Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

3755 jatkaa. Kun appiukko oli sitten vuosia pitänyt kauppaansa yhä kasvavin velkamäärin pystyssä (hänen elantonsa oli se määrä rahaa , millä hän koko ajan velkaantui lisää) olisi vielä pitänyt tulla takaamaan vekseleitä, jolloin miehenikin sitten pisti stopin, että ei käy. Silloin oli jo selvää että kauppa kaatuu omaan mahdottomuuteensa.

3755 ja 3556 jatkaa. Tietenkään mies ei mistään tekemästään saanut mitään kiitoksen sanaa, vaan aina oli jotain rutistavaa. Katsos , Kun heillä ei kiitellä vain moitteet ilmaistaan. Itselläni oli hyvin vaikeat vanhemmat, mutta tuollaista käytöstä kyllä ei ikinä.

 3755 jatkaa. Nyt kun mieheni on vakavasti loukkantunut, eikä enää voi toimia koko suvun yhteishyvänä ja halpana apuna, Niin mieheni luutulehdus ,joka tuli vaikean murskavamman ja leikkauskomplikaatioiden vuoksi, on  nyt mieheni siskon mukaan minun syyni, vaikka hänen haavansa ei milloinkaan ole avoinna ollut kotona, vaan ainoastaan terveyshenkilökunta avaa ja koskee siihen haavahoitoja tehtäessä, ja sairaalapäiviä tulee lisää ja lisää. Meille on kerrottu että luutulehdus voi tulla mílloin vain uudelleen, eikä ulkoista syytä enää tarvita kun luutulehdus on alkanut leikkauksenaikaisista komplikaatoista.Eipä ole mitään kiinnostusta olla yhteydessä tuohon sukuun, jonka rääkyvänä ja kiljuvana puhetorvena toimii tuo sisko. Asiallinen keskustelu täysin mahdotonta, koska sisko alkaa rääkymään ja kiljumaan heti. Keskusteluvälit ovat täysin mennyttä, enkä tiedä miten mieheni tulee heitä tapaamaan, koska kuitenkin he ovat miehen sukulaisia, mutta minä en enää sinne mene, ellei aiheettomista syytöksistä tule anteeksipyyntöä koskien mieheni luumätää, kun heille on jo lähetty tiedot että infektio on leikkauksen jälkeinen eikä mitään tekemistä kotimme, minun tai koiramme kanssa.

Olen kuullut useista ongelmista siitä, että appi ja anoppi auttavat liikaakin lastensa perheitä, mutta onko tämän suvun härski poikansa hyväksikäyttö todella ainoa laatuaan Suomessa, vai onko joillakin muilla vastaavia ongelmia näin päin että omaa poikaa hyväksikäytetään loputtomasti omaksi hyväksi antamatta mitään apua takaisin päin?

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut useista ongelmista siitä, että appi ja anoppi auttavat liikaakin lastensa perheitä, mutta onko tämän suvun härski poikansa hyväksikäyttö todella ainoa laatuaan Suomessa, vai onko joillakin muilla vastaavia ongelmia näin päin että omaa poikaa hyväksikäytetään loputtomasti omaksi hyväksi antamatta mitään apua takaisin päin?

Lopeta jo yksinpuhelusi ja lakkaa kirjoittelemasta viestiä toisensa perään. Ensimmäisen viestin lammastelustanne nyt vielä lukikin, mutta nämä sen jälkeiset ovat puuduttavaa jankutusta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äiti, joka on edelleen hengissä. Olin yksinhuoltajana vaikeassa tilanteessa kahden pienen lapsen kanssa (nyt aikuisia). Olin uudella paikkakunnalla enkä tuntenut juuri ketään. Silloin vielä elossa ollut isäni sekä äiti ilmoittivat, että ovat tulossa käymään (matkaa noin 50 km). Minä ilahduin, että ovat tulossa pitkästä aikaa lapsiani katsomaan ja varasin tarjottavaa ym. Kahvit juotiin, lapset olivat iloisia kun heidät huomattiin, saivat jotain pientä tuliaistakin. Olin niin iloinen tästä yllättävästä vierailusta että melkein olin silmät kyynelissä.

Kun kahvit oli juotu ja mennyt pari tuntia niin selvisi, miksi tulivat. Äitini halusi rivarimme pihalla olevan kirsikkapuuntaimen, joka oli edellisten asukkaiden sinne istuttama. Olin joskus sanonut että se on istutettu hulluun paikkaan melkein keskelle pihaa. Lapio esiin, puuntaimi kyytiin ja heihei.

Lapset olivat vieläkin iloissaan että isovanhemmat kävivät. Minun oli vaan pakko iloita heidän kanssaan ja sanoa että kyllä ne teistä välittävät. Olin parikin päivää aika apeana kun tajusin tosiaan, että se kirsikkapuuntaimi sieltä olikin motiivi tulla kyläilemään. Eivät kyläilleet muuten.

Oletko varma että se oli ainut syy? Kirsikkapuun taimia saa parilla kympillä taimistoista kuitenkin, joten ei siinä säästöä kyllä tullut. Voisiko olla, että kuitenkin halusivat nähdä teitä ja kirsikkapuu tuli siinä sivussa mieleen.

Koirankusettaja tuttu vaati että puhun hänen poikansa töihin työpaikalleni ja asenne oli että teet sen.

En ole eukolle sen jälkeen edes moikannut.

Kaikkia paskoja tämä maa päällään kantaa. Sen haluaisin hänelle sanoa.

Jäätäviä juttuja täällä, esim. vuokralaisen jääkaappi :D. Harvinaisen vähän on tullut itselleni. Olen ilmeisesti niin vittumaisen maineessa, että eivät uskalla.  Kerran pyydettiin lapsenvahdiksi kun "sehan olisi sullekin oiva tilaisuus olla lasten kanssa".D. Kysy ihan reilusti lapsenvahdiksi joskus harvoin ja lupaa maksaa matkat ym. kulukorvaukset, mutta älä verhoa sitä ainoalaatuiseksi tilaisuudeksi, jooko?

Toisesta tapauksesta tuli mieleen tapaus vuosikymmenten takaa. 70-luvulla oli tapana olla kirjekavereita. Kielitaidon karttuessa niitä oli myös ulkomailta. Sain 15-vuotislahjaksi ranskalaiselta kirjekaveriltani kaksi pientä posliinipuudelia, joilla vaahtomuovikorvat, toinen vaaleanpunainen, toinen vaaleansininen.

Kuusi vuotta nuorempi siskoni (siis tuolloin 9v) oli lellikki, jolle kaikki piti antaa periksi, koska hän oli "pieni huima raukka, joka ei ymmärrä" ja minä olin iso, jonka piti ymmärtää kaikki loputtomiin. Ymmärtäminen alkoi hänen syntymästään, jolloin olin siis 6v.

Lahjan avaamisen jälkeen meni hetki kun äiti tuli luokseni ja kertoi, että pikkusiskoni on katkera lahjastani. Äiti vaati, että minun pitäisi antaa toinen puudeli (tietysti se vaaleanpunainen) siskolleni ja sanoa, että kirjeessä oli lukenut niin. En suostunut. Sanoin, etten aio jakaa synttärilahjojani ja sisko saa olla miten katkera hyvänsä.

Siskon ymmärtäminen jatkui niin kauan kuin asuin kotona. Tokihan hän osasi käyttää sitä hyväkseen.

Kerran eräs minua huomattavasti vanhempi nainen halusi ostaa vanhan puhelimeni nettikirppikseltä. No, sovittiin tapaaminen keskustassa. Kun tulin keskustaan, niin paikka olikin siirtynyt 2km päähän citymarketille. Kun ajoin sitten sinne, nainen vaihtoi paikan kirkon pihalle. Käännyin sitten vauhdista kirkon pihalle.

Sovittu hinta oli 40€ (huutokauppa). Naisella oli vain 30€ mukana, joten myin sitten sillä hinnalla ja annoin vanhan reistailevan laturin kaupan päälle, vaikka ei kuulunut kauppaan. Ihan siksi, että saisivat ensihätään ladata puhelinta, vaikka ilmoituksessa kerroin, että en voi myydä laturia.

Pian naiselta tuli viestiä, kuinka haluaa 10€ takaisin kun laturi ei toimi. Yritin selittää, että se ei kuulunut kauppaan, vaan annoin kaupanpäälle. Pian kuulemma puhelin ei toiminut. Aloin selvittämään miksi? Naisen lapsi oli onnistunut rikkomaan puhelimen pistämällä jotain vääriä salasanoja ja saamaan sillä jumiin. Nainen alkoi vaatimaan rahoja takaisin.

Koska olen suht. koht. tossu, suostuin vaihtamaan rahat takaisin PUHELINTA VASTAAN. Sanoin, että asialla ei ole kiirettä, kunhan ottaa yhteyttä lähiaikoina, jotta voidaan perua kaupat.

7 kuukautta myöhemmin nainen alkaa pommittaa viesteillä, kuinka nyt haluaa rahat hänen tililleen ja miksi en ole niitä laittanut. Ällistyin ja selitin, että annan vain puhelinta vastaan (no, koska en halua tulla huijatuksi). Totesin myös, että ”lähiaikoina” tarkoittaa minun elämässäni n. kahta viikkoa, ei sitä, että ensi vuonna tullaan vaatiman rahoja takaisin...

Naiselle tämä ei käyny ja alkoi selittämään, kuinka on viiden yh-lapsen äiti ja nyt hänen lapsensa kärsivät nälkää MINUN takiani ja kuinka hän tekee rikosilmoituksen. Tässä vaiheessa pistin vain eston päälle. :D Eikä ole poliisista mitään kuulunut, vaikka tästä yli vuosi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tapauksesta tuli mieleen tapaus vuosikymmenten takaa. 70-luvulla oli tapana olla kirjekavereita. Kielitaidon karttuessa niitä oli myös ulkomailta. Sain 15-vuotislahjaksi ranskalaiselta kirjekaveriltani kaksi pientä posliinipuudelia, joilla vaahtomuovikorvat, toinen vaaleanpunainen, toinen vaaleansininen.

Kuusi vuotta nuorempi siskoni (siis tuolloin 9v) oli lellikki, jolle kaikki piti antaa periksi, koska hän oli "pieni huima raukka, joka ei ymmärrä" ja minä olin iso, jonka piti ymmärtää kaikki loputtomiin. Ymmärtäminen alkoi hänen syntymästään, jolloin olin siis 6v.

Lahjan avaamisen jälkeen meni hetki kun äiti tuli luokseni ja kertoi, että pikkusiskoni on katkera lahjastani. Äiti vaati, että minun pitäisi antaa toinen puudeli (tietysti se vaaleanpunainen) siskolleni ja sanoa, että kirjeessä oli lukenut niin. En suostunut. Sanoin, etten aio jakaa synttärilahjojani ja sisko saa olla miten katkera hyvänsä.

Siskon ymmärtäminen jatkui niin kauan kuin asuin kotona. Tokihan hän osasi käyttää sitä hyväkseen.

Vois olla mun kynästäni tämä juttu, sulla on ollut ihan samanlaista kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt rehellisesti, kuinka monta prosenttia näistä "väärinkäytöksistä" ja "mielensäpahoittajista" kokee että ITSE ei voinut tehdä mitään hoitaakseen tilannetta jotenkin paremmin, vaan tähän olisi pakotettu heidät aseella ja kuolemma uhaten.

Opiskeluaikana kun rahaa ei ollut ja pyydettiin aina apuun milloin minnekkin, niin opin jo silloin että kerroin aina hinnan ja aina rahat etukäteen. Kaikki jotka maksoivat saivat apua.... ei ilman rahaa voi lähteä ketään auttamaan ja syödäkkin piti. 

Minä riitelen työkseni, eli olen juristi, ja sama ohje pätee kun yleensä juurikin jotkut uudet kaverin kaverit soittaa ja ilmaiseksi pitäisi tehdä niin kysyn heti kuka suositteli ja jos on joku hyvä kaveri sanon että saat -10% alennuksen eli 300e/h sijaan 270e/h, soita sihteerille XXX ja varaa aika niin katsotaan....koskaan eivät soita sihteerille.

Mitä noihin pienten lasten kavereihin tulee niin selvittäkää ensin vähän taustoja....niissä on monesti tavalliselle ihmiselle järkyttäviä asioita takana.....ja lapset hakee turvaa ja tukea ja myös RUOKAA sieltä mistä saavat....

Näkee kyllä hyvin että olet juristi. Me ihmiset jeesaillaan toisiamme ilman dollarinkuvia silmissä, koska se vähän niiku kuuluu kuvioon. Varsinkin opiskeluaikana kun kenelläkään ei sitä rahaa ollut. Kummallinen katkeruus ihmisiä kohtaan paistaa kyllä läpi tekstistä.

Jäikö kaveria opiskeluajoilta? Monikossa olisi turha kysyäkään.

On vähän eri "jeesailla" kavereita silloin tällöin kun harjoittaa ammattiaan ilmaiseksi jonkun ala- asteikäisen tutun hyväksi, joka ottaa yhteyttä vain sen ilmaisen avun toivossa. Tietyissä ammateissa saisi käyttää kaiken vapaa- aikansa ilmaiseen kaverien jeesaamiseen jos sille tielle lähtee.

Niin on. Luitko lainaamaani viestiä? Opiskeluaikanakin rahaa pyydettiin, koska ei sitä nyt ilman rahaa mihinkään lähdetä. 

En ole koskaan arvostanut juristeja ammattikuntana.

T. Lääkäri

Sori, mutta katkeralta vaikutat kyllä sinä, kun kokonainen ammattikunta pitää polkea maahan yhden anonyymin rölliviestin perusteella. Varsinainen vara-Jeesus. Mutta ai niin, olethan sä nyt sentään omien sanojesi mukaan LÄÄKÄRI. Oooh.

t: sivusta seurannut

Sukulainen ehdotti että haluutko 50 luvun vaatekaapin ja sanoin että joo. Menin pihalle ja kysyin että ilmainenhan tää on kun ei ollut puhe rahasta . Sano että 300 eu että eihän se oo paljoa. Sanoin että en maksa mitään kun luulin olevan että on ilmainen. Toivotin hyvää matkaa. Hymyn kera. Eipä olla nähty enään. Ei ollu lähisukua.

Siskoni joka on 25v pyytää aina mummoltamme rahaa. Mummo on jo vanha ja höperö mutta pitää siskostani. Itse en ole läheinen mummon kanssa ja en saa enkä pyydä häneltä mitään

Siskoni kävi ammattikoulua ja opiskeli kosmetologiksi. Jätti koulun kesken ja nyt aloitti maksullisen yksityisen kosmetologikoulun. Hinta aika suolainen. Pyysi mummoa maksamaan, mummo ei ensin suostunut. Äitini sitten haukkui mummon ja välit meni, kunnes mummo suostui maksamaan koulun. Muuten ei olisi ollut varaa. Että hävetti...

Siis tuota tirskumistahan trolli käyttää uppaamisen sijasta. Tirsk= Up.

Vaari pyysi kerran saada huikat minun kossupullostani kun sen omat viinat oli loppu. Härskiyden huippu! Jokainen huolehtikoon omista viinoistaan.

Yks kaveripariskunta on varsinaisia pummeja. Maksattaa aina kaiken muilla. Tulivat kerran viikoksi luokseni viettämään aikaa toiselta puolen Suomea. Luulin että kyseessä on kiva viikko kavereiden kanssa. No sehän menikin sitten siihen että minulla maksatettiin kaikki, sillä heidän omat rahat menivät kaljaan koska mies tarvitsi joka päivä vähintään kontin kaljaa tai sitten pullon viinaa. Minulle ei edes kerrottu että hän on nykyään alkoholisti.

No, menin sitten itse vuorostani käymään heidän luona yhtenä iltana kun olin toisen ystäväni luona samalla paikkakunnalla. He lupasivat heittää minut bussiin sitten illalla kun olin palaamassa kotiin. No, sehän meni taas niin että he joivat kaikki juomat mitä minulla sattui olemaan mukana (oltiin sovittu että juodaan sinä iltana muutamat, kuski oli erikseen) ja pakottivat tankkaamaan heidän autonsa täyteen 5 kilometrin matkan takia.

Ei hirveästi haluta olla enää heidän kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran eräs minua huomattavasti vanhempi nainen halusi ostaa vanhan puhelimeni nettikirppikseltä. No, sovittiin tapaaminen keskustassa. Kun tulin keskustaan, niin paikka olikin siirtynyt 2km päähän citymarketille. Kun ajoin sitten sinne, nainen vaihtoi paikan kirkon pihalle. Käännyin sitten vauhdista kirkon pihalle.

Sovittu hinta oli 40€ (huutokauppa). Naisella oli vain 30€ mukana, joten myin sitten sillä hinnalla ja annoin vanhan reistailevan laturin kaupan päälle, vaikka ei kuulunut kauppaan. Ihan siksi, että saisivat ensihätään ladata puhelinta, vaikka ilmoituksessa kerroin, että en voi myydä laturia.

Pian naiselta tuli viestiä, kuinka haluaa 10€ takaisin kun laturi ei toimi. Yritin selittää, että se ei kuulunut kauppaan, vaan annoin kaupanpäälle. Pian kuulemma puhelin ei toiminut. Aloin selvittämään miksi? Naisen lapsi oli onnistunut rikkomaan puhelimen pistämällä jotain vääriä salasanoja ja saamaan sillä jumiin. Nainen alkoi vaatimaan rahoja takaisin.

Koska olen suht. koht. tossu, suostuin vaihtamaan rahat takaisin PUHELINTA VASTAAN. Sanoin, että asialla ei ole kiirettä, kunhan ottaa yhteyttä lähiaikoina, jotta voidaan perua kaupat.

7 kuukautta myöhemmin nainen alkaa pommittaa viesteillä, kuinka nyt haluaa rahat hänen tililleen ja miksi en ole niitä laittanut. Ällistyin ja selitin, että annan vain puhelinta vastaan (no, koska en halua tulla huijatuksi). Totesin myös, että ”lähiaikoina” tarkoittaa minun elämässäni n. kahta viikkoa, ei sitä, että ensi vuonna tullaan vaatiman rahoja takaisin...

Naiselle tämä ei käyny ja alkoi selittämään, kuinka on viiden yh-lapsen äiti ja nyt hänen lapsensa kärsivät nälkää MINUN takiani ja kuinka hän tekee rikosilmoituksen. Tässä vaiheessa pistin vain eston päälle. :D Eikä ole poliisista mitään kuulunut, vaikka tästä yli vuosi aikaa.

Tosi typerää.

Mulle kävi niin, että nettikirppikseltä olin ostamassa pari vuotta sitten sellaista Kahvikonetta joku Dolce Gusto tms. joltain naiselta 30 eurolla. Tehtiin kaupat ja hän lähettää joo. Siitä puuttui vesisäiliö kokonaan. Ensin harmistuin ja ajattelin että antaa olla ja tutkin saisiko sellaista lisävarusteena. Ei saanut. KOneen hinta oli yli satasen tuolloin. 

Otin yhteyttä naiseen ja hän lupasi katsoa että jäikö se hänelle sitten.

Ei kuulu mitään. 

Otan uudelleen yhteyttä. Sanon että eihän tätä voi käyttää. Haluan rahani takaisin plus vielä maksamani postimaksun. 

Hän kumma kyllä lähetti ne. Oli ilmeisesti löytänyt koneen jostain roskiksesta ja kuvitteli lyövänsä jotenkin rahoiksi.

Tuo oli kiusallinen keissi.

Vierailija kirjoitti:

Toisesta tapauksesta tuli mieleen tapaus vuosikymmenten takaa. 70-luvulla oli tapana olla kirjekavereita. Kielitaidon karttuessa niitä oli myös ulkomailta. Sain 15-vuotislahjaksi ranskalaiselta kirjekaveriltani kaksi pientä posliinipuudelia, joilla vaahtomuovikorvat, toinen vaaleanpunainen, toinen vaaleansininen.

Kuusi vuotta nuorempi siskoni (siis tuolloin 9v) oli lellikki, jolle kaikki piti antaa periksi, koska hän oli "pieni huima raukka, joka ei ymmärrä" ja minä olin iso, jonka piti ymmärtää kaikki loputtomiin. Ymmärtäminen alkoi hänen syntymästään, jolloin olin siis 6v.

Lahjan avaamisen jälkeen meni hetki kun äiti tuli luokseni ja kertoi, että pikkusiskoni on katkera lahjastani. Äiti vaati, että minun pitäisi antaa toinen puudeli (tietysti se vaaleanpunainen) siskolleni ja sanoa, että kirjeessä oli lukenut niin. En suostunut. Sanoin, etten aio jakaa synttärilahjojani ja sisko saa olla miten katkera hyvänsä.

Siskon ymmärtäminen jatkui niin kauan kuin asuin kotona. Tokihan hän osasi käyttää sitä hyväkseen.

Ot mutta miulla oli tommonen lapsuus myös, 7v nuorempi siskopuoli oli vielä 10-vuotiaanakin "liian pieni ymmärtämään, liian nuori valehtelemaan" ja mitä vielä. Miun syytäni kaikki paha mitä perheessä tapahtui. Jos jotain meni rikki, minä se kuitenkin olin, jos siskopuoli oppi kirosanan niin minulta tietenkin koska eihän esim. koulussa kukaan muu oppilas kiroile :O

18 vuotta oltiin siskopuolen kanssa vihanpidossa, mutta nyt ihan hyvissä väleissä. Ei se ollut lapsenakaan se vikapää joka silkkaa pahuuttaan kiusasi ja aiheutti ongelmia, vaan juurikin se äiteeltä opittu asenne ja äiteen tarjoilema mahdollisuus kiusantekoon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on äiti, joka on edelleen hengissä. Olin yksinhuoltajana vaikeassa tilanteessa kahden pienen lapsen kanssa (nyt aikuisia). Olin uudella paikkakunnalla enkä tuntenut juuri ketään. Silloin vielä elossa ollut isäni sekä äiti ilmoittivat, että ovat tulossa käymään (matkaa noin 50 km). Minä ilahduin, että ovat tulossa pitkästä aikaa lapsiani katsomaan ja varasin tarjottavaa ym. Kahvit juotiin, lapset olivat iloisia kun heidät huomattiin, saivat jotain pientä tuliaistakin. Olin niin iloinen tästä yllättävästä vierailusta että melkein olin silmät kyynelissä.

Kun kahvit oli juotu ja mennyt pari tuntia niin selvisi, miksi tulivat. Äitini halusi rivarimme pihalla olevan kirsikkapuuntaimen, joka oli edellisten asukkaiden sinne istuttama. Olin joskus sanonut että se on istutettu hulluun paikkaan melkein keskelle pihaa. Lapio esiin, puuntaimi kyytiin ja heihei.

Lapset olivat vieläkin iloissaan että isovanhemmat kävivät. Minun oli vaan pakko iloita heidän kanssaan ja sanoa että kyllä ne teistä välittävät. Olin parikin päivää aika apeana kun tajusin tosiaan, että se kirsikkapuuntaimi sieltä olikin motiivi tulla kyläilemään. Eivät kyläilleet muuten.

Minulla taas isä, jolla vuosikymmenten ajan ollut ongelmaa alkon kanssa. Nuorena sitä vaan oli niin naivi, tai oikeastaan ymmärrettävästi halusi uskoa olevansa isälleen tärkeä.

Isä ei soittanut kotoa muutettuani muuten kuin silloin, kun tarvitsi rahaa. Hänellähän oli hyvät tulot, mutta aina sattuvasti oli tullut jos mitä kriisiä, jota alle tonnin tienaavan opiskelijan piti tulla paikkaamaan.

Liian hyvin muistan eräänkin puhelun, joka meni kutakuinkin näin:

Isä: Nyt on vähän sellanen tilanne, et tarttisin lainaks viiskymppii

Minä: Ei mulla ole. Just maksoin vuokran ja laskut, ja saan elää tosi tiukilla tän kuun

Isä. No tota tota... Anna ees kakskymppii?

Lopulta pistin stopin, kun huomasin olevani isälle pelkkä pankkiautomaatti... Nykyään sitten otetaan yhteyttä, jos ollaan palveluksia vailla. Pitäis hakea postista paketti, pitäis tehä sitä, pitäis tehä tota. Jos sanon, etten ole tulossa, niin luuri korvaan.

Juu, ei ole henkisesti helppoa ei...