Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton tätini on ollut minulle kuin toinen äiti koko elämäni. Kun hänelle tuli vaivoja niin muutimme hänet meille, helpompi hoitaa jne. Myös vanha äitimme asui meillä kunnes kuoli n. kuukausi sitten. No äitini hautajaisissa serkkuni jota en ollut nähnyt 20 vuoteen alkoi kyselemään kauan meillä menee laittaa huone kuntoon hänen vanhemmilleen (joita en ole myöskään nähnyt 20 vuoteen).
Me ostimme kaksion rapustamme krunasta kun anoppini meni huonoon kuntoon. Idea oli että anoppia on helppo autella, saa asua siinä hoitokodin sijaan niin pitkään kun pärjää ja pidämme sitä sitten sijoituksena ja ehkä jommalle kummalle lapselle ensi-asunnoksi.
No kun anoppi siirtyi ajasta ikuisuuteen niin tämän veli otti puheeksi miten perunkirjoituksessa ei mainittu anopin arvo-asuntoa. Mainittakoon että anoppi ei maksanut asunnosta mitään, ei vuokria, vastikkeita tai edes sähköä sen kahden vuoden ajan minkä asunnossa oli. Tämä oli meille ok koska anopin lääkkeet olivat hintavia ja halusimme auttaa. Anopille jäi kuolemansa jälkeen rahaa maksaa omat hautajaisensa lukuunottamatta 170 euroa jonka me maksoimme.
No tästä tuli hirveä soppa vaikka me olimme asunnon ostaneet. Itse en edes tiedä kaikkea mitä tapahtui kun mies hoisi suurimman osan mutta veli teki ainakin rikosilmoituksia häneen äitiinsä kohdistuneista petoksista. Mitään rahaliikennettä ei anopin suunnasta meille ollut. Ainoastaan päinvastoin. Jossain viimeisissä oikeudenkäynneissä miehen veli yritti vielä että koska olemme lahjoittaneet asunnon hänen äidilleen niin puolet asunnon arvosta kuuluu hänelle. No hänelle jäi vain 23 tuhatta euroa oikeudenkäyntikuluja.
Naapuri kertoi heittävänsä pois tyttärensä lastenvideoita, kysyi halutaanko me. Ilmoitti, että pitää nyt heti tulla katsomaan, koska muuten hävittää ne - ei pysty odottamaan. Valittiin pari, jonka jälkeen pyysi niistä maksua.
Mun exmies oli kyllä yliveto vaatija odotuksena on ainakin nämä:
Jos olin kotona kun hän tuli kotiin töistä niin minun kuului olla vastaanottamassa hänen ylhäisyyttään pihalla ja kantaa hänen laukkunsa sisään ja pestä eväsrasiat sillä välin kun hän vaihtoi mukavimpiin vaatteisiin.
Sitten "aito vaimoke" sai luvan tarjoilla päivällisen plussaa jälkiruuasta.
Sitten mies siirtyi nukkumaan minä sain touhuta omiani kunhan hiljaa parasta jos suunnittelin tulevia ruokia....
Kun mies herää saan ruveta siivoamaan ellen ole aiemmin jo sitä tehnyt koska minähän sotkinkin ( oikeasti kuka muka osaa tehdä paistia ja kakkua niin että max.pari kippoa likaantuu?)
Paras vaatimus oli kun mies rupesi opettamaan kuinka leipä voidellaan oikeoppisesti että osaan sitten kun hänen tekee mieli välipalaa
Ja juu miehen motto oli että naisen paikka on k*llin ja hellan välissä :D
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini kysyi, voisinko korjata pari hänen vaatekappalettaan, kun hän on niin tumpelo ja minä niin hyvä ompelija. Olisin voinut näyttää hänelle, kuinka nappi ommellaan kiinni ja irronnut lanka pujotellaan takaisin paikalleen, mutta ajattelin pääseväni vähemmällä neuvottelemisella ja ohjeistamisella, kun tein itse. Seuraavana päivänä saapui täpötäysi muovikassillinen kaverin miehen rikkinäisiä työpaitoja ja -housuja, joista olivat vetoketjut ja taskupussit riekaleina. Kaiken kruunuksi kaveri sanoi pesevänsä vaatteet vasta sitten, kun ne on korjattu.
Hah, hah, kyllä kai ompelit taskut ja vetskarit umpeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti oli maanviljelijöitä, maitotilallisia. Isä sai vakavan sairaskohtauksen ja kävi likellä kuolemaa. Sukulaiset oli kuulemma jo valinneet tilallemme jatkajan. Eräs serkkuni olis saanu kunnian ryhtyä isännäksi. Suku vähän pettyi kun isä tervehtyi ja vielä enemmän he pettyivät kun äiti löi faktat tiskiin kuullessaan tästä suunnitelmasta. Serkulla ei olis ollu mitään asiaa isännäksi. Tila oli vanhempien yhteisomistuksessa ja isällä oli vieläpä rintaperillisiä. Serkulla ei ollut mitää osaa eikä arpaa tilaan. Isän sairauden aikana äiti hoiti itse maatilan hommat, mitään apua ei sukulaisilta saatu. Odottivat vaan, että isä kuolee ja pääsevät olemattomia perintöjä jakamaan. En vieläkään ymmärrä mikä logiikka tuossa oikein oli. Kuvittelivatko isän siskot tosiaan, että voivat periä oman veljensä tämän vaimon ja lasten sijasta. Vai mitä ihmettä.
Varmaan kuvittelivat, jos kyseessä oli sukutila, jonka jotkut kuvittelevat kuuluvan tosiaan sisaruksille ja jopa heidän lapsilleen ohi rintaperillisten, vaikka aikanaan on asianmukaiset paperit tehty.
Nää siskot oli saaneet sukupolvenvaihdoksen yhteydessä oman "osuutensa" rahana eli siis ns. sisarosuudet. Tilan myyjät (isovanhempani) siis halus, että osa tilan hinnasta menee suoraan muille sisaruksille, vähän kuin ennakkoperintönä. Eli siskot varsin hyvin tiesivät, että ketkä sen tilan omisti. Olivat paikalla kaupantekohetkellä.
Mut ehkä se sitten oli jotain sukutila-ajattelua, tiedä häntä. Tai sitten päättivät vaan yrittää, josko jymäytys menis läpi surun murtamalle leskelle.
Voivat olla vain sellaisia ihmisiä, jotka syövät oman kakun ja yrittävät sen jälkeen viedä toisenkin ja ovat pöyristyneitä, jos toinen ei annakaan. Veljeni tulee mieleen.
Isämme kuoli ja perintö laitettiin tasan meidän lasten kanssa. Veli tuhlasi rahansa alkoholiin, pelaamiseen ym. ja minä laitoin rahastoon. Muutaman vuoden päästä veli vaati tasinkoa (kyllä tasinkoa, vaikka tietääkseni en ole ikinä veljeni kanssa ollut naimisissa...), koska mulla oli rahaa perinnöstä jäljellä ja hänellä ei ollut. Mitkään järkiperustelut eivät menneet läpi: saimme molemmat saman summan ja en ole hänelle velkaa. Suuttui, kun en antanut omasta osuudesta hänelle ja katkaisi välit.
Mitä lie liikkuu tällaisten ihmisten mielessä? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton tätini on ollut minulle kuin toinen äiti koko elämäni. Kun hänelle tuli vaivoja niin muutimme hänet meille, helpompi hoitaa jne. Myös vanha äitimme asui meillä kunnes kuoli n. kuukausi sitten. No äitini hautajaisissa serkkuni jota en ollut nähnyt 20 vuoteen alkoi kyselemään kauan meillä menee laittaa huone kuntoon hänen vanhemmilleen (joita en ole myöskään nähnyt 20 vuoteen).
Me ostimme kaksion rapustamme krunasta kun anoppini meni huonoon kuntoon. Idea oli että anoppia on helppo autella, saa asua siinä hoitokodin sijaan niin pitkään kun pärjää ja pidämme sitä sitten sijoituksena ja ehkä jommalle kummalle lapselle ensi-asunnoksi.
No kun anoppi siirtyi ajasta ikuisuuteen niin tämän veli otti puheeksi miten perunkirjoituksessa ei mainittu anopin arvo-asuntoa. Mainittakoon että anoppi ei maksanut asunnosta mitään, ei vuokria, vastikkeita tai edes sähköä sen kahden vuoden ajan minkä asunnossa oli. Tämä oli meille ok koska anopin lääkkeet olivat hintavia ja halusimme auttaa. Anopille jäi kuolemansa jälkeen rahaa maksaa omat hautajaisensa lukuunottamatta 170 euroa jonka me maksoimme.
No tästä tuli hirveä soppa vaikka me olimme asunnon ostaneet. Itse en edes tiedä kaikkea mitä tapahtui kun mies hoisi suurimman osan mutta veli teki ainakin rikosilmoituksia häneen äitiinsä kohdistuneista petoksista. Mitään rahaliikennettä ei anopin suunnasta meille ollut. Ainoastaan päinvastoin. Jossain viimeisissä oikeudenkäynneissä miehen veli yritti vielä että koska olemme lahjoittaneet asunnon hänen äidilleen niin puolet asunnon arvosta kuuluu hänelle. No hänelle jäi vain 23 tuhatta euroa oikeudenkäyntikuluja.
Jos anopilla oli jälkeläisiä, puolisosi, mitä ihmettä anopin veljelle kuului koko perunkirjoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton tätini on ollut minulle kuin toinen äiti koko elämäni. Kun hänelle tuli vaivoja niin muutimme hänet meille, helpompi hoitaa jne. Myös vanha äitimme asui meillä kunnes kuoli n. kuukausi sitten. No äitini hautajaisissa serkkuni jota en ollut nähnyt 20 vuoteen alkoi kyselemään kauan meillä menee laittaa huone kuntoon hänen vanhemmilleen (joita en ole myöskään nähnyt 20 vuoteen).
Me ostimme kaksion rapustamme krunasta kun anoppini meni huonoon kuntoon. Idea oli että anoppia on helppo autella, saa asua siinä hoitokodin sijaan niin pitkään kun pärjää ja pidämme sitä sitten sijoituksena ja ehkä jommalle kummalle lapselle ensi-asunnoksi.
No kun anoppi siirtyi ajasta ikuisuuteen niin tämän veli otti puheeksi miten perunkirjoituksessa ei mainittu anopin arvo-asuntoa. Mainittakoon että anoppi ei maksanut asunnosta mitään, ei vuokria, vastikkeita tai edes sähköä sen kahden vuoden ajan minkä asunnossa oli. Tämä oli meille ok koska anopin lääkkeet olivat hintavia ja halusimme auttaa. Anopille jäi kuolemansa jälkeen rahaa maksaa omat hautajaisensa lukuunottamatta 170 euroa jonka me maksoimme.
No tästä tuli hirveä soppa vaikka me olimme asunnon ostaneet. Itse en edes tiedä kaikkea mitä tapahtui kun mies hoisi suurimman osan mutta veli teki ainakin rikosilmoituksia häneen äitiinsä kohdistuneista petoksista. Mitään rahaliikennettä ei anopin suunnasta meille ollut. Ainoastaan päinvastoin. Jossain viimeisissä oikeudenkäynneissä miehen veli yritti vielä että koska olemme lahjoittaneet asunnon hänen äidilleen niin puolet asunnon arvosta kuuluu hänelle. No hänelle jäi vain 23 tuhatta euroa oikeudenkäyntikuluja.
Jos anopilla oli jälkeläisiä, puolisosi, mitä ihmettä anopin veljelle kuului koko perunkirjoitus?
Sori, ymmärsin toisen kappaleen perusteella väärin. Myöhemmin asiayhteydestä selvisi, että kyseessä oli miehen veli.
Tämä ei ollut sukulainen vaan minun vuokralaiseni. Asunnossa asunut pariskunta erosi, mies muutti pois ja nainen soitti minulle ettei hänellä ole varaa maksaa asunnon vuokraa yksin.
Toki ymmärsin tilanteen ja tarjosin vuokrasuhteen purkua, mutta ei! Nainen sanoi että hänellä on on soppari ja haluaa asua kämpässä sen loppuun, mutta maksaa vain puolet vuokrasta . Ei tuntunut millään tajuavan ettei homma toimi noin vaikka oli jo yli kolmekymppinen ihminen kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa ihmisiä, jotka "tulkitsevat" esim. perunkirjoituksessa säännöksiä ihan oman päänsä mukaan.
Juurikin nämä, jotka ovat sukupolvenvaihdoksessa saaneet osansa, tulevat silti hakemaan kuolinpesästä "oman osansa" . Eräs tuttu oli vakaasti sitä mieltä, että koska hänen veljensä oli kuollut, hän oli yksinään perillinen. Veljellä oli kuitenkin lapsia. Tästähän tuli suorastaan raivoisa riita. Tyyppi oli vakaasti jo menossa käräjille, mutta ilmeisesti parikin lakimiestä sai hänen päähänsä vähän järkeä. Vielä nytkin mussuttaa jokaiselle, joka viitsii kuunnella, miten häneltä huijattiin perintö.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri kertoi heittävänsä pois tyttärensä lastenvideoita, kysyi halutaanko me. Ilmoitti, että pitää nyt heti tulla katsomaan, koska muuten hävittää ne - ei pysty odottamaan. Valittiin pari, jonka jälkeen pyysi niistä maksua.
Miten tällaisesta tilanteesta voi perääntyä fiksusti? Kilttinä ihmisenä itsellä on hankala sanoa että en sitten otakaan jos rahaa haluat, mutta kieltämättä jää aika huijattu olo jos maksaa. Tarvin apua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellinen vaimoke? kirjoitti:
Mun exmies oli kyllä yliveto vaatija odotuksena on ainakin nämä:
Jos olin kotona kun hän tuli kotiin töistä niin minun kuului olla vastaanottamassa hänen ylhäisyyttään pihalla ja kantaa hänen laukkunsa sisään ja pestä eväsrasiat sillä välin kun hän vaihtoi mukavimpiin vaatteisiin.
Sitten "aito vaimoke" sai luvan tarjoilla päivällisen plussaa jälkiruuasta.
Sitten mies siirtyi nukkumaan minä sain touhuta omiani kunhan hiljaa parasta jos suunnittelin tulevia ruokia....
Kun mies herää saan ruveta siivoamaan ellen ole aiemmin jo sitä tehnyt koska minähän sotkinkin ( oikeasti kuka muka osaa tehdä paistia ja kakkua niin että max.pari kippoa likaantuu?)
Paras vaatimus oli kun mies rupesi opettamaan kuinka leipä voidellaan oikeoppisesti että osaan sitten kun hänen tekee mieli välipalaa
Ja juu miehen motto oli että naisen paikka on k*llin ja hellan välissä :D
Seurustelitko kenties Uuno Turhapuron kanssa?
Minun vastaukseni tuollaisessa tapauksessa olisi että, " Ai, ei ollut mitään hinnasta puhe sillon kun näitä katsottiin, luulin että halusit niistä vaan äkkiä eroon. Saat ne toki takaisin, hetkinen!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri kertoi heittävänsä pois tyttärensä lastenvideoita, kysyi halutaanko me. Ilmoitti, että pitää nyt heti tulla katsomaan, koska muuten hävittää ne - ei pysty odottamaan. Valittiin pari, jonka jälkeen pyysi niistä maksua.
Miten tällaisesta tilanteesta voi perääntyä fiksusti? Kilttinä ihmisenä itsellä on hankala sanoa että en sitten otakaan jos rahaa haluat, mutta kieltämättä jää aika huijattu olo jos maksaa. Tarvin apua :D
Tähän siis vastasi 5437... :D
Mieheni sisko (reilusti yli 30-vuotias) tekee joka joulu mittavan lahjalistan itselleen kuin häihin, ja pyytää sukulaisia ostamaan näitä kaikkia asioita hänelle joka vuosi. Aivan käsittämätöntä touhua ja vielä hullummaksi asian tekee se, että sukulaiset ostavat nämä lahjat..... Tuhansilla euroilla tavaraa.
Edes suvun lapset eivät saa sellaista määrää ”paketteja pukilta” kuin tämä yksi aikuinen lapsi.... Joka joulu on hirveä myötähäpeä hänen käytöksestään miehelläni ja hänen veljellään. Ja lapset ihmettelevät miksi tämä yksi aikuinen saa kymmenittäin kalliita lahjoja ja pienet lapset ei juuri mitään... En uskoisi tällaista tapahtuvan ellei omin silmin joka vuosi todistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat maksaneet taloyhtiön autopaikasta jo vuosikymmenen ajan melkoisen korkeaa kuukausimaksua, kun yllättäen auto hajosi ja uutta sopivaa odotettiin valittavaksi.
Me aikuistuneet pojat kävimme toiselta paikkakunnalta vanhempien luona käyttäen edelleen kyseistä autopaikkaa kaupungissa lähinnä viikonloppuisin.
Kerran sitten, naapuri ihmetteli että ovatko vanhempani jo löytäneet sopivan automallin kun ko autopaikalla on viikolla aina joku toinen auto. Tästä keskusteltiin vanhempien kanssa, mutta he eivät tienneet autosta enempää. Olivat yrittäneet laittaa kieltolappusia auton tuulilasiin, tuloksetta.
Päätimme tulla seuraavalla viikolla kesken viikkoa paikalle, ja vieras auto olikin siellä estämässä pysäköintiämme maksamallemme autopaikalle. Rekisterinumeron perusteella selvisivät yhteystiedot ja suuren taloyhtiön kirjoista myös auton liisaaja. Seurasi käynti ko auton haltijan asunnolle, jossa vihainen nainen selitti kuinka hän voi pitää autoa siellä missä on tilaa ja tuossa sitä viikolla olisi. Selvitimme hänelle autopaikkamme jälleen vuokrauksen hinnan tappiin laitettuna, ja kysyin laitetaanko lasku heti vai pistetäänkö perintään.
Sen jälkeen ko autoa ei enää näkynyt paikallamme.
Meillä kävi sama, ollaan päivät töissä niin joku talon asukas/vieras jätti aina auton meidän paikalle. Naapuri vaan kerran otti puheeksi että kenen auto siinä seisoo kun näki meidän aamuisin lähtevän töihin. Laitoin napakan lapun kyseisen auton ikkunaan niin loppui pysäköinti siihen. Meillä on yksi vieraspaikka mutta ilmeisesti oma paikkani oli kivan näppärästi rapun oven lähellä.
Mitä se paikan vuokraaja siinä häviää jos joku pitää autoaan siinä silloin kun paikka ei ole käytössä?
Sen kun se auto seisoo siinä myös silloin kun tulee töistä ajoissa tai kesken päivän kotiin. Eli paikka ei ole omistajansa käytössä kun sitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat maksaneet taloyhtiön autopaikasta jo vuosikymmenen ajan melkoisen korkeaa kuukausimaksua, kun yllättäen auto hajosi ja uutta sopivaa odotettiin valittavaksi.
Me aikuistuneet pojat kävimme toiselta paikkakunnalta vanhempien luona käyttäen edelleen kyseistä autopaikkaa kaupungissa lähinnä viikonloppuisin.
Kerran sitten, naapuri ihmetteli että ovatko vanhempani jo löytäneet sopivan automallin kun ko autopaikalla on viikolla aina joku toinen auto. Tästä keskusteltiin vanhempien kanssa, mutta he eivät tienneet autosta enempää. Olivat yrittäneet laittaa kieltolappusia auton tuulilasiin, tuloksetta.
Päätimme tulla seuraavalla viikolla kesken viikkoa paikalle, ja vieras auto olikin siellä estämässä pysäköintiämme maksamallemme autopaikalle. Rekisterinumeron perusteella selvisivät yhteystiedot ja suuren taloyhtiön kirjoista myös auton liisaaja. Seurasi käynti ko auton haltijan asunnolle, jossa vihainen nainen selitti kuinka hän voi pitää autoa siellä missä on tilaa ja tuossa sitä viikolla olisi. Selvitimme hänelle autopaikkamme jälleen vuokrauksen hinnan tappiin laitettuna, ja kysyin laitetaanko lasku heti vai pistetäänkö perintään.
Sen jälkeen ko autoa ei enää näkynyt paikallamme.
Meillä kävi sama, ollaan päivät töissä niin joku talon asukas/vieras jätti aina auton meidän paikalle. Naapuri vaan kerran otti puheeksi että kenen auto siinä seisoo kun näki meidän aamuisin lähtevän töihin. Laitoin napakan lapun kyseisen auton ikkunaan niin loppui pysäköinti siihen. Meillä on yksi vieraspaikka mutta ilmeisesti oma paikkani oli kivan näppärästi rapun oven lähellä.
Mitä se paikan vuokraaja siinä häviää jos joku pitää autoaan siinä silloin kun paikka ei ole käytössä?
Ihan vaikka jos sairastuu tai tulee muuten kotiin kesken päivän, niin omaa autoaan ei saakaan omalle paikalle.
Ei kyllä tarvita edes tällaisia perusteluita.
Perusteeksi riittää se, että itse maksaa siitä paikasta. Ja maksaa nimenomaan siitä, että se paikka on itselle varattu ja aina varmasti vapaana.
Joskus myös käynyt niin että luvannut toisesta kaupungista tulleelle perheenjäsenelle että voi pitää autoaan paikallani kun käy jossain asioilla ja siinä onkin sitten ollut tämän luvattoman pysäköijän auto. Myös mies olisi joskus mennyt kesken päivän autollaan siihen eikä ollutkaan tyhjänä. Ei kiva.
Kaveri piti tuparit kun tuli avioero ja laittoi kutsun sinne facebookissa missä perusti tähän myös tapahtuman. Siellä oli myös tarkka lahjalista mistä valita tuparilahja hänelle, eli sisustutti kämppäänsä tuparivierailla. 34-vuotias nainen jolla hyvä työ ja lapsikin eli olisi voinut nämä itsekin hankkia. Kuitenkin tupareihin piti vieraiden viedä juomatkin mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni sisko (reilusti yli 30-vuotias) tekee joka joulu mittavan lahjalistan itselleen kuin häihin, ja pyytää sukulaisia ostamaan näitä kaikkia asioita hänelle joka vuosi. Aivan käsittämätöntä touhua ja vielä hullummaksi asian tekee se, että sukulaiset ostavat nämä lahjat..... Tuhansilla euroilla tavaraa.
Edes suvun lapset eivät saa sellaista määrää ”paketteja pukilta” kuin tämä yksi aikuinen lapsi.... Joka joulu on hirveä myötähäpeä hänen käytöksestään miehelläni ja hänen veljellään. Ja lapset ihmettelevät miksi tämä yksi aikuinen saa kymmenittäin kalliita lahjoja ja pienet lapset ei juuri mitään... En uskoisi tällaista tapahtuvan ellei omin silmin joka vuosi todistaisi.
Miksi nää sukulaiset ostaa kaiken? Onko tää sisko jotenkin spesiaali?
Alue: Aihe vapaa
Ostan kassalta. Mistä sen tietää, että se kympin lippu edes toimii, voi olla että on jo käytetty. Tulee kallis leffalippu, kun ensin maksaa 10€ ja sitten ostaa kassalta uuden, joka maksaa 14€. Kolme euron takia en ottais riskiä. En ole niin köyhä.