Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

...Jatkuu. Harmiksemme Lisa ei saanutkaan niitä mini-olkkarissamme tilaa vieviä järkyttävän rumia pahvilaatikoita mukaansa. Ne hän lupasi hakea piakkoin. Pääsimme hyypiöstä eroon, ja uusi tyyppi muutti asuntoon. Tällä newbiellä olikin sitten kysymyksiä siitä, miksi hänen huoneensa oli kuin sikolätti, ja mitä nuo pahvilaatikot olohuoneessa ovat. Toki tyhminä oletimme, että Lisa olisi siivonnut asuttamansa huoneen siihen kuntoon kuin missä se oli alunperin ollutkin, vaan ehei. Pölyä, roskia, tyhjiä viini- ja viinapulloja oli sekä itse huoneessa että sen parvekkeella runsaasti. Tuossa vaiheessa rupesin jo näkemään punaista ja oikeasti pelkäsin, että uusi kämppis ottaa asian esille töissä. Muistaakseni selitimme jotain idioottimaista tyyliin "vaihdoimme juuri huoneita keskenämme, jäi sotkua tuohon ylimääräiseen" ja sitten siivottiin sitä helvetin huonetta. 

Tämä tuotiin kyllä ilmi, kun seuraavan kerran näimme Lisaa jossain illanvietossa. Hän naureskeli viinipäissään, että niin se taisikin jäädä aikamoiseen kuntoon! Ei anteeksipyyntöjä, ei MISSÄÄN VAIHEESSA yhtäkään, puolikastakaan kiitosta mistään, ei edes mitään minkä voisi kierosti kääntäenkään lukea kiitollisuudeksi ja/tai syyllisyydeksi. Tämä asumisjärjestely oli ollut ihan OK hänelle näin, eikä hän siinäkään vaiheessa kokenut tarpeelliseksi sanoa kiitos, kun aidosti kerroimme, että olimme olleet hyvin huolestuneita hänen majailustaan jne. jne. Käkätti vain. 

Sanottakoon ohimennen sekin, että eräänä varhaisena aamuna Tom oli löytänyt Lisan talomme alarapusta, toinen kenkä hukassa ja alushousut polvissa. Joku pikku mekko oli sentään päällä. Tom herätteli minut apuun, että saimme täysin tainnoksissa olevan Lisan yläkertaan. Minä istuin sitten pari tuntia Lisan vieressä vessassa, ettei omaan oksennukseensa olisi tukehtunut. Illan jo valjetessa oli neitokainen jo sen verran selvinnyt, että pystyi puhumaankin, ja ehdotin hänelle josko pitäisi kääntyä viranomaisten puoleen, koska olimme löytäneet hänet niin oudossa tilanteessa. Parikin kertaa tästä yritin hänelle jutella, että vaikka et muistaisikaan, mitä kävi, niin minä tulen sitten asemalle seuraksi, mutta olisi hyvä käydä edes lääkärillä, jos vaikka joku SP-tauti tms. Ei suostunut, ei kuulemma siis mitään muistanut kellonaika X:n jälkeen (oma veikkaukseni oli että on tainnutettu + kenties jotain pahempaakin), mutta ei halunnut edes lekurille mennä. Tästäkään 12h huolenpidosta en KUUNAAN saanut kuulla heiveröisintäkään kiitosta. Ymmärrän, että tämä oli tosi kamala juttu hänellekin, mutta olisi sitten vaikka ostanut jonkun pikku viinipullon eleenä lahjaksi tms. 

Niin joo, ja ne pahvilaatikot. Nehän olivat siellä pienoisolohuoneessa tilaa viemässä kuukausia muuton jälkeen. Soittoihimme ei enää vastattu, emmekä kelvanneet "paskaduuniemme" takia hänen illanviettoseuraksikaan enää (uuh, iso menetys). :D Vasta siinä vaiheessa, kun hän sai ilmoituksen, että nämä lootat lentävät roskikseen huomenna, hän sitten yllättäen vaivautuikin ne hakemaan. Naama toki näkkärillä, eikä sanaakaan siitä että sori, kun kesti näin pitkään tms. 

Tuosta leuhkasta akasta olisi enemmänkin kerrottavaa, mutta menisi ohiksen puolelle. Ugh, onneksi en ole tuohon eukkoon nyt vuosiin enää törmännytkään. KIITOS HEI! 

Jatkan vielä hieman - tämä ei siis ollut sinänsä VAATIMUS Lisan puolelta, mutta odotus kyllä mielestäni - ja sehän kävi selväksi siinäkin, kuinka vähän neitokaista kiinnosta ilmaista kiitollisuuttaan yhtään mistään. Olimme itsestäänselviä auttajia hänelle. Sori jos oli vähän ohis, tulipa saikkupäivänä tämä juttu vaan mieleeni ketjua lukiessa :)

Vierailija kirjoitti:

Apua, hurjaa lukea näitä :S Ihan kamalia juttuja.

Ja niille jotka syyttelevät ameeboiksi ja kynnysmatoiksi, se kieltäytymisen oppiminen on usein tolkuttoman haastavaa ja itse ainakin aiemmin stressasin kovasti muiden reaktioita jos nyt en teekään mitä pyytävät.

Ne reaktiot ja siitä alkava tapahtumaketju sen jälkeen kun olet 'lainannut' rahaa, antanut kyytejä, auttanut käytännän asioissa yms parhaimmillaan vuosikaudet ja sitten päätätkin kieltäytyä.

Ja juuri koska ei ikinä mitään kiitosta, ei vastapalveluksia vaikka itsellä olisi hätä, rahoja ei palauteta...

Ei ole helppoa, onneksi tein tämän päätöksen että osaan sanoa ei jo hyvin nuorena.

Jonkin aikaa sai hirveätä p*skaa niskaan ja sen jälkeen olen jättänyt tuollaiset tyypit unholaan.

Rahaa ja reseptilääkkeitä. Henkilö paljastui myöhemmin narkiksi.

Tissutteleva kaverini (nyt tosin jo entinen kaveri) pyysi minua tuomaan hänelle rahaa lainaksi ja ostamaan jo matkalta hänelle muutaman tölkin keskiolutta. Ei tullut kauppoja. Sama kaveri soitti joskus arki-iltana klo 23:n jälkeen ja pyysi tuomaan hänelle rahaa lainaksi erääseen ravintolaan. Kaveria ei tuntunut haittaavan sekään, että minun olisi pitänyt joko kävellä tai ajaa taksilla muutaman kilometrin matka kotoani ko. ravintolaan, koska bussit eivät enää alueella kulkeneet. Ei tullut kauppoja silläkään kertaa, vaikka kaveri soitteli perään useita kertoja. Toisen soiton jälkeen laitoin luurin äänettömälle ja kun aamulla katsoin puhelintani, kaveri oli soittanut vielä 6 kertaa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Setäni pyysi p1llua.

Olen mies.

Et sä mikään mies ole, vaan naismainen soijapoika. Siksi setäsi erehtyi.

Kerran urpo, ei enää toiste kirjoitti:

Jatkan vielä hieman - tämä ei siis ollut sinänsä VAATIMUS Lisan puolelta, mutta odotus kyllä mielestäni - ja sehän kävi selväksi siinäkin, kuinka vähän neitokaista kiinnosta ilmaista kiitollisuuttaan yhtään mistään. Olimme itsestäänselviä auttajia hänelle. Sori jos oli vähän ohis, tulipa saikkupäivänä tämä juttu vaan mieleeni ketjua lukiessa :)

En tajua miten joku voi antaa pompottaa itseään noin :-0 ällistyin! Kuulostaa, että mielihyvin nuolisit Lisan kengänpohjatkin. Ei pahalla, ihmettelen vain. Sanoinkin ettei enää mutta miten edes sen yhden kerran. Käsittämätöntä alistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sinkkukaverini ei pidä muuten yhteyttä mutta pyytää baariin seuraksi kun ei muuta kaveria sinne saa. En viihdy baareissa joten suuttuu sitten kun en lähde. Alkaa usein vielä jankuttamaan että kivaahan siellä hyvässä seurassa on, niin hänen esiliinanaan kun iskee miehiä ettei yksin tarvitse lähteä. Muuten ei siis koskaan pyydä esim kahville tai lenkille tms.

Itse katkaisin välit tällaiseen tyyppiin, ei tuollainen ole mitään kaveruutta.

Minulla on samanlainen sisko. Ei pidä mitään yhteyttä, ei kysy kuulumisia koskaan. Jos soitan määrää aiheet mistä puhutaan .Sitten vain yhtäkkiä tulee viesti, ootko menossa Helsinkiin tms . paikkaan , lähden mukaan kun ilmoitat milloin olet menossa, kun hän ei ole kertomansa mukaan käynyt missään koko vuonna, yöpyy sitten ilmaiseksi tuttujeni luona reissulla. Kun on palattu ei taas kuulu mitään enenn seuraavaa pyyntöä.

Heteroseksuaalisuutta.

Jäin saikulle uupumuksen ja uniongelmien vuoksi. Taustalla vuosien työpaineet, alimiehitys ja vuorotyö. Veljeni vaimo pyysi, että nyt kun en ole töissä, tulisin heille hoitamaan lasten yövalvomiset ja kotitaloustöitä, kun hän on niin väsynyt.

No en mennyt, äitini meni. Oli useamman viikon kerrallaan, koska sääli veljeäni, joka joutui muuten hoitamaan ne lapset öisin. Äitini mm. hoiti kaikki kauppareissut puistoreissujen yhteydessä ja laittoi ruoat koko perheelle, omalla kustannuksellaan. 

Jotkut ne kehtaa...

Mieheni on tukenut rahallisesti vanhempiaan ( asuvat ulkomailla) vuosikausia , samoin veljeään, joka ei ole ikinä ollut töissä. Myöskään veljen vaimo ei ole ollut koskaan töissä. Mieheni on antanut heille rahaa asunnon ostoon. Asunto olisi voitu laittaa vuokralle ja näin pariskunta olisi saanut tuloja. Sen sijaan asuntoon muutti vaimon äiti ( jolla on omakin asunto) ja tämä pariskunta on edelleen puilla paljailla. Kun mieheni sanoi ”elatussopimuksen” irti, pariskunta suuttui verisesti ja haukkui miestäni selän takana.

En lainkaan paheksu sukulaisten auttamista mutta en oikein ymmärrä, että mieheni raataa töissä ja nämä kaksi ovat ikuisella lomalla ja odottavat, että joku toinen kustantaa heidän elämänsä.

Seurustelin muutaman vuoden miehen kanssa, ja joka helvatun käänteessä hän muisti mainostaa, että kun saa liikkeensä tuottamaan, niin hän vie minut matkoille, minne milloinkin. Autoin miestä usein liikkeessä palkatta töitteni jälkeen ja vapaapäivinäni. Aina kun jokin matkakohde tuli jossain esiin, niin hän maalaili sanoillaan romanttista kuvaa, miten me siellä ja siellä yhdessä istumme ilta-aurinkoisessa tavernassa juomassa viiniä, tai ajamme riksan kyydissä rantaravintolaan tai kiipeilemme Andien huipulle tai tai tai...

No kerran sitten neljän aikaan aamulla tuli soitto lentokentältä. Mies kertoi olevansa just lähdössä lomalle etelään ja pyysi minua käymään joka aamu puoli seitsemältä tarkistamassa, että onko hänen apulaisensa varmasti avannut liikkeen oven.

En käynyt. Hieman minulla oli siitä huono omatunto, kun ajattelin että jospa hän nyt vain pitkästä aikaa kaipasi rauhallista lepolomaa ilman parisuhdeohjelmaa ja ehkä saanut äkkilähdön ja seuraava reissu tehdään yhdessä.

Lopulta minulle selvisi, että hän oli lomaillut uuden naisystävän kanssa, joka kaiken lisäksi oli jo raskaana. Olivat tunteneet siis jo jonkin aikaa ja käyneet ravintolaillallisilla sillä aikaa, kun minä päivystin liikkeessä iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kerran urpo, ei enää toiste kirjoitti:

Jatkan vielä hieman - tämä ei siis ollut sinänsä VAATIMUS Lisan puolelta, mutta odotus kyllä mielestäni - ja sehän kävi selväksi siinäkin, kuinka vähän neitokaista kiinnosta ilmaista kiitollisuuttaan yhtään mistään. Olimme itsestäänselviä auttajia hänelle. Sori jos oli vähän ohis, tulipa saikkupäivänä tämä juttu vaan mieleeni ketjua lukiessa :)

En tajua miten joku voi antaa pompottaa itseään noin :-0 ällistyin! Kuulostaa, että mielihyvin nuolisit Lisan kengänpohjatkin. Ei pahalla, ihmettelen vain. Sanoinkin ettei enää mutta miten edes sen yhden kerran. Käsittämätöntä alistumista.

Niinpä, samaa olen itsekin miettinyt nyt vuosien jälkeen. :) 

Kiitos tästä kuuluu suureksi osaksi äidilleni, jonka diagnoosia en nyt viitsi tähän lähteä avaamaan. Tätä nykyä ei enää kävele päältäni hyttynenkään.

Eräs netti"ystävä" rupesi muutaman viikon nettittavuuden jälleen vaatimaan, että matkustaisin tapqsmaan häntä monen sadan kilometrin päähän seurulle jossa en ome käynyt ja olisin ollut hänrn luonaan siellä muutamsn viikon koska hän halusi tavata minut. Minun olisi pitänyt kustantaa täysin itse matkani, hotellimaksut, ruokailumme hotelleissa ja ilmeisesti vielä jostain syysyä maksaa hänellä siitä että hän viettää aikaa minun kanssani. Minä tietenkin tein selväksi, että se ei onnistu mistä hän raivostui ja pisti välit poikki. Hänen omi täysin mahdoton hyväksyä, että minun olisi ollut mahdotonta ihan yllättäen jättää perhettäni eli miestä ja pieniä lapsia moneksi viikoksi keskenään (mies teki silloin vuorotyötä), en halunnut lähteä toisella puolelle Suomea jonkun tuntemattoman ihmisen luokse tai että minulla ei olisi varaa sellaiseen tuhlaamiseen että olidin asunut jotain pari kuukautta hotellissa. Hän itse oli sinkku nainen ja luuli, että kun mieheni olisi yövuodossa töisdä, niin ihan hyvin 6kk-7v lapset pärjäisivät keskenään kotona jos heille ei ri löytyisi hoitajaa.

Entinen ulkomaalainen duunikaveri (ylemmällä asteella mutta ei ihan johtoa kuitenkaan) laitteli sähköpostilla viestiä, että josko heruisi. En ollut tämän tyypin kanssa paria sanaa enempää koskaan vaihtanut, tuli aivan puskista tämä. Reaktioni oli aika WTF, ja kipakasti sanoin herralle että mistäs tällaista sait päähäsi?

No, kun kuulemma pohjoismaalaiset on sellasia jotka vaan tykkää antaa! :D Just. Olis siis pitänyt lähteä tämän kärpässienen (sori, sillä oli karsee akne...) matkaan ihan koska oon syntynyt alueella X. No eipä toiminut. Oli muuten ulkomaankomennus tässä kyseessä, eikä tuota ällötystä koskaan enää tarvinnut nähdä kasvotusten. Harmi kyllä, jäi kertomatta HR:lle, olishan tosta pitänyt jo sanoa. Nykyään eri firmalla duunissa.

Lapseni ystävän äiti. Kerjäsi rahaa lainaan, erotessaan alkoi rahan lisäksi kerjäämään tavaralahjoituksia ja pyysi ostamaan kaikkea. Osteli nettikirpparilta huonekaluja, jotka mun olis pitänyt kuljettaa ilmaiseksi. Olisi halunnut myös mut takaajaksi. Omien sanojen mukaan aina kaikki hoitanut, mutta myöhemmin sain kuulla, että omille sukulaisillekin oli jättänyt velkansa maksamatta.

Kieltäydyin ostamasta, lainaamasta ja takaamasta. Lopulta katkaisin välit. Mulla oli kuulemma häntä parempituloisena velvollisuus avustaa häntä, kun itse ei jaksa masentuneena mennä töihin. Ymmärrän, että masentuneena ei kaikkea jaksa, mutta en koe tehtäväkseni elättää omalla kustannuksella vierasta ihmistä.

Lapsi on tekemisissä meidän kanssa edelleen, mutta yhteydenpito hoituu isän kanssa.

Eräs toinen äiti ilmestyy lapsineen meille aina yllättäen kylään. Kaikki pitäisi saada lainaan/omaksi. Mm vierashuoneen vuodesohva, puutarhakalusto. Jotain pientä on lainannut ja aina palauttanut. Se jatkuva kerjääminen käy kumminkin hermoille.

Yksi sukulainen soitti vain saadakseen rahaa. Kun sanoin että en anna rahaa, mutta ruokakassin voin hankkia, lyötiin luuri korvaan. Myöhemmin uhkaili kostajalla ja kamalalla kohtalolla.

Olen varmaan liian kiltti, kun kerään näitä ympärilleni. Mitään rikkaita ei olla, ihan tavallinen työssä käyvä, tavallista säästäväistä elämää elävä perhe. Autan kyllä apua tarvitsevia (mm paikallisen järjestön kautta ja lähimmäisiä, joilla rahasta tiukkaa), mutta omasta halusta ja pyyteettömästi. Kaikki kerjääminen ja vaatiminen nostaa niskavillat pystyyn ja vastaus on ei.

Vuokralainen. Omistan 3 vuokra-asuntoa pk-seudulta hyvältä alueelta ja juuri suuren hakijamäärän Ja tiukan valintaseulan vuoksi olen onnistunut välttämään maksukyvyttömät ”kauhuvuokralaiset” 12 vuotta. Viime keväänä kuitenkin tällainen osui omalle kohdalle. Kaveri lopetti vuokranmaksun kokonaan ja häntä ei tavoittanut mitään kautta. Annoin asiaankuuluvat maksumuustutukset perintäyhtiön hoidettavaksi. Lopulta hain käräjäoikeudelta häätöä. Tämä prosessi kesti aikansa ja vei kaikkiaan 4 kuukautta.

Lopulta vuokralainen saatiin häädettyä. Lopulta tilanne eskaloitui siihen että vuokralainen tivasi minulta, että miksen palauta 3 kk vuokratakuuta? Totesin ystävällisesti, että perintä-ja häätö on tullut maksamaan minulle ja lisäksi hän ei ole maksanut vuokraa 4 kuukauteen. Hän huusi että röyhkeä ämmä olet ja rikkaat vaan rikastuu ja köyhät köyhtyy. Edelleen jaksaa hämmästyttää tällaiset stereotyyppiset kuvat ahneesta ja rikkaasta vuokranantajasta, joka nostaa jalat pöydälle ja nauttii rahavirrasta. Todellisuudessa olen ottanut ison riskin, rahoittanut kohteeni velkarahalla, tavanomaista suuremmalla korolla (sijoitusasunnoissa korko isompi), tuotot ovat maltilliset, asuntoja täytyy huoltaa, niihin täytyy investoida, vuokratoiminnan pyöritys maksaa jne. Tämä heppu oletti, että minä ventovieraa ihminen hyvää hyvyyttäni rahoittaisin hänen asumistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran on jossain julkisessa tilassa käynyt niin, että joku tuntematon ihminen on pyytänyt minua (ja joissain tapauksissa myös seuralaistani) siirtymään muualle istumaan, koska "minä istuin siinä tuolissa ennen sinua/teitä". Tätä ei ole siis tapahtunut missään teatterissa tai vastaavassa, jossa olisi numeroidut istumapaikat, vaan paikoissa joissa kukin saa istua missä haluaa.

Mulla kävi elokuvissa näin, istuimme kaverin kanssa ihan rauhassa, kun kolmen naisen ryhmä pyysi multa, että voisimmeko siirtyä muualle,niin he mahtuisivat vierekkäin, ja näkisivät paremmin, kun meidän paikat olivat juuri parhailla paikoilla. Sanoin että ei siirrytä, mutta ei uskonut vaan urputti jotain, että muuallakin on tilaa. Ei siirrytty kuitenkaan, meni piloille elokuvareissu ,koska tämä nainen tuhahteli ja kiukutteli koko elokuvan ajan.

Me olimme mieheni kanssa ravintolassa Savonlinnassa, oopperajuhlien aikaan, yhden näytöksen jälkeen. Olimme varanneet pöydän ajoissa ja istuimme meille osoitetussa pöydässä ravintolan terassilla, kun paikalle tuli 6 ihmisen seurue. He pokkana ilmoittivat, että ottavat meidän pöydästämme kaksi paikkaa omalle porukalleen. Siis eivät olleet siirtämässä kahden hengen pöytää oman neljän hengen pöytänsä jatkoksi, vaan heistä kaksi olisi istuneet minun ja miehen kanssa ja loput toisessa pöydässä.

Tarjoilija puuttui peliin, sillä myös se viereinen pöytä oli varattu, mutta porukan pomo jatkoi päsmäröintiään että meidän olisi mieheni kanssa pitänyt siirtyä sisälle jonnekin pienempään pöytään että he kaikki mahtuisivat terassille, koska he halusivat nauttia kuumasta kesäillasta. Niin halusimme mekin, emmekä siirtyneet mihinkään. Seurue poistui paikalta ja tarjoilija pahoitteli tilannetta, johon toki totesin että ei mitään, ei ollut hänen syynsä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli pahinta hyväksikäyttöä? Siskonsa häissä tämä mainittu lapsonen kertoi että hänellä oli aina ollut jonkinlainen alemmuudentunto. (oli perheensä nuorin, ylimääräinen). Kertoi sitten ÄITINSÄ keksineen syynä olleen tuon viikonlopun, jolloin lapsi itse oli soittanut meille ja kysynyt hoitoa, johon me ei oltu kehdattu kieltäytyä!!!! Voi herran tähden. Ja että lasta oltiin sinä viikonloppuna huonosti sitten kohdeltu, mistä jäi trauma. Lasta ei kohdeltu huonosti. Lapsi viihtyi. joskin kiirettä piti. Nähdäkseni kyseessä on tuon lasten sedän vaimon (nykyään eksä) oma projektio ja ties mikä. Hyväksikäyttö siinä että saa minusta syyn traumoihin joita ihan itse omilla valinnoillaan on lapselleen aiheuttanut.

Halveksin.

Lapsen tulkintahan oli tavallaan ihan oikea. Hänelle oli kehittynyt alemmuudentunne, koska hän vaistosi, etteivät omat vanhemmat halunneet olla hänen kanssaan.

Häntä ei haluttu, hän oli ylimääräinen. Häntä työnnettiin hoitoon, kun omat vanhemmat eivät hänestä välittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin itseni irti eräästä työstä 3kk varoitusajalla, sillä työ oli pelkästään minun harteillani ja ajattelin, että hankkivat jonkun toisen tilalleni hyvissä ajoin että ehdin opettaa hänet.

Mitä vielä. Kaikki 3kk kuluivat ilman että kukaan reagoi.

Sitten kun olin painanut oven viimeisen kerran kiinni perjantaina niin maanantaina tuli viestiä että enkö voisi mennä “vähän näyttämään rutiineja”. Voi vee.

Mulla oli jo toiset tehtävät arkipäivässäni ja sanoin etten todellakaan voi. Olivat hämmästyneitä kun en suostunut tulemaan omalla ajallani tekemään tuommoista pikku juttua.

Hieman samanlaisia kokemuksia. Olin sanoutunut irti kuukauden irtisanomisajalla, ja osaston pomo hermostui tästä niin pahasti, että jäi sairaslomalle. Osastolla ei ollut siis ketään töissä mun lähdön jälkeen.

Viikon päästä erästä entinen työkaverini soitti minulle illalla. Hänet oli nakitettu tuolle osastolle töihin, vaikkei hänellä ollut sieltä kokemusta. Hän alkoi kysyä minulta vanhoista tarjouksista yksityiskohtia. Mainittakoon, että olin vaihtanut täysin alaa. En todellakaan olisi muistanut mitään, mutta onneksi entinen työkaverini oli ottanut kaikki paperit kotiin, joten pystyin niitten perusteella kertomaan, mitä pitää tehdä.

Työkaverini oli kuitenkin mukava ihminen ja kävi myös sääliksi häntä, joten autoin häntä. Osaston pomo EI ollut mukava henkilö ja hänen soittoon en olisi edes vastannut illalla.