Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä ja äiti oli maanviljelijöitä, maitotilallisia. Isä sai vakavan sairaskohtauksen ja kävi likellä kuolemaa. Sukulaiset oli kuulemma jo valinneet tilallemme jatkajan. Eräs serkkuni olis saanu kunnian ryhtyä isännäksi. Suku vähän pettyi kun isä tervehtyi ja vielä enemmän he pettyivät kun äiti löi faktat tiskiin kuullessaan tästä suunnitelmasta. Serkulla ei olis ollu mitään asiaa isännäksi. Tila oli vanhempien yhteisomistuksessa ja isällä oli vieläpä rintaperillisiä. Serkulla ei ollut mitää osaa eikä arpaa tilaan. Isän sairauden aikana äiti hoiti itse maatilan hommat, mitään apua ei sukulaisilta saatu. Odottivat vaan, että isä kuolee ja pääsevät olemattomia perintöjä jakamaan. En vieläkään ymmärrä mikä logiikka tuossa oikein oli. Kuvittelivatko isän siskot tosiaan, että voivat periä oman veljensä tämän vaimon ja lasten sijasta. Vai mitä ihmettä.

Varmaan kuvittelivat, jos kyseessä oli sukutila, jonka jotkut kuvittelevat kuuluvan tosiaan sisaruksille ja jopa heidän lapsilleen ohi rintaperillisten, vaikka aikanaan on asianmukaiset paperit tehty.

.

Nää siskot oli saaneet sukupolvenvaihdoksen yhteydessä oman "osuutensa" rahana eli siis ns. sisarosuudet. Tilan myyjät (isovanhempani) siis halus, että osa tilan hinnasta menee suoraan muille sisaruksille, vähän kuin ennakkoperintönä. Eli siskot varsin hyvin tiesivät, että ketkä sen tilan omisti. Olivat paikalla kaupantekohetkellä. 

Mut ehkä se sitten oli jotain sukutila-ajattelua, tiedä häntä. Tai sitten päättivät vaan yrittää, josko jymäytys menis läpi surun murtamalle leskelle.

Voivat olla vain sellaisia ihmisiä, jotka syövät oman kakun ja yrittävät sen jälkeen viedä toisenkin ja ovat pöyristyneitä, jos toinen ei annakaan. Veljeni tulee mieleen.

Isämme kuoli ja perintö laitettiin tasan meidän lasten kanssa. Veli tuhlasi rahansa alkoholiin, pelaamiseen ym. ja minä laitoin rahastoon. Muutaman vuoden päästä veli vaati tasinkoa (kyllä tasinkoa, vaikka tietääkseni en ole ikinä veljeni kanssa ollut naimisissa...), koska mulla oli rahaa perinnöstä jäljellä ja hänellä ei ollut. Mitkään järkiperustelut eivät menneet läpi: saimme molemmat saman summan ja en ole hänelle velkaa. Suuttui, kun en antanut omasta osuudesta hänelle ja katkaisi välit. 

Mitä lie liikkuu tällaisten ihmisten mielessä? En ymmärrä.

Sukupolvenvaihdoksissa tilaa jatkava perillinen voi saada enemmän kuin sisarukset (tilaa jatkamattomat sisarukset saattavat saada esimerkiksi vain lakiosuuden), ja tämä voi herättää negatiivisuutta. Jos kaikki saisivat yhtä paljon, tilasta olisi monesti mahdotonta irrottaa tilaa jatkamattomille sisaruksille tasaosuutta rahakorvauksena, ja tilaa jatkavan olisi vaikea ottaa niin paljon lainaa, että saisi sisarrukset maksettua ulos

Tämä sukupolvenvaihdoskommentti olitarkoitettu lainauksen aiempaan sukupolvenvaihdosviestiin.

Ystäviä oltiin oltu 20 vuotta, vietetty tiiviisti sinkkuaikoina aikaa yhdessä. Hän asui pienellä paikkakunnalla, minä taas kaupungin keskustassa. Hän kävi aina vapaina viikonloppuina kaupungilla baarissa miestä etsimässä ja viikonloppuisin usein yöpyi sohvallani, kun taksimatkat olisivat olleet kalliita. Hän toi mukanaan meille pakastepizzat, joita sitten sunnuntaina syötiin ennen kuin hän lähti kotiinsa.

Jossain vaiheessa hän löysi uuden ystävän, jonka kanssa alkoi viettämään enemmän aikaansa. Yhteisen ystävän tiedustellessa, miksi ei ollut tullut järjestämääni illan viettoon, ja muutenkin miksi oli häipynyt kuvioista, sanoi että haluaa nyt pitää välimatkaa, kaiken sen jälkeen "mitä on joutunut sietämään" vietettyään harvase viikonloppu luonani! No, ei siinä mitään, minulle ei tarvi kahdesti sanoa. Enpä ottanut häneen yhteyttä, eikä hänestäkään kuulunut mitään, ennen kuin 2 vuotta myöhemmin. Silloin laittoi pitkän tekstarin, kertoen kuinka oli eronnut avopuolisostaan (en edes tiennyt että oli alkanut seurustelemaan) ja halusi lunastaa heidän asumisoikeusasuntonsa itselleen, ja oli laittanut oman asuntonsa myyntiin. Pankki ei kuitenkaan luvannut enää lainaa myytävänä olevaa taloa vasten, joten voisinko lainata 28 000 euroa siihen asti että talo menee kaupaksi? Ja ps. on ollut ikävä."

Vastasin vain, että olit varmaan joka viikonloppu sohvallani lojuessasi sietokykysi äärirajoilla. En lainannut ja numero meni estolistalle. 

Olis kyllä jäänyt kastelematta...

 

Vierailija kirjoitti:

Onneks itellä ei tollasia tilanteita oo ollu kauheesti, mutta muistan nuorempana kuinka siskopuoli koitti isältä _jatkuvasti_ kynsin hampain saada rahaa. 500e, 1000e, satasia vaan lent3li vuoden ajan kunnes mun mutsi pistu hanat kiinni ku äijä valittaa jostain 500 euron vesilaskusta, mutta kertomatta mutsille ihan itse oli antanut muistaakseni 500 tai 1000 euroa! Ja "lainaksi"! Arvatkaa onko senttiäkään siltä ämm##tä näkynyt? Ei. Mutsini veetuilikin ihan suoraan sille, että pitikö hän meitä jonain sosiaalitoimistona kun jatkuvasti "lainaksi" haki rahaa.

En ole mitään sitä vastaan, kyllä varmaan itsekkin jeesaisin jotain hyvää tuttuani sen minkä pystyn, mutta kyllä mä oletan että velat maksetaan vaikka pätkissä takaisin tai lainetaan vain sen verran kuin taskut kestävät.

Sinä varmaan olet laittanut muistiin isältä ja äidiltä saadut rahat ja maksat ne mukisematta takaisin? Toisaalta-mikä laki estää antamatta omalle lapselle rahaa;tämä siskopuoli lienee isäsi tytär? Hyvä isä sinulla,kun auttaa tytärtään.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispariskunta viettää perinteisesti osan vuodesta ulkomailla. Itselläni on niin vaativa elämä etten ehdi matkustaa enkä jaksaisi millään osallistua mihinkään juhliin tai edes tavata ketään vain huvin vuoksi, ja he tietävät sen. Tämä pariskunta hääräilee sukujuhlia joiden järjestelyihin minun pitäisi heidän mielestään osallistua kokkaamalla niitä minulle täysin vieraita ja eksoottisia erikoisuuksia joilla he hemmottelevat itseään kaukomailla...

Ja sinä et osaa lopettaa tuota? Jos olet niin tyhmä niin hoidat kyllä kokkaamaan. Minä sanoisin, että kokkaa itse juhlasi, heippa.

Miten se oman pään pitäminen voi olla niin vaikeaa.

Muutin ensimmäiseen omaan asuntooni alta kaksikymppisenä, johon silloinen "kaveri" yritti päästä loisimaan. Makasi kämpässäni työttömänä ja kutsui itsensä omin lupinensa käymään (en avannut ovea yllätysvierailuille ja tästä hän suuttui) ja kieltäytyi välillä poistumasta, kun pyysin. En 19-vuotiaana ihan ymmärtänyt tarpeeksi jämäkästi asettaa rajoja sille, että minun asunnossani määrään minä. Pyysi avaimiakin itselleen, siihen en luojan kiitos suostunut. Lieneekö tarvetta mainita, että söi ruokiani luvatta ja mitään ei koskaan mistään maksanut. "Yhteisasuminen" loppui, kun kaveri löysi poikaystävän. Kyseessä oli silkkaa ikävää hyväksikäyttöä yhdistettynä siihen, että noin nuorena raja siinä, että kyseessä oli minun kotini eikä jokin paikka jossa voidaan yhdessä hengata oli hämärä.

Toinen tapaus on vähän käänteinen. Kyläilimme uuden työkaverin kanssa vuorotellen aika usein. Hän oli usein tehnyt ruokaa, jota tarjosi minulle tullessani käymään. Kävimme ulkona syömässä, jossa maksoimme puoliksi, jonka jälkeen sain jonkun omituisen haukkumaviestin, että käytän häntä hyväksi kun "käyn hänen luonaan syömässä" ja "pyysin maksajaksi" ravintolassa. Lisäksi erään mökkireissun jäljiltä meille jäi kaksi pulloa viiniä, joista pyysin toista itselleni. Kaveri vaikutti niin vastahakoiselta sitä toista minulle antamaan, että ajattelin että ottakoon vaan, en jaksa kympin pullosta vääntää ja annoin olla hyvillä mielin. Menetin hermoni, kun syytti minua ahneeksi tästä viinikeissistä. Sanoin, että miksi valitat, kun sait itse ne molemmat aivan sovinnolla!

Näitä kyläilyjä ja tarjoamisia oli puolin ja toisin, niin en edelleenkään ymmärrä mikä hiersi. Ja jos koki tarjoamisensa liian kalliiksi tai epäreiluksi, olisi pyytänyt hieman rahaa tai ollut sitten vaikka tarjoamatta tai kutsumatta kotiinsa.

Hieman OT, mutta näinkin päin....

Naapurin mummo tuli ehdottamaan minulle, että hoitaisin hänen stoomansa kolmesti viikkoon. Ja perjantaisin auttaisin saunomisesta. Ei siinä pitkään menisi...

Kaupunki oli ilmoittanut, että kotipalvelu loppuu ja itse pitäisi nyt stooman kanssa pärjätä. Ei halunnut itse hoitaa, kun on niin vaikeaa.

Juu, olin huono naapuri. En ruvennut apuriksi.

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä oltiin oltu 20 vuotta, vietetty tiiviisti sinkkuaikoina aikaa yhdessä. Hän asui pienellä paikkakunnalla, minä taas kaupungin keskustassa. Hän kävi aina vapaina viikonloppuina kaupungilla baarissa miestä etsimässä ja viikonloppuisin usein yöpyi sohvallani, kun taksimatkat olisivat olleet kalliita. Hän toi mukanaan meille pakastepizzat, joita sitten sunnuntaina syötiin ennen kuin hän lähti kotiinsa.

Jossain vaiheessa hän löysi uuden ystävän, jonka kanssa alkoi viettämään enemmän aikaansa. Yhteisen ystävän tiedustellessa, miksi ei ollut tullut järjestämääni illan viettoon, ja muutenkin miksi oli häipynyt kuvioista, sanoi että haluaa nyt pitää välimatkaa, kaiken sen jälkeen "mitä on joutunut sietämään" vietettyään harvase viikonloppu luonani! No, ei siinä mitään, minulle ei tarvi kahdesti sanoa. Enpä ottanut häneen yhteyttä, eikä hänestäkään kuulunut mitään, ennen kuin 2 vuotta myöhemmin. Silloin laittoi pitkän tekstarin, kertoen kuinka oli eronnut avopuolisostaan (en edes tiennyt että oli alkanut seurustelemaan) ja halusi lunastaa heidän asumisoikeusasuntonsa itselleen, ja oli laittanut oman asuntonsa myyntiin. Pankki ei kuitenkaan luvannut enää lainaa myytävänä olevaa taloa vasten, joten voisinko lainata 28 000 euroa siihen asti että talo menee kaupaksi? Ja ps. on ollut ikävä."

Vastasin vain, että olit varmaan joka viikonloppu sohvallani lojuessasi sietokykysi äärirajoilla. En lainannut ja numero meni estolistalle. 

Hyvä sinä! Näitä uskomattoman törkeitä "ystäviä" on olemassa.

Kannattaa todellakin vetää rajat hyväksikäytölle. Itse aikoinaan majoitin ystävääni asunnossani, kuuntelin murheet, lainasin rahaa.

Rahojani en saanut koskaan takaisin, en myöskään lainaamiani vaatteita. Minulta lainatut kirjat oli lainattu eteenpäin. Sittemmin tämä hyvä ystävä vaihtoi paikkakuntaa. Minuun ei ole oltu missään yhteydessä moneen vuoteen.

Voin sanoa, että jos tulee rahan lainausviestejä, tai tulee ikävä, niin en vastaa mitään.

Mikä on stooma?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on stooma?

Suoliavanne.

ok

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä oltiin oltu 20 vuotta, vietetty tiiviisti sinkkuaikoina aikaa yhdessä. Hän asui pienellä paikkakunnalla, minä taas kaupungin keskustassa. Hän kävi aina vapaina viikonloppuina kaupungilla baarissa miestä etsimässä ja viikonloppuisin usein yöpyi sohvallani, kun taksimatkat olisivat olleet kalliita. Hän toi mukanaan meille pakastepizzat, joita sitten sunnuntaina syötiin ennen kuin hän lähti kotiinsa.

Jossain vaiheessa hän löysi uuden ystävän, jonka kanssa alkoi viettämään enemmän aikaansa. Yhteisen ystävän tiedustellessa, miksi ei ollut tullut järjestämääni illan viettoon, ja muutenkin miksi oli häipynyt kuvioista, sanoi että haluaa nyt pitää välimatkaa, kaiken sen jälkeen "mitä on joutunut sietämään" vietettyään harvase viikonloppu luonani! No, ei siinä mitään, minulle ei tarvi kahdesti sanoa. Enpä ottanut häneen yhteyttä, eikä hänestäkään kuulunut mitään, ennen kuin 2 vuotta myöhemmin. Silloin laittoi pitkän tekstarin, kertoen kuinka oli eronnut avopuolisostaan (en edes tiennyt että oli alkanut seurustelemaan) ja halusi lunastaa heidän asumisoikeusasuntonsa itselleen, ja oli laittanut oman asuntonsa myyntiin. Pankki ei kuitenkaan luvannut enää lainaa myytävänä olevaa taloa vasten, joten voisinko lainata 28 000 euroa siihen asti että talo menee kaupaksi? Ja ps. on ollut ikävä."

Vastasin vain, että olit varmaan joka viikonloppu sohvallani lojuessasi sietokykysi äärirajoilla. En lainannut ja numero meni estolistalle. 

Minulta on pyydetty myös rahaa lainaksi kerran, summa tosin oli pienempi, reilut 10 000 euroa. Kysyjänä eräs kaveri, joka halusi ostaa auton. Ei tietysti pankista saanut lainaa, mutta enpä lainannut minäkään, ei takuulla olisi pystynyt takaisin maksamaan. Kävelkööt minun puolestani.

Kaveri pyysi meitä velkojaan takaamaan, että saisi uuden velan, jolla kuitata aiemmat. Oli palkkatöissä tuolloin, mutta vuosia kertyneet pikavipit ja kulutusluotot vetäneet yli oman kestorajan. Olimme puolison kanssa ostaneet juuri vanhan mummonmökin, joten kyllähän meillä rahaa pakko olla vaikka molemmat töissä matala palkka-aloilla.

Olin huono ihminen, kun en suostunut ja vihjailu jatkuvasti, miten tää ois ainoo ulospääsy tilanteesta.

Adel kirjoitti:

Naapurini yritti kiristää minua että en menisi 612 isänmaalliseensoihtukulkueeseen, koska Perussuomalaiset kuulemma vastustaa kulkuetta kun heillä on oma Herää Suomi tapahtuma samaan aikaan Helsingissä. Mielestäni kohtuutonta alkaa vatimaan että ihminen luopuu perinteistä vain jonku puolueen hyväksi! Kohta Perusuomalaiset varmaan vaatii vaihtamamaan joulupukin pakkasukoon!

Nahkapäiden muutaman vuoden vanha "perinne". Salli minun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

3953 

Vale koko juttu. Kukaan ei kävele 15 km kotiin. Olisit keksinyt pari kilometriä. Ja 16 vuotiaita ravintolassa! Hah.

On tullut eräänäkin kesäyönä käveltyä, olin siihen aikaan 17. Kun neljältä lähti kävelemään, oli aamuseitsemältä kotona. Taksiin ei ollut rahaa ja busseja ei mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pyysi töistä tullessamme (hänen autollaan) minulta kilometrikorvausta (2km). Eli mikä se nyt on 1,40 e / km. Hämmennyin täysin ja maksoin, sen jälkeen en ole kulkenut samassa kyydissä. Ymmärtäisin, jos olisimme samalla hoodeilla asuvia hyvänpäivän tuttuja samassa työpaikassaa. Mutta kyseessä on meillä pitkä ystävyys ja kaikesta olemme voineet puhua. Tilanteessa menin ihan lukkoon, ajattelin, että no tottakai kilometrikorvaus. Kotona vasta tajusin, että kahden kilometrin matkasta olisi varmaan riittänyt bensakulut. En edes ole kulkenut hänen autossaan työmatkoja, kuin tämän yhden kerran. Jotenkin lähti matto jalkojen alta.

Kilsakorvaus on 0,43/km. Oisit antanut euron ja todennut, että ”keep the change, you filthy animal”.

Uppista

Upp

Entinen naapuri vaati että hankin sellaisen työnnettävän lihasvoimalla toimivan ruohonleikkurin, kun sähkö- ja bensakoneet ovat niin kova äänisiä. Samaten puut olisi pitänyt sahata käsisahalla, kirveellä hakkaaminen oli ihan kamalaa jne. Oli muuttanut maalle vuokrakämppään saadakseen olla hiljaisuudessa ja  meiltä on matkaa naapuriin n. 600m, käskin hankkia kuulosuojaimet. Onneksi muutti pois ja tilalle tuli normaali perhe. 

Tää oli paras. Kyllä pitää itse pystyä siihen mitä toiseltakin pyytää.