella vaivautunut, enkä oikein tiennyt mitä olisin hänestä ajatellut, kun noin vaan, kylmästi ja laskelmoivasti olisi minua parittanut veljelleen... Muutaman kerran tavattiin vielä jossain ohimennen, yhteisessä kaveriporukassa, mutta sitten yhteys häneen katkesi kokonaan.

Olisit sanonut sille että ensikertalaisalennus tuhat euroa... xD

Et sitten viitsinyt lukea lainaamaasi viestiä kunnolla. Heti alussa mainittiin että tapahtui 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä leikilläni huokailin facebookissa, miten tajuttoman paljon meidän herukkapensaat ovat tuottaneet satoa ja olen päivätolkulla saanut kökkiä poimimassa. Serkku laittoi saman tien viestiä ja kertoi tulevansa poimimaan itselleen marjoja "kun kerran niitä muillekin riittää". Vastasin, että kyllä ne itse kerätään ihan omaan käyttöön. Haluan itse päättää, kuka pensaistamme kerää.

Meillä on myös herukkapensaita takapihalla, asumme rivitalossa. Poimimme, mitä poimimme eikä meitä haittaa, jos naapurin lapset käyvät hakemassa pensaasta kourallisen silloin tällöin. Emme kuitenkaan hyväksyisi, jos joku tulisi omien ämpäreiden kanssa poimimaan niitä.