Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Lähdimme yhteiselle etelänmatkalle miehen veljen perheen kanssa, vierekkäiset lomahuoneistot. Heillä 1 tuolloin 12 v. poika, meillä 10 v. poika ja 13 v. tyttö, ehdotus reissusta heidän. Pian perille päästyä ilmeni, että suurin syy pyynnölle se, että heidän hemmoteltu ainokaisensa kaipasi lomaseuraa. Meidän lapset leikkineet ja uineet reissuilla aina kaksin vaikka ikäeroa onkin - nyt kävi niin, että tyttöparkamme jäi aivan sivustakatsojaksi koko lomalla. Poikaserkku tavallaan nappasi poikamme viihdyttäjäkseen, heillä poikien jutut joihin sisko ei kelvannutkaan mukaan. Lisäksi tämä pikkuprinssi otti asiakseen pyörittää koko lomaseuruetta... jatkuu

Jos vaikka sovittu, että lähdetään syömään klo 18, meidän perhe valmiina tasan silloin heidän huoneiston edessä. Serkkupojalla kuitenkin aina kesken jokin peli tms., jota äitinsä ei mitenkään hennonnut keskeyttää, joten seisoimme helteessä odottamassa 15-20 min., kunnes he olivat valmiit lähtöön. Ravintoloissa meidän lapset joutuivat aina istumaan pöydän päässä keskenään, kun tämä serkkupoika istutettin parhaalle paikalle aikuisten huomion keskipisteeksi... meidän perhettä kun olisi pari kertaa pitänyt odottaa jostakin, tämä veljen perhe lähti aina edeltä menemään, koska serkkupoika halusi shoppailla tai mennä pelihalliin... kun sitten yritimme ehdottaa, että mennäänkö välillä erillään tai syödään erikseen, loukkaantuivat kovasti.. uuvuttava reissu, ei enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Toisen kerran naapurintäti oli lähdössä autolla pensaiden varjostamasta portistamme, kun pyöräilijä ajoi hänen kylkeensä.

Eikö tässä autoilija törmää pyöräilijään eikä toisin päin?

Paula kirjoitti:

Oon alle 30-v. pian maisteriksi valmistuva nuori. Olen aina halunnut lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin, Olen myös valinnut alani tämän mukaan. Kaksikymppiset on kuitenkin mennyt pitkälti niin etten ole voinut toisen vanhemman alkoholismin, syövän ja kuoleman takia lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään.

Olen tosi läheinen mun isotädin kanssa koska isovanhemmat ovat kuolleet jo ennen syntymääni. Nyt isotädin mies on aiempaa sairaampi, lähinnä siksi koska ovat jo kovin iäkkäitä. Isotäti on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Nykyään joka kerta kun käyn isotädillä (viikottain monta tuntia kerrallaan + muulloinkin jos hän tarvitsee jotain) hän alkaa puhumaan siitä että eihän mulla ole mitään kiirettä ulkomaille ja enkö voisi odottaa kunnes hän kuolee. Perustelut on käytännössä se että täti ei tykkää muista sukulaisista (jotka häntä mielellään auttavat ja paljon) eikä myöskään tykkää siitä että ulkopuoliset tulevat kotiin auttamaan. Usein kun hän pyytää mua yhtäkkiä tekemään jotain kyse onkin asiasta jonka hän olisi voinut tehdä itse, mutta yrittää saada mua jäämään. Käyn töissä, teen gradua ja harrastan ja se että mun pitää kesken päivää mennä hoitamaan joku asia ja sitten kokea siitä huonoa omatuntoa kun en voi jäädä pidemmäksi aikaa kuormittaa henkisesti tosi paljon. Ymmärrän toki että elämäntilanne on hänelle vaikea ja uusi, mutta monilla vanhuksilla ei todellakaan ole nuorta ihmistä joka uhraa edes näin paljon aikaa heille.

 Tottapuhuen mun sydän on särkynyt siitä että hän tietoisena siitä miten mun nuoruus on tähän saakka mennyt pyytää mua uhraamaan lopunkin siitä, varsinkin kun hän on nyt kuitenkin hyvässä kunnossa ja voi elää vielä ainakin 10 vuotta. Hän on aina sanonut että olen hänelle kuin oma lapsi, mutta nyt on alkanut tuntumaan ettei hän oikeasti toivo mulle onne

a vaan yrittää vaan manipuloida ja syyllistää mua luopumaan unelmistani hänen takia.

Helppo sanoa, mutta nyt olisi paras mahdollinen aika ajatella itseä. Isotäti ei nyt pysty ajattelemaan sinun parastasi. Olet osasi tehnyt eikä täti jää ilman apua, jos lähdet elämään omaa unelmaasi. Nyt hänen on aika ottaa vastaan apu muilta läheisiltä. Älä tunne huonoa omaatuntoa. Uutta tilaisuutta ei kannata enää jäädä odottamaan. Onnea.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka sovittu, että lähdetään syömään klo 18, meidän perhe valmiina tasan silloin heidän huoneiston edessä. Serkkupojalla kuitenkin aina kesken jokin peli tms., jota äitinsä ei mitenkään hennonnut keskeyttää, joten seisoimme helteessä odottamassa 15-20 min., kunnes he olivat valmiit lähtöön. Ravintoloissa meidän lapset joutuivat aina istumaan pöydän päässä keskenään, kun tämä serkkupoika istutettin parhaalle paikalle aikuisten huomion keskipisteeksi... meidän perhettä kun olisi pari kertaa pitänyt odottaa jostakin, tämä veljen perhe lähti aina edeltä menemään, koska serkkupoika halusi shoppailla tai mennä pelihalliin... kun sitten yritimme ehdottaa, että mennäänkö välillä erillään tai syödään erikseen, loukkaantuivat kovasti.. uuvuttava reissu, ei enää ikinä.

Anteeksi vain, mutta mun mielestä tämä ei kyllä yllä samalle tasolle kuin suurin osa muista tämän ketjun "härskeistä odotuksista ja vaatimuksista". Joo, teillä on ollut ikävää lomaseuraa, mutta jotenkin ei serkkupojan istuttaminen parhaalle paikalle (?) ravintolan pöydässä herätä ainakaan mussa myötätuntoa. Sen kun vain aukaisee suunsa ja laittaa ne omat tenavat "parhaille" pitäminään paikoille. Tai lopettaa itse sen helteessä odottamisen. Huikkaa vaan että "ai jaa, jos pelit on kesken niin me mennään jo, tulkaa perässä kun joudatte". Hieman toista on taimikon tuhoaminen, raparperipuskan vieminen luvatta juurineen tai miljoonat muut hyötyjät, mistä tässä ketjussa on satoja oikeasti pöyristyttäviä esimerkkejä.

Lastenhoitoapu on yleisin ja härskein juttu, jota minulta pyydetään. Pyyntöhän olisi sinänsä ihan OK silloin tällöin esitettäväksi, mutta jos se esitetään 1-3 kertaa viikossa ja syynä esim. "Hoidatko lapsia viikonlopun kun menen tapaamaan vanhaa opiskelukaveriani toiselle puolelle Suomea?" niin on se jo aika härskiä toimintaa. Olenkin nykyään niin vähän tekemisissä ko. läheiseni kanssa kuin mahdollista. Puheluihin ja viesteihin vastaan monen päivän viiveellä ja aina on oltava valmiiksi mietittynä syy, miksi se ei nyt sovi.

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme yhteiselle etelänmatkalle miehen veljen perheen kanssa, vierekkäiset lomahuoneistot. Heillä 1 tuolloin 12 v. poika, meillä 10 v. poika ja 13 v. tyttö, ehdotus reissusta heidän. Pian perille päästyä ilmeni, että suurin syy pyynnölle se, että heidän hemmoteltu ainokaisensa kaipasi lomaseuraa. Meidän lapset leikkineet ja uineet reissuilla aina kaksin vaikka ikäeroa onkin - nyt kävi niin, että tyttöparkamme jäi aivan sivustakatsojaksi koko lomalla. Poikaserkku tavallaan nappasi poikamme viihdyttäjäkseen, heillä poikien jutut joihin sisko ei kelvannutkaan mukaan. Lisäksi tämä pikkuprinssi otti asiakseen pyörittää koko lomaseuruetta... jatkuu

Tuli aloite keneltä tahansa, niin itse päätitte kuitenkin lähteä mukaan. Totta kai varsinkin ainoan lapsen vanhemmista on hyvä, jos lapsellakin on kavereita lomalla, joten kiva ajatus periaatteessa. Vai miten itse ajattelit, että sukulaisten olisi pitänyt toimia? Teidän pojan olisi pitänyt olla isonsiskonsa viihdyttäjänä? Se "hemmoteltu poika" tehköön hiekkakakkuja itsekseen kun kerran on niin itsekäs ja hemmoteltu, että yrittää napata muita lapsia viihdyttäjikseen kun silmä välttää ja lähteminenkin kestää yli vartin. Tietysti ihan kiva jos isosiskokin olisi otettu mukaan pienempien leikkeihin, vaikka toisaalta vähän mietin, moniko teinityttö edes haluaa viettää koko loman pelkästään pikkuveljen kanssa leikkien.

Ylisosiaalisen läheisriippuvaisen uhrien puolesta kirjoitti:

Lastenhoitoapu on yleisin ja härskein juttu, jota minulta pyydetään. Pyyntöhän olisi sinänsä ihan OK silloin tällöin esitettäväksi, mutta jos se esitetään 1-3 kertaa viikossa ja syynä esim. "Hoidatko lapsia viikonlopun kun menen tapaamaan vanhaa opiskelukaveriani toiselle puolelle Suomea?" niin on se jo aika härskiä toimintaa. Olenkin nykyään niin vähän tekemisissä ko. läheiseni kanssa kuin mahdollista. Puheluihin ja viesteihin vastaan monen päivän viiveellä ja aina on oltava valmiiksi mietittynä syy, miksi se ei nyt sovi.

Kannattaa opetella ensin itse, että ei on ei. Se ei tarvitse perusteluja, etenkään mitään keksuttyjä. Jos toinen niitä yrittää vaatia (miksi muka ei sovi?) niin toteaa vaan napakasti, että valitettavasti minulle ei nyt käy ja asia on loppuunkäsitelty. Tai vaikka, että minulla on sovittuna muuta henkilökohtaista menoa kertomatta mikä se "muu" on. Ei sitä tartte kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdimme yhteiselle etelänmatkalle miehen veljen perheen kanssa, vierekkäiset lomahuoneistot. Heillä 1 tuolloin 12 v. poika, meillä 10 v. poika ja 13 v. tyttö, ehdotus reissusta heidän. Pian perille päästyä ilmeni, että suurin syy pyynnölle se, että heidän hemmoteltu ainokaisensa kaipasi lomaseuraa. Meidän lapset leikkineet ja uineet reissuilla aina kaksin vaikka ikäeroa onkin - nyt kävi niin, että tyttöparkamme jäi aivan sivustakatsojaksi koko lomalla. Poikaserkku tavallaan nappasi poikamme viihdyttäjäkseen, heillä poikien jutut joihin sisko ei kelvannutkaan mukaan. Lisäksi tämä pikkuprinssi otti asiakseen pyörittää koko lomaseuruetta... jatkuu

Tuli aloite keneltä tahansa, niin itse päätitte kuitenkin lähteä mukaan. Totta kai varsinkin ainoan lapsen vanhemmista on hyvä, jos lapsellakin on kavereita lomalla, joten kiva ajatus periaatteessa. Vai miten itse ajattelit, että sukulaisten olisi pitänyt toimia? Teidän pojan olisi pitänyt olla isonsiskonsa viihdyttäjänä? Se "hemmoteltu poika" tehköön hiekkakakkuja itsekseen kun kerran on niin itsekäs ja hemmoteltu, että yrittää napata muita lapsia viihdyttäjikseen kun silmä välttää ja lähteminenkin kestää yli vartin. Tietysti ihan kiva jos isosiskokin olisi otettu mukaan pienempien leikkeihin, vaikka toisaalta vähän mietin, moniko teinityttö edes haluaa viettää koko loman pelkästään pikkuveljen kanssa leikkien.

Selitin ehkä vähän huonosti, sori. Pointtina siis se, että kun kerran yhdessä lähdettiin, minusta kaikki seurueen lapset olisi pitänyt ottaa huomioon tasapuolisesti. Esim. noissa lähdöissä ja siirtymissä meillä KAKSI lasta hoputettavana liikkeelle, oltiin silti ajoissa koska ihan komennettiin lapsiamme että hopihopi, muut odottavat. Serkkupojan äiti taas on maailman huonoin komentamaan lastansa, hänestä on parempi antaa muun seurueen odottaa, koska ”meidän XX” nyt on tällainen. Esim. yhtenä iltana olimme tehneet ravintolaan pöytävarauksen, meidän perhe joutui vartomaan ravintolan eessä 20 min. ja vakuuttaamasn tarjoilijoille, että ”in a minute..” Sata kertaa helpompaa olisi ollut vain omalla porukalla. Ja esim. toi istumapaikka-asia kuulostaa naurettavalta, mutta eräänä iltana me idän perhe sattui olemaan ekana istumapaikkoja valitsemassa ja ohjasin meidän lapset keskelle. Serkkupoika joutui pöydän päähän ja mökötti koko illan, kun vilkkain keskustelu loitolla hänestä.... pieniä juttuja, mutta jännite kasautui viikon mittaan ja harmitti, kun kallis ja odotettu reissu meni vähän piloille hionojen perhekemioiden takia. Serkkuperhe ei kokenut samoin, heidän lapsella kuulemma tosi kivaa ja olisivat halunneet uudellleen saman kuvion. Loukkasntuivat, kun kieltäydyimme kohteliaasti. Juu ei tää ole yhtä paha kuin monet tän ketjun esimerkit, mutta ikävä kuvio kuitenkin. Serkkuperheellä ei mitään empatiaa meidän esikoista kohtaan, se ehkä ydinasia. Tyttömme yritti esim. yhtenä iltana ehdotella yhteistä korttipeliä, mutta serkkupojan äiti tyrmäsi, kun ”xx ei tykkää hävitä...” jepjep

T. Se yhteismatkailija

Härsimpiäkin tarinoita on täällä vaikka kuinka, mutta.

Mua ihmetyttää miten _usein_ ja röyhkeästi pari tuttua kehtaa pummia ilmaisia kyytejä multa. "Heitätkö paikkaan x nyt ku sattumalta törmättiin ja oot kerta autolla", "hei sulla on auto heitätkö mut hammaslääkäriin huomenna", """yrittkö nopeesti vaa tästä mut kotiin", heitä heitä heitä... Ei mulla ehkä oo aikaa ja halua suhata jonkun puolitutun takia eri puolilla kaupunkia, ja ei bensa ilmaistakaan ole, vaikka susta se tuntuu vaan "nopeelta ja vaivattomalta heittämiseltä" 😅

Vierailija kirjoitti:

Minulla on serkku, joka kyläillessään kiertelee ympäri kotiani ja kertoo, mitä hän juuri nyt tarvitsee ja alkaa poimia tavaroitani mukaansa. Olen tietenkin pyytänyt laittamaan ne paikalleen, josta hän ei ole moksiskaan, vaan ilmoittaa etsineensä juuri samanlaista valokuvakehystä ja millloin mitäkin ja toivovansa, että voin antaa ne hänelle seuraavalla vierailukerrallaan. Tuossa perheessä ei ole omena pudonnut kauas puusta, vanhemmat "keräävät" mielellään mammonaa muilta ja vähän isompaakin mammonaa kuin tavaroita. Asettavat mammonan keräämisen läheisiä ihmissuhteita paljon tärkeämmiksi. 

Tunnen vastaavan tapauksen, jossa kirkonmies härskisti huijasi vanhan mamman myymään kesämökki tontiksi sopivan tontin pilkkahinnalla. Tämä mies lypsää helposti ja omantunnon tuskitta kaikkia lähellä olevia käyttäen hyväksi ystävyys/sukulaisuussuhteitaan.

Minulla oli kerran tosi röyhkeä työkaveri, joka pyrki hyötymään kaikin tavoin joka tilaisuudessa. Esim. jos asiakkaanamme oli hammaslääkäri hän yritti saada tältä maksutta tai halvemmalla milloin mitäkin. Jos puutarhuri, niin taimia, jos psykiatri, niin ajan jollekulle perheen jäsenelleen, jos jonkun vaateliikkeen pomo, niin alennusta kalliista takista jne. Tämä oli jatkuvaa toimintaa ja tosi noloa käytöstä, vaikka olikin aika supliikki ihminen ja osasi asettaa sanansa. Olen tavannut jälkeen päin yhtä asiakasta, joka kysyi "eikös tämä tarvitsija ole täällä enää töissä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen kerran naapurintäti oli lähdössä autolla pensaiden varjostamasta portistamme, kun pyöräilijä ajoi hänen kylkeensä.

Eikö tässä autoilija törmää pyöräilijään eikä toisin päin?

Eiköhän se pyöräilijä törmää, jos ajaa auton kylkeen.

Naapurissa asuva ekaluokkalainen on niin rasittava, että omat vanhempansakin eivät kehtaa tulla samaan aikaan ovelle kun hän tulee. Eli tyttö tulee muitta mutkitta pyytämään vaikka apua asioihin, jotka yleensä omat vanhemmat hoitavat muissa perheissä, tai sitten pitäisi päästä kylään, pelaamaan, you name it. Ja aina vakuuttaa innostuneesti miten "hänen vanhemmilleen kyllä sopii". No sepä kiva, mutta meille ei! :) Lähde matkoihisi. 

Jos erehdyn hänet pyytämään sisään, hän kuiskuttaa oman lapseni korvaan että haluaisi jätskiä tai jotain muuta hyvää, tai pitäisi päästä esim. hyppimään meidän vanhempien sängylle vaikka tietää sen olevan kiellettyä. Olen itse kuullut näitä "salaisuuksia" ja omani on myös kyllästyneenä niitä minulle kertonut; meillä on selkeät säännöt ja niitä noudattavat kaikki, mutta jostain syystä tämä naapurin tyttö kuvittelee että hänen ei tarvitse. 

Uskomattoman rasittava lapsi, enkä ymmärrä miksi vanhempansa ovat niin selkärangattomia hänen suhteensa. Usein ovat esim. lähteneet kylille asioimaan kun tämä yksi tunkee meille, ei sitten käynyt mielessä pyytää meiltä ensin??

Kuolemansairas himohamstraaja haluaa diagnoosinsa jälkeen väkisin tunkea suurta tavaramääräänsä kotiini. Himohamstraus ollut niin pahaa ettei hänen yli 90 neliön asunnossa ole kävelytilaa saati istumatilaa ja tavaramäärät kattoon saakka. Ovat ns. ennakkoperintää ja välit tulehtuu jos en suostu tekemään asunnostani hänen krääsänsä varastoa. En kaipaa mitään perintöä häneltä jos joku miettii että haluan valikoida rusinat pullasta

Vierailija kirjoitti:

Kuolemansairas himohamstraaja haluaa diagnoosinsa jälkeen väkisin tunkea suurta tavaramääräänsä kotiini. Himohamstraus ollut niin pahaa ettei hänen yli 90 neliön asunnossa ole kävelytilaa saati istumatilaa ja tavaramäärät kattoon saakka. Ovat ns. ennakkoperintää ja välit tulehtuu jos en suostu tekemään asunnostani hänen krääsänsä varastoa. En kaipaa mitään perintöä häneltä jos joku miettii että haluan valikoida rusinat pullasta

Voin kyllä tarjota apua tavaroista pääsemiseen mutta en siihen että niitä tungettaisiin asuntooni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen kerran naapurintäti oli lähdössä autolla pensaiden varjostamasta portistamme, kun pyöräilijä ajoi hänen kylkeensä.

Eikö tässä autoilija törmää pyöräilijään eikä toisin päin?

Eiköhän se pyöräilijä törmää, jos ajaa auton kylkeen.

Pihalta tulija on liikennesäntöjen mukaan väistämisvellinen, vaikka toinen olisi pyöräilijä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran tosi röyhkeä työkaveri, joka pyrki hyötymään kaikin tavoin joka tilaisuudessa. Esim. jos asiakkaanamme oli hammaslääkäri hän yritti saada tältä maksutta tai halvemmalla milloin mitäkin. Jos puutarhuri, niin taimia, jos psykiatri, niin ajan jollekulle perheen jäsenelleen, jos jonkun vaateliikkeen pomo, niin alennusta kalliista takista jne. Tämä oli jatkuvaa toimintaa ja tosi noloa käytöstä, vaikka olikin aika supliikki ihminen ja osasi asettaa sanansa. Olen tavannut jälkeen päin yhtä asiakasta, joka kysyi "eikös tämä tarvitsija ole täällä enää töissä?"

Erittäin törkeää käytöstä asiakaspalvelijalta, taitaisi olla jopa peruste irtisanomiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kerran tosi röyhkeä työkaveri, joka pyrki hyötymään kaikin tavoin joka tilaisuudessa. Esim. jos asiakkaanamme oli hammaslääkäri hän yritti saada tältä maksutta tai halvemmalla milloin mitäkin. Jos puutarhuri, niin taimia, jos psykiatri, niin ajan jollekulle perheen jäsenelleen, jos jonkun vaateliikkeen pomo, niin alennusta kalliista takista jne. Tämä oli jatkuvaa toimintaa ja tosi noloa käytöstä, vaikka olikin aika supliikki ihminen ja osasi asettaa sanansa. Olen tavannut jälkeen päin yhtä asiakasta, joka kysyi "eikös tämä tarvitsija ole täällä enää töissä?"

Erittäin törkeää käytöstä asiakaspalvelijalta, taitaisi olla jopa peruste irtisanomiselle.

Varmaan joo, mutta oli esimiehen ystävä. Tyyppinä sellainen joka valitsee "ystävikseen" ne, joista voi hyötyä mahdollisimman paljon ja jotka eivät näe hänen peliään. Taitava manipuloija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen kerran naapurintäti oli lähdössä autolla pensaiden varjostamasta portistamme, kun pyöräilijä ajoi hänen kylkeensä.

Eikö tässä autoilija törmää pyöräilijään eikä toisin päin?

Eiköhän se pyöräilijä törmää, jos ajaa auton kylkeen.

Pihalta tulija on liikennesäntöjen mukaan väistämisvellinen, vaikka toinen olisi pyöräilijä.

Näin on, mutta oli törmääjästä kyse.