Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Tuosta eräästä tarinasta tulikin mieleeni kummallinen täti-ihminen, joka oli lapseni isänisän vaimo nro 2. Tavallaan siis jonkinlainen muka-anoppi. Isänisä olikin kuollut jo vuosia aiemmin.

Meille syntyi ensimmäinen lapsi ja hän tuli sitten käymään. Toi kyllä lapselle jonkin vaatekappaleen tuomisiksi, mutta se jäi mieleen, että kun olin vaihtamassa lapsen vaippoja, hän tuli mukaani ja koska meillä oli vaippa-roskiksena sellainen poljettava malli, sanoi vähän tirskahdellen: Mistähän ravintolasta tuo roskis on varastettu? Aivan asiattomasti. Me ei pöllitty mitään. Ravintoloiden vessoissa oli sellaisia kyllä, mutta niitä sai jostain Etolastakin tai Stockalta, en muista enää.

Sama nainen aiheutti turhaa hässäkkää. Olin jo yksinhuoltaja ja hän halusi että joulun alla tulen käymään lasten kanssa. Päivä sovittiin jne. Siinä oli hommaa kun lapset olivat aika pieniä: hain heidät aiemmin tarhasta ja pestiin ja puettiin (oli uudet vaatteetkin, koska tämä leidi oli hienompaa sorttia). Viemisiksi olin ostanut sellaisen todella kauniin pöydällä seisovan lyhdekimpun, joka oli sidottu tummanpunaisella ja kultaisella nauhalla. Yksinkertainen mutta tyylikäs. Ja kaunis! 

Kun kello eteni ja olimme jo melkein lähdössä (matkaa nyt ei ollut kuin 10 km), hän soittaa ja muka tuhisee luuriin, että nyt kyllä täytyykin peruuttaa, koska hänelle taitaa tulla flunssa. No, peruttiin ja hän lupasi soittaa sitten myöhemmin kun oli jokin lahja lapsille. Soittoa ei koskaan tullut.

Sen sijaan kun jouduin soittamaan hänelle keväällä erään ihmisen hautajaisista, niin hän ei sitten pääse kuulemma paikalle koska on lähdössä matkoille. Hautajaiset olivat kesäkuun ekoina päivinä ja tiesin, että hän on lähdössä JUHANNUKSENA pois. Pisti sitten vain päänsä piiloon. 

Sen jälkeen ei oikein ole asioitu keskenämme. Hänellä olisi voinut olla kerrottavaa lasteni isänisästä, mutta katsoi parhaaksi lopettaa näkemisemme. 

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Aika paljon alapeukutuksia oli saanut tämä alkuperäinen kommentti - siispä kysynkin - oliko äidin sairaalassa käynti vain ns. normikäynti vai vakavampi tapaus? Jos vakavampi, niin tottakai lähtisin kuskaamaan, jos vain ns. normikäynti johon liittyy shoppailureissu, lounaat yms, niin ymmärrän että ei välttämättä ole niin hätä kuskata..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja kyllä siellä osastoilla ne hoitajat näkevät viimeistään tilanteen, kuka käy ja millä mielin sitä vanhusta tullaan katsomaan aina, että onko se kiireen ja äksyilyn merkeissä, pika pikana...Joo-o!

Totta, hoitajat näkevät tilanteen osastolla. Hoitajat eivät ole nähneet sitä edeltävää 10, 20, 30, 40 tai jopa 50 vuotta...

t. hoitaja itsekin

Vuosikausia tai kymmeniä toisia veemäisesti ihminen saa tasan, mitä ansaitseekin. Sen yksinäisen vanhuuden. Jos olisi kohdellut toisia hyvin, ei tarvisi kitistä vuoteenpohjalla, vaan olisi kotihoidossa perheen parissa. Kuten meillä tehtiin. Kotona loppuun asti ja lapset ympärillä.

Höpö höpö, on niitä kieroonkasvaneita lapsiakin, joita on hyvin kohdeltu, ja silti vanhus jää yksin. Kyllä normaalielämässäkin ihminen saattaa helposti yksin, vaikka kohtelisi hyvin muita ja auttaisi, onhan täälläkin ollut nuita esimerkkejä missä ihmiset hyötyy kiltistä tai hyväksikäyttää muuten vaan! Koko ketju täynnä!

Mummoni kuuluu tähän ns. kilttien isovanhempien luokkaan. Yksi enoistani ei käy katsomassa (koska vaimonsa mielestä on aivan turhaa, dementoinut että ei enää tunne lapsiaankaan, niin mitä sitä turhaa siellä käydä) :( Surettaa. Ihana mummo ja käyn katsomassa hoitokodissa aina kun ehdin.

Vierailija kirjoitti:

Kesärenkaillako kirjoitti:

Taannoin oli syksyisenä aamuna satanut lunta sen verran, että tiet olivat saaneet juuri havaittavan valkoisen peitteen ja pieni pakkanen oli antanut kuurakerroksen sinne sun tänne. Kaveri tiesi, että juuri sillä hetkellä en tarvinnut autoani mihinkään ja sen takia soitti minulle. Puhelu meni pääpiirteissään lyhyesti näin:

Kaveri: "Vaimon autossa ei ole vielä talvirenkaita, niin lainaisitko autoasi, kun sen pitää käydä tuolla kaupungissa A, joka on yli sadan kilometrin päässä? Se ei uskalla ajaa kesärenkailla sinne, kun tuli yllättäen pakkasta näin aamuksi."

Minä: "No ei mullakaan ole vielä talvirenkaita vaihdettuna."

K: ”Ei se haittaa, lainaat vaan autoasi.”

M: ”Siis mulla on vielä kesärenkaat alla. En ole ehtinyt vaihtaa itekkään niitä.”

K: ”No kun sen pitäisi käydä siellä kaupungissa A tänään. Lainaat autoasi ja tuodaan vaimon auto sulle sinne, jos sun pitää käydä vaikkapa kaupassa tai jotain.”

M: ”Kyllä sen kannattaa mennä omalla tutulla autollansa. Mun auto on sille vieras eikä se ole ikinä sitä ajanut, niin sen kannattaa käyttää ihan omaa autoansa. Sitä paitsi mikset sinä lainaa omaa autoasi, jota se on ajanut ja aja itse vaimosi autoa?”

K: ”Minä tarvitsen itse sitä omaa autoani, enkä minä viitsi vaimon autoa ajaa, kun penkit on säädetty sille.”

M: ”Niin, me kaikki ollaan eri kokoisia. Penkkejä pitäisi joka tapauksessa säätää. Eli kyllä sen kannattaa mennä ihan omalla autollansa minkä se tuntee parhaiten.”

K: ”Se tarttis sitä vain tänään, tuodaan tuo vaimon auto sulle lainaan.”

M: ”Mulla on yhä kesärenkaat alla. Oma auto on yhä parempi vaihtoehto kuin vieras auto.”

K: ”Ehditkö kuinka nopeasti vaihtamaan kesärenkaat alle?”

M: ”Saman se kestää kuin jos sä vaihdat talvirenkaat vaimosi autosi alle. Sitä paitsi siellä sataa nyt vettä, että en mene nyt tuonne sateeseen vaihtamaan yhtään mitään. Päätiet ovat kuitenkin sulia, kun ei tuota lunta ole tullut paljoakaan ja liikennettä riittää. Näen ikkunasta, että piha-asfaltit ovat jo vain märkiä. Ei ole jäätä tai lunta enää.”

K: ”No se olisi vain tämän päivän.”

M: ”No ei se nyt kannata. Mieti nyt vähän.”

Myöhemmin sain kuulla, että kaverin vaimo oli mennyt junalla ja olivat erittäin pahastuneet minulle, kun en lainannut autoani. Vihjailivat vielä, että minun olisi pitänyt osallistua junalipun kustannuksiin.

En yhtään ymmärrä kaverisi ja hänen vaimonsa logiikkaa. Mikä järki olisi ollut päästä lainaamaan juuri sinun autoasi, joka oli sekä kesärenkailla varustettu että vieras ajettava vs. että vaimo olisi ajanut omilla kesärenkaillaan, mutta sentään tutulla autolla? Jos olisi ajanut liukkaalla tiellä ulos niin heitä ei olisi niin harmittanut, kun se romuttunut auto ei olis ollut oma vain sinun, vai...?

Kuulostaa että vakuutus ei ole ollut voimassa omassa autossa ja sen takia olisi ollut parempi lainata jonkun toisen autoa jos sattuu kolaroimaan?

Mammanpuolikas kirjoitti:

Miehellä oli tavatessamme 1 vuoden ikäinen lapsi joka asui äidillään ja olivat eronneet. Lapsi kävi meidän luona sopimuksen mukaan joka toinen viikonloppu. Olin aivan innoissani kun meillä pyöri sellainen pieni söpöläinen jolle sai ostella ihania vaatteita ja leluja. Lapsen äiti vaan aina halusi että lelut ja vaatteet tulee lapsen mukana hänelle kun me ei niitä tarvita koska lapsi ei meillä asu, ei tippunut mitään mukaan äidin myytäväksi. Meni noin vuosi niin lapsi muutti vakituisesti meille koska äiti käytti rahansa mielummin omaan viihde käyttöön kun lapsen ruokiin ja vaatteisiin. Nyt lapsi saa kaiken tarvitsemansa vaikka äiti ei halua olla lapsen elämässä mukana. Surullista mutta psrempi lapselle loppujen lopuksi.

Kuinka monta vaatetta ja lelua oli äiti myynyt että oli "omat kulut" saanut katettua? Vai saitteko kaikki lapsen mukana takaisin? (Sori, olen utelias)

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kätevä käsistään ja joutui kahvipalkalla, tai pahimmassa tapauksessa ei annettu edes sitä! Juoksemaan tuttavien luona korjaamassa ja asentamassa ja rakentamassa ties mitäkin. Kiltti kun oli, suostui.

Sitten iskivät kivut ja pohjaton väsymys, kahden vuoden helvetin jälkeen saimme nimen piinalle: Fibromyalgia. Ja kun miehestä ei ollut enää  hyödyksi, loppui yhteydenpito monen ihmisen osalta :(

Fibro on syvältä. Kaveri sairastui kans, yli vuosi meni kun hän oli neljän seinän sisällä vaikka kuinka yritin houkutella ulos. Nyt on onneksi parempi ja jaksaa esim. kävellä noin tunnin verran ja sitten on pakko levätä kun pakottaa joka paikkaa. Ja sitten yleensä mennään taksilla että ei tartte kävellä. Olen oppinut fibrosta aika paljon vaikka itsellä ei ole. Mutta kaveruussuhde on lujempi kuin ennen kun nyt ymmärrän paremmin että mistä on kyse. (Kaverilla meni vähän aikaa ennenkuin uskalsi sanoa että ei ole normaalista väsymyksestä kyse) Halit sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pullot maksettu, aivan oikein että ne joku pitää itsellään.

Mä en kyllä kehtais viedä mistään vajaita vinkkupulloja sillä verukkeella että ne on joku maksanut. Siis jos se joku en olisi minä.

Sopivasti sulla unohtui se osa alkuperäisestä jutusta että pitopalvelulle on maksettu pulloista eli kaikki laskutetaan riippumatta siitä kuka ne vajaat pullot pitää. Lokki....?

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun kerrostalossa.. Kerrostalon alakerrassa on pesula, jonne pitää aina varata omat vuorot. Olin varannut koko päivän itselleni, mutta tulikin yllättävä este ja en päässyt samantien aamulla pyykkaamaan. No, ei se mitään, olihan minulla koko päivä varattuna. Ihmettelin, kun kello 10.30 naapuri kävi laittamassa postiluukusta lapun, jossa kertoi että pyykkasi minun vuorollani ja laittoi vaatteet kuivumaan. Hän mainitsi lapulla lisäksi, että mikäli tarvitsisin omaa vuoroani voisin mennä hänen ovelleen kelloa soittamaan.

Minusta on asiatonta ja suoranaisen törkeää varata koko päivä omille pyykeille ja vieläpä jättää se aika käyttämättä. Meidän kerrostalossa asui tuollainen törkimys... muut menivät katsomaan olisiko vapaata, jollain varaus eikä pyykkikone tyhjä. Naapurisi toimi oikein ja varsin huomaavaisesti, kun laittoi lapunkin. 

Ihan yleinen sääntö pyykkituvalla, että jos vuoron alusta 10-15 min vuoron alusta ei pyykkejä koneessa ole, vuoron saa ottaa, ilman kysymistä tai ilmoitusta. Pyykkivuoroa ei myöskään saa varata koko päiväksi, yleensä 3-4 tuntia max ja koko viikolla ei yli 6 tuntia. Luulen, että nämä ohjeet pyykkituvalta löytyvät, tai niitä ainakin pidetään aika itsestäänselvyytenä. Suunnilleen nämä samat ohjeet joka pyykkituvalla on ollut kaikissa taloissa, joissa olen asunut.

Vaihtelee tavat, eli jokaisessa paikassa paras mennä kuten ohjeissa lukee.. :)

Vierailija kirjoitti:

No tuohon voisi sanoa, että mikäli esim. tätini lähettäisi lapselle synttärirahaa vahingossa isän osoitteeseen, vaatisin rahat meille.

Lapsi saisi ostaa jotain itselleen, tai jos summa olisi isompi, niin keskustelisimme yhdessä siitä mihin hän ne käyttää. Tähän tarkennusta sen verran, että lapsella ei siirrä kotia kuin ulkovaatteet ja reppu. Jatkuva tavaroiden siirtely on vaivalloista, lisäksi isän luokse tuppasi kaikki häviämään lopullisesti.

Teidän tilanne toki ollut erilainen, koska lapsi lopulta päätyikin teille ja äiti oli vastuuton.

(Tämä vastauksena äitipuolelle, jonka kotiin äidin sukulainen oli lähettänyt synttärirahaa. Lainaus ei onnistunut)

"että mikäli esim. tätini lähettäisi lapselle synttärirahaa vahingossa isän osoitteeseen, vaatisin rahat meille." Missasin varmaan jotain - mikä oli ketjun aloitus? Isän osoitteeseen lähetetyt rahat meni jonnekin muualle? Vai? Lapselle lähetetyt rahat on lapsen, tai ainakin niin itse käsitän.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ikinä käynyt missään kaupassa ja yhtään katsellut valikoimia, saati että on erityisesti kiinnostunut astioista, niin ei kyllä tarvii pohjasta katsoa, että mikä tää on, ja laseista ite raaputan aina ne iittalan tarrat pois. Olen ilmeisesti tässä toiminut väärin, koska eihän ihmiset sitten tunnista niitä iittalan laseiksi. Luoja sentään...

Minäkin poistelen ne tarrat astioista, kivasti jää bakteerit sinne tarran alle muhimaan..

Minulla oli jokunen vuosi sitten kolme nuorta, kotonani kuoriutunutta ja kasvanutta papukaijaa myynnissä hinnalla 60e per lintu. Eräänä päivänä juuri kun olin ajanut Kouvolasta kotiini Espooseen (eli noin 150km), minulle soitti joku nainen, joka sanoi ostavansa yhden. Hän sanoi maksavansa siitä 20e, johon vastasin, etten voi myydä alle neljänkympin, koska kaijojen ruoka on maksanut jo aika paljon. Hän sanoi, että ei, kun 20e ja vaati, että tuon linnun nyt heti Helsingin keskustaan, koska hänen junansa johonkin peräkorpeen lähtee ihan kohta. Sanoin, ettei tule kauppoja, koska hinta on liian pieni ja ihan senkin tähden kun olen juuri ajanut pitkän matkan ja tullut kotiin. Tähän nainen tokaisi "etkö nyt voisi, olen jo luvannut lapselleni". Toivotin päivänjatkot ja löin luurin korvaan.

Nykyisin jo entinen ystäväni pyysi lainaan minulta juuri ostamiani puseroa ja housuja, ei mihinkään erityiseen tarpeeseen, mutta ne olivat kivan näköiset ja hänen ihailemaan merkkiä. Vaihtarina sain lainaan omituisen värisen pitkän neulepaidan, jota en sitten koskaan käyttänyt siinä olevan tahran vuoksi. Hämmästykseni oli melkoinen kun kysyin vaatteita takaisin pari kuukauden päästä ja hän kysyi, että tarvitsenko niitä johonkin. Piti vielä keksiä valhe, että tiettyyn tilaisuuteen, vaikka olisinhan voinut sanoa ostaneeni ne omaan käyttöön. :)

Vierailija kirjoitti:

Tähän keskusteluun tultuani rupesin miettimään olenko nyt hyväksikäytett. Minulla on siis paljon tavaroita, joita en yksinkertaisesti pysty muuton jäljiltä käyttämään - tilat on paljon pienemmät.

Kamat ovat olleet puolisen vuotta varastossa, jonka jälkeen lähisukulaisenasi ovat ottaneet niistä osan käyttöönsä - ilmoittaneet ja kysyneet aina kyllä sopiiko se. Mielestäni elektroniikka usein kärsii enemmän siitä että sitä ei käytetä kuin toistapäin, niin en ole nähnyt tässä mitään vikaa. Jos tilanteeni muuttuu, ja saan isomman asunnon saan tietenkin myös tavarani takaisin.  Eli pitäisikö tästä saada maksua?

Kenen varastossa ne tavarat on? Jos jonkun toisessa etkä maksa vuokraa, niin saa niitä tavaroita jo sieltä käyttää - 6kk on aika pitkä aika - olisit vuokrannut kunnon varastotilan.

Anopille tyrkättiin joka kesä tietyt lapset hoitoon, mutta ei näitä aikuisiällä näkynyt. Miksi olisi tyrkätty hoitoon, jos olisi ollut kamala mummo, eikä kyllä minun nähdäkseni ollut.

Pentti kirjoitti:

Miehen sisko kerjää jatkuvasti rahaa ja tavaraa lähetyksenä Italiaan. Olen todella kyllästynyt tähän.

Pyydä miehen siskoa lähettämään jotain Italiasta takaisin - esim. oliiviöljyä tai jotain muuta italialaista ruokatavaraa..jos ei tule vastapalvelusta, niin miksi tekään sinne lähetätte mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suurehkon yrityksen talousjohtaja, mieheni on pankinjohtaja. Parikymppinen tyttäremme kinuaa omaa asuntoa, autoa, merkkivaatteita ja hienoja aterioita. Tavallinen kotiruoka on hänelle köyhäilyä, käsintehtyjä pienleipomotuotteita pitää jotenkin sopimattomana "tuhlaamisena". Hänellä on hyvin vääristynyt käsitys tavallisesta arjesta ja rahan käyttämisestä. Ihailee erinäisten blogikirjoittajien elämää, mutta ei oikeen käsitä sen olevan vain pintaa ns. fantasiaa myös niille kirjoittajille...

Nuorempana oli vaatimassa valmennuskursseja yms. kirjoituksiin. Tämä olisi voinutkin olla järkevä investointi, jos tyttö olisi itsekin valmis näkemään vaivaa. 

Hän ei oikeen osaa nähdä vikaa itsessään, vaatimuksissaan tai asenteissaan. Nyt esim. taas asunto rankuminen on pinnalla. Asumme pk-seudulla. Kotona voisi asua, mutta haluaa asua Kalliossa. Auton haluaa myös, koska se auttaa saamaan työtä. Työn tulee sijaita myös keskustassa. 

Olitpa näppärä pikku paskapää, kun osasit kopioida idean viestiisi toisesta ketjusta.

Ihan selvästi toisesta ketjusta.

Mistä toisesta ketjusta? Linkkiä tänne vain.... (En ole tuon alkuperäisen postaaja)

Entinen työkaverini perusti firman ja tarjoilee nyt työtilaisuuksia tutuilleen. Ainoa, että töistä ei ole tarkoituskaan maksaa mitään. Rahaa ko. yritykseen kuulemma saisi kuitenkin sijoittaa, niin saisi osinkoja sitten, kun homma alkaa toimia. Ja jotta homma alkaisi toimia, firmalle pitäisi tehdä ilmaistöitä. 

Nyt ihmettelee, kun ihmisiä on niin hankala saada puhelimella kiinni, eikä sähköposteihinkaan vastata.

Ope kirjoitti:

Apua! Olen opettaja ja juuri nyt joululomalla Olen nyt näitä lukenut pari päivää...

Mutta kyllä näitä opettaja-ammatin takia löytyy, tässä top 3:

1. Pari vuotta sitten kun valmistuin ja aloin opettaa niin äitini pyysi että antaisin eroanomuksen pomolleni koska "Kaikillahan on lääkärilapset ja jos alkaisit opiskella ehkä voisit hommata mulle vähän lääkkeitä..."

2. Pitkän kesäloman takia olisi muka pitänyt täyttää kummallisia pyyntöjä. Esimerkiksi kerran tuttavani kysyi "Voisitko työntää sormet kurkkuun tai jotain niin että oksentaisit ja pääsisit pois töistä ja voisit vilkaista mun veroilmoitusta kun sullahan on niin pitkä kesäloma?" Anteeksi mutta miten kesä loma liittyy aiheeseen?

3. Naapuri pyysi hoitamaan SISKON KAVERIN LANGON PIKKUSERKUN koiranpentua koska "No kun siulla on niitä kirjoja ja kun se on pentu niin pittää olla sanomalehtiä lattialle ja miehän luen hesarin nykyään netistä niin jos sie voisit ottaa sen hoitoon jos se vois siun kirjojen päälle pissiä..."

Arvatkaa täytinkö mitään pyyntöä.

Arvaan, ettet ole ainakaan kielten tai tiedeaineiden opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat oli säästäneet hänen lapsilisänsä ja tehdeet jonkun sijoitus salkun vai mikä se nyt on. 18v kun tuli miehelle täyteen, lakkauttivat vanhemmat sijoitukset ja mies sai rahat tililleen. Anoppi järkeili, että mies antaa rahat hänelle ja hän niitä pikkuhiljaa miehen tilille siirtää opiskeluaikana. Joo ihan fiksu idea. Anoppi on kuitenkin ihmeellisistä asioista suuttuva ja käytti tuota rahaa sitten kiristyksenä. Yhtenä kesänä oltiin miehen kanssa sovittu kavereiden kanssa pientä lomareissua. No anoppi olisi just sillon halunnut itse lähteä matkalle, ja miehen olisi hänen kissat pitänyt käydä hoitamassa. Asuttiin toisella puolella Suomeakin. Mies ei suostunut, ja siihen loppui rahojen tulo:D Sinne jäi vielä aikamoinen summa näitä rahoja.

Toinen, ikävämpi juttu oli kun oltiin saamassa vauva. Anoppi halusi välttämättä antaa rahaa vaunuihin. Samoin jotain vanhoja vauvanvaatteita. No otettiin nämä tyhmyyksissä vastaan. Vauvan ristiäisissä anoppi suuttui kun luki vauvakirjaa. En ollut eritellyt, että vaunurahat saatiin "Maija"-mummilta, vaan olin kirjoittanut että sukulaiset sponsasivat joissakin isommissa ostoksissa. Tästä anoppi veti herneenpalon nenäänsä ja vaati rahat ja vaatteet takaisin. Mies vielä opiskeli silloin, ja itse olin äitiyslomalla, niin puolen tonnin kokoonsaaminen päivän varoitusajalla teki hieman tiukkaa.

Ei olla enää oikein väleissä miehen äitiin kumpikaan, eikä uskalleta ottaa häneltä mitään vastaan:D

Itse olisin antanut tavarana takaisin :D "Ole hyvä sinun sponssirahat"

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat oli säästäneet hänen lapsilisänsä ja tehdeet jonkun sijoitus salkun vai mikä se nyt on. 18v kun tuli miehelle täyteen, lakkauttivat vanhemmat sijoitukset ja mies sai rahat tililleen. Anoppi järkeili, että mies antaa rahat hänelle ja hän niitä pikkuhiljaa miehen tilille siirtää opiskeluaikana. Joo ihan fiksu idea. Anoppi on kuitenkin ihmeellisistä asioista suuttuva ja käytti tuota rahaa sitten kiristyksenä. Yhtenä kesänä oltiin miehen kanssa sovittu kavereiden kanssa pientä lomareissua. No anoppi olisi just sillon halunnut itse lähteä matkalle, ja miehen olisi hänen kissat pitänyt käydä hoitamassa. Asuttiin toisella puolella Suomeakin. Mies ei suostunut, ja siihen loppui rahojen tulo:D Sinne jäi vielä aikamoinen summa näitä rahoja.

Toinen, ikävämpi juttu oli kun oltiin saamassa vauva. Anoppi halusi välttämättä antaa rahaa vaunuihin. Samoin jotain vanhoja vauvanvaatteita. No otettiin nämä tyhmyyksissä vastaan. Vauvan ristiäisissä anoppi suuttui kun luki vauvakirjaa. En ollut eritellyt, että vaunurahat saatiin "Maija"-mummilta, vaan olin kirjoittanut että sukulaiset sponsasivat joissakin isommissa ostoksissa. Tästä anoppi veti herneenpalon nenäänsä ja vaati rahat ja vaatteet takaisin. Mies vielä opiskeli silloin, ja itse olin äitiyslomalla, niin puolen tonnin kokoonsaaminen päivän varoitusajalla teki hieman tiukkaa.

Ei olla enää oikein väleissä miehen äitiin kumpikaan, eikä uskalleta ottaa häneltä mitään vastaan:D

Täähän menee varauden puolelle jos ottaa lasen rahat, eikä pidä sovittua sopimusta.