Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Kanahäkkiä mä metsästän kirjoitti:

Naapurin rouva hyökkäs ihan pokkana kysymään, voisiko saada mun kanahäkkini. Olin siis jonkun aikaa sitten muuttanut tähän, ja mulla oli jo siellä tavaraa. Shameless :D

Mä oon vuokrannut.

Sinkkuna elin aika minimalistisena. Yksi naapureista taloyhtiön kokouksessa valitti, kun minnekään ei saa vaunut.

Ehdotin vuokraa mun.

Silloin oli markat ja pyysin ehkä 10 markkaa per kk.

Isäni tuli ja laittoi Mak4saa 1000 e vuodessa käteen.

1000 ? Vai 100 ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kanahäkkiä mä metsästän kirjoitti:

Naapurin rouva hyökkäs ihan pokkana kysymään, voisiko saada mun kanahäkkini. Olin siis jonkun aikaa sitten muuttanut tähän, ja mulla oli jo siellä tavaraa. Shameless :D

Mä oon vuokrannut.

Sinkkuna elin aika minimalistisena. Yksi naapureista taloyhtiön kokouksessa valitti, kun minnekään ei saa vaunut.

Ehdotin vuokraa mun.

Silloin oli markat ja pyysin ehkä 10 markkaa per kk.

Isäni tuli ja laittoi Mak4saa 1000 e vuodessa käteen.

1000 ? Vai 100 ?

1000€/vuosi (n. 84€/kk) on ihan normaali tai jopa edullinen hinta isosta, kuivasta varastosta kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on putkimies. Kaveri kysyi voiko hän tulla vaihtamaan  keittiön hanan kun tekevät keittiöremontin. Kysyin puolisolta, että tämä sopii. Noin viikkoa ennen alkoi tulla kuvia kaikesta mahdollisesta, onko tämä ja tämä ok. Silloin jo vähän mietitytti miksi näin paljon kaikkea mahdollista materiaalia tulee koska oltiin sovittu vain hanan vaihdosta. Mies meni paikalle ja selvisi, että vanha keittiö piti purkaa pois ja uusi keittiö asennetteva kokonaan. Mieheni voi sen varmasti tehdä koska on ammattilainen. Hän teki projektin samalla kun talon isäntä keskittyi kiskomaan kaljaa sohvalla. Kaverini ilmeisesti yritti olla hengessä mukana. Tämän jälkeen päätin, että nyt loppui nämä keikat tähän. Ohjaan kyselijät tilaamaan työn suoraan miehen työpaikasta ja maksamaan laskun kuluneesta ajasta. Oli mukava sitten kaverin facebookista illalla lukea päivityksiä uudesta keittiöstä kommenteilla "itse tein ja hieno tuli". 

En niinkuin millään ymmärrä eikö tuossakin miehesi olisi voinut sanoa, että kyse oli vain hanan vaihdosta! Sitten olla ihan hiljaa ja odottaa toisen reaktio, kuunnella se ja miettiä seuraava oma siirto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on putkimies. Kaveri kysyi voiko hän tulla vaihtamaan  keittiön hanan kun tekevät keittiöremontin. Kysyin puolisolta, että tämä sopii. Noin viikkoa ennen alkoi tulla kuvia kaikesta mahdollisesta, onko tämä ja tämä ok. Silloin jo vähän mietitytti miksi näin paljon kaikkea mahdollista materiaalia tulee koska oltiin sovittu vain hanan vaihdosta. Mies meni paikalle ja selvisi, että vanha keittiö piti purkaa pois ja uusi keittiö asennetteva kokonaan. Mieheni voi sen varmasti tehdä koska on ammattilainen. Hän teki projektin samalla kun talon isäntä keskittyi kiskomaan kaljaa sohvalla. Kaverini ilmeisesti yritti olla hengessä mukana. Tämän jälkeen päätin, että nyt loppui nämä keikat tähän. Ohjaan kyselijät tilaamaan työn suoraan miehen työpaikasta ja maksamaan laskun kuluneesta ajasta. Oli mukava sitten kaverin facebookista illalla lukea päivityksiä uudesta keittiöstä kommenteilla "itse tein ja hieno tuli". 

En niinkuin millään ymmärrä eikö tuossakin miehesi olisi voinut sanoa, että kyse oli vain hanan vaihdosta! Sitten olla ihan hiljaa ja odottaa toisen reaktio, kuunnella se ja miettiä seuraava oma siirto.

Kuulostaa minustakin että miehen pitää itse opetella vetämään rajoja. Eihän vaimo voi olla aina pelastamassa reppanaa.

Minulta ei naapuri, sukulainen tai kaveri kehtaa pyytää mitään kummallista koska en ole pelle. Ainoastaan reppanoilta pyydetään outoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on putkimies. Kaveri kysyi voiko hän tulla vaihtamaan  keittiön hanan kun tekevät keittiöremontin. Kysyin puolisolta, että tämä sopii. Noin viikkoa ennen alkoi tulla kuvia kaikesta mahdollisesta, onko tämä ja tämä ok. Silloin jo vähän mietitytti miksi näin paljon kaikkea mahdollista materiaalia tulee koska oltiin sovittu vain hanan vaihdosta. Mies meni paikalle ja selvisi, että vanha keittiö piti purkaa pois ja uusi keittiö asennetteva kokonaan. Mieheni voi sen varmasti tehdä koska on ammattilainen. Hän teki projektin samalla kun talon isäntä keskittyi kiskomaan kaljaa sohvalla. Kaverini ilmeisesti yritti olla hengessä mukana. Tämän jälkeen päätin, että nyt loppui nämä keikat tähän. Ohjaan kyselijät tilaamaan työn suoraan miehen työpaikasta ja maksamaan laskun kuluneesta ajasta. Oli mukava sitten kaverin facebookista illalla lukea päivityksiä uudesta keittiöstä kommenteilla "itse tein ja hieno tuli". 

En niinkuin millään ymmärrä eikö tuossakin miehesi olisi voinut sanoa, että kyse oli vain hanan vaihdosta! Sitten olla ihan hiljaa ja odottaa toisen reaktio, kuunnella se ja miettiä seuraava oma siirto.

Kuulostaa minustakin että miehen pitää itse opetella vetämään rajoja. Eihän vaimo voi olla aina pelastamassa reppanaa.

Mut kun se vaimon kaveri oli siellä "hengessä mukana" ja varmaan kokoajan kehui oi että sä osaat tosi hienosti, ai että olet kultainen ihminen ja autat hädässä.. ym. Ja katos kun oma ukkoni ei osaa mitään, istuu vain tuolla ja lipittää kaljaa. 

Olin juuri saanut ms-tautidiagnoosin ja täysin masentunut ja väsynyt kaikista sairaalassa tehdyistä kokeista, suonensisäisestä kortisonipulssista ja järkytyksestä. Uupumus oli valtava, nukuin 15h yössä.

Muutaman viikon sisään diagnoosista, olin kerrankin yhtenä päivänä hieman energisempi kuin muina päivinä, pyykännyt ja yrittänyt tehdä kouluhommia ja kun olin nämä tehnyt, istahdin sohvalle täysin uupuneena lepäämään. Tällöin rakas mummuni pyyhälsi paikalle kutsumatta ja alkoi yhtäkkiä pesemään ikkunoita, edelleen pyytämättä. Hän vaati, että auttaisin häntä ja kun sanoin, että minulla ei ole energiaa tällä hetkellä, hän suuttui niin järkyttävästi ettei puhunut minulle kuukausitolkulla. Pappani kävi minua välillä "salassa" moikkaamassa ja piristämässä, mutta mummuni ei katsonut minua päinkään edes silloin kun hän tuli moikkaamaan siskoani meille.

Täytyy sanoa, että vieläkin ihmettelen, että miten hän vaati minua toipilasta pesemään ikkunoita ja kun ei ollut energiaa, kehtasi hän suuttua ja lakkasi puhumasta minulle täysin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autistikuitenkaan kirjoitti:

HärskiHartikainen kirjoitti:

Kaverin kaveri (ollaan kaikki 3 samalla pienellä alalla töissä, jossa kaikki tuntee toisensa) pyysi yllättäen minua lainansa takaajaksi.

Olen työasioissa ollut hänen kanssaan pari kertaa tekemisissä ja pari kertaa kaljalla/ illan vietossa. Ja aina paikalla on ollut tämä meidän yhteinen kaveri.

Ihan uskomatonta.

Mulla sama kokemus. Työkaveri jonka olen tuntenut 6kk ja josta en edes pahemmin pidä, pyysi aivan yllättäen minua takamaan auto lainansa. WTF? Mun mielestä meidän suhde on mitä teit vkl tasolla ja kahvin voin joskus tarjota, jos maksaa takaisin. Onko jotkut vaan epätoivoisia vai tulkitsenko ystävyyden tasot jotenkin väärin?

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. Ei missään nimessä kannata suostua kenen tahansa lainan takaajaksi.

En pidä kovin fiksuna sellaista, joka pyytää puolituntematonta takaamaan autolainansa. Miksei hän pyydä läheisempiään takaajiksi? Tai miksei osta autoa mihin on varaa, niin ettei takaajia tarvita?

Ja ei todellakaan pidä suostua lainantakaajaksi kenelle tahansa, tai ylipäätään kenellekään.

Autolainaan harvemmin tarvitsee takaajia. Jos auto ostetaan velaksi, niin yleensä kyseessä on ns. autorahoitus, jossa siis ostettava auto jää rahoituksen takuuksi. Mikäli yhdistelee useampia lainoja (esimerkiksi opintolaina, kulutusluotto, muu laina...) yhdeksi takaajia vaativaksi lainaksi, niin silloin tietysti tilanne on eri tai jos ottaa autorahoituksen käsirahaan lainaa, joka vaatii takaajan. Mutta yleensä ei niin läheisiä ystäviä takaajaksi pyytävät ovat henkilöitä, joiden läheiset ystävät/sukulaiset eivät halua takaajaksi lähteä, joten kertonee tarpeeksi siitä, ettei kenenkään muunkaan kannata takaajaksi lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan tuli ero noedellisesta puolisosta erinäisistä syistä. Elätin perusduunarina tätä akateemista ikuisopiskelijaa lähes koko suhteen ajan 10v. , sitten piti saada pari kersaa oheen, kun biologinen kello tikitti niin kovaa. Sai ekan lapsen myötä, vuoden kestäneen raskaudenjälkeisen masennuksen, jonka aikana hoidin koko huushollin. Sapuskat, pyykit, koiranulkoilutukset oman päivätyön ohessa, sekä lapsenhoidon koko sen ulkopuolisena aikana, kun en ollut töissä tai hoitamassa talousasioita, kun hän oli niin rasittunut ja piti opiskella opintoja, joita ei sitten koskaan suorittanutkaan. Omia harrastuksia minulla ei luonnollisesti enää ollut, eikä kavereita saanut tavata, jälkimmäisten kohdalla sai järjettömät raivarit. Sain kuitenkin pakotettua psykologille ja ei kelvannut sekään, kuulemma ei osannut hommiaan. Halusi sitten yllättäen toisen lapsen, josta kieltäydyin ja kas kummaa tuli taas tiineeksi, en tiedä miten. Pyhän hengen vai jonkin sivusuhteen kautta. Erohan tuossa tuli, no eipä suostunut muuttamaan omistamastani kämpästä pois vaan heitti minut pihalle, lasten vuoksi en jaksanut tuostakaan tapella, oletin että saan omani takaisin jossain vaiheessa. Olin käytännössä puoli vuotta asunnottomana, kunnes sain vuokrakämpän itselleni hommattua, jolloin yllättäen sovin lasten viikonloppuhoitajaksi, joita en aiemmin edes saanut nähdäkään. Eli joka toinen viikonloppu lapset olivat hoidossani, kunnes ex-anoppi soitti eräs ilta itkien, että hän ei enää jaksa, lapset olivat olleet hänellä joka toinen viikonloppu hoidossa ja raahasi arkisin sapuskat, kun rahasta oli tiukkaa. Silloin selvisi, että lapset olleet käytännössä vuoden päivät viikonloput muualla hoidossa, kun äippä bilettänyt ja pitänyt useampaa äijää samanaikaisesti, joka selitti tuon rahapulan. Tuon otin puheeksi ko. exän kanssa, niin sai melkoiset hepulit, kun jäi kiinni. Muutin sittemmin toiselle paikkakunnalle, niin siitäkin tuli jumalaton poru, kun lapsia ei saanut enää toimitettua viikonloppuhoitoon, totesin vain, että jos maksat junaliput niin hoidan..Sittemmin pokasi itselleen toisen uhrin, jolla teettätti kolmannen lapsen, tiettävästi tuollakaan äijällä ei ole kovinkaan ruusuiset olot, kun toimii maksumiehenä kaikessa, kuten aikanaan itsekin. Huom! maksamani kämpän rahoja en saanut. Ikävä kyllä lähisukulainen kupsahti näihin aikoihin, niin ilman avioehtoa sai imuroitua tuon asunnon itselleen. Isot perintöverot kolahtivat ja velat siihen päälle, joten pitäkää huolta, että teette avioehdon joka tilanteessa, ettei käy kehnosti.

No nyt on melkoista settiä. Mikähän olisi tarinan naisen versio. Miten se sinun asunto siis päätyi sille tarinan naiselle? Olettaen, että maksoit asunnon kaikki kulut itse. Lapsia et halua nähdä jos heidän äiti ei maksa junalippuja?

Tuossahan tuo sanottiin; miehen lähisukulainen kuoli, mikä kasvatti miehen omaisuutta niin paljon, että ex-puoliso sai osituksessa kämpän kokonaan.

Tässä nyt oletuksena se, että lähisukulainen ehti kuolla ennen kuin avioero oli voimassa.

Peritty omaisuus on henkilökohtainen, ei mene jakoon erotessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei autistikuitenkaan kirjoitti:

HärskiHartikainen kirjoitti:

Kaverin kaveri (ollaan kaikki 3 samalla pienellä alalla töissä, jossa kaikki tuntee toisensa) pyysi yllättäen minua lainansa takaajaksi.

Olen työasioissa ollut hänen kanssaan pari kertaa tekemisissä ja pari kertaa kaljalla/ illan vietossa. Ja aina paikalla on ollut tämä meidän yhteinen kaveri.

Ihan uskomatonta.

Mulla sama kokemus. Työkaveri jonka olen tuntenut 6kk ja josta en edes pahemmin pidä, pyysi aivan yllättäen minua takamaan auto lainansa. WTF? Mun mielestä meidän suhde on mitä teit vkl tasolla ja kahvin voin joskus tarjota, jos maksaa takaisin. Onko jotkut vaan epätoivoisia vai tulkitsenko ystävyyden tasot jotenkin väärin?

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. Ei missään nimessä kannata suostua kenen tahansa lainan takaajaksi.

Mulla sama kokemus. Työkaveri pyysi takaamaan autolainaansa. En tietenkään suostunut, ja onneksi en. Auto haettiin maksamattomien lyhennysten vuoksi pois. Oli kuulema mennyt maksulaput sekaisin ja maksettu väärän kuukauden lasku.... joopa joo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autistikuitenkaan kirjoitti:

HärskiHartikainen kirjoitti:

Kaverin kaveri (ollaan kaikki 3 samalla pienellä alalla töissä, jossa kaikki tuntee toisensa) pyysi yllättäen minua lainansa takaajaksi.

Olen työasioissa ollut hänen kanssaan pari kertaa tekemisissä ja pari kertaa kaljalla/ illan vietossa. Ja aina paikalla on ollut tämä meidän yhteinen kaveri.

Ihan uskomatonta.

Mulla sama kokemus. Työkaveri jonka olen tuntenut 6kk ja josta en edes pahemmin pidä, pyysi aivan yllättäen minua takamaan auto lainansa. WTF? Mun mielestä meidän suhde on mitä teit vkl tasolla ja kahvin voin joskus tarjota, jos maksaa takaisin. Onko jotkut vaan epätoivoisia vai tulkitsenko ystävyyden tasot jotenkin väärin?

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. Ei missään nimessä kannata suostua kenen tahansa lainan takaajaksi.

En pidä kovin fiksuna sellaista, joka pyytää puolituntematonta takaamaan autolainansa. Miksei hän pyydä läheisempiään takaajiksi? Tai miksei osta autoa mihin on varaa, niin ettei takaajia tarvita?

Ja ei todellakaan pidä suostua lainantakaajaksi kenelle tahansa, tai ylipäätään kenellekään.

Autolainaan harvemmin tarvitsee takaajia. Jos auto ostetaan velaksi, niin yleensä kyseessä on ns. autorahoitus, jossa siis ostettava auto jää rahoituksen takuuksi. Mikäli yhdistelee useampia lainoja (esimerkiksi opintolaina, kulutusluotto, muu laina...) yhdeksi takaajia vaativaksi lainaksi, niin silloin tietysti tilanne on eri tai jos ottaa autorahoituksen käsirahaan lainaa, joka vaatii takaajan. Mutta yleensä ei niin läheisiä ystäviä takaajaksi pyytävät ovat henkilöitä, joiden läheiset ystävät/sukulaiset eivät halua takaajaksi lähteä, joten kertonee tarpeeksi siitä, ettei kenenkään muunkaan kannata takaajaksi lähteä.

Tietääkseni luottotiedottomat tarvii takaajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autistikuitenkaan kirjoitti:

HärskiHartikainen kirjoitti:

Kaverin kaveri (ollaan kaikki 3 samalla pienellä alalla töissä, jossa kaikki tuntee toisensa) pyysi yllättäen minua lainansa takaajaksi.

Olen työasioissa ollut hänen kanssaan pari kertaa tekemisissä ja pari kertaa kaljalla/ illan vietossa. Ja aina paikalla on ollut tämä meidän yhteinen kaveri.

Ihan uskomatonta.

Mulla sama kokemus. Työkaveri jonka olen tuntenut 6kk ja josta en edes pahemmin pidä, pyysi aivan yllättäen minua takamaan auto lainansa. WTF? Mun mielestä meidän suhde on mitä teit vkl tasolla ja kahvin voin joskus tarjota, jos maksaa takaisin. Onko jotkut vaan epätoivoisia vai tulkitsenko ystävyyden tasot jotenkin väärin?

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. Ei missään nimessä kannata suostua kenen tahansa lainan takaajaksi.

Mulla sama kokemus. Työkaveri pyysi takaamaan autolainaansa. En tietenkään suostunut, ja onneksi en. Auto haettiin maksamattomien lyhennysten vuoksi pois. Oli kuulema mennyt maksulaput sekaisin ja maksettu väärän kuukauden lasku.... joopa joo

Heh, meillä oli joskus rahoituksella ostettu auto. Sama viite oli joka kuukauden laskussa, tuohon aikaan oli vielä paperilaskut. Pankkilaina kai menee suoraan tililtä? 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on putkimies. Kaveri kysyi voiko hän tulla vaihtamaan  keittiön hanan kun tekevät keittiöremontin. Kysyin puolisolta, että tämä sopii. Noin viikkoa ennen alkoi tulla kuvia kaikesta mahdollisesta, onko tämä ja tämä ok. Silloin jo vähän mietitytti miksi näin paljon kaikkea mahdollista materiaalia tulee koska oltiin sovittu vain hanan vaihdosta. Mies meni paikalle ja selvisi, että vanha keittiö piti purkaa pois ja uusi keittiö asennetteva kokonaan. Mieheni voi sen varmasti tehdä koska on ammattilainen. Hän teki projektin samalla kun talon isäntä keskittyi kiskomaan kaljaa sohvalla. Kaverini ilmeisesti yritti olla hengessä mukana. Tämän jälkeen päätin, että nyt loppui nämä keikat tähän. Ohjaan kyselijät tilaamaan työn suoraan miehen työpaikasta ja maksamaan laskun kuluneesta ajasta. Oli mukava sitten kaverin facebookista illalla lukea päivityksiä uudesta keittiöstä kommenteilla "itse tein ja hieno tuli". 

Jatkossa jos joku näkee facessa/somessa valehtelua, niin menkää suoraan vaan kertomaan totuus. Tuohon ois voinu vastata vaikka: ”’Matti’ sen keittiön teki, kun sinä kittasit kaljaa. 😂😂😂”

Jos poistaa kommentin, niin silti osa yleensä ehtii nähdä sen. Ja jos poistaa sut kavereista, niin et menetä mitään. Pysyy vaan rehelliset ja kunnialliset ihmiset ympärillä, kun uskaltaa sanoa totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan tuli ero noedellisesta puolisosta erinäisistä syistä. Elätin perusduunarina tätä akateemista ikuisopiskelijaa lähes koko suhteen ajan 10v. , sitten piti saada pari kersaa oheen, kun biologinen kello tikitti niin kovaa. Sai ekan lapsen myötä, vuoden kestäneen raskaudenjälkeisen masennuksen, jonka aikana hoidin koko huushollin. Sapuskat, pyykit, koiranulkoilutukset oman päivätyön ohessa, sekä lapsenhoidon koko sen ulkopuolisena aikana, kun en ollut töissä tai hoitamassa talousasioita, kun hän oli niin rasittunut ja piti opiskella opintoja, joita ei sitten koskaan suorittanutkaan. Omia harrastuksia minulla ei luonnollisesti enää ollut, eikä kavereita saanut tavata, jälkimmäisten kohdalla sai järjettömät raivarit. Sain kuitenkin pakotettua psykologille ja ei kelvannut sekään, kuulemma ei osannut hommiaan. Halusi sitten yllättäen toisen lapsen, josta kieltäydyin ja kas kummaa tuli taas tiineeksi, en tiedä miten. Pyhän hengen vai jonkin sivusuhteen kautta. Erohan tuossa tuli, no eipä suostunut muuttamaan omistamastani kämpästä pois vaan heitti minut pihalle, lasten vuoksi en jaksanut tuostakaan tapella, oletin että saan omani takaisin jossain vaiheessa. Olin käytännössä puoli vuotta asunnottomana, kunnes sain vuokrakämpän itselleni hommattua, jolloin yllättäen sovin lasten viikonloppuhoitajaksi, joita en aiemmin edes saanut nähdäkään. Eli joka toinen viikonloppu lapset olivat hoidossani, kunnes ex-anoppi soitti eräs ilta itkien, että hän ei enää jaksa, lapset olivat olleet hänellä joka toinen viikonloppu hoidossa ja raahasi arkisin sapuskat, kun rahasta oli tiukkaa. Silloin selvisi, että lapset olleet käytännössä vuoden päivät viikonloput muualla hoidossa, kun äippä bilettänyt ja pitänyt useampaa äijää samanaikaisesti, joka selitti tuon rahapulan. Tuon otin puheeksi ko. exän kanssa, niin sai melkoiset hepulit, kun jäi kiinni. Muutin sittemmin toiselle paikkakunnalle, niin siitäkin tuli jumalaton poru, kun lapsia ei saanut enää toimitettua viikonloppuhoitoon, totesin vain, että jos maksat junaliput niin hoidan..Sittemmin pokasi itselleen toisen uhrin, jolla teettätti kolmannen lapsen, tiettävästi tuollakaan äijällä ei ole kovinkaan ruusuiset olot, kun toimii maksumiehenä kaikessa, kuten aikanaan itsekin. Huom! maksamani kämpän rahoja en saanut. Ikävä kyllä lähisukulainen kupsahti näihin aikoihin, niin ilman avioehtoa sai imuroitua tuon asunnon itselleen. Isot perintöverot kolahtivat ja velat siihen päälle, joten pitäkää huolta, että teette avioehdon joka tilanteessa, ettei käy kehnosti.

No nyt on melkoista settiä. Mikähän olisi tarinan naisen versio. Miten se sinun asunto siis päätyi sille tarinan naiselle? Olettaen, että maksoit asunnon kaikki kulut itse. Lapsia et halua nähdä jos heidän äiti ei maksa junalippuja?

Tuossahan tuo sanottiin; miehen lähisukulainen kuoli, mikä kasvatti miehen omaisuutta niin paljon, että ex-puoliso sai osituksessa kämpän kokonaan.

Tässä nyt oletuksena se, että lähisukulainen ehti kuolla ennen kuin avioero oli voimassa.

Peritty omaisuus on henkilökohtainen, ei mene jakoon erotessa.

Testamentissa voidaan sulkea perijän puoliso pois, tai sitten pariskunnan välisellä avioehdolla. Mutta ilman kumpaakaan noista menee kyllä jakoon erotessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan tuli ero noedellisesta puolisosta erinäisistä syistä. Elätin perusduunarina tätä akateemista ikuisopiskelijaa lähes koko suhteen ajan 10v. , sitten piti saada pari kersaa oheen, kun biologinen kello tikitti niin kovaa. Sai ekan lapsen myötä, vuoden kestäneen raskaudenjälkeisen masennuksen, jonka aikana hoidin koko huushollin. Sapuskat, pyykit, koiranulkoilutukset oman päivätyön ohessa, sekä lapsenhoidon koko sen ulkopuolisena aikana, kun en ollut töissä tai hoitamassa talousasioita, kun hän oli niin rasittunut ja piti opiskella opintoja, joita ei sitten koskaan suorittanutkaan. Omia harrastuksia minulla ei luonnollisesti enää ollut, eikä kavereita saanut tavata, jälkimmäisten kohdalla sai järjettömät raivarit. Sain kuitenkin pakotettua psykologille ja ei kelvannut sekään, kuulemma ei osannut hommiaan. Halusi sitten yllättäen toisen lapsen, josta kieltäydyin ja kas kummaa tuli taas tiineeksi, en tiedä miten. Pyhän hengen vai jonkin sivusuhteen kautta. Erohan tuossa tuli, no eipä suostunut muuttamaan omistamastani kämpästä pois vaan heitti minut pihalle, lasten vuoksi en jaksanut tuostakaan tapella, oletin että saan omani takaisin jossain vaiheessa. Olin käytännössä puoli vuotta asunnottomana, kunnes sain vuokrakämpän itselleni hommattua, jolloin yllättäen sovin lasten viikonloppuhoitajaksi, joita en aiemmin edes saanut nähdäkään. Eli joka toinen viikonloppu lapset olivat hoidossani, kunnes ex-anoppi soitti eräs ilta itkien, että hän ei enää jaksa, lapset olivat olleet hänellä joka toinen viikonloppu hoidossa ja raahasi arkisin sapuskat, kun rahasta oli tiukkaa. Silloin selvisi, että lapset olleet käytännössä vuoden päivät viikonloput muualla hoidossa, kun äippä bilettänyt ja pitänyt useampaa äijää samanaikaisesti, joka selitti tuon rahapulan. Tuon otin puheeksi ko. exän kanssa, niin sai melkoiset hepulit, kun jäi kiinni. Muutin sittemmin toiselle paikkakunnalle, niin siitäkin tuli jumalaton poru, kun lapsia ei saanut enää toimitettua viikonloppuhoitoon, totesin vain, että jos maksat junaliput niin hoidan..Sittemmin pokasi itselleen toisen uhrin, jolla teettätti kolmannen lapsen, tiettävästi tuollakaan äijällä ei ole kovinkaan ruusuiset olot, kun toimii maksumiehenä kaikessa, kuten aikanaan itsekin. Huom! maksamani kämpän rahoja en saanut. Ikävä kyllä lähisukulainen kupsahti näihin aikoihin, niin ilman avioehtoa sai imuroitua tuon asunnon itselleen. Isot perintöverot kolahtivat ja velat siihen päälle, joten pitäkää huolta, että teette avioehdon joka tilanteessa, ettei käy kehnosti.

No nyt on melkoista settiä. Mikähän olisi tarinan naisen versio. Miten se sinun asunto siis päätyi sille tarinan naiselle? Olettaen, että maksoit asunnon kaikki kulut itse. Lapsia et halua nähdä jos heidän äiti ei maksa junalippuja?

Tuossahan tuo sanottiin; miehen lähisukulainen kuoli, mikä kasvatti miehen omaisuutta niin paljon, että ex-puoliso sai osituksessa kämpän kokonaan.

Tässä nyt oletuksena se, että lähisukulainen ehti kuolla ennen kuin avioero oli voimassa.

Peritty omaisuus on henkilökohtainen, ei mene jakoon erotessa.

Kyllä menee ilman avioehtoa tms.

” Lähtökohtaisesti avio-oikeus kohdistuu kaikkeen toisen puolison omaisuuteen. Näin ollen myös puolison avioliiton aikana tai sitä ennen saama perintö on ilman erillistä määräystä avio-oikeuden alaista omaisuutta. Avioehtosopimus tai avio-oikeusmääräys voi sulkea pois puolison oikeuden esimerkiksi perintönä saatuun omaisuuteen.”

https://www.minilex.fi/a/avio-oikeus-perintönä-saatuun-omaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autistikuitenkaan kirjoitti:

HärskiHartikainen kirjoitti:

Kaverin kaveri (ollaan kaikki 3 samalla pienellä alalla töissä, jossa kaikki tuntee toisensa) pyysi yllättäen minua lainansa takaajaksi.

Olen työasioissa ollut hänen kanssaan pari kertaa tekemisissä ja pari kertaa kaljalla/ illan vietossa. Ja aina paikalla on ollut tämä meidän yhteinen kaveri.

Ihan uskomatonta.

Mulla sama kokemus. Työkaveri jonka olen tuntenut 6kk ja josta en edes pahemmin pidä, pyysi aivan yllättäen minua takamaan auto lainansa. WTF? Mun mielestä meidän suhde on mitä teit vkl tasolla ja kahvin voin joskus tarjota, jos maksaa takaisin. Onko jotkut vaan epätoivoisia vai tulkitsenko ystävyyden tasot jotenkin väärin?

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. Ei missään nimessä kannata suostua kenen tahansa lainan takaajaksi.

En pidä kovin fiksuna sellaista, joka pyytää puolituntematonta takaamaan autolainansa. Miksei hän pyydä läheisempiään takaajiksi? Tai miksei osta autoa mihin on varaa, niin ettei takaajia tarvita?

Ja ei todellakaan pidä suostua lainantakaajaksi kenelle tahansa, tai ylipäätään kenellekään.

Autolainaan harvemmin tarvitsee takaajia. Jos auto ostetaan velaksi, niin yleensä kyseessä on ns. autorahoitus, jossa siis ostettava auto jää rahoituksen takuuksi. Mikäli yhdistelee useampia lainoja (esimerkiksi opintolaina, kulutusluotto, muu laina...) yhdeksi takaajia vaativaksi lainaksi, niin silloin tietysti tilanne on eri tai jos ottaa autorahoituksen käsirahaan lainaa, joka vaatii takaajan. Mutta yleensä ei niin läheisiä ystäviä takaajaksi pyytävät ovat henkilöitä, joiden läheiset ystävät/sukulaiset eivät halua takaajaksi lähteä, joten kertonee tarpeeksi siitä, ettei kenenkään muunkaan kannata takaajaksi lähteä.

Tietääkseni luottotiedottomat tarvii takaajan.

Luottotiedottomalle ei rahoituksella myydä, oli takaajaa tai ei. Toki kun auto on rahoituksen vakuutena saattaa se muuttaa tilannetta niin, että kanssahakijan lisääminen tuottaa positiivisen rahoituspäätöksen, mutta silloin ilmeisesti rahoitusyhtiö merkitään omistajaksi, ja luottotiedot omaava 1. haltijaksi, luottotiedoton 2. haltijaksi. Joka tapauksessa huono ratkaisu "takaajalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan tuli ero noedellisesta puolisosta erinäisistä syistä. Elätin perusduunarina tätä akateemista ikuisopiskelijaa lähes koko suhteen ajan 10v. , sitten piti saada pari kersaa oheen, kun biologinen kello tikitti niin kovaa. Sai ekan lapsen myötä, vuoden kestäneen raskaudenjälkeisen masennuksen, jonka aikana hoidin koko huushollin. Sapuskat, pyykit, koiranulkoilutukset oman päivätyön ohessa, sekä lapsenhoidon koko sen ulkopuolisena aikana, kun en ollut töissä tai hoitamassa talousasioita, kun hän oli niin rasittunut ja piti opiskella opintoja, joita ei sitten koskaan suorittanutkaan. Omia harrastuksia minulla ei luonnollisesti enää ollut, eikä kavereita saanut tavata, jälkimmäisten kohdalla sai järjettömät raivarit. Sain kuitenkin pakotettua psykologille ja ei kelvannut sekään, kuulemma ei osannut hommiaan. Halusi sitten yllättäen toisen lapsen, josta kieltäydyin ja kas kummaa tuli taas tiineeksi, en tiedä miten. Pyhän hengen vai jonkin sivusuhteen kautta. Erohan tuossa tuli, no eipä suostunut muuttamaan omistamastani kämpästä pois vaan heitti minut pihalle, lasten vuoksi en jaksanut tuostakaan tapella, oletin että saan omani takaisin jossain vaiheessa. Olin käytännössä puoli vuotta asunnottomana, kunnes sain vuokrakämpän itselleni hommattua, jolloin yllättäen sovin lasten viikonloppuhoitajaksi, joita en aiemmin edes saanut nähdäkään. Eli joka toinen viikonloppu lapset olivat hoidossani, kunnes ex-anoppi soitti eräs ilta itkien, että hän ei enää jaksa, lapset olivat olleet hänellä joka toinen viikonloppu hoidossa ja raahasi arkisin sapuskat, kun rahasta oli tiukkaa. Silloin selvisi, että lapset olleet käytännössä vuoden päivät viikonloput muualla hoidossa, kun äippä bilettänyt ja pitänyt useampaa äijää samanaikaisesti, joka selitti tuon rahapulan. Tuon otin puheeksi ko. exän kanssa, niin sai melkoiset hepulit, kun jäi kiinni. Muutin sittemmin toiselle paikkakunnalle, niin siitäkin tuli jumalaton poru, kun lapsia ei saanut enää toimitettua viikonloppuhoitoon, totesin vain, että jos maksat junaliput niin hoidan..Sittemmin pokasi itselleen toisen uhrin, jolla teettätti kolmannen lapsen, tiettävästi tuollakaan äijällä ei ole kovinkaan ruusuiset olot, kun toimii maksumiehenä kaikessa, kuten aikanaan itsekin. Huom! maksamani kämpän rahoja en saanut. Ikävä kyllä lähisukulainen kupsahti näihin aikoihin, niin ilman avioehtoa sai imuroitua tuon asunnon itselleen. Isot perintöverot kolahtivat ja velat siihen päälle, joten pitäkää huolta, että teette avioehdon joka tilanteessa, ettei käy kehnosti.

No nyt on melkoista settiä. Mikähän olisi tarinan naisen versio. Miten se sinun asunto siis päätyi sille tarinan naiselle? Olettaen, että maksoit asunnon kaikki kulut itse. Lapsia et halua nähdä jos heidän äiti ei maksa junalippuja?

Tuossahan tuo sanottiin; miehen lähisukulainen kuoli, mikä kasvatti miehen omaisuutta niin paljon, että ex-puoliso sai osituksessa kämpän kokonaan.

Tässä nyt oletuksena se, että lähisukulainen ehti kuolla ennen kuin avioero oli voimassa.

Peritty omaisuus on henkilökohtainen, ei mene jakoon erotessa.

Kyllä se vaan menee jos ei ole avioehtoa. Eron tullessa lasketaan kummankin varallisuus ja velat yhteen. Siitä vähennetään KUMMANKIN VELAT (myös jos toinen on omin päin velkaantunut ties mihin hölmöön) ja se mitä jää jäljelle on se ositettava summa. Tämä jaetaan 50/50.

En ikinä uskaltaisi mennä avioon ilman avioehtoa. Kenestäkään ei voi mennä takuuseen mitä hullua toinen keksii. Siinähän olet sitten itse asiasi hoitaneena ihmisenä korviasi myöden suossa, jos ero tulee. Suossa tietty olet jo avioliiton aikana jos toinen on täysin vastuuton. 

Mutta: kenestäkään ei voi tietää. Ei minustakaan. Voin seota ensi viikolla ja alkaa käyttäytyä holtittomasti. Toivon että niin ei käy, mutta kukapa meistä toivoisi ja päättäisi että sekoan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei autistikuitenkaan kirjoitti:

HärskiHartikainen kirjoitti:

Kaverin kaveri (ollaan kaikki 3 samalla pienellä alalla töissä, jossa kaikki tuntee toisensa) pyysi yllättäen minua lainansa takaajaksi.

Olen työasioissa ollut hänen kanssaan pari kertaa tekemisissä ja pari kertaa kaljalla/ illan vietossa. Ja aina paikalla on ollut tämä meidän yhteinen kaveri.

Ihan uskomatonta.

Mulla sama kokemus. Työkaveri jonka olen tuntenut 6kk ja josta en edes pahemmin pidä, pyysi aivan yllättäen minua takamaan auto lainansa. WTF? Mun mielestä meidän suhde on mitä teit vkl tasolla ja kahvin voin joskus tarjota, jos maksaa takaisin. Onko jotkut vaan epätoivoisia vai tulkitsenko ystävyyden tasot jotenkin väärin?

Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka suostuu. Ei missään nimessä kannata suostua kenen tahansa lainan takaajaksi.

Mulla sama kokemus. Työkaveri pyysi takaamaan autolainaansa. En tietenkään suostunut, ja onneksi en. Auto haettiin maksamattomien lyhennysten vuoksi pois. Oli kuulema mennyt maksulaput sekaisin ja maksettu väärän kuukauden lasku.... joopa joo

Heh, meillä oli joskus rahoituksella ostettu auto. Sama viite oli joka kuukauden laskussa, tuohon aikaan oli vielä paperilaskut. Pankkilaina kai menee suoraan tililtä? 

No muutenkin veloissa maksun pitää aina kohdistua/kohdistaa vanhimpaan saatavaan. Eli jos maksaisi lokakuussa vahingossa marraskuun viitteellä, saajan pitää oikaista maksu lokakuun maksuksi. Korkoa tuollaisessa tilanteessa ei saa periä, jos maksu on muuten ajoissa maksettu. Lisäksi jos olisi tilanne, että on maksettu väärän kuun lapulla, täytyy kuitenkin joitakin maksuja olla maksamatta, koska ei vakuutta heti realisointiin haeta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulainen tietää hyvin, että minä en ole ollut lasten kanssa tekemisissä juuri lainkaan ja että muutenkaan en vain osaa hoitaa heitä tms. Silti minun olisi ihan yllättäen lupautua usean kuukauden ajaksi lastenhoitajaksi neljälle alle kouluikäisille lapselle joka arkipäiväksi usean tunnin ajaksi ja viikonloppuisin jopa koko viikonlopun ajaksi. Lasten vanhemmat tietävät hyvin, että en osaa lapsia hoitaa mutta raivostuivat kun kieltäydyin hoitamasta heidän lapsiaan, joista yksi on vaikeahoitoinen erityislapsi ja yksi pieni vauva. Kuuleman mukaan olen itsekäs narsisti lun minä lapsista mitään tietämätön henkilö en noin vain osoittautunut täydelliseksi lasten hoitajaksi ja leikittäjäksi ilmaiseksi milloin tahansa.

Mun sisko on samanlainen. Olen itse ylä-asteikäisestä saakka sanonut etten aio koskaan hankkia lapsia.

En vain ole lapsi-ihminen. En erityisemmin nauti ajan viettämisestä lasten kanssa tai siitä vastuusta mikä heidän hoitamisestaan aiheutuu.

Tämä hiertää siskoani kovasti. Aluksi joku kymmenkunta vuotta sain kuulla kuinka mieleni muuttuu kun "kypsyn" ja "aikuistun" ja kun sisko alkoi sikiämään niin alkoi lasten tuputtaminen minulle jotta voisin viettää heidän kanssaan aikaa ja "nauttia heistä". Ongelmana on vain se etten juurikaan nauti lasten seurasta. Heitä tuputetaan mukaan kaikille reissuillemme ja aina loma-aikoina kylään jne.  Näissä lapsissa ei ole mitään vikaa, kivoja pikku-ihmisiä, mutta itse koen lasten seuran todella raskaana. Mä olen sitten mieluummin se lahja-automaatti ja korvaan sillä sitä etten ole into-pinkeänä ottamassa heitä jatkuvasti kylään. En vain jaksa sitä meteliä ja sekasortoa mikä siitä seuraa.

Tämä innottomuuteni siskon lapsien suhteen on jatkuvasti riidan aiheena ja ymmärrän että siskoani loukkaa se etten pidä siskonlapsiani maailman ihmeellisimpinä olentoina ja halua viettää kaikkea mahdollista aikaa heidän kanssaan, mutta yritän kyllä jaksamisieni mukaan feikki-intoilla heistä.

Olen yh äiti ja teen pitkiä työpäiviä, joten olen usein väsynyt, ja viikonloput vietän yleensä lepäen.

Viime talvena eräs tuttu halusi tulla kahville, ja tämä oli ok, ei oltu nähty yli puoleen vuoteen, joten ihan kiva.

Hän sitten tuli perjantai iltana, ja kysyikin pian löytyisiko kahvien lisäksi vaikkapa valkoviiniä. Löytyihän minulta, ja ajatelin että mitäpä siinä, voidaan ihan hyvin avata pullon. Toin pullon pöytään, mutta sortti ei rouvalle kelvannut, hän kun ei koskaan juo rieslingiä. Hämmennyin pikkasen, mutta menin katsomaan mitä muuta kaapista löytyy. Olin juuri käynyt matkalla, joten minulla oli kaikkiaan 3 pulloa vähän paremman laatuista viiniä. Yksi näistä kelpasi hänelle.

Juotiin se pullollinen sitten, juteltiin ja kerroin siinä mm väsymyksestäni ja tosi kovasta tahdista töissä, ja siitä että aion nyt viikonloppuna ihan vain levätä.

Sitten hän kysyi että avataanko toinen pullo. No, olin pikkasen huvittunut hänen aika älyttömistä tarinoista, joten ajattelin että miksipä ei, ja hän sitten joi tämän pullon lähes kokonaan itse. Ja kysyi avataanko vielä kolmas pullo. Jolloin sanoin että nyt löytyy vain sitä pahaa rieslingiä. Tässä vaiheessa se kelpasi. Kun sekin pullo oli tyhjä ilmoitti että lähtee nyt kotiin, minä saan juoda loput. Ai ei jäänytkään pulloon mitään, oho.

Eipä tässä mitään, olin lähinnä huvittunut hänen vaatimuksistaan.

Seuraavana päivänä hän ilmestyy olohuoneeseni, oli tullut sisälle koputtamatta, mukanaan halpis-viinipullo ja olutta. Hän istahtaa sohvaan ja rupeaa juomaan olutta, ja ihmettelee sitten että miksi en avaa pulloa. No kun en aio mitään juoda. Tästä hän suuttu, kaataa oluensa veimäriin ja lähtee.

Sunnuntai-aamuna hän soittaa. Voisinko tulla siivoamaan hänen vanhempiensa taloa, kun ovat muuttamassa pois eikä hän jaksa siivota. No en voinut. Kotoakin löytyi ihan tarpeeksi siivottavaa, ja olin tosiaan uupunut.

Tästäkin suuttui, eikä ollut pitkiin aikoihin yhteydessä, kunnes olisi tarvinnut yösijan viiikoksi kesällä, silloin sopi taas kysellä minulta.