Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Hyi olkoon.

Juurikin näin!

Ei oo ollu mitään härskejä juttuja.

Niimpä niin.

Miksipä ei jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

ehkä hän on ajatellut että jossain keski-iäsä adoptiolapset haluavat löytää omia biologisia vanhempiaan, ja jos löydät heitä, kiinnostuksesi saattaisi siirtyä luonnollisesti sen puolen sukusi asioihin/sukututkimukseen. Itselläni kävi nimittäin niin että tutkin omaa sukuani, ja yritin saada jostain oman isoisoäitini kuvan (edes kopiodun), joten otin yhteyttä erääseen toisessa maassa asuvaan hänen lapsen lapsenlapseensa, Hänen vanhempansa oli adoptoitu . Lopputulos oli, ettei hänellä ollut yhtäkään valokuvaa omasta isoisoäidistään, vaikka hänen juuri kuollut "mummonsa" oli siis tämän haetun naisen tytär ja taatusti hänen jäämistöstään olisi voinut löytyä oman äitinsä kuva, edes yksi, vaikka ne olisikin olleet harvinaisia nuina aikoina. Petyin. Ei häntä oikeasti kiinnostanut esivanhempansa (adoptoidut) samalla tavalla kuin minua olisi. Miksi muutenkaan sinä haluaist ainoana suvustasi säilyttää toisten biologisten esivanhempien kuvia, vaikka olisitkin ollut läheinen, mutta mielestäni oikeus kuviin pitäisi olla yhtäläinen kaikilla.

No tässä on kyllä ketjun härskein kommentti. Vaikka kyseessä olikin adoptiolapsi, hänen perheensä ja sukunsa se kanssa on. Ei se biologia ole ainoa määrittelevä asia. Joku biologinen lapsi tai lapsenlapsi ei arvosta välttämättä suvun perintöesineitä, mutta koko ikänsä suvussa kasvanut adoptiolapsi voi hyvinkin arvostaa. Törkeää kommentointia. 

No kerroin vaan totuuden, juuri näin tapahtui. Sukuun adoptoidun jälkeläisiä ei kiinnostanut tippaakaan " adoptiosukunsa" esipolvet eikä sukututkimus. Näin kävi. Ei edes isomummonsa kuva. Mitä suuttumista sulla tässä on, minunhan se pitäisi suuttua. Kenties kaatiksella nuo valokuvat.

Siis mitään valokuviahan ei välttämättä ollut vaan sinä nyt oletat että kuvia on ollut ja ne on tylysti heitetty roskiin koska ilmeisesti ketjun yhden lenkin muodostavat sukuun lapsena adoptoidtu..  Vaikka itsekin sanot, että valokuvat ovat tuona aikana olleet vielä harvinaisia. Jos joku yksittäinen valokuva on ollut niin sillähän on ollut vuosikymmeniä (vai peräti vuosisata?) aikaa kadota, mennä pilalle tai roskiin. Kauhea asennevamma sukuun adoptoituja kohtaan :D 

Ja mitä sukututkimukseen tulee, ei kiinnosta minuakaan. En ole adoptoitu. Mummollani ei ole yhtään kuvaa tallessa omasta äidistään eikä isoäidistään. Eivätkä hekään ole adoptoituja :D

Tää oli kyllä erikoinen tyyppi. Kun itsellään ei ollut isoisoäitinsä kuvaa, vaati sitä toiselta, ja on sitten loukkaantunut, kun toisellakaan ei ole isoisoäidin kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kämppis, aikuinen yli 30-vuotias ihminen, pyysi meitä muita asukkaita huolehtimaan ja muistuttamaan häntä että hän muistaisi syödä. Joo mt-ongelmia, mut silti...

Tästä tuli mieleen kaverini, muutoin normaali aikuinen työssäkäyvä mies, joka pyytää usein että muut huolehtivat hänen asioistaan. Esimerkiksi jos sovimme yhteisen tapaamisen kuukauden päähän, hän pyytää että muut muistuttavat häntä kyseisenä ajankohtana, jotta muistaa tulla paikalle. Eli muut huolehtivat itsestään ja aikatauluistaan ja lisäksi pitäisi muistaa huolehtia tämä aikuinen ihminen paikalle, koska ei ilmeisesti halua käyttää kalenteria. Usein kukaan ei muista erikseen paapoa häntä mukaan ja sitten suuttuu kun emme muistuttaneet vaikka hän niin pyysi. 

Sukululaine pyyti käymää !

Entinen luokkakaveri, johon en ollut pitänyt yhteyttä sitten valmistumisen, soitti muutaman vuoden jälkeen ja pyysi käyttämään kaupassa. Yhdeltä yöllä. Monellekohan oli soittanut ennen minua vai miten ihmeessä minä tulin ensimäisenä mieleen silloin keskellä yötä. En lähtenyt eikä hän olekaan ollut enää missään tekemisissä. Facebook-kavereistakin poisti tämän jälkeen.

Yhdessä työpaikassani kollegat laittoivat myöhään iltaisin viestejä, että soittelisin aamulla ja herättäisin heidät/tulisin soittelemaan ovikelloa jos heitä ei näy töissä. Aikuiset ihmiset.... En soitellut. Kerran yksi suuttui kun tein hänenkin työnsä ja palkkakin tuli minulle.

Jonkun naapurustoon (okt-alue) muuttaneen alakouluikäiset - tai toinen on kyllä sen verran pienen näköinen että voisi olla nuorempikin - lapset on alkaneet ramppaamaan meillä oven takana ja kyselleen kovasti aina tyhjien pullopanttien ja ihan rahankin perään :D Eräänä iltana avasin hiusvärit päässä ovea vaativan ovikellonsoiton jälkeen, oven takana kaksi nenää kaivavaa tonttua joista toinen vaativasti kysyy että onko teillä panttipulloja, antakaa ne meille. Ihmettelin kovasti että ketäs te olette ja mihin niitä tarvitsette - ymmärrän kyllä luokkaretkien rahankeräyksen mutta eivät nämä itseään esitelleet, vaativat vaan niitä pullopantteja. Kun pulloja ei ollut niin pyysivät suoraan rahaa, toivotin hyvät illanjatkot ja laitoin oven kiinni. Sama toistui muutaman päivän päästä, "olisko teillä nyt niitä pulloja?". Kun pulloja ei vieläkään tullut, kävivät vielä ruinaamassa rahaa pihalla olleelta mieheltäni. Oon nähnyt näiden myös pysäyttelevän koiranulkoiluttajia ja mummeleita samoissa merkeissä, vanhempiin ihmisiin ehkä tehoaakin?

Joo ja ennenkuin joku pääsee sanomaan niin ihan kantasuomalaisia ja henkisesti kunnossa olevia vaikuttivat olevan, autistisen lapsen vielä ymmärtäisi ymmärtäneen vähän liian kirjaimellisesti sen että aina voi pyytää. On myös kokemusta lapsena niistä hävyttömistä kavereista jotka kuiskuttelee että mee pyytämään sun äidiltä jotain hyvää kun teillä aina kaapissa on, muttä tämä on jo aika uusi ulottuvuus lokkeiluun. 

Eikö noille kannattaisi sanoa, että kaupungin järjestyssäännön mukaan kerjääminen on kielletty. Ja että jos se jatkuu, joudumme valitettavasti ilmoittamaan poliisille.



Luulisi tehoavan?



Sääli heitteillä olevia lapsia. Siellä on varmasti isot ongelmat kotona.



Itse muistan, kun joskus aikoinaan vielä vanhempien luona asuessani ovikello soi. Ovella oli mustalaisrouva, mies odotti autossa kadulla. Pyysi kahvipakettia.



Olin niin häkeltynyt, että kaivoin kaapista juhlamokka-paketin ja annoin sen rouvalle. Miten jotkut viitsii!

Olen hyvin vieraan varainen ja kotona,tarjoankin mielelläni,hyvää ruokaa,juomia,kakkukahvit.Mutta ,kun mennään karavaanarina,tuttavien kanssa reissuun,niin he kuvittelevat,meidän taas tarjoavan.EI SANON MINÄ;TURHA NORKOILLA.Karavaanarit on omatoimisia ja omavaraisia,joten jokaisella vaunukunnalla on oltava ,omat siiderit ja eväät,en siedä norkoojia.Vastavuoroisesti,tietysti olisi suotavaa ,tarjota joskus meillekkin.Emme ole maksajia,vaikka hyvin meneekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kämppis, aikuinen yli 30-vuotias ihminen, pyysi meitä muita asukkaita huolehtimaan ja muistuttamaan häntä että hän muistaisi syödä. Joo mt-ongelmia, mut silti...

Tästä tuli mieleen kaverini, muutoin normaali aikuinen työssäkäyvä mies, joka pyytää usein että muut huolehtivat hänen asioistaan. Esimerkiksi jos sovimme yhteisen tapaamisen kuukauden päähän, hän pyytää että muut muistuttavat häntä kyseisenä ajankohtana, jotta muistaa tulla paikalle. Eli muut huolehtivat itsestään ja aikatauluistaan ja lisäksi pitäisi muistaa huolehtia tämä aikuinen ihminen paikalle, koska ei ilmeisesti halua käyttää kalenteria. Usein kukaan ei muista erikseen paapoa häntä mukaan ja sitten suuttuu kun emme muistuttaneet vaikka hän niin pyysi. 

Tunnen ihmistyypin. Sano, että et ole sen sihteeri. Ja voi hakeutua dementiatesteihin.

Menin aamulla työpaikalle istuskelemaan ja rupattelemaan.

Parin tunnin kuluttua pomo tuli puhumaan jotain töistä. Sanoin että tee ite.

Kaikenlaisia ihme tyyppejä siellä pyöriikin..

Vierailija kirjoitti:

Jonkun naapurustoon (okt-alue) muuttaneen alakouluikäiset - tai toinen on kyllä sen verran pienen näköinen että voisi olla nuorempikin - lapset on alkaneet ramppaamaan meillä oven takana ja kyselleen kovasti aina tyhjien pullopanttien ja ihan rahankin perään :D Eräänä iltana avasin hiusvärit päässä ovea vaativan ovikellonsoiton jälkeen, oven takana kaksi nenää kaivavaa tonttua joista toinen vaativasti kysyy että onko teillä panttipulloja, antakaa ne meille. Ihmettelin kovasti että ketäs te olette ja mihin niitä tarvitsette - ymmärrän kyllä luokkaretkien rahankeräyksen mutta eivät nämä itseään esitelleet, vaativat vaan niitä pullopantteja. Kun pulloja ei ollut niin pyysivät suoraan rahaa, toivotin hyvät illanjatkot ja laitoin oven kiinni. Sama toistui muutaman päivän päästä, "olisko teillä nyt niitä pulloja?". Kun pulloja ei vieläkään tullut, kävivät vielä ruinaamassa rahaa pihalla olleelta mieheltäni. Oon nähnyt näiden myös pysäyttelevän koiranulkoiluttajia ja mummeleita samoissa merkeissä, vanhempiin ihmisiin ehkä tehoaakin?

Joo ja ennenkuin joku pääsee sanomaan niin ihan kantasuomalaisia ja henkisesti kunnossa olevia vaikuttivat olevan, autistisen lapsen vielä ymmärtäisi ymmärtäneen vähän liian kirjaimellisesti sen että aina voi pyytää. On myös kokemusta lapsena niistä hävyttömistä kavereista jotka kuiskuttelee että mee pyytämään sun äidiltä jotain hyvää kun teillä aina kaapissa on, muttä tämä on jo aika uusi ulottuvuus lokkeiluun. 

Olen itse tavannut lapsia, jotka ovat pyytäneet kaupassa että antaisin vähän rahaa, jotta saisivat ostettua karkkia tms. No, en antanut, mutta ihan nätisti kysyivät. Mielestäni kyllä asiatonta. 

Juna-asemalla tuli vastaan ehkä kymmenenvuotiaita poikia, jotka rehvakkaasti pyysivät rahaa koska "ei olla syöty mitään ja pitäis saada ruokaa tuosta automaatista". Aha? No, sen lisäksi että minulle ei kuulu vieraiden muksujen ruokkiminen, juna-aseman automaatti ei sovellu ravinnonhankkimiseen kellekään. Vieressä olisi muutenkin ollut edullinen lähimarket. Taas kerran, asiatonta.

Huonokäytöksiset eskarit ovat ikävän tuttu ilmiö meidänkin perheessä. Vähäisiä sääntöjä pyritään rikkomaan, juurikin yllyttämällä omaa lasta. Ilmoitetaan suoraan, millaiset herkut tänään maistuisivat, tai että mitä aikuisen pitäisi heidän kanssaan juuri nyt puuhailla. Ekalla tapaamisella voidaan olla ihokontaktissa jne. estoitta. Olen ollut ihan huuli pyöreänä tämmöisestä käytöksestä, koska omassa lapsuudessani tämmöinen ei olisi tullut kuulonkaan- ja nyt se vaikuttaa enemmänkin valtavirtajutulta? Nämä kyseiset eskarit elävät ihan tavallisissa, työssäkäyvissä perheissä. 

OT: Rahan pyytäminen suoraan on kerjäämistä, mutta tuon pullopanttien haluamisen voisi muotoilla palvelukseksikin, eli tarjoutua viemään tyhjät pullot toisten puolesta kauppaan. Muualla maailmalla on kaikenlaisia palveluita, mutta Suomessa ei oikein osata tai haluta palvelukulttuuria, vaan tehdään kaikki itse. Joku kallispalkkainen korvakirurgikin pakkaa kiltisti kotonaan tyhjät pullot pussiin ja ajaa Prismalle jonottamaan pullokoneelle. No, kotiinkuljetukset ravintoloista ja ruokakaupoista on sentään yleistyneet Suomessakin. Se on iso apu arjessa, että joku kantaa ostokset kotiovelle.

Sukulaiseni asuu toisessa Euroopan maassa, ja siellä ikkunat ilman muuta pesetytetään ulkopuolelta noin kerran kuussa sitä varten talosta taloon kiertävällä pesijällä. Maksu käteen ja ikkunat on taas puhtaat. Tykkäisin tällaisesta itsekin, kymppi tai kaksi olisi pieni raha puhtaista ikkunoista, ja ammattilaiselta jolla on välineet valmiina se sujuu nopeammin kuin että itse kolistelen siivouskomerossa etsien oikeita tarvikkeita ja kerään motivaatiota aloittaa.

Kaffepulla kirjoitti:

Eikö noille kannattaisi sanoa, että kaupungin järjestyssäännön mukaan kerjääminen on kielletty. Ja että jos se jatkuu, joudumme valitettavasti ilmoittamaan poliisille.

Luulisi tehoavan?

Sääli heitteillä olevia lapsia. Siellä on varmasti isot ongelmat kotona.

Hyvä idea, täytyykin lapsukaisia muistuttaa jos näkyy. Selvästi arastelevat enemmän miestäni kun oli tuon rahankerjäyskyläilyn jälkeen pyytänyt, ihan asiallisesti mutta napakasti, lähtemään. Rajanaapuri sanoi että ovat käyneet heilläkin kerjuulla muttei osannut sanoa kenen lapsia olivat, eihän vanhemmatkaan välttämättä näistä kullannuppujen seikkailuista tiedä mitään niin tekisi ihan hyvää käydä kotiväen kanssa juttelemassa. Ihan lapsien parhaaksi toivon että kyse on enemmän ovelien pienten aivojen keksimästä karkkirahankeräystaktiikasta kuin kotihelvetistä.

Sain kutsun kaverini vauvakutsuille, joita järjesti eräs puolituttu. Eipä siinä mitään, kiitin kutsusta ja laitoin päivän kalenteriin. Sitten tuli ilmoitus, että kimppalahjan budjetti on sitten X euroa per naama. Taustalla ei ollut mitään keskustelua lahjan sisällöstä tai siitä, ovatko ihmiset edes halukkaita osallistumaan lahjaan. Kyseessä ei ollut ihan mitätön summa, ja vieraiden joukossa oli todella pienituloista porukkaa. Tuli väkisinkin fiilis, että juhlien ainut tarkoitus oli ostaa tulevalle äidille mahdollisimman kallis lahja ja laittaa muut maksumiehiksi.