Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

No, isoisäni nainen viimeisinä kuukausina. Minä puolsin vielä vaarin oikeutta "uuteen rakkauteen" isoäidin kuoleman jälkeen. Olin väärässä, kyse oli ahneesta tyhjentäjästä. Isoisä vain kuoli ennen kuin tämä nainen ehti tehdä operaationsa. Kuoleman jälkeen paljastui, että näitä papperoita on ollut useampia, edellinen teki vielä kuolemaa laitoksessa, kun hankki jo tämän uuden eli minun isoisäni. Jokaiselta oli tullut "perintöä". Ehtivät siis tuntea vain 2kk ennen äkillistä kuolemaa ja sinä aikana oli ehditty jo tilata uusi auto, laittaa papan asunto myyntiin jne. Auto olisi tullut rouvan nimiin ja asunto yhteiseksi. Tiesi kai, ettei toinen kauaa elä, oli sen verran monisairas.

Sitä en vastusta, jos joku rakkaudella toista hoivaa ja tukee saaden siitä jonkun palkkion. Sitä ihmetelen, jos vieras ihminen tutustuu ja alle 2kk tutustumisesta on jo suunnitelmat, jolla kaikenlaista siirtyy toisen nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joku toinen omainen voisi olla kiitollinenkin tuollaisesta. 

Oma äitini on tehnyt ns. kuolinsiivouksen ja hänellä on jäljellä enää käyttövaatteet, rakkaimmat astiat ja kirjat. Mutta anoppilassa on tallella KAIKKI viimeisen 45 vuoden ajalta. Mitään ei ole koskaan heitetty pois ja paljon sellaistakin tavaraa joka on ostettu edullisesti mutta ei ole raaskittu ottaa käyttöön. Uskon että mieheni ei todellakaan panisi pahakseen jos naapurin rouva myisi sieltä osan kirpparilla korvaukseksi viikoittaisesta avusta vanhemmilleen. 

Meidän naapurustossa yksi alkoholisti (kääntynyt kristinuskoon joo joo) puhui vihille syöpäsairaan, toiselta paikkakunnalta muuttaneen yksinäisen naisen 6 vkoa ennen hänen kuolemaansa. Kun naisella ei ollut lapsia, tämä ahnuri tietysti peri hänet (talo, auto jne). Oli ikävää katsoa vierestä, mutta lain mukaan kaikki meni oikein.

Mies myi asunnon, piti auton, meni n vuoden jälkeen uusiin naimisiin, pari osti yhteisen talon ja elelevät varmaan ihan mukavasti kähmityllä perinnöllä. (Se kuollut nainen oli hiljakkoin perinyt omat vanhempansa, joilla oli ollut iso talo pk-seudulla.)

Ammatin mukanaan tuomia haasteita on. Taas kävi niin että erään tuttavani soittaessa minulle ilahduin kovin- en ollut aikoihin kuullut hänestä. Hän oli kovin iloinen kertoi kuulumisiaan ja tuntui mukavalta kun hän tahtoi jakaa onneaan kanssani uuden miesystävän tavattuaan vielä ikäleskenä. Kutsui kovin kahville tutustumaan tähän uuteen mieheensä ja kehui kuinka leipoo sitten hyvät kahvileivät ja lämmittää saunankin minulle kun pitkästä aikaa nähdään.

Lupauduin tulemaan tottakai.

Puhelun lopuksi rouva sitten pyysi että jos ottaisin sakset mukaan ja leikkaisin samalla hänen ja tämän miesystävän hiukset.

Kerroin hinnan ( sunnuntaikorvaus ja matkakulut ) joita hän ihmetteli kun sentään saan kahvituksen ja saunankin häneltä. Kuinka joustamaton olenkaan!

Ei tullut kahvituksesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurustossa yksi alkoholisti (kääntynyt kristinuskoon joo joo) puhui vihille syöpäsairaan, toiselta paikkakunnalta muuttaneen yksinäisen naisen 6 vkoa ennen hänen kuolemaansa. Kun naisella ei ollut lapsia, tämä ahnuri tietysti peri hänet (talo, auto jne). Oli ikävää katsoa vierestä, mutta lain mukaan kaikki meni oikein.

Mies myi asunnon, piti auton, meni n vuoden jälkeen uusiin naimisiin, pari osti yhteisen talon ja elelevät varmaan ihan mukavasti kähmityllä perinnöllä. (Se kuollut nainen oli hiljakkoin perinyt omat vanhempansa, joilla oli ollut iso talo pk-seudulla.)

Uskovaiset ihmiset pahimpia näissä asioissa.

Muuttoapu kirjoitti:

Olin muulitama vuosi sitten päivän työreissulla uuden kollegan kanssa hänen autollaan. Kun työpäivä loppui, hän ilmoitti että illalla ajammekin Porvoon läpi koska hänen tyttöystävänsä muuttaa ja hän on luvannut auttaa muutossa. Eihän haittaa? Saavuimme tyttöystävän vanhemmille, jotka kyselemättä (ja tervehtimättä) työnsivät minunkin syliini muuttolaatikon. Kollegani ei sanonut sanaakaan, vaan ilmeisesti oletti, että minäkin voisin kantaa muuttolaatikoita siinä joutessani. Olin niin äimän käkenä, etten älynnyt marssia bussiasemalle. Sitä paitsi kollegani oli luvannut heittää minut kotiin työpäivän päätteeksi, koska asun kaukana keskustasta. Saimme muuton tehtyä muutamassa tunnissa, tyttöystävän vanhemmat katsoivat sillä välin telkkaria kotonaan. Tyttöystävä ei ollut paikalla ollenkaan.  

Tämä oli todella törkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani kuvittaja ja minulta pyydetään usein, ihan asiakkaidenkin toimesta, aivan käsittämättömiä teoksia ajatuksella, että ei siihen mene kuin korkeintaan 2 tuntia 25 tunnin sijaan, tai että osaan varmana maalata realistisen monalisamaisen taulun anopista, vaikka en ole taidemaalari. Myös logosuunnittelut hoituvat ihan varmana ilman aiempaa kokemusta yhtä hyvin kuin logoammattilaisilta.

Tämä on just tätä luovan alan klassista vänkäämistä. Äkkiäkös sinä sen hääkakun/kesämekon/villapaidan/huovutetut joulukoristeet/meikin/kampauksen/500 keksiä/uuden sävellyksen/kirjan tuossa ohimennen pyöräytät vasemmalla kädellä ilmaiseksi tai pullapalkalla.

Siis niin tuttua ja rasittavaa! Olen itse taidealalla ja tiedän mistä puhut. Myös puolisoltani joka on hammaslääkäri, pyydetään usein ”vilkaisemaan” sitä ja tätä hammasta, ilmaiseksi tietenkin.

Röyhkeää touhua! Mahdetaanko gynekologejakin pyytää sukujuhlissa tms kekkereissä ”vähän vilkaisemaan”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joku toinen omainen voisi olla kiitollinenkin tuollaisesta. 

Oma äitini on tehnyt ns. kuolinsiivouksen ja hänellä on jäljellä enää käyttövaatteet, rakkaimmat astiat ja kirjat. Mutta anoppilassa on tallella KAIKKI viimeisen 45 vuoden ajalta. Mitään ei ole koskaan heitetty pois ja paljon sellaistakin tavaraa joka on ostettu edullisesti mutta ei ole raaskittu ottaa käyttöön. Uskon että mieheni ei todellakaan panisi pahakseen jos naapurin rouva myisi sieltä osan kirpparilla korvaukseksi viikoittaisesta avusta vanhemmilleen. 

Nämä pitäisi sopia ihmisen kanssa eikä vain kantaa kirpparille oman mielen mukaan. Vaikka sinä olisit iloinen että ei tarvitse nähdä vaivaa anopin tavaroiden kanssa, niin moni mielellään karsii ihan itse oman vanhempansa tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurustossa yksi alkoholisti (kääntynyt kristinuskoon joo joo) puhui vihille syöpäsairaan, toiselta paikkakunnalta muuttaneen yksinäisen naisen 6 vkoa ennen hänen kuolemaansa. Kun naisella ei ollut lapsia, tämä ahnuri tietysti peri hänet (talo, auto jne). Oli ikävää katsoa vierestä, mutta lain mukaan kaikki meni oikein.

Mies myi asunnon, piti auton, meni n vuoden jälkeen uusiin naimisiin, pari osti yhteisen talon ja elelevät varmaan ihan mukavasti kähmityllä perinnöllä. (Se kuollut nainen oli hiljakkoin perinyt omat vanhempansa, joilla oli ollut iso talo pk-seudulla.)

Kenelle se naisen perintö olisi sitten mennyt? Valtiolleko?

Ihmiset ei aina tajuu kirjoitti:

Kaverini on lakimies ja hukkuu sukulaisten ja kavereiden kysymyksiin. Lisäksi kaikki ei tajua, että lakimiehet erikoistuvat eri aloille. Helpohko kysymys ei oman alasi laista saattaa vaatia tuntien luku-urakan. Esim. Perintöasioitava hoitava lakimies ei osaa tuosta vain vastata kiinteistöveroihin tai rikosasioihin

Kannattaa kaivaa älykännykkä esiin ja hakea lähikirjaston tiedonhausta ko. lakiasia, sitten kertoa, mistä kirjasta ja kirjastosta haluttu tieto tod. näk. löytyy.

Niitä kirjoja fiksut ihmiset lainaa kirjastosta, eivätkä kiusaa kahvikutsuilla muita vieraita.

T. kirjastotäti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani kuvittaja ja minulta pyydetään usein, ihan asiakkaidenkin toimesta, aivan käsittämättömiä teoksia ajatuksella, että ei siihen mene kuin korkeintaan 2 tuntia 25 tunnin sijaan, tai että osaan varmana maalata realistisen monalisamaisen taulun anopista, vaikka en ole taidemaalari. Myös logosuunnittelut hoituvat ihan varmana ilman aiempaa kokemusta yhtä hyvin kuin logoammattilaisilta.

Tämä on just tätä luovan alan klassista vänkäämistä. Äkkiäkös sinä sen hääkakun/kesämekon/villapaidan/huovutetut joulukoristeet/meikin/kampauksen/500 keksiä/uuden sävellyksen/kirjan tuossa ohimennen pyöräytät vasemmalla kädellä ilmaiseksi tai pullapalkalla.

Siis niin tuttua ja rasittavaa! Olen itse taidealalla ja tiedän mistä puhut. Myös puolisoltani joka on hammaslääkäri, pyydetään usein ”vilkaisemaan” sitä ja tätä hammasta, ilmaiseksi tietenkin.

Röyhkeää touhua! Mahdetaanko gynekologejakin pyytää sukujuhlissa tms kekkereissä ”vähän vilkaisemaan”?

Jos olisin tuo gyne, jolta kysyttäisiin, pyytäisin todella tempaisemaan pöksyt alas ja asettumaan siihen sohvalle tutkimusasentoon. Samalla pyytäisin muita naisia myös katsomaan, jos sattuu olemaan sen alan asioita mielen päällä... saattaisi seurueen miehiäkin kiinnostaa gynekologian oppitunti.

No, nämä on näitä sympatiaan taipuvaisen unelmia tylsien kekkereiden tunnelman kohottamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joku toinen omainen voisi olla kiitollinenkin tuollaisesta. 

Oma äitini on tehnyt ns. kuolinsiivouksen ja hänellä on jäljellä enää käyttövaatteet, rakkaimmat astiat ja kirjat. Mutta anoppilassa on tallella KAIKKI viimeisen 45 vuoden ajalta. Mitään ei ole koskaan heitetty pois ja paljon sellaistakin tavaraa joka on ostettu edullisesti mutta ei ole raaskittu ottaa käyttöön. Uskon että mieheni ei todellakaan panisi pahakseen jos naapurin rouva myisi sieltä osan kirpparilla korvaukseksi viikoittaisesta avusta vanhemmilleen. 

Nämä pitäisi sopia ihmisen kanssa eikä vain kantaa kirpparille oman mielen mukaan. Vaikka sinä olisit iloinen että ei tarvitse nähdä vaivaa anopin tavaroiden kanssa, niin moni mielellään karsii ihan itse oman vanhempansa tavarat.

Tässä tämä vanhempi oli yhä elossa päättämässä omista asioistaan ja antamassa näitä kirpparitavaroita. Tyttären pitäisi keskustella asia itse äitinsä kanssa, eikä räyhätä naapurille, joka vielä auttoi asioissa. Apu kyllä kelpaa, mutta pienintäkään palkkiota ei saisi ottaa vastaan. Meinaatteko tosiaan, että jos tämä vanhus itse kävi tavaroitaan läpi ja antoi kassillisen roinaa naapurilleen, niin hän ei enää tähän olisi ollut kykeneväinen? Jos näin, tyttären olisi silloin pitänyt tehdä ihan muita ratkaisuja kuin haukkua naapuria.

Mikään ei varmaankaan olisi estänyt tytärtä aloittamaan käymään äitinsä tavaroita läpi jo heti kun huomasi että äiti itse sitä tekee. Jos siis oikeasti kiinnosti se mitä tavaroita äidillään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joku toinen omainen voisi olla kiitollinenkin tuollaisesta. 

Oma äitini on tehnyt ns. kuolinsiivouksen ja hänellä on jäljellä enää käyttövaatteet, rakkaimmat astiat ja kirjat. Mutta anoppilassa on tallella KAIKKI viimeisen 45 vuoden ajalta. Mitään ei ole koskaan heitetty pois ja paljon sellaistakin tavaraa joka on ostettu edullisesti mutta ei ole raaskittu ottaa käyttöön. Uskon että mieheni ei todellakaan panisi pahakseen jos naapurin rouva myisi sieltä osan kirpparilla korvaukseksi viikoittaisesta avusta vanhemmilleen. 

Nämä pitäisi sopia ihmisen kanssa eikä vain kantaa kirpparille oman mielen mukaan. Vaikka sinä olisit iloinen että ei tarvitse nähdä vaivaa anopin tavaroiden kanssa, niin moni mielellään karsii ihan itse oman vanhempansa tavarat.

Miksei sitten karsinut, vaan räyhäsi vanhempansa naapurille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joku toinen omainen voisi olla kiitollinenkin tuollaisesta. 

Oma äitini on tehnyt ns. kuolinsiivouksen ja hänellä on jäljellä enää käyttövaatteet, rakkaimmat astiat ja kirjat. Mutta anoppilassa on tallella KAIKKI viimeisen 45 vuoden ajalta. Mitään ei ole koskaan heitetty pois ja paljon sellaistakin tavaraa joka on ostettu edullisesti mutta ei ole raaskittu ottaa käyttöön. Uskon että mieheni ei todellakaan panisi pahakseen jos naapurin rouva myisi sieltä osan kirpparilla korvaukseksi viikoittaisesta avusta vanhemmilleen. 

Nämä pitäisi sopia ihmisen kanssa eikä vain kantaa kirpparille oman mielen mukaan. Vaikka sinä olisit iloinen että ei tarvitse nähdä vaivaa anopin tavaroiden kanssa, niin moni mielellään karsii ihan itse oman vanhempansa tavarat.

Se mummu kävi itse ne tavarat läpi, kuolemaan asti hän itse määräsi tavaroistaan, ei perikunta. Se pitää aina muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua. Esimerkiksi kampaajaystäväni vihjaili hiuksiani leikatessani: "Kampaamossahan tosiaan veloitamme tällaisesta 50€". Meni yli, ja vastasin, että lähetän satojen eurojen laskun kaikista tekemistäni käännöksistä ja kulttuuritietämyksestä sekä neuvonnasta. Argh. 

Tuttua. Perusteellisesti kouluttautuneelle ammattikääntäjälle tulee vaikeasti määriteltävä olo myös silloin, kun ilmaiseksi käännättäjä vähättelee työn määrää sanomalla, että ei sen tartte sitten niin viimeisen päälle olla.

Pätee myös oikolukuhommiin. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen saanut luettavakseni ihan käsittämättömän tekstin saatteella "paa siihen vain pilkut kohdilleen". Joo, sehän pelastaa kaiken.

Mulla oli aikoinaan kaveri joka aina viikonloppuisin oli ryyppy seuraa vailla.

Tapasin ihanan naisen ja lopetin juomisen lähes kokonaan rakkauden voimalla.

Tämä kaverini alkoi soitella kännissä, aina kysyi olenko mielestäni parempi ihminen kun muut, kun en juo.

En tälle alkoholisoituneelle nuoruuden ystävälle kerenny kasvotusten asiaa koskaan selvittämään, kuoli sairaalassa viinan aiheuttamiin sairauksiin ryypättyään päivittäin viimeiset vuotensa.

Harrastan neulomista. Kerran eräs tuttavani esitti minulle omasta mielestään todella hyvän tarjouksen: neuloisin kirjoneulevillapaidan hänen äidilleen ja veljelleen ja saisin palkkioksi pitää ylimääräiset langat. Hän oli oikeasti yllättynyt, kun kieltäydyin neulomasta villapaitoja ihmisille, joita en ole edes tavannut koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kirjoitti:

Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.

Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".

Myös lentoliput, konserttiliput jne.

Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.

Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.

Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.

Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.

Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.

Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.

Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.

Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.

Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.

Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.

Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.

Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.

Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.

Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.

Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!

Joku toinen omainen voisi olla kiitollinenkin tuollaisesta. 

Oma äitini on tehnyt ns. kuolinsiivouksen ja hänellä on jäljellä enää käyttövaatteet, rakkaimmat astiat ja kirjat. Mutta anoppilassa on tallella KAIKKI viimeisen 45 vuoden ajalta. Mitään ei ole koskaan heitetty pois ja paljon sellaistakin tavaraa joka on ostettu edullisesti mutta ei ole raaskittu ottaa käyttöön. Uskon että mieheni ei todellakaan panisi pahakseen jos naapurin rouva myisi sieltä osan kirpparilla korvaukseksi viikoittaisesta avusta vanhemmilleen. 

Nämä pitäisi sopia ihmisen kanssa eikä vain kantaa kirpparille oman mielen mukaan. Vaikka sinä olisit iloinen että ei tarvitse nähdä vaivaa anopin tavaroiden kanssa, niin moni mielellään karsii ihan itse oman vanhempansa tavarat.

Tässä tämä vanhempi oli yhä elossa päättämässä omista asioistaan ja antamassa näitä kirpparitavaroita. Tyttären pitäisi keskustella asia itse äitinsä kanssa, eikä räyhätä naapurille, joka vielä auttoi asioissa. Apu kyllä kelpaa, mutta pienintäkään palkkiota ei saisi ottaa vastaan. Meinaatteko tosiaan, että jos tämä vanhus itse kävi tavaroitaan läpi ja antoi kassillisen roinaa naapurilleen, niin hän ei enää tähän olisi ollut kykeneväinen? Jos näin, tyttären olisi silloin pitänyt tehdä ihan muita ratkaisuja kuin haukkua naapuria.

Mikään ei varmaankaan olisi estänyt tytärtä aloittamaan käymään äitinsä tavaroita läpi jo heti kun huomasi että äiti itse sitä tekee. Jos siis oikeasti kiinnosti se mitä tavaroita äidillään on.

Olet oikeassa, hypin oletuksiin että äiti olisi ollut dementoinut tms ja antanut ymmärtämättömyyttään tavaroita pois mitä tytär olisi ehkä halunnut ja tytär suuttui tämän takia. Mutta eihän viestissä tosiaan mitään sellaista kerrottu. Eli äidin ja tyttären välinen asia tämä. 

Näihin kirjoittamisiin liittyvistä. Kaverini pyysi minua kirjoittamaan valituksen eräästä sosiaalipalvelusta, jota hänen vanhemmaltan oltiin viemessä. Tutustuin aihepiiriin perusteellisesti, sillä mielestäni ei ole mitään järkeä räyhätä mututuntumalla vaan yrittää oikeasti selvittää, mitkä palvelun tarjoajan perusteet ovat ja ovatko ne lain ja käytäntöjen mukaiset. Ja jos ovat, pitää yrittää keksiä joitain perusteita, miksi muutosta ei voisi askakkaan palveluissa tehdä.

Pyysin 150 euroa kolmen päivän työstä. Hän sanoi, että asianajajalta olisi saanut valituksen  halvemmalla. Asianajajien tuntipalkkiot olivat silloin yli 250 euroa. Lisäksi hän haukkui minut lyttyyn.

Olemme entisiä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.

Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!

Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.

Hieman OT, mutta näinkin päin....

Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.