Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Miehen ex työkaveri muutti pois paikkakunnalta. Häneltä jäi kuitenkin ns kesäauto tälle paikkakunnalle jossa asumme. Auto oli rekisterissä siis vain avoautokeleillä. Tämä mies kehtasi pyytää mieheltäni ,että eikö auto vois olla meidän pihassa parkissa talvet. Sama mies pyysi mieheltäni, että voisiko hän opettaa kalastusta tämän miehen pojalle, kun mieheni kävi paljon veneilemässä. Tämä mies itse siis ei aikonut kalastusreissulle tulla mukaan, ja hänen poikaansa mieheni ei ollut ikinä edes nähnyt. Onneksi mieheni ei näihin lähtenyt mukaan.

Olisi mielenkiintoista lukea jonkun hyväksikäyttäjän tarinoita siitä mistä tällainen röyhkeys kumpuaa, onko se kasvatuksen tulos, onko vanhemmat olleet samanlaisia hyväksikäyttäjiä vai sikiääkö tällaine röyhkeys omasta luonteesta. Itse en ole koskaan pyytänyt keneltäkään mitään ja jos joudun  jotain palvelusta pyytämään, korvaan aina reilusti ja kiitän ja annan esim ravintolassa aina hyvin tippiä, paitsi jos palvelu tai ruoka on poikkeuksellisen huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Isän vaimo kehtasi pyytää antamaansa lasten elokuvaa takaisin sillä perusteella jos olemme jo katsoneet sen.

Täh? Onhan tää parodiaa ironiaa ja jotain vtun sarkasmia ja läppää??

Avauduit sitten tuolta pohjalta. Elämäsi kovin koettelemus? Onks taas tylsää kun on niin helppo elämä?

Mä olen aina vihannut eniten näitä kyytien pummijoita. Autossa kököttäjiä, jotka ei edes kahvikuppia tarjoa kiitokseksi saati rahaa.

Esimerkki:

- Olin kurssilla toisella puolen Suomea. Samassa ryhmässä ollut nainen kysyi, että pääseekö minun kyydissä kotinsa suuntaa, voi jatkaa sitten julkisilla. Sanotaan näin, että itse asuin vaikka Vaasassa ja kurssi oli Joensuussa, tämä lisäkyytiläinen olisi asunu noin 50km ajoreitistäni sivuun jossain pikkupaikkakunnalla.  Mainosti, kuinka voin vain tipauttaa hänet siinä matkalla ja eräs ystävä tulee hakemaan. Ettei tarvi ajella hänen takiaan, pääsee lähemmäksi vain. No, kivahan oli juttuseuraa saada. Sitten alkoi yhtäkkiä huoli, että lääkettä täytyy hakea ja heti pitkin etsiä joku apteekki ja ajella sen perässä. Koska oli nälkä, koska jano jne. Koko matkan oli kaikenlaista pientä säätämistä ja ajelua kaikenlaisten tarpeiden perässä. Lopulta lähestyttäessä sitä paikkaa, jossa pitäisi jäädä kyydistä, niin ystävä ei pääsekään hakemaan ja minä jouduin ajamaan sen noin 100km ylimääräistä heittääkseni kotiin. Matkalla juteltiin, että on vähän nälkä ja perillä poikkesimme kebab-paikassa, ei puhettakaan, että olisi tarjonnut mitään. Huikkasi vaan kiitit pihassa ja meni kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina vihannut eniten näitä kyytien pummijoita. Autossa kököttäjiä, jotka ei edes kahvikuppia tarjoa kiitokseksi saati rahaa.

Esimerkki:

- Olin kurssilla toisella puolen Suomea. Samassa ryhmässä ollut nainen kysyi, että pääseekö minun kyydissä kotinsa suuntaa, voi jatkaa sitten julkisilla. Sanotaan näin, että itse asuin vaikka Vaasassa ja kurssi oli Joensuussa, tämä lisäkyytiläinen olisi asunu noin 50km ajoreitistäni sivuun jossain pikkupaikkakunnalla.  Mainosti, kuinka voin vain tipauttaa hänet siinä matkalla ja eräs ystävä tulee hakemaan. Ettei tarvi ajella hänen takiaan, pääsee lähemmäksi vain. No, kivahan oli juttuseuraa saada. Sitten alkoi yhtäkkiä huoli, että lääkettä täytyy hakea ja heti pitkin etsiä joku apteekki ja ajella sen perässä. Koska oli nälkä, koska jano jne. Koko matkan oli kaikenlaista pientä säätämistä ja ajelua kaikenlaisten tarpeiden perässä. Lopulta lähestyttäessä sitä paikkaa, jossa pitäisi jäädä kyydistä, niin ystävä ei pääsekään hakemaan ja minä jouduin ajamaan sen noin 100km ylimääräistä heittääkseni kotiin. Matkalla juteltiin, että on vähän nälkä ja perillä poikkesimme kebab-paikassa, ei puhettakaan, että olisi tarjonnut mitään. Huikkasi vaan kiitit pihassa ja meni kotiinsa.

Sama juttu, mulle on tästä tullut jo jonkinlainen trauma. Esim kun käyn harrastuksissa, niin yritän mahdollisimman nopeasti aina lähteä pois ettei kukaan vaan änkeä kyytiin. Sillä jos kerran sen tekee, niin seuraavaksi jo sovitaankin miten voidaankin kulkea nämä matkat yhdessä. Josta taas seuraa hirveä säätäminen aikatauluista yms

Mitään palkkioksi ei tietenkään saa näistä kyydityksistä. Itse en ikinä koskaan änkeä kenenkään kyytiin.

äiti vei säästöt kirjoitti:

Muistan kuinka oma äiti kertoi että oli siirtänyt tililtäni 3000e omalle tililleen maksuna tai lainana tavallaan siitä että oli niin hyvä äiti minulle. Hän kertoi että olisi voinut laittaa kuitin kaikista ostoksista mitä sain lapsena ja nuorena. Hän on hyvin oikeistolainen ihminen. Talous tulee aina perheen edelle kaikessa.

Minä sitten ajattelin että kun isä teki pitkän työuran ja lopulta kuoli ennen eläkeikää, niin otan hänen eläkkeensä tavallaan työttömyystukina. Ja ne kaikki maksetut verot.

Jätin myös lapset tekemättä, koska en halua mennä omien lasten tileille ja siirtää sieltä sitten maksua kustannuksista joita he aiheuttivat minulle.

En osaa laskea kuten äitini osaa. Esimerkiksi markat ja sen aikaisten muovilelujen hinnat euroihin. En ymmärrä miten hän teki sen.

Vertasiko hän plaston muovimopon markkahintaa 70-luvulta tähän päivään vai miten...

Sairas maailma missä eletään.

Olen tosi pahoillani että olet jotunut kokemaan tuollaista paskaa. Millainenkohan sinun äitisi lapsuus ja nuoruus on ollut? Ja hänen vanhempansa? Luin jälkikäteen ketjusta mistä kyse ja moni uukin ymmärsi kuinka kohtuutonta touhua. Sinusta voi silti tulla hyvä äiti, vaikka järkyttävää epäoikeudenmukaisuutta jouduit kokemaan, jos sinusta ikinä vain siltä tuntuisi. Tsemppiä, toivottavasti ei ole enää paljon maksettavaa <3 - Saga

Mulla on tai nimenomaan OLI kaveri joka oli aina pummaamassa jotain ilmaiseksi. 30v ja käynyt vain peruskoulun, sanoi suoraan ettei aio koskaan mennä töihin ja elää vain sossun tuilla koko elämänsä. Valitti välillä kun ei ole rahaa ja lainaili kaikilta aina(hän on mies siis) ite en lainannut koskaan periaatteesta , koska jos ei työntekokaan kiinnosta ni rahaa eikä lainaa tipu. Aina ajeltiin mun bensoilla joka paikkaan lähes päivittäin vuosia... On kova valehtelemaan ja puhui kaikista myös aina paskaa. Myös minusta johon se kaveruus lopulta päättyikin kun kuulin tästä, keksi valheita jotka ei ollut totta jotta sai mehukkaita juttuja kerrottua muille. Kaiken huippu kun pisti viestiä joskus että voinko hakea kaverilta hänet ja heittää kotiin, suuntaansa olisi tullut yli 20km. Palkkioksi olisin kuulemma saanut kupin kahvia jotka olisi keitetty tämän kaverin kahveista jonka luona hän oli majaillut

En todellakaan hakenut😂

Tuli mieleen myös juttu toisesta kaverista. Oltiin yläastella kavereita ja muutaman kerran nähtiin myös täysi-ikäisinä kun hän oli saanut lapsen jonka jälkeen yhteydenpito jäi moneksi vuodeksi. Yksi päivä oli yrittänyt vuosien jälkeen soittaa ja kun soitin takaisin(ajatteli että pyytää kahville vuosien jälkeen) mutta hän kysyikin lapsenvahdiksi koko illaksi/yöksi hänen lapselleen jotta hän pääsisi baariin!!???(oli yh huoltaja) siis en ollut nähnyt vuosiin ja nyt pitäisi mennä koko yöksi hoitamaan hänen lastaan ja palkkioksi kuulemma olisin saanut syödä jääkaapista mitä haluaisin! Wau mikä palkkio.😂

Joo en suostunut..oli "töitä".. vaikka kuinka jankkasi ja rukoili.. lopulta uskoi etten tule

Aikuiset poikamme maalasivat kesällä talomme katon. Ensin se pestiin ja jotain pikku korjauksia tehtiin, sitten maalattiin pariin kertaan. Pojat painoivat hommia yötä päivää kun säät olivat hyvät. Meillä oli vuokrattuna iso nosturi jolla päästiin korkealle. Lisäksi oli tietysti turvavaljaat ja turvakengät. Naapurin mies kyttäsi hommia kolo ajan,kävi pihassamme ja höpötti ja häiritsi työntekoa. Kun homma alkoi olla loppusuoralla, niin ukko alkoi kysellä pojilta, että kun teillä on nuo vehkeet ja nosturi, niin pesisittekö hänenkin kattonsa.

Toinen pojista, joka siihen aikaan teki työkseen kattohommia sanoi ukolle, että sopiihan se jos hinnoista sovitaan, hän voi tehdä tarjouksen. Ukko häipyi heti omalle tontilleen, eikä asiasta enää puhuttu.

Luuli vissiin, että homma tehdään ilomielin jollain Kossupullolla.

Tulee mieleen naapuri. Lapsemme olivat samassa hoitopaikassa. Eivät kuitenkaan kavereita keskenään. Lupasin viedä naapurin pojan samalla kyydillä, kun heille syntyi sisarus ja äiti vaikutti väsyneeltä. En tiennyt että järjestely oli pysyvä, syksystä kevääseen sitä jatkui. Naapuri työnsi joka aamu kyytiläisen aidan raosta meidän puolelle. Ei mitään vastavuoroisuutta tai kiitosta. Kesällä poika ilmestyi pihallemme käyttämään trampoliinia ja uima-allasta. Tämä oli jo ihan liikaa, jouduin olemaan lapsenvahtina. Ilmoitin vanhemmille, joiden mielestä poika kyllä "saa" olla ja osaa uida. Kielsin kuitenkin.

Ei aikaakaan kun naapurit kysyivät, josko voisivat tehdä kasvimaan meidän puolelle, kun meillä on turhaa tilaa tontillamme. Tähän vedin rajan.

Kysyin isääni avuksi muuttooni. Hän lupasi tulla, jos maksan tuntipalkkaa. Kiitti hei, ehkä mä pärjään kavereidenikin kanssa, ei tartte auttaa!

Olen rekrytoija, ja työssäni ihan loppuun palamassa. Sitten vielä iltaisin pitäisi katsoa puolituttujen CV:t kuntoon ja auttaa heitä kirjoittamaan työhakemuksia. Ilmaiseksi toki, aina parin tunnin väännöt noissa kun pikaohje ei riitä.

Ystävä ehdotti,että haen vappuaattona hänen poikansa tyttöystävineen klo 02 yöllä naapurikaupungista, koska nuorilla ei ole siellä yösijaa eikä kyytiä minnekään, menevät uskonnolliseen kokoukseen. Ei todella käy.

Anoppi hamstraa tavaraa ja kiikuttaa kaikenlaista roinaa myös meille. Vaikka on kielletty. Kun on niin hyvää ja kivaa tavaraa. Osa on viety suoraan kaatopaikalle omalla kustannuksella ja osan olen myynyt kirppiksellä. Kun anoppi kuuli tämän, hänestä hänen kuuluu saada kaikki rahat, jotka tavaroiden myynnistä tulee.

En nyt oikein tiedä, mikä tässä edes olisi ns oikea käytäntö. Tavarat on väkisin meille kielloistamme huolimatta tuotu, jätetään vaikka portaille jos emme ole kotona. Sitten minä putsaan ne, hinnoittelen, vuokraan kirppispöydän ja maksan viikkovuokran, ajan kirppikselle ja takaisin kun käyn siivoamassa ja täydentämässä pöytää päivittäin. Ja sitten pitäisi luovuttaa kaikki tuotto anopille.

Meidän uuden talon naapuri vaati, että raja-oja kaivetaan meidän puolelle. No, ei kaivettu (eikä kyllä oltu heidän kanssaan muutenkaan tekemisissä)

No eihän se mummon perintö sinulle kuulukaan, vaan sen mummon omalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi hamstraa tavaraa ja kiikuttaa kaikenlaista roinaa myös meille. Vaikka on kielletty. Kun on niin hyvää ja kivaa tavaraa. Osa on viety suoraan kaatopaikalle omalla kustannuksella ja osan olen myynyt kirppiksellä. Kun anoppi kuuli tämän, hänestä hänen kuuluu saada kaikki rahat, jotka tavaroiden myynnistä tulee.

En nyt oikein tiedä, mikä tässä edes olisi ns oikea käytäntö. Tavarat on väkisin meille kielloistamme huolimatta tuotu, jätetään vaikka portaille jos emme ole kotona. Sitten minä putsaan ne, hinnoittelen, vuokraan kirppispöydän ja maksan viikkovuokran, ajan kirppikselle ja takaisin kun käyn siivoamassa ja täydentämässä pöytää päivittäin. Ja sitten pitäisi luovuttaa kaikki tuotto anopille.

Sanot anopille että maksaa sitten tavaroiden säilytyskuluja sinulle tuon saman summan minkä sait myynnistä, ei välivarastointikaan ilmaista ole.

Mitähän ihminen tekee vihollisilla, kun on tämmöisiä kavereita? Melko rajattomia ihmisiä tunnette, huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni oli 2vkoa vanha kun tuore isoäiti, anoppini, alkoi vihjailla että eikös lepo maittaisi, pitkät yöunet - hän kyllä hoitaa vauvan, saisi vieläpä nukkua mummin vieressä. Heräsin vauvan kanssa noin kolmesti yössä ja pärjäsin oikein hyvin. Kerroin ettei vauva todellakaan yökyläile vielä ainakaan vuoteen. Anoppi sai kohtauksen, huusi että omin hänen lapsenlapsensa ja että on ennenkin lypsetty maitoa pulloon ja annettu mummoille vauva hoitoon, on se vauva kuitenkin mumminkin! Tämä vaatimus oli vasta alkusoittoa kaikloelle, rauha saatiin vasta melkein 300km päähän muuttamalla. Törkeää mielestäni, varsinkin kun anoppi kiinnostui minusta vasta kun olin raskaana.

Harvemmin tulee kirjoitettua tänne vastauksia mutta tästä pomppas verenpaine ja saanut vielä yläpeukkua. Itse äärettömän lapsenlapsi-rakkaana mummuna alkoi aivan ahdistaa tämä. Liian nuori äiti ja hormoneissaan, yhdistelmä joka jättää tuoreen isoäidin sylin tyhjäksi. Olisit voinut ehdoittaa päiväseltään hoitamisia tai vain oleilua, eihän se anoppisi mitenkään ole voinut tietää kuinka tarkat näkemykset sinulla on. Ekakertaisen, nuoren äidin kaikkivoipaiset luulot joita halusi toppuutella...? En tiedä mitä tekisin jos miniäni tekisivät vastaavan tempun minulle, ei sitä tuskaa voi ajatellakaan. Vielä näet mitä teit mutta liian myöhään. Meillä mummuilla on sanaton nautintaoikeus,hoivausoikeus ja auttamisoikeus ;) Maailman paras "työ". Olisit lähtenyt miehesi kanssa tanssimaan ja antanut pienen nauttia oman isoäitinsäkin seurasta välillä. Täytyy muistaa toisaalta sekin että nettiin kirjoitetaan myös ihan mitä sattuu, tiedä onko lasta koskaan laittanutkaan, halunnut viljellä pahaa mieltä tänne sivuille...

Ei, teillä mummoilla ei ole sanatonta nautintaoikeutta yms., vaan oikeus viettää aikaa lapsenlapsen kanssa ansaitaan omalla käytöksellä, ja lapsen ja lapsen vanhempien rajojen kunnioittamisella.

Täällä oli monikymmensivuinen keskustelu aiheesta ”rajattomat isovanhemmat”, voidaan siellä jatkaa keskustelua käytöksestäsi ja vaatimuksistasi, jotka näin ulkopuolisen korvaan eivät kuulosta ihan terveeltä ja asialliselta.

Sukupolvien ketju, isovanhemmalta saadut juuret, omat geenit lapsenlapsessa, siinä muutama syy miksi on katsottu (aikojen alusta?) että mummut kuuluvat kuvaan. Mummun syliin pääsee isompanakin kun nuorempi polvi paahtaa elämää . Ei ruveta edes tinkaamaan rajoista ja niiden puitteista kun tunneasioissa pätevät vähän muutkin asiat. Rajat ovat ne, että rakkautta ei kielletä koskaan, mutta puhutaan suoraan ja eletään samassa tahdossa, pienten hyväksi kaikki... Nykylasten ongelmat ovat lisääntyneet tismalleen samaa tahtia kun vanhemmat ovat omineet lapset itselleen, ei puhettakaan mummusta lapsivuoteen äärelle kuten aiemmin tehtiin ja kaikki hyötyivät -eniten se tärkein. Ikä muuttaa tuon sinunkin kiukkusi, ns. arvot pehmenee..

Voi hellanlettas mummeli. Meillä vanhempi sukupolvi sano adios ja muuttivat etelän lämpöön. Siellä maittaa viinit, drinkit ja aurinko. Kiinnostaako lapsenlapset? Nada.

Teitä mummoja on moneen lähtöön., harvat teistä on mitään pyhimyksiä.

Paljon moititaan että joutuu tekemään jotain ilman korvausta. Ihan sama vaikka reilua korvausta tarjoaa. Ei kukaan silloinkaan halua auttaa, naama vääränä ollaan niin tyrmistyneinä auttamisen ajatuksestakin. Olen tarjonnut esim. 10e muutaman kilsan matkasta kaupassa käyttämisestä tai töihin viennistä, en ole kyytiä saanut. On itku monesti tullut.