Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on kyllä klassinen esimerkki porukan ulkopuolelle sulkemisesta. Viesti on aika selkeä. Ei me sua alunperinkään haluttu mukaan. Älä vaan tule riesaksi. Noita klikkejä valitettavasti on, etenkin matalammin koulutettujen naisten parissa. Koulumaailma jatkuu työelämään.

Miksi minä haluaisin lähteä sellaisen porukan mukaan, jotka ei minua mukaan halua? Eri asia on jos pomo sorsii yhtä työntekijää määräämällä hänet aina esim jäämään ylitöihin. Työkaverit on työkavereita, joitten kanssa on oltava puheväleissä työpaikalla, vapaa-aika erikseen.

Sisareni vaatii korjaamaan teininsä esseet ennen palautusta. Olen siis äidinkielenopettaja yläkoulussa, joten tokihan käytän mielelläni vapaa-aikani ylimääräisiä kirjoitelmia korjaillen. Tällainen olisi sitäpaitsi vilppiä.

Vierailija kirjoitti:

Sisareni vaatii korjaamaan teininsä esseet ennen palautusta. Olen siis äidinkielenopettaja yläkoulussa, joten tokihan käytän mielelläni vapaa-aikani ylimääräisiä kirjoitelmia korjaillen. Tällainen olisi sitäpaitsi vilppiä.

Ihan yleistä kaikkien kielten parissa. Kyllä siinä oppii samalla.

Muutimme vauvamme synnyttyä kaksiosta kolmioon. Anopilla alkoi samaan aikaan putkiremontti ja hän sanoi, että voisi tuoda meille huonekalujaan yms. tavaroitaan säilöön putkiremontin ajaksi, kun meillä on nyt "ylimääräinen huone". Siis haloo, ihan kun olisimme muuttaneet kolmioon, jos toiselle makuuhuoneelle ei olisi tarvetta! Sanoin anopille, että tämä asunto ei ole mikään varasto, vaan meidän koti! Vei sitten romunsa muualle.

Tästäkin nyt joku varmasti loukkaantuu, mutta on pakko ihmetellä, että jos jollakin on hedelmiä varattuna lapsille tai pähkinöitä varattuna ruuanlaittoon, niin eikö siitä voi nätisti vieraalle sanoa, että asia niin on? Itselle ei tulis mieleenkään, että jos vieras meinaa ottaa mun evääksi varaamat hedelmät, niin istun hiljaa katsomassa, kun vieras syö, ja sitten hipsin kettuuntuneena kauppaan hakemaan uudet?

Opiskellessani ammattikoulussa asuin silloisen poikaystäväni kanssa vuokralla. Koska minulla oli melko pienet tulot, isäni auttoi usein rahallisesti vippaamalla rahaa esim. laskuihin tai ruokaan. Jossain vaiheessa sain sitten tietää, että poikaystävä oli lakannut maksamasta omaa osuuttansa meidän vuokrasta. Kun sitten kysyin asiasta, hän pontevasti ilmoitti että koska minun isäni on hyvätuloinen yrittäjä ja vippaa minulle välillä rahaa, voinkin sitten maksaa meidän molempien vuokran. Erottiin pian tuon jälkeen ja jätin jätkän makselemaan yksin velkansa meidän vuokranantajalle. 

Joka kerta kun olen jonkun autollisen kaverini kanssa, alkoholisti äitini ilmoittaa että meidän täytyy nyt lähteä tuomaan hänelle Alkosta viinapullo. Äitini asuu melkein 30 kilometrin päässä kaupungista. Ei mitään puhetta siitä, että korvaisi kaverilleni bensakuluja tai hakupalkkaa, lupaa korvata ainoastaan pullon hinnan. Suuttuu joka kerta kun sanon ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Care kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.

JUURI NÄIN! nämä nyky keski-ikäiset on niin olevinaan täydellisiä vanhempia , mutta ovat aivan SURKEITA ITSE, mutta joka käänteessä jaksetaan kirota sitä vanhaa isää joka kerran kuritti ja äitiä joka kerran sanoi ei, ja jaksetaan maailman tappiin muistella "kun minä niin mieleni pahoitin" vuonna 1970 kun sain piiskaa riehuttuani. Kuitenkin heidän omat lapset ovat täysin heitteillä , hunningolla, ilman kasvatusta hoidettu nippa nappa pärjääviksi.

Moi, kirjoitin tuon tekstin tuosta tapaamasta vanhuksesta. Mielestäni ihmisen pitää osata antaa anteeksi tiettyjä asioita, eikä niitä vanhempiakaan voi syyllistää koko loppuelämää. Pahinta on silti tuo yksin jättäminen, ja että se vanhus saattaa oikeasti joutua kerjäämään tältä aikuiselta lapselta apua, johon aikuinen lapsi vetoaa, että vanhempi on itsekäs, kun ei ymmärrä hönen kiirettään, ja käytönnössä suhtautudaan alentuvasti ja pidetään tätä vanhusta itsekkäänä, että mitä helvettiä?! Sillä vanhuksella on aivan samanlaiset tarpeet kuin muillakin, tunteita myöten. Ei varmasti monikaan ansaitse sitä kohtelua mitä oikeasti saa. Enkä ymmärrä muutenkaan mistä se kumpuaa joillakin se suoranainen viha, ja kyseessä siis pelkkä pyyntö voiko se aikuinen lapsi auttaa. ja läheisten seurassa sitä mielellään monesti aikaa tahtoo viettää. Ja miten se kyytiä tarvitseva vanhus on syyllinen tähän aikuisen lapsen kiireeseen, että kyllä kyse on monesti omista ongelmista, joita ei käsitellä, kaikki paska vaan puretaan itsekkäästi siihen vanhukseen. Vallankäytön välineeksikin sitä voidaan kutsua, kun suutuspäissään puretaan ja kieltäydytään, ja jos toinen alennetaan vielä kerjäämään niin voi jumankauta sanon minä. Ja kyllä siellä osastoilla ne hoitajat näkevät viimeistään tilanteen, kuka käy ja millä mielin sitä vanhusta tullaan katsomaan aina, että onko se kiireen ja äksyilyn merkeissä, pika pikana...Joo-o!

Kuulehan, se että ihminen on vanha ei tarkoita sitä että ihminen on hyvä ihminen tai sellainen jonka kanssa haluaa olla tekemisissä. Muiden edessä esitetty kulissi ei kerro mitään. Minä en käynyt kertaakaan katsomassa vanhempiani enkä todellakaan rientänyt auttamaan kun äiti soitti minulle että on kaatunut eikä pääse ylös. Muut ovat kertoneet kuinka herttaisia ja mukavia vanhempani ovat. Niinhän ne vaikuttaa siltä ja niin sossuillekin esitettiin että kaikki on hyvin, voi kuinka ollaan huolissaan meidän kullannupusta. Oikeasti minua pahoinpideltiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi, raiskattiin isän ryyppykaverin toimesta niin että isäni tiesi siitä eikä tehnyt mitään, ryypättiin kaikki viikonloput ja muu aika esitettiin hyviä ihmisiä. Olin ilman ruokaa, vaatteita ei ostettu, perustarpeista ei huolehdittu. Minut on sidottu, poltettu silitysraudalla ja tönäisty portaat alas. Kerrottu kuinka olen kamala ja ei-toivottu vahinko joka olisi pitänyt abortoida. Kotona olo oli pelkkää helvettiä. Mutta onhan vanhemmat niin kivoja ihmisiä ja voi kuinka yksinäisiä. Niin ovat, koska olivat muita kohtaan niin inhottavia. Varastelevia sikoja. Joten ei, en mene auttamaan kaatunutta äitiäni ylös kun sama äiti on murtanut minulta jalan ja nauranut kun makaan maassa itkien.

Kun olimme kaveriporukalla tilataksilla liikkeellä, oli tapanamme kerätä "kolehti" taksin maksua varten. Kaikki antoivat esim, vitosen ja koko summa sitten kuskille. Siinä oli yleensä reilusti ylimääräistä, mutta niin saimme hyvää palveluakin vaikka meno joskus olikin "äänekästä". Kerran porukkaan tuli uusi naispuolinen tuttavuus ja hän sattui istumaan taksin etupenkille. Keräsimme tuttuun tapaan kolehdin ja annoimme rahat naiselle jotta hän antaisi ne kuskille. Nainen antoikin kuskille vain mittarin osoittaman summan ja pisti loput omaan taskuunsa.

Mun mielestä kaikkein ärsyttävintä porukkaa on ihmiset, jotka jostain kumman syystä tavatessa on aina kovin ystävällisiä ja kohteliaita ja kutsuvat käymään jne ja niin sitä luulee, että tässä ollaan kavereita, mutta eipäs ollakaan, kun selän takana puhutaan ja arvostellaan ja haukutaan, ja tämä selviää vasta joskus pitkän ajan päästä. On mullakin käytöstavat, mutta esim ihmiset, joita en halua käymään, niille mä tavatessa sanon vaan, että nähdään taas.

Miten te jaksatte sauhuta jostain astiamerkeistä?

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin nyt joku varmasti loukkaantuu, mutta on pakko ihmetellä, että jos jollakin on hedelmiä varattuna lapsille tai pähkinöitä varattuna ruuanlaittoon, niin eikö siitä voi nätisti vieraalle sanoa, että asia niin on? Itselle ei tulis mieleenkään, että jos vieras meinaa ottaa mun evääksi varaamat hedelmät, niin istun hiljaa katsomassa, kun vieras syö, ja sitten hipsin kettuuntuneena kauppaan hakemaan uudet?

Mee jo siihen toiseen ketjuun jankkaamaan.

Mee myös ittees.

Vierailiija kirjoitti:

Kun olimme kaveriporukalla tilataksilla liikkeellä, oli tapanamme kerätä "kolehti" taksin maksua varten. Kaikki antoivat esim, vitosen ja koko summa sitten kuskille. Siinä oli yleensä reilusti ylimääräistä, mutta niin saimme hyvää palveluakin vaikka meno joskus olikin "äänekästä". Kerran porukkaan tuli uusi naispuolinen tuttavuus ja hän sattui istumaan taksin etupenkille. Keräsimme tuttuun tapaan kolehdin ja annoimme rahat naiselle jotta hän antaisi ne kuskille. Nainen antoikin kuskille vain mittarin osoittaman summan ja pisti loput omaan taskuunsa.

No ette sanonut tälle tyypille sitten mitään??

vasttaja 3195, jolla oli järkyttävän paska lapsuus: jäät mieleeni. Hienoa, että olet jaksanut aikuisuuteen; kaikkea hyvää ja ihanaa Sinulle.

Tavatessa tönäisisin vanhempiesi pyörätuolit ja rollaattorit jyrkänteeltä alas ja toivoisin, että menisivät mukana.

Yhdellä sukulaisella on suuria vaikeuksia ymmärtää, että me ei oteta kaikkia heidän vanhoja huonekalujaan, jotka haluaisivat hyvää hyvyyttään lahjoittaa. Kun sanoo selvästi ei, sitä ilmestytään silti oven taakse pakettiautolla jonkun sohvanrumiluksen kanssa... Ja mikä motkotus, kun heitin muutaman meille raahatun 80-luvun tuolin taloyhtiön kevätsiivouslavalle! Ihan hyviä vielä, mikä on, kun ei kelpaa? (No esmes se, että mahtuis kotonaan vähän liikkumaankin.) 

Tervemeininki kirjoitti:

Itse koin huvittaviä hetkiä erään tutun kanssa. Eli siis menin ulos, 'epähuomiossa' näin jälkeen päin ajateltuna, kun alunperinkin mietin onko järkevää juuri tämän tyypin kanssa ulos edes lähteä. Niin. Lähdin ulos erään miehen kanssa, ja ystävänä alunperin, mutta luulot miehellä olivat suuret. Baarissa ollessa alkoi sitten iskuyritykset ja pakkosuutelot, joista kieltäydyin vetäytyneenä kauemmas ja aloin tulisesti pohtimaan miten pääsen tästä ahdistavasta limanuljaskasta eroon, ihan kaveri ollut kuitenkin ollut jo monta vuotta. Pikkupulloa tarjottiin vielä välimatkoilla "juo tuosta, juo, juo ,juo" , siis jotain tiukkaa 40% viinaa, taka-ajatuksia tais olla, noh en juonut. Ei unohdeta sitä jatkuvaa ruinausta herran kotiin eri näköisin houkutuksin "siel on sauna päällä, juodaan ja otetaan rauhassa, ja mennään nukkuun" Suunta mihin ois pitänyt mennä on omasta kodistani 10km kauempana vielä. Siirryttiin ehdotuksestani. Koko ilta meni näitä ruisnaustarinoita kuunnellen. Siirryimme seuraavaan baariin ehdotuksestani, ja toivo mielessä, että eksytän koko kaverin ja jatkan vielä omaa iltaa. Tiskille mennessä, minä etukäteen, kaveri juoksee perään hä'issään ja käskee minua 'tarjoo olut' ja kun siihen, että en muuten tarjoa, niin "miks et, on sulla rahaa". Olin työtön silloin, enkä varmasti viimeisiä pennejä tunge kenenkään juoppolallin kukkaroon. Eksytän kaverin, mutta tuli sitten humalluttua, ja näen kaverin bubin puolella ryyppäämässä yön päälle ja miekeen palautui tämä jatkuva ahdistelu ja mielikuvat hänen kielestä kurkussani olivat vielä vahvoina, no kävikin niin, että suorat kävin sanomassa, mikä ei ehkä ollut järkevä idea, ja poke ohjasi minut sitten paikasta ulos, kun juoppolalli oli käynyt hänelle sanomassa, että puhuttelen häntä rumasti, enkä anna olla rauhassa. :D Ulkona törmäsin kaveriin vielä, ja sain loukkaantuneita katseita häneltä. Kaveri oli vissin odottanut, että soitan ja pyydän arvon herralta anteeksi käytöstäni?! Koska sain viestin jossa luki, että 'mikä sulle oikein tuli, kun riehuit siellä baarissa 1, kaikki katsoi sua siellä, ne poketkin, ja suthan nakattiin pihalle sen riehumisen vuoksi ja mainitsi vielä sen ensimmäisen paikan missä hän seksuaalisesti minua ahdisteli. Muisti oli illasta itsellä tallessa, ja tiesin, että en ollut illan aikana riehunut. En vastannut koko viestiin, koska se ei pitänyt yhtään paikkaansa miten ilta oikeasti meni. Myöhemmin tyyppi oli poistanut mut facebookista, ja piti mua ylimielisenä ihmisenä. Siis nämä kaikki siitä ruinauksesta, kielen työntämisestä kurkkuun, jatkuvista koskettelun yrityksistä ja juomatkin pitäisi hänelle vielä minun pussista maksaa, iltakin sai vielä uusia ulottuvuuksia, koska oli tapahtumia, joita ei ollut edes tapahtunut. Jäin kuitenkin epävarmaksi, ja halusin varmistaa illan kulun, soitin siis pokelle ja kysyin asiasta, niin en ollut kuulemma missään vaiheessa iltaa käyttäytynyt, muutakuin juuri sanonut suoraan vain omia ajatuksia, ja baari missä herran kanssa olin alkuillan, niin sieltä muistan kyllä kaiken. Jäi kysymys, miksi henkilö halusi vääristellä illan kulkua näin ja unohtaa mielestään lähentelyt yms muut pois kokonaan. Ei yhteyttä tämän henkilön kanssa tämän jälkeen.

nyt oli niin sekava WT-tarina...

tapahtui noin 20 vuotta sitten:

Paras kaverini lähetti eräs la aamu tekstiviestin, että olen ollut sitten sun luona viime yönä jatkoilla/ yötä, jos avovaimo kysyy.

Noh, viikkoa myöhemmin nähtiin ja esitin roolini, kuinka oli päädytty mun luokse jatkoille kyseisenä iltana. Kaveri kertoi myöhemmin, että oli ollut oikeasti yhden toisen naisen luona yötä. Kiitti "tuestani", kun toimin pettämisen alibina. Noh, sovittiin että kerrankos sitä parhaan kaverin puolesta valehtelee.

puoli vuotta myöhemmin heräsin aamulla klo.6.00, kun kaverin kaverin (joka oli vain biletuttu) avovaimo soittaa minulle vihaisena ja alkaa tivaamaan oliko hänen puolisonsa ollut minun luona jatkoilla edellisenä yönä ja olinko vitsinä imenyt hänelle fritsun kaulaan. Hämilläni ja unisena sopertelin jotakin epämääräistä puhelimeen, jota tyttö ei uskonut... pari riiteli ja soitteli päivän mittaan minulle useamman kerran. Kaverin kaveri oli sepittänyt niin erikoisia valheita, etten niitä pystynyt vahvistamaan ja lopulta pari erosi. Lähetin viestin tälle kaverin kaverille, jota tuskin tunsin, että pistit mut vittumaiseen tilanteeseen.

Kaverin kaveri soitti myöhemmin ja kertoi että hän ja pari muuta olivat käyttäneet pettämisensä alibeina minua ja pidemmän aikaa, koska olivat kuulleet saunaillassa parhaan kaverini tarinan 6kk aiemmin tapahtuneesta ja koska kaikki kaveripiirimme naiset pitivät minua kunnollisena ja kilttinä miehenä (olen naisvoittoisella hoiva-alalla töissä - silloin opiskelin), johon voi aina luottaa.

soitin parhaalle kaverilleni, joka sanoi että jätkät eivät olleet tajunneet, että mulle pitää lähettää aina etukäteen varoitusviesti alibina olemisesta, jotta voin varautua valehtelemaan ja rauhoittelemaan heidän naisensa, koska olen siinä niin hyvä. Olin järkyttynyt, mutta annoin kaverilleni anteeksi ja tein selväksi, että en jatkossa toimi kenenkään alibina.

myöhemmin tuli vielä lisää ongelmia, kun kaverin kaverin exä, jolle yritin aluksi jotain "valehdella" kertoi tuttavapiirimme naisille, kuinka minä pyöritän jätkien pettämisrinkiä ja tarjoan alibit jne... jutut kantautui sen aikaisen tyttöystävän korviin ja sain selitellä kuviota paljastamatta parasta kaveriani. Kaikki muut pettäjät paljastin.

Meni vuosia, että pystyimme "nauramaan" asialle parhaan kaverini kanssa. Hän jäi lopulta kiinni useista syrjähypyistä ja erosi viime kesänä kyseisestä puolisostaan.

Muiden jätkien kanssa olen vain face-kavereita.

Lapsena 13v eräs hyvä kaverini ollessamme meillä alkoi vaatimaan erästä suvussani kulkenutta perintölelua itselleen tai ei olisi enää kaverini. Sullahan on niitä kolme perusteli. Sanoin että lelut ovat olleet suvussa pitkään ja ulkomailta alunperin hankittuja "keräilykappaleita". Vanhempani eivät antaisi lupaa.

Kaveri suuttui ja lähti meiltä. Olin hämilläni.

Myöhemmin antoi minulle anteeksi? Olimme vielä hyviä ystäviä yli 2-kybäseksi, kunnes muutimme eri puolelle Suomea.

Tämä tarina tuli mieleen jostakin syystä, kun luin näitä tarinoita.

Silloinen poika ystävä söi aina ruuan + jotain pientä vieraillessaan luonani ja antoi muutaman kerran vitosen korvaukseksi ehkä max 30€ siinä vuoden aikana.No yhtenä päivänä hän sitten pyysi josko voisin lainata hänelle 100€ ja tyhmyyksissäni tietenkin lainasin.Hetken kuluttua poika kaverille tuli muka joku meno ja lähtiessään hän huikkasi ettei aio maksaa takaisin vaan se satanen oli hänen rahojaan mitä hän oli ruoka rahana minulle maksanut ja perään vielä huusi miten olen ollut röyhkeä kun olin kehdannut häntä rahastaa muutamasta leivän palasta .Arvatenkin tästä poika ystävästä ei sen jälkeen kuulunut ja hyvä niin.

Olin aivan tyrmistynyt silloin,vaikka nykyään tilanne jo naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta varokaa sitä kansallispukuporukkaa, joka puoliväkisin tunkee etenkin vanhusten asuntoihin vettä pyytäen. Lähtee samalla korut ja rahat.

"Kansallispukuporukkaa" XD

Ihanko Euran, Karstulan tai Akaan puvussa tungetaan sisälle?

Vai tarkoititko kansanpukua, jota käyttää jokin tietty ryhmä identiteettinsä ilmaisuna? Tässäkin tapauksessa aika järjetön yleistys ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen.