Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Jos olisin miniäsi niin en minäkään sinulta mitään haluaisi, muuta kuin hajurakoa siis. Tekstisi paljastaa, että rakkautesi ei ole pyyteetöntä vaan odotat saavasi tiettyjä, itse määrittelemäsi asioita takaisin palvelyksistasi ja heittäydyt marttyyriksi kun odotuksesi eivät täytä. Hiton ahdistavaa!!!

*täyty

Äitini.

Mennesään itse hoitamaan ulkomailla sijaitsevaa taloaan myyntikuntoon, pyysi että irtisanoutuisin töistä että pääsisin auttamaan häntä talon kuntoonlaittamisessa. En irtisanoutunut...

Kaveri vaati että ostan hänelle aina joululahjan ja synttärilahjan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Siis kyseessähän on sinun puolelta härski odotus/vaatimus. Olet kuvitellut, että voit rahalla ostaa oikeuden hoitaa toisten omaa rakasta lasta.

Kyllä vanhemmat päättävät milloin antavat lapsensa hoitoon ja kenelle antavat. Kaikki eivät luota isovanhempiin. Järkevintä isovanhemman lienee ymmärtää se oma roolinsa (ei vanhempi) ja luoda hyvät ja ystävälliset suhteet tuoreisiin vanhempiin.

Ja todella noloa mököttää ja pidätellä itkua ristiäisissä, kun oma kakku ei ole tarjottavaksi kelvannut. Kasva aikuiseksi hyvä ihminen. Ne eivät olleet sinun juhlat, vaan pienokaisen ja vanhempiensa. Ne ovat ilon juhlat, ja ihan oikein ovat vieraat tehneet kun ovat ohittaneet sinun krokotiilin kyyneleet siellä.

-mummo itsekin

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kaverin juhlissa komean ja mukavalta vaikuttavan miehen. Vaihdoimme numeroita ja laittelimme viestiä. Emme kerenneet tapaamaan, kun mies asui Jyväskylässä, oli vieläpä intissä ja itse asuin Helsingissä. Viestittely lopulta kuihtui hyvin nopeaan.

Reilu vuosi viestittelystämme mies laittoi minulle tulevansa Helsinkiin seuraavassa kuussa ja ilmoitti tulevansa luokseni yöksi. Olin jo tavannut nykyisen mieheni ja totesin kohteliaasti, että ei se taida käydä. Oikeasti en halunnut minulle tuntematonta miestä luokseni. Verhosin tämän siihen, että tapailemani mies tuskin haluaa, että muut miehet yökyläilevät luonani.

Jyväskylän mies suuttui tästä ja haukkui huoraksi 🤦🏻‍♀️ Laittoi viikon ajan viestiä, jossa nauroi minulle ”en mä sua panis, ei mitään pelkoa” ja muuta vähättelyä. No lopulta nelin viestit loppuivat, kun en vastannut.

Nyt 5v myöhemmin paljastui, että kyseinen mies seurustelee kaverini kaverin kanssa. Olemme monesti tavanneet juhlissa ja mies on aika nolona! Sattumalta tämä ”Jyväskylän mies” myös tuntee minun mieheni.

No siinähän oli varsinainen upseeri ja herrasmies!

Noi intin tyypit on limanuljaskoita pahimmasta päästä. Kannattaa välttää, vaikka pikkarit kostuisikin univormuista. Luvassa ei ole kuin sukupuolitauteja ja valheita.

Siskopuoli halusi minun lähtevän viikko synnytyksen jälkeen juoppokuskiksi festareille ja kun  en suostunut soitti itkien äidilleen, joka sitten soitti minulle että no eikö se Tomi (mieheni)voi mennä jos sinä et kerran pääse`? Käskin kuskailla itse juoppoa pentuaan, minkä jälkeen äitipuoli soitti äidilleni ja haukkui tämän kun on kasvattanut minusta itsekkään... huh huh!

Siskopuoli on siis 30v ikuinen bileprinsessa jota äitinsä hemmottelee. Isäni ei moiseen pelleilyyn suostu ja heillä onkin välilllä äitipuolen kanssa pahoja riitoja tästä, ihmettelen etteivät ole vielä eronneet!

Olimme muuttoapuna tuttavalle kantamassa huonekaluja sekä pakkaamassa tavaroita(tavarat eivät olleet laatikoissa). Päivän päätteeksi tuttavamme, jolle muutoapua tehtiin, totesi juhlallisesti: "tämän jälkeen hän ei lähde kenellekään muuttoja tekemään koska hänen laskujensa mukaan muuttoavut kaikkien kanssa ovat nyt tasan.."

Kului aikaa pari vuotta ja samainen tuttava oli jälleen muuttamassa ja kysyi muuttoapua, vastasimme että hänen ohjeistuksen mukaan mennään, vastauksesta tuttavamme luonnollisesti suuttui ja mykkäkoulu alkoi.

Tuttava palasi mielenosoituskauden jälkeen aiheeseen kysyen "edes" pakettiautoamme lainaksi muuttokuormien kuljettamiseen kun emme muuttoapua suostuneet antamaan, suostuimme toki tähän.

Auto palautettiin myöhässä sovitusta ajankohdasta, tankki tyhjänä polttoainevalo palaen...

Sain haavan sormeen ja mun eno pyysi, että voiko imeskellä vertaa nun sormesta. Annoin luvan, koska en uskaltanut sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kaverin juhlissa komean ja mukavalta vaikuttavan miehen. Vaihdoimme numeroita ja laittelimme viestiä. Emme kerenneet tapaamaan, kun mies asui Jyväskylässä, oli vieläpä intissä ja itse asuin Helsingissä. Viestittely lopulta kuihtui hyvin nopeaan.

Reilu vuosi viestittelystämme mies laittoi minulle tulevansa Helsinkiin seuraavassa kuussa ja ilmoitti tulevansa luokseni yöksi. Olin jo tavannut nykyisen mieheni ja totesin kohteliaasti, että ei se taida käydä. Oikeasti en halunnut minulle tuntematonta miestä luokseni. Verhosin tämän siihen, että tapailemani mies tuskin haluaa, että muut miehet yökyläilevät luonani.

Jyväskylän mies suuttui tästä ja haukkui huoraksi 🤦🏻‍♀️ Laittoi viikon ajan viestiä, jossa nauroi minulle ”en mä sua panis, ei mitään pelkoa” ja muuta vähättelyä. No lopulta nelin viestit loppuivat, kun en vastannut.

Nyt 5v myöhemmin paljastui, että kyseinen mies seurustelee kaverini kaverin kanssa. Olemme monesti tavanneet juhlissa ja mies on aika nolona! Sattumalta tämä ”Jyväskylän mies” myös tuntee minun mieheni.

No siinähän oli varsinainen upseeri ja herrasmies!

Noi intin tyypit on limanuljaskoita pahimmasta päästä. Kannattaa välttää, vaikka pikkarit kostuisikin univormuista. Luvassa ei ole kuin sukupuolitauteja ja valheita.

Minä ymmärsin, että mies oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Ei kai kaikki armeijan käyneet sentään ole limanuljaskoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kaverin juhlissa komean ja mukavalta vaikuttavan miehen. Vaihdoimme numeroita ja laittelimme viestiä. Emme kerenneet tapaamaan, kun mies asui Jyväskylässä, oli vieläpä intissä ja itse asuin Helsingissä. Viestittely lopulta kuihtui hyvin nopeaan.

Reilu vuosi viestittelystämme mies laittoi minulle tulevansa Helsinkiin seuraavassa kuussa ja ilmoitti tulevansa luokseni yöksi. Olin jo tavannut nykyisen mieheni ja totesin kohteliaasti, että ei se taida käydä. Oikeasti en halunnut minulle tuntematonta miestä luokseni. Verhosin tämän siihen, että tapailemani mies tuskin haluaa, että muut miehet yökyläilevät luonani.

Jyväskylän mies suuttui tästä ja haukkui huoraksi 🤦🏻‍♀️ Laittoi viikon ajan viestiä, jossa nauroi minulle ”en mä sua panis, ei mitään pelkoa” ja muuta vähättelyä. No lopulta nelin viestit loppuivat, kun en vastannut.

Nyt 5v myöhemmin paljastui, että kyseinen mies seurustelee kaverini kaverin kanssa. Olemme monesti tavanneet juhlissa ja mies on aika nolona! Sattumalta tämä ”Jyväskylän mies” myös tuntee minun mieheni.

No siinähän oli varsinainen upseeri ja herrasmies!

Noi intin tyypit on limanuljaskoita pahimmasta päästä. Kannattaa välttää, vaikka pikkarit kostuisikin univormuista. Luvassa ei ole kuin sukupuolitauteja ja valheita.

Minä ymmärsin, että mies oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Ei kai kaikki armeijan käyneet sentään ole limanuljaskoita.

Tuskin kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvatkaan ovat limanuljaskoita. Luulisin heitä olevan kapiaisissa saman verran kuin muissakin ihmisissä, osa tietenkin käyttää hyväkseen naisten kiinnostusta univormumiehiä kohtaan ja mainetta miehistä, jotka käskevät.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Vau, kuulostat ihan anopiltani. Pahinta on että ennen lapsen syntymää pidin anopistani tosi paljon ja hän oli huomaavainen ja mukava.

Lapsen syntymän jälkeen mm osti meille uuden huonekalun lapsen huoneeseen koska meidän omamme oli hänen mielestään väärän värinen. Suostuin tähän kun ajattelin että hänelle tulisi hyvä mieli kun oli innoissaan lapsenlapsestaan ja ostamansa tavara oli minustakin ihan kiva.

Sen jälkeen ristiäisissä halusi poistaa väärin paketoidut lahjat lahjapöydästä, ja teki tämän siis vieraiden nähden. Tämä tietysti estettiin.

Pohdimme lapselle yhden tuotteen ostamista mieheni kanssa ja tulimme siihen tulokseen että vihreä olisi miellyttävä väri. Anoppi totesi tähän "kun kyseessä on _minun_ lapsenlapseni niin kyllä siitä tulee violetti". Totesin että valitettavasti vanhemman mielipide ajaa isovanhemman mielipiteen ohi. Jälkeenpäin mies sanoi että nyt äitinsä varmaan ostaa sen jo etukäteen haluamassaan värissä meille lahjaksi. Sanoin että sitä ei kyllä oteta sitten vastaan, en kestä tuollaista kontrolloinnin yritystä. Kaduttaa että suostuin siihen hänen ostamaansa huonekaluun..

Hermot menee, varsinkin kun mieheni mielestä äitinsä on vain ystävällinen. Mieskin oli aiemmin ihan normaali, nyt tuntuu ettei millään muulla ole väliä kuin äitinsä miellyttämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on härskistä käytöksestä, keljuilusta ja vähättelystä mutta "toisinpäin" kiepautettuna eli mikään ei ole kelvannut ja vikoja on haettu suurennuslasilla, jos ei ole löytynyt niin keksitty päästä. Kohta 30 vuotta täyttävän poikani avovaimo valitettavasti näistä "syytetyn penkillä". (En ole yksin tätä mieltä, moni on koittanut piristää minua kun nähnyt vierestä miten kohdellaan) Syntyi ihana, ihana pieni poika, pojanpoika. Reilut kaksi vuotta sitten. Mummo oli onnessaan! Ostin kaiken priimana mitä vähänkin vihjasivat, vaunut, vaatteet, parhainta laatua. Toivoin saavani hoitaa ihanuutta välillä. Niin ne Onnen kyyneleet vaihtuivat surun kyyneliksi. Ristiäiset jo meni penkin alle, muilla oli hauskaa, ei kiinnostanut ketään vaikka itkua pidättelin. Mikään tuomani ei kelvannut vaikka yötä vasten laitoin ja valmistelin. Juhlan "emäntä" kun ei kuulemma"tykkää tavallisista kermakakuista" eikä kyllä mistään muustakaan joka minulta on lähtöisin. Äkkijyrkästi avun tarve kummasti väheni olemattomiin. Eniten sieppaa ja surettaa oma poika tässä asiassa. Ei ole välittänyt vaikka on nähnyt että olen halunnut auttaa ja itseni satuttanut yrittäessä. Muistan lasta kortein ja postipaketein. Nyt on mukava pojan äidille kun voi perustella epidemian piikkiin ettei voida nähdä, semminkin että kaikki oireetta. Ei siis pientä virpojaa tänä vuonna ovelle, toivotaan että tulee kun saa itse menojaan päättää..

Vau, kuulostat ihan anopiltani. Pahinta on että ennen lapsen syntymää pidin anopistani tosi paljon ja hän oli huomaavainen ja mukava.

Lapsen syntymän jälkeen mm osti meille uuden huonekalun lapsen huoneeseen koska meidän omamme oli hänen mielestään väärän värinen. Suostuin tähän kun ajattelin että hänelle tulisi hyvä mieli kun oli innoissaan lapsenlapsestaan ja ostamansa tavara oli minustakin ihan kiva.

Sen jälkeen ristiäisissä halusi poistaa väärin paketoidut lahjat lahjapöydästä, ja teki tämän siis vieraiden nähden. Tämä tietysti estettiin.

Pohdimme lapselle yhden tuotteen ostamista mieheni kanssa ja tulimme siihen tulokseen että vihreä olisi miellyttävä väri. Anoppi totesi tähän "kun kyseessä on _minun_ lapsenlapseni niin kyllä siitä tulee violetti". Totesin että valitettavasti vanhemman mielipide ajaa isovanhemman mielipiteen ohi. Jälkeenpäin mies sanoi että nyt äitinsä varmaan ostaa sen jo etukäteen haluamassaan värissä meille lahjaksi. Sanoin että sitä ei kyllä oteta sitten vastaan, en kestä tuollaista kontrolloinnin yritystä. Kaduttaa että suostuin siihen hänen ostamaansa huonekaluun..

Hermot menee, varsinkin kun mieheni mielestä äitinsä on vain ystävällinen. Mieskin oli aiemmin ihan normaali, nyt tuntuu ettei millään muulla ole väliä kuin äitinsä miellyttämisellä.

Tee anopille samalla tavalla. Ostat jotakin ja sanot että sinun lapsesi isovanhemmalla pitää olla just tällainen asia. Kun sitten nikottelee ettei pidä eikä halua, ihmettele sitten että miksi olettaa sitten saman toimivan toisin päin. Sota siitä voi tulla, mutta se nyt näyttää olevan käynnistymässä muutenkin.

Exä ei suoraan vaatinut, vaan kävi aivan kaikesta kauppaa tarjoamalla seuraa tai palveluksiaan ja sitten hänelle piti tehdä jotain kiitokseksi.

Kaikki kyläilyt ja keväiset kävelyt, joille minua kutsuttiin, oli todellisuudessa sitten sitä, että autettiin häntä täyttämään ja toimittamaan jotain verokortteja ja kulukorvauslappuja tai asennettiin ohjelmia tietokoneelle. Ehdittiin muutama vuosi asuakin yhdessä, hän saattoi voidella pari leipää ja kun olin syönyt, hän heti ilmoitti "hei, sähän voisit nyt pestä vessan, kun mä laitoin meille ruokaa"

Hänen koko suvulla oli sama suhtautuminen sosiaalisiin suhteisiin, meille soiteltiin jatkuvasti ja vaadittiin kylään, ja parin päivän päästä olivat koko armeija oven takana. "Kun te tulette meille kahville niin usein, niin me ajateltiin tulla nyt tänne teidän kaksioon yöpymään viikonlopuksi isovanhempien ja koirien kanssa! Tehän voisitte vaikka esitellä meille pääkaupunkiseudun nähtävyyksiä ja ravintoloita lauantaina ja kuulkaas sunnuntaina grillataan."

Ehdottivat myös yhteistä lomamatkaa ja lentokoneen laskeuduttua selvisi, että meidän pitäisi toimia turistioppaina 24/7 kun puhutaan niin nohevasti sitä enklantia ja hehän tarjoavat meille ihanaa seuraansa koko viikon edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kaverin juhlissa komean ja mukavalta vaikuttavan miehen. Vaihdoimme numeroita ja laittelimme viestiä. Emme kerenneet tapaamaan, kun mies asui Jyväskylässä, oli vieläpä intissä ja itse asuin Helsingissä. Viestittely lopulta kuihtui hyvin nopeaan.

Reilu vuosi viestittelystämme mies laittoi minulle tulevansa Helsinkiin seuraavassa kuussa ja ilmoitti tulevansa luokseni yöksi. Olin jo tavannut nykyisen mieheni ja totesin kohteliaasti, että ei se taida käydä. Oikeasti en halunnut minulle tuntematonta miestä luokseni. Verhosin tämän siihen, että tapailemani mies tuskin haluaa, että muut miehet yökyläilevät luonani.

Jyväskylän mies suuttui tästä ja haukkui huoraksi 🤦🏻‍♀️ Laittoi viikon ajan viestiä, jossa nauroi minulle ”en mä sua panis, ei mitään pelkoa” ja muuta vähättelyä. No lopulta nelin viestit loppuivat, kun en vastannut.

Nyt 5v myöhemmin paljastui, että kyseinen mies seurustelee kaverini kaverin kanssa. Olemme monesti tavanneet juhlissa ja mies on aika nolona! Sattumalta tämä ”Jyväskylän mies” myös tuntee minun mieheni.

No siinähän oli varsinainen upseeri ja herrasmies!

Noi intin tyypit on limanuljaskoita pahimmasta päästä. Kannattaa välttää, vaikka pikkarit kostuisikin univormuista. Luvassa ei ole kuin sukupuolitauteja ja valheita.

Minä ymmärsin, että mies oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Ei kai kaikki armeijan käyneet sentään ole limanuljaskoita.

Tuskin kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvatkaan ovat limanuljaskoita. Luulisin heitä olevan kapiaisissa saman verran kuin muissakin ihmisissä, osa tietenkin käyttää hyväkseen naisten kiinnostusta univormumiehiä kohtaan ja mainetta miehistä, jotka käskevät.

Missä kasarmien ulkopuolella näkee uniformupukuisia sotilaita? Eikös kaikilla ole käytössä ns. kurkkusalaatti- eli maastopuku, sekin usein haalistunut ja kaikkialta pussittava. Sellaiseenko pitäisi ihastua?

Vierailija kirjoitti:

Sain haavan sormeen ja mun eno pyysi, että voiko imeskellä vertaa nun sormesta. Annoin luvan, koska en uskaltanut sanoa ei.

Fämppyyri vai pedari?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kaverin juhlissa komean ja mukavalta vaikuttavan miehen. Vaihdoimme numeroita ja laittelimme viestiä. Emme kerenneet tapaamaan, kun mies asui Jyväskylässä, oli vieläpä intissä ja itse asuin Helsingissä. Viestittely lopulta kuihtui hyvin nopeaan.

Reilu vuosi viestittelystämme mies laittoi minulle tulevansa Helsinkiin seuraavassa kuussa ja ilmoitti tulevansa luokseni yöksi. Olin jo tavannut nykyisen mieheni ja totesin kohteliaasti, että ei se taida käydä. Oikeasti en halunnut minulle tuntematonta miestä luokseni. Verhosin tämän siihen, että tapailemani mies tuskin haluaa, että muut miehet yökyläilevät luonani.

Jyväskylän mies suuttui tästä ja haukkui huoraksi 🤦🏻‍♀️ Laittoi viikon ajan viestiä, jossa nauroi minulle ”en mä sua panis, ei mitään pelkoa” ja muuta vähättelyä. No lopulta nelin viestit loppuivat, kun en vastannut.

Nyt 5v myöhemmin paljastui, että kyseinen mies seurustelee kaverini kaverin kanssa. Olemme monesti tavanneet juhlissa ja mies on aika nolona! Sattumalta tämä ”Jyväskylän mies” myös tuntee minun mieheni.

No siinähän oli varsinainen upseeri ja herrasmies!

Noi intin tyypit on limanuljaskoita pahimmasta päästä. Kannattaa välttää, vaikka pikkarit kostuisikin univormuista. Luvassa ei ole kuin sukupuolitauteja ja valheita.

Minä ymmärsin, että mies oli suorittamassa varusmiespalvelusta. Ei kai kaikki armeijan käyneet sentään ole limanuljaskoita.

Tuskin kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvatkaan ovat limanuljaskoita. Luulisin heitä olevan kapiaisissa saman verran kuin muissakin ihmisissä, osa tietenkin käyttää hyväkseen naisten kiinnostusta univormumiehiä kohtaan ja mainetta miehistä, jotka käskevät.

Missä kasarmien ulkopuolella näkee uniformupukuisia sotilaita? Eikös kaikilla ole käytössä ns. kurkkusalaatti- eli maastopuku, sekin usein haalistunut ja kaikkialta pussittava. Sellaiseenko pitäisi ihastua?

Ei toki ole pakko, mutta moni ihastuu juuri sotilaisiin, poliiseihin ja palomiehiin ja juuri univormujen vuoksi.

Veljen vaimo...

Hän jotenkin oletti että mentyään naimisiin veljeni kanssa että hänellä täysi oikeus kaikkeen vanhempieni talossa. Hän mm tyhjensi mitään kysymättä minun vanhan huoneeni ja myi kaikki huoneessani olevat tavarat ( sellaisia lapsuuden tavaroita ym joilla oli minulle todella suuri tunnearvo ym) ja otti niistä tavaroista sitten rahat itselleen. Mitään ei suostunut myöskään korvamaan.

Otin tämän asian heti puheeksi kun tajusin mitä oli tapahtunut. Tää nainen suuttui minulle ja loukkaantui ja perusteli sillä että enhän minä niitä varmaan enää mihinkään tarvi. Siis aivan kaiken tää punkki ehti tyhjentää ja mun vanhemmat on tosi kilttejä ja he oikeasti luulivat että olimme sopineet tän veljen vaimon kanssa että tää juttu on ihan ok. Mitään ei oltu sovittu ja sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin. Olen tästä vieläkin todella katkera hänelle ja emme tuon tapauksen jälkeen olleet enää missään välissä. Hän syytti minua vielä pihiksi ja lapselliseksi.

Onneksi erosivat

Siskoni tarjoaa aina lastensa vanhoja vaatteita ja jos joku on kiva, hintapyyntö on suurempi kuin se olisi kaupasta ostettaessa. En enää halua ottaa mitään vastaan, vaikka näennäisesti tarjotaan ilmaiseksi, yhtäkkiä hinta onkin 35 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Oi hitto mikä tarina! Yleensä se mulkvisti näissä kertomuksissa on ollut se toinen osapuoli, josta kerrotaan, mutta käy se myös näin päin 😀

Mitä mulkvistia tuossa nyt oli?? Tyttö on lusmuilija, hyväksikäyttäjä, työnvieroksuja ja taidealaa "opiskeleva" taivaanrannanmaalari. Toki vanhempien olisi pitänyt puuttua lapsensa käytökseen jo aikaisemmin jolloin se olisi ollut ehkä helpompaa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Jospa tyttö oppisi vastuuntuntoa ja kasvattaisi selkärangan.