Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Miina 74 kirjoitti:

Kaupungista maalle muuttanut naapuri:

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa laavun?

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa edes laiturin?

- Meidän metsästä saa varmaan kuusen taimia ottaa niin paljon kuin haluaa?

- Meidän metsästä saa varmaan kerätä polttopuita niin paljon kuin haluaa?

- Metsässämme kasvoi metrin korkuinen vaahtera. Haluammeko että hän siirtää sen pois?

- Meidän varastohallista saa varmaan hakea lautaa ilmaiseksi?

- Katsottiin rajamerkinnät ja jaettiin rajalla olevat kivet puoliksi. Seuraavalla viikolla kaatoi meidän maalta raivaussahalla istutetun koivuntaimikon, koska kaupungissakin oli niin saanut tehdä.

- Annammeko luvan ajaa moottorikelkalla metsässä?

- Kylätien linjaus pitäisi siirtää kolme metriä toiselle puolelle, hänen tontiltaan pois.

- Linkoammmeko traktorilla tien metsään moottorikelkalla ajoa varten?

- Koiraa saa varmaan juoksuttaa maalla vapaana, ja missä vaan?

- Heidän maallaan eikä mielellään lähellä sitä, siis hehtaarin metsäinen tontti joka rajautuu isoon asfalttitiehen, ei saa edes vahingossa kävellä, koska heidän koira voi siitä häiriintyä. Soitti tästä asiasta ihan erikseen.

Kai maksatit hänellä sen raivuroidun taimikon?

Miina 74 kirjoitti:

Kaupungista maalle muuttanut naapuri:

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa laavun?

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa edes laiturin?

- Meidän metsästä saa varmaan kuusen taimia ottaa niin paljon kuin haluaa?

- Meidän metsästä saa varmaan kerätä polttopuita niin paljon kuin haluaa?

- Metsässämme kasvoi metrin korkuinen vaahtera. Haluammeko että hän siirtää sen pois?

- Meidän varastohallista saa varmaan hakea lautaa ilmaiseksi?

- Katsottiin rajamerkinnät ja jaettiin rajalla olevat kivet puoliksi. Seuraavalla viikolla kaatoi meidän maalta raivaussahalla istutetun koivuntaimikon, koska kaupungissakin oli niin saanut tehdä.

- Annammeko luvan ajaa moottorikelkalla metsässä?

- Kylätien linjaus pitäisi siirtää kolme metriä toiselle puolelle, hänen tontiltaan pois.

- Linkoammmeko traktorilla tien metsään moottorikelkalla ajoa varten?

- Koiraa saa varmaan juoksuttaa maalla vapaana, ja missä vaan?

- Heidän maallaan eikä mielellään lähellä sitä, siis hehtaarin metsäinen tontti joka rajautuu isoon asfalttitiehen, ei saa edes vahingossa kävellä, koska heidän koira voi siitä häiriintyä. Soitti tästä asiasta ihan erikseen.

Tämä on yksi parhaista. Tästä saisi hyvän hahmon johonkin sarjaan.

Ap

Tätä on varmasti tapahtunut muillekin, mutta kerron oman tarinani.

Minua ahdistaa kummityttöni äiti.

Hän aina nakittaa juhlissa minulle, joko lasten viihdyttämisen (olen ammatiltani lastenhoitaja), siivoamisen, kakun koristelun, käymään kaupassa ym. He asuvat kahden tunnin ajomatkan päässä, joten olen melkein aina ensimmäisenä paikalla. Olenkin kysynyt häneltä, miksen saa olla vain vieras ja nauttia juhlista.

Lapsi on ihana, mutta äiti on todella raskas ihminen.

Yhtenä jouluna jouduin ajamaan kummilapseni isovanhemmille (tunnin ajo) viemään joululahjat, kun muuten lapset eivät kuulemma tarpeeksi lahjoja (minä en ole jouluihmisiä). Ei käynyt, että olisin Tammikuussa tuonut joulu ja synttärilahjat.

Ja jos sanon jotain poikkipuolista sanaa, hän alkaa muistelemaan omia vastoinkäymisiä ja siitä, miten onnellinen saan olla, kun minun äiti on vielä elossa. Hänen kuoli viisi vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin lapsi kirjoitti:

Puoli ketjua luettuani tajusin, että isäni on juuri tällainen ihminen, joka odottaa, että hänen puolestaan tehdään asioita ja että hän saa tehdä erinäisiä asioita lainatavaroilla ilman, että hänen tarttis tehdä vastapalvelusta. Toisaalta hän on myös narsisti, joka elää kiitoksella. Ja yllättäen hän on arjen sankari, eli palomies, joten kiitosta tulee varmaan siltä suunnaltakin joka työvuorossa. Kiitoksien saamisen takia hän tekeekin aina kaikenlaisia hommia muualla, mutta ei ikinä kotona. Sitten kun kiitos (tai korjaustarve) loppuu, niin loppuu hänen osaltaan yhteydenpito kyseiseen tahoon melko herkästi.

Pahin oli se vuosi, kun sain ajokortin. Puoli vuotta ennen kortin saamista isä sai nyhdettyä ikääntyneiltä kummivanhemmiltaan pienehkön ja muutenkin halvan auton ilmaiseksi, kun "eihän niillä vanhuksilla ollut sille enää käyttöä". Siirsi auton omiin nimiinsä vakuutuksen kera ja "piti autoa kunnossa" sen aikaa, että saisin kortin. Eli käytti sitä puoli vuotta oman jo olemassa olevan auton sijasta, pitihän sitä näyttää kaikille, millaisen auton hän oli saanut tyttärelleen hommattua.

Samaa mieltä : Kiittämätön lapsi

Ja ai niin, hänen piti opettaa minut ajamaan, mutta kas kummaa, 3kk ennen 18v. synttäreitäni ilmoitti, että on nyt niin kova burnout ettei pysty opettamaan. Tämän toki ymmärrän, itsekin olen jonkinlaisen burnoutin tässä kokenut viime vuosina, mutta eroperheen lapsena sitä kyllästyi aika nopeasti siihen, että toinen lupaa jotain eikä ikinä pidä tätä lupausta. Isäni sai kuitenkin järjestettyä minut autokouluun. Kortin saatuani auto siirrettiin minun nimiini, isäni toki maksoi vielä hyvää hyvyyttään vakuutuksen. Ihan mukava auto oli, joka kulki myös kovilla pakkasilla. Yllättäen minusta tulikin sitten tarpeen tullen isäni yksityiskuski, jos esim hänen autonsa oli sökönä (ei ollut varaa korjata kun oli pa jne.) tai piti jonkun kaukaisen sukulaisen luona, "saatpahan ainakin ajokokemusta". Juu. Kun myöhemmin muutin opiskelemaan, ja hyvää hyvyyttäni annoin talven ajaksi autoni isälleni lainaan, ettei turhaan seiso kadun varressa, niin sitä olikin sitten vaikea saada takaisin, kun just silloin oli oma auto taas hajalla yms.

Saman vuoden lopulla, pikkujoulukaudella, lupauduin kuskaamaan isäni ja pari hänen kaveriaan pikkujouluihin. Oli sovittu aika, jolloin haen isäni ja sen jälkeen hänen lähialueella asuneet kaverit. Kun saavuin isäni luo, hän oli munasillaan olohuoneessa vasta valmistautumassa, ja puhui puhelimessa jonkun turhan tärkeän tutun kanssa. Meni varmaan tunti, ennen kuin päästiin lähtemään. Kaveritkin jo soitteli että koska olette tulossa hakemaan. Itse olin turhan kiltti, olis vaan pitänyt lähteä menemään ja sanoa, että soita sitten kun olet valmis, en rupea täällä odottelemaan kun valitset kalsareita.

Enää ei ole autoa, myin pois kun en yhtenä kesänä saanut kesätöitä ja opiskelijana eivät muut rahat riittäneet elämiseen. Eipä ole kyllä enää välejä isääkään, ihan muista syistä kylläkin. Mutta on tämä vapauttavaa, kun ei tarvitse tuntea itseään huonoksi kun ei tee toiselle koko ajan milloin mitäkin palveluita.

Sori, mutta vaikutat kiittämättömältä. Jos isäsi maksoi sulle kortin ja hankki auton, niin ei kyllä ole todellakaan paljoa pyydetty, että joskus toimit kuskina ja lainaat autoa, kun et sitä itse tarvitse. Jos taas kaikenlainen vastapalveluksen tarjoaminen tuntuu kauhealta, tee kuten minä: hanki kortti ja auto sitten, kun sinulla on varaa se tehdä ihan omalla rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi pyysi että antaisimme lapselle hänen keksimän nimen. Kieltäydyimme kun hänen ideansa kuulosti vaippapaketilta

Pampers Virtanen olisi kyllä varmasti aikuisiällä kiitellyt isoäitiään :'D

Vierailija kirjoitti:

Miina 74 kirjoitti:

Kaupungista maalle muuttanut naapuri:

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa laavun?

- Meidän mökkirantaan hän saa varmaan rakentaa edes laiturin?

- Meidän metsästä saa varmaan kuusen taimia ottaa niin paljon kuin haluaa?

- Meidän metsästä saa varmaan kerätä polttopuita niin paljon kuin haluaa?

- Metsässämme kasvoi metrin korkuinen vaahtera. Haluammeko että hän siirtää sen pois?

- Meidän varastohallista saa varmaan hakea lautaa ilmaiseksi?

- Katsottiin rajamerkinnät ja jaettiin rajalla olevat kivet puoliksi. Seuraavalla viikolla kaatoi meidän maalta raivaussahalla istutetun koivuntaimikon, koska kaupungissakin oli niin saanut tehdä.

- Annammeko luvan ajaa moottorikelkalla metsässä?

- Kylätien linjaus pitäisi siirtää kolme metriä toiselle puolelle, hänen tontiltaan pois.

- Linkoammmeko traktorilla tien metsään moottorikelkalla ajoa varten?

- Koiraa saa varmaan juoksuttaa maalla vapaana, ja missä vaan?

- Heidän maallaan eikä mielellään lähellä sitä, siis hehtaarin metsäinen tontti joka rajautuu isoon asfalttitiehen, ei saa edes vahingossa kävellä, koska heidän koira voi siitä häiriintyä. Soitti tästä asiasta ihan erikseen.

Kai maksatit hänellä sen raivuroidun taimikon?

Raivatun

Meillä pieni taloyhtiö, jonka hallitukseen vaikea saada porukkaa. Mieheni hyvää hyvyyttään suostui puheenjohtajaksi, kun pyydettiin ja pyydettiin. Hommasta ei saa mitään korvausta, vapaaehtoishommaa, ja lain mukaan hallitus ja pj siis oltava. Eli palvelus muille jo se, että joku tähän suostuu.

Osa taloyhtiön perheistä ei korvaansa lotkauta minkään asian suhteen, eivät tule esim. Yhtiökokouksiin lainkaan. Samat tyypit kuvittelevat, että hallituksen jäsenet ja pj jollakin lailla muiden palveluksessa. Yhtenä talviaamuna naapuri tuli kasilta aamulla ovellemme valittamaan, että heillä on kylmä, voisiko mieheni hoitaa asian - ei siis tullut mieleen ITSE ottaa yhteyttä isännöitsijään tai huoltoyhtiöön.

Toisen kerran naapurintäti oli lähdössä autolla pensaiden varjostamasta portistamme, kun pyöräilijä ajoi hänen kylkeensä. Onneksi ei käynyt pahasti, mutta kun mieheni 10 min. myöh oli lenkille lähdössä, täti käy kimppuun vaatien, että pensaat pitää hävittää portilta. Mies siihen, että pitää hallituksessa keskustella, tilataanko työ ulkoa vai tehdäänkö talkoilla, ja lähti lenkille. Seurauksena täti aloittaa valtavan sähköpostipaskamyrskyn miehelleni, jonka hänestä olisi VÄLITTÖMÄSTI pitänyt hakea sakset ja alkaa suihkia niitä puskia pienemmiksi, kun on kerran pj... mies heivasi homman, johon tosiaan ei tunkua ole. Huohhh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin itseni irti eräästä työstä 3kk varoitusajalla, sillä työ oli pelkästään minun harteillani ja ajattelin, että hankkivat jonkun toisen tilalleni hyvissä ajoin että ehdin opettaa hänet.

Mitä vielä. Kaikki 3kk kuluivat ilman että kukaan reagoi.

Sitten kun olin painanut oven viimeisen kerran kiinni perjantaina niin maanantaina tuli viestiä että enkö voisi mennä “vähän näyttämään rutiineja”. Voi vee.

Mulla oli jo toiset tehtävät arkipäivässäni ja sanoin etten todellakaan voi. Olivat hämmästyneitä kun en suostunut tulemaan omalla ajallani tekemään tuommoista pikku juttua.

Minulla on samanlainen kokemus työelämästä. Olin tilitoimiston ainoa palkanlaskija, ja asiakkaita oli hankittu niin paljon, että eri yritysten maksupäiviä riitti lähes kuukauden jokaiselle arkipäivälle. Työn määrä oli valtava, eikä helpotusta ollut tulossa, joten irtisanouduin kuukauden irtisanomisajalla.

Sanoin esimiehelle, että heidän on haettava heti uutta työntekijää, jotta ehdin opettaa työssä tarvittavien ohjelmien käytön, tessit, kaiken muun raportointityön yms.

Mitään ei tapahtunut, ja viimeisenä työpäivänä (perjantai) tein vielä valmiiksi seuraavana maanantaina maksuun menevät palkat.

Seuraavana maanantaina, kun työsuhde oli jo päättynyt, entinen esimies soitti hädissään ja vihaisena, että kuka nyt tekee seuraavien maksupäivien palkat. Totesin että ei ole minun asia enää, ja olin pyytänyt hakemaan uutta työntekijää ajoissa. Tästä syystä pomo alkoi kiristämään, että jos en tule vielä töihin, niin hän ei anna työtodistusta. En mennyt, ja työtodistus jäi saamatta. Onneksi minulla oli jo uusi työpaikka tiedossa, mutta kieltämättä harmitti niiden palkansaajien puolesta, joilla todennäköisesti jäi palkat saamatta ajallaan.

Vaadi vaan se työtodistus, työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus antaa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oletti minun hmaksavan puolet (perintö)mökistä jääneistä veloista, mökin kuluista ja remonteista.

Itsellä mökille käyttöä max. viikko vuodesta, sisareni likipitäen asuu mökillä. Suuttui, kun halusin luopua omasta osuudestani ja käyttää rahani itselleni mielekkäämmällä tavalla.

Jos sinä olet perintömökissä osakkaana, ja mitään sopimuksia sen käytöstä ei ole, niin sinulle kuuluu myös siitä aiheutuvien kulujen maksaminen osaltasi. 

Nyt siskosi on (ilmeisesti) maksanut velan pois ja remontoinut mökin omalla kustannuksellaan.

Juridisesti omistat puolet mökistä, jonka arvo on noussut, vaikka et itse ole tehnyt sen hyväksi mitään.

Mitä pitempään tilanne jatkuu tällaisena ja mitä enemmän siskosi laittaa mökin kunnostukseen ja ylläpitoon omia varojaan, niin sen pienemmäksi sinun osuus muuttuu, kun mökille aletaan arvioimaan hintaa. 

Jos mökki kuuluu kuolinpesälle, niin voit vaatia pesän jakamista, eikä sisaresi voi estää sitä.  

Mitä ihmettä oikein selität? Tuossahan sanottiin, että sisko suuttui kun kirjoittaja halusi luopua osuudestaan. Mikä tässä jäi sinulle epäselväksi?

Joo, niin siinä sanottiin. 

Silloin kun joku kyselee täällä perintöasioista, niin kaikki ei useinkaan tule ilmi ekasta viestistä.

Joskus keskustelua on käyty jo pitkään kun käykin ilmi, että omistussuhteet on toiset, mitä alunperin annettiin ymmärtää. Nytkin voi kyseessä olla jakamaton kuolinpesä, tai sitten ei. Että ihan sen vuoksi täällä kyselin.  Niin se muuten tekee asianajajakin, kun sen luokse menee, ei se ala ensimmäisenä meuhkaamaan, että mitä ihmettä selität? Joko nyt ymmärrät?

En. Kukaan ei kysynyt sinulta mitään. Tässä ketjussa ei kysellä perintö- tai muista asioista, vaan kerrotaan hauskoja tarinoita härskeistä ja kohtuuttomista ihmisistä.

Olisikohan tuossa viesti ollut se, että välttämättä odotus ei tuossa tarinassa ollut lainkaan kohtuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oletti minun hmaksavan puolet (perintö)mökistä jääneistä veloista, mökin kuluista ja remonteista.

Itsellä mökille käyttöä max. viikko vuodesta, sisareni likipitäen asuu mökillä. Suuttui, kun halusin luopua omasta osuudestani ja käyttää rahani itselleni mielekkäämmällä tavalla.

Jos sinä olet perintömökissä osakkaana, ja mitään sopimuksia sen käytöstä ei ole, niin sinulle kuuluu myös siitä aiheutuvien kulujen maksaminen osaltasi. 

Nyt siskosi on (ilmeisesti) maksanut velan pois ja remontoinut mökin omalla kustannuksellaan.

Juridisesti omistat puolet mökistä, jonka arvo on noussut, vaikka et itse ole tehnyt sen hyväksi mitään.

Mitä pitempään tilanne jatkuu tällaisena ja mitä enemmän siskosi laittaa mökin kunnostukseen ja ylläpitoon omia varojaan, niin sen pienemmäksi sinun osuus muuttuu, kun mökille aletaan arvioimaan hintaa. 

Jos mökki kuuluu kuolinpesälle, niin voit vaatia pesän jakamista, eikä sisaresi voi estää sitä.  

Mitä ihmettä oikein selität? Tuossahan sanottiin, että sisko suuttui kun kirjoittaja halusi luopua osuudestaan. Mikä tässä jäi sinulle epäselväksi?

Joo, niin siinä sanottiin. 

Silloin kun joku kyselee täällä perintöasioista, niin kaikki ei useinkaan tule ilmi ekasta viestistä.

Joskus keskustelua on käyty jo pitkään kun käykin ilmi, että omistussuhteet on toiset, mitä alunperin annettiin ymmärtää. Nytkin voi kyseessä olla jakamaton kuolinpesä, tai sitten ei. Että ihan sen vuoksi täällä kyselin.  Niin se muuten tekee asianajajakin, kun sen luokse menee, ei se ala ensimmäisenä meuhkaamaan, että mitä ihmettä selität? Joko nyt ymmärrät?

En. Kukaan ei kysynyt sinulta mitään. Tässä ketjussa ei kysellä perintö- tai muista asioista, vaan kerrotaan hauskoja tarinoita härskeistä ja kohtuuttomista ihmisistä.

Olisikohan tuossa viesti ollut se, että välttämättä odotus ei tuossa tarinassa ollut lainkaan kohtuuton.

Jaa. Minusta se on aika kohtuuton vaatimus, että ei saisi myydä (tai vaikka lahjoittaa sille toiselle osaomistajalle, kirjoittaja puhui vain luopumisesta) osuuttaan yhteisesti omistetusta kämpästä, jota ei käytä. Vaan pitäisi jäädä makselemaan toisen käyttöä hyötymättä mitään itse.

Näinhän alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti, ja kaikki muu on sitten jonkun turhantärkeän spekulointia tai jopa alkuperäisen kirjoittajan kertomuksen kanssa ristiriitaisten olosuhteiden keksimistä (jakamaton kuolinpesä yms.). Terveisin itsekin juristi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi pyysi että antaisimme lapselle hänen keksimän nimen. Kieltäydyimme kun hänen ideansa kuulosti vaippapaketilta

Pampers Virtanen olisi kyllä varmasti aikuisiällä kiitellyt isoäitiään :'D

Joskus aikoinaan ostin omille lapsille Mio-merkkisiä vaippoja. Ehkä mummo ajatteli tätä nimeä. Tuskin Libero Nieminen tai Pampers Virtanen olisi mennyt läpi maistraatissa.

Siskollani oli aikoinaan tapana ostella itselleen kalliita vaatteita.

Suurin osa ostoksista ei sitten ollutkaan enää kotona kivoja. Minun olisi pitänyt lunastaa nämä ostokset häneltä täyteen hintaan.

En suostunut, koska en kyseisiä vaatteita olisi itsekään kaupasta ostanut.

Seurasi vitunmoinen huuto, että miksi ei, kun ei hän näitä voi käyttää! Sitäpaitsi hän on köyhä yksinhuoltaja!

Muutin jo nyt ex poikaystäväni kanssa kimppaan.

Miehen toinen isovanhemmista olinkuillut, toinen oli palvelutalossa, heidän asunto ei mennyt kaupaksi,

Miehen vanhemmat muuttivat sinne ja me muutimme poikaystävän kanssa hänen lapsuudenkotiin.

Kaikki isovanhempien tavarat oli jo käyty läpi ja menimme niiden kanssa kirppikselle. Myimme parikin kesää aina vkonloppuisin seka isovanhempien että vanhempien tarpeetonta tavaraa.

Poikaystävälle oli pakettiauto ja hinnat olivat halvat, kauppa käy.

Rahat käytettiin yhteiseen hyvään, esim poikaystävä TEK isovanhempien kotiin pienen pintaremontin ja isossakin talossa teki jotain.

Isovanhempien rivitalo oli yhteensä ehkä 5 v myynnissä, taloyhtiössä olipari muutakin ja ilman pintaremonttia ei kauppoja ollut ehkä tullut ikinä.

Kotona poikaystävä tyhjensi kaikki piharakennukset. On puukässän ope ja todella taitava käsistään .

Vanhaa talonpoikaisantiikkia oli järkyttävät määrät ja syksystä kevääseen pari v me myytiin kunnostettuja lähinnä huutonetissä ja kerran kuussa vietiin lähinnä Pk seudulle. Muutaman kerran oli myös peräkärry mukana. Puhutaan siis sadoista esineistä.

Kun isovanhempien koti lopulta meni kaupaksi, ostivat mm näillä rahoilla plus säästöillä ja talosta saaduilla parilla kymmenellä tuhannella isommasta kaupungista upea uudisrakennus. Minä en siis todellakaan ollut perillä muiden raha-asioita, koska ne eivät minulle mitenkään kuuluneet. Itse olin tullut käsitykseen vanhemmilla ei juurikaan rahaa ollut ja itse konkreettisesti näin huonekaluista tienattiin todella hyviä summia. Ei tietenkään mitään satoja tuhansia, mutta ehkä 50 000 euroa ? Ja en tiedä ottivatko he lainaa. Olivat kuitenkin eläkkeellä silloin, eli tuskin lainaa saivat ja olivat maanviljelijöitä, tuskin eläke oli kummoinen.

Tämän jälkeen kotitila laitettiin myyntiin ja oli myynnissä ehkä vuoden ? Kun talo meni kaupaksi, oli se lähes tyhjä, n pakettiautollinen tuli huonekaluja.

Itse en maksanut ikinä mitään vuokraa , koska näin oltiin sovittu.

Minä olin mukana vkonloppuisin kirppiksillä, olin mukana huonekalukeikoilla ja kannoin niska vääränä kaikkea. Kun pe pääsin töistä, oli edessä pakettiauton lastaaminen oikeassa järjestyksessä, aamulla klo 4 mentiin tienpäällä . Joskus yövyttiin huoltoaseman pihalla, autossa oli pari patjaa ja rundi jatkui seuraavana päivänä tai sitten aamulla ajetttin kotiin.

Aika oli aivan ihanaa ja tykkäsin paljon.

Me joka tapauksessa erottiin ja tapahtui samaan aikaan, kun talo myytiin.

Oltiin kimpassa kuitenkin 5 v, eli kaikki perheessä oli tullut tutuksi.

Kun eron jälkeen ex.n sisko otti yhteyttä, olin todella iloinen. Ajattelin ystävyys säilyy. Mitä vielä. Hän oli laskenut äitinsä kanssa paljonko on minun osuus asumiskuluista, kun olivat varta vasten kysyneet ex.ltä paljonko olin vuokraa maksanut.

Ex.lle laitoin viestiä ja kysyin mitä. Hän ei tiennyt mitään ja sanoi olen osuuteni maksanut työllä, en ole mitään velkaa.

Harmitti älyttömästi, kun en sitten voinut pitää mitään yhteyttä ex anoppiini enkä muihinkaan, tämän vuokraepisodin takia. Ja se vuokra oli todella suuri. Ei perustunut mitenkään esim markkina-arvoon,

Olin 18v tyttö seurustellessani silloisen poikaystävän kanssa. Kumpikin asui vanhemmillaan. Kyläillessäni heillä halusivat että syön heidän kanssaan yhteisaterian. Jonkun ajan päästä alkoivat vaatimaan minulta rahaa ruoasta vaikka olin kohteliaisuutta syönyt vain pieniä määriä pienikokoisena muutamana päivänä viikossa. Olin siis aina syönyt ennen heille tuloa enkä nälissä vatsaan tankkaaja. Aloin tuomaan omia eväitä mukaan etten aiheuta heille ruokakuluja mutta voin siten tarvittaessa osallistua yhteisruokailuhetkeen. Eivät suostuneet että toisin omia eväitä ja poikaystävän huoltajat vaativat että syön heillä väkisin jatkossakin ja annan rahaa. Ahdisti kun 5€-viikkorahani meni heidän vaatimuksiin samalla kun etsin työpaikkaa lukion lopulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi pyysi että antaisimme lapselle hänen keksimän nimen. Kieltäydyimme kun hänen ideansa kuulosti vaippapaketilta

Pampers Virtanen olisi kyllä varmasti aikuisiällä kiitellyt isoäitiään :'D

Jos nimiehdotus olikin Bebiina.

Poikamme lapsuuden kaveri asui aikoinaan naapurustossamme. Eivät he olleet mitään kaikkein parhaita ystäviä, mutta viettivät aikaa keskenään silloin tällöin, kun kerran lähekkäin asuivat. Sitten tuo kaveri perheineen muutti toiselle puolelle kaupunkia, kun rakensivat talon. Poikamme tapasi harvakseltaan (muutaman kerran vuodessa) tuota kaveria vielä sen jälkeenkin, kävivät toisillaan kyläilemässä. Sitten muutaman vuoden päästä eräänä arki-iltana klo 21 kaverin isä soitti miehelleni ja ehdotti, että tämä kaveri tulisi meille yökylään (siis samantien). Eivät olleet aiemminkaan yökyläilleet ja me oltiin jo iltapuhteissa ja nukkumaan menossa, kun seuraavana päivänä aikaisin ylösnousu, niin eipä suostuttu. Tämän jälkeen ei kaverista enää kuulunut muuta kuin sen verran, mitä netissä harvakseltaan viestitteli poikamme kanssa. Kaverin vanhemmat selkeästi suutahtivat, kun eivät saaneet poikaansa työnnettyä puolitutuille yökyläilemään tuosta vaan hetken mielijohteesta...

Vierailija kirjoitti:

Yksi sukulainen jonka kanssa ei olla läheisiä, soitti ja pyysi tuomaan vessapaperia. Hän siis istui pöntöllä paskalla ja oli huomannut, että paperi on lopussa. Kännykkä oli kuitenkin mukana... En ensin uskonut että se on tosissaan, mutta sitten uskoin kun sanoi, että ei millään viitsisi nousta pyyhkimättä ja syyllistävällä äänensävyllä sen vielä kertoi. Okei, asuin siinä alle kilsan päässä ja vessapaperia löytyi, mutta pyyntö oli niin absurdi, että kehotin pyyhkimään siihen pahviseen hylsyyn. Ja sukulainen on siis nuori ja fyysisesti hyväkuntoinen perheellinen ihminen.

En vieläkään osaa suhtautua ko.ihmiseen kunnolla tuon jälkeen, vaikka muitakin kummallisia avunpyyntöjä on tullut. Joskus kuulin kun hänen poikansa ilmoitti, että hän ei aio isona ostaa autoa vaan pyytää aina kyydin kaverilta. Jotenkin en yllättynyt yhtään. :D

Tää on huippu

Vierailija kirjoitti:

Muutin jo nyt ex poikaystäväni kanssa kimppaan.

Miehen toinen isovanhemmista olinkuillut, toinen oli palvelutalossa, heidän asunto ei mennyt kaupaksi,

Miehen vanhemmat muuttivat sinne ja me muutimme poikaystävän kanssa hänen lapsuudenkotiin.

Kaikki isovanhempien tavarat oli jo käyty läpi ja menimme niiden kanssa kirppikselle. Myimme parikin kesää aina vkonloppuisin seka isovanhempien että vanhempien tarpeetonta tavaraa.

Poikaystävälle oli pakettiauto ja hinnat olivat halvat, kauppa käy.

Rahat käytettiin yhteiseen hyvään, esim poikaystävä TEK isovanhempien kotiin pienen pintaremontin ja isossakin talossa teki jotain.

Isovanhempien rivitalo oli yhteensä ehkä 5 v myynnissä, taloyhtiössä olipari muutakin ja ilman pintaremonttia ei kauppoja ollut ehkä tullut ikinä.

Kotona poikaystävä tyhjensi kaikki piharakennukset. On puukässän ope ja todella taitava käsistään .

Vanhaa talonpoikaisantiikkia oli järkyttävät määrät ja syksystä kevääseen pari v me myytiin kunnostettuja lähinnä huutonetissä ja kerran kuussa vietiin lähinnä Pk seudulle. Muutaman kerran oli myös peräkärry mukana. Puhutaan siis sadoista esineistä.

Kun isovanhempien koti lopulta meni kaupaksi, ostivat mm näillä rahoilla plus säästöillä ja talosta saaduilla parilla kymmenellä tuhannella isommasta kaupungista upea uudisrakennus. Minä en siis todellakaan ollut perillä muiden raha-asioita, koska ne eivät minulle mitenkään kuuluneet. Itse olin tullut käsitykseen vanhemmilla ei juurikaan rahaa ollut ja itse konkreettisesti näin huonekaluista tienattiin todella hyviä summia. Ei tietenkään mitään satoja tuhansia, mutta ehkä 50 000 euroa ? Ja en tiedä ottivatko he lainaa. Olivat kuitenkin eläkkeellä silloin, eli tuskin lainaa saivat ja olivat maanviljelijöitä, tuskin eläke oli kummoinen.

Tämän jälkeen kotitila laitettiin myyntiin ja oli myynnissä ehkä vuoden ? Kun talo meni kaupaksi, oli se lähes tyhjä, n pakettiautollinen tuli huonekaluja.

Itse en maksanut ikinä mitään vuokraa , koska näin oltiin sovittu.

Minä olin mukana vkonloppuisin kirppiksillä, olin mukana huonekalukeikoilla ja kannoin niska vääränä kaikkea. Kun pe pääsin töistä, oli edessä pakettiauton lastaaminen oikeassa järjestyksessä, aamulla klo 4 mentiin tienpäällä . Joskus yövyttiin huoltoaseman pihalla, autossa oli pari patjaa ja rundi jatkui seuraavana päivänä tai sitten aamulla ajetttin kotiin.

Aika oli aivan ihanaa ja tykkäsin paljon.

Me joka tapauksessa erottiin ja tapahtui samaan aikaan, kun talo myytiin.

Oltiin kimpassa kuitenkin 5 v, eli kaikki perheessä oli tullut tutuksi.

Kun eron jälkeen ex.n sisko otti yhteyttä, olin todella iloinen. Ajattelin ystävyys säilyy. Mitä vielä. Hän oli laskenut äitinsä kanssa paljonko on minun osuus asumiskuluista, kun olivat varta vasten kysyneet ex.ltä paljonko olin vuokraa maksanut.

Ex.lle laitoin viestiä ja kysyin mitä. Hän ei tiennyt mitään ja sanoi olen osuuteni maksanut työllä, en ole mitään velkaa.

Harmitti älyttömästi, kun en sitten voinut pitää mitään yhteyttä ex anoppiini enkä muihinkaan, tämän vuokraepisodin takia. Ja se vuokra oli todella suuri. Ei perustunut mitenkään esim markkina-arvoon,

Maalla et saa mitään ilmaiseksi.

Entinen ovimatto kirjoitti:

Silloinen poikaystävä soitti keskellä yötä että voisinko siirtää rahaa hänen tililleen. Sanoin heti että en voi kun olin vanhempieni luona yöpymässä eikä minulla ollut pankkitunnuksia mukana. Hän alkoi sitten vaatia että minun tulisi pyöräillä keskellä yötä 5km kotiin missä minulla oli pankkitunnukset. Kun kysyin että mihin hän niin kipeästi rahaa tarvii niin vastaus oli se että ovat strippiklubilla kavereidensa kans ja kaikki ovat pee aa mutta haluavat tarjota shamppanjaa strippareille, eikä sylitanssikaan olis pahitteeksi.

Nykyään naurattaa mutta silloin olin raivona. Luoja mikä luuseri. 😂

Olisi poikaystävä vaan suoraan pyytänyt sua jättämään hänet eikä osoittanut näin paljon vaivaa todistaakseen olevansa täysin luokaton.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

MIksi et kieltäydy, jos joudut syyllistymään laittomuukksiin?