Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kuivat kukkaset istutuksista oli nypittävä, jottei puutarha näyttäisi epäsiistiltä. Kaiken kukkuraksi oli luvattu myös naapurille (jota en ole koskaan edes nähnyt), että kävisin kastelemassa hänenkin tiluksensa siinä samalla vaivalla.

Keskellä yötä puhelimeen vastaamista.

Itse olen ammatiltani kääntäjä, jonka palveluita ja etenkin tietotaitoa käytetään ilmaiseksi ihan jatkuvasti. Mutta autas armias, kun joskus kysyt joltain muulta henkilöltä mitään apua.

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Ja tuo meni vielä silleen,että soitettiin tälle sukulaiselle,että onko hällä enää vaatteille käyttöä.. vastasi, että ei ole, tulkaa vaan hakemaan..sit vasta mainitsi maksusta, kun oltiin saatu säkit nakattua takakonttiin.. vähän tuli yllärinä :D

Rahaa vaati, koska joku hänen oma kaveri olisi niistä vaatteista ollut valmis maksamaan satasen eikä siksi halunnut ilmaiseksi kellekään antaa...

Vierailija kirjoitti:

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Itseään, kyllä niillä sen verran ajatukset pelaa.

tuo meni vielä silleen,että soitettiin tälle sukulaiselle,että onko hällä enää vaatteille käyttöä.. vastasi, että ei ole, tulkaa vaan hakemaan..sit vasta mainitsi maksusta, kun oltiin saatu säkit nakattua takakonttiin.. vähän tuli yllärinä

Toinen juttu mikä tulee mieleen, oli kaverini joka aina pienessä maistissa pyysi luokseen ja tarjosi siinä istuskellessa oluen. Itse en alkoholista juuri pidä, mutta yleensä sitten lopulta seuraksi sen yhden pullon join, kun toinen tuputti ja tuputti.

Jos joku lainaa jotain tavaraa mitä tarvitsemme vain yhteen juttuun niin palautetaan se hyvässä kunnossa heti kun tavaran tarve loppuu. Jos joku tuo lapsellemme käyttöön heiltä pieneksi jääneitä vaatteita niin kohdellaan vaatteita hyvin ja kun ovat meille jääneet tarpeettomaksi ja kysytään haluaako alkuperäinen lahjoittaja ne takaisin vai pistänkö kiertoon. Jos haluaa takaisin niin vien ne tavarat takaisin.

Kun juhlat koittivat, kiitteli juhlapuheissaan entisiä loirvailevia työkavereitani, eikä maininnut minua sanallakaan. Paitsi siinä vaiheessa kun pyysi minua jäämään juhlien jälkeen siivoamaan jälkiä.

Tämä nyt menee ehkä enemmän omaan nuoruuden, kiltteyden ja kokemattomuuden piikkiin. Olin ehkä 20v opiskelija kun eräs sukulaisnainen sanoi, että hän oli ostanut vuosi sitten postimyynnistä mekon, joka ei ollut käyttänyt ja hän ajatteli, että koon puolesta mekko varmasti kävisi minulle ja haluaisinko minä tämän mekon.

En tarvinnut sillä hetkellä mekkoa enkä ole mekkoihmisiä muutenkaan. En ollut kovin innostunut ja mietin miten pääsen luikkimaan tästä tilanteesta kohteliaasti. Mutta mekkoa tyrkytettiin minulle ja ajattelin, että ottamalla mekon vastaan pääsen helposti ahdistavasti mekkoa tyrkyttävästä sukulaisesta ja kiusallisesta tilanteesta eroon. Ajattelin, että makumme eivät ehkä kohtaa ja ...

Sukulainen toi sitten mekon kotiini. Ja totta, mekko ei ollut yhtään makuuni. Siis alkuunkaan. En halunnut kuitenkaan loukata mekon antajan tunteita. Kehuin mekkoa kuitenkin nätiksi ja kiitin kuten kuuluu.

Voi järkytys! Sukulaisnainen halusikin siitä rahaa ja vielä täyden hinnan mitä oli itse siitä maksanut. Rahasta ei oltu puhuttu mitään. Siinä kohtaa en enää kehdannut sanoa, että en minä ajatellut tästä mitään maksaa! Ei se nyt ollut paljon, mutta olin köyhä opiskelija, en todellakaan halunnut mekkoa ja olisi niille kympeille ollut parempaa käyttöä. Kiltisti sitten maksoin ja ihan jo itketti koko homma.

Sain tästä kyllä trauman. Tästä opin sanomaan heti suoraan ei kiitos, en tarvitse/en ole kiinnostunut jos en ole ja joskus vaikka olisinkin. Tai kysyn heti rahasta. Sukulaisten ja tuttujen kanssa vältän yleisesti kauppoja, ettei homma mene kiusalliseksi. Okei, olin silloin nuori ja hölmö, mutta kyllä minulle jäi tästä tästä sukulaisnaisestakin vähän vedätyksen maku eikä välit palautuneet entiselleen.

Ja se mekko, sitä pidin monta kertaa ihan vain rangaistukseksi tyhmyydestäni ja kehtaamattomuudestani ja siitä syystä, että kehtaan seuraavalla kerralla sanoa ei kiitos.

En ole adoptoitu. Mummollani ei ole yhtään kuvaa tallessa omasta äidistään eikä isoäidistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1720 täällä. Ei ole mediakoulu Helsingistä, sijaitsee Pohjanmaalla, eräänlainen hoitoalan koulu. Johtaja mulle totesikin kerran (olen moneen kertaan käynyt hänen juttusillaan kun näitä ongelmia on ollut niin paljon ja luokkalaisia on jo lähtenyt kesken pois) että osaavia ihmisiä on vaikea löytää. Viittasi just siihen valeopeen, ja ymmärsin täysin mitä johtaja tarkoitti..

Vissiin yleinen tapa kohdella oppilaita huonosti Pohjanmaalla...

Olin Seinäjoen AMK:ssa ja aloittaessani koulun olin hyvin masentunut jo etukäteen. Olin edellisenä kesänä yrittänyt itsemurhaa ja joka päivä oli kamppailua jaksamisen sekä oman pään kanssa. Pääsin jälkihaussa Seinäjoelle opiskelemaan ja sain hoitosuhteen psy. polille.

Voisi ajatella, että koulu tukisi hoitosuhdettani ja haluaisi, että olen mahdollisimman hyvässä kunnossa opiskelemaan... Ja kissan paskat! Mielivaltainen opettajani laittoi minut siivoamaan koulun varastoa oppituntien jälkeen, että teen "tunnit sisään" joita olin terapian takia poissa.

Enpä minä tuollaista jaksanut kauaa ja jouduin lopulta sairaslomalle ja tipahdin kokonaan koulusta. Jälkikäteen olen tajunnut, että en tehnyt mitään väärää yrittäessäni hoitaa itseäni kuntoon.

Seinäjoen AMK:ta en suosittele kenellekään.

Miksi hait kouluun, jos olit noin huonossa jamassa? Ei koulukaan loputtomiin voi päätä silitellä.

Koska mielenterveysongelmaisia usein kannustetaan jatkamaan opiskelua että se normalisoi elämää, elämä ei tunnu niin tyhjältä, jne. Ainakin näin mulle aluks tehtiin jatkuvasti, kunnes aloitin psykoterapian ja ongelmien laajuus selvisi.

Kaikkialla myös kerrotaan, että opiskelua voi itse voimien mukaan säädellä yms, mutta ilmeisesti tossa tapauksessa ei sitte ollutkaan ihan totta. Ainakin mulle on kerrottu, että kun joskus olen taas siinä kunnossa että voin opiskella, sen voi alottaa pienemmässä määrin ja katsoa mihin omat voimavarat riittää. Ja että opettajat on ymmärtäväisiä (sitä kyllä vähän epäilen).

Et ole nyt kartalla. Tottakai voit HOKSisi päivittää niin, että sinulla on kerrallaan menossa esimerkiksi vain yksi kurssi. Tosin silloin opiskelu kestää kolmisenkymmentä vuotta. Mutta vaatimuksesi siitä, että opettajat ovat ”ymmärtäväisiä” on älytön, et voi saada hyväksyttyjä arvosanoja tekemättä mitään. Se on lain ja asetusten vastaista eikä ymmärtäväisyydellä ole sen kanssa mitään tekemistä.

Ystäväni pyysi minua tulemaan luokseen Prahaan kun hän on siellä nyt opiskelijavaihdossa. Olen itsekin opiskelija ja rahaa ei paljoakaan ole, vaikka lennot voisivatkin olla nyt edulliset. Viimeksi kun hän ehdotti että hän voisi tulla kylään minun luokseni, hän perui sen viime hetkellä. No onneksi on korona niin minulla on syy olla tulematta. Ja pask* rahatilanne. 

Miksi kopioitte vanhoja viestejä tänne uudestaan? Tälläkin sivulla on kopioituja viestejä etusivulta.

Vaimon sisko tulee väkisin kylään jopa yli viikoksi. Istuu ja kittaa kaljaa. Viimeksi sanoin suoraan, että ei voi tulla, koska emme ole kotona. Olimme kaksi päivää reissussa. Vastasi, että ei se häntä haittaa ja tuli väkisin meille ja oli yksin sen pari päivää ja sitten loputtomalta tuntuvan ajan palattuamme. Miten estää kun selvä sanominen ei mene perille?

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sisko tulee väkisin kylään jopa yli viikoksi. Istuu ja kittaa kaljaa. Viimeksi sanoin suoraan, että ei voi tulla, koska emme ole kotona. Olimme kaksi päivää reissussa. Vastasi, että ei se häntä haittaa ja tuli väkisin meille ja oli yksin sen pari päivää ja sitten loputtomalta tuntuvan ajan palattuamme. Miten estää kun selvä sanominen ei mene perille?

Miten kukaan tulee väkisin asumaan toisen kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT: Rahan pyytäminen suoraan on kerjäämistä, mutta tuon pullopanttien haluamisen voisi muotoilla palvelukseksikin, eli tarjoutua viemään tyhjät pullot toisten puolesta kauppaan. Muualla maailmalla on kaikenlaisia palveluita, mutta Suomessa ei oikein osata tai haluta palvelukulttuuria, vaan tehdään kaikki itse. Joku kallispalkkainen korvakirurgikin pakkaa kiltisti kotonaan tyhjät pullot pussiin ja ajaa Prismalle jonottamaan pullokoneelle. No, kotiinkuljetukset ravintoloista ja ruokakaupoista on sentään yleistyneet Suomessakin. Se on iso apu arjessa, että joku kantaa ostokset kotiovelle.

Sukulaiseni asuu toisessa Euroopan maassa, ja siellä ikkunat ilman muuta pesetytetään ulkopuolelta noin kerran kuussa sitä varten talosta taloon kiertävällä pesijällä. Maksu käteen ja ikkunat on taas puhtaat. Tykkäisin tällaisesta itsekin, kymppi tai kaksi olisi pieni raha puhtaista ikkunoista, ja ammattilaiselta jolla on välineet valmiina se sujuu nopeammin kuin että itse kolistelen siivouskomerossa etsien oikeita tarvikkeita ja kerään motivaatiota aloittaa.

Siitä vaan tilaamaan ikkunanpesijää! Olet kyllä oikeassa siinä että kymppi tai kaksi on pieni raha puhtaista ikkunoista; niin pieni ettei kukaan kyllä sillä rahalla ala ikkunoitasi pesemään.

Esim hollannissa tämä on ihan normaalia, tietysti ikkunoiden määrästä riippuen. Pesija hoitaa pesun kadulta jatkovarrella, aikaa mennee luokkaa 2 minuuttia per ikkuna. Maksu menee kuukausiveloituksella, ja pesijat voivat itse optimoida reittinsä. Ei se mitään orjatyötä ole.

Lopputulos ei toki ole timantinkiiltävä, mutta kaupunkiympäristössä kuukausittain toistettuna ihan riittävä ikkunoiden siistinä pitämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon sisko tulee väkisin kylään jopa yli viikoksi. Istuu ja kittaa kaljaa. Viimeksi sanoin suoraan, että ei voi tulla, koska emme ole kotona. Olimme kaksi päivää reissussa. Vastasi, että ei se häntä haittaa ja tuli väkisin meille ja oli yksin sen pari päivää ja sitten loputtomalta tuntuvan ajan palattuamme. Miten estää kun selvä sanominen ei mene perille?

Kai teillä ovet lukkoon saa?