Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Tässä on sukulaiset vierailleet jo kaksi viikkoa ja lähtevät vasta vkl. Maanantaina mulla paluu töihin perhevapaalta, olisi ollut ihan kiva viettää viimeinen viikko ihan rauhassa perheen/ lapsen kanssa. Ärsyttää se, ettei ole niin paljon itsekunnioitusta, että olisin heittänyt nuo jo pois. Viikko olisi ollut ihan tarpeeksi. Noh, toivottavasti olemme heille tervetulleet milloin vain ja pariksi viikoksi kerrallaan. Ovat ruokansa ostaneet ja kokannut, joten ei aivan lokkeja ole. Se vain harmittaa, etten tätä kallisarvoista aikaa lapseni kanssa tule enää takaisin saamaan.

Kaverille selvisi että hänen mies oli pettänyt, ja tämä toinen nainen oli minun tuttava.

Kaverin mielestä minun olisi pitänyt osallistua kostotekoihin tätä toista naista kohtaan, ja lähetti vaikka kuin paljon viestejä siitä että onhan hän läheisenä ystävänä minulle tärkeämpi kuin tämä tuttava.

Minun olisi mm pitänyt soittaa tuttavan miehelle ja nimettömänä kertoa että vaimo pettää. Sekä ajaa heidän pihaan aina välillä katsomaan ovatko kotona. Sekä udella aikovatko eroa. Ja myöskin hankkia salaisen numeron josta tälle naiselle olisi lähetetty viestejä.

Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli mitä voisin tehdä jotta tuttava menettäisi työpaikkansa. Bonuksena tässä olisi että silloin jäisi hyvä työpaikka auki, johon kaverini varmasti otettaisiin.

En lähtenyt sekoiluun mukaan, ja muutaman kuukauden päästä alkoikin syyttelyt että minä nyt petän sen kaverin miehen kanssa. No, tätä en tietenkään tehnyt.

Lopulta sitten erosivat, jolloin kaveri pyysi että voinko seurata mitä naisia ex-miehen luo tulee käymään, kun muutti tänne lähelle asumaan. En lähtenyt tähänkään hommaan.

On entinen kaveri.

Olen ollut sukulaisten ja ystävieni neuvonantaja ja avustaja pienen ikäni, kaikkea on kysytty ja hakemuksia tehty ja työpaikkoja haettu. Tämä kaikki on ollut hyvin yksipuolista eli minua ei ole autettu eikä minun luona käydä tai kutsuta mihinkään mukavaan. Olen ajatuksieni ja murheitteni kanssa täysin yksin. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni kun taas kerran minua pyydettiin kukkapenkin siivoustalkoisiin ko. talon emännän avuksi. Kysyin, että vastavuoroisesti talon isäntä voisi naputella minulle kukkalaatikon, hän kun omasi hyvät puusepän taidot. Mutta tämä pyyntöni järkytti heitä niin suuresti, että yhteydenpito loppui siihen. Hyvä kun loppui. Loppui myös muiden ystävien ja sukulaisten palvelu eikä sen jälkeen heistäkään ole juuri kuulunut. Parempi näin. Mitään muuta en niin suuresti kadu kuin ilmaisena apurina olemistani, kuinka paljon siihen aikaani tuhlasin, ystävyys loppui kun palveluni loppuivat.

Härskein pyyntö oli se, kun ystäväni oli lähdössä vieraan miehen mukana Norjaan. Ystävä pyysi, että saisiko perheelleen kertoa, että lähtee reissuun minun kanssani. Silloin suostuin, mutta kun seuraava kerta tuli, Kysyin suoraan miksi hän pettää miestään, mieshän on mitä mukavin ja rehellisin. Vastaus oli, että ei kuulu kenellekään se, jos hän haluaa pitää hauskaa ja elää. Sen jälkeen ei enää ole kysellyt eikä muutenkaan yhteyttä pitänyt. 928

Vierailija kirjoitti:

Kaverille selvisi että hänen mies oli pettänyt, ja tämä toinen nainen oli minun tuttava.

Kaverin mielestä minun olisi pitänyt osallistua kostotekoihin tätä toista naista kohtaan, ja lähetti vaikka kuin paljon viestejä siitä että onhan hän läheisenä ystävänä minulle tärkeämpi kuin tämä tuttava.

Minun olisi mm pitänyt soittaa tuttavan miehelle ja nimettömänä kertoa että vaimo pettää. Sekä ajaa heidän pihaan aina välillä katsomaan ovatko kotona. Sekä udella aikovatko eroa. Ja myöskin hankkia salaisen numeron josta tälle naiselle olisi lähetetty viestejä.

Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli mitä voisin tehdä jotta tuttava menettäisi työpaikkansa. Bonuksena tässä olisi että silloin jäisi hyvä työpaikka auki, johon kaverini varmasti otettaisiin.

En lähtenyt sekoiluun mukaan, ja muutaman kuukauden päästä alkoikin syyttelyt että minä nyt petän sen kaverin miehen kanssa. No, tätä en tietenkään tehnyt.

Lopulta sitten erosivat, jolloin kaveri pyysi että voinko seurata mitä naisia ex-miehen luo tulee käymään, kun muutti tänne lähelle asumaan. En lähtenyt tähänkään hommaan.

On entinen kaveri.

”Lähelle” eli sun makkariin?

Vierailija kirjoitti:

”Lähelle” eli sun makkariin?

😅

Ei todellakaan, minulla on jo mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverille selvisi että hänen mies oli pettänyt, ja tämä toinen nainen oli minun tuttava.

Kaverin mielestä minun olisi pitänyt osallistua kostotekoihin tätä toista naista kohtaan, ja lähetti vaikka kuin paljon viestejä siitä että onhan hän läheisenä ystävänä minulle tärkeämpi kuin tämä tuttava.

Minun olisi mm pitänyt soittaa tuttavan miehelle ja nimettömänä kertoa että vaimo pettää. Sekä ajaa heidän pihaan aina välillä katsomaan ovatko kotona. Sekä udella aikovatko eroa. Ja myöskin hankkia salaisen numeron josta tälle naiselle olisi lähetetty viestejä.

Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli mitä voisin tehdä jotta tuttava menettäisi työpaikkansa. Bonuksena tässä olisi että silloin jäisi hyvä työpaikka auki, johon kaverini varmasti otettaisiin.

En lähtenyt sekoiluun mukaan, ja muutaman kuukauden päästä alkoikin syyttelyt että minä nyt petän sen kaverin miehen kanssa. No, tätä en tietenkään tehnyt.

Lopulta sitten erosivat, jolloin kaveri pyysi että voinko seurata mitä naisia ex-miehen luo tulee käymään, kun muutti tänne lähelle asumaan. En lähtenyt tähänkään hommaan.

On entinen kaveri.

”Lähelle” eli sun makkariin?

👆🏻Ja niin saapui paikalle katkera jätetty ääliö.

up up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverille selvisi että hänen mies oli pettänyt, ja tämä toinen nainen oli minun tuttava.

Kaverin mielestä minun olisi pitänyt osallistua kostotekoihin tätä toista naista kohtaan, ja lähetti vaikka kuin paljon viestejä siitä että onhan hän läheisenä ystävänä minulle tärkeämpi kuin tämä tuttava.

Minun olisi mm pitänyt soittaa tuttavan miehelle ja nimettömänä kertoa että vaimo pettää. Sekä ajaa heidän pihaan aina välillä katsomaan ovatko kotona. Sekä udella aikovatko eroa. Ja myöskin hankkia salaisen numeron josta tälle naiselle olisi lähetetty viestejä.

Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli mitä voisin tehdä jotta tuttava menettäisi työpaikkansa. Bonuksena tässä olisi että silloin jäisi hyvä työpaikka auki, johon kaverini varmasti otettaisiin.

En lähtenyt sekoiluun mukaan, ja muutaman kuukauden päästä alkoikin syyttelyt että minä nyt petän sen kaverin miehen kanssa. No, tätä en tietenkään tehnyt.

Lopulta sitten erosivat, jolloin kaveri pyysi että voinko seurata mitä naisia ex-miehen luo tulee käymään, kun muutti tänne lähelle asumaan. En lähtenyt tähänkään hommaan.

On entinen kaveri.

”Lähelle” eli sun makkariin?

👆🏻Ja niin saapui paikalle katkera jätetty ääliö.

Ei mua ole jätetty, mutta ilmeisesti täällä halutaan vain hymistellä ap:n kantaa eikä oikeasti keskustella.

Mitä keskusteltavaa tuossa on? Ap kertoi tapahtumien kulun selkeästi.

ei ollut härski pyyntö tai ehdotus mutta tapahtuma:

yksi kaveriporukastamme tuli asuntoon salaa keittiönikkunan kautta, pöydän päälläkin näkyi kuraiset kengänjäljet

avasi telkkarin, joi jääkaapista kaljat, muistaakseni jätti jopa jääkaapin oven vähän auki (en muista jättikö tv:n päälle)

ja lähtiessään otti uudet kengät eteisestä "lainaksi"

Uudet naapurit alkoivat vaatimaan, että rakennettaisiin yhdessä aita rajalle. Muuten ihan hyvä idea, mutta tässä tuo yhdessä tarkoittikin sitä, että me olisimme tehneet kaiken työn, kun olemme kuulemma niin käteviä käsistämme. No, emme ole eikä aidasta ole enää ollut puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverille selvisi että hänen mies oli pettänyt, ja tämä toinen nainen oli minun tuttava.

Kaverin mielestä minun olisi pitänyt osallistua kostotekoihin tätä toista naista kohtaan, ja lähetti vaikka kuin paljon viestejä siitä että onhan hän läheisenä ystävänä minulle tärkeämpi kuin tämä tuttava.

Minun olisi mm pitänyt soittaa tuttavan miehelle ja nimettömänä kertoa että vaimo pettää. Sekä ajaa heidän pihaan aina välillä katsomaan ovatko kotona. Sekä udella aikovatko eroa. Ja myöskin hankkia salaisen numeron josta tälle naiselle olisi lähetetty viestejä.

Jossain vaiheessa hän jopa suunnitteli mitä voisin tehdä jotta tuttava menettäisi työpaikkansa. Bonuksena tässä olisi että silloin jäisi hyvä työpaikka auki, johon kaverini varmasti otettaisiin.

En lähtenyt sekoiluun mukaan, ja muutaman kuukauden päästä alkoikin syyttelyt että minä nyt petän sen kaverin miehen kanssa. No, tätä en tietenkään tehnyt.

Lopulta sitten erosivat, jolloin kaveri pyysi että voinko seurata mitä naisia ex-miehen luo tulee käymään, kun muutti tänne lähelle asumaan. En lähtenyt tähänkään hommaan.

On entinen kaveri.

”Lähelle” eli sun makkariin?

👆🏻Ja niin saapui paikalle katkera jätetty ääliö.

Ei mua ole jätetty, mutta ilmeisesti täällä halutaan vain hymistellä ap:n kantaa eikä oikeasti keskustella.

Haluaisin myös tietää, minkälaista "keskustelua" asiasta kaipaisit?

Minulla ei valitettavasti ole mitään härskiä tarinaa kerrottavani. Ihmettelen vaan ihmisten tilannetajua, tai sitä, että onko toisen ihmisen elämäntilanne jotenkin hankala ymmärtää, ja jos on, niin miksi. Itselleni ja perheelleni satelee ihan normaaleja pyyntöjä milloin mihinkin muuttoavuksi tai talkoisiin tai tarvitaan lastenhoitajaa ja yökyläpaikkaa. Ihmettelen, miten yksikin miehen kaveri kehtaa pyytää milloin mitäkin, hän ei siis itse ole edes töissä, vaan elelee perinnöillään ja rahaa on, mutta pihtailee niissä ja siksi tarvitsee apua milloin missäkin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, ja meillä on todella raskas elämäntilanne perheessä, mikä on jatkunut jo yli kymmenen vuotta ja tulee jatkumaan koko elämämme ajan. Kenellekään ei näytä juolahtavan mieleen, että ehkä emme jaksa niinkuin ne, joilla ei sillä hetkellä ole mitään sen suurempia voimia vieviä asioita meneillään. Pitäisikö sen, että on kovilla, näkyä jotenkin elämänhallinnan menetyksenä, jotta muut sen tajuaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun isossa kaupungissa, mutta jotain 10km keskustasta. Matka ei nyt sinänsä ole pitkä, mutta keskustassa on ruuhkia, parkkipaikkaa voi olla vaikea löytää, parkkipaikka maksaa ja sitä ei saa ihan vierestä ja jne.

Yhdellä kaverilla toisesta kaupungista oli tapana ostella Torista tavaraa ja osti niitä myös minun kaupungistani. Hän pyysi minua pari tavaraa hakemaan keskustasta myyjältä. Hänen mielestään helppo juttu mulle kun asun lähellä ja työmatkalla vain koukkaan autolla sitä kautta hakemassa myyjältä tavaran. Kaveria tietty yritetään aina auttaa kun pyydetään ja kävinkin pari tuotetta hakemassa, joka oli vielä ihan ok.

Vein niitä tavaroita sitten kaverille kotiin samalla kun tavattiin muutenkin. Pari ostosta oli vielä ok, mutta sitten alkoi ärsyttää kun tästä tuli hänelle tapa pyydellä hakemista ja tähän alkoi tulla aikatauluja, että se tavara pitäisi hakea silloin ja silloin ja tuoda hänelle kotiin mahdollisimman pian. Hän vielä osti tuotteita ja sopi hakuja minulta kysymättä, että sopiiko.

Sitten mulla tuli stoppi kun yhtä huonekalua olisi pitänyt lähteä hakemaan keskustasta ja kuljettamaan hänelle. Kun sanoin, ettei onnistu ja haet sen itse, niin se draama siitä miten hän nyt yksin sen hakee, ja miksi en voi ja varmasti mahtuu mun autoon ja mun mies vois tulla auttaa ja voin käydä hakee sen ihan mikä päivä tällä viikolla mikä mulle sopii jne. Tässä kohtaa on hyvä kertoa, että kaverilla on myös auto ja kaupunkiini matkaa noin 30km.

En mennyt. Välit viileni ja viileni sitten pikkuhiljaa vielä enemmän muistakin vastaavan kaltaisista syistä.

Mun lapsuudenystävä on keksinyt myös torin. Asuu pienellä paikkakunnalla ja hänen mielestä minun pitäisi innolla hakea hänelle hyviä löytäjä pitkin pk seutua. Olen yrittänyt näyttää hänelle reittiopasta. Jos asun pisteessä A, katso kuinka kauan minulla menee pisteeseen B. Ja takaisin. Jotain olen tehnyt, kun on ollut suht lähellä. Hän on itse maksanut tavarat mobilella. Olen kohteessa, soitan facetime puhelun ja maksaa siinä samalla. Mutta viimeisellä kerralla ilmoitti, kun olen paikanpäällä voinko itse maksaa, kunhänellä ei ole rahaa. Eli matkustin sinne kohteeseen ja sain vielä itse maksaa. Tulin bussipysäkille ja soitin mitä ihmettä. Sanoi kun ne mun ostokset eivät ole olleet niin hyviä, hän ekana tarkistaa onko tuote hyvä ja sitten vasta maksaa. Jos on kulunut, mä saan myydä eteenpäin.

Soitin hänen äidilleen, äiti laittoi tililleni rahat, postitin tuotteen ja kirjoitin lapun älä enää ikinä tee minulle mitään tällaista. Eikä ole tehnyt, koska en ole suostunut hakemaan. Pari kertaa on mm laittanut viestiä ilmaisesta huonekalusta. Voinko hakea ja tuoda sen kesällä. Tietenkin. Kyllähän minä jonkun hyllyn saan yksi tuotua. Bussikuskikin ottaa sen kyytiin mielellään. Ja varastoin sitä puoli vuotta kodissani. Pyynnöt ovat kaukana kohtuullisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei valitettavasti ole mitään härskiä tarinaa kerrottavani. Ihmettelen vaan ihmisten tilannetajua, tai sitä, että onko toisen ihmisen elämäntilanne jotenkin hankala ymmärtää, ja jos on, niin miksi. Itselleni ja perheelleni satelee ihan normaaleja pyyntöjä milloin mihinkin muuttoavuksi tai talkoisiin tai tarvitaan lastenhoitajaa ja yökyläpaikkaa. Ihmettelen, miten yksikin miehen kaveri kehtaa pyytää milloin mitäkin, hän ei siis itse ole edes töissä, vaan elelee perinnöillään ja rahaa on, mutta pihtailee niissä ja siksi tarvitsee apua milloin missäkin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, ja meillä on todella raskas elämäntilanne perheessä, mikä on jatkunut jo yli kymmenen vuotta ja tulee jatkumaan koko elämämme ajan. Kenellekään ei näytä juolahtavan mieleen, että ehkä emme jaksa niinkuin ne, joilla ei sillä hetkellä ole mitään sen suurempia voimia vieviä asioita meneillään. Pitäisikö sen, että on kovilla, näkyä jotenkin elämänhallinnan menetyksenä, jotta muut sen tajuaisivat.

Mitä tässä on alapeukuttamista? Onko tämä juuri tuota, että ei voi tajuta jonkun voimien olevan vähissä

Alapeukuttaja on "niitä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei valitettavasti ole mitään härskiä tarinaa kerrottavani. Ihmettelen vaan ihmisten tilannetajua, tai sitä, että onko toisen ihmisen elämäntilanne jotenkin hankala ymmärtää, ja jos on, niin miksi. Itselleni ja perheelleni satelee ihan normaaleja pyyntöjä milloin mihinkin muuttoavuksi tai talkoisiin tai tarvitaan lastenhoitajaa ja yökyläpaikkaa. Ihmettelen, miten yksikin miehen kaveri kehtaa pyytää milloin mitäkin, hän ei siis itse ole edes töissä, vaan elelee perinnöillään ja rahaa on, mutta pihtailee niissä ja siksi tarvitsee apua milloin missäkin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, ja meillä on todella raskas elämäntilanne perheessä, mikä on jatkunut jo yli kymmenen vuotta ja tulee jatkumaan koko elämämme ajan. Kenellekään ei näytä juolahtavan mieleen, että ehkä emme jaksa niinkuin ne, joilla ei sillä hetkellä ole mitään sen suurempia voimia vieviä asioita meneillään. Pitäisikö sen, että on kovilla, näkyä jotenkin elämänhallinnan menetyksenä, jotta muut sen tajuaisivat.

Mitä tässä on alapeukuttamista? Onko tämä juuri tuota, että ei voi tajuta jonkun voimien olevan vähissä

Pitää ihan itse oppia sanomaan ei, eikä uhriutua siitä jos toiset osaa ei osaakaan lukea ajatuksia.

Niiskuli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei valitettavasti ole mitään härskiä tarinaa kerrottavani. Ihmettelen vaan ihmisten tilannetajua, tai sitä, että onko toisen ihmisen elämäntilanne jotenkin hankala ymmärtää, ja jos on, niin miksi. Itselleni ja perheelleni satelee ihan normaaleja pyyntöjä milloin mihinkin muuttoavuksi tai talkoisiin tai tarvitaan lastenhoitajaa ja yökyläpaikkaa. Ihmettelen, miten yksikin miehen kaveri kehtaa pyytää milloin mitäkin, hän ei siis itse ole edes töissä, vaan elelee perinnöillään ja rahaa on, mutta pihtailee niissä ja siksi tarvitsee apua milloin missäkin. Käymme mieheni kanssa molemmat töissä, ja meillä on todella raskas elämäntilanne perheessä, mikä on jatkunut jo yli kymmenen vuotta ja tulee jatkumaan koko elämämme ajan. Kenellekään ei näytä juolahtavan mieleen, että ehkä emme jaksa niinkuin ne, joilla ei sillä hetkellä ole mitään sen suurempia voimia vieviä asioita meneillään. Pitäisikö sen, että on kovilla, näkyä jotenkin elämänhallinnan menetyksenä, jotta muut sen tajuaisivat.

Mitä tässä on alapeukuttamista? Onko tämä juuri tuota, että ei voi tajuta jonkun voimien olevan vähissä

Pitää ihan itse oppia sanomaan ei, eikä uhriutua siitä jos toiset osaa ei osaakaan lukea ajatuksia.

Kyllä minusta voi ihan hyvin vaatia aikuista ihmistä käsittämään missä raja menee ilman että sitä tarvitsee nenuun piirtää!

Kyllä se vaan menee jos ei ole avioehtoa. Eron tullessa lasketaan kummankin varallisuus ja velat yhteen. Siitä vähennetään KUMMANKIN VELAT (myös jos toinen on omin päin velkaantunut ties mihin hölmöön) ja se mitä jää jäljelle on se ositettava summa. Tämä jaetaan 50/50.

Paitsi että kummankin puolison varat ja velat lasketaan erikseen, siis vaikka ensin vaimon varat miinus hänen velkansa, sitten miehen varat miinus hänen velkansa ja vasta näin saatuja erotuksia verrataan. Tämä on hyvä muistaa, koska väärällä laskutavalla ylivelkainen (velkaa enemmän kuin varoja) hyötyisi liikaa puolisonsa kustannuksella.

Muutenkin avioliiton aikanakin kummallakin on omat varansa ja velkansa ja vasta avioliiton päätyttyä (eroon tai kuolemaan) astuu mukaan avio-oikeus, ellei avioehdosta tai testamenteista tai lahjakirjoista muuta johdu.