Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

meillä oli nuorempana tyttöporukalla ulos lähtiessä aina tapana, että ristiin kiharretaan/letitetään yms toisten hiuksia, lakkaillaan kynsiä ja minä sekä toinen kaveruksista usein meikkasimme koko porukan. nyt lähemmäs kolmekymppisinä nähdään harvemmin, mutta samat laittautumisrituaalit ovat säilyneet, kun toisinaan porukalla lähdetään ulos.

kerran, kun taas samalla kaavalla laittauduttiin, rupesi yksi kavereista yhtäkkiä kyselemään toiselta maksua meikkauksesta. hän oli "oikeaan kouluun" pääsyä odotellessa käynyt muutaman kuukauden maksullisen meikkaaja-maskeeraaja -koulutuksen ja siellä oli kuulemma neuvottu, että nyt tästälähin kaikkien tulee pitää ammattiylpeydestä kiinni, eivätkä enää ilman maksua meikkaile ketään. siinä oli kaikilla hiukan huuli pyörenänä, etenkin kun kyseisen "meikkitaitelijan" hiukset olivat kaverit just samana iltana pistäneet kiharoille ja letityksille ja alla oli vuosien varrelta useita kymmeniä kertoja, kun olimme kaikki häntä vuoron perään meikanneet. ja kyse siis tosiaan oli lyhyestä maksullisesta kurssista. kaveri, jonka "meikkitaitelija" ehosti tätä sitten tivasikin ja kertoi, että olisi ollut reilua kuulla maksusta etukäteen. ei siinä mitään, tietysti jos tämä "meikkitaiteilijakaveri" nyt pyydettäisiin meikkaamaan joku meistä joihinkin oikeisiin juhliin esim. häihin tai valmistujaisiin, niin totta kai oletusasetus olisi maksaa. mutta nyt oli kyse baari-illasta ja kaikki auttoivat toisiaan ihan samalla tavalla. 

Työskentelin opiskeluaikoina hetken aikaa lastenhoitajana eräässä perheessä. Suostuin jäämään yöksikin joskus, kun vanhemmat olivat matkoilla. Mutta kun palkan maksun aika tuli, oli näistä yökeikoista vähennetty 8 tuntia, sillä eihän nukkumisesta makseta palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan!  olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...

minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.

Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?

Vierailija kirjoitti:

naapurin akka, joka ei edes moikannut   tuli jokerihymy päällä klo 9 aamulla pyytämään kahvia ja vessanpaperia lainaksi..

Täysin off-topic, mutta oikeesti... "VESSANPAPERIA"???

Meiltä kysyttiin, että tarvitaanko vierashuoneemme sänkyä. Kysyjät olisi kuulemma huolineet sen itselleen. Meillä käy yövieraita useamman kerran vuodessa, kyllä he varmaan mielellään sängyssä nukkuvat..

Vierailija kirjoitti:

En oikeasti ymmärrä näitä ulkomailla asuvia, joiden mielestä kaupungissa vierailijat ovat pahimman luokan riistäjiä. Toki, jos tilaa ei kotona ole, niin lienee luonnollista, että vieras majoittuu hotellissa tai jos tulijana on joku tutun tuttu. Mutta itse olen aina ajatellut, että illan viettäminen vähän vieraammankin tuttavan kanssa on ihan ok. Itsestä on ollut kivaa viettää ilta ja kuunnella hyviä vinkkejä ja ainakin itse saanut sen fiiliksen, että tutusta on ollut kivaa puhua suomea, varsinkin, jos henkilö on yksin ulkomailla expattina.

Olen se tuolla aiemmin vastannut, joka asui vuosia Pariisissa ja Lontoossa, ja kyllä kyse minulla oli nimenomaan siitä, että puolituttu ihminen, jonka kanssa Suomessa hyvä jos tervehtisi, on tulossa viikoksi ilmaiseen hotelliin ja ruokintaan. Ystäviä ja läheisiä sukulaisia otin vastaan mielelläni, mutta kyllä heidänkin kaitsemisensa otti joskus voimille, kun työpäivät tosiaan olivat sen 12 tuntia ja vapaapäiviä oli vähän. Moni vanhempi sukulainen heittäytyy ihan avuttomaksi, vaikka tiedän matkustelleen paljonkin. Siis niin, että kädestä pitäen kentälle ja takaisin ja kaikki siinä välissä. Onhan se raskasta viettää vapaa aika noin työn päälle. Eikä suoraan sanottuna kiinnostanut hirveästi tuhlata vähiä vapaitaan puolitutun ihmisen kanssa ihan vain siksi, että kyse on suomalaisesta, jos tosiaan on sellainen ihminen, etten Suomessakaan olisi tekemisissä. En kyllä ollut "yksin expattina", vaan naimisissa ei-suomalaisen miehen kanssa. Suomea halutessani pääsin aina puhumaan vaikka skypessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikkamme luona, kun kerran itse olemme kuitenkin Suomeen asti tulleet?

He olettivat, eivät pakottaneet. Miksi ajoitte satoja kilometrejä. Oma vika. Olisitte sanoneet, että ette lähde ja jos haluatte tavata, niin käykää majoituspaikassamme.

Monet näistä jutuista on ihan omaa vikaa, kun suomalaiseen tyyliin ei puhuta, vaan ärmötetään hiljaa ja tehdään naama norsunvitulla ja leikitään marttyyria.

Selkeä ei ja asia on sillä selvä ja välit pysyy hyvänä.

Meillä on tuon aiemman kirjoittajan kanssa samanlaisia kokemuksia. Asumme Vantaalla mutta olemme kotoisin pohjoisesta. Aluksi olimme niin tyhmiä että parina kesälomana pohjoisessa ajelimme kaikki sukulaiset ja tuttavat läpi. Joka päivälle oli jotain sovittuna, useina päivinä piti käydä kahdessa tai jopa kolmessa paikassa. Lopulta väsyimme jatkuvaan autoajeluun ja pyysimme heitä tulemaan meidän luoksemme. 90% porukasta sanoi etteivät jaksa lähteä autoajelulle, se on niin raskasta varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Sanoin sitten että niin, meillehän se on todella kevyttä puuhaa. Ja jos haluavat nähdä niin saavat luvan hypätä autoonsa ja hurauttaa meille. Noh, ei olla tavattu sen jälkeen, eikä harmita. Jääpähän aikaa oikeaan lomailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai puolensa pitää pitää. Olen itse fysioterapeutti ja aina joku kyselee, mitä pitäis tehdä, kun on välilevynpullistuma tai niska jumissa. Sanon aina, että tilaa aikaa, 45 minuuttia maksaa 50 euroa, niin annan sinulle venyttely-ja jumppaohjeet.

Miestäni saatan joskus hieroa ja manipuloida selkärankaa, mutta toivoisin, että mieskin kävisi jonkun muun luona ja hommaisi lähetteen ja maksaisi reilusti hoidosta. Koen, että se on harmaata taloutta, jos hieron miehen selkää.

Laskuta miestäsi myös panoista.

Eikös se mies pitäisi tällä logiikalla passittaa ammattilaiselle? 😂

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Vierailija kirjoitti:

Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.

Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D

Vierailija kirjoitti:

Muakin joskus ihmetyttää, että tällaisten juttujen takana saattaa olla ihan rehtiä palkan maksamista/ jollain muulla tavoin korvaamista. Onko se joku vääryys, että pyydetään apua? Jos asiassa ei jokin ole kohdallaan ( esim palkka ei ole sopiva ) niin kannattaa aukaista suunsa.

Yleensäkin vituttaa, että ihmiset kehtaa pyytää apua. Luulevatko he, että minulla ja monilla muilla on aikaa passata niitä. Vähän vois miettiä ja tulla jokainen toimeen omillaan. Me itse ei kenenkään apua tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin matkatoimistossa töissä, kaikki kaverit aina kuvittelivat, että voisin järjestää heille matkoja vähintään 50% alennuksella. Kenen he kuvittelivat ottavan takkiinsa sen alennuksen?

Mies työskentelee liikennelentäjänä. Eräs hänen ei niin läheinen lapsuudenkaverinsa ei juuri pidä muuten yhteyttä, mutta jaksaa säännöllisin väliajoin kysellä, voisiko mieheni "heittää" hänet Thaimaahan, Kanarialle tms. kun onhan mies sinne kuitenkin itsekin menossa. Vastaus kyselyihin on ollut opastus nettiin yhtiön varaussivustolle. :)

Saattaisi siinä maksavat matkustajat jäädä koneissa vähemmistöön, jos miehistöllä olisi lupa "heitellä" ketä tahansa kummin kaimoja mielensä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikkamme luona, kun kerran itse olemme kuitenkin Suomeen asti tulleet?

He olettivat, eivät pakottaneet. Miksi ajoitte satoja kilometrejä. Oma vika. Olisitte sanoneet, että ette lähde ja jos haluatte tavata, niin käykää majoituspaikassamme.

Monet näistä jutuista on ihan omaa vikaa, kun suomalaiseen tyyliin ei puhuta, vaan ärmötetään hiljaa ja tehdään naama norsunvitulla ja leikitään marttyyria.

Selkeä ei ja asia on sillä selvä ja välit pysyy hyvänä.

Meillä on tuon aiemman kirjoittajan kanssa samanlaisia kokemuksia. Asumme Vantaalla mutta olemme kotoisin pohjoisesta. Aluksi olimme niin tyhmiä että parina kesälomana pohjoisessa ajelimme kaikki sukulaiset ja tuttavat läpi. Joka päivälle oli jotain sovittuna, useina päivinä piti käydä kahdessa tai jopa kolmessa paikassa. Lopulta väsyimme jatkuvaan autoajeluun ja pyysimme heitä tulemaan meidän luoksemme. 90% porukasta sanoi etteivät jaksa lähteä autoajelulle, se on niin raskasta varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Sanoin sitten että niin, meillehän se on todella kevyttä puuhaa. Ja jos haluavat nähdä niin saavat luvan hypätä autoonsa ja hurauttaa meille. Noh, ei olla tavattu sen jälkeen, eikä harmita. Jääpähän aikaa oikeaan lomailuun.

No kannattaako tuosta niin suuttua. Moni varmaan ajattelee, että olette lomalla ja teillä on aikaa ajella, jos haluatte nähdä ihmisiä. Monesti pyydetään ihan kohteliaisuuden vuoksikin, vaikka välttämättä ei ole mitään erityistä hinkua nähdä kaukaisia sukulaisia, jotka ovat käymässä kotipaikkakunnallaan. Itsellä ei ehkä ole niin aikaa ajella, kun on työt ja muut ja ei ole lomalla.

Itse ainakin, kun asun syntymäpaikkakunnalla monesti kohteliaasti sanon, että tervetuloa kahville, kun tulette käymään täällä. Se ei meinaa oikeasti sitä, että teidän pitäisi tulla, mutta se on sellaista kohteliaisuutta, koska olisi tylyä sanoa, että olemme etääntyneet niin, ettei oikeasti niin väliä, vaikka ei nähdä.

Ja kun ette aja luoksemme kylään, olemme ihan tyytyväisiä. Ja emme itse aja sinun majapaikkaasi, koska olemme niin etääntyneet, ettei oikeasti ole väliä nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.

Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.

Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.

Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli

Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.

Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.

Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.

Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).

Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.

Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.

Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.

Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.

Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.

Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.

Ap

Ja ap jatkaa että kyseessä oli vain kirkossa istuminen ja syöminen. Ei polttreita ja kaason tehtäviä. Hänen läsnäolonsa olisi kuitenkin ollut minulle tärkeää ja sen sanoinkin. Mutta kun "vauvam kanssa reissaaminen on hankalaa" Sen hän sanoi syyksi ja sen uskonkin syyksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oravannahkakaupat ovat sen sijaan ok. Olen vaihtanut työpanostani mm. elektroniikkaan, hiusten leikkuuseen ja pakettiauton lainaan ja homma on toiminut hyvin.

Juuri näin. En tykkää ottaa itse rahaa jostain muuttoavuista tms. tai oman alani hommista, vaan mieluiten juuri palveluksin ja vastapalveluksin, silloin harvoin kun apua tarvitsee. Rahan kun sekoittaa mukaan, niin se tekee asioista aina jotenkin...vaikeampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.

Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D

Kyllä pahimmat mun tuntemat siipeilijät on järjestään miehiä. Siis nämä, jotka laskevat tarkkaan, jos omista rahoista kyse, mutta erittäin harvoin päästään niitä omia rahoja näkemään, kun loisitaan tavalla tai toisella muiden kustannuksella. Vaikka siis ollaan ok-palkkaisissa vakitöissä tai jopa hyvätuloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin matkatoimistossa töissä, kaikki kaverit aina kuvittelivat, että voisin järjestää heille matkoja vähintään 50% alennuksella. Kenen he kuvittelivat ottavan takkiinsa sen alennuksen?

Mies työskentelee liikennelentäjänä. Eräs hänen ei niin läheinen lapsuudenkaverinsa ei juuri pidä muuten yhteyttä, mutta jaksaa säännöllisin väliajoin kysellä, voisiko mieheni "heittää" hänet Thaimaahan, Kanarialle tms. kun onhan mies sinne kuitenkin itsekin menossa. Vastaus kyselyihin on ollut opastus nettiin yhtiön varaussivustolle. :)

Saattaisi siinä maksavat matkustajat jäädä koneissa vähemmistöön, jos miehistöllä olisi lupa "heitellä" ketä tahansa kummin kaimoja mielensä mukaan.

Meillä oli tuttavapiirissä erään keskieurooppalaisen suuren lentoyhtiön stuertti, jonka kautta tuttavapiirin jäsenet pääsivät sitten ihan naurettavan halvalla ko. yhtiön lennoilla kaukomatkoille Aasiaan tai Amerikkaan. Ilmeisesti henkilökuntahinnoilla, jos kone ei ollut täynnä tai vastaavaa? Tyyppi oli täysi mulkku, mutta tämän hyödyn vuoksi tietyt tyypit sietivät häntä tuttavapiirissä. Itselle ei olisi tullut mieleenkään. Maksan mieluummin matkastani normaalin hinnan, kuin nuoleskelen kusipäätä ja tanssin tämän pillin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuttavapiirissä erään keskieurooppalaisen suuren lentoyhtiön stuertti, jonka kautta tuttavapiirin jäsenet pääsivät sitten ihan naurettavan halvalla ko. yhtiön lennoilla kaukomatkoille Aasiaan tai Amerikkaan. Ilmeisesti henkilökuntahinnoilla, jos kone ei ollut täynnä tai vastaavaa? Tyyppi oli täysi mulkku, mutta tämän hyödyn vuoksi tietyt tyypit sietivät häntä tuttavapiirissä. Itselle ei olisi tullut mieleenkään. Maksan mieluummin matkastani normaalin hinnan, kuin nuoleskelen kusipäätä ja tanssin tämän pillin mukaan.

Jep, henkilöstölippuja on olemassa ja käytännöt niiden hintojen ja lukumäärien suhteen vaihtelevat yhtiöstä toiseen. Tämän tuttusi yhtiö on ollut selvästi avokätisemmästä päästä kuin mieheni työnantaja. :D Ilmaisia matkoja ei ole tarjolla, ja halpojakin ainoastaan jokunen vuodessa lähimmille perheenjäsenille. Lisäksi juuri tuo, että JOS kone ei ole täynnä. Usein on.

T. Se lentäjän eukko