Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kääntäjä kirjoitti:
Täällä myös yksi ammattikääntäjä. Vielä teknistä käännän ja sellainen kielipari, jolle on paljon kysyntää.
Aina välillä joku tilaa jotain ulkomailta, ja sitten pitäisi kääntää monikymmensivuisia käyttöohjeita tai auttaa jotain tilaamaan jotain lääkkeitä ulkomailta.
Kun kerron sanahinnan, tulee hiljaista.
Kuoleva ammatti.
Ei tuo ole kuoleva ammatti. Kieltä on vaikea kääntää "oikein", vaikka se olisi kieliopillisesti ja tarkoituksenmukaisesti oikein kirjoitettu. Tekoäly ei ymmärrä tarvittavia nuansseja. Otahan selvää asioista.
Ei nykyiset kääntäjät ole tekoälyllä toteutettuja. Eli otappa ihan itse selvää.
Monissa paikoissa kuten Yliopiston apteekin sivuilla on chatti, jossa voi kommunikoida robotin kanssa. Ei siinä hommassa kyllä asiakas saa koskaan kysymyksiinsä vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kääntäjä kirjoitti:
Täällä myös yksi ammattikääntäjä. Vielä teknistä käännän ja sellainen kielipari, jolle on paljon kysyntää.
Aina välillä joku tilaa jotain ulkomailta, ja sitten pitäisi kääntää monikymmensivuisia käyttöohjeita tai auttaa jotain tilaamaan jotain lääkkeitä ulkomailta.
Kun kerron sanahinnan, tulee hiljaista.
Kuoleva ammatti.
Ei tuo ole kuoleva ammatti. Kieltä on vaikea kääntää "oikein", vaikka se olisi kieliopillisesti ja tarkoituksenmukaisesti oikein kirjoitettu. Tekoäly ei ymmärrä tarvittavia nuansseja. Otahan selvää asioista.
Ei nykyiset kääntäjät ole tekoälyllä toteutettuja. Eli otappa ihan itse selvää.
Monissa paikoissa kuten Yliopiston apteekin sivuilla on chatti, jossa voi kommunikoida robotin kanssa. Ei siinä hommassa kyllä asiakas saa koskaan kysymyksiinsä vastausta.
Mullakin on kokemusta chatista. Ei ole koskaan toiminut mulle. Aina tulee viesti takaisin tyyliin että viestini on liian monimutkainen. Vaikka kuinka käytän lyhyitä lauseita ja yksinkertaista kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi kaverin kaveri oli luonani yökylässä tuon oman kaverini mukana.
Soviteltiin siinä vaatteita ja laittauduttiin kaupungille lähtöä varten tai jotain. En enää tarkkaan muista miksi asia tuli puheeksi, mutta minulla oli komerossani yksi nätti, ulkomailta matkatuliaisina muutama vuosi takaperin ostamani pusero, jota en kuitenkaan koskaan ollut osannut ottaa käyttöön.
Tarjosin sitä tuolle kaverin kaverille sovitettavaksi, että josko hän kiinnostuisi siitä, koska se oli mielestäni suunnilleen hänen kokoaan ja hänen tyyliäänkin. No, hän sovitti puseroa, ja tykästyikin siihen oikein kovin. - Ja sitten vain jätti sen päällensä ja kiitteli ihastuksissaan, että "kiitos kiitos ihanasta puserosta, tää on aivan mahtava ja just mulle sopiva!" ym. :O
Olin niin äimänä, etten osannut edes sanoa mitään, ettenhän nyt ILMAISEKSI ollut tarkoittanut antaa, vaan myydä vaikka 20-30 eurolla, jos hän kiinnostuisi! Olinhan itse kuitenkin maksanut siitä vielä paljon enemmän. :D Harmittaa jälkeen päin, etten saanut suutani auki siinä tilanteessa ollenkaan, mutta minä nyt vain kerta kaikkiaan tyrmistyin hänen röyhkeydestään. Hänellä ei siis käynyt mielessäkään kysyä, olisinko halunnut vaatteesta maksua! :D
Sinnepä menivät, oppirahat, puolitutulle kaverin kaverille... Tietysti minä olisin sitten mieluummin vaikka myynyt puseron kirpparilla, että olisin saanut edes osan omistani pois, kun olin siitä itse aikoinaan maksanut aika kalliisti, ja kun en tuolloin todellakaan mitenkään "rahoissa kylpenyt"... :/ Siinä olisi ollut minulle kevyesti parin viikon ruokarahat, sen aikaisella budjetillani!
Alapeukuttajat: kertokaapa mikä teidät sai alapeukuttamaan esim. tässä tarinassa? :O Millä tavalla paidan omiminen oli teistä oikein?
Sinun olisi pitänyt sanoa heti paikalla, että haluat myydä paidan, etkä antaa. Varsinkin jos hinta oli 30 euroa? Kuka haluaa maksaa paidasta niin paljon?
Ei se kaverin kaverisi ollut mikään ajatustenlukija.
En omista yhtäkään niin halpaa paitaa, että se olisi maksanut vain 30 €. Minkälaisissa rääsyissä sinä kuljet? Herrasiunaa.
Mielestäni ainakin tuossa tarinassa selkeästi on voinut tulla väärinymmärrys. Joku sanaparsi, josta oli saanut ymmärtää, että paidasta halutaan eroon. Eli se joka asiasta pahastui, niin toimi todennäköisesti väärin.
Tulee mieleen mummoni, joka ei koskaan sano pyyntöjään suoraan ja sitten jokainen viesti on kryptinen. Ja sitten muutaman päivän päästä voivotellaan, ku on niin kauhiaa kun asiat ei mene ikinä kuten hän toivoo ja muut käyttävät hyväksi.
Ja mitä tulee vaatteiden jälleenmyyntihintaan, niin maksan käytetystä vaatteesta max. 5€, olkoon mitä merkkiä tahansa.
Tästä hinnasta tulee mieleen kaikki autontuunaajat, jotka laittavat 500€ arvoiseen autoon superhyperlisäosan, joka on maksanut vaikka 3000€ ja sitten yrittävät myydä tätä rotiskoaan 3500€, kun "onhan siinä nyt se ja se osa". Sen auton arvo saattaa olla joillain satasilla noussut ja myyntiaika lyhentynyt. Markkinat määräävät arvon ja ovh ei välttämättä korreloi jälleenmyyntihintaan varsinkaan vaatteiden kohdalla.
Tämä kryptinen puhe on kyllä niin ärsyttävää. Mulla on mökkinaapureina kaksi vanhaa pariskuntaa. Iso osa heidän puheessaan on outoa voivottelua, kiertelyä ja kaartelua. Olen usein tapaamisen jälkeen ihan pyörällä päästäni ja koitan miettiä että mitäköhän niillä puheilla tarkoitettiin. Nämä pariskunnat varmaan ajattelevat että olen epäkohtelias ihminen kun en reagoi tai tee mitä he olisivat halunneet. Jutut ovat tyyliin kuinka mökkitie on huonossa kunnossa, tienvarren puissa on auton kolhimia lommoja, alueella on supikoiria. Epäilen että mun pitäisi ymmärtää että he haluavat mun tekevän asialle jotain. No, voivottelen siinä heidän kanssaan. Kyllä moni asia helpottuisi ja säästyttäisi väärinkäsityksiltä jos ihmiset puhuivat suoraan eikä niillä kryptisillä vihjailuilla. Sori, aiheen vierestä mutta oli pakko saada ääni kuuluville koska tämä asia ärsyttää niin paljon.
Tähän on kyllä vielä pakko vastata, vaikka ohi aiheen. Mutta eipä tuohon juurikaan mitään voi tehdä kuin voivotella. Olen kyllä mummoani oikaissut ihan suoraa sanomalla, että kerrot mitä haluat suoraan tai mitään ei tapahdu, turha siitä itkiä. Sitten on vähän nämä kryptiset viestit vähentyneet ja tullut enemmän suoria pyyntöjä. Mutta jonkinlainen pääkoppajuttu se on, koska saattaa hyväksyttää jonkun oman ajatusmallin: "voi kun on kiva kun jätän koirasi yksin sisälle, voin viedä omani tarhaan", VAIKKA monta kertaa olen toistanut, että koira ei pärjää yksin sisällä hetkeäkään useampana päivänä. Siinä joutuu oikeasti oikaisemaan, että hetkonen, niin et tee. Sitten jotain sopertelua "nokun mä ymmärsin niin".
Pahempaa on silti valehtelijat, jotka kertovat kuumeen/päänsäryn syyksi, että ei voi saapua paikalle. Vaikka yksinkertaisesti eivät kerkiä tai jaksa. Sekin on aivan ok.
no niinpäs tunnutte olevan, huhuh, onneksi ette enää rasita elämäänne mokomalla tuttavalla, ei kaikkien ihmissuhteiden tarvitse koko elämää kestää..
Sukulaisnainen avioliiton kautta pyysi minua kääntämään oppikirjaa köyhälle kaverilleen, joten suostuin mielelläni, kun oli aikaakin ja mielenkiintoinen eepos. Noh, annettuani työni, tuli sanomisia että Entäs tämä ja tuo ja Joko sen kirjan käänsit kun lupasit. Voinette arvata Minne hän ne sai työntää. Mikä ettei jos halutaan maksaa oikea summa työlle. Eipä pysty kun uusi rv ja Ranskan matkakin niin kallis. --Ja exää aina kututtiin illanviettoon, tottakai kun hän auliisti korjas kaverina. Aina. Hyvä on auttaa poropeukaloita, mutta jossain kohin tulee raja.
Tai: Hei, voitsä kääntää tään kirjeen, en ymmärrä. Moi, en ole nyt koneen äärellä, huomiseksi kerkeen. 5min kuluttua kysyy: Joko käänsit? Noh, saan tehtyä ja lähetettyä sen tunnin sisällä. Hän vastaa: aaa, oisin vain halunnut tietää onko asiani hyväksytty. Murr.
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri kiertää pyytämässä lainaa kaikilta.
Tai vain vihjailee tyyliin "voi ei, mulla on vain 10 euroa ennen palkkapäivää, kunpa joku vaikka lainaisi..."
Ollaan pienipalkkaisessa työssä joo ja joskus on vaikeaa, mutta niin on meillä muillakin eikä vain hänellä. Hänen ongelmansa on pikavipit, joita on ottanut niin monta, että rahat menee niihin eikä riitä elämiseen. Mutta eihän se meidän työkavereiden vika ole.
Ja siis sama tilanne ihan joka kuussa. Jotkut kiertävät hänet jo kaukaa.
Mulla oli esimiehenä tällainen, joka tarvi aina rahaa lainaan. Varaa oli kuitenkin juoda ja syödä ulkona. Viimeeksi valitti, että oli ollut niin noloa kassalla, kun ei ollut tilillä rahaa, kun pankki oli ottanut lainaerän ja palvelumaksut. Hänen kaveri toi laivalta kaljalavoja ja myi niitä pyytäen tuplasumman, joka ei mennyt tietenkään hakijalla vaan omaan taskuun. Oli myös kärkkymässä toisten eväitä ja pullia, kun hän ei oo kerennyt syödä. Näin muutamia esimerkkejä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi kaverin kaveri oli luonani yökylässä tuon oman kaverini mukana.
Soviteltiin siinä vaatteita ja laittauduttiin kaupungille lähtöä varten tai jotain. En enää tarkkaan muista miksi asia tuli puheeksi, mutta minulla oli komerossani yksi nätti, ulkomailta matkatuliaisina muutama vuosi takaperin ostamani pusero, jota en kuitenkaan koskaan ollut osannut ottaa käyttöön.
Tarjosin sitä tuolle kaverin kaverille sovitettavaksi, että josko hän kiinnostuisi siitä, koska se oli mielestäni suunnilleen hänen kokoaan ja hänen tyyliäänkin. No, hän sovitti puseroa, ja tykästyikin siihen oikein kovin. - Ja sitten vain jätti sen päällensä ja kiitteli ihastuksissaan, että "kiitos kiitos ihanasta puserosta, tää on aivan mahtava ja just mulle sopiva!" ym. :O
Olin niin äimänä, etten osannut edes sanoa mitään, ettenhän nyt ILMAISEKSI ollut tarkoittanut antaa, vaan myydä vaikka 20-30 eurolla, jos hän kiinnostuisi! Olinhan itse kuitenkin maksanut siitä vielä paljon enemmän. :D Harmittaa jälkeen päin, etten saanut suutani auki siinä tilanteessa ollenkaan, mutta minä nyt vain kerta kaikkiaan tyrmistyin hänen röyhkeydestään. Hänellä ei siis käynyt mielessäkään kysyä, olisinko halunnut vaatteesta maksua! :D
Sinnepä menivät, oppirahat, puolitutulle kaverin kaverille... Tietysti minä olisin sitten mieluummin vaikka myynyt puseron kirpparilla, että olisin saanut edes osan omistani pois, kun olin siitä itse aikoinaan maksanut aika kalliisti, ja kun en tuolloin todellakaan mitenkään "rahoissa kylpenyt"... :/ Siinä olisi ollut minulle kevyesti parin viikon ruokarahat, sen aikaisella budjetillani!
Alapeukuttajat: kertokaapa mikä teidät sai alapeukuttamaan esim. tässä tarinassa? :O Millä tavalla paidan omiminen oli teistä oikein?
Sinun olisi pitänyt sanoa heti paikalla, että haluat myydä paidan, etkä antaa. Varsinkin jos hinta oli 30 euroa? Kuka haluaa maksaa paidasta niin paljon?
Ei se kaverin kaverisi ollut mikään ajatustenlukija.
En omista yhtäkään niin halpaa paitaa, että se olisi maksanut vain 30 €. Minkälaisissa rääsyissä sinä kuljet? Herrasiunaa.
Mielestäni ainakin tuossa tarinassa selkeästi on voinut tulla väärinymmärrys. Joku sanaparsi, josta oli saanut ymmärtää, että paidasta halutaan eroon. Eli se joka asiasta pahastui, niin toimi todennäköisesti väärin.
Tulee mieleen mummoni, joka ei koskaan sano pyyntöjään suoraan ja sitten jokainen viesti on kryptinen. Ja sitten muutaman päivän päästä voivotellaan, ku on niin kauhiaa kun asiat ei mene ikinä kuten hän toivoo ja muut käyttävät hyväksi.
Ja mitä tulee vaatteiden jälleenmyyntihintaan, niin maksan käytetystä vaatteesta max. 5€, olkoon mitä merkkiä tahansa.
Tästä hinnasta tulee mieleen kaikki autontuunaajat, jotka laittavat 500€ arvoiseen autoon superhyperlisäosan, joka on maksanut vaikka 3000€ ja sitten yrittävät myydä tätä rotiskoaan 3500€, kun "onhan siinä nyt se ja se osa". Sen auton arvo saattaa olla joillain satasilla noussut ja myyntiaika lyhentynyt. Markkinat määräävät arvon ja ovh ei välttämättä korreloi jälleenmyyntihintaan varsinkaan vaatteiden kohdalla.
Tämä kryptinen puhe on kyllä niin ärsyttävää. Mulla on mökkinaapureina kaksi vanhaa pariskuntaa. Iso osa heidän puheessaan on outoa voivottelua, kiertelyä ja kaartelua. Olen usein tapaamisen jälkeen ihan pyörällä päästäni ja koitan miettiä että mitäköhän niillä puheilla tarkoitettiin. Nämä pariskunnat varmaan ajattelevat että olen epäkohtelias ihminen kun en reagoi tai tee mitä he olisivat halunneet. Jutut ovat tyyliin kuinka mökkitie on huonossa kunnossa, tienvarren puissa on auton kolhimia lommoja, alueella on supikoiria. Epäilen että mun pitäisi ymmärtää että he haluavat mun tekevän asialle jotain. No, voivottelen siinä heidän kanssaan. Kyllä moni asia helpottuisi ja säästyttäisi väärinkäsityksiltä jos ihmiset puhuivat suoraan eikä niillä kryptisillä vihjailuilla. Sori, aiheen vierestä mutta oli pakko saada ääni kuuluville koska tämä asia ärsyttää niin paljon.
Tähän on kyllä vielä pakko vastata, vaikka ohi aiheen. Mutta eipä tuohon juurikaan mitään voi tehdä kuin voivotella. Olen kyllä mummoani oikaissut ihan suoraa sanomalla, että kerrot mitä haluat suoraan tai mitään ei tapahdu, turha siitä itkiä. Sitten on vähän nämä kryptiset viestit vähentyneet ja tullut enemmän suoria pyyntöjä. Mutta jonkinlainen pääkoppajuttu se on, koska saattaa hyväksyttää jonkun oman ajatusmallin: "voi kun on kiva kun jätän koirasi yksin sisälle, voin viedä omani tarhaan", VAIKKA monta kertaa olen toistanut, että koira ei pärjää yksin sisällä hetkeäkään useampana päivänä. Siinä joutuu oikeasti oikaisemaan, että hetkonen, niin et tee. Sitten jotain sopertelua "nokun mä ymmärsin niin".
Pahempaa on silti valehtelijat, jotka kertovat kuumeen/päänsäryn syyksi, että ei voi saapua paikalle. Vaikka yksinkertaisesti eivät kerkiä tai jaksa. Sekin on aivan ok.
Juu, en voi tehdä muuta kuin voivotella mukana. En voi tehdä kuten sinä joka olet käskenyt mummoasi sanomaan asiat suoraan. Jos patistelisin mökkinaapureitani puhumaan suoraan niin sieltä todennäköisesti tulisi käskyjä kunnostaa mökkitie, hävittää supikoirat jne.
Sanni.PP kirjoitti:
Sukulaisnainen avioliiton kautta pyysi minua kääntämään oppikirjaa köyhälle kaverilleen, joten suostuin mielelläni, kun oli aikaakin ja mielenkiintoinen eepos. Noh, annettuani työni, tuli sanomisia että Entäs tämä ja tuo ja Joko sen kirjan käänsit kun lupasit. Voinette arvata Minne hän ne sai työntää. Mikä ettei jos halutaan maksaa oikea summa työlle. Eipä pysty kun uusi rv ja Ranskan matkakin niin kallis. --Ja exää aina kututtiin illanviettoon, tottakai kun hän auliisti korjas kaverina. Aina. Hyvä on auttaa poropeukaloita, mutta jossain kohin tulee raja.
No, se on varma, että sinä et ole mikään kääntäjä. Tuskin olet koskaan minkään oppikirjan sivua kääntänyt, edes oppiaksesi jotain. Sivistymätöntä kieltäkin käytät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kääntäjä kirjoitti:
Täällä myös yksi ammattikääntäjä. Vielä teknistä käännän ja sellainen kielipari, jolle on paljon kysyntää.
Aina välillä joku tilaa jotain ulkomailta, ja sitten pitäisi kääntää monikymmensivuisia käyttöohjeita tai auttaa jotain tilaamaan jotain lääkkeitä ulkomailta.
Kun kerron sanahinnan, tulee hiljaista.
Kuoleva ammatti.
Ei tuo ole kuoleva ammatti. Kieltä on vaikea kääntää "oikein", vaikka se olisi kieliopillisesti ja tarkoituksenmukaisesti oikein kirjoitettu. Tekoäly ei ymmärrä tarvittavia nuansseja. Otahan selvää asioista.
Ei nykyiset kääntäjät ole tekoälyllä toteutettuja. Eli otappa ihan itse selvää.
Monissa paikoissa kuten Yliopiston apteekin sivuilla on chatti, jossa voi kommunikoida robotin kanssa. Ei siinä hommassa kyllä asiakas saa koskaan kysymyksiinsä vastausta.
Minä ainakin tilaan YA:sta lääkkeitä ja joka kerta olen chatissä puhunut ihan oikean ihmisen kanssa. Ellei ne robotit ole sitten niin tehokkaita, että vaikuttavat oikealta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri kiertää pyytämässä lainaa kaikilta.
Tai vain vihjailee tyyliin "voi ei, mulla on vain 10 euroa ennen palkkapäivää, kunpa joku vaikka lainaisi..."
Ollaan pienipalkkaisessa työssä joo ja joskus on vaikeaa, mutta niin on meillä muillakin eikä vain hänellä. Hänen ongelmansa on pikavipit, joita on ottanut niin monta, että rahat menee niihin eikä riitä elämiseen. Mutta eihän se meidän työkavereiden vika ole.
Ja siis sama tilanne ihan joka kuussa. Jotkut kiertävät hänet jo kaukaa.
Miten työssäkäyvä ihminen saa itsensä tuohon tilaan että tilillä on vain 10 euroa. Ei tämä ihminen lainaa tarvitse, vaan apua elämänhallintaan.
Parhaat siinä työssä saivat jotain 1500 euroa bruttona. Meillä oli tuntipalkka 5 e plus soitellut puhelut. Eli jos ei tehnyt paljon mitään, ei saanutkaan paljon mitään. Ko. tyyppi ei jaksanut kauheasti keskittyä työhön ja hänen palkat olivat varmasti alle 1000 euroa kuussa. Kävi myös risteilyillä, konserteissa ja osteli DVD:tä jne. Kun lopulta sain lainani häneltä takaisin, hän valitti että joutui ottamaan toiselta kaverilta lainan että sai maksettua mulle. No, ei ollut minun syyni.
Itsellä ulosotto ottaa tietyn summan kuussa,muuten jäisi enemmän rahaa ,tiedän,oma moka,jos pyydän lainaa joltakin niin olen aina maksanut takaisin,että minun voi ystävät luottaa,ja monesti hävettää pyytää,mutta rehellisyys siinä että maksaa myös takaisin tiettyyn päivään mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen pyysi heille talovahdiksi. Emme ole juurikaan tekemisissä, mutta päätin suostua viikoksi.
Etukäteen pyysin listan mitä pitää tehdä ja teen päätöksen tulenko tämän jälkeen.Paikan päällä serkun mies pyysi jos minulla on aikaa, voinko ajaa nurmikon ja sanoi pariin otteeseen olisi kiva, ei pakko.
Heillä on kissa ja 2 koiraa, olin sekä eläin että talovahtina.
Työlista oli äärimmäisen maltillinen . Kerran päivässä 4 postilaatikolla käynti, mielummin illalla valoja ja liikettä, talo on asutettu jne ja koirien ulkoiluttaminen oli myös pientä.
Minulle oli jätetty ruokaa jääkaappiin ja tulin oman ruokakassini kanssa.
Omakotitalo on 3 kerroksinen . Yläkerrassa on makuuhuoneet, keskikerroksessa olohuone ja keittiö, alhaalla vierashuone ja saunat.
Nukuin vierashuoneessa. Vikana aamuna imuroin yläkerran, vaikka en siellä ollutkaan, kuten myös koko kodin, tiskikone päälle, tyhjensin jne.
Ja vein roskat.Oli väh yhtä siistiä lähtiessä, kuin tullessa.
Lähdin, avain jäi minne pitikin ja tiesin he tulevat 5 h sisällä.
Illalla tuli viesti missä pyydettiin maksamaan majoituksesta tonni.
Piti ottaa puhelin käteen ja kysyä mitä.
Serkkuni oli keväällä kysynyt FB.ssä apua, miten tekisi loman ajaksi.
Oli kysynyt voisiko vuokrata tämän viikoksi ja oli myös kysynyt hintoja ja ehdottanut tonnia .minä olin peukuttanut tätä. Hän ymmärsi tämän suostumukseksi.Heidän talo on upea ! Minun ei. Kerroin en voi maksaa, koska ei ole varaa ja en tiennyt. Miehen kommentti oli voin maksaa erissä .
Ikävintä tässä on se, ettei me olla enää tekemisissä. Serkku veti herneet nenään, kun sain asua heidän upeassa kodissa viikon. Pitää paikkansa.
Siis voiko tämä olla totta? Laittakoot seuraavalla kerralla AirBnB:n kautta, jos haluavat vuokrata talonsa lomansa ajaksi.
Olisit laskuttanut eläinten hoidosta sen 1000€
Vierailija kirjoitti:
Olisit laskuttanut eläinten hoidosta sen 1000€
Ihan sama kävi mielessä. Olisin kuitannut vaan että hyvä, sitten ollaan sujut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ulosotto ottaa tietyn summan kuussa,muuten jäisi enemmän rahaa ,tiedän,oma moka,jos pyydän lainaa joltakin niin olen aina maksanut takaisin,että minun voi ystävät luottaa,ja monesti hävettää pyytää,mutta rehellisyys siinä että maksaa myös takaisin tiettyyn päivään mennessä.
Koittaisit myös opiskella rauhassa. Aloita vaikka äidinkielestä: raiskaat suomen kieltä aivan huolella. Kolmen rivin virke ja jokainen välimerkki toheloitu päin persettä. On näköjään koko elämänhallintasi perseestä.
Saitko purettua kaikenb pahan olosi palstalle? Toivottavasti ,niin sait nukuttua hyvin.
T Linjaauto
Serkkuni pyysi minua lähtemään poikaystäväni luokse yöksi jotta voi tuoda asuntooni miehiä ja pettää samalla omaa aviomiestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri kiertää pyytämässä lainaa kaikilta.
Tai vain vihjailee tyyliin "voi ei, mulla on vain 10 euroa ennen palkkapäivää, kunpa joku vaikka lainaisi..."
Ollaan pienipalkkaisessa työssä joo ja joskus on vaikeaa, mutta niin on meillä muillakin eikä vain hänellä. Hänen ongelmansa on pikavipit, joita on ottanut niin monta, että rahat menee niihin eikä riitä elämiseen. Mutta eihän se meidän työkavereiden vika ole.
Ja siis sama tilanne ihan joka kuussa. Jotkut kiertävät hänet jo kaukaa.
Mulla oli esimiehenä tällainen, joka tarvi aina rahaa lainaan. Varaa oli kuitenkin juoda ja syödä ulkona. Viimeeksi valitti, että oli ollut niin noloa kassalla, kun ei ollut tilillä rahaa, kun pankki oli ottanut lainaerän ja palvelumaksut. Hänen kaveri toi laivalta kaljalavoja ja myi niitä pyytäen tuplasumman, joka ei mennyt tietenkään hakijalla vaan omaan taskuun. Oli myös kärkkymässä toisten eväitä ja pullia, kun hän ei oo kerennyt syödä. Näin muutamia esimerkkejä...
Mun esimies myy arpoja, partiolaisten kalentereita, ylikallista suklaata jne lastensa puolesta.
Nykyään kieltäytyminen käy helposti, ekat vuodet kärvistelin asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun esimies myy arpoja, partiolaisten kalentereita, ylikallista suklaata jne lastensa puolesta.
Nykyään kieltäytyminen käy helposti, ekat vuodet kärvistelin asian kanssa.
Tiedän myös yhden tällaisen tapauksen. Mutta hän ei takuulla ole esimies (ainakin toivon), joten ei ole sama tapaus. Myy myös lastensa puolesta facessa tavaraa ja lapset on palkittu joinain vuoden myyjänä useamman kerran. Tekisi mieli ilmoittaa yhdistykselle et julistakaa lasten toinen vanhempi vuoden myyjäksi joku vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ulosotto ottaa tietyn summan kuussa,muuten jäisi enemmän rahaa ,tiedän,oma moka,jos pyydän lainaa joltakin niin olen aina maksanut takaisin,että minun voi ystävät luottaa,ja monesti hävettää pyytää,mutta rehellisyys siinä että maksaa myös takaisin tiettyyn päivään mennessä.
Koittaisit myös opiskella rauhassa. Aloita vaikka äidinkielestä: raiskaat suomen kieltä aivan huolella. Kolmen rivin virke ja jokainen välimerkki toheloitu päin persettä. On näköjään koko elämänhallintasi perseestä.
Täällä käy monenlaisia ihmisiä, myös sellaisia joilla on terveydellisiä ongelmia jonka takia tekstin tuottaminen on haasteellista ja se elämänhallintakin voi olla ongelmallista. Monelle tämä palstailu voi olla merkityksellistä jos ihmiskontaktit ovat muuten vähissä. Annetaan vähän tilaa heillekin jotka ovat vetäneet huonommat kortit elämässä kuin me toiset.
Niinhän sitä 1980-luvulla tehdyssä Paluu tulevaisuuteen elokuvassakin ajateltiin, että vuonna 2015 autot lentävät. Näinhän moni ajatteli varmasti muutenkin. Kuinkas sitten kävikään?