Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Meillä on ns paraatipaikalla airbnb ja käyttöaste on suht kova.

Asutaan itse samassa taloyhtiössä ja avainten luovutus on hoidettu kätevästi.

Melkein voisi sanoa viikottain tulee viestejä tutuilta/sukulaisilta voivatko he tulla sinne asuntoon asumaan. Jopa serkku oli työntämässä sinne lastaan, opiskeluasunnoksi.

Oon kertonut asunnosta on lainaa yli 200 000 e, varaa ei ole antaa asua ilmaiseksi, varaukset sivujen kautta, kiitos.

Yöhinta on 60-120 e ja serkku ehdotti maksaa 60 euroa käteen per viikko.

Nauroin ja sanoin älä unta nää. Oli sitten viesti mennyt äidilleni

Serkku on varakas lääkäri ja omistaa ainakin 3 sijoitusasuntoa. Mutta ei Helsingissä, kun niihin tuottoihin ei täällä pääse.

Kaikkia k-päitä se leipä elättääkin. Oli pakko lppettaa lukeminen toisen sivun jälkeen kun rupes kiukku nousemaan moisten ääliöitten touhuista mitä kerkesin lukea.

Olimme ystävän kanssa tulossa pidemmältä automatkalta. Hänen aikataulun vuoksi ei pysähdelty ajan säästämiseksi, vaikka minun olisi kahvin juonnin seurauksena pitänytkin päästä pissalle. No, ajattelin että pidätän hänen luokseen ja pääsen siellä. Mutta hänpä ilmoitti pihassa että heillä on sotkuista, eikä ilkeä ottaa vieraita. Ajattelin hänen sanovan sen ns. muuten vaan, mutta sanoessani että minun olisi oikeasti pakko päästä pissaamaan, totesi hän vain että onhan tuolla vähän matkan päässä huoltoasemia. Olipa kiva ruuhka-aikana lähteä ajelamaan aivan järkky kupla otsassa.

Kaveri ei halunnut maksaa baarissa itse, kyseli aina miehiltä että voitko tarjota mulle (luuli olevansa hyvännäköinen.) Kerran minun olisi pitänyt mennä etsimään jotain tyyppejä jotka on kuulemma luvanneet tarjota, kun hän menee tiskille jonottamaan. En suostunut.

Mentiin reissuun liftaamalla, sovittiin että minä maksan alkumatkan bensarahat ja hän loppumatkan. Minä maksoin kiltisti, mutta kun hänen hommaama kyyti pyysi bensoja niin hän sanoi vaan että "ethän sinä meiltä ole rahaa vailla". Maksamatta jäi. Olin pöyristynyt.

Kertoi myös olevansa niin hyvännäköinen, että joutuu rumentamaan itseään ettei muut naiset ole kateellisia. Onhan tuollainen aika jaloa muita naisia kohtaan :D

Kaveruus loppui kun keksi päästään että olen hänelle velkaa, ei sanonut tästä minulle henkilökohtaisesti vaan ryhmächatissa ja vaati yhtä esinettä minulta "että ollaan sujut".

Uskomatonta käytöstä, voisin jatkaa vaikka miten pitkään. Tyypillä on varmasti selitys joka asiaan ja oikein toivon että tunnistaa itsensä jos lukee tätä palstaa. Epäilen kuitenkin, ettei kykene näkemään itsessään mitään vikaa.

Mitään erityisen törkeitä ei ole osanut omalle kohdalle, mutta tässä joitain:

-Veljen vaimo ehdotti, että kun he ovat kesällä töissä ja lapset lomalla päiväkodista, niin minun pitäisi ottaa omasta työstäni palkattomia vapaapäiviä ja hoitaa heidän lapsiaan. En ymmärrä, miksi he olivat ottaneet lapset pois päiväkodista kesäksi, jos kuitenkin olivat itse töissä.

Kieltäydyin tietysti ja rautalangasta vääntäen selitin, että OLEN ITSE TÖISSÄ. Veljen vaimo oli tästä vielä jotain  mennyt nurisemaan äidilleni, äiti vaan naureskeli asiaa...

-Alakouluikäisenä viimeksi nähty kaveri soitti, kun olin täyttänyt 18v. Emme olleet nähneet noin 10 vuoteen. Hän kysyi, olenko jo saanut ajokortin. Vastasin myöntävästi. Hän ehdotti, että lähtisin viemään häntä ja kaveriaan Lahteen (Helsingistä), kun siellä oli jotain tuttuja, joiden kanssa he halusivat mennä bilettämään. 

Arvoitukseksi jäi, luuliko hän, että auton lainaaminen on vanhemmilleni ihan ok, ja että minä maksan bensat. Ja missä me edes nukkuisimme, autossako?

-Nuoruuden aikainen elämäntapatyötön kaveri. Pummi aina juomat ja rahaa vielä päälle. Oli usein baari-illan jälkeen niin huonossa kunnossa ja rahat loppu, että ei olisi päässyt kotiin. Mun oli otettava hänet yöksi luokseni, maksettava ruuat hänelle ja aamulla vielä työnsin hänet taksiin (maksaen sen itse) jotta pääsin hänestä eroon...

Hänellä oli tapa pyytää rahaa lainaksi myös tekstareilla tai FB:n kautta, näihin pyyntöihin jätin vain kylmästi vastaamatta.

Huippuhetki oli se, kun suunnittelimme matkaa Ilosaarirockiin. Hän ilmoitti tulevansa mukaan. Hetkeä ennen hän oli kertonut, että hänellä ei ole yhtään rahaa. Sanoin, että "no kun sulla ei ole rahaa, niin millä sä aiot ostaa sen lipun?" Meni ihan hiljaiseksi. Oli vissiin kuvitellut, että minä ostan hänelle lipun ja majoituksen ja hoidan meille kuljetuksen sinne ja takaisin...

-Entisen työpaikan pikkujoulut. Yksi työkaveri ehdotti ihan tosissaan, että käyn hakemassa hänet kotiovelta autolla ja veisin pikkujouluihin ja sama tietysti sitten illalla toiseen suuntaan. Tämä siitä huolimatta, että hänellä olisi ollut kummassakin päässä noin 50 metriä kävelyä bussille. On kuulemma kipeät jalat, ei pysty kävelemään... taksejahan ei ole keksitty?

-Yliopistolla joku ehdotti, että kun heillä on jotkut laitoksen bileet lauantaina, niin sinne tarvittaisiin vielä siivoojia ja tiskareita. Että olenko kiinnostunut. Juu-uh, olen tosi kiinnostunut tulemaan lauantai-iltana siivoamaan ja tiskaamaan teidän jäljiltä... mitään muuta tekemistähän mulla ei ole...

Ai niin, yksi aika huvittava tapaus tuli vielä mieleen. Olin perustamassa omaa yritystä, ja samassa ammatillisessa koulutuksessa oli ollut erän vanhempi nainen, joka alkoi innostua myös oman yrityksen perustamisesta.

Hän ehdotti, että voisi vuokrata toimitiloja minulta. Suostuin, sillä olin vasta aloittanut oman firman pyörittämisen ja omia projekteja ei ollut vielä paljon. Hän sai viettää siis toimistollani yhden päivän viikossa nimellistä korvausta vastaan.

Hän valitti, että siellä on huono sisäilma, ja että hän palelee. Usein hän ei ollut mennytkään toimistolle sovittuna päivänä, joten hän vähensi sen vuokrasta. Jos olimme siis sopineet, että hän maksaa minulle 100€/kk tästä järjestelystä, hän saattoikin antaa vain 50€/kk, koska oli kahtena viikkona ollut menemättä paikalle.

Lisäksi hän soitteli minulle koko ajan kysellen neuvoja firman kirjanpidosta, verotuksesta ym. Lopulta hän ehdotti, että hän perustaisi oman firman, mutta toimisi minun toimitiloissa, ja minä hoitaisin hänen firman kirjanpidon, verotuksen ym asiat. Nauratti oikeasti. Varsinainen yrittäjä!

Pääsin hänestä eroon, kun päätin muuttaa toimitilani eri puoelle kaupunkia ja sanoin, että alkaa olla kiire tässä omien työprojektien kanssa, en ehdi enää autella. Siihen jäi se firman perustaminen hänellä. Että niin kovasti oli yrittäjähenkeä. 

Oijoi, minkälaisia tarinoita! Ei:n sanominen on kyllä vaikeimpia mutta myös hyödyllisimpiä taitoja, mitä kannattaa harjoitella. Olen myös sitä mieltä, että huonosti käyttäytyvät kaverit eivät oikeastaan ole kavereita ollenkaan, joten heistä kannattaakin luopua, ilman omantunnontuskia.

Jos minulta pyydetään apua, ilmoitan etukäteen, mistä laskutan (esim. tarvikkeista) ja kuinka paljon, ellei avunpyytäjä ehdi sitä jo etukäteen tarjoamaan (niinkuin yleensä on tapana).

Jos pyydän apua joltakulta toiselta, kerron mahdollisimman pian, että maksan tietenkin kulut, ja maksankin myös, kun hommat on tehty.

Ei tämän pitäisi niin perin vaikeata olla.

Olimme menossa naimisiin ja haaveilimme häistä eräässä tasokkaassa ja varsin kalliissa paikassa. Vasta valmistuneina rahaa ei ollut paljon mutta säästöillämme ja vanhempieni pienellä avustuksella saimme järjestettyä pienet häät tässä paikassa noin 50:lle tarkkaan mietityille lähimmälle sukulaisellemme ja ystävillemme. Mieheni sisar loukkaantui verisesti kun sai ymmärtää, ettei hän voi omavaltaisesti vain kutsua kahta parasta ystäväänsä häihimme. Kyseessä siis oli aikuinen, 25-vuotias sisar eivätkä nämä hänen parhaat ystävänsä olleet meille kuin hyvän päivän tuttuja...

Minulla oli yhdessä facebookryhmässä kuva vauvanpeitosta ja joku nainen oli halukas ostamaan sen. Kysyin mitä hän maksaa siitä ja mihin lähettäisin sen. Nainen ilmoitti, että hänen osoitteensa on salainen. Niin mihin se sitte pitäs lähettää, kysyin. Ehdotti, että jos voisin tuoda sen. Välimatkaa oli jotain 400km. Joo kiitos ja näkemiin. Myöhemmin eräs toinen osti sen peiton. Ja kun se selvisi sille ekalle kysyjälle, niin siitähän nousi meteli. Olin sen muka hänelle luvannut, lähetti uhkausviestejä, mutta laitoin estoon. Toivottavasti tunnistat itsesi, taukki.

Viikko vierähti kaikkien tarinoiden lukemiseen. En kuitenkaan lukenut jankutuksia asioista.

Muutamia vuosia sitten eräs yh-isä vippaili minulta kakskymppisiä ja lupasi maksaa takaisin, koska olin itsekin vähissä varoissa. Hirveä sydäntäraastava vinkuminen jatkui päivästä toiseen ja oli pakko antaa periksi. Kun oli vaatimassa viimeistä kakskymppistäni ja minun olisi pitänyt viikon ajan kerätä tölkkejä, pistin välit poikki ja sanoin ettei niitä entisiä velkoja tarvitse maksaa takaisin. En jaksanut tapella.

Toinen tapaus olikin sitten aikavaras. Oltiin sovittu kävelyitä metsissä ja noin 30-prosenttisesti tapaamiset onnistuivatkin. Liian monta kertaa kävi niin, että hän perui tapaamisen TUNTIA ennen eikä antanut mitään selityksiä. Olisi nyt vaikka edellisenä päivänä perunut, että olisin voinut keksiä vapaapäivälle jotain muuta tekemistä kuin turhaksi käynyttä odottamista. Sanoinkin lopulta, ettei enää edes yritetä tavata.

Tämä ei tapahtunut itselleni, mutta isäni serkku, pyörätuolissa istuva monisairas nainen, oli pyytänyt voisiko hän muuttaa vanhempieni luo asumaan. Hän oli ajatellut muuttavansa piharakennuksessa sijaitsevaan vierashuoneeseen (jossa ei siis ole vessaa ja suihkua, eikä ovesta edes mahdu pyörätuolilla sisään).

Äitini, reippaan ja aktiivisen lähes 70-vuotiaan naisen, olisi siis pitänyt alkaa eläkepäivinään huolehtia kokopäivätoimisesti miehensä serkusta, jonka kanssa oltiin vuosien ajan oltu vain harvakseltaan tekemisissä.

Sanoi kuitenkin ei.

Asuin opiskeluaikoina lähisukulaiseni omistamassa yksiössä. Koska asunto oli velaton, maksoin asumisesta pelkkää yhtiövastiketta ja muita juoksevia kuluja. Kun olin muuttamassa asunnosta pois, opiskelukaverini ehdotti, että voisiko hän muuttaa asuntoon. Ihmettelin hieman tätä ehdotusta, koska kaverillani oli ihan mukava vuokrakämppä, eikä hänellä ollut mitään pakottavaa tarvetta muuttaa. Sitten syy selvisi: kaverini oletti, että hänkin voisi asua kämpässä puoli-ilmaiseksi. Totesin, että sukulaiseni tulisi perimään tulevilta vuokralaisilta ihan markkinavuokraa, jolloin kaveri alkoi vedota, että eikö hän nyt voisi hieman alennusta saada. Hän ei siis ollut koskaan edes tavannut asunnon omistajaa, eikä hän ollut minullekaan mikään sydänystävä. Kiusallisen pitkään minun piti asiasta vängätä, ennen kuin kaveri uskoi ettei tule saamaan vuokranalennusta, minkä jälkeen kämppä ei enää kiinnostanutkaan.

Huhhuh. Olen tätä ketjua seurannut ja vastannutkin.

Nyt näitä ajatuksella luettuani olen tullut tulokseen, että yksi ystävänä pitämäni henkilö ei ole ystävä alkuunkaan! Tämä oli todella silmiä avaavaa vielä näin ystävän päivänä.

Ystävyys ei siis ole ilmaisten palvelusten tekemistä tai kiittämättömän ystävän elämän helpottamista omalla kustannuksella. Ehkä tämän oivalluksen jälkeen voin löytää oikeita ystäviä ja deletoida elämästäni ne resurssisyöpöt, joilta en saa koskaan mitään vastineeksi. En edes kiitosta.

Yks mies kysyi, että harrastaisinko seksiä edes säälistä. Oli tätä ennen jankuttanut pari kk et "eks voitais jotain ees tehä, et voi tietää tykkäätkö ennen ku kokeilet" vaikka sanoin ei joka kerta. Ja ei saanut sääliseksiä. Ällöttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs autoton ja ajokortiton kaveri on aina kyselemässä kyytiä ”siinä samalla” kun itsekin menen jonnekin. Tulisi edes jonnekin tien varteen, mistä on helppo ottaa kyytiin, mutta pitäisi aina hakea ja viedä kotiovelle.

Tämä tuntuu olevan tosi yleistä. Ihmiset ikäänkuin viattomasti ehdottelevat, kun "samaan suuntaahan me ollaan menossa" tai jotain, eivätkä yhtään mieti siitä aiheutuvaa vaivaa. Ylipäätään kyydin ruinaaminen on mielestäni mautonta, eri asia jos todellinen tarve kuten hätätilanne tms., mutta harvoinpa on. Taksit on kuitenkin keksitty. 

Kyllähän sitä pyytää voi, mutta aika vähissä on esim. mulla ollut kyytiä tarvitsevat, kun olen ilmoittanut että "bensoista/dieseleistä en ota mitään, mutta auto starttaa tasan klo. 06:00 osoitteesta X, ajan 6h putkeen ja pysähdyn määränpäässä osoitteessa X - siitä eteenpäin olet omillasi". Eli en tee mitään ylimääräisiä koukkauksia, vaan kyytiin pääsee tasan sille välille mitä olisin ajanut muutenkin.

Jostain syystä kyytiä ei näillä ehdoin olekaan enää tarvittu.

Ystäväni asuu viiden kilometrin päässä suuresta hiihtokeskuksesta ja näin koulujen talvilomien aikaan hänelle halutaan tulla kylään viikoksi. Eikä pyytäjät ole mitään lähisukulaisia vaan lähinnä heitä voisi kutsua tuttaviksi. Osa olettaa, että ystäväni kuljettaisi heitä päivittäin hiihtokeskukseen. On ehdotettu, että 9, 12 ja 15 vuotiaat lapset tulisivat keskenään viikoksi ja ystäväni pitäisi heistä huolta. Hän on työssä vanhusten kotisairaanhoitajana, mutta sitä kukaan tulijoista ei ota huomioon. Lasten äidin mukaan voisi hän senverran töistä joustaa, että kuljettaisi lapset hiihtokeskukseen. Yhteistä kaikille tulijoille on se, että suututaan kun hän sanoo ei onnistu, varatkaa loma hiihtokeskuksesta.

Luottotiedoton veli suuttui kun en suostunut vuokraamaan hänelle asuntoa omaan nimeeni. Tämä oli vieläpä sen jälkeen kun hän oli hommannut siskollemme monen tonnin velat kun ei ollut maksanut vuokraa asunnosta joka oli vuokrattu hänelle siskon nimissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Miten te siedätte tätä kaikkea? Stoorit on tyyliä "sitten kaverille tuli ripuli ja hän sanoi, että tuossa sun ulkotakissahan on Dry-Maxxia tuo kuosi niin minäpäs ripuloin tuohon oikeaan taskuun. Oli sitten TOSI KIVA olla seuraavat 5 tuntia Hulluilla Päivillä kaverin ripulipaskat ulkotakin taskussa! Miten hän kehtasi?"

OPPIKAA SANOMAAN EI!!! :D :D :D

 

Nauran tätä vanhaa juttua niin että tulee aivoverenvuoto :D

Olimme vuokranneet asunnon perheelle Jonka jouduimme irtisanomaan kun eivät olleet maksaneet vuokraa. Kaikenlaista draama ja hankaluutta oli ollut jo koko 2-vuotisen vuokrasuhteen ajan.

Kun perhe vihdoin muutti pois he jättivät paljon huonekaluja ja muuta tavaraa kellariin. Muistutuksiimme ja pyyntöihimme hakea tavaransa he eivät reagoineet mitenkään joten 4 kk:n päästä raivasimme kellarin itse ja kuskasimme omalla kustannuksella romut kaatopaikalle. 

Puolen vuoden kuluttua perheen isä viestittää että tulkaa avaamaan kellarin ovi, kun siellä on pojan kaikki todistukset. Kun kuulee että tavarat on jo raivattu, raivostuu ja uhkaa syyttellä. 

Vierailija kirjoitti:

Helsinkiläisenä eniten ärsyttää se, että jotkut sukulaiset pyytävät lentokentälle kuskaamista aamuyöstä, koska eivät viitsi maksaa taksia tai käyttää pääkaupunkiseudun todella vaivatonta lentokentälle kulkevaa julkista liikennettä. Lapsiperheessä muutenkin on ajasta ja unesta puutetta, ei ole todellakaan järkeä nousta muutaman tunnin yöunien jälkeen heittämään kentälle jotakuta, eihän yöunien jatkamisesta sen jälkeen tule enää mitään. Sitten seuraavana päivänä ollaan väsyneitä ja koko perhe kärsii. Tästä ollaan meillä riidelty, kun minä sanoisin suorat sanat tarvitseville sukulaisille, mutta puolison mielestä pitää auttaa jos pyydetään.

Kyllä on härskiä. En kyllä ymmärrä, miten ihmiset kehtaa tuollaista edes pyytää, etenkään yöaikaan. Jos on varaa lähteä matkalle lentokoneella, on myös varaa hommata kuljetus kentälle. Aloittaa säästämisen taksimatkaan vaikka jo vuotta aiemmin, jos ei julkisilla halua kentälle mennä. Itse uniongelmaisena en kyllä pystyisi tuollaiseen, koska se sekottaisi yöunen parhaimmillaan useammaksi yöksi, ja aiheuttaisi päiväväsymystä. Minä asun myös pk-seudulla, eikä tuollaisia pyyntöjä onneksi tule, koska en omista autoa.