Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Ystävä otti koiran. Tyrkkäs sen mulle hoitoon vaikka omistan kissan. Sanoi että kissa voi olla makuuhuoneessa oven takana. Yritti toisenkin kerran koiraa meille koko kesäviikonlopuksi. Ihan kuin mulla ei olisi muuta tekemistä kuin olla koiravahtina. Kokosin itseni ja sain kieltäydyttyä.

Törkeyden huippu, sun olisi siis pitänyt stressata omaa kissaasi hänen koiransa takia.

Vierailija kirjoitti:

Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä n. 00.30 tuli lainaamaan akkulaturia.

Kyseessä vielä naapuri, jonka kanssa oli yhden ainoan kerran aikaisemmin jutellut.

Huh! Jos kuvittelisin itseni yöllä soittelemaan puolituttujen (tai tuttujenkaan) ovikelloja tietäen, että mahdollisesti herätän kesken unienkin, niin täytyisi olla jo kova hätätilanne!

Sukulaispoika (siis ihan läheinen), oli menossa naimisiin. Kerran sitten poikkesi meille kutsupinon kanssa. "Te kun olette paljon tekemisissä kaikkien sukulaisten kanssa, niin tehän voitte toimittaa nämä..."  Säästi postikuluissa :D  Meille itselle ei ollut pinossa kutsua, kaikille muille "sedille ja tädeille" kyllä oli....  :D

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispoika (siis ihan läheinen), oli menossa naimisiin. Kerran sitten poikkesi meille kutsupinon kanssa. "Te kun olette paljon tekemisissä kaikkien sukulaisten kanssa, niin tehän voitte toimittaa nämä..."  Säästi postikuluissa :D  Meille itselle ei ollut pinossa kutsua, kaikille muille "sedille ja tädeille" kyllä oli....  :D

Muuten toi olis voinut olla jopa ihan ok jos teidätkin olisi kutsuttu😂

Sukulais rva tuli neljän lapsensa kanssa vierailulle viikoksi.Ei osallistunut ruokamenoihin mitenkään,kaikki minun kustannuksellani.Vaati vaan ,mitä he syövät ja se,ja se tykkää siitä,tai ei syö.Nielin kiukkuni,mutta seuraavan vierailun kehoitin majoittumaan hotelliin.

Entinen mieheni halusi lähteä "aikuisten lomalle" uuden naisystävänsä kanssa. Hänellä on teini-ikäinen tytär (ei siis minun lapseni) ja kuultuaan yhteiseltä kaveriltamme, että olen lähdössä lomalle kaverini kanssa hän ottikin minuun yllättäen yhteyttä. Minun olisi pitänyt ottaa hänen tyttärensä mukaan lomalleni, että hän pääsee tytöstä "eroon" edes viikoksi. Tulen tytön kanssa hyvin toimeen, eikä kaveriakaan haitannut jos tyttö lähtisi messiin. Eksäni vaan ei suostunutkaan maksamaan tytön matkaa, vaan oletti minun maksavan hänen lapsensa matkan ja muut kulut! Eksän kaikki rahat oli menny Balin reissuun, eikä teini mitään rahaa reissussa edes tarvitsi. Eksäni oli siis naisystävänsä kanssa päättänyt, että minä maksan tytön matkat, hotellin, syömiset ja shoppailut omista rahoistani :D En ollut koskaan kuullutkaan niin typerää ideaa, mutta eksä oli ihan pöyristynyt kun en suostunut maksamaan!

Nuorikkonsa soitteli minulle uhkailupuheluita, joissa totesi tytön joutuvan viikoksi kadulle. Minä totesin olevani valmis tekemään asiasta lastensuojeluilmoituksen, kyseessähän olisi heitteillejättö.  Tyttö pääsi onneksi mummonsa kanssa reissuun, mummo tietysti maksoi kaiken. Eksäni haukkui rakastettunsa säestyksellä minut pystyyn facebookissa, olin kuulemma "julma tunteeton ihmishirviö, joka kiussaa tahallaan nuorta naisen alkua", olivat vaan unohtaneet mainita maksupolitiikasta ja uhkailusoitoistaan :D

koin teininä seksuaalista ahdistelua erään ulkomaalaisen johdosta. asia meni oikeuteen ja korvausmääräksi kirjoitettiin 1500 euroa. kun silloinen perheystäväni kuuli tämän hän sanoi hymyillen jotain tämän tyylistä "ohhoh onpas iso raha, siitä voitkin lahjoittaa minulle köyhään maiju säätiöön" (nimi muutettu)  sanomattakin selvää etten lahjoittanut. myöhemmin kun asian törkeydestä hänelle mainitsin hän ahdistui ja sanoi sen olleen heitto. eipä naurattanut. ja tämä ihminen käytti niin paljon ihmisiä hyväksi niin ei kyllä mennyt selitys heitostakaan läpi. ja vaikka olisi tälläinen "heitto" ollutkin niin älyttömän törkeää oli asia niin tai näin

Vierailija kirjoitti:

Hoidin usein sukulaisen koiraa. Koiralla ilmeni ongelmia anaalirauhasissa. Sukulainen kertoi minulle, mitä lääkäri oli neuvonut tekemään. Minun olisi pitänyt hieroa sukulaisen koiran peräaukkoa rauhasten tyhjentämiseksi! Siinä tuli raja vastaan, vaikka olin itsekin kiintynyt koiraan. Koiran peräaukon hierominen on koiran omistajan velvollisuus.

No ei se sukulainen koiransa rauhasia itse koskaan hoitanut ja koiralle kehittyi muutamassa vuodessa syöpä rauhasiin.

Voi koiraraukkaa ☹ omistajanhan ei olisi edes tarvinnut tuota toimenpidettä itse tehdä, mutta taisi olla liian pihi tapaus maksaakseen eläinlääkärille sen suorittamisesta. Minullakin on koira ja vaikka hyvin rakas onkin, niin vien sen anaalirauhasongelman eteen tullessa suoraan lääkäriin, missä ainakin koko toimenpide tulee kerralla oikein hoidettua, vaikka kyllähän se maksaakin.

Olin ystäväni luona käymässä ja koirani oli mukana, olin laittamassa meille ruokaa ja koira hääräsi pihalla. Koira juoksi terassilla ja ilmeisesti tassu jäi johonkin väliin koska koira kiljahti ja tuli ontuen sisälle; tassu siis murtui. Soitin eläinlääkärille että oltais tulossa heti sinne, koiralla oli kovia kipuja. Ystäväni närkästyi ja vaati että teen ruoat loppuun kun hänellä on niin kova nälkä.

On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että lainatut tavarat rikotaan, se tälläkin palstalla on tullut huomattua.

Lainasin kaverille takkia, koska olimme meillä viettämässä iltaa ja lähdössä baariin. Kesäinen ilma oli viileentynyt illan aikana ja kaverilla ei ollut takkia mukana. Kun viikon päästä hain takkia takaisin lojui se eteisen lattialla kenkien joukossa ja päälle kaatunut siideriä. Kaveri avasi oven, kiiruhti olkkariin, jossa oli jengiä juomassa ja huuteli, että takki on siellä jossain eteisessä.

Toinen kaveri kysyi oliko minulla mitään hyviä kirjoja ja otin hyllystäni yhden josta voisi pitää ja annoin lainaksi. Kun palautti kirjan, totesi, että siihen on joku jotain juomaa kaatunut, hän se ei ollut.

Näistä vuosien takaisista jutuista on opittu kantapään kautta, että jos kysymyksessä ei ole LUOTETTAVA YSTÄVÄ, en lainaa mitään! En rahaa, vaatteita, tavaroita! Koska niitä ei joko palauteta tai vähintään tuhottuna saa takaisin, yleensä vielä niin, että itse saa käydä sen hakemassa.

Näiden tyyppien logiikka on "kunhan se ei ole minun, mitä väliä?"

Sama homma pätee, jos meille jätetään illanistujaisten jälkeen tavaraa, ilmoitan asiasta, että "täällä on nämä sinun aurinkolasit/pullo, minkä halusit säästää, aikaa HAKEA siihen ja siihen asti, sitten lentää roskiin." Ei olla myöskään mikään jäteasema, mihin voi säilöä tavaraa, että joku viitsii sen hakea. Ja myöskään ei olla kuljetusfirma, että tuodaan se tavara, kun hänelle sopii.

Olen bloggaaja ja saan näkyvyyttä vastaan milloin mitäkin tuotteita. Lähinnä vaatteita ja kosmetiikkaa. Minuun otti yhteyttä yksi seuraajani joka halusi minulta Balmuirin neuletakin. Hän ihan tosissaan pyysi minua antamaan sen hänelle koska saan uusia kuitenkin. Samassa hän pyysi kosmetiikka näytteitä. Et sä itse ehdi käyttää kuitenkaan kaikkia. En tunne kyseistä ihmistä, en ole koskaan tavannutkaan. Hän käyttäytyi viestissä niinkuin tuntisi minut. On kuulemma seurannut vuosia minua. Tuli sellainen olo niinkuin minä olisin ollut hänelle oikeasti velkaa. Hän sai viestissään munut tuntemaan niin. En halunnut antaa neuletakkia koska se on luottovaatteeni. Mietin olisinko antanut kosmetiikkaa mutta pelkään ettei sitten mikään riitä, tulee uusia pyyntöjä. Parempi pysyä erossa. - S-

Eräs sinkkukaverini ei pidä muuten yhteyttä mutta pyytää baariin seuraksi kun ei muuta kaveria sinne saa. En viihdy baareissa joten suuttuu sitten kun en lähde. Alkaa usein vielä jankuttamaan että kivaahan siellä hyvässä seurassa on, niin hänen esiliinanaan kun iskee miehiä ettei yksin tarvitse lähteä. Muuten ei siis koskaan pyydä esim kahville tai lenkille tms.

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni halusi lähteä "aikuisten lomalle" uuden naisystävänsä kanssa. Hänellä on teini-ikäinen tytär (ei siis minun lapseni) ja kuultuaan yhteiseltä kaveriltamme, että olen lähdössä lomalle kaverini kanssa hän ottikin minuun yllättäen yhteyttä. Minun olisi pitänyt ottaa hänen tyttärensä mukaan lomalleni, että hän pääsee tytöstä "eroon" edes viikoksi. Tulen tytön kanssa hyvin toimeen, eikä kaveriakaan haitannut jos tyttö lähtisi messiin. Eksäni vaan ei suostunutkaan maksamaan tytön matkaa, vaan oletti minun maksavan hänen lapsensa matkan ja muut kulut! Eksän kaikki rahat oli menny Balin reissuun, eikä teini mitään rahaa reissussa edes tarvitsi. Eksäni oli siis naisystävänsä kanssa päättänyt, että minä maksan tytön matkat, hotellin, syömiset ja shoppailut omista rahoistani :D En ollut koskaan kuullutkaan niin typerää ideaa, mutta eksä oli ihan pöyristynyt kun en suostunut maksamaan!

Nuorikkonsa soitteli minulle uhkailupuheluita, joissa totesi tytön joutuvan viikoksi kadulle. Minä totesin olevani valmis tekemään asiasta lastensuojeluilmoituksen, kyseessähän olisi heitteillejättö.  Tyttö pääsi onneksi mummonsa kanssa reissuun, mummo tietysti maksoi kaiken. Eksäni haukkui rakastettunsa säestyksellä minut pystyyn facebookissa, olin kuulemma "julma tunteeton ihmishirviö, joka kiussaa tahallaan nuorta naisen alkua", olivat vaan unohtaneet mainita maksupolitiikasta ja uhkailusoitoistaan :D

Toivottavasti et ole enää entisen miehesi kanssa tekemisissä, vai onko yhteisiä lapsia? Sekä mies että eukkonsa kuulostavat sairailta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sinkkukaverini ei pidä muuten yhteyttä mutta pyytää baariin seuraksi kun ei muuta kaveria sinne saa. En viihdy baareissa joten suuttuu sitten kun en lähde. Alkaa usein vielä jankuttamaan että kivaahan siellä hyvässä seurassa on, niin hänen esiliinanaan kun iskee miehiä ettei yksin tarvitse lähteä. Muuten ei siis koskaan pyydä esim kahville tai lenkille tms.

Itse katkaisin välit tällaiseen tyyppiin, ei tuollainen ole mitään kaveruutta.

Kaveri erosi aviomiehestään ja muutti 7 v lapsensa kanssa uuteen asuntoon, reilusti yli 30 vuotias hyväspalkkaisessa duunissa oleva nainen. Oli sitten facebookin tuparikutsussa pitkä tupaantuliaislahjalista merkkeineen, kuvineen, värineen kaikkineen. Vein kukkakimpun, en ala aikuisen hyväpalkkaisen ihmisen sisustusta rahoittamaan.

Oltiin kaveriporukalla ravintolassa syömässä kun olin 16v. Otettiin sitten yhteinen lasku ja jokainen maksoi osansa, paitsi yksi kaveri. Hän näytti meille että hänellä on 50€ seteli, ja hän ei sitä seteliä haluaisi rikkoa, että jos me voitaisiin maksaa hänenkin osuutensa. Siinä me sitten kinasteltiin mutta lopulta sitten maksettiin että päästiin ylipäätänsä lähtemään ravintolasta. Tämä sama kaveri oli äitinsä kyydissä menossa kotiin, toinen kavereista asui ihan naapurissa, joten hän pyysi että pääsiskö samalla kyydillä kotiin kun bussi just lähti (kun maksamiseen oli mennyt niin paljon aikaa) No tämähän ei onnistunut kuulemma, eikä tämä viitsinyt edes äitiltään kysyä. Kaveri joutui sitten vielä kävelemään 15km kotiin kun oli just maksanut tän toisen kiittämättömän kaverin ravintolaillallisen.

Asumme pienemmällä paikkakunnalla miehen kanssa ja käymme ajoittain pääkaupunkiseudulla omilla asioilla päiväreissulla. Joka kerta miehen veli olettaa, että mies menee häntä tervehtimään ja jättää minut pyörimään yksin asioille. Minua ei siis edes kutsuta. Ihan kuin meillä ei olisi siellä omia asioita lainkaan vaan huvikseen vaan mentäisiin. Sitten suututaan kun sanotaan ettei ehitä kun on omia menoja siellä. Itse ei ikinä käy kylässä meillä kun kotipaikkakunnalle tulee, tapaa vain kavereitaan.

Siskoni oli lellitty lapsena, ja sen johdosta kuvittelee vieläkin että lähipiirin tulee palvella häntä ja hänen perhettään ja olla täysillä mukana hänen päähänpistoissaan.

Viimeisin oli, että minun olisi pitänyt useamman viikon ajan hakea hänen lapsensa tarhasta yli tunnin matkan päästä, kahdella bussilla, koska hän ei työvuoroiltaan ehtinyt. En tietenkään edes harkinnut tuota, koska minullakin on pieni (alle 2 v.) lapsi jota olisin joutunut raahaamaan mukaan näille tarhastahakureissuille.

Muistin, että olin tänne jo oman kokemukseni kirjoittanut, mutta en ihan joka sivua jaksa tähän hätään käydä läpi. Sori siis, jos on jo kertaalleen täällä. Ja sori siitäkin, että on aika pitkä. :D

Asuin muutamia vuosia sitten (ulkomailla) työnantajan maksamassa kimppakämpässä. Vuokra otettiin siis suoraan palkoistamme, eikä summa ollut järin suuri, itse asiassa oli todella hyvä diili. Mutta sääntöjä toki asunnolle oli: piti pitää huolta ja siivota, viat ilmoittaa suoraan työnantajalle jotta voi hoitaa korjaajan, kämpässä saa asua VAIN firman leivissä työskentelevät jne. jne. Ihan normaalia siis. 

Ko. firmalla oli useampikin työsuhdeasunto kaupungissa, yhdessä toisessa asui eräs tuttu kollegani (ns. "kaverini"). Tämä kaveri, kutsutaan vaikka Lisaksi, päättikin sitten jossain vaiheessa ruveta opiskelemaan, koska meidän työmme oli "paskaduunia" ja hän halusi saada "oikean miehen jossain vaiheessa". Yleensä siis häpesi työpaikkaansa niin paljon, että valehteli mutkat suoriksi baarireissuilla, jottei miesehdokkaille selviäisi hänen kämäinen työpaikkansa... Toki Lisallekin oli entuudestaan selvää, että ei hän opiskelijana saa enää asua tässä työsuhdekämpässä, ja sai 1kk varoajan hankkia uuden asunnon itselleen muualta.

Vaikka tämän ei olisi pitänyt olla mikään yllätys, ei Muita Fiksumpi ja Parempi Lisa ollut varautunut asiaan lainkaan. Ei auttanut, vaikka tuohon aikaan tässä kaupungissa oli paljolti sopuhintaisia yksiöitä ja kimppa-asumisratkaisuja, ja vaikka naisella itsellään oli varakas perhe (muisti kyllä tästä aina mainita, ei huolta...). Pari viikkoa hänen kärvistelyään kuunneltuaan eräs toinen meidän asunnossamme asuva henkilö, sanotaan vaikka Tom, sitten päätti, että Lisa voi hetken aikaa majailla luonamme, koska yksi huoneista oli silloin tyhjillään. Tämä erittäin itsenäinen - tai siis itsekäs - päätös Tomilta aiheutti jo närää muissa asukeissa, mutta kun Lisa ulvoi ja valitti että kadullehan hän nyt joutuu, niin myönnyimme että pari viikkoa saa olla. Huom! Jos firma olisi saanut tästä mitään kautta vihiä, olisimme kaikki lentäneet asunnosta pellolle. Tyhminä kuitenkin otimme riskin, koska tarkoitushan oli vain odottaa hetken aikaa, että Lisa löytää uuden asuinpaikan itselleen. Jatkuu...

...Jatkuu. Paikalle päästyään meille selvisikin, että Lisalla oli aivan hurjasti tavaraa, eivätkä kaikki hänen lukuisat nyssäkkänsä, pussukkansa ja laatikkonsa mitenkään mahtuneet hänen huoneeseensa. Niitä piti siis tunkea kaikkien käyttämään pikkuruiseen olohuoneeseenkin tilaa "kaunistamaan." Tämän muuton jälkeen selvisi sekin, että Lisalla olikin nyt hurjan kiireistä uutena opiskelijana - lue: bilettäjänä - eikä oman asunnon hankkiminen tuntunutkaan olevan enää ykkössijalla. Niin, mikäs siinä, kun ilmaiseksi asusteli meidän nurkissamme, ja riski oli MEIDÄN, ei koskaan hänen. Yritimme vihjailla asiasta alkuun hienotunteisesti, sitten hieman suorasukaisemmin, mutta aina oli joku syy. Yleensä syy taisi olla se, että ei ole ehtinyt (koska paranteli opiskelijabileissä saaneita darrojaan luppoajalla). Asunnon ilmapiiri kiristyi, kyseessä oli vieläpä sellainen prinsessatyyppi, joka saattoi saada kummallisia raivareita ties mistä, esim. jos joku oli kehdannut käyttää HÄNEN KAHVIKUPPIAAN tjsp.

Olin tuolloin vielä aivan liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen, sen myönnän. En onneksi ole enää. No, Lisa oli ehtinyt asua luonamme pikku torakkana jo melkein 2 kuukautta, kun hän eräänä päivänä julisti, että hänellä on syntymäpäivät piakkoin. Tom, tuo idioottimainen kämppiksemme, oli ilmeisesti ehtinyt lupailla Lisalle kakut ja lahjat kaikilta asukeilta - ja tokihan Lisa tätä siis myös odotti! Koska vihasin ja pelkäsin tuolloin yli kaiken mitään dramatiikkaa ja riitelyä, suostuin auttamaan Tomia lahjan hankinnassa, joka käytännössä siis nakitti tämän vastuun täysin minulle koska "olettehan te molemmat naisia, en minä noista tiedä." Muut kämppikset eivät jostain syystä (...) tulleet Lisan kanssa juuri toimeen, ja pitivät päänsä, etteivät suostu osallistumaan jonkun muun lupaamiin kesteihin. Fiksua heiltä. :D 

Keskellä kuuminta kesää minä sitten juoksentelin kaupasta toiseen ihmettelemässä, että mikähän Hänen Korkeudelleen kävisi lahjaksi, ja päädyin ostamaan kalliihkon ihonhoito- ja hellittelypakkauksen eräästä paikallisesta liikkeestä. Siihen lisäksi joku kukkapuskakin, niin ja kakkukin piti hankkia. Ai että, tätä kirjoittaessakin rupeaa ärsyttämään sekä Lisa että Tom, ja etenkin oma nössöyteni! Tom sentään maksoi puolet noista ostoksista. Juhlat tulivat ja menivät, harmi kyllä lahja ei ollut järin mieleinen, eikä missään vaiheessa iltaa kuulunut kiitoksen sanaa. Siis ei puolikastakaan kiitosta, mutta sitä hirvittävää lahjaa kyllä tuijotteli silmät ymmyrkäisinä niin, ettei jäänyt epäselväksi, kuinka epämieluinen se olikaan. Ja eihän synttärisankarin tarvitsekaan jaloissa madella, mutta pienikin kiitos olisi ollut ihan kiva.

No, ei siinä. Vallaton yhteiselomme jatkui, ja jossain vaiheessa meitä muita (Tomia lukuunottamatta) rupesi aidosti huolestuttamaan, että jäämme kiinni tästä Lisan hyysäämisestä luvatta, ja meidät viskataan asunnosta pihalle. Yksi toinen kämppis sitten aika räväkästi ilmaisikin mielipiteensä asiasta, ja vihdoin sai Lisa hieman vauhtia liikkeisiinsä. Asiaa auttoi se, että n. viikko tästä meille ilmoitettiin, että ensi viikolla saatte uuden asukin sinne - onhan se tyhjä huone siisti? Tämän turvin pystyimme vihdoin hiillostamaan Lisaa häipymään laatikkoineen ja tuoksurasvoineen sinne, missä ei pippuri kasva. Yllättävän nopeasti hän sitten löysikin uuden paikan itselleen, mutta toki muutossakin piti meidän auttaa Hänen Ylhäisyyttään, koska joutui päivä- ja yökaudet raatamaan Erinomaisen Tärkeissä Opinnoissan (=ryyppäjäisbileissä pitkin kaupunkia). Pari tyynyä taisinkin kantaa muuttoautoon, sitten tuli omia kiireitä. :) Jatkuu...