Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.

Varmaan jättäisit sairaskohtauksen saaneenkin ilman apua, ettei kukaan vain pääse hyötymään ilmaiseksi ammattitaidostasi? Itseään pitää arvostaa eikä kynnysmatoksi kannata suostua, mutta hei oikeasti, joku järki sentään kun on toisen hengestä kyse!

Siis tokihan minä sanoin, että maksa-arvosi on koholla, soitapa hoitavalle lääkärille. Mutta en siis ottanut hänen kuultensa kantaa, että nyt saattaa olla syöpä levinnyt (tokihan siihen maksa-arvojen nousun syynä saattoi olla muutakin). Ja täti soitti lääkärilleen, joka ei todennut muuta kuin että pidetään syksyn kontrolli voimassa.

Mieheni on matematiikan opettaja ja naapurin lukiolaisella oli kovin ongelmia matikassa. Pöllähti sitten yhtenä iltana ovella (vanhempien kehoituksesta varmaan) kysymään neuvoa kotilaskuissa. Mies istui alas, selitti laskut ja ne saatiin tehtyä. Aikaa meni se 40-50 minuuttia, kun tyttö oli aika pihalla ja mies neuvoi kunnolla itse tajuamaan tehtävänsä. Oliskohan mennyt viikko, niin taas törötti oven takana. Pikkuhiljaa ravaaminen alkoi olla päivittäistä. Onneksi jakso loppui ja avuntarve hiljeni pariksi kuukaudeksi, kunnes taas pelmahti ovelle seuraavan kurssin alussa. Jossain vaiheessa mies sanoi sanottua, että kannattaisi ottaa yksityistunteja ja tietää hyviä opettajia siihen hommaan. Tyttö ei tajunnut kai itse, mutta vanhemmat tajusi. Tytön äiti oli jotain mutissut naapuriavusta nähdessä ja sen jälkeen eivät moneen vuoteen kunnolla tervehtineet. Eikä me edes tunnettu noita ihmisiä kunnolla. Esimerkiksi tytön nimeä ei oltu kuultu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti ymmärrä näitä ulkomailla asuvia, joiden mielestä kaupungissa vierailijat ovat pahimman luokan riistäjiä. Toki, jos tilaa ei kotona ole, niin lienee luonnollista, että vieras majoittuu hotellissa tai jos tulijana on joku tutun tuttu. Mutta itse olen aina ajatellut, että illan viettäminen vähän vieraammankin tuttavan kanssa on ihan ok. Itsestä on ollut kivaa viettää ilta ja kuunnella hyviä vinkkejä ja ainakin itse saanut sen fiiliksen, että tutusta on ollut kivaa puhua suomea, varsinkin, jos henkilö on yksin ulkomailla expattina.

Minä ymmärsin, että kyse on jostain tutun tutuista tai kaverin sukulaisista, eli ihmisistä, joita ei välttämättä tunne lainkaan. En minä ainakaan olisi halukas majoittamaan tuntemattomia missään tilanteessa. 

Helsingissä ainakin keskustassa todella moni kauppa on aattona auki myöhään, jotkut jopa 24/7.

Mieheni veli ja hänen ex erosi noi 6-7v. sitten. Noin vuosi sitten tämä ex soitti minulle, että meille on kuulemma annettu 4kpl pinnatuoleja(niitä aitoja), jotka olivat heidän kotona käytössä. Miehen veli antoi meille, kun ei itse halunnut enää, meinasi jo laittaa roskiin. Tää ex-avopuoliso oli sitä mieltä, että kaikki mitä heidän asunnossa on ollut olisi kuulunut laittaa puoliksi. Ts.voitko antaa edes 1-2 tuolia. En suostunut ja varmistelit vielä mieheltäni ja anopiltani mitä mieltä ovat. Tuolit olivat peräisin mieheni mufalta, joka on nyttemmin jo edesmennyt, mutta oli siis tuolit antanut pidettäväksi, kun ei ollut itsellään käyttöä. Kaikkea naurettavaa sitä kuulee. Me ollaan naimisissa ja jos ero tulis niin tuskinpa alkaisin soittelemaan parista lainatuolista. Ex varmaan on tajunnut tuolien arvon ja olisi halunnut myydä ne, usein kun on rahapulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalueen" työkeikalle vaikkapa ulkomaille.  Saati sitten, että juhlapaikalla oletetaan, että mies tekee tämän monen tonnin työn ilmaiseksi, ilman assaria ja valmistautumista.

- sen lääkäri-valokuvaaja-parin toinen osapuoli

Sori, mutta 5000 euroa PÄIVÄN kuvauksesta? Pari tonnia vielä ymmärrän, kolmekin, jos on huippukuvaajasta kyse, mutta 5000 egeä? 

Tää menee kovin ot:ksi nyt, mutta kyllä. Se aamusta iltaan kuvauspaikalla on vasta kärpäsen kakka siitä kaikesta työstä, mitä laadukas valokuvaaja assistentteineen ja jälkikäsittelijöineen tekee niille kuville. Ja jos haluat suuren albumillisen käsiteltyjä kuvia kaikilla oikeuksilla, niin kyllä, silloin puhutaan todella suurista summista. 

Minä tiedän kyllä mitä kaikkea tuohon sisältyy, mutta silti tuo hinta tuntuisi olevan heittämällä siellä kalleimmassa kolmanneksessa. Toivottavasti laatu ja hinta kohtaavat. Nopeasti katsottuna esim. palkittu hääkuvaaja Petri Mast veloittaa 1750 € kokonaisen hääpäivän kuvauksesta. Siitä on PITKÄ matka 5000 euroon. :D

Ja kansainvälisesti palkittu kuvaaja Janne Miettinen veloittaa 10 tunnin dokumentaarisesta kuvauksesta 2290€

Vierailija kirjoitti:

Kuskasin joka sunnuntai-aamu tytärtä ja hänen kaveriaan pariin eri harrastuspaikkaan. Kaveri asui parin kilometrin päässä, eikä matkan varrella, joten koukkausta tuli aina jonkin verran. Samoin tein myös torstaisin. Joskus jos kaverin äiti suurieleisesti kerran kuussa pääsi kuskaamaan niin heti piti huolta, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni. Minä kun kuskasin heitä vain huvikseni kun kerran pyörälläkin olisivat päässeet (eivät kyllä olisi ehtineet kymmenen kilometriä paikasta toiseen minuuttiaikataululla).

Näitä ihmettelen. Miksi suostuit kuskaamaan ja sitten valitat, kun jouduit kuskaamaan. Olisit kieltäytynyt, niin asia olisi ollut selvä.

Itse en juuri tämänkaltaisten ihmisten takia pyydä, enkä anna mitään, koska koskaan ei voi tietää, kuuleeko selän takana valitusta, että on käyttänyt hyväkseen. Esim. jos joku tarjoaa palvelusta, niin kieltäydyn ja hoidan asian itse, etten taatusti ole velkaa kenellekään. Se meinaa myös sitä, että minulta ei sitten kannata tulla pyytämään mitään.

Toisaalta samat ihmiset ihannoivat muiden maiden yhteisöllisyyttä, missä ihmiset ovat tekemisissä keskenään, eivätkä kyräile toisiaan. Missä sukulaiset auttavat toisiaan ja missä ihmiset viettävät aikaa yhdessä ja ovat ystävällisiä. Suomessa kyräillään, ettei tuo vain ole saanut multa jotain enempää, kuin minä. Sitten itketään, kun ollaan yksinäisiä, kun ollaan koko ajan vihoiteltu, että kun kolmekymmentä vuotta sitten se Veikon sukulaispoika kehtasi pyytää meiltä lainaan akkuporakonetta. Panin kyllä välit poikki koko sukuun.

Voi kuulostaa provolta, mutta jos tuntisitte mun kaverin äidin, niin uskoisitte.

Kun olin yläasteella seiskalla, sain käyttää kaverin perheen tietokonetta puoli tuntia sitä vastaan, että siivosin heidän omakotitalonsa. Meillä ei ollut kotona nettiä koska oltiin köyhiä, niin kaverin äidin mielestä talon siivoaminen oli kelpo hyvitys puolesta tunnista tietokoneella. Kirjoitin harrastukseksi paljon ja osallistuin kirjoituskilpailuun josta saattoi saada rahaa. Oli niin kovat paineet deadlinesta (muori kyttäsi aikaa koneella) että ei tullut kirjoittamisesta mitään. Muistan siivonneeni niiden talon kolme kertaa, sitten äiti osti osamaksulla mulle kirjoituskoneen ja vapauduin siitä työleiristä.

Samainen nainen muutenkin oli käsitykeltään hämärtynyt siitä, mitä on normaalia odottaa lapselta ja mitä ei. Liekö nuilta ajoilta peruja mun kova työmoraali. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuskasin joka sunnuntai-aamu tytärtä ja hänen kaveriaan pariin eri harrastuspaikkaan. Kaveri asui parin kilometrin päässä, eikä matkan varrella, joten koukkausta tuli aina jonkin verran. Samoin tein myös torstaisin. Joskus jos kaverin äiti suurieleisesti kerran kuussa pääsi kuskaamaan niin heti piti huolta, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni. Minä kun kuskasin heitä vain huvikseni kun kerran pyörälläkin olisivat päässeet (eivät kyllä olisi ehtineet kymmenen kilometriä paikasta toiseen minuuttiaikataululla).

Näitä ihmettelen. Miksi suostuit kuskaamaan ja sitten valitat, kun jouduit kuskaamaan. Olisit kieltäytynyt, niin asia olisi ollut selvä.

Itse en juuri tämänkaltaisten ihmisten takia pyydä, enkä anna mitään, koska koskaan ei voi tietää, kuuleeko selän takana valitusta, että on käyttänyt hyväkseen. Esim. jos joku tarjoaa palvelusta, niin kieltäydyn ja hoidan asian itse, etten taatusti ole velkaa kenellekään. Se meinaa myös sitä, että minulta ei sitten kannata tulla pyytämään mitään.

Toisaalta samat ihmiset ihannoivat muiden maiden yhteisöllisyyttä, missä ihmiset ovat tekemisissä keskenään, eivätkä kyräile toisiaan. Missä sukulaiset auttavat toisiaan ja missä ihmiset viettävät aikaa yhdessä ja ovat ystävällisiä. Suomessa kyräillään, ettei tuo vain ole saanut multa jotain enempää, kuin minä. Sitten itketään, kun ollaan yksinäisiä, kun ollaan koko ajan vihoiteltu, että kun kolmekymmentä vuotta sitten se Veikon sukulaispoika kehtasi pyytää meiltä lainaan akkuporakonetta. Panin kyllä välit poikki koko sukuun.

Menipä sulla tunteisiin. Mitä jos joskus vaikka edes kiittäisit, ei ole iso sana. Se on se ylimielinen asenne ja arvostuksen puute mikä juurikin ottaa sunlaisissa ihmisissä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikkamme luona, kun kerran itse olemme kuitenkin Suomeen asti tulleet?

He olettivat, eivät pakottaneet. Miksi ajoitte satoja kilometrejä. Oma vika. Olisitte sanoneet, että ette lähde ja jos haluatte tavata, niin käykää majoituspaikassamme.

Monet näistä jutuista on ihan omaa vikaa, kun suomalaiseen tyyliin ei puhuta, vaan ärmötetään hiljaa ja tehdään naama norsunvitulla ja leikitään marttyyria.

Selkeä ei ja asia on sillä selvä ja välit pysyy hyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.

Varmaan jättäisit sairaskohtauksen saaneenkin ilman apua, ettei kukaan vain pääse hyötymään ilmaiseksi ammattitaidostasi? Itseään pitää arvostaa eikä kynnysmatoksi kannata suostua, mutta hei oikeasti, joku järki sentään kun on toisen hengestä kyse!

Siis tokihan minä sanoin, että maksa-arvosi on koholla, soitapa hoitavalle lääkärille. Mutta en siis ottanut hänen kuultensa kantaa, että nyt saattaa olla syöpä levinnyt (tokihan siihen maksa-arvojen nousun syynä saattoi olla muutakin). Ja täti soitti lääkärilleen, joka ei todennut muuta kuin että pidetään syksyn kontrolli voimassa.

Eli otit sittenkin kantaa, eikö niin? URPO!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuskasin joka sunnuntai-aamu tytärtä ja hänen kaveriaan pariin eri harrastuspaikkaan. Kaveri asui parin kilometrin päässä, eikä matkan varrella, joten koukkausta tuli aina jonkin verran. Samoin tein myös torstaisin. Joskus jos kaverin äiti suurieleisesti kerran kuussa pääsi kuskaamaan niin heti piti huolta, että seuraavalla kerralla on minun vuoroni. Minä kun kuskasin heitä vain huvikseni kun kerran pyörälläkin olisivat päässeet (eivät kyllä olisi ehtineet kymmenen kilometriä paikasta toiseen minuuttiaikataululla).

Näitä ihmettelen. Miksi suostuit kuskaamaan ja sitten valitat, kun jouduit kuskaamaan. Olisit kieltäytynyt, niin asia olisi ollut selvä.

Itse en juuri tämänkaltaisten ihmisten takia pyydä, enkä anna mitään, koska koskaan ei voi tietää, kuuleeko selän takana valitusta, että on käyttänyt hyväkseen. Esim. jos joku tarjoaa palvelusta, niin kieltäydyn ja hoidan asian itse, etten taatusti ole velkaa kenellekään. Se meinaa myös sitä, että minulta ei sitten kannata tulla pyytämään mitään.

Toisaalta samat ihmiset ihannoivat muiden maiden yhteisöllisyyttä, missä ihmiset ovat tekemisissä keskenään, eivätkä kyräile toisiaan. Missä sukulaiset auttavat toisiaan ja missä ihmiset viettävät aikaa yhdessä ja ovat ystävällisiä. Suomessa kyräillään, ettei tuo vain ole saanut multa jotain enempää, kuin minä. Sitten itketään, kun ollaan yksinäisiä, kun ollaan koko ajan vihoiteltu, että kun kolmekymmentä vuotta sitten se Veikon sukulaispoika kehtasi pyytää meiltä lainaan akkuporakonetta. Panin kyllä välit poikki koko sukuun.

Menipä sulla tunteisiin. Mitä jos joskus vaikka edes kiittäisit, ei ole iso sana. Se on se ylimielinen asenne ja arvostuksen puute mikä juurikin ottaa sunlaisissa ihmisissä päähän.

Kunhan ihmettelen vain tätä ihmisten toimintatapaa, kun luin ketjun lävitse. Selkeä ei ja jokainen hoitaa omat hommansa.

Mutta mitä olen seurannut ihmisiä, niin ne, jotka valittaa, valittaa siitäkin, kun apu ei kelpaa. Ajan lapsen kerhoon ja naapurin mammalle ei kelpaa meidän kyyti, vaan ajaa perässä omalla autolla. Epäileekö se mua huonoksi kuskiksi. Siinä olkoot, en ole enää heidän kanssa tekemisissä.

Tulimme Suomeen ja kukaan ei kutsunut meitä luokseen. Siellä olkoot, jos eivät halua olla meidän kanssa tekemisissä.

Olen hieroja, mutta sukulaiset käyvät vieraalla hierojalla. Olkoot, panen välit poikki, kun minun apu ei kelpaa.

Jne....

Kieltäydyt kuskaamasta ja sillä selvä. Asia on noin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talkoohenkeä on jos kysytään etukäteen, maksetaan matkakulut, bensat, ruoka tms. Jos on harrastelijalla kamera on ihan eri asia kuin valokuvaajayrittäjä jonka toimeentulo on riippuvainen siitä että hänen tekemästään työstä maksetaan. Eikä näiltä jotka näitä palveluksia pyytävät koskaan irtoa vastapalvelusta, kuten täällä jo 29 sivua asiasta kertoo.

Näinpä. Esimerkiksi minun valokuvaajamieheni tekee tosi ison arvovalinnan jo ylipäätään osallistuessaan toisen häihin - siinä menettää kesälauantaina helposti 3000-5000 euroa rahaa, mikä olisi kilahtanut tilille, jos olisi mennyt jonkun maksavan asiakkaan häihin kuvaamaan saati sitten "oman mukavuusalueen" työkeikalle vaikkapa ulkomaille.  Saati sitten, että juhlapaikalla oletetaan, että mies tekee tämän monen tonnin työn ilmaiseksi, ilman assaria ja valmistautumista.

- sen lääkäri-valokuvaaja-parin toinen osapuoli

Sori, mutta 5000 euroa PÄIVÄN kuvauksesta? Pari tonnia vielä ymmärrän, kolmekin, jos on huippukuvaajasta kyse, mutta 5000 egeä? 

Tää menee kovin ot:ksi nyt, mutta kyllä. Se aamusta iltaan kuvauspaikalla on vasta kärpäsen kakka siitä kaikesta työstä, mitä laadukas valokuvaaja assistentteineen ja jälkikäsittelijöineen tekee niille kuville. Ja jos haluat suuren albumillisen käsiteltyjä kuvia kaikilla oikeuksilla, niin kyllä, silloin puhutaan todella suurista summista. 

Minä tiedän kyllä mitä kaikkea tuohon sisältyy, mutta silti tuo hinta tuntuisi olevan heittämällä siellä kalleimmassa kolmanneksessa. Toivottavasti laatu ja hinta kohtaavat. Nopeasti katsottuna esim. palkittu hääkuvaaja Petri Mast veloittaa 1750 € kokonaisen hääpäivän kuvauksesta. Siitä on PITKÄ matka 5000 euroon. :D

Ja kansainvälisesti palkittu kuvaaja Janne Miettinen veloittaa 10 tunnin dokumentaarisesta kuvauksesta 2290€

Joo, mutta tokihan AV-mamma nyt on Andy Warhole 2.0:n kanssa naimisissa ja 5000 egeä per päivä on sellainen sopuhinta. :D

Mua pyydettiin pimeenä au pairiksi kun olin 15v. Muutin kesäksi siihen perheeseenmaalle, lähin kauppa oli 20km päässä. Perheessä oli kolme lasta alle 8v, nuorin vuoden ikäinen. Huolehdin 200 neliön omakotitalosta ja kolmesta lapsesta ja sen lisäksi multa odotettiin ruohonleikkaamista ja ulkotöitä. Kaikki kotityöt ja siivoaminen jäi mulle. En olisi suostunut etukäteismaksuun jos olisin tiennyt, mihin joudun. Vapaapäiviä ei ollut, vaan jokainen päivä oli täynnä työtä. Palkka oli markka-aikaa enkä muista summaa, mutta ei mitenkään riittänyt työmäärään nähden, ei rahalla olisi ihmisoikeuksia siinä perheessä saanut.

Tein kaiken olevinaan väärin, ja rouva huusi suoraa huutoa, kun en osannut leikata ruohoa ekalla kerralla. En ollut ikinä kerrostaloasujana edes leikkuria nähnyt. Kodin piti olla tip top siisti, ja lastenhoidon lomassa oli siivottava.

Perhe pyysi huolehtimaan lapsista vuorokauden yli kun lähtevät risteilylle tuttavaperheen kanssa. Suostuin vaikka pelotti. Sitä ei kerrottu kun vasta lähtöpäivänä, että myös kaveriperheen sylivauva jää mulle. Kaksi yötä ja kolme päivää hoidin ja sain onneksi kaverin sinne avuksi, oman ikäiseni. Kun perhe tuli reissusta, sain aivan tajuttomat huudot sotkuisesta kodista.Nainen käveli pitkin taloa ja osoitti, missä sotkuja oli.

Masennuin niin paljon siellä asuessani että kun lopulta uskalsin kertoa äidille kohtelusta, äiti kielsi menemästä enää ja lupasi maksaa perheelle ennakkopalkan takaisin.  Perheen äiti suuttui silmittömästi ja kertoi sitten kaikille, miten epäluotettava ja työmoraaliltani huono olen. Tänä päivänäkin menee kylmät väreet kun näen sen narsistisen lehmän kehumassa Facebookissa saavutuksiaan taitelijana ja lastensa erinomaisuutta. Aivan kamala akka, ja miehensä myös.

naapurin akka, joka ei edes moikannut   tuli jokerihymy päällä klo 9 aamulla pyytämään kahvia ja vessanpaperia lainaksi..

Mieheni on poliisi ja muutama sinkku sukulainen/kaveri on pyytänyt selvittään ihastuksen tietoja. Juu ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli mieleen toisinpäin oleva tapaus. Pyysin pari kertaa ystävän miestä katsomaan autoamme ja hän tekikin hyvän työn jonka avulla saimme rotiskomme läpi katsastuksesta ja pois ajokiellosta. Sanoin, että maksan mitä hän ikinä pyytää, sillä en halua olla veloissa ja jos mahdollista, voisin vielä myöhemminkin pyytää häneltä apua. Seuraavalla kerralla sitten sanoikin, että ei nyt oikein kävisi ja ei oikein olisi aikaa tuolloin tai tuolloin. Yritin sopia muuta aikaa ja kierrellen ja kaarrellen vastaili, että juu ehkä silloin. Sitten tuli Facebookissa hirveä avautuminen miten häntä aina käytetään hyväksi eikä ikinä enää tee kenellekään mitään palveluksia. En tiedä sitten liittyikö asia meidän keskusteluun, mutta olin kyllä hieman ihmeissäni miksei voinut suoraan sanoa, että hän ei halua käyttää aikaansa tähän. Tosiaan maksoin hänelle kunnon maksun ja luulin, että asia oli ok. Kannattaa siis ihmiset ihan suoraan sanoa se ei -sana, ettei tule tällaisia väärinkäsityksiä ja toisen mielestä epätasapainoisia kaverisuhteita.

Miehessäni on samaa vikaa. Suostuu, kun pyydetään ja saa palkkaakin näistä auttamisistaan. Mutta sitten puhisee, että häntä käytetään hyväksi aina. Joskus ärsyttää.

Eräs toinenkin tapaus on mielessä tuttavani sukulaisperheessä saatiin aikaiseksi oikein vuosien sukuviha. Perheen isä sai korvauksen maidensa käytöstä. Maat oli siirretty perheen pojan nimiin, joten isä antoi palkkion pojalleen. Poika sanoi isälleen, että pidä sinä, kun vielä pidät maista huolen. Palkkiota pompoteltiin toiselta toiselle. Lopuksi isä otti sen ja jälkeen päin poika haukkui isänsä kylillä, että se itsekäs otti palkkion itselleen, vaikka maat ovat hänen. Hohhoijaa, tästä riitelivät monta vuotta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikkamme luona, kun kerran itse olemme kuitenkin Suomeen asti tulleet?

He olettivat, eivät pakottaneet. Miksi ajoitte satoja kilometrejä. Oma vika. Olisitte sanoneet, että ette lähde ja jos haluatte tavata, niin käykää majoituspaikassamme.

Monet näistä jutuista on ihan omaa vikaa, kun suomalaiseen tyyliin ei puhuta, vaan ärmötetään hiljaa ja tehdään naama norsunvitulla ja leikitään marttyyria.

Selkeä ei ja asia on sillä selvä ja välit pysyy hyvänä.

Kyllä meille ihan suututtiin, kun emme käyneet. Myöhemmin olemme sanoneet selkeästi, että majapaikkaan saa tulla. Mutta eipä ole näkynyt.

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Muakin joskus ihmetyttää, että tällaisten juttujen takana saattaa olla ihan rehtiä palkan maksamista/ jollain muulla tavoin korvaamista. Onko se joku vääryys, että pyydetään apua? Jos asiassa ei jokin ole kohdallaan ( esim palkka ei ole sopiva ) niin kannattaa aukaista suunsa.