Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Entinen työnantaja otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista, firmalla oli merkkipäivä ja halusi sinne vanhoja työntekijöitäkin juhlimaan firman taivalta. Kun juhlat koittivat, kiitteli juhlapuheissaan entisiä loirvailevia työkavereitani, eikä maininnut minua sanallakaan. Paitsi siinä vaiheessa kun pyysi minua jäämään juhlien jälkeen siivoamaan jälkiä. Näitä supertyöntekijöiksi nimittämiään ihmisiä ei pyytänyt. Taisi pitää minua ikuisena työrukkasena :D

Vierailija kirjoitti:

Entinen työnantaja otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista, firmalla oli merkkipäivä ja halusi sinne vanhoja työntekijöitäkin juhlimaan firman taivalta. Kun juhlat koittivat, kiitteli juhlapuheissaan entisiä loirvailevia työkavereitani, eikä maininnut minua sanallakaan. Paitsi siinä vaiheessa kun pyysi minua jäämään juhlien jälkeen siivoamaan jälkiä. Näitä supertyöntekijöiksi nimittämiään ihmisiä ei pyytänyt. Taisi pitää minua ikuisena työrukkasena :D

Ja sinäkö jäit siivoamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen työnantaja otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista, firmalla oli merkkipäivä ja halusi sinne vanhoja työntekijöitäkin juhlimaan firman taivalta. Kun juhlat koittivat, kiitteli juhlapuheissaan entisiä loirvailevia työkavereitani, eikä maininnut minua sanallakaan. Paitsi siinä vaiheessa kun pyysi minua jäämään juhlien jälkeen siivoamaan jälkiä. Näitä supertyöntekijöiksi nimittämiään ihmisiä ei pyytänyt. Taisi pitää minua ikuisena työrukkasena :D

Ja sinäkö jäit siivoamaan?

Juuen.

Sanoin vielä, että aika oli kullannut muistot :D

Kaveri pyysi minua seurakseen, kun oli menossa johonkin erikoislääkärille 200km päähän vieraalle paikkakunnalle. Ei olisi huvittanut, mutta suostuin pitkin hampain. No, kun olimme jo matkalla, tämä alkoi vaatia että minun pitäisi maksaa bensat. Olin pöyristynyt, minähän lähdin vain seuraksi, tein kaverille palveluksen, sanoin sen hänelle jo vittuuntuneena. Tämä vain jankkasi että minun pitäisi maksaa hänen ruuat (kun käytiin jossain bensiksellä syömässä) ja ne bensat, koska olin "päässyt" mukaan. En tietenkään maksanut, joten matka oli yhtä helvettiä ja jankkaus ja vaatiminen kesti koko kotimatkan. 😡

Itsellä on kanssa kaveri, joka on kyllä entinen kaveri, joka osasi lokkeilun ihan huolella. Lisäksi on muutenkin vastenmielinen ihminen, joten ihan syystä en ole enää tekemisissä.

Jo teininä häntä piti mopoilla kuskata ja hakea ”kun on matkan varrella” ilman korvausta ja kun hän on ”ainoa” jolla ei ole mopoa. Itse en sitten lopulta useiden kertojen jälkeen siihen suostunut ilman korvausta ja siitähän se kilahti. Hommasi kyydit muualta. Usein myös oli tätä että lompakko muka unohtunut ja maksaa kyllä takaisin. No ei maksanut ellei vaatinut rahoja ja silloinkin kehtasi vielä vääntää ettei ole niin ja niin paljoa velkaa, vaikka tosiaan oli. Toki jos sattui harvakseltaan tilanne olemaan toisin päin niin rahat piti seuraavana päivänä tulla vaikka itse saattoi odotuttaa kuukausitolkulla, luultavasti ajatuksena että velka unohtuu.

Huvittavinta oli ettei ollut mistään vähätuloisesta perheestä. Oli runsaat kuukausirahat ja oli vaatteet merkkiä ja sitä rataa ettei ollut siitä kiinni etteikö olisi vara maksaa ja ostella. Puhdasta hyväksikäyttöä.

Olen kuullut että ei ole muuttunut miksikään, sama meno jatkuu mutta ihmiset ovat liian kilttejä. Kyseinen henkilö osaa manipuloinnin paremmin kuin kukaa toinen tuntemani ihminen.

Tää on ehkä pahin. Entinen paras ystäväni petti minua puolisoni kanssa. Kun jäivät kiinni, toivoi ettei se vaikuttaisi väleihimme!

Olin kaverini kanssa ruotsinristeilyllä 90-luvun alussa. Kiltti kaverini oli lupautunut tuomaan useille omille kavereilleen ja tuttavilleen haju- ja partavesiä, niitä kun tuolloin sai laivalta edullisemmin. 

Risteily meni seuratessa ja harmitellessa kaverini jatkuvaa seuhtomista ja kirjanpitoa, mitä kullekin piti olla, kuinka paljon ja mitä maksaa. Sattui vielä yksi tilattu partavesi olemaan laivasta loppu ja tästähän alkoikin jännitys, että tuleeko Ruotsista täydennystä tax freehen! Eikä puhettakaan, että yksikään tuliaisten tilaajista olisi antanut rahaa ostoksiin etukäteen. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on serkku, joka perii rahaa kaikesta. Itse asun eri paikkakunnalla, mutta vanhat vanhempani aika lähellä.

Vanhempani ovat nyt kohteliaasti koittaneet viilentää välejä, onneksi pärjäävät vielä aika hyvin.

Esimerkiksi serkkuni saattoi tulla heille kylään, ja itse tarjoutua vaikka vaihtamaan verhot tai lampun ymv. Sen jälkeen oli käsi ojossa, kymppi tai kaksi olisi pitänyt saada. Yleensäkin joka kyläilyllä keksi jotakin pientä fixattavaa, josta olisi pitänyt saada maksu.

Yhteisen sukulaisen hautajaisiin vanhempani eivät hänen mielestään voineet mennä junalla, vaan hänen autoonsa sopi, tosin bensarahat tulivat kalliimmaksi kuin junaliput.

Oikeastaan huvittava tyyppi, niin kauan kuin vanhempani jaksavat pitää hajurakoa näistä ”kummipojan palveluksista”.

Ihan samanlaista toimintaa kuin romanikerjäläisillä, pyytämättä ojentavat ruusun ja käsi ojossa vaativat rahaa.

Entinen kämppis, aikuinen yli 30-vuotias ihminen, pyysi meitä muita asukkaita huolehtimaan ja muistuttamaan häntä että hän muistaisi syödä. Joo mt-ongelmia, mut silti...

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä, onko tämä niinkään mikään pyyntö, mutta pidin juttua ikävänä ja jopa härskinä.

Minulla on pitkät ja paksut hiukset, ja ihan mukavuussyistä pidän ne pitkinä - jos leikkauttaisin ne lyhyiksi, joutuisin juoksemaan alvariinsa kampaajalla, sillä hiukseni kasvavat nopeasti, ja minulla on pyörteitä, joten kampaus olisi aika hassun näköinen, jos en laittaisi hiuksiani jatkuvasti.

Muutama vuosi sitten kaverini sanoi, että syntymäpäiväni kunniaksi hän voisi kustantaa minulle kampaamokäynnin. Sehän olisikin ihana lahja! Mutta. HÄN sanelisi, mitä hiuksilleni tehtäisiin. Hän oli päättänyt, että minulle sopisi niin hyvin lyhyt, kerrostettu polkkatukka otsiksella. Siinähän olikin sitten oikeastaan kaikki ne hiusjutut, joita inhoan, enkä edes muilla pidä niitä kovinkaan hyvännäköisinä.

Sanoin ystävälleni, että kiitos ei - jätän lahjan lunastamatta, koska en todellakaan suostuisi tuollaiseen, enkä myöskään halua käyttää hänen lahjaansa siten, että hänelle tulisi siitä paha mieli. Aika kauan ystäväni jaksoi painostaa minua hankkeeseensa, ja loppujen lopuksi taisi suutahtaa, kun huomasi, etten anna periksi.

"Kaverisi" oli kateellinen pitkistä kauniisti hiuksistasi ja olisi halunnut laitattaa sulle rumat hiukset, jotta hän ei näyttäisi niin rumalta vierelläsi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin aina välillä tuuraamassa kaverini koirahoitolassa lyhyelläkin varoitusajalla. Ehdotti, että ei maksaisi rahalla vaan ottaisi minun koirani sinne sitten hoitoon kun menisin matkalle x joka oli tiedossa. Merkittiin vielä lomani kalenteriin. Kun olin lähdössä matkalle, ilmoitti ettei siellä olekaan tilaa. Olin tehnyt 50 tuntia ilmaiseksi töitä.

Höh? Juuri tätä vartenhan raha on vaihdon välineeksi nimenomaan keksitty. Ei tarvitse merkata kalenteriin mitään eikä muistaa, kuka on kenellekin palveluksen velkaa. A maksaa B:lle palveluksista ja myöhemmin B maksaa A:lle ja molemmat ovat tyytyväisiä.

Miehen kaveri olisi halunnut ennalta määrittelemättömäksi ajaksi lainaan autoa, joka olisi pitänyt tankattuna tuoda 200km päähän pihaan ja hyvää hyvyyttään omaan piikkiin vielä matkustaa jollakin kotiin. Kun hän tietää että se on käyttämättömänä suurimman osan ajasta - ehkä siksi että on rakkaudella ja isolla euromäärällä miehen entisöimä museoauto. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Oma kaverini jäi työttömäksi ja masentui jonkun verran (paljon jaksoi kumminkin koko ajan olla menossa muiden kaverien kanssa) ja halusi jotain vaihtelua. Sovimme, että tekisimme yhdessä Tallinnan päiväristeilyn, minä maksan kun hän on työtön. Ostin siis risteilyliput, otin vapaapäivän ja matkustin junalla edellisenä iltana Helsinkiin, yövyin hotellissa, koska "hän on nyt niin väsynyt, ettei oikein jaksa laittaa mitään tai edes seuraa". Aamulla sain tekstarin, jossa hän kertoi olevansa liian väsynyt lähtemään Tallinnaan, mutta lipun voisin toimittaa hänen yhdelle muulle kaverilleen, joka voisi sen käyttää, "ettei mene koko matka hukkaan".

Sanoin, että tässä meni nyt hukkaan vähän enemmän kuin yksi reissu minun silmissäni, joten en välitä lipusta enkä tietenkään lähde sitä minnekään kuskailemaan. 

Se oli viimeinen yhteydenotto se.

Mulla ei ollut yhtä paha tilanne, mut ystävä lapsuudesta asti, myöskin työtön tuolloin ja tiukkaa oli. Kaikki aina huonosti jne. Mitkään mun piristysyritykset eivät kelvanneet mutta hyötyä minusta olisi kyllä voinut jonkun toisen kanssa.

Pyysin häntä usein eri tapahtumiin kanssani niin ettei tarvitse maksaa mitään. Ei kelvannut tai peruutti viime hetkillä. Sitten kun joku tapahtuma kiinnosti, niin että menisi jonkun toisen kuin minun kanssani, olisi lippuja pitänyt löytyä.

Mulla on tietystä syystä tietyntyyppisiin tilaisuuksiin mahdollisuus toisinaan saada edullisemmin tai välillä jopa vapaalippuja, eli itse siis en olisi isosti kärsinyt vaikka olisin avittanutkin ja joitakin kertoja niin teinkin. Kuitenkin jos ei koskaan halua mennä minun kanssani vaan mielenkiinto ja halu tulee aina jonkun toisen kera piristyä, niin ei minun tarvitse niitä hetkiä sponsoroidakaan, kun kuitenkin lippujen eteen joudun vaivaa näkemään.

Kun tämän kuvion tajusin, niin seurasin tilannetta aikani, kun en ensin halunnut uskoa todeksi. Joskus kieltäytyi ihan suoraan, ettei häntä voisi vähempää asia kiinnostaa ja sitten seuraavassa viestissä tuli, että hän menee juurikin ehdottamaani paikkaan jonkun toisen kanssa, eikä siis viitsi kahta kertaa saman päivän aikana samaa. Minä siis olin pyytänyt ensin. Tämä oli yksi viimeisistä niiteistä. Vähensin yhteyden pitoa ja nykyisin se on oikeastaan jäänyt kokonaan. Itse ei ymmärrä syytä, mutta henkilönä joka tietää kaikesta kaiken eikä itsessä ole ikinä vikaa, sellaista on varmaan vaikea ymmärtää. Itse olisin siis kaivannut eniten sitä vastavuoroisuutta ystävänä, siis siinä mielessä että nähdään ja tehdään jotain hauskaa yhdessä, halua olla ystävä, ei se likasanko johon kaadettiin ne paskimmat fiilikset ja heitettiin sitten nurkkaan kun oli hyvä fiilis muiden ystävien kanssa pitää hauskaa.

Työparin yrittää teettää minulla työnsä. Hän on työsuojelupäällikkö, minulla ei ole roolia työsuojeluorganisaatiossa. Välillä koen itseni ihan paskaksi, kun toinen selvästi tarvitsee apua. Toisaalta en halua omien työtehtävieni kustannuksella auttaa häntä. Kyseinen nainen on tehtävän saanut sukulaisuussuhteellaan ilmeisesti ilman mitään pätevyyttä. Laiska paska.

Vierailija kirjoitti:

Meiltäkin alkoi naapuri kinuta polttopuita kun tyhjensimme mummin taloa ennen myyntiä. Tarvitsi kuulemma paljon polttopuita ja olisi ollut helppo kantaa ne mummin varastosta heille. Ei sitten ajatellut yhtään, että puulämmitteisessä talossa kuuluu jättää ostajalle polttopuita, että ostaja pystyy lämmittämään taloa. 

Tässä on ihan selvää, ettei mummin polttopuut naapurille kuulu, mutta kyllähän talon ostaja sentään huolehtii talon lämmityskuluista, eikä ole mikään oletus, että puulämmitteisessäkään talossa olisi halot valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Olin tehnyt ystävälleni monia palveluksia, kuljettanut häntä, hakenut lasta tarhasta ja ollut lastenhoitoapuna kun hänen autonsa oli rikki. Ystävä ehdotti laulutuntia palkaksi kun on laulunopettaja. Sopihan se, ystävä ehdotti aikaa ja kertoi missä ja milloin pitäisi olla. Kun menin paikalle ihmetteli mitä teen hänen työpaikallaan ja muistutin tapaamisesta. Suuttui, kun en ollut muistuttanut häntä asiasta. Siis hänen itse toissapäivänä ehdottamastaan asiata, josta oli watsapp viestit ym tallessa.

Hänellä oli illaksi sovittu ystävien kanssa illallinen, joten hän halusi mennä valmistautumaan illalliselle. Ei myös pahoitellut turhaa vaivannäköäni tai asian peruuntumista, saati ehdottanut uutta aikaa. Hehkuttaa yhä miten hyviä ystäviä olemme ja autamme toisiamme vastavuoroisesti...

Vähän sama, kaveri laittoi omasta aloitteesta useita "ois ihana nähdä" viestejä ja tarvi siinä samalla palvelustakin. Selvisi pari päivää ennen tapaamista, ettei palvelus onnistukaan. Ei se mitään, ihana nähdä silti.

Pari päivää meni ja tapaamispäivä tuli ja tuli myöhään iltapäivästä viesti että kävi jo paikkakunnallani, mutta unohti tulla käymään.. Eipä tarvi ihmetellä miksi unohti.

Minulta unohtui sitten kaveruus, koska muunlaisia unohduksia kohdallani hänen toimestaan oli tapahtunut muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin aina välillä tuuraamassa kaverini koirahoitolassa lyhyelläkin varoitusajalla. Ehdotti, että ei maksaisi rahalla vaan ottaisi minun koirani sinne sitten hoitoon kun menisin matkalle x joka oli tiedossa. Merkittiin vielä lomani kalenteriin. Kun olin lähdössä matkalle, ilmoitti ettei siellä olekaan tilaa. Olin tehnyt 50 tuntia ilmaiseksi töitä.

Höh? Juuri tätä vartenhan raha on vaihdon välineeksi nimenomaan keksitty. Ei tarvitse merkata kalenteriin mitään eikä muistaa, kuka on kenellekin palveluksen velkaa. A maksaa B:lle palveluksista ja myöhemmin B maksaa A:lle ja molemmat ovat tyytyväisiä.

Ja eikun lähetät 50 tunnin laskun tehdystä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työnantaja otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista, firmalla oli merkkipäivä ja halusi sinne vanhoja työntekijöitäkin juhlimaan firman taivalta. Kun juhlat koittivat, kiitteli juhlapuheissaan entisiä loirvailevia työkavereitani, eikä maininnut minua sanallakaan. Paitsi siinä vaiheessa kun pyysi minua jäämään juhlien jälkeen siivoamaan jälkiä. Näitä supertyöntekijöiksi nimittämiään ihmisiä ei pyytänyt. Taisi pitää minua ikuisena työrukkasena :D

Taisit olla tuossa työpaikassa se liian ahkera + liian vaatimaton ihminen. Sellaista helposti käytetään hyväksi ja pidetään jonain ilmaisena runsaudensarvena, noin muutenkin kuin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen adoptoitu, ja mummini (eli adoptioäitini äiti) antoi vielä eläessään minulle sekä lottapukunsa että kaksi valokuva-albumiaan. Sanoi vielä, että tietää minun osaavan niitä arvostaa. Ja niin osaankin, puku on tallessa pukupussissa omassa kaapissani ja albumit vitriinissä pölyltä suojassa. 

Mummin kuoltua äitini sisko soitti, ja sanoi että haluaisi nähdä ne albumit. Aikataulut ei meinanneet mennä yksiin, ja tätini sitten hermostui ja sanoi, että ne albumit pitää säilyttää suvussa, ja että minun pitäisi antaa ne hänelle. Se oli aika loukkaavaa.

ehkä hän on ajatellut että jossain keski-iäsä adoptiolapset haluavat löytää omia biologisia vanhempiaan, ja jos löydät heitä, kiinnostuksesi saattaisi siirtyä luonnollisesti sen puolen sukusi asioihin/sukututkimukseen. Itselläni kävi nimittäin niin että tutkin omaa sukuani, ja yritin saada jostain oman isoisoäitini kuvan (edes kopiodun), joten otin yhteyttä erääseen toisessa maassa asuvaan hänen lapsen lapsenlapseensa, Hänen vanhempansa oli adoptoitu . Lopputulos oli, ettei hänellä ollut yhtäkään valokuvaa omasta isoisoäidistään, vaikka hänen juuri kuollut "mummonsa" oli siis tämän haetun naisen tytär ja taatusti hänen jäämistöstään olisi voinut löytyä oman äitinsä kuva, edes yksi, vaikka ne olisikin olleet harvinaisia nuina aikoina. Petyin. Ei häntä oikeasti kiinnostanut esivanhempansa (adoptoidut) samalla tavalla kuin minua olisi. Miksi muutenkaan sinä haluaist ainoana suvustasi säilyttää toisten biologisten esivanhempien kuvia, vaikka olisitkin ollut läheinen, mutta mielestäni oikeus kuviin pitäisi olla yhtäläinen kaikilla.

No tässä on kyllä ketjun härskein kommentti. Vaikka kyseessä olikin adoptiolapsi, hänen perheensä ja sukunsa se kanssa on. Ei se biologia ole ainoa määrittelevä asia. Joku biologinen lapsi tai lapsenlapsi ei arvosta välttämättä suvun perintöesineitä, mutta koko ikänsä suvussa kasvanut adoptiolapsi voi hyvinkin arvostaa. Törkeää kommentointia. 

No kerroin vaan totuuden, juuri näin tapahtui. Sukuun adoptoidun jälkeläisiä ei kiinnostanut tippaakaan " adoptiosukunsa" esipolvet eikä sukututkimus. Näin kävi. Ei edes isomummonsa kuva. Mitä suuttumista sulla tässä on, minunhan se pitäisi suuttua. Kenties kaatiksella nuo valokuvat.

Siis mitään valokuviahan ei välttämättä ollut vaan sinä nyt oletat että kuvia on ollut ja ne on tylysti heitetty roskiin koska ilmeisesti ketjun yhden lenkin muodostavat sukuun lapsena adoptoidtu..  Vaikka itsekin sanot, että valokuvat ovat tuona aikana olleet vielä harvinaisia. Jos joku yksittäinen valokuva on ollut niin sillähän on ollut vuosikymmeniä (vai peräti vuosisata?) aikaa kadota, mennä pilalle tai roskiin. Kauhea asennevamma sukuun adoptoituja kohtaan :D 

Ja mitä sukututkimukseen tulee, ei kiinnosta minuakaan. En ole adoptoitu. Mummollani ei ole yhtään kuvaa tallessa omasta äidistään eikä isoäidistään. Eivätkä hekään ole adoptoituja :D