Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Huh huh.. Mulla on selvästi maine ihmisenä, joka ei mitään tee kenellekään, kun ei tule yhtään kertaa mieleen, että olisi pyydetty jotain tökeröä. Ihan tiedoks vaan sukulaisille, ettei kannata yrittää jatkossakaan loisia :D

Ei vaan sinä olet ihan normaali, et nosta äläkkää jostain pikkujutuista kuten jotkut täällä.

Mun mies on. Olet ihan oikeassa.

Yksi tuttu ulkomaalainen, sanotaan vaikka Joe, hommasi vanhalle kaverilleen, olkoon vaikka Sam, työpaikan Suomesta.

Kotiuduttuaan Sam halusi, että Joe lähtisi baariin mukaan wingmaniksi, kun hän yritti tehdä tuttavuutta suomalaisten naisten kanssa. Joen vaimo ei kauheasti tykännyt ajatuksesta.

Myöhemmin Sam sitten tapasi jossain yhteydessä ulkomaalaisen naisen ja lähti tämän perässä toiseen maanosaan.

Joelle jäi hommaksi Samin asioiden hoitaminen, mm tämän asunnon myyminen. Kaiken lisäksi Samin tekemät projektit jäi töissä kesken ja Joe joutui paikkaamaan ja osittain tekemään asioita alusta asti uusiksi.

Vierailija kirjoitti:

Neulon aika paljon, ja viime joulun aikoihin anoppi pyysi, että neulon hänen sukulaisilleen 4 paria villasukkia ja tietenkin maksaa niistä korvauksen, langat ja kaikki. Ei siinä mitään, mutta.. ensin se oli se 4 paria, ja ei mitään kiirettä "teet kun ehdit muilta töiltäsi". Sitten kysyttiin jo viidensiä pareja, kuudensia.. lopulta se taisi olla 9 paria mitä pyydettiin ja reilun viikon päästä ensimmäisistä pyydetyistä sain viestiä, että "nyt pitäisi olla pian valmiina kun pitää lähettää ne eteenpäin lahjan saajille". Sanoin vain suoraan, että kiva juttu, mutta minulle ei oltu annettu aikarajaa ja en ole niin nopea sukkia neulomaan töiden lomassa, että saisin ne tehtyä 1 sukkapari illassa. Ja kun piti olla hauskan näköiset, 46 taisi olla isoin koko mitä piti väsätä.. ihmeen kaupalla tämä joululahja paketti myöhästyi (ilman minua) ja sukat pääsivät matkaan. En tiedä miten ajatellaan, että tosta noin vaan naps kun harrastelet ja tykkäät siitä ja oot niin nopee, pitäisi olla valmiina kun sanotaan aika pari päivää ennen...

Oon ihmetellyt miksi joku tekee villasukkia ilmaiseksi . Mun tutulla on venesatama ja keväällä tilasi multa 100 paria, ensi vuodeksi.

Aloin tekemään niitä sukka illassa / vauhdilla ja juhannuksena soitti ja kysyi olenko kerennyt aloittaa jo. 1,5 kk oli myynyt koko kauden sukat.

Tuli maanantaina hakemaan 50 paria ja sanoi ilmoitti ensi kevääksi ottaa 150 paria.

Myy 30 e pari, saan 25 e itselleni. Ei tarvi paljoa, koska mm valikoiman vuoksi veneilijöitä tulee heille.

Tähän asti olen tehnyt käytetyllä langalla, mutta tätä menoa varastot loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu ulkomaalainen, sanotaan vaikka Joe, hommasi vanhalle kaverilleen, olkoon vaikka Sam, työpaikan Suomesta.

Kotiuduttuaan Sam halusi, että Joe lähtisi baariin mukaan wingmaniksi, kun hän yritti tehdä tuttavuutta suomalaisten naisten kanssa. Joen vaimo ei kauheasti tykännyt ajatuksesta.

Myöhemmin Sam sitten tapasi jossain yhteydessä ulkomaalaisen naisen ja lähti tämän perässä toiseen maanosaan.

Joelle jäi hommaksi Samin asioiden hoitaminen, mm tämän asunnon myyminen. Kaiken lisäksi Samin tekemät projektit jäi töissä kesken ja Joe joutui paikkaamaan ja osittain tekemään asioita alusta asti uusiksi.

Töiden loppuunsaattamista ymmärrän, koska palkkahan siitä juoksee, mutta jos Sam huiteli toisessa maanosassa, oli asunnon myynti Joelta silkkaa typeryyttä. Itse olisin ainakin nyt ajateltuna ehdottanut kunnon provikoita tai olisi saanut myydä asuntonsa itse.

Kaverini saattaa soittaa vartin varoitusjalla, että on lähellä ja kohta tulossa kotiini kahville. Jos ei käy juuri sillä hetkellä, alkaa syyllistäminen ja itkupotkuraivarit. Laitan kuulemma aina muut asiat hänen edelleen. Niin jos olen vaikka töissä tai nukkumassa. 🙄 Ei kenenkään luokse noin vaan mennä silloin, kun itselle sopii.

Jos olen joidenkin muiden kavereiden kanssa etukäteen sovitusti ja hän tietää sen, tuppaa soittamaan juuri silloin ja vaatimaan apaamista. Ja taas kerran laitan muut etusijalle.

Aivan huippuna ilmestyi kerran ravintolaan ystäväni nelikymppisille. Eivät tunne toisiaan, eikä häntä oltu tietenkään kutsuttu. Mutta istui siellä marttyyrina ja vaati huomiotani. Alkaa olemaan tämä kaveri entinen, kuin olisi vaativan mustasukkaisen kanssa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu ulkomaalainen, sanotaan vaikka Joe, hommasi vanhalle kaverilleen, olkoon vaikka Sam, työpaikan Suomesta.

Kotiuduttuaan Sam halusi, että Joe lähtisi baariin mukaan wingmaniksi, kun hän yritti tehdä tuttavuutta suomalaisten naisten kanssa. Joen vaimo ei kauheasti tykännyt ajatuksesta.

Myöhemmin Sam sitten tapasi jossain yhteydessä ulkomaalaisen naisen ja lähti tämän perässä toiseen maanosaan.

Joelle jäi hommaksi Samin asioiden hoitaminen, mm tämän asunnon myyminen. Kaiken lisäksi Samin tekemät projektit jäi töissä kesken ja Joe joutui paikkaamaan ja osittain tekemään asioita alusta asti uusiksi.

En ihan ymmärtänyt tätä? Miksi Joe alkoi hoitamaan Samin asioita ja myymään hänen asuntoaan, miksi ei vain kehottanut hoitaa itse? Miksi kaverin baariin pyytäminen oli härskiä? Miksi Joe hoiti Samin työt eikä työnantaja palkannut tuuraajaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini saattaa soittaa vartin varoitusjalla, että on lähellä ja kohta tulossa kotiini kahville. Jos ei käy juuri sillä hetkellä, alkaa syyllistäminen ja itkupotkuraivarit. Laitan kuulemma aina muut asiat hänen edelleen. Niin jos olen vaikka töissä tai nukkumassa. 🙄 Ei kenenkään luokse noin vaan mennä silloin, kun itselle sopii.

Jos olen joidenkin muiden kavereiden kanssa etukäteen sovitusti ja hän tietää sen, tuppaa soittamaan juuri silloin ja vaatimaan apaamista. Ja taas kerran laitan muut etusijalle.

Aivan huippuna ilmestyi kerran ravintolaan ystäväni nelikymppisille. Eivät tunne toisiaan, eikä häntä oltu tietenkään kutsuttu. Mutta istui siellä marttyyrina ja vaati huomiotani. Alkaa olemaan tämä kaveri entinen, kuin olisi vaativan mustasukkaisen kanssa parisuhteessa.

Voi mikä marttyyri! Tottakai ihmisillä on muitakin asioita, miten se kuvittelee että HÄN olisi aina ja kaikkialla se ENSIMMÄINEN ja etusijalla kaikkeen muuhun nähden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta viestistä 7003 tuli mieleen vähän samansuuntainen juttu. Hesa Cupissa oli ysärillä turkkilaisia jengejä pelaamassa. Me sitten muutaman kaverin kanssa tutustuttiin heihin ja hengailtiin jossain ruokaravintolassa syömässä ja kaupungilla (olimme teinejä). No, heillä oli ilmeisesti tietty kuva skandinaavitytöistä. Menimme Hotel Presidenttiin hengaamaan (siellä heillä oli huoneet). Heidän puhemiehensä siinä sitten jakoi, että tuossa on sulle ja "Ahmedille" sänky, tuossa sulle ja "Muhamedille" (nimet muutettu, tirsk!). Ne oli siis parihuoneita myös, eli ei siinä olisi saanut rauhassa edes lemmiskellä. Minä tulkkina sitten hädin tuskin sain naurunremakkani lomasta tämän muille suomennettua. Toivottavasti voittivat edes pelinsä, että ei mennyt ihan haaskuulle koko matka.

Viesti 7003 on tällä hetkellä tällainen: "Hoitamaan sukulaisen firman paperityöt ja myyntiä ulkomaille plus irtisanomisia ym mihin ei itse kykene n 5v ajan. Firma ulkomailla. Kaikki ilman korvausta"

Mielenkiintoinen mielleyhtymä sinulla.

Jos et sitä itse tajunnut, niin tältä palstalta poistattaa viestejä aivan surutta, ja nykyään sen myötä viestien numerointi menee poskelleen. Ilmeisesti sen takia, ettei noista viestien poistoista jäisi näkyviä jälkiä. Aiemmin poistettujen viestien kohdalla oli hyppy numeroinnissa. Paska palsta.

Minä tajusin kyllä, mutta numerolla tiettyyn viestiin vastaava ihminen ei ehkä tajunnut. Viestiä voi ihan lainatakin, eikä viitata vaihtuvaan numeroon.

Nettideittimies jota olin tapaillut vähän aikaa, yritti saada mua maalaamaan taloaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neulon aika paljon, ja viime joulun aikoihin anoppi pyysi, että neulon hänen sukulaisilleen 4 paria villasukkia ja tietenkin maksaa niistä korvauksen, langat ja kaikki. Ei siinä mitään, mutta.. ensin se oli se 4 paria, ja ei mitään kiirettä "teet kun ehdit muilta töiltäsi". Sitten kysyttiin jo viidensiä pareja, kuudensia.. lopulta se taisi olla 9 paria mitä pyydettiin ja reilun viikon päästä ensimmäisistä pyydetyistä sain viestiä, että "nyt pitäisi olla pian valmiina kun pitää lähettää ne eteenpäin lahjan saajille". Sanoin vain suoraan, että kiva juttu, mutta minulle ei oltu annettu aikarajaa ja en ole niin nopea sukkia neulomaan töiden lomassa, että saisin ne tehtyä 1 sukkapari illassa. Ja kun piti olla hauskan näköiset, 46 taisi olla isoin koko mitä piti väsätä.. ihmeen kaupalla tämä joululahja paketti myöhästyi (ilman minua) ja sukat pääsivät matkaan. En tiedä miten ajatellaan, että tosta noin vaan naps kun harrastelet ja tykkäät siitä ja oot niin nopee, pitäisi olla valmiina kun sanotaan aika pari päivää ennen...

Oon ihmetellyt miksi joku tekee villasukkia ilmaiseksi . Mun tutulla on venesatama ja keväällä tilasi multa 100 paria, ensi vuodeksi.

Aloin tekemään niitä sukka illassa / vauhdilla ja juhannuksena soitti ja kysyi olenko kerennyt aloittaa jo. 1,5 kk oli myynyt koko kauden sukat.

Tuli maanantaina hakemaan 50 paria ja sanoi ilmoitti ensi kevääksi ottaa 150 paria.

Myy 30 e pari, saan 25 e itselleni. Ei tarvi paljoa, koska mm valikoiman vuoksi veneilijöitä tulee heille.

Tähän asti olen tehnyt käytetyllä langalla, mutta tätä menoa varastot loppuu.

Hienoa, että sinä ja kaverisi ymmärrätte työsi arvon. Ja hyvää työtä se taitaa ollakin, kun menee noin hyvin kaupaksi.

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.

Vierailija kirjoitti:

Hih, täällä kun jotain kertoo, alkaa heti: "Miten typerä pitää olla..." tai "Kuka tekee/antaa..." Aivan mahtavaa, että ihmiset voivat kerrankin asemoitua edes hetkeksi tilaan, jossa he eivät ole kuin tuo kummallinen/epätoivoinen/säälittävä kuka. :D :D :D

Tässä tilanteessa sen on humoristista (ja ei ehkä niin söpöllä tavalla). Sama tulee aina somessa vastaan, kun joku kirjoittaa vaikka, että kissa on karannut tai lapsi on uimarannalla hukkunut. Kuka, kuka, kuka? Mut kuka idiootti toisaalta luuleekaan, että some ei ole rikki. 

Mitä aineita käytät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.

Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.

Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa

19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.

En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus nuorempana illanistujaisissa jossa asunnon isännällä oli ns tippikippo johon sai laittaa rahaa. Olisin ehkä voinutkin laittaa, mutta mitään tarjottavaa ei ollut ja vieraat nauttivat omia juomiaan. No, menee varmaan enemmän nuoruuden kuin ahneuden piikkiin.

Yhden kaverin exä soittelee kaverille ja lainailee ja pummailee rahaa. Jos käy kaverillani kylässä, niin saattaa viedä oluita kaapista. Kaverini rutisee asiasta selän takana, mutta olen monta kertaa sanonut, että lopettaa pummailun mahdollistamisen. Turha valittaa joka kuukausi samasta asiasta, kun voisi vaan opetella laittamaan rajat exälleen.

Biletimme nuorena usein isommassa kimppakämpässä ja heillä oli myös tällainen tippipurkki. Ymmärrän sen, nuorena joka penni oli arvokas ja jokaviikonloppuisista bileistä tuli rahanmenoa talouspaperin, vessapaperin, tiskiaineen, siivousaineiden ym muodossa.

Mun asunnolla kokoonnuttiin.

Mä sain ”tippeinä” ruuan ja juomien jämät, paljon panttipulloja ja päätäntävallan ketä kutsutaan.

Meillä oli aina nyyttärit, tietenkin ja aina välillä joku tuli tyhjin käsin. Ja söi ja joi tietenkin.

Jollekin kerroin käytkö kaupassa vai nautitko vikaa kertaa illasta täällä.

Muistan yksi valitti hänellä meni jo niin paljon junalippuun, ei ollut varaa ostaa mitään tarjoiluja.

Ehkä kk päästä kysyin milloin nähdään seuraavan kerran. Ilmoitin et ole tervetullut. Kerroin tietty syyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus nuorempana illanistujaisissa jossa asunnon isännällä oli ns tippikippo johon sai laittaa rahaa. Olisin ehkä voinutkin laittaa, mutta mitään tarjottavaa ei ollut ja vieraat nauttivat omia juomiaan. No, menee varmaan enemmän nuoruuden kuin ahneuden piikkiin.

Yhden kaverin exä soittelee kaverille ja lainailee ja pummailee rahaa. Jos käy kaverillani kylässä, niin saattaa viedä oluita kaapista. Kaverini rutisee asiasta selän takana, mutta olen monta kertaa sanonut, että lopettaa pummailun mahdollistamisen. Turha valittaa joka kuukausi samasta asiasta, kun voisi vaan opetella laittamaan rajat exälleen.

Biletimme nuorena usein isommassa kimppakämpässä ja heillä oli myös tällainen tippipurkki. Ymmärrän sen, nuorena joka penni oli arvokas ja jokaviikonloppuisista bileistä tuli rahanmenoa talouspaperin, vessapaperin, tiskiaineen, siivousaineiden ym muodossa.

Mun asunnolla kokoonnuttiin.

Mä sain ”tippeinä” ruuan ja juomien jämät, paljon panttipulloja ja päätäntävallan ketä kutsutaan.

Meillä oli aina nyyttärit, tietenkin ja aina välillä joku tuli tyhjin käsin. Ja söi ja joi tietenkin.

Jollekin kerroin käytkö kaupassa vai nautitko vikaa kertaa illasta täällä.

Muistan yksi valitti hänellä meni jo niin paljon junalippuun, ei ollut varaa ostaa mitään tarjoiluja.

Ehkä kk päästä kysyin milloin nähdään seuraavan kerran. Ilmoitin et ole tervetullut. Kerroin tietty syyn.

Juuri näin pitää toimia. Tämäkin ketju on täynnä ulinaa ja marisemista mutta eivät itse kuitenkaan ole sanoneet totuutta suoraan ja rehellisesti niille ihmisille ketkä ovat ongelman aiheuttaneet. Jälkikäteen itektään ja kyräillään, ei se mitään auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuorenpana sukulaiseni ja kummit järkkyttyivät kun en tullut heidän lasten yo tai rippi juhliin. oli muuta elämää silloin.

sama itse, en jaksanut vanhemmalla iällä 19 vuotiaana, enää osallistua rippi ja yo juhliin. oli muutaki tekemistä sillo ja ei tullut kummeja ja sukulaisia pitkii aikoihin nähtyy joten jäti välistä. eikä kauheesti ajatellu mitä ne aatteli.

Että härski pyyntö kutsua sukulainen rippijuhliin..? Oletkohan ihan oikeassa ketjussa

19 vuotiaana asuin Helsingissä ja olin opiskelija.

En todellakaan olemattomista tuloistani ostanut junalippuja ja lahjoja kaukaiselle serkulleni.

On ok kieltäytyä jos elämäntilanne ei salli matkustamista, mutta kutsuminen on kohteliasta, ei härskiä.

Ei nyt ehkä hirveän härskiä, mutta toistuvana toimintamallina on alkanut ärsyttää seuraava: Minulla on ystävä, jolla on tapana järjestää joka vuosi omat synttärinsä ja satunnaisesti babyshowerit, valmistujaiset ym. kekkerit kaavalla, että hän varaa haluamastaan ravintolasta kabinetin / pöydän. Hän ei tarjoa yhtikäs mitään, joten vieraat tuovat lahjan, maksavat omat laskunsa ja ehkäpä joku vielä tarjoaa päivänsankarillekin.

On alkanut vähitellen ottaa pattiin, sillä en itse pidä yli 100 euroa ravintolaillallisesta hintansa väärtinä, enkä myöskään tilalle samasta syystä alkuruoka- ja jälkiruokadrinkkejä.

Kaveriporukasta aika moni on alkanut kieltäytyä kutsuista, eikä ystäväni hyvätuloisena ymmärrä, että monet hänen ystävistään on pienituloisia, opiskelijoita tai hoitovapaalla olevia. Raha on siis syynä, mutta kukaan ei kehtaa sanoa.

Itse en ikinä kehtaisi tehdä näin. Mielestäni juhlakalu näkee vaivaa ja tarjoaa jotakin, vieraat tuovat sitten lahjoja sen mukaan miten parhaaksi näkevät.

Ja kuinka moni keski-ikäinen yleensä kutsuu kavereita joka vuosi synttäreidensä viettoon?