Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Yksi tuttu kyselee välillä haluanko ostaa siltä vaatteita tms tai tiedänkö jonkun joka vois haluta. Että kun hänen pitäisi päästä eroon niistä ja haluaisi rahaa. Eikä mitään paria euroa, vaan melkein ostohinnan mitä itse maksanut kun ei ole paljoa pidetty jne.... Samoin kehtaa aina pyytää "seuraksi" ostoksille johonkin minne mennään sitten tietenkin mun autolla. Tekee ilmeisesti samaa muillekin. Tottakai mä voisin kuskata ja jeesata, jos joskus tarjoaisi kahvit/pöperöt/tms bensarahana mutta ei... En tiedä miten tuo aina onnistuu yllättämään ja röyhkeydellä ei ole mitään rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10v vanhempi (mies)kaverini alkoi pyytää että veisin hänen neitsyytensä. En kokenut tyyppiä mitenkään viehättävänä ja olin itsekin neitsyt, kieltäydyin kohteliaasti. Pyynnöt vaan jatkuivat ja muuttuivat, olivat välillä mielisteleviä ja välillä vaativia. Karmea kokemus, en suostunut.

Minulla on ollut samanlainen tuttava. Tosin nainen ja itseni ikäinen. Oli jossain keskustelussa selvinnyt hänelle että minulla on ollut elämässäni joitakin yhden yön suhteita. Kovasti yritti ehdotella että "yksi yö vain eikä sinun sitten tarvitse enää välittää minusta". Tosin tuossa osittain selittävänä tekijänä taisi olla hänen taustansa sekopäisessä herätysliikkeessä minkä takia hänelle oli kasvanut hieman kieroutunut käsitys seksuaalisuudesta.

Paitsi, jos yhdellä yöllä olisi ollut jälkiseuraamuksia.

Uskonnollissa "liikkeissä" pyöriviä tunteneena en ryhtyisi edes tilapäiseksi oletettuun suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini voitti jostain kilpailusta viidelle hengelle festariliput ja majoituksen helsingin keskustan hotellin presidentinsviitissä. Palkintoon kuului myös keikkabussissa yksi yö ja matka porvooseen ja takaisin.

Kaksi mukana ollutta valitti siitä bussista ja mikä pahempaa, siitä pressasviitistä kun ne ei ollut mieleisiä. En muista kuuluiko vielä juomat keikkabussissa mukaan, se palkinto oli ihan tajuttoman upea. Harmitti niin paljon kaverini puolesta kun yhdet vaan valittaa..

Ja nyt kun kirjoitin tämän niin tajusin ettei tässä ollut härskiä pyyntöä tai vaatimusta. Sori

Kiva tarina ihmisluonteesta - mitäpä arvoa sellaisella on, mistä ei tarvitse itse maksaa.

(Tuo porvoon matka vähän häiritsee,,,)

Varmaan se, että alipainoiseksi kuihtuneena, keuhkokuumeesta toipuvana hätäleikkauksen jälkeen sen hetkinen mieheni kehtasi alkaa nalkuttamaan jostain typerästä kun olin aivan lääkepöllyissä ja vasta salista tullut. Hän kiihdytti itsensä täydelliseen raivoon kun äännähdin jotain, ja havahduin kunnolla siihen kun hän alkoi ravistella minua ja tinkaamaan et lähteekö hän pois vai ei, ja selostamaan miten hän on tehnyt eteeni niin paljon. Olin niin sekaisin leikkauksen jäljiltä, etten ymmärtänyt hänen räyhäämisestään mitään ja luulin sitä uneksi, ellei hoitaja olisi heittänyt miestä ulos. Mieheni, siis entisen, vaatimus oli, että olisin jaksanut seurustella hänen kanssaan sairaalapedillä. 

Naapuri osti jättitelevision. Hän tuli ilmoittamaan,että hän poraa seinän läpi pultit,jotta varmasti pysyy seinällä. -Eihän se ketään haittaa,että sinun olohuoneesi seinällä on pari pulttia- laitat niiden kohdalle kivat taulut vaikka.

Joo, en laita. Suuttui,kun olen pikkumainen.

Ennen eroa eksä kysyi hämärästi, että voinko antaa sähköpostini hänelle. Luulin ensin että hän haluaa osoitteeni, ennen kuin tajusin että hän pyysi sekä osoitetta ja salasanaa. "Joo kun mä haluaisin.." Eron jälkeen sama sankari kävi kysymässä, että voisinko tulla hänen luokseen vielä yöksi, koska hän haluaisi. Ei mitään muita selityksiä, vain se, että hän haluaisi. 

Tutustuin tinderissä ihan mukavalta vaikuttavaan mieheen, joka asui 300 km päässä ja tavattiin kerran hänen asuinpaikkakunnallaan, kun itselläni oli sinne muutenkin asiaa. Tiesin heti ekan tapaamisen jälkeen ettei tästä mitään tule ja ajattelin unohtaa koko tyypin. Selittelinkin hänelle jotain, että nyt on elämäntilanne semmoinen ettei onnistu jne. 

Puoli vuotta tapaamisen jälkeen hän laittoi viestiä, että tarjoan varmaankin yöpaikan kun hänellä on työreissu paikkakunnalle jossa asun. Sanoin ettei valitettavasti onnistu ja näitä pyyntöjä tuli jatkossa ainakin neljä lisää...  

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroa eksä kysyi hämärästi, että voinko antaa sähköpostini hänelle. Luulin ensin että hän haluaa osoitteeni, ennen kuin tajusin että hän pyysi sekä osoitetta ja salasanaa. "Joo kun mä haluaisin.." Eron jälkeen sama sankari kävi kysymässä, että voisinko tulla hänen luokseen vielä yöksi, koska hän haluaisi. Ei mitään muita selityksiä, vain se, että hän haluaisi. 

Joskus ei voi kuin ihmetellä, miten te oikein olette valinneet tällaisen "sankarin" puolisoksenne.    EI kai se tyhmyys vasta erotilanteessa tule esiin?

Lars kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroa eksä kysyi hämärästi, että voinko antaa sähköpostini hänelle. Luulin ensin että hän haluaa osoitteeni, ennen kuin tajusin että hän pyysi sekä osoitetta ja salasanaa. "Joo kun mä haluaisin.." Eron jälkeen sama sankari kävi kysymässä, että voisinko tulla hänen luokseen vielä yöksi, koska hän haluaisi. Ei mitään muita selityksiä, vain se, että hän haluaisi. 

Joskus ei voi kuin ihmetellä, miten te oikein olette valinneet tällaisen "sankarin" puolisoksenne.    EI kai se tyhmyys vasta erotilanteessa tule esiin?

Eiköhän se etuliite ex- kerro sen mitä sinun tarvitsee näistä tilanteista tietää. 

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroa eksä kysyi hämärästi, että voinko antaa sähköpostini hänelle. Luulin ensin että hän haluaa osoitteeni, ennen kuin tajusin että hän pyysi sekä osoitetta ja salasanaa. "Joo kun mä haluaisin.." Eron jälkeen sama sankari kävi kysymässä, että voisinko tulla hänen luokseen vielä yöksi, koska hän haluaisi. Ei mitään muita selityksiä, vain se, että hän haluaisi. 

Annoitko osoitteen ja salasanan ja pääsikö mies yöksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroa eksä kysyi hämärästi, että voinko antaa sähköpostini hänelle. Luulin ensin että hän haluaa osoitteeni, ennen kuin tajusin että hän pyysi sekä osoitetta ja salasanaa. "Joo kun mä haluaisin.." Eron jälkeen sama sankari kävi kysymässä, että voisinko tulla hänen luokseen vielä yöksi, koska hän haluaisi. Ei mitään muita selityksiä, vain se, että hän haluaisi. 

Annoitko osoitteen ja salasanan ja pääsikö mies yöksi?

Tsori, enhän tiedä kumpi sukupuoli on kyseessä?

Tapasin kaverin juhlissa komean ja mukavalta vaikuttavan miehen. Vaihdoimme numeroita ja laittelimme viestiä. Emme kerenneet tapaamaan, kun mies asui Jyväskylässä, oli vieläpä intissä ja itse asuin Helsingissä. Viestittely lopulta kuihtui hyvin nopeaan.

Reilu vuosi viestittelystämme mies laittoi minulle tulevansa Helsinkiin seuraavassa kuussa ja ilmoitti tulevansa luokseni yöksi. Olin jo tavannut nykyisen mieheni ja totesin kohteliaasti, että ei se taida käydä. Oikeasti en halunnut minulle tuntematonta miestä luokseni. Verhosin tämän siihen, että tapailemani mies tuskin haluaa, että muut miehet yökyläilevät luonani.

Jyväskylän mies suuttui tästä ja haukkui huoraksi 🤦🏻‍♀️ Laittoi viikon ajan viestiä, jossa nauroi minulle ”en mä sua panis, ei mitään pelkoa” ja muuta vähättelyä. No lopulta nelin viestit loppuivat, kun en vastannut.

Nyt 5v myöhemmin paljastui, että kyseinen mies seurustelee kaverini kaverin kanssa. Olemme monesti tavanneet juhlissa ja mies on aika nolona! Sattumalta tämä ”Jyväskylän mies” myös tuntee minun mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Tiedokses että oireetonkin voi olla taudin kantaja... Vierailukielto siis perusteltu juttu, vaikka harmittaa se varmaan jos muutoinkin harvoin näkee. Tosin et vaikuta ihan pulmuselta itekkään.

Yläkerran naapuri soitti kerran sunnuntai aamuna ovikelloa 08.00 ja kysyi olisiko jotain huumeita. Kuukautta myöhemmin kuulin että oli joutunut mielisairaalaan eikä ole enää näkynyt.

Tane kysy kerran oisko kellään rantuja. Ei ollut. Rantuvapaa huone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Niin siis sulta pyydettiin ristiäisiin kermakakkua? Vai teitkö yötä myöten kaikkea mitä kuvitelit heidän haluavan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroa eksä kysyi hämärästi, että voinko antaa sähköpostini hänelle. Luulin ensin että hän haluaa osoitteeni, ennen kuin tajusin että hän pyysi sekä osoitetta ja salasanaa. "Joo kun mä haluaisin.." Eron jälkeen sama sankari kävi kysymässä, että voisinko tulla hänen luokseen vielä yöksi, koska hän haluaisi. Ei mitään muita selityksiä, vain se, että hän haluaisi. 

Annoitko osoitteen ja salasanan ja pääsikö mies yöksi?

Tsori, enhän tiedä kumpi sukupuoli on kyseessä?

Mitä tsori tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Tane kysy kerran oisko kellään rantuja. Ei ollut. Rantuvapaa huone.

Päläsen Reiskalla oli vatupassi vinossa. Siksi vitonen oli liikaa.

Meidän naapuri on alansa ammattilainen eikä suotta nimetty Taalasmaan Ullaksi. Kyttää jokaisen asukkaan liikkeitä ja raportoi missä kukakin on ja monelta lähtenyt. Näki kerran, kun kuljetin yhtä laatikkoa nokkakärryillä ja jätin kärryt oman oven pieleen aidatulle alueelle. Kun lähdin viemään laatikkoa takaisin, niin nokkakärryt olivat kadonneet. Toinen naapureista tiesi sanoa, että Taalasmaa päätti lainata. Kävin sitten oven takana hakemassa omat kärryni, niin hän vain tokaisi, että kun en juuri silloin käyttänyt, niin ne olivat vapaat. Ei juuri keskustella sen rouvan kanssa enää. Hän myös lainasi aikuiselle lapselleen toisen naapurin lapiota luvatta. Nyt hänestä on tehty kantelu ja väittää, että me muut valehdellaan.