Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11934)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevana lääkärinä vähän hirvitti tää ketju. Nyt jo opintojen alkupuolella on jotkut sukulaiset ja tutut kiikuttanut mulle lääkärinlausuntojaan ja pyytänyt tulkkaamaan; harmi vaan, että ainakaan opintojen ekana vuonna en tajunnut niistä sen enempää kuin hekään. Entinen pomo soittikin mulle ja pyysi tulkkaamaan patologin lausunnon jostain koepalasta, kun ei malttanut odottaa, että saa hoitavan lääkärinsä kiinni. Samat tiedot olis varmaan saanut googlesta. :D
Ei tää mua kyllä toistaiseksi oo mitenkään haitannut, ja jos olen ymmärtänyt oikein nykyiset reseptikäytännöt sähköisten reseptien suhteen yms, ei tarvi niidenkään ruinaajista olla huolissaan. Mutta pidemmän päälle voi tietty käydä rasittavaksi. Toisaalta on ihan kiva, jos kaveripiirissä voidaan vastavuoroisesti hyötyä toistemme ammattitaidosta, kun eri alojen ihmisiä löytyy paljon.Sun pitää vaan alusta alkaen ottaa se asenne, ettet tee lääkärin töitä vapaa-ajalla. Mulla on kollega, joka "katsoo ainakin saman kadun apsien korvat". Minä en katso. Olen tk-lääkäri, jos joku potilas soittaa kotiin, sano, että teillä on väärä numero ja annan oikean terveyskeskuksen numeron (tosin nykyisin mulla on salainen numero juuri tämän soittelun vuoksi). Jokusia akuuttitilanteiden reseptejä olen laittanut lähimmille sukulaisille.
En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.
Oot luultavasti joku hoitsunrääpäle joka luulee jotain ymmärtävänsä.
Jos maksa-arvot ovat koholla ne saattaa olla olleet sitä jo pitkään. Oikea lääkäri tietäisi, että kun labrat on otettu, ne myös tsekataan, ja tarpeen mukaan kutsutaan potilas näytille. Lienee niin, että täti oli jo pitkään kuolemaan päin, ja kohonneet maksa-arvot vain kertoivat siitä että aktiivihoidoista oli jo luovuttu toivottomina.
Pidä kiinni kuvitelmistasi. Ei kerta tai kymmenen riitä meilläpäin luvuksi, kun lasketaan tekemättä jääneet työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä alkoi tuntua väärältä vasts kun kaverini ei päässyt minun hääjuhlaani: eli
Lupauduin hänelle kaasoksi. En vielä silloin ollut raskaana mmutta häiden koittaessa minulla oli kolmikuukautinen vauva. Järjestin silti polttarit. Vauvani ei syönytkään pulloa joten mieheni piti kulkea polttariporukan" taustalla" ja tuoda vaavi aina syömään. Hän siis ajeli perässämme koko päivän ja illan ja välillä käveli vaunujen kanssakilometritolkulla jotta vauva nukkuisi.
Joku polttariporukasta vittuili eikö kaikki vauvat syö pulloa kun on tarpeeksi nälkä. No ei syö.
Häät oli kans säätämistä. Ja kun mietittiin miten vauvanhoito ja iltanukkuminen parhaiten sujuu, morsian ehdotti että vuokratkaa asuntoauto. No ei vuokrattu ja jotenkuten säätämällä selvittiin. Kiitos miehen kun minulla oli kaasona kädet täynnä.
Hyvin selvisin ja hyvillä mielin pyysin kaveriani perheensä kanssa omaan pieneen hääjuhlaamme puolentoista vuoden päästä. Ihan vain kirkkoon ja ravintolaan syömään. Heillä siloin 7kk:n vauva. Tyrmistyin kun vauvan takia eivät voineet tulla. Matkaa oli toki useampi sata kilometriä mutt niin oli meilläkin heidän häihimsä ja sinne ajoimme vielä kahdesti (eka polttarit ja sitten häät).
Ja olisivat samalla voineet vierailla molemmissa mummuloissa: ei olisi tarvinnut pelkästään meidän mitättömän hääjuhlan takia tulla.
Jos sinä uhrauduit ja juoksutit miestäsikin polttareissa hoitamassa vauvaa (itseä olisi vituttanut, jos vauvan saanut kaaso ei olisi itse tajunnut vetäytyä tehtävästä) ja säätämisen jälkeen säätänyt, niin miksi toisen pitäisi olla yhtä hullu. Hän on terveen itsekäs ja kieltäytyi, kun tiesi omat voimavaransa. Kaikki eivät ole uhrautujia.
Jos osaat lukea niin se ei silloin tuntunut uhrautumiselta ja hoidin kaason tehtävät juuri niin hyvin kuin olisin hoitanut ilman vauvaakin. Vauva ei häirinnyt ketään häissä eikä polttareissa, joissa kävin sivummalla imettämässä ja taas jatkettiin. Enkä puhunut vauvasta yhtään.
Tämä kaverini, silloinen hyvä lapsuudenystäväni, ei vain viitsinyt lähteä pieniin häihimme. Jälkeenpäin hän ihmetteli onko meillä hääkuvakin. Juhlastamme parin viikon päästäolivat joulunvietossa mummoloissa ja jollain tapaa ymmärrän ettei edestakainen ajaminen prin viikon välein innostanut mutta silti yllätti.
Ja heillä oli normaali helppo vauva, hyvä toimeentulo ja auto ennen kuin joku epäilee synnytyksen jälkeistä masennusta tms.
Ja en kokenut uhrautuvani mutta koin pahana että hän ikään kuin unohti kuinka mekin matkustimme vaivan kanssa.
Ap
Pilasittehan se toisten polttarit, kun mies roikkui matkassa vauvan kanssa.
Arghh, kun minua ärsyttää tuollaiset martyyrit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme yhdessä Euroopan suurkaupungeista, josta lomailemme kesäisin Suomeen aina pariksi viikoksi. En ollenkaan pahoillani meidän vierailijoista, mielelläni näytän kaupunkia kaikille jotka tänne eksyvät. Mutta, lomavierailut Suomessa ovat kyllä melko tuskaa. Kaikki olettavat, että kun kerran olemme sillä suunnalla, niin pikaisesti ehdimme piipahtamaan jokin ilta kahville. Ei 20, 40 tai 100km matka majapaikastamme ole reissu eikä mikään kun kerta lähistöllä olemme. Teimme tuota yhden kesän niin, että yhtenä päivänä ajoimme 50km, toisena 300km, kolmantena 80km, neljäntenä taas 50km jne jne jne. Siinä se pariviikkoinen vierähtikin autossa. Puhumattakaan aikatauluttamisesta ja kaikkien tapaamisten sopimisesta. Ja sitten joku kuitenkin suuttui kun ei ehditty käymään "vain 30km päässä, kerrankin kun voitaisiin nähdä". Ei kyllä ikinä enää. Mikä siinä on niin vaikeaa tulla käymään majapaikkamme luona, kun kerran itse olemme kuitenkin Suomeen asti tulleet?
He olettivat, eivät pakottaneet. Miksi ajoitte satoja kilometrejä. Oma vika. Olisitte sanoneet, että ette lähde ja jos haluatte tavata, niin käykää majoituspaikassamme.
Monet näistä jutuista on ihan omaa vikaa, kun suomalaiseen tyyliin ei puhuta, vaan ärmötetään hiljaa ja tehdään naama norsunvitulla ja leikitään marttyyria.
Selkeä ei ja asia on sillä selvä ja välit pysyy hyvänä.
Meillä on tuon aiemman kirjoittajan kanssa samanlaisia kokemuksia. Asumme Vantaalla mutta olemme kotoisin pohjoisesta. Aluksi olimme niin tyhmiä että parina kesälomana pohjoisessa ajelimme kaikki sukulaiset ja tuttavat läpi. Joka päivälle oli jotain sovittuna, useina päivinä piti käydä kahdessa tai jopa kolmessa paikassa. Lopulta väsyimme jatkuvaan autoajeluun ja pyysimme heitä tulemaan meidän luoksemme. 90% porukasta sanoi etteivät jaksa lähteä autoajelulle, se on niin raskasta varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Sanoin sitten että niin, meillehän se on todella kevyttä puuhaa. Ja jos haluavat nähdä niin saavat luvan hypätä autoonsa ja hurauttaa meille. Noh, ei olla tavattu sen jälkeen, eikä harmita. Jääpähän aikaa oikeaan lomailuun.
No kannattaako tuosta niin suuttua. Moni varmaan ajattelee, että olette lomalla ja teillä on aikaa ajella, jos haluatte nähdä ihmisiä. Monesti pyydetään ihan kohteliaisuuden vuoksikin, vaikka välttämättä ei ole mitään erityistä hinkua nähdä kaukaisia sukulaisia, jotka ovat käymässä kotipaikkakunnallaan. Itsellä ei ehkä ole niin aikaa ajella, kun on työt ja muut ja ei ole lomalla.
Itse ainakin, kun asun syntymäpaikkakunnalla monesti kohteliaasti sanon, että tervetuloa kahville, kun tulette käymään täällä. Se ei meinaa oikeasti sitä, että teidän pitäisi tulla, mutta se on sellaista kohteliaisuutta, koska olisi tylyä sanoa, että olemme etääntyneet niin, ettei oikeasti niin väliä, vaikka ei nähdä.
Ja kun ette aja luoksemme kylään, olemme ihan tyytyväisiä. Ja emme itse aja sinun majapaikkaasi, koska olemme niin etääntyneet, ettei oikeasti ole väliä nähdä.
Sano vaikka, että tervetuloa käymään jos satutte liikkumaan lähistöllä. Lähistö ei tarkoita, että on samassa maassa, mutta 100 km päässä.
Naapurin poika, joka ei edes asu vanhempiensa luona, pyysi, että leikkaisimme pensasaitamme pois, koska tullessaan pappaansa katsomaan, hän joutuu ajamaan ökybemarillaan korostetun huolellisesti (tämä on hänen kirjoituksensa) risteyksestä, koska sieltä voi tulla esim. pyöräilijöitä. Olisi kuulema helpompaa, jos jo kaukaa näkisi, ettei ketään ole tulossa.
Meidän kadulla on paljon lapsia, joten pidän sitä äärimmäisen tärkeänä, että ajetaan korostetun varovasti, joten poika saa mitä pyysi ja hommaan kaupungilta erillisen töyssyn, jotta turvallisuus kadullamme tulee varmistettua. Pensasaita on kaikilla yhtä korkea eikä oksia mene tielle. Päinvastoin aidan ja tien välissä on erillinen kaistale, jossa on vain nurmea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä menin joskus yhen naisen luo jatkoille baarista, ja hän keräsi tortillarahan jokaiselta vieraalta. Tortillarahalla sai sitten syömistä, summa oli muistaakseni 2e. Samainen naikkonen keksi periä euroja mitä ihmeellisimmistä asioista ja kullankiilto silmissä bongaa kaikki kolikot puiston penkkien alta. Nyyttäreillä hän laski, että eräs tyttö söi 4 Tuc keksiä päällekäin, ja taivasteli sitä keittiössä syöjän selän takana. Kyttäsi muutenkin ruokia, eikä lopulta kukaan halunnut syödä mitään, helpompaa oli. Tuc-kekseistä jaksoi taivastella vielä vuosia sen jälkeen. Eräs vieras oli toisilla kutsuilla vahingossa juonut väärästä pepsipullosta, ja tämä nainen kauhistui siitäkin. "Minun pepsistä siis joi mieti, ihan kysymättä otti siitä!". Tästä kertoi monelle eri ihmiselle, että miten itsekäs vieras oli. Baarissa auliisti aina ilmoitti maksavansa narikan molemmista ja kärtti sitä kahta euroa niin kauan, että sen sai. Oli hemmetin vaikea saada baari-illan aikana kaksi euroa kasaan käteistä, joten sitten piti laskea, että kuinka monta huikkaa hän voi juoda drinkistäni että se kaksi euroa tulee täyteen. Tarjosi usein kyytiä kauppaan kun asuttiin samalla suunnalla, ja aina olisi pitänyt vipata 2e vaikka käytännössä ei tullut yhtään ohiajoa, ja siis itse tarjosi kyytiä. Liekö heillä suvussa tuo, sillä kyysäsin joskus tän naisen siskoa yli 300km toiselle paikkakunnalle jonne olin menossa itsekin mutta ajoa tuli silti aika lailla ylimääräistä, ja bensamaksuksi sain... NO TADAAVITUNTADAA... KAKSI EUROA! Oikein juhallisesti ojensi kolikon kertoen, että tällä olemme sujut. Yhteydenpitoni tähän kahden euron naiseen loppui, kun olin hänelle itselleen kuskina ja käytös oli ylimielistä ja kohteli minua kuin taksikuskia, kympin olisi siitä kymmenien kilomerien ajelusta maksanut mutta vasta sitten, kun hän oli valmis autosta nousemaan. Heitin kirjaimellisesi naisen autosta.ulos, tortillaraha oli mielestäni jo kuitattu. Jumaliste, mitä ihmisiä maa päällään kantaa.
Tuntuu naisilla olevan yleisempää tuo muutamasta eurosta nillittäminen. Olen törmännyt vastaavaan ties missä, kuinka paljon kukakin syö polttarinyyttäreillä, kuinka paljon joku juo jossain juhlissa boolia yms yms. Joka pennistä nillitystä. Itse en laske enkä vaadi takaisin joitain muutaman kusisen euron juttuja. Miespuolisten kavereiden kanssa ei koskaan ole tämmöistä. Ja ei, en maksa peitonheilutuksella :D
Kyllä pahimmat mun tuntemat siipeilijät on järjestään miehiä. Siis nämä, jotka laskevat tarkkaan, jos omista rahoista kyse, mutta erittäin harvoin päästään niitä omia rahoja näkemään, kun loisitaan tavalla tai toisella muiden kustannuksella. Vaikka siis ollaan ok-palkkaisissa vakitöissä tai jopa hyvätuloisia.
Ei tämä ole mikään kilpailu. Sinulla oma omat kokemuksesi, minulla omani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Puoliensa pitämisestä palveluksia pyydettäessä olen kokenut kovan koulun. Olen joskus ihan väsyneenä hoitanut asioita jotka eivät kuulu mulle mitenkään ja joista en ole hyötyyt yhtään, mutta nahka on parkkintunut vuosien saatossa. Mulla on ollut myös todella vaikeaa saada ketään uskomaan että olen kipeä tai alikuntoinen tai vastaavasti tarvitsen apua jossain tai tarvitsee pysähtyä näin raskaana ollessa vessaan. Joskus kiva kun itsekin alkaa pelätä et onko tarpeeksi uskottava kun 39 kuumetta ja joku odottaa että tekisin jotain palveluksi.. Nykyisin olen sanonut vaatimuksiin ihan suoraan että ei pysty ja antanut tyyppien kiukutella sen jälkeen ihan rauhassa, vaikka edelleen nakutta niskassa syyllisyys omasta auttamattomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliensa pitämisestä palveluksia pyydettäessä olen kokenut kovan koulun. Olen joskus ihan väsyneenä hoitanut asioita jotka eivät kuulu mulle mitenkään ja joista en ole hyötyyt yhtään, mutta nahka on parkkintunut vuosien saatossa. Mulla on ollut myös todella vaikeaa saada ketään uskomaan että olen kipeä tai alikuntoinen tai vastaavasti tarvitsen apua jossain tai tarvitsee pysähtyä näin raskaana ollessa vessaan. Joskus kiva kun itsekin alkaa pelätä et onko tarpeeksi uskottava kun 39 kuumetta ja joku odottaa että tekisin jotain palveluksi.. Nykyisin olen sanonut vaatimuksiin ihan suoraan että ei pysty ja antanut tyyppien kiukutella sen jälkeen ihan rauhassa, vaikka edelleen nakutta niskassa syyllisyys omasta auttamattomuudesta.
Vähän samoja kokemuksia. Siskoni puolisoineen loukkaantui minulle kun en kovassa kuumeessa lähtenyt ajamaan toiselle puolelle Suomea heidän jälkikasvunsa syntymäpäiville. Jaksoivat muistuttaa asiasta vielä pitkään. Luulisi että tuossa tilanteessa on itsestään selvää jäädä kotiin, mutta ei silloin kun heistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahempaa ei ole itselleni sattunut kuin nämä tavaroiden/työkalujen lainaajat. Tykkään rakennella kaikkea ja siitä syytä yleensä ostan kaikenlaisia työkaluja (Jiirisaha, naulain, paine-ilmavehkeet jne.). No sittenpä yksi kesä sukulaisia tuli piipahtamaan mökillä ja he näkivät autotallissa mitä kaikkia vehkeitä olen hommaillut. Heti alkoi puheet että kuinka kätevää olisi tällä akkuporakoneella tehdä se ja se juttu. Sitten suoraan tokaisivat että et varmaan tätä kaipaa nyt hetkeen kun lähdet mökiltä kaupunkiin takaisin (olin siis viettämässä kesälomaa). Vastasin suoraan että tapana ei ole lainailla, ja että työkalut pysyvät täällä. Neuvoin heitä menemään lähimpään ramirenttiin mistä saa vastaavia vuokrata. Eipä olleet tyytyväisiä tähän eivätkä sen jälkeen ole käyneet joka oli nähtävästi voitto myös minulle.
Oikeasti kyllä lainaan tavaroitani, mutta vain niille joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Se on jännä miten sana leviää sukulaisten keskuudessa, joihin ei ole edes yhteydessä. Etäinen serkkunikin kerran soitteli että voisi tulla pesemään autonsa minun luokse kun kuulemma olin hommannut viimeisen päälle painepesurin. Oppikaa ihmiset hoitamaan asianne itsenäisesti. Autoille on pesupaikkoja mitä voi vuokrata ja työkaluja saa rautakaupoista vuokrattua...
Asuin aikanaan pienessä taloyhtiössä, jossa tiedettiin, että teen etätyötä kotona. No sehän sitten naapurien mielestä tarkoitti, että minä voin päivystää kaikkien putkimieskäynnit, hoitaa pihan jne. kun nyt kerran kotona olin. Mulla kuitenkin oli etätyöstä huolimatta ihan kiinteä työaika ja työnantajani odotti minun tekevän sillä ajalla töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vähän out of topic, mutta uusi naapuri tuli hädissään kyselemään suppoja la-iltana kasin pintaan! olivat muuttaneet jostain helsingistä ja se, etteivät apteekit ole täällä yöhön asti auki tuli heille yllätyksenä...
minulla oli vauva, samoin heillä ja toki lainasin mielelläni supon jotta pärjäsivät aamuun.
Niin? Jos sille lapselle nousi yllättäen kuume lauantaina klo 20, eikä virastoaikana, niin sinä jaksat ihmetellä?
tulee mieleen että asuvat täällä Mikkelissä.. ennen päivystävä apteekki oli yhdeksään auki, nykyään kuuteen ! .O
tässä muutama viikko soittelin tuttavat ja ystävät hädissäni läpi, kun influenssa iski ja mies kävi turhaan riuhtomassa joka perkeleen apteekin ovea!
Tämä : Olen kultaseppä, ja minulla on oma verstas jossa teen töitä. Verstas on täynnä ammattityökaluja, ja olen upottanut niihin huomattavan summan rahaa. Olen niistä aika tarkka, ne menevät helposti pilalle, jos niitä ei osaa käyttää. Minulle tuli eräänä iltana viesti sähköpostiini :"Hei!
Onko mahdollista joku päivä joulukuussa tulla pajallesi tekemään siskolleni joululahja? Itselläni on kyllä materiaalit mutta ei oikein mahdollisuutta päästä mihinkään juottamaan tai viimeistelemään korua, eli lainaisin vain työkaluja vähän sinulta :) " En suostunut.
Toinen; mieheni veljen vaimo, joka ei ole 15 vuoteen pyytänyt meitä käymään, pyysi yllättäen. "Tulkaa joku ilta kahville, laitetaan lapset hoitoon mummolaan, juodaan kahvia ja samalla voit sitten neuvoa minulle, miten niitä kultasepän töitä tehdään ja korujen teko tekniikat kiinnostaa myös." Ei menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottanut kantaa siihenkän, kun rintasyöpää sairastava täti näytti labrakokeitaan toukokuulla, ja kun seuraava kontrolli oli vasta syksyllä. Maksa-arvot olivat koholla, mikä viiitasi siihen, että syöpä oli levinnyt. Se oli hoitavan lääkärin asia, ettei puuttunut poikkeaviin arvoihin. Rakas täti kuoli, valitettavasti.
Varmaan jättäisit sairaskohtauksen saaneenkin ilman apua, ettei kukaan vain pääse hyötymään ilmaiseksi ammattitaidostasi? Itseään pitää arvostaa eikä kynnysmatoksi kannata suostua, mutta hei oikeasti, joku järki sentään kun on toisen hengestä kyse!
Siis tokihan minä sanoin, että maksa-arvosi on koholla, soitapa hoitavalle lääkärille. Mutta en siis ottanut hänen kuultensa kantaa, että nyt saattaa olla syöpä levinnyt (tokihan siihen maksa-arvojen nousun syynä saattoi olla muutakin). Ja täti soitti lääkärilleen, joka ei todennut muuta kuin että pidetään syksyn kontrolli voimassa.
oikeestaanhan sinä syyllistyit hoitovirheeseen, ja hippokrateen valan rikkomiseen. Eli estit tätä sairasta hakeutumasta nopeasti uusin hoitoihin, vaikka omilla rahoilllan, jotta hänen henkensä olisi voitu pelastaa- HÄn olisi voinut nopeasti saada vielä hoitoa jos olisi tajunnut itse että maksa-arvojen nousu VOISI olla merkki udesta syövästä. Eli hänen hoitava lääkäri teki hoitovirheen, ja niin teit sinäkin. Uskomaton tyyppi olet! Tapatit naisen, jos olisit olut oikea lääkäri, hän eläisi tänään. Mikä pelle olet! vaiha alaa! Se on ihan sama jos lääkäri on uimarannalla, ja tulee hätä tapaus, ja joutu elvyttämään pyynnostä, mutta tekee hoitovirheen, ja potilas kuolee, tai muuta sattuu, se on sen lääkärin virhe, ja joutuu oikeuteen hoidon laiminlyönnistä. Ensiavun antamattajättäminen on rikos, se on henhkeäpelastavan toimenpiteen laiminlyönti.
Mielestäni ko. lääkäri ei tehnyt hoitovirhettä. Maksa-arvot voivat nousta lukuisista syistä, ei pelkästään syöpämetastasoinnin vuoksi, eikä tämä tiennyt, mistä arvojen nousu johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että viikonloppuaamu kahdeksalta on aivan ok soittaa ja pyytää apuun laittamaan kahvitteluita, varsinkaan kun ei ole asiasta ollut aiemmin mitään puhetta tai varoituksen sanaa. Olin tuolloin yläasteella ja nukuin poikaystäväni luona neljän tunnin yöunien jäljeen, ja sillä perusteella että olin ya-ikäinen kakara minua sai komennella ja vaatia tekemään mitä tahansa koska tahansa. Aikuisten asenne oli ehkä pikkasen pielessä. Ilmoitin etten ole tulossa, ja löin luurin kinni ja jatkoin uniani vielä pari tuntia. Soittaja oli siis äitini ja paikalla oli kaksi nuorempa sisarustani, jotka olivat myös siinä iässä että kykenivät auttamaan mutta eihän heitä voinut velvoittaa.
Toinen oli kun leivoimme isoäidin luona yhdessä ja oli mulla mikä tahansa homma kesken nin aina mun olisi pitänyt juosta ovelle tai puhelimeen katsomaan ja kyselemään et millä asialla joku oli. Äiti katsoi mua murhaavasti kun annoin kädet taikinassa puhelimen soida jollei mummi itse päässyt tai hän ei itse tervejalkaisena mennyt vastaamaan.
Musta on oikeasti aika koomista että saan alapeukkuja, tää kertoo palstan asennemaailmasta yläasteikäisiä tyttöjä kohtaan ihan riittävästi. Oman ajan määräysvalta päättyy heti kun tulet teini-ikään.😁 Jos kertojana olisi yläasteikäinen poika niin tuskin tulisi peukun peukkua. Kuinka moni oikeasti suostuu nuoren ikänsä takia olemaan avoimesti kyykytettävänä ja piikana omassa perheessään koska sattuu olemaan nuori nainen? Miksi mun olisi pitänyt juosta puhelimeen tai ovelle vaikka paikalla oli kaksi tervejalkaista vanhempaa naista jotka eivät tehneet kyseisellä hetkellä motään ja ovi oli kahden metrin päässä? Kädet taikinassa ei nosteta luuria tai puhelinta mutta voin sen jatkossa mieliksenne tehdä 😁
Pojat eivät ota niin helposti sitä piian roolia, eikä heitä toisaalta varmaan siihen niin kasvatetakaan. Totta kyllä tuo mitä kirjoitit.
Olin aloittanut tapailun erään miehen kanssa. Oltiin käyty treffeillä ulkona ja sitten oltiin sovittu että hän tulisi luokseni syömään. No ei siinä mitään, olin juuri käynyt ruokakaupassa ja menossa kotiini tekemään sitä ruokaa niin häneltä tulee tekstiviesti, että voisinko tulla hakemaan hänet hänen luotaan, sitten ajettaisiin luokseni ja sitten illalla hän saisi kyydin myös takaisin kotiin. Ei kuulostanut houkuttelevalta ajatukselta, etenkin kun ajattelin kyllä ruuan kanssa juoda pari lasia viiniäkin. No, ehdotin sitten että mitä jos minä tulen hänen luokseen ja jäädään sinne. Sillä olisin tästä autoilusta säästänyt yli tunnin ees taas ajoa. Niin ei, se ei käynyt jollain verukkeella (veikkaan että ei jaksanut siivota tai kuka tietää, ehkä hänellä olikin joku toinen nainen kotona).
No katsoin sitten reittioppaasta kauan hänellä olisi mennyt julkisilla minun luokseni, tulos 45min suuntaansa. Jos minä olisin ajanut hänen luokseen, ajomatka hänen luokseen olis ollut lähes sama, 35-45min (pk -seudulla hyvin usein julkiset ovat yhtä nopeita kuin auto, ruuhka-aikaan nopeampiakin). Tosin minun olisi pitänyt tehdä tämä reissu NELJÄ kertaa (hänen luokseen, takaisin kotiini, taas hänen luokseen, taas takaisin kotiini). Kerroin tämän viestillä ja ehdotin että ottaisi tosiaan metron ja junan ja voisin tulla kyllä juna-asemalle vastaan (jlloin matka olisi ollut sen 35min). Niin ei, ei sopinut tämä, kinusi vieläkin kyytiä.
Tässä kohtaa oma hermo alkoi jo aika lailla olla ja sanoin että en halua tapaila miestä, jonka kanssa on noin hankalaa sopia yksinkertainen asia. Vastaus: "Toivon todella, että löydät miehen, joka tulee luoksesi aina kun SINÄ haluat." :D Ok.
Hauskinta tässä on se, että nykyinen avomieheni itseasiassa ensimmäisenä seurustelukesänämme ajoi vuokseni 2h matkan suuntaansa illallistreffeille kuin olin työmatkalla toisella paikkakunnalla. En siis todellakaan olisi tätä odottanut tai vaatinut, mutta hän ei halunnut odottaa näkemistämme ensimmäisten treffien jälkeen työmatkan koko kestoa. <3 Kannatti siis jättää tämä aikaisempi säätäjä.
Exä toi kerran minulle tuliaisena käsilaukun, mistä ilahduin vilpittömästi. Viikon päästä oli pää punaisena huutamassa että minun pitää maksaa laukku 😂
Tämä ei nyt ole mitenkään erityisen paha, oikeastaan jopa ihan mukava pyyntö, mutta outo kuitenkin.
Eli siis mieheni ex-vaimon äiti (toisin sanoen miehen ex-anoppi) pyysi saada meidän lapsia hoitoonsa. Siis mun ja mieheni yhteisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä tämän naisen kanssa. On hirveän lapsirakas ihminen käsittääkseni, eikä siinä mitään. Ja siis tämän mieheni ex-vaimon kanssa ei ole mitenkään hyvät välit, on tehnyt meistä aiheettomia lasuja ja vetänyt oikeuteen pari kertaa (hävisi sentään), "kaapannut" heidän yhteisen lapsensa 200km päähän, ettei vaan saisi olla meillä useammin jne settiä..
Jotenkin vähän kulmia nostattavaa, että kyseisen naisen äiti (joka kyllä tiesi kaikki tyttärensä touhut) sitten koki asialliseksi pyytää meidän lapsia hoitoonsa..
Joo siis, ei annettu lapsia tuonne, vaikka siis tuohon miehen exän äitiin onkin ihan asialliset välit ollutkin ja ihan mukavan oloinen nainen on.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt ole mitenkään erityisen paha, oikeastaan jopa ihan mukava pyyntö, mutta outo kuitenkin.
Eli siis mieheni ex-vaimon äiti (toisin sanoen miehen ex-anoppi) pyysi saada meidän lapsia hoitoonsa. Siis mun ja mieheni yhteisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä tämän naisen kanssa. On hirveän lapsirakas ihminen käsittääkseni, eikä siinä mitään. Ja siis tämän mieheni ex-vaimon kanssa ei ole mitenkään hyvät välit, on tehnyt meistä aiheettomia lasuja ja vetänyt oikeuteen pari kertaa (hävisi sentään), "kaapannut" heidän yhteisen lapsensa 200km päähän, ettei vaan saisi olla meillä useammin jne settiä..
Jotenkin vähän kulmia nostattavaa, että kyseisen naisen äiti (joka kyllä tiesi kaikki tyttärensä touhut) sitten koki asialliseksi pyytää meidän lapsia hoitoonsa..
Joo siis, ei annettu lapsia tuonne, vaikka siis tuohon miehen exän äitiin onkin ihan asialliset välit ollutkin ja ihan mukavan oloinen nainen on.
Hyvä kun ette antaneet! Jostainhan se ex-vaimo on käytösmallinsa perinyt. Veikkaan että ex-anoppi halusi lapsiltanne udella kotioloista, joiden perusteella olisi saanut lisää lasuja tehtailtua jotta miehesi lapsen huoltajuus oltaisiin kokonaan saatu ex-vaimolle.
No en kyllä itse pyydä tyttöystävältä mitään bensarahoja jos jotain hänen juttujaan tehdään. Tai muitakaan rahoja.