Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Muslimiluokkakaverini pyysi lukiossa yhtä ei muslimia tyttöä lopettamaan karkin syönnin välitunnilla koska oli ramadan.

Vierailija kirjoitti:

Asun muistisairaan äitini kanssa ja teen kokopäivätyötä. Veljeni ehdotti minulle, että ottaisin kerran kuukaudessa hänen alle vuoden ikäisen vauvansa viikonlopuksi hoitoon. Hänen avopuolisollaan oli lapsia edellisistä parisuhteista ja näiden lasten isä hoiti lapsiaan silloin tällöin. Jos minä olisi ottanut veljeni lapsen hoitoon, olisi heillä ollut yksi viikonloppu kuukaudessa "pariskunta-aikaa"  ihan kahdestaan. Ihan kiva, mutta vastapallona heitin hänelle, että hoitaisiko hän sitten äitiämme vastaavasti yhden viikonlopun kuukaudessa, jotta minullakin olisi joskus vastuista vapaa viikonloppu? 

Hänen mielestään pyyntöni oli kohtuuton, koska olin lapseton sinkku ja elämäni oli hänen mielestään paljon helpompaa kuin heillä lapsiperheessä...

Ei tullut sopimusta ja välit viilenivät entisestään. Olen kyllä onnellinen, että en suostunut pyyntöön. Tässä mennään muutenkin ajoittain ihan jaksamisen rajoilla, kun äitini vaeltelee öisin ja joudun tarkistelemaan, ettei hän vain lähde ulos tai laita esim. hellaa päälle keskellä yötä. Tähän yhtälöön nyt ei vain pikkuvauva sovi mitenkään, etenkään kun minulla ei juurikaan ole kokemusta vauvanhoidosta. 

Törkeää toimintaa veljeltä, myöskin lastaan kohtaan, sillä ei alle vuoden ikäistä lasta anneta koko viikonlopuksi vähemmän tutulle hoitajalle.

Muutaman vuoden takaa:

Kaverin kaveri (45v mielenterveysongelmainen narkkari) lähetti yllättäen txt-viestin keskellä päivää. En ehtinyt vastata ja myöhemmin totesin, että onneksi en. Hän kertoi olevansa hakemassa ruoka-apua ilmais-jaosta. Mitähän mä sillä tiedolla teen. Hetken päästä tuli taas viesti. Että on niin nöyryyttävää hakea ruokapusseja, ja minä vaan kieriskelen rahoissa. Siis mit vit. Olin silloin yh ja työtön, joo-o todellakin kylvimme rahoissa. Voi v. En ollut tämän tyypin kans paljoa jutellu, enkä ainakaa henk.koht. asioista. Jotenki päätteli, että kun on lapsia nii on rahaaki. En kuitenkaa mitenkää reagoinu viesteihin, mutta silti se idiootti jatkoi outoja aivopierujaan. Että olen tunteeton ihminen, kun en auta kavereita rahallisesti ja että jos hän olisi yhtä rikas, niin kyllä siitä riittäisi toisten auttamiseen. No todellaki työttömyyskorvaus on melki lottovoitto ja sehän on tarkotettu yhteisön hyväksi. Muutaki pskaa vielä suolsi, mutta laitoin numeron estoon.

En lainaa kellekkää rahaa, ei ees oo mistä lainata. En itekää pyydä kuin virallisilta tahoilta, jos on pakko. En lainaa mitää muutakaa. Mutta autan muuten, jos tarvitaan ja jos se sopii mulle itelle. Oon sitte varmaan joku pihi paska, mutta ainaki kunnioitan itteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tuntu ikävältä kun olin yökylässä, aamulla perheen isä jota vähän pelkäsin, toi 3 lavallista trip-mehuja keittiöön.

Katsoi meitä ja sanoi, ettäjokainen joka juoksee autotallille saa yhden.

No mepä kaikki juostiin, muttahän antoi vaan lapsilleen.

No sainpa aamujuoksun, enkä olisi kehdannut jäädä sisälle yksin.

Siis 3 laatikkoa Trip -mehuja.

3 lavallista olisi 3 pallettia (=n. 300 laatikkoa)

Ja näin lavahullu jatkaa jankkaamistaan. Voitaisiinko sopia, että joskus ihmiset käyttää sanaa "lava" myös muussa tarkoituksessa kuin "kuormalava"?

Kaupungista maalle muuttanut naapuri:

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa laavun?

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa edes laiturin?

- Meidän metsästä saa varmaan kuusen taimia ottaa niin paljon kuin haluaa?

- Meidän metsästä saa varmaan kerätä polttopuita niin paljon kuin haluaa?

- Metsässämme kasvoi metrin korkuinen vaahtera. Haluammeko että hän siirtää sen pois?

- Meidän varastohallista saa varmaan hakea lautaa ilmaiseksi?

- Katsottiin rajamerkinnät ja jaettiin rajalla olevat kivet puoliksi. Seuraavalla viikolla kaatoi meidän maalta raivaussahalla istutetun koivuntaimikon, koska kaupungissakin oli niin saanut tehdä.

- Annammeko luvan ajaa moottorikelkalla metsässä?

- Kylätien linjaus pitäisi siirtää kolme metriä toiselle puolelle, hänen tontiltaan pois.

- Linkoammmeko traktorilla tien metsään moottorikelkalla ajoa varten?

- Koiraa saa varmaan juoksuttaa maalla vapaana, ja missä vaan?

- Heidän maallaan eikä mielellään lähellä sitä, siis hehtaarin metsäinen tontti joka rajautuu isoon asfalttitiehen, ei saa edes vahingossa kävellä, koska heidän koira voi siitä häiriintyä. Soitti tästä asiasta ihan erikseen.

Oon alle 30-v. pian maisteriksi valmistuva nuori. Olen aina halunnut lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin, Olen myös valinnut alani tämän mukaan. Kaksikymppiset on kuitenkin mennyt pitkälti niin etten ole voinut toisen vanhemman alkoholismin, syövän ja kuoleman takia lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään.

Olen tosi läheinen mun isotädin kanssa koska isovanhemmat ovat kuolleet jo ennen syntymääni. Nyt isotädin mies on aiempaa sairaampi, lähinnä siksi koska ovat jo kovin iäkkäitä. Isotäti on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Nykyään joka kerta kun käyn isotädillä (viikottain monta tuntia kerrallaan + muulloinkin jos hän tarvitsee jotain) hän alkaa puhumaan siitä että eihän mulla ole mitään kiirettä ulkomaille ja enkö voisi odottaa kunnes hän kuolee. Perustelut on käytännössä se että täti ei tykkää muista sukulaisista (jotka häntä mielellään auttavat ja paljon) eikä myöskään tykkää siitä että ulkopuoliset tulevat kotiin auttamaan. Usein kun hän pyytää mua yhtäkkiä tekemään jotain kyse onkin asiasta jonka hän olisi voinut tehdä itse, mutta yrittää saada mua jäämään. Käyn töissä, teen gradua ja harrastan ja se että mun pitää kesken päivää mennä hoitamaan joku asia ja sitten kokea siitä huonoa omatuntoa kun en voi jäädä pidemmäksi aikaa kuormittaa henkisesti tosi paljon. Ymmärrän toki että elämäntilanne on hänelle vaikea ja uusi, mutta monilla vanhuksilla ei todellakaan ole nuorta ihmistä joka uhraa edes näin paljon aikaa heille.

 Tottapuhuen mun sydän on särkynyt siitä että hän tietoisena siitä miten mun nuoruus on tähän saakka mennyt pyytää mua uhraamaan lopunkin siitä, varsinkin kun hän on nyt kuitenkin hyvässä kunnossa ja voi elää vielä ainakin 10 vuotta. Hän on aina sanonut että olen hänelle kuin oma lapsi, mutta nyt on alkanut tuntumaan ettei hän oikeasti toivo mulle onnea vaan yrittää vaan manipuloida ja syyllistää mua luopumaan unelmistani hänen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sai mut hermostumaan ja kovaa. Harmi vain, etten siinä tilanteessa sitä tuonut ilmi. Jälkeenpäin ajateltuna olisi mun pitänyt ilmaista mielipiteeni selvästi.

Mieheni ex-tyttöystävä jonka kanssa olen silloin tällöin tekemisissä, koska ollaan tunnettu jo ennenkuin mieheni ja eksänsä edes seurustelivat. Ollaan asuttu samalla paikkakunnalla joten väkisinkin tuntee.

Noh, mieheni oli töissä, kun tämä eksä soitti ja kysyi voiko tulla kylään. Suostuin vain siksi, koska mieheni oli töissä. En siis ole sen kummemmin tekemisissä mutta joskus soitellaan. Tällä kertaa pyysi päästä kylään.

Kylässä sitten kun oli, sanoi tämä eksä, että mieheni pitäisi ottaa hänen koiransa hoitoon. Sanat menivät näin

”Vois Mattiki ottaa Mustin joskus hoitoon”. Ja erittäin inhottavalla äänensävyllä. Tämä kyseinen koira oli hankittu heidän ollessa yhdessä, muta erosta vähintään 6 vuotta, joten miksi h*elvetissä mieheni olisi velvollinen milläänlailla ottamaan tuota piskiä hoitoon.

Kaikenlisäksi meillä on miehen kanssa pieni lemmikki jo, ei kissa mutta sellainen lemmikki jota ei koiran kanssa halua päästää samaan tilaan. Ja on muuten ärsyttävä koira. Räksyttää eikä usko yhtään mitään ku ei ole opetettu.

Kyllä pisti niin v*tuttamaan tuo lause, jälkeenpäin mietittynä olisin halunnu sanoa päin naamaa, että mieheni EI ole monen vuoden jälkeen milläänlailla tilivelvollinen huolehtimaan koirasta. 🤦‍♀️

Öh anteeksi kuinka? Koska miehesi ei ole huolehtinut heidän YHTEISESTÄ koirastaan kuuteen vuoteen niin sillä perusteella sitä ei tarvitse tehdä jatkossakaan? En tiedä kumpi tässä on pahempi, sinä vai miehesi. Onneksi heillä ei ollut lapsia. 

Eiköhän se koira jäänyt erossa vaimolle. Koira ei kuitenkaan ole yhteishuollossa oleva lapsi.

Onhan niitä yhteishuoltokoiriakin. Mutta jos koirasta on sovittu että jää vaimolle, on turha vuosia myöhemmin syyllistää miehen nyxää siitä, että mies ei ole hoitanut koiraansa. 

Voisi sitä nyt osallistua edes kuluihin. Ehkäpä joku jopa ottaisi koiran aina välillä hoitoon? 

Edit :

Kaupungista maalle muuttanut naapuri:

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa laavun?

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa edes laiturin?

- Meidän metsästä saa varmaan kuusen taimia ottaa niin paljon kuin haluaa?

- Meidän metsästä saa varmaan kerätä polttopuita niin paljon kuin haluaa?

- Metsässämme kasvoi metrin korkuinen vaahtera. Haluammeko että hän siirtää sen pois?

- Meidän varastohallista saa varmaan hakea lautaa ilmaiseksi?

- Katsottiin rajamerkinnät ja jaettiin rajalla olevat kivet puoliksi. Seuraavalla viikolla kaatoi meidän maalta raivaussahalla istutetun koivuntaimikon, koska kaupungissakin oli niin saanut tehdä.

- Annammeko luvan ajaa moottorikelkalla metsässä?

- Kylätien linjaus pitäisi siirtää kolme metriä toiselle puolelle, hänen tontiltaan pois.

- Linkoammmeko traktorilla tien metsään moottorikelkalla ajoa varten?

- Koiraa saa varmaan juoksuttaa maalla vapaana, ja missä vaan?

- Heidän maallaan eikä mielellään lähellä sitä, siis hehtaarin metsäinen tontti joka rajautuu isoon asfalttitiehen, ei saa edes vahingossa kävellä, koska heidän koira voi siitä häiriintyä. Soitti tästä asiasta ihan erikseen.

Lisäksi kaikki jotka omistavat traktorin, moottorisahan tai muita erikoistyökaluja tulevat aina mieluusti töihin näille maallemuuttajille, ja toki ilman minkäänlaista korvausta.  Maalla on kuulemma sellainen tapa. No ei ole.

Kummitätini oli menossa naimisiin kun olin 16-vuotias. Harrastin ja tykkäsin valokuvata. Häihin ei tullut virallista kutsua vaan sukulaisen kautta kuulin edes koko häistä. Sen jälkeen tuli myös kummilta soittoa että ”tottakai sinä tulet häihin, voit myös kuvata siellä sitten!”. Menin häihin, kuvasin kirkossa, juhlapaikassa ja vaihdoin kummitädin kanssa muutaman sanan koko illan aikana. Kuvat onnistuivat hyvin ja ovat vielä omasta mielestä vuosienkin jälkeen erittäin onnistuneita ja tunnelmallisia.

Kuvista en saanut koskaan mitään kiitosta. Kiitoskortti tuli, siinä oli jonkun toisen ottama kuva. Kyllä siinä tuli itselle hyvinkin paha mieli, silloin mietin että ehkä ne kuvat olivat sitten surkeita. Sen jälkeen ei ole kiinnostusta pitää yhteyttä kummiin ja kummi itse ei ole myöskään ottanut yhteyttä muuten kuin satunnaisten fb-onnittelujen kautta.

Paula kirjoitti:

Oon alle 30-v. pian maisteriksi valmistuva nuori. Olen aina halunnut lähteä pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin, Olen myös valinnut alani tämän mukaan. Kaksikymppiset on kuitenkin mennyt pitkälti niin etten ole voinut toisen vanhemman alkoholismin, syövän ja kuoleman takia lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään.

Olen tosi läheinen mun isotädin kanssa koska isovanhemmat ovat kuolleet jo ennen syntymääni. Nyt isotädin mies on aiempaa sairaampi, lähinnä siksi koska ovat jo kovin iäkkäitä. Isotäti on todella hyvässä kunnossa ikäisekseen. Nykyään joka kerta kun käyn isotädillä (viikottain monta tuntia kerrallaan + muulloinkin jos hän tarvitsee jotain) hän alkaa puhumaan siitä että eihän mulla ole mitään kiirettä ulkomaille ja enkö voisi odottaa kunnes hän kuolee. Perustelut on käytännössä se että täti ei tykkää muista sukulaisista (jotka häntä mielellään auttavat ja paljon) eikä myöskään tykkää siitä että ulkopuoliset tulevat kotiin auttamaan. Usein kun hän pyytää mua yhtäkkiä tekemään jotain kyse onkin asiasta jonka hän olisi voinut tehdä itse, mutta yrittää saada mua jäämään. Käyn töissä, teen gradua ja harrastan ja se että mun pitää kesken päivää mennä hoitamaan joku asia ja sitten kokea siitä huonoa omatuntoa kun en voi jäädä pidemmäksi aikaa kuormittaa henkisesti tosi paljon. Ymmärrän toki että elämäntilanne on hänelle vaikea ja uusi, mutta monilla vanhuksilla ei todellakaan ole nuorta ihmistä joka uhraa edes näin paljon aikaa heille.

 Tottapuhuen mun sydän on särkynyt siitä että hän tietoisena siitä miten mun nuoruus on tähän saakka mennyt pyytää mua uhraamaan lopunkin siitä, varsinkin kun hän on nyt kuitenkin hyvässä kunnossa ja voi elää vielä ainakin 10 vuotta. Hän on aina sanonut että olen hänelle kuin oma lapsi, mutta nyt on alkanut tuntumaan ettei hän oikeasti toivo mulle onnea vaan yrittää vaan manipuloida ja syyllistää mua luopumaan unelmistani hänen takia.

Isotätisi on ajalta jolloin ihmiset oikeasti joutuivat luopumaan unelmistaan sukulaisten takia, kun nykyisenkaltaista terveydenhuoltoa, sosiaalitoimea ja eläketurvaa ei ollut. Nykyään sellainen kuitenkin on ja isotätisi pärjää varmasti ilman sinunkin apua. Tilanne on varmasti sinulle kovin raskas, mutta älä luovu unelmista toisen ihmisen takia. Hänen on se hyväksyttävä että elät omaa elämääsi. Itse varmaan ottaisin pikkuhiljaa etäisyyttä, ystävällisesti mutta jämptisti.

Miina 74 kirjoitti:

Kaupungista maalle muuttanut naapuri:

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa laavun?

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa edes laiturin?

- Meidän metsästä saa varmaan kuusen taimia ottaa niin paljon kuin haluaa?

- Meidän metsästä saa varmaan kerätä polttopuita niin paljon kuin haluaa?

- Metsässämme kasvoi metrin korkuinen vaahtera. Haluammeko että hän siirtää sen pois?

- Meidän varastohallista saa varmaan hakea lautaa ilmaiseksi?

- Katsottiin rajamerkinnät ja jaettiin rajalla olevat kivet puoliksi. Seuraavalla viikolla kaatoi meidän maalta raivaussahalla istutetun koivuntaimikon, koska kaupungissakin oli niin saanut tehdä.

- Annammeko luvan ajaa moottorikelkalla metsässä?

- Kylätien linjaus pitäisi siirtää kolme metriä toiselle puolelle, hänen tontiltaan pois.

- Linkoammmeko traktorilla tien metsään moottorikelkalla ajoa varten?

- Koiraa saa varmaan juoksuttaa maalla vapaana, ja missä vaan?

- Heidän maallaan eikä mielellään lähellä sitä, siis hehtaarin metsäinen tontti joka rajautuu isoon asfalttitiehen, ei saa edes vahingossa kävellä, koska heidän koira voi siitä häiriintyä. Soitti tästä asiasta ihan erikseen.

Tuommoista naapuria ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehellekään, täysin hullu olio.

Ihmiseksi tuota ei voi sanoa enää.

Minulla on serkku, joka kyläillessään kiertelee ympäri kotiani ja kertoo, mitä hän juuri nyt tarvitsee ja alkaa poimia tavaroitani mukaansa. Olen tietenkin pyytänyt laittamaan ne paikalleen, josta hän ei ole moksiskaan, vaan ilmoittaa etsineensä juuri samanlaista valokuvakehystä ja millloin mitäkin ja toivovansa, että voin antaa ne hänelle seuraavalla vierailukerrallaan. Tuossa perheessä ei ole omena pudonnut kauas puusta, vanhemmat "keräävät" mielellään mammonaa muilta ja vähän isompaakin mammonaa kuin tavaroita. Asettavat mammonan keräämisen läheisiä ihmissuhteita paljon tärkeämmiksi. 

Eräs kaverini oli muuttoapuna sukulaisillaan. Lainasi töistä kuorma-autoa. Kantoapuna hänellä oli toinen sukulaismies. Jossain vaiheessa sitten tavarat oli kannettuna, ja isäntäväki kaivoi hänelle tupakka-askin palkaksi. Sattui sitten huomaamaan, että tälle toiselle sukulaismiehelle annettiin hieman salaa satanen kouraan. Ja molemmat todellakin olivat niitä tupakkamiehiä. Noh kaveri teki lähtöä, ja tää toinen sukulaismies livahti keittiöön. Sen verran kerkisi näkemään, että siellä oli isäntäväen naiset plus tämän sukulaismiehen vaimokin keittiössä.  Näki että oli komeat voileipätarjoilut plus muut kastettavat, ja sitten ovi laitettiin nopsaan kiinni.  Vähän oli tälle kaverilleni tullut eriarvoinen olo. 

Eipä  häntä sitten kiinnostanut enää autella. Pyydettiin  myöhemmin siivoamaan ja ruuanlaittoon  ja leipom aan hänen vaimoaan. Ja kovasti suuttui tämä kaverin sukulaisperhe kun eivät lähteneet auttamaan. Mutta heillä oli pieniä lapsia, niin tän kaverin vaimolla oli kädet täynnä töitä omastakin takaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs netti"ystävä" rupesi muutaman viikon nettittavuuden jälleen vaatimaan, että matkustaisin tapqsmaan häntä monen sadan kilometrin päähän seurulle jossa en ome käynyt ja olisin ollut hänrn luonaan siellä muutamsn viikon koska hän halusi tavata minut. Minun olisi pitänyt kustantaa täysin itse matkani, hotellimaksut, ruokailumme hotelleissa ja ilmeisesti vielä jostain syysyä maksaa hänellä siitä että hän viettää aikaa minun kanssani. Minä tietenkin tein selväksi, että se ei onnistu mistä hän raivostui ja pisti välit poikki. Hänen omi täysin mahdoton hyväksyä, että minun olisi ollut mahdotonta ihan yllättäen jättää perhettäni eli miestä ja pieniä lapsia moneksi viikoksi keskenään (mies teki silloin vuorotyötä), en halunnut lähteä toisella puolelle Suomea jonkun tuntemattoman ihmisen luokse tai että minulla ei olisi varaa sellaiseen tuhlaamiseen että olidin asunut jotain pari kuukautta hotellissa. Hän itse oli sinkku nainen ja luuli, että kun mieheni olisi yövuodossa töisdä, niin ihan hyvin 6kk-7v lapset pärjäisivät keskenään kotona jos heille ei ri löytyisi hoitajaa.

Tuosta netti"ystävästä" tulee mieleen ihan joensuulainen "asperger" Henna!

Mieheni isä teki työelämässä isoa tiliä, eläke enemmän kuin minun ja mieheni mediaanikokoiset kuukausipalkat, aivan yli-iso omistusasunto, kallis auto jolla ei koskaan aja, hienot läppärit, kamerat ja pädit joita ei osaa edes käyttää. Silti vippailee mieheltäni harva se kuukausi rahaa useita satoja euroa kun on kuulemma niin tiukkaa. Naimisiin mennessämmekään ei antanut euroakaan, valitteli monta kuukautta jälkikäteen että kun on ollut niin tiukkaa niin ei pystynyt, ja samalla esitteli uutta kameraa jonka oli ostanut... Mieheni jotenkin säälii isäänsä hänen hieman vaikeasta luonteestaan johtuvan yksinäisyyden takia (vaimo kuoli vuosia sitten) eikä kehtaa kieltäytyä rahapyynnöistä, vaikka meillä olisi lapsiperheenä itsellä rahat tosi tiukalla. Mieheni veli perheineen ovat hyvin pienituloisia, joten heiltä isä ei kuulemma pysty lainaamaan (itse asiassa mieheni isä pyytää usein ostamaan myös heille asioita: "Lupasin Pekalle että ostetaan pikku-petterille kumpparit mutta ei ole rahaa, voisitko sinä ostaa"). En ole varma, onko hänellä joku ongelma (esim. pelaaminen, naiset tms.) johon rahat valuu vai onko hän vain pihi. Mieheni on liian kiltti, hänellä on suuri sydän ja hän haluaa auttaa perhettään, mutta välillä ihmetyttää että miten kehtaa tollaisen omaisuuden päällä istuva vanhempi kupata vuokralla-asuvalta kolmekymppiseltä lapseltaan jatkuvasti rahaa... Kun mieheni on uskaltautunut ehdottamaan omaisuuden myyntiä, onkin kaikelle iso tarve (esim. siksi ei voi autoa / läppäriä / kämppää myydä, että sitten ei miehen veli voisi niitä lainata). Eli isä rahoittaa toiselta pojaltaan lainaamalla / pyytämällä velkarahalla toisen poikansa auttamista, samalla kun istuu vähintään sadan tonnin omaisuuden päällä jos lasketaan pois mahdolliset velat pankille. 

Anoppi sanoo säännöllisesti että minun tulisi viettää vähemmän aikaa pikkulasteni kanssa. Hän ei suostu hoitamaan yhtäkään eikä meillä tukiverkostoa juurikaan jossa lapset voisivat käydä hoidossa. Ei vaippaikäistä sekä 3- ja 5-vuotiaita voi jättää yksinkään

Sukulainen ja hänen ystävänsä kuppaavat iäkkäämpää sukulaistani esim maksattamalla bensoja yläkanttiin lähikauppamatkalla yms. Jos lähtevät sukuloimaan pidemmälle iäkäs sukulainen maksaa toki leijonanosan bensoista sekä matkalla syömiset, kahvit ym. Sukulaisen ystävä ei maksa mitään, loisii vain mukana. Tämä ystävä on hyvin töykeä iäkästä sukulaista kohtaan ja änkkää itsensä mukaan joka paikkaan. Joku päivä vielä sanon mitä ajattelen.

Eksästä erotessani hän ehdotti, että minun olisi pitänyt olla selibaatissa vähintään 3,5vuotta eli puolet siitä ajasta mitä olimme olleet yhdessä (7vuotta). Tämä siksi, että hän oli jostain lukenut eroprosessin kestävän henkisesti puolet siitä ajasta jota parisuhde on kestänyt. Vain kuulemma parastani ajatteli.

Itsehän oli aloittanut uuden suhteen jo puoli vuotta ennen eroa, eli häntä tämä ei koskisi.

En suostunut vaan repesin nauruun ja kerroin, että menemiseni, tulemiseni tai muut touhuni eivät hänelle kyllä enää millään muotoa kuuluneet.

Loukkaantui verisesti ja voi sitä rähinän ja kiukuttelun määrää, kun uuden kumppanin löysi sitten jossain vaiheessa.

Hah, mun eksäni teki samoin: aloitti salasuhteen selkäni takana ja paljastuttuaan halusi erota. Sitten oli pahalla päällä, kun tapasin toisen. Kuvioon toki kuului katumista ja takaisin kärttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran tein niin, että minimoin baarireissulle mukaan otettavat omat tavarani. Jätin käsilaukun kotiin ja laitoin farkkuni taskuihin vain pankkikortin ja huulipunan. Eikös sitten narikassa tämä ystävä alkanut yskähdellä, että mihin hän nyt saa lompakkonsa ja meikkinsä kun en ottanut käsilaukkua mukaan. Hän sitten työnteli tavaransa mun farkkuni taskuihin säilytykseen tyyliin tohon taskuun sopii toi ja tohon taskuun sopii vielä toi tavara... Hänelle ei mitään väliä sillä, että mulla oli epämiellyttävän muhkurainen olo koko illan kun farkun taskut oli täynnä jonkun toisen roinaa.

Miten te siedätte tätä kaikkea? Stoorit on tyyliä "sitten kaverille tuli ripuli ja hän sanoi, että tuossa sun ulkotakissahan on Dry-Maxxia tuo kuosi niin minäpäs ripuloin tuohon oikeaan taskuun. Oli sitten TOSI KIVA olla seuraavat 5 tuntia Hulluilla Päivillä kaverin ripulipaskat ulkotakin taskussa! Miten hän kehtasi?"

OPPIKAA SANOMAAN EI!!! :D :D :D

Oon aivan järkyttynyt näistä tarinoista täällä, mutta tää kommentti sai mut nauramaan ääneen😂😂😂