Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11849)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri vaati että ostan hänelle aina joululahjan ja synttärilahjan.
Ostiko hän sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..
Jos olisin miniäsi niin en minäkään sinulta mitään haluaisi, muuta kuin hajurakoa siis. Tekstisi paljastaa, että rakkautesi ei ole pyyteetöntä vaan odotat saavasi tiettyjä, itse määrittelemäsi asioita takaisin palvelyksistasi ja heittäydyt marttyyriksi kun odotuksesi eivät täytä. Hiton ahdistavaa!!!
Oli ostanut lahjoja pyydettäessä ja mummona toivoo, että saisi olla osa lapsenlapsensa elämää, ja tämä on kauheaa. Ei mikään kyllä tällä palstalla yllätä.
Kuulostaa marttyyrimummolta minun korvaani. Heti alkaa itku kun toimitaan mummon tahdon vastaisesti.
Tuli mieleen yhdet polttarit
Kavri oli menossa naimisiin ja kaaso alkoi järjestämään polttareita. En tuntenut kaasoa enkä hänen ystäviään entuudestaan. Kaaso otti näiden ystäviensä kanssa täyden vallan järjestelyistä eik huomioinut yhtään sitä että osa porukasta oli opiskelijoita ja osa työttömiä.Häntä ei kiinnosta se, että oltaisiin voitu edullisesti järkätä kivaa tekemistä ja hän halusi että polttareihin piti panostaa kunnolla ( huom, rahallisesti) Kenenkään muiden ehdotuksen ei kelvannut ja lopulta kaaso ilmoitti että polttarit pidetään eräässä kalliissa kylpylähotellissa ja että ollaan siellä koko viikonloppu. Morsiammelle piti sitten maksaa majoitus, ruoat ja hemmottelu paketti .
Laskin sitten itsen uo kulut ja minulle olisi ollut maksettavaa 300 euroa tuosta touhusta. Ilmoitin hyvissä ajoin kaasolle ( ei mitään oltu varattu vielä ym ) että polttarit olivat aivan liian kallista minulle opiskelijalle ja jättäydyin pois.
Asian luulin olevan ok, muta häissä tää kaaso sitten rynni luokseni ja antoi tilinumeron. Minun piti kuulemma maksaa polttareista vaikka en osallistutkaan ja hinta ois ollut sitten se 300 euroa.
En suostunut tähän kun en kerta osallistunukaan ja olin ilmoittanut sen hyvissä ajoin. Kaaso suuttui minulle ja koko häiden aikan mustamaalasi minua muille ja valitti asiasta.
Olipahan sekin yksi tapaus.
Keväällä sattui tämä tapaus. Sukulainen soitti ja kysyi, että voinko tuoda koirani hänen luokseen. Hänen lapsenlapsensa haluaisi leikkiä koiran kanssa (ainoa syy). No koira ei sillä hetkellä ollut minulla (ilmoitin myös etten halunnut koiraa tuoda), joten tämä sukulainen kysyi, että voisiko se toinen tyyppi sitten tuoda. Jouduin aika kipakasti ilmoittamaan, ettei rakki liiku yhtään minnekään. Ei muuten olisi tuntunut niin härskiltä, mutta tämä ihminen on tottunut saamaan aina tahtonsa läpi ja en tiedä miten hyvin hänen lapsenlapsensa ylivilkkaus ynnä muut asiat ovat hoidossa. Koira on lisäksi sijoituksessa, joten olen vastuussa kasvattajalle, jos jotain sattuisi tapahtumaan.
Olin kerran hoitamassa siskoni koiria hänen luonaan. Mulla oli lupa päästää koirat vapaana pihaan, paitsi yksi isompi kolmesta koirasta piti pitää niin, ettei se saanut mennä kahden muun kans ulos yhtä aikaa, koska se oli kova riehumaan. Kaksi pienempää sai ulkoilla ihan tavallisesti aidatulla pihalla keskenään.
Nää kaksi pientä mulla oli sitten ulkona ja alkoivat vähän juosta pitkin pihaa ja kisailla. Toinen juoksi yhtäkkiä vahingossa yhtä tolppaa päin, kun kääntyi katsomaan taakseen onko toinen kannoilla. Ei kuitenkaan näyttänyt satuttaneen itseään, vaan jatkoi matkaansa eikä ollut moksiskaan. Jälkikäteen en huomannut koirassa mitään erikoista eikä siskonikaan.
Muutamaa viikkoa myöhemmin sisko soitti ja kertoi, että koira oltiin jouduttu käyttään eläinlääkärissä, kun siltä oli joku hammas mennyt poikki. Meinasi, että se olisi tuosta törmäysepisodista. Vaati, että mun pitäisi yrittää saada korvaus kotivakuutuksestani tai jostain vahinkovakuutuksesta. Että väittäisin vaikka vakuutusyhtiölle, että koira olisi karannut sisältä ulos. En suostunut. En toki kiellä, etteikö olisi ollut mahdollista, että törmäyksessä olisi voinut sattua jotain tämmöistä. Mutta mistä tiedän, ettei olisi voinut sattua sen jälkeenkin jossain muussa yhteydessä? Enkä kyllä ala vakuutusyhtiötä huijaamaan. Enkä tiedä, olinko huono, kun en maksanut mitään, koska mielestäni hoidin sääntöjen mukaan ja kaksi pientä sai juosta yhdessä ja se oli vahinko. Kerroin kuitenkin tapauksesta. Eikä siskoni ole itse asiassa ikinä mulle mitään maksanut koirien hoidosta, vaikka yhteen aikaan hoidin niitä monena viikonloppuna muutaman vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..
Jos olisin miniäsi niin en minäkään sinulta mitään haluaisi, muuta kuin hajurakoa siis. Tekstisi paljastaa, että rakkautesi ei ole pyyteetöntä vaan odotat saavasi tiettyjä, itse määrittelemäsi asioita takaisin palvelyksistasi ja heittäydyt marttyyriksi kun odotuksesi eivät täytä. Hiton ahdistavaa!!!
Oli ostanut lahjoja pyydettäessä ja mummona toivoo, että saisi olla osa lapsenlapsensa elämää, ja tämä on kauheaa. Ei mikään kyllä tällä palstalla yllätä.
Oli pyytämättä värkännyt tarjottavia juhliin, joihin lapsen vanhemmat olivat itse järjestäneet HALUAMANSA tarjottavat, ja sitten väänsi itkua kun ei kelvannut hänen kaakkunsa. Sitähän emme tiedä, onko kyseessä taas mumma, jonka olisi pitänyt saada kaksiviikkoinen vauva yökylään, joka ottaa vauvan väkisin syliin ja menee sen kanssa toiseen huoneeseen ja kutsuu itseään äidiksi lapsenlapselleen...
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen yhdet polttarit
Kavri oli menossa naimisiin ja kaaso alkoi järjestämään polttareita. En tuntenut kaasoa enkä hänen ystäviään entuudestaan. Kaaso otti näiden ystäviensä kanssa täyden vallan järjestelyistä eik huomioinut yhtään sitä että osa porukasta oli opiskelijoita ja osa työttömiä.Häntä ei kiinnosta se, että oltaisiin voitu edullisesti järkätä kivaa tekemistä ja hän halusi että polttareihin piti panostaa kunnolla ( huom, rahallisesti) Kenenkään muiden ehdotuksen ei kelvannut ja lopulta kaaso ilmoitti että polttarit pidetään eräässä kalliissa kylpylähotellissa ja että ollaan siellä koko viikonloppu. Morsiammelle piti sitten maksaa majoitus, ruoat ja hemmottelu paketti .
Laskin sitten itsen uo kulut ja minulle olisi ollut maksettavaa 300 euroa tuosta touhusta. Ilmoitin hyvissä ajoin kaasolle ( ei mitään oltu varattu vielä ym ) että polttarit olivat aivan liian kallista minulle opiskelijalle ja jättäydyin pois.
Asian luulin olevan ok, muta häissä tää kaaso sitten rynni luokseni ja antoi tilinumeron. Minun piti kuulemma maksaa polttareista vaikka en osallistutkaan ja hinta ois ollut sitten se 300 euroa.
En suostunut tähän kun en kerta osallistunukaan ja olin ilmoittanut sen hyvissä ajoin. Kaaso suuttui minulle ja koko häiden aikan mustamaalasi minua muille ja valitti asiasta.
Olipahan sekin yksi tapaus.
Mulla hieman samanlainen kokemus elämäni ainoista polttareista. Tajusin liian myöhään, että minut oli kutsuttu mukaan vain rahan takia. En tuntenut morsiamen muita ystäviä lainkaan.
Määrätietoinen kaaso oli jo päättänyt ohjelman.
Parisataa euroa meni siihen viikonloppuun. Ohjelma alkoi 08 aamulla aamujumpalla rautatieasemalla. Sen skippasin kun ajattelin, että en kestä iltaan asti, jos pitää niin aikaisin aloittaa.
Koko päivä oli täynnä mitä typerämpää ohjelmaa. Illalla olin jo aivan puhki. Morsian murjotti, hän kun ei tykännyt 80-luvun tyylistä jonka olimme hänelle stailanneet. Piti lähteä discoon 80-luvun tyylisen illan päätteeksi. En muista, jaksoimmeko lähteä, tai miten ilta päättyi.
Itse häät olivat hirveät. Tunnelma iloton, morsiamen alkkis-isä kännissä ja yritti tunkea mun iholle, ruuat surkeita.
En enää ikinä lähde polttareihin!
Erään toisen kerran mut kutsuttiin polttareihin, vaikka minut oli jätetty häistä ulos. En mennyt.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajattomille isovanhemmille on oma ketjunsa eikä nuo tarinat edes sovi tähän ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..
Jos olisin miniäsi niin en minäkään sinulta mitään haluaisi, muuta kuin hajurakoa siis. Tekstisi paljastaa, että rakkautesi ei ole pyyteetöntä vaan odotat saavasi tiettyjä, itse määrittelemäsi asioita takaisin palvelyksistasi ja heittäydyt marttyyriksi kun odotuksesi eivät täytä. Hiton ahdistavaa!!!
Oli ostanut lahjoja pyydettäessä ja mummona toivoo, että saisi olla osa lapsenlapsensa elämää, ja tämä on kauheaa. Ei mikään kyllä tällä palstalla yllätä.
Voi olla osa lapsenlapsen elämää ilman että hoitaa lasta. Itse en hyväksy ollenkaan, että toisia panostetaan syyllistämällä tai muuten antamaan lapsensa hoitoon. Jos vanhemmat eivät anna jonkun hoitaa lastaan, niin siihen on syy. Kenellekään ei ole tällaista velvollisuutta isovanhempia kohtaan, eli antaa tärkeyden tunnetta jättämällä lapsi hoitoon.
Paljon fiksumpaa ja aikuisempaa käytöstä on tarkistaa se oma rooli ja mukautua siihen. Eli ei huoltajan tai kasvatusvelvollisen rooli vaan ihan vaan läheisen rooli. Kannattaa opetella juttelemaan mukavia ja leikkimään yhdessä lapsen kanssa lapselle mieluisia leikkejä. Sillä lailla se suhde muodostuu eikä niin että itkeskellään ristiäisissä vaatien vieraiden huomiota tai jumitutaan marttyyrin rooliin, kun ei saa hoitaa lapsenlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmat palasivat hiljattain ulkomailta Suomeen ja jäivät karanteeniin, jolloin mieheni lupasi auttaa heitä kauppa-asioissa. Kävimmekin ennen heidän saapumistaan ostamassa heidän toiveidensa mukaisesti kolme isoa kassillista ruokaa, joiden luulisi riittävän kahdelle aikuiselle, joilla oli entuudestaan esimerkiksi kuivatarvikkeita kotona.
Tuon kahden viikon aikana meidän piti käydä heille viidesti kaupassa, ja joka kerta listalla oli kassikaupalla kaikenlaista ei-välttämätöntä: monenlaisia tuoreita hedelmiä, kalatiskin kalaa, kukkia, ynnä muuta. Emme asu ihan vieressä, joten matkoineen meillä meni noihin reissuihin aina vähintään tunti.
Kaiken huippu oli, kun anoppi pyysi poikaansa hakemaan paketin postista kolme päivää ennen karanteenin päättymistä. Mies sitten kyseli, että eikö noita paketteja muka säilötä vielä karanteenin jälkeen. Kuulemma kyllä, mutta anopin piti saada paketti vielä samana päivänä. Paketissa oli kuulemma lankakeriä, sillä anoppi halusi neuloa. Mies kieltäytyi ja totesi, että nyt hän saa kyllä malttaa neulomasta muutaman päivän, ja anoppi suuttui. Onneksi hän leppyi sittemmin - ehkä tajusi toiveensa kohtuuttomuuden.
Naapurini, vanhempi nainen, tuli perjantai-iltana koputtamaan ovelle ja vaati minua viemään hänet autolla kauppaan 3km päähän. Minä pöllämystyneenä suostuin, kun hän kertoi syyksi koiran ruuan loppumisen. Enpä arvannutkaan, että kauppaan vieminen niin että odottaisin itse autossa ei riittänyt. Kiersimme koko kaupan kärryn täyteen ruokaa, vaivanpalkaksi hän osti minulle kahvipaketin. Muori vertaili kaupassa tuotteita antaumuksella kaikessa rauhassa. Tietenkin tupakkakassan kautta, vanhat kenolaput tarkistettiin ja uudet tehtiin. Kaupasta palattuamme päätin hoitaa homman loppuun asti ja kantaa ostokset sisälle asti. No sielläpä muorin aviomies istui oluttölkin kanssa sohvalla. Sen koommin olen katsonut tarkkaan milloin oven avaan ja kenelle. Naapuri totesi että voisin hänet aina ottaa mukaan kauppaan kun itse olen menossa. Ei kuulemma ole iso vaiva käydä kysymässä lähteekö hän mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini.
Mennesään itse hoitamaan ulkomailla sijaitsevaa taloaan myyntikuntoon, pyysi että irtisanoutuisin töistä että pääsisin auttamaan häntä talon kuntoonlaittamisessa. En irtisanoutunut...
Hehe minulla vähän samantyylinen tapaus äitini kanssa. Hänellä on oma yritys ja tarvitsisi apua sen pyöritykseen. Aina välillä auttelenkin, kun omilta kiireiltä ehdin.
Hän on muutaman kerran kysellyt, että enkö voisi irtisanoutua ja jäädä työttömäksi, kerätä tuet ja tehdä hänelle ilmaiseksi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus oli viettää juhannusta ja sovittiin kaverin kanssa, että mennään naapuripaikkakunnalle juhannustanssehin. Sitä ennen tarkoitus oli käydä ravintolassa syömässä ja ottaa pari terassilla. Kaverin kaverilla oli mökki kyseisellä paikkakunnalla, lähellä tanssipaikkaa ja häneltä tuli viesti, missä pyysi meitä piipahtamaan mökillä. Kaverin kaveri ei ollut ennestään siis tuttu ja mökillä oli hänen lisäksi kaksi muuta. Olivat juuri aloittaneet grillauksen, kun saavuttiin sinne ja pyysivät syömään, kun ruokaa oli ostettu niin paljon. Olisin halunnut ravintolaan, mutta kaveri suostutteli jäämään sinne syömään. Syötiin sitten parit grillimakkarat ja jotain valmis perunasalaattia. Tämän jälkeen he pokkana kaivoivat kassakuitin esiin ja laskimen kanssa jakoivat kassakuitin summan viidelle(!). Jouduimme maksamaan 20 euroa per nenä, vaikka emme syöneet mitään muuta kuin heidän tarjoamat grillimakkarat! Kuitissa oli siis heidän koko ruokaostoksensa juhannukseksi mökille, aina alkoholista alkaen. Olin niin pökertynyt heidän röyhkeydestään, että maksoin 20 euroa ja kaveri myös.
Sun olisi pitäny kaverin kanssa tuon jälkeen pokkana marssia jääkaapille ja nasauttaa muutama kalja auki, kaivella jälkkärit esiin ja haalia dogibägiin mahd yli jääneitä grilliruokia. Toisaalta kyllä tuossa vaiheessa olisi pitänyt saada suu auki ja sanoa, että maksatte vain makkaroista ja perunasalaatista jos nyt jotain ylipäätään piti maksaa. Vi**u, että pistää vihaksi tollaset verenimijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus nuorempana seurustelin yhden miehen kanssa. Matkaa hänen luokseen oli melkoisesti ja tää mies tuli sitten hakee aina linja-auto asemalta, koska yhteydet hänen kämpilleen oli todella huonot. Minä maksoin miehelle aina bensat kun tuli hakemaan ja tarjosin kahvit ym. Alussa meidän ruoka ostokset meni tasan,mutta mies alkoi sitten vaatia minulta sitä ,että minä ostaisinkin kaiken . Olin silloin nuori ja tyhmä ja erittäin rakastunut ja minähän maksoin , tein ruoat ja siivosinkin aina tän miehen luona. Hän ei koskaan ostanut yhtään mitään ja jos mentiin kapakkkaan, niin minä olin aina se joka maksoi taxit ja tarjosin juomat.
Kerran kesällä oli todella kuuma päivä. Mies ehdotti että tulisin hänen luokseen ja mentäisiin rannalle. Hän myös sanoi että joku ruokakori olisi hyvä piknikille. Minö tein sitten suolaista piiraakkaa, ostin viinirypäleitä, suolakeksejä,juustoa ja tietenkin kuoharia kaksi pulloa. MIes lupasi tulla hakemaan minut asemalta ja siellä sitten odotin kaksi tuntia. Soitin hänelle ja hän ilmoitti että onkin ollut rannalla jo muutaman tunnin ja että ei viitsi hakea minua autolla, pitäisi tulla bussilla. Hän ei tiennyt kulku yhteyksistä kuten en minäkään ja sitten ilmoitti että akku on vähissä ja että kyllä minä bussilla pääsen.
No ainoa bussi joka lähti siihen suuntaan oli sellainen että piti matkan varrella jäädä puolitiehen ja siitä piti sitten kävellä noin 6 km rannalle ja tyhmänä ryhdyin tuohon.
Rannalle päästyäni tää mies oli sitten rantabaarissa joidenkin naisten kannassa ryyppäämässä. Hän vain otti sen korini ja alkoi sitten juomaan ja syöttämään näitä naisia. Ei mitään puhetta yhteisestä ajasta eikä edes kiitos saatikiaan kysymyksiä että miten reissu ja mainitsin hänelle että on ollut aika pitkä reissu ja piti kävelläkin monta kilsaa. Tää mies vaan ilmotti että voisinkin vielä lisää tarjota hänelle juomia!
Kerroin mielipiteeni koko asiasta ja hän vain piti minua nipona. Lähdin aika pian pois rannalta sitten ja kaverini tuli hakemaan minut kun pyysin.
Ei oltu yhteyksissä tuon jälkeen ,mutta kuukauden päästä hän laittoi viestin ja ihmetteli kun ei ole kuulunut! Hän pyysi minua tulemaan käymään ja mainitsi että voinko lainata hänelle rahaa useamman satasen. En todellakaan suostunut ja hän suuttui haukkuen minut. Hän säesti että haluaa naisen joka on palvelualtis ja osallistuu yhteisiinkuluihin.
Lopetin koko suhteen siihen paikkaan
Nykyisin kun mietin asiaa niin hävettää kun olin niin rakastunut ja sinisilmäinen ja annoin toisen käyttää hyväksi noinkin kauan aikaa.
Eräs ex-miesystäväni päätti tulla parhaan kaverinsa kanssa kyselemään, tai ei edes pelkästään kyselemään vaan alkoivat jo itse touhut toinen edessäni ja toinen takanani yllättäen, jottako olisi ollut kiinnostusta panna heitä kahta yhtä aikaa. Hänen mielestä se ilmeisesti oli sopivaa käytöstä ja ilmeisesti hänen pienessä mielessään hyvinkin voinut onnistua, olinhan minä tapaillut eromme jälkeen hänenkin tuttujaan ja siis lähes hulvaton jakorasia siinä kaikessa sinkkuudessani. Joten mitä eroa siinä voisi olla, jos he kaikki olisivatkin yhtäkkiä samalla kellonlyömällä samassa huoneessa ja touhut jatkuisivat? He lähtivät suuttuneina pois, kun työnsin heidät pois kosketusetäisyydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme muuttoapuna tuttavalle kantamassa huonekaluja sekä pakkaamassa tavaroita(tavarat eivät olleet laatikoissa). Päivän päätteeksi tuttavamme, jolle muutoapua tehtiin, totesi juhlallisesti: "tämän jälkeen hän ei lähde kenellekään muuttoja tekemään koska hänen laskujensa mukaan muuttoavut kaikkien kanssa ovat nyt tasan.."
Kului aikaa pari vuotta ja samainen tuttava oli jälleen muuttamassa ja kysyi muuttoapua, vastasimme että hänen ohjeistuksen mukaan mennään, vastauksesta tuttavamme luonnollisesti suuttui ja mykkäkoulu alkoi.
Tuttava palasi mielenosoituskauden jälkeen aiheeseen kysyen "edes" pakettiautoamme lainaksi muuttokuormien kuljettamiseen kun emme muuttoapua suostuneet antamaan, suostuimme toki tähän.
Auto palautettiin myöhässä sovitusta ajankohdasta, tankki tyhjänä polttoainevalo palaen...
Siis tankki oli tyhjä JA polttoainevalo paloi?
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat palasivat hiljattain ulkomailta Suomeen ja jäivät karanteeniin, jolloin mieheni lupasi auttaa heitä kauppa-asioissa. Kävimmekin ennen heidän saapumistaan ostamassa heidän toiveidensa mukaisesti kolme isoa kassillista ruokaa, joiden luulisi riittävän kahdelle aikuiselle, joilla oli entuudestaan esimerkiksi kuivatarvikkeita kotona.
Tuon kahden viikon aikana meidän piti käydä heille viidesti kaupassa, ja joka kerta listalla oli kassikaupalla kaikenlaista ei-välttämätöntä: monenlaisia tuoreita hedelmiä, kalatiskin kalaa, kukkia, ynnä muuta. Emme asu ihan vieressä, joten matkoineen meillä meni noihin reissuihin aina vähintään tunti.
Kaiken huippu oli, kun anoppi pyysi poikaansa hakemaan paketin postista kolme päivää ennen karanteenin päättymistä. Mies sitten kyseli, että eikö noita paketteja muka säilötä vielä karanteenin jälkeen. Kuulemma kyllä, mutta anopin piti saada paketti vielä samana päivänä. Paketissa oli kuulemma lankakeriä, sillä anoppi halusi neuloa. Mies kieltäytyi ja totesi, että nyt hän saa kyllä malttaa neulomasta muutaman päivän, ja anoppi suuttui. Onneksi hän leppyi sittemmin - ehkä tajusi toiveensa kohtuuttomuuden.
Ai että oikein tunti kauppareissulla? Asumme kilometrin päässä Cittarista/Prismasta ja meillä menee aina vähintään se tunti pelkästään siellä kaupassa, kun jonkun pitää hypistellä ja katsella kaikkea mahdollista, vaikka etukäteen oli laadittu listat ja suunniteltu, että ollaan sitten nopeita.
Tuli tuosta aiemmasta mummosta mieleen oma ex-anoppini. Hän saattoi laittaa yhtäkkiä postissa ilman syytä lahjan tulemaan, ja pian tuli perästä viesti että niinkö vähän minun lahjaani arvostatte, ettette edes laita kuvaa lapsista sitä aukaisemassa. Oli sitä ennen soitellut miehen sisaruksille, kuinka hän niin meidän perhettä auttaa ja kiitoksen sanaa ei kuulu. Kyseessä siis lahja, josta saimme vasta tietää, lahja joka tuli ilman syytä ja ennen kaikkea, lahja jota ei pyydetty/odotettu. Emme ikinä pyytäneet häneltä apua tai rahallista tukea. Kysyttäessä olen sanonut lasten toiveita, mutta en sen kummempaa. Ei ole koskaan edes lapsenlikkana ollut puolen tunnin vaunulenkkiä pidempää aikaa, joten ihan todella ei ole siitä kyse että olisimme hyväksikäyttäneet häntä.
Tämä lienee vähän siinä ja siinä onko enemmän sitä rajattomat isovanhemmat osiota, mutta on kyllä mielestäni härski odotus. Siis se, että laittaa lahjan toisille kysymättä edes onko tarvetta, ja sitten luulee että lahjan anto antaa antajalle jotain oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini.
Mennesään itse hoitamaan ulkomailla sijaitsevaa taloaan myyntikuntoon, pyysi että irtisanoutuisin töistä että pääsisin auttamaan häntä talon kuntoonlaittamisessa. En irtisanoutunut...
Hehe minulla vähän samantyylinen tapaus äitini kanssa. Hänellä on oma yritys ja tarvitsisi apua sen pyöritykseen. Aina välillä auttelenkin, kun omilta kiireiltä ehdin.
Hän on muutaman kerran kysellyt, että enkö voisi irtisanoutua ja jäädä työttömäksi, kerätä tuet ja tehdä hänelle ilmaiseksi töitä.
Tämäkin erittäin valitettavaa ja tuttua toimintaa täällä. Sama äiti myös pyytää ilmaiseksi (alani) töiden tekemistä. Milloin pitäisi photoshopata sitä tai tätä tai tehdä muuta vastaavaa hommaa. On myös pyytänyt photoshoppaushommaa, jossa minun olisi pitänyt käytännössä väärentää kuitti kuluista. Eli laitonta hommaa :D myös muuta pientä laittomuutta on harrastanut ja ei pidä sitä mitenkään isona juttuna, ja loukkaantuu verisesti ja pitää minua itsekkäänä jos en sellaisiin hommiin suostu kun hän pyytää niihin apua. Joo, toisaalta haluaisin ajoittain auttaa mutta älä helkkarissa pyydä toisia tekemään laittomuuksia sun puolesta! Tämä on selkeästi ihmistyyppi. Ei jatkoon.
- Se jonka äiti pyysi irtisanoutumaan
Oli ostanut lahjoja pyydettäessä ja mummona toivoo, että saisi olla osa lapsenlapsensa elämää, ja tämä on kauheaa. Ei mikään kyllä tällä palstalla yllätä.