Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispariskunta viettää perinteisesti osan vuodesta ulkomailla. Itselläni on niin vaativa elämä etten ehdi matkustaa enkä jaksaisi millään osallistua mihinkään juhliin tai edes tavata ketään vain huvin vuoksi, ja he tietävät sen. Tämä pariskunta hääräilee sukujuhlia joiden järjestelyihin minun pitäisi heidän mielestään osallistua kokkaamalla niitä minulle täysin vieraita ja eksoottisia erikoisuuksia joilla he hemmottelevat itseään kaukomailla...

Ja sinä et osaa lopettaa tuota? Jos olet niin tyhmä niin hoidat kyllä kokkaamaan. Minä sanoisin, että kokkaa itse juhlasi, heippa.

Miten se oman pään pitäminen voi olla niin vaikeaa.

Ei tarvitse välejä katkaista eikä rumasti sanoa.

Minä sanoisin kauniisti, että sori, mutta iski noro.

Valehtelu onkin juu tosi hyvä vaihtoehto. Melko säälittävää jos ei pysty sanomaan asioita rehellisesti ja suoraan. Lastentarhaan kuuluvaa toimintaa lähinnä tuollaiset paskapuheet.

Miksipä paskapuheeseen tarvitsisi vastata muutoin kuin paskapuheella. - Sitäpaitsi valhe olisi niin läpinäkyvä, että tuskin menisi totuutena läpi, mutta vastapuoli ymmärtäisi viestin. Voisin myös etukäteen tuon jo hyvissä ajoin ilmoittaa, että valitettavasti olen tuolloin sairaana enkä voi osallistua kokkaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispariskunta viettää perinteisesti osan vuodesta ulkomailla. Itselläni on niin vaativa elämä etten ehdi matkustaa enkä jaksaisi millään osallistua mihinkään juhliin tai edes tavata ketään vain huvin vuoksi, ja he tietävät sen. Tämä pariskunta hääräilee sukujuhlia joiden järjestelyihin minun pitäisi heidän mielestään osallistua kokkaamalla niitä minulle täysin vieraita ja eksoottisia erikoisuuksia joilla he hemmottelevat itseään kaukomailla...

Ja sinä et osaa lopettaa tuota? Jos olet niin tyhmä niin hoidat kyllä kokkaamaan. Minä sanoisin, että kokkaa itse juhlasi, heippa.

Miten se oman pään pitäminen voi olla niin vaikeaa.

Ei tarvitse välejä katkaista eikä rumasti sanoa.

Minä sanoisin kauniisti, että sori, mutta iski noro.

Milloin valehtelusta on tullut kaunista?

Toivottavasti saat noron ja toivottavasti se vie sinut hautaan!

Sori, mutta olen tätä mieltä enkä valehtele ollenkaan.

Ikävä kertoa tätä, mutta vaikutat ihmiseltä, jolle ympäristön on pakko valehdella aika ajoin juuri tuon järkkymättömän asenteesi vuoksi.

- Sitäpaitsi kuolema on aliarvostettua siihen nähden, etää se joka tapauksessa kuuluu jokaikisen elämään - eikä ole välttämättä huonokaan asia, jos ajattelee vaihtoehtoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen naapurini, huh huh!

Asuin pitkään eräässä kerrostalossa, jossa naapurinani oli n. 45-50v hyvin asiallisen oloinen nainen. Hän oli aina pukeutunut kauniisti, mutta kuitenkin ihan normaalisti ja oli minulle aina hyvin ystävällinen. Kerran hän sitten kysyi, voisinko yhden illan vahtia hänen kolmea koiraansa. Tarkoituksena oli, että kävisin antamassa koirille iltaruuan ja käyttäisin iltapissalla. Ajattelin, että siihen ei kauaa mene, voin toki auttaa. Nainen kertoi, että jättää vielä muistilapun keittiön pöydälle. 

Menin illalla asuntoon ja vastassa oli kolme koiraa. En tiennyt edes koirien nimiä! Keittiön pöydällä oli lappi, jossa luki (en enää muista koirien oikeita nimiä) "Hildalle 1,5dl nappuloita", "Maunolle 0,5dl" ja "Mörölle 2dl". Pöydällä oli koiranruokasäkki, desimitta ja kolme kuppia SEKÄ KOLME TARJOTINTA, joissa oli jokaisessa yksi koirankuppi. Minulla ei ollut mitään tietoa, kuka oli Hilda, Mauno tai Mörö. Kaikki olivat samankokoisia, joten en voinut edes päätellä. Pöydällä oli myös harja, jos voisin harjata koirien turkkia. Sekä satukirja, koska koirat kuulemma rauhoittuvat kun niille lukee satua. Lapussa toki oli ystävällisesti kirjoitettu, että jos minulla on aikaa, niin voisinko lukea, ei ole pakko... 

Lisäksi lapussa oli viesti, että "Hilda pelkää autoja, häntä täytyy kantaa autoteiden yli". Joo, mutta kuka v**** näistä on se Hilda. Käytin koirat äkkiä pissalla talon nurkalla ja jätin avaimen pöydälle. Muutin onneksi pois siitä asunnosta. 

Itselläni ei ollut eikä ole koiraa, joten en tiedä onko tämä normaalia, mutta erikoiselta se kaikki kuulosti. Olin nuori ja aivan kujalla. 

Älä jätä päivätyötäsi vielä, kirjailijaa sinusta ei tule, niin typerä oli tarinasi.

Älä sinäkään jätä päivätyötäsi, kriitikkoa sinusta ei tule, niin turha oli kommenttisi. 

Sinulla ei työtä taida ollakaan, vähä-älyisillä harvoin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen naapurini, huh huh!

Asuin pitkään eräässä kerrostalossa, jossa naapurinani oli n. 45-50v hyvin asiallisen oloinen nainen. Hän oli aina pukeutunut kauniisti, mutta kuitenkin ihan normaalisti ja oli minulle aina hyvin ystävällinen. Kerran hän sitten kysyi, voisinko yhden illan vahtia hänen kolmea koiraansa. Tarkoituksena oli, että kävisin antamassa koirille iltaruuan ja käyttäisin iltapissalla. Ajattelin, että siihen ei kauaa mene, voin toki auttaa. Nainen kertoi, että jättää vielä muistilapun keittiön pöydälle. 

Menin illalla asuntoon ja vastassa oli kolme koiraa. En tiennyt edes koirien nimiä! Keittiön pöydällä oli lappi, jossa luki (en enää muista koirien oikeita nimiä) "Hildalle 1,5dl nappuloita", "Maunolle 0,5dl" ja "Mörölle 2dl". Pöydällä oli koiranruokasäkki, desimitta ja kolme kuppia SEKÄ KOLME TARJOTINTA, joissa oli jokaisessa yksi koirankuppi. Minulla ei ollut mitään tietoa, kuka oli Hilda, Mauno tai Mörö. Kaikki olivat samankokoisia, joten en voinut edes päätellä. Pöydällä oli myös harja, jos voisin harjata koirien turkkia. Sekä satukirja, koska koirat kuulemma rauhoittuvat kun niille lukee satua. Lapussa toki oli ystävällisesti kirjoitettu, että jos minulla on aikaa, niin voisinko lukea, ei ole pakko... 

Lisäksi lapussa oli viesti, että "Hilda pelkää autoja, häntä täytyy kantaa autoteiden yli". Joo, mutta kuka v**** näistä on se Hilda. Käytin koirat äkkiä pissalla talon nurkalla ja jätin avaimen pöydälle. Muutin onneksi pois siitä asunnosta. 

Itselläni ei ollut eikä ole koiraa, joten en tiedä onko tämä normaalia, mutta erikoiselta se kaikki kuulosti. Olin nuori ja aivan kujalla. 

Älä jätä päivätyötäsi vielä, kirjailijaa sinusta ei tule, niin typerä oli tarinasi.

Älä sinäkään jätä päivätyötäsi, kriitikkoa sinusta ei tule, niin turha oli kommenttisi. 

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispariskunta viettää perinteisesti osan vuodesta ulkomailla. Itselläni on niin vaativa elämä etten ehdi matkustaa enkä jaksaisi millään osallistua mihinkään juhliin tai edes tavata ketään vain huvin vuoksi, ja he tietävät sen. Tämä pariskunta hääräilee sukujuhlia joiden järjestelyihin minun pitäisi heidän mielestään osallistua kokkaamalla niitä minulle täysin vieraita ja eksoottisia erikoisuuksia joilla he hemmottelevat itseään kaukomailla...

Ja sinä et osaa lopettaa tuota? Jos olet niin tyhmä niin hoidat kyllä kokkaamaan. Minä sanoisin, että kokkaa itse juhlasi, heippa.

Miten se oman pään pitäminen voi olla niin vaikeaa.

Ei tarvitse välejä katkaista eikä rumasti sanoa.

Minä sanoisin kauniisti, että sori, mutta iski noro.

Valehtelu onkin juu tosi hyvä vaihtoehto. Melko säälittävää jos ei pysty sanomaan asioita rehellisesti ja suoraan. Lastentarhaan kuuluvaa toimintaa lähinnä tuollaiset paskapuheet.

Miksipä paskapuheeseen tarvitsisi vastata muutoin kuin paskapuheella. - Sitäpaitsi valhe olisi niin läpinäkyvä, että tuskin menisi totuutena läpi, mutta vastapuoli ymmärtäisi viestin. Voisin myös etukäteen tuon jo hyvissä ajoin ilmoittaa, että valitettavasti olen tuolloin sairaana enkä voi osallistua kokkaamisiin.

Voisi olla ihan itsensä kannalta hyvä selittelyn ja kiertelyn sijaan opetella kieltäytymään ja pitämään puoliaan suoraan ja rehellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispariskunta viettää perinteisesti osan vuodesta ulkomailla. Itselläni on niin vaativa elämä etten ehdi matkustaa enkä jaksaisi millään osallistua mihinkään juhliin tai edes tavata ketään vain huvin vuoksi, ja he tietävät sen. Tämä pariskunta hääräilee sukujuhlia joiden järjestelyihin minun pitäisi heidän mielestään osallistua kokkaamalla niitä minulle täysin vieraita ja eksoottisia erikoisuuksia joilla he hemmottelevat itseään kaukomailla...

Ja sinä et osaa lopettaa tuota? Jos olet niin tyhmä niin hoidat kyllä kokkaamaan. Minä sanoisin, että kokkaa itse juhlasi, heippa.

Miten se oman pään pitäminen voi olla niin vaikeaa.

Ei tarvitse välejä katkaista eikä rumasti sanoa.

Minä sanoisin kauniisti, että sori, mutta iski noro.

Valehtelu onkin juu tosi hyvä vaihtoehto. Melko säälittävää jos ei pysty sanomaan asioita rehellisesti ja suoraan. Lastentarhaan kuuluvaa toimintaa lähinnä tuollaiset paskapuheet.

Miksipä paskapuheeseen tarvitsisi vastata muutoin kuin paskapuheella. - Sitäpaitsi valhe olisi niin läpinäkyvä, että tuskin menisi totuutena läpi, mutta vastapuoli ymmärtäisi viestin. Voisin myös etukäteen tuon jo hyvissä ajoin ilmoittaa, että valitettavasti olen tuolloin sairaana enkä voi osallistua kokkaamisiin.

Voisi olla ihan itsensä kannalta hyvä selittelyn ja kiertelyn sijaan opetella kieltäytymään ja pitämään puoliaan suoraan ja rehellisesti. 

Ok. Eli ei sanota: "valitettavasti minun on nyt kieltäydyttävä auttamasta sinua asiassa X" vaan "ilokseni ja mukavuudekseni minun on nyt kieltäydyttävä auttamasta sinua asiassa X". Sitähän se umpirehellisyys on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Sukulaismies kehuskeli juhlissa suureen ääneen: kyllä tuli halvaksi kun näppärät naiset tekivät ruuat.... juu niin tehtiin ja OLETETTIIN että saadaan luvattu korvaus (raaka-aineet)... ei korvattu EDES raaka-aineita.... oli ekat ja vikat juhlat kun tein kalliit juustokakut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

no huh huh. SInähän olet oikea ryöstäjä! Menit vanhuksen tavaroiden myynnistä ottamaan rahat itsellesi??! Ei kai se vanhus niitä sulle lahjoittanut, vaan odotti saavansa osuutensa myyntituloista. VEIT vielä vanhuksen omaisuuden ja yritit ryöstää irtaimen kokonaan tai viedä roskiin! Tekisin sinusta heti rikosilmoituksen. 

Olin muutama vuosi sitten päivän työreissulla uuden kollegan kanssa hänen autollaan. Kun työpäivä loppui, hän ilmoitti että illalla ajammekin Porvoon läpi koska hänen tyttöystävänsä muuttaa ja hän on luvannut auttaa muutossa. Eihän haittaa? Saavuimme tyttöystävän vanhemmille, jotka kyselemättä (ja tervehtimättä) työnsivät minunkin syliini muuttolaatikon. Kollegani ei sanonut sanaakaan, vaan ilmeisesti oletti, että minäkin voisin kantaa muuttolaatikoita siinä joutessani. Olin niin äimän käkenä, etten älynnyt marssia bussiasemalle. Sitä paitsi kollegani oli luvannut heittää minut kotiin työpäivän päätteeksi, koska asun kaukana keskustasta. Saimme muuton tehtyä muutamassa tunnissa, tyttöystävän vanhemmat katsoivat sillä välin telkkaria kotonaan. Tyttöystävä ei ollut paikalla ollenkaan.  

Mulla oli oma parkkipaikka samassa pihassa, jossa oli kaupan parkki. Parkkipaikkani oli näkyvästi merkitty kuuluvan vain autolleni. Tullessani kotiin iltavuorosta joku kaupan asiakas oli usein vienyt paikkani. Eräänkin kerran etsiskelin kuskia kaupasta. Kerran sitten tulin paikalle kun näin jonkun nousevan autostaan paikallani. Avasin ikkunan ja kerroin että hänen täytyy siirtää autonsa pois paikaltani. Tämä nainen heilautti kiireesti kättään ja sanoi että käy vain pikaisesti kaupassa jatkaen matkaansa. Vetäisin autoni naisen auton eteen ja lähdin harppomaan kotiini. Nainen kipitti hädissään perääni että mitä oikein tein. Totesin että käväisen vain kiireesti kotona nukkumassa lähteäkseni aamulla taas töihin. Viesti meni perille. Onneksi en asu enää siinä. Harva asia on saanut minut sellaisen raivon valtaan kuin tämä jatkuva riesa.

Muuttoapu kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten päivän työreissulla uuden kollegan kanssa hänen autollaan. Kun työpäivä loppui, hän ilmoitti että illalla ajammekin Porvoon läpi koska hänen tyttöystävänsä muuttaa ja hän on luvannut auttaa muutossa. Eihän haittaa? Saavuimme tyttöystävän vanhemmille, jotka kyselemättä (ja tervehtimättä) työnsivät minunkin syliini muuttolaatikon. Kollegani ei sanonut sanaakaan, vaan ilmeisesti oletti, että minäkin voisin kantaa muuttolaatikoita siinä joutessani. Olin niin äimän käkenä, etten älynnyt marssia bussiasemalle. Sitä paitsi kollegani oli luvannut heittää minut kotiin työpäivän päätteeksi, koska asun kaukana keskustasta. Saimme muuton tehtyä muutamassa tunnissa, tyttöystävän vanhemmat katsoivat sillä välin telkkaria kotonaan. Tyttöystävä ei ollut paikalla ollenkaan.  

Työkaverin mielikuvitustyttöystävän muutto :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Jos tarkoitat, että auto oli jo ihan romu ja perikunta oli ahne, kun edes odotti jotain maksua, niin vainajan pojan poika ajeli sillä sitten vielä monta vuotta ja vainajan poika sai siitä jossakin kampanjassa 2000€ vaihdossa toiseen autoon.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmisiä, jotka "tulkitsevat" esim. perunkirjoituksessa säännöksiä ihan oman päänsä mukaan. 

Juurikin nämä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksessa saaneet osansa, tulevat silti hakemaan kuolinpesästä "oman osansa" .  Eräs tuttu oli vakaasti sitä mieltä, että koska hänen veljensä oli kuollut, hän oli yksinään perillinen. Veljellä oli kuitenkin lapsia. Tästähän tuli suorastaan raivoisa riita. Tyyppi oli vakaasti jo menossa käräjille, mutta ilmeisesti parikin lakimiestä sai hänen päähänsä vähän järkeä. Vielä nytkin mussuttaa jokaiselle, joka viitsii kuunnella, miten häneltä huijattiin perintö.

Itse tiedän tapauksen, että papan asunnossa asui myös tämän leskeksi jäänyt tytär, joka ei ollut työkykyinen. Pappa itse hoiti tyttärenkin asioita. Papalla oli myös kaksi poikaa. Tytär kuoli ensin. Sitten, kun papasta aika jätti, niin tämän tyttären tytär oli sitä mieltä, että asunto kuuluu yksin hänelle. Ei se ihan niin mennyt.

En muista, olenko tästä toisesta tapauksesta kirjoittanut, mutta yli 90-vuotiaalta, puolisokealta mummolta pyysi tyttärensä allekirjoitusta testamentin tapaiseen, jossa mummon kerrostaloasunto siirtyy perintönä tämän tyttären tyttärelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani kuvittaja ja minulta pyydetään usein, ihan asiakkaidenkin toimesta, aivan käsittämättömiä teoksia ajatuksella, että ei siihen mene kuin korkeintaan 2 tuntia 25 tunnin sijaan, tai että osaan varmana maalata realistisen monalisamaisen taulun anopista, vaikka en ole taidemaalari. Myös logosuunnittelut hoituvat ihan varmana ilman aiempaa kokemusta yhtä hyvin kuin logoammattilaisilta.

Tämä on just tätä luovan alan klassista vänkäämistä. Äkkiäkös sinä sen hääkakun/kesämekon/villapaidan/huovutetut joulukoristeet/meikin/kampauksen/500 keksiä/uuden sävellyksen/kirjan tuossa ohimennen pyöräytät vasemmalla kädellä ilmaiseksi tai pullapalkalla.

Siis niin tuttua ja rasittavaa! Olen itse taidealalla ja tiedän mistä puhut. Myös puolisoltani joka on hammaslääkäri, pyydetään usein ”vilkaisemaan” sitä ja tätä hammasta, ilmaiseksi tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani kuvittaja ja minulta pyydetään usein, ihan asiakkaidenkin toimesta, aivan käsittämättömiä teoksia ajatuksella, että ei siihen mene kuin korkeintaan 2 tuntia 25 tunnin sijaan, tai että osaan varmana maalata realistisen monalisamaisen taulun anopista, vaikka en ole taidemaalari. Myös logosuunnittelut hoituvat ihan varmana ilman aiempaa kokemusta yhtä hyvin kuin logoammattilaisilta.

Tämä on just tätä luovan alan klassista vänkäämistä. Äkkiäkös sinä sen hääkakun/kesämekon/villapaidan/huovutetut joulukoristeet/meikin/kampauksen/500 keksiä/uuden sävellyksen/kirjan tuossa ohimennen pyöräytät vasemmalla kädellä ilmaiseksi tai pullapalkalla.

Siis niin tuttua ja rasittavaa! Olen itse taidealalla ja tiedän mistä puhut. Myös puolisoltani joka on hammaslääkäri, pyydetään usein ”vilkaisemaan” sitä ja tätä hammasta, ilmaiseksi tietenkin.

Muusikoilla sama. Sähän voit ottaa kitaran mukaan ja vetää jonkun kivan kappaleen kahvipalkalla?

Kaverini on lakimies ja hukkuu sukulaisten ja kavereiden kysymyksiin. Lisäksi kaikki ei tajua, että lakimiehet erikoistuvat eri aloille. Helpohko kysymys ei oman alasi laista saattaa vaatia tuntien luku-urakan. Esim. Perintöasioitava hoitava lakimies ei osaa tuosta vain vastata kiinteistöveroihin tai rikosasioihin

Joillakin ihmisillä ihmeellinen oletus että saa tavaroita muilta ilmaiseksi. Vaikka saisikin, käytöstavat edellyttää, että ainakin tarjoudutaan maksamaan muodollinen korvaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.

Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.

Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.

Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.

Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.

Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.

Vähän, kuin konmari olisi käynyt.

Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.

Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.

Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.

Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.