Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Vierailija kirjoitti:
Tää oli paras. Kyllä pitää itse pystyä siihen mitä toiseltakin pyytää.
Sulta on siis turha pyytää, että lainaisit sitä viestiä, jota kommentoit. Nythän emme voi tietää, että mikä oli paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KulkijaKulkija kirjoitti:
Olen keskituloinen. Li ja Sanna haluavat suuremman osan tuloistani muualle.
Mullakin nousee veroprosentti, vaikka tulot eivät nouse. Mutta se johtuu kunnallisverosta.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on pyytänyt minulta jos vaikka mitä, mutta viimeisimpänä hän pyysi minua hakemaan lapset tarhasta. Voitteko kuvitella ei ne lapset ole edes minun, niin miksi minä ne hakisin hakekoot itse.
Saat tästä lähtien tehdä oman ruokasi ja pestä omat vaatteesi. Miksi koskisin niihin enää, eihän ne minulle kuulu.
T. "vaimosi"
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Merkistä riippuen 15-vuotias auto voi maksaa satasia tai ehkä hiukan toista tonnia. Tai sitten se voi maksaa satoja tuhansia euroja. Eli tuosta nyt ei voi päätellä mitään naapurin ahneudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Tollasessa tilanteessa ei varmaan auta sanoa kuin, että viepä itse vuorostasi kuorma kirppikselle ja katso, mitä niillä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttoapu kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten päivän työreissulla uuden kollegan kanssa hänen autollaan. Kun työpäivä loppui, hän ilmoitti että illalla ajammekin Porvoon läpi koska hänen tyttöystävänsä muuttaa ja hän on luvannut auttaa muutossa. Eihän haittaa? Saavuimme tyttöystävän vanhemmille, jotka kyselemättä (ja tervehtimättä) työnsivät minunkin syliini muuttolaatikon. Kollegani ei sanonut sanaakaan, vaan ilmeisesti oletti, että minäkin voisin kantaa muuttolaatikoita siinä joutessani. Olin niin äimän käkenä, etten älynnyt marssia bussiasemalle. Sitä paitsi kollegani oli luvannut heittää minut kotiin työpäivän päätteeksi, koska asun kaukana keskustasta. Saimme muuton tehtyä muutamassa tunnissa, tyttöystävän vanhemmat katsoivat sillä välin telkkaria kotonaan. Tyttöystävä ei ollut paikalla ollenkaan.
Menit retkuun. Ei aikuisilla mitään tyttöystäviä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurustossa yksi alkoholisti (kääntynyt kristinuskoon joo joo) puhui vihille syöpäsairaan, toiselta paikkakunnalta muuttaneen yksinäisen naisen 6 vkoa ennen hänen kuolemaansa. Kun naisella ei ollut lapsia, tämä ahnuri tietysti peri hänet (talo, auto jne). Oli ikävää katsoa vierestä, mutta lain mukaan kaikki meni oikein.
Mies myi asunnon, piti auton, meni n vuoden jälkeen uusiin naimisiin, pari osti yhteisen talon ja elelevät varmaan ihan mukavasti kähmityllä perinnöllä. (Se kuollut nainen oli hiljakkoin perinyt omat vanhempansa, joilla oli ollut iso talo pk-seudulla.)
Jos naisella ei kerran ollut perillisiä, niin keneltä se perintö kähmittiin?
Vierailija kirjoitti:
Ammatin mukanaan tuomia haasteita on. Taas kävi niin että erään tuttavani soittaessa minulle ilahduin kovin- en ollut aikoihin kuullut hänestä. Hän oli kovin iloinen kertoi kuulumisiaan ja tuntui mukavalta kun hän tahtoi jakaa onneaan kanssani uuden miesystävän tavattuaan vielä ikäleskenä. Kutsui kovin kahville tutustumaan tähän uuteen mieheensä ja kehui kuinka leipoo sitten hyvät kahvileivät ja lämmittää saunankin minulle kun pitkästä aikaa nähdään.
Lupauduin tulemaan tottakai.
Puhelun lopuksi rouva sitten pyysi että jos ottaisin sakset mukaan ja leikkaisin samalla hänen ja tämän miesystävän hiukset.
Kerroin hinnan ( sunnuntaikorvaus ja matkakulut ) joita hän ihmetteli kun sentään saan kahvituksen ja saunankin häneltä. Kuinka joustamaton olenkaan!
Ei tullut kahvituksesta mitään.
Mutta hiustenleikkuu kuitenkin järjestyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Merkistä riippuen 15-vuotias auto voi maksaa satasia tai ehkä hiukan toista tonnia. Tai sitten se voi maksaa satoja tuhansia euroja. Eli tuosta nyt ei voi päätellä mitään naapurin ahneudesta.
Jos ei-perillinen kärttää perikunnalta ilmaiseksi muutaman satasenkin tavaraa, niin onhan se nyt ahnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
No, miksi tytär ei heti ottanut niitä tavaroita joita itselleen halusi, kun näki, että äiti käy niitä läpi ja antaa pois. Mitä tytär kiukuttelulla voitti? Äitinsä tavaroita, joita itse kävi läpi ja säästi mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ohi: Tytär olisi voinut kaivata niitä lapsuusmuistojaan jo äitinsä eläessä... eipä vaan tullut mielen viereen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri asui 50 km:n päässä, oli viikonloppuna hippalot. - Se ja se tulee sillä ja sillä junalla, otatko kyytiin? Hän oli niille luvannut!, että kuskaan, ilmaiseksi.
Jaa, minkähän näkösiä ihmisiä pitäis mennä vastaan? Hoitui se, mutta paluumatkalle saivat hypätä bussiin.
Sama kaveri, koira oli juuri synnyttänyt, eikä imettänyt. Toisitko koiravauvojen äidinmaitovastiketta, kun siellä on päivystävä apteekki? Ukkonsa kotona nukkumassa...
Joo, vein, myynnissä vain iso purkki, maksoi liikaa :-( Rahat purkista toki sain, yösijan ja iltakaljat. Kaippa ne hänen mielestään korvasivat auton kulut 100 km edestakaisin?
Se ystävyys loppui, tosin muihin syihin, mutta ennenpitkää olisi kuitenkin loppunut tähän hyväksikäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurustossa yksi alkoholisti (kääntynyt kristinuskoon joo joo) puhui vihille syöpäsairaan, toiselta paikkakunnalta muuttaneen yksinäisen naisen 6 vkoa ennen hänen kuolemaansa. Kun naisella ei ollut lapsia, tämä ahnuri tietysti peri hänet (talo, auto jne). Oli ikävää katsoa vierestä, mutta lain mukaan kaikki meni oikein.
Mies myi asunnon, piti auton, meni n vuoden jälkeen uusiin naimisiin, pari osti yhteisen talon ja elelevät varmaan ihan mukavasti kähmityllä perinnöllä. (Se kuollut nainen oli hiljakkoin perinyt omat vanhempansa, joilla oli ollut iso talo pk-seudulla.)
Keneltä tämä perintö oli kähmitty jos vainajalta ei jäänyt lapsia? Ilman perillisiä ja ilman testamenttia vainajan jäämistö menee valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.
Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!
Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.
Hieman OT, mutta näinkin päin....
Jälkimmäisellä kaverilla oli varmaan excel-taulukko, jonka mukaan sinä olit maksanut yhteisistä riennoista vähemmän kuin hän.
Vanha vitsihän menee niin, että kun miesporukka saa ravintolassa laskun pöytään, niin jokainen heittää kasaan niin ison setelin, että varmasti riittää. Kun naisporukka saa laskun, niin jokainen kaivaa käsilaukustaan taskulaskimen.
Mutta tämmöistä vitsiä ei voi tietenekään ääneen sanoa, joku pahoittaa mielensä.
Ei ole vitsi, vaan näin se käy, ettei vaan maksa kaverin sapuskasta 10 senttiä
Laskun loppusummaa ei jaeta syöjien määrällä. Minä söin sitä ja join tuon x2 ja tuon, maksan ne.
En pahoita mieltäni - N -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kirjoitti:
Kaikki tuttavat, jotka kehtaa pyytää jotakin tavaraa tai työtä/palvelusta ilmaiseksi.
Siis tyyliin: " mä voin ottaa tuon sun auton ilmaiseksi, kun olet uutta hankkimassa".
Myös lentoliput, konserttiliput jne.
Joillakin on pokkaa, eikä edes peruskäytöstapoja.Appiukko kuoli ja häneltä jäi ehkä 15 vuotta vanha auto. Eräs avulias naapuri oli valmis ottamaan auton ilmaiseksi. Ihmetteli, kun perikunta ei suostunut.
Olin 5 v kotiäiti ja tosi usein tein tosi pieniä palveluksia naapurin mummolle.
Hänellä tytär kävi kaupassa kerran viikossa.
Mä hain omalla kauppareissulla maidon, leivän jne alle 5 e ostoksia.
Otin hänen lompakon, kassalla maksoin ja laitoin takas kuitin ja loppurahat.
Ja oliko tiistaisin jätti ulko-oven luo roskapussin, vein sen samalla, kun menin ulos.Lähistöllä oli itsepalvelukirppis, jonne sai kotiäidit prosenttipaikan, 50% myynnistä. Normaalisti sain tilityksessä ehkä 30-50 e.
Naapuri antoi mulle ehkä joka 2 vko muovipussillisen verran myytävää. Valtaosa oli ihan arvotonta, vanhoja kirjoja ja astioita.
Mä vein ne kirppikselle, myin 2 vkoa ja vein myymättömät Fidaan.
Mulla oli kirppispöytä yhteensä varmaan 20 krt 5 v aikana.. Saatiin mm naapurin kellari tyhjennettyä.Jossain vaiheessa tytär tuli kovistelemaan. Missä on heidän osuus. Koska asuttiin naapurissa, seuraavalla viikolla naapuri kertoi pitäneensä tyttärelle melkoisen puhuttelun.
Menin aikoinaan takaisin töihin ja naapuri pääsi vanhainkotiin. Muuton yhteydessä tarpeetonta tavaraa tuli reippaasti ja vein ne meidän kellariin, tarkoituksena viedä myyntiin myöhemmin.
Tällöin tytär sai kunnon kohtauksen. En enää muista miten tämä päättyi, mutta muistan ajatelleeni kuinka ihmiset kuvittelevat kirppisroinan arvon niin tähtitieteelliseksi.
Sinäkö et näe syytä, miksi vanhuksen tytärtä raivostutti? Sinä varastit hänen lapsuuskotinsa irtaimiston ja ajattelit myydä kirpputorilla? Kyllä olisi jo rikosilmoituksen paikka ja kunnon tuomio sinulle. VARAS!
Joka viikko hoidin hänen asioitaan mm vein roskapussin ja kävin kaupassa.
Kiitokseksi tästä hän antoi pari krt kk muovipussillisen kirppistavaraa. Näistä ei kaikkina näinä vuosina montaa kymppiä tullut. Kirppispöydällä oli valtaosa meidän kotoa.
Menin hänen kellarikomeroon, toin laatikon sisälle ja hän kävi sen läpi. Joko laittoi jonnekin sisällä tai kirppiskasaan.
Tämä urakka sai naapurin käymään kotinsa läpi.
Mm hänellä oli kellarissa erilaisia joulu- ja pääsiäiskoristeita, sekaisin sekä irtokuvia, lasten tekemiä kortteja jne.Kun kellari oli tyhjä, oli kotikin käyty läpi.
Vähän, kuin konmari olisi käynyt.
Asunto oli pieni kaksio, jollain toisella olisi tässä mennyt kk.
Asunnossa ei alunperinkään ollut mitään ns arvokasta ja ne, mitkä oli, myös jäivät sinne.
Sain sieltä vain lähes arvotonta käyttötavaraa.
Esim kun vaatteet tuli järjestykseen, myös tuli kaikki mekot käyttöön.
Käyttöarvo on eri kuin muistoarvo. Siellä on myyty naapurin tyttären lapsuuden koristeet kirpparilla. Just ne, mistä tulee lapsuus mieleen.
Ihmisellä on täysi oikeus tehdä mitä haluaa omille tavaroilleen. Perillisten oikeudet tulevat vasta kuoleman jälkeen.
Amen
Läheisin ystäväni kysyi minulta, haittaisiko minua jos hän menisi ihastukseni kanssa sänkyyn.
Meillä pidettiin töissä aikoinaan suunnittelupäiviä, mitä varten porukkaa kerääntyi samaan paikkaan usemmalta suunnalta. Itselläni matka oli noin 100km edestakaisin. Jos otti yhden työkaverin kyytiin, oli lisäkorvaus tuolta koko matkalta jotain euron tai parin luokkaa.