Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kysehän ei ole siitä, ettei ilmaislahja kelpaa, vaan siitä, että tavaraa ollaan jatkuvasti tuomassa.  Oma äitini on juuri tuollainen tavaran tuoja. Olen sentään 50 v. ja muuttanut pois vanhempieni luota 20-vuotiaana. Sitä tavaraa on jo kertynyt omastakin takaa. En halua, että kotini ja kaappini ovat täynnä tavaraa. Ja eiköhän jokaisella ole oikeus päättää siitä, miltä oma koti näyttää. Kohteliasta olisi kysyä, että otatko vai vienkö kierrätykseen. No äitini kanssa pääsen helpommalla kun otan tavarat vastaan ja vien kierrätykseen jos en halua. Omille lapsilleni olen sanonut, että mitään tavaraa en koteihinne tuo. Kaapeista saatte viedä mitä tahdotte. Ja ostan ainoastaan sellaisia tavaroita mitä he oikeasti tarvitsevat. Pidä Jesse vaan puolesi, kotisi ei ole kaatopaikka.

Vaikea sanoa ei kirjoitti:

Jotku ei uskalla sanoa ei. Joillekki se on helvetin vaikeaa koska ne pelkää sitä että sota syttyy ja huudetaan päin naamaa. Joillekki sw huuto ei oo pikku juttu. Jotku ei jaksa tappelua. Ihmiset voi olla niin häijyjä ettet edes voi kuvitella mitä ne voi tehdä.. sen tähden että sanot ei. Kaikki ei siihen vielä pysty utta todella toivon että jokainen joskus siihen oppii. Sinun ja muiden syyllistäminen ei auta näitä ihmisiä.

No, jos minä kysyn, että onko tämä nyt ihan varmasti ok ja samassa lauseessa tarjoan itse valmista tekosyytä kieltäytyä, niin en tiedä sitten enää.esim kyyti kyllä kelpaa, mutta voin jäädä matkalla johonkin bussipysäkille tai että kahvi kyllä maistuu, mutta voin tulla toiste käymään jos sulla on aikainen herätys... niin en tiedä sitten.. enkä ole koskaan alkanut huutamaan jos joku on sanonut että jokin ei käy. Miksi rauhallinen ihminen räjähtäisi yhtäkkiä?? Ja kun ne hienovaraiset vihjaukset on joskus niin hienovaraisia, ettei niitä edes tajua, tai sitten saisi koko ajan olla vainoharhainen että mitähän tuo nyt tarkoitti. Esim täällä on kirjoitettu, että yksi loukkaantuu siitä jos ei pöydässä olevat tarjottavat maistu ja toinen siitä että ne tarjottavat maistuvat liian hyvin. Se oli tuon mun kirjoituksen pointti, ei se, että kysyn ja pyydän ihan mahdottomia ja kohtuuttomia asioita nii kauan, että toinen älyää kieltäytyä. Itse vihaan kaikenlaista riitelyä, huutoa en jaksa kuunnella, aika rakentavassa hengessä yritän asioista puhua. Mutta kun näkemyksiä ja tapoja on niin monia, en voi tietää näitä kaikkia automaattisesti. Eli olisi parempi, että en pyydä ketään kyytiin tai kutsu käymään tai kysy tarvitseeko apua, ettei vaan koe tilannetta uhkaavaksi, ja että alan rähjäämään. Ja kyllä, olen eri mieltä kanssasi, enkä ihan täysin ymmärrä näkökantaasi, että syyllistän nyt ihmisiä, kun eivät ole mitään sanoneet. Mutta tämä oli juuri kirjoituksen pointti, mielestäni olen yrittänyt kohteliaasti toimia, mutta sinun mielestä käytökseni ei ole ollut kohteliasta alkuunkaan. Eli ihmiset näkevät asiat eri tavalla.

Jouduin pahaan onnettomuuteen ja jouduin teholle. Puoliso oli ilmoittanut pomolle tilanteesta. Pomo soitti minulle sinne teho-osastolle, että pitää tehdä sairaslomailmoitus netissä. Yritin sanoa, että nyt ei pysty, olen täällä teholla. Ei uskonut, jankkasi vaan.

kaikkikäy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.

Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.

Minulla on lääkäri-kaveri joka kirjoittelee mulle aina kaikki reseptit eikä ole ikinä maininnut mitään että siitä voisi mitään ongelmia tulla. Ostan sitten jouluksi tälle lekurille aina viinipullon ja jotain muuta pientä kiitokseksi avuista :) 

Minkälaisia reseptejä se on joutunut sulle kirjoittelemaan?

Naapuri kirjoitti:

Heräsimme siihen, kun naapuri (professori) soitti keskellä yötä: "Olkaa hiljaa!" Seuraavana päivänä tuli meille isännöitsijä, joka uhkasi meitä häädöllä, koska meillä vietetään meluisia bileitä. Olemme kuitenkin kaksi eläkeläistä, joiden hiljainen elämä ei varmasti häiritse muita, ei ainakaan öisin. Tarkemmin asia tutkittuamme selvisi, että alakerran poika oli lähdössä armeijaan. jota juhlittiin. Alakerta ei myöntänyt mitään, joten meille annettiin häätö. Talossa pitää kuulemma korkeasti koulutetun sanaa pitää kunnioittaa. Todistajia ei ole.

.

Yhdestä metelöintikerrasta ei kukaan saa häätöä, ei edes matalasti koulutettu.

Mä olen kyllä niin kiitollinen mun suvusta ja ystäväpiiristä. Meillä jokainen auttaa toista oman osaamisalansa puitteissa (tai myöskin ammattin), ellei sovi niin sanotaan ja se on sitten on ihan ookoo. Kukaan ei laske kuinka monta kertaa ketäkin on autettu, elämäntilanteita on erilaisia ja joskus tarvitaan enemmän apua, joskus vähemmän ja silloin voi auttaa toisia. On täällä ihan törkeitä hyväksikäyttötapauksiakin ja silloin on hyvä kun osaa laittaa sille stopin. Mutta paljon myös ihan ihme nillitystä, tuoreimpana tuo työmatkaloukkaantuja.

Sepä juuri. Toisilta on pyydetty suuria rahalainoja tai pyydetty apua, toinen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa/rahaa auttamiseen, ilman kiitosta jne... kaikkia ihan hurjia juttuja.. toinen loukkaantuu, että vieras syö tarjolla olevan omenan, tai ei maista kaikkea pöydässä olevia tarjoiluja jne, nuo alkaa olla jo hiusten halkomista, ei mitään hyväksikäyttöä, eikä erityisen härskiä muutenkaan. Enempi ihmetyttää, miksi joku pitää tarjolla esim hedelmiä jos niitä ei saa ottaa. Mutta jokaisella omat tapansa.



Ja sama juttu, autan ihmisiä jos pystyn ja olen saanut itse apua, enkä niistä niin ole pitänyt lukua. Aina on mahdollista että joku jostain pikkujutusta loukkaantuu, niitä jos murehtii, ei pysty elämään. Asia erikseen on juuri ne hurjat ja kohtuuttomat pyynnöt ja että pyytäjä vielä suuttuu, jos toinen syystä tai toisesta kieltäytyy.

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Sepä juuri. Toisilta on pyydetty suuria rahalainoja tai pyydetty apua, toinen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa/rahaa auttamiseen, ilman kiitosta jne... kaikkia ihan hurjia juttuja.. toinen loukkaantuu, että vieras syö tarjolla olevan omenan, tai ei maista kaikkea pöydässä olevia tarjoiluja jne, nuo alkaa olla jo hiusten halkomista, ei mitään hyväksikäyttöä, eikä erityisen härskiä muutenkaan. Enempi ihmetyttää, miksi joku pitää tarjolla esim hedelmiä jos niitä ei saa ottaa. Mutta jokaisella omat tapansa.

Ja sama juttu, autan ihmisiä jos pystyn ja olen saanut itse apua, enkä niistä niin ole pitänyt lukua. Aina on mahdollista että joku jostain pikkujutusta loukkaantuu, niitä jos murehtii, ei pysty elämään. Asia erikseen on juuri ne hurjat ja kohtuuttomat pyynnöt ja että pyytäjä vielä suuttuu, jos toinen syystä tai toisesta kieltäytyy.

Onkos nyt luettu kahta ketjua rinnakkain? Kun viestin sisältö tuntui puoleksi viittaavan toiseen vähän saman tyyppiseen keskusteluun, jossa aiheena oli lähinnä vieraiden tempaukset kyläillessä. Tai tuo fiilis mulle jotenkin tuli. Aikamoisia juttuja on molempien otsikoiden alla joka tapauksessa. Toisille tosiaan voi olla miltei maailmanloppu joku asia mikä toiselle se ja sama. Mutta täytyy todeta yhtä ja toista nähneenä ja kokeneena, että vaikka moni näitä keissejä keksittyinä pitääkin (onhan joukossa toki niitäkin) niin valitettavasti tämänkaltainen törttöily on ihan todellista elämässä. Ei näistä liikaavoi puhua mikä onkin hyvä tapa luoda muutosta. Pysyviä tuloksia saadaan aikaan kun vielä paneudutaan todellisiin syihin; erityisesti niiden kohdalla jotka tuppaa tulemaan ylikävellyksi ja hyödynnetyksi. Ne toiset osapuolet ei välttämättä yhtä innokkaita itsetutkiskeluun ole.

...pitää tarjolla hedelmiä... Mitään ei toisen asunnossa oteta tai suuhun laiteta (no vessapaperinpalaa ei lasketa), mikäli ei tarjota, tai tiedä varmasti, että se on toiselle ok. Ne hedelmätkin voivat olla ihan vaikka lapsille varattuja.

Itsetutkiskelun tueksi:

Takanen: Tunne lukkosi

Vaaditko itseltäsi kohtuuttomia? Uhraatko omat tarpeesi? Joudutko toistuvasti hankaliin

tilanteisiin ihmissuhteissasi? (takakansitekstistä)

Tässähän hämmästyy. Jopa eksoottisemmista maista tulleet multikultikaverini ovat kotonani kysyneet aina ohjeet ja luvat, ennen kuin tekevät ja ottavat. Suihkut, ruoat, majoitus, jne. Luulisi siellä olevan enemmän niitä ottajia toisen huushollissa, mutta pahimmat lokit ovat olleet suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi olla ajattelemattomuuttakin, mutta...Olimme parin minulle vähän tuntemattomamman (toisesta työpisteestä) työkaverin kanssa muutaman päivän koulutuksessa toisella paikkakunnalla. Yhtenä päivänä oli tutustumisretki, joka kesti koko päivän. Saapuessamme hotellille päin matkanjohtaja kyseli, halutaanko hotellille vai kaupungille (matkaa näiden välillä oli pari-kolme km). Minä ilmoittauduin reissusta rähjääntyneenä jäämään hotellille, joka oli eka pysäkki. Jotain työhommeleitakin piti hoitaa ja oli todella huono tuulinen ja sateinen sää.

Kun työkaveri huomasi, että suuntaankin majoituspaikkaan, hän ehdotti, voisinko ottaa hänen retkikamoja huoneeseeni, niin ei tarvitsisi kantaa niitä kaupungista kotiin. Tämä sopi minulle erittäin hyvin, pieni homma. Sitten hän kuitenkin jatkoi, haluaisinko liittyä heidän seuraansa myöhemmin, olivat menossa suoraan jonnekin illalliselle.

Eli haluanko roudata hänen kamat hotellille ja kipittää sitten kiireesti säätä uhmaten heidän seuraansa paikkaan X (jota ei oltu vielä päätetty) syömään. Olisin varmaan saanut kännykkänumeron, johon olisin saanut halutessani soittaa ja kysyä missä ovat. No en.

Toisessa järjestyksessä esitettynä tämäkin ehdotus olisi tuntunut kivalta.

Nyt en ihan ymmärrä miksi pahoitit mielesi? Itsehän sanoi meneväsi hotelille ja sitten vasta työykaveri pyysi apua kamojen kanssa. Ja ystävällisesti kysyi josku kuitenkin myöhemmin haluat liittyä seuraan.

Samaa mietin minäkin. Olisi ollut röyhkeää ensin pyytää syömään ja, ai niin otatko nuo mun kamat mennessäs. Tai että eivät olisi ollenkaan pyytäneet sinua mukaan syömään.

No minä luin tuon niin, että kirjoittaja oli menossa hotellille, koska parempaakaan ohjelmaa ei ollut tiedossa. Ja työkaveri sitten kertoi syömäänmenosuunnitelmasta vasta sen jälkeen, kun oli saanut varmistettua, että toinen veisi hänenkin kamansa hotellille. Kirjoittaja ei olisi mennyt hotellille, jos hänet olisi jo aiemmin kutsuttu porukan mukaan. Nyt kun itse ilmoitti jo menevänsä, ei voinut enää perua vaikka olisi halunnut mennä muiden kanssa suoraan syömään.

Tuo muun porukan suunnitelmien panttaaminen on kyllä tuttua minullekin. Samaa tapahtuu töissä, joku vaikka kysyy että miten myöhään aiot huomenna olla töissä. Kun vastaat, että ihan normaalisti, ei ainakaan mitään suunnitelmia, niin toinen sanoo että kiva että joku on täällä vastaamassa puhelimeen kun me muut ajateltiin lähteä tänään vähän aikaisemmin (yhdessä terassille). Ja vasta sitten vastahakoisesti mainitaan, että voit liittyä seuraan sitten kun töistä pääset.

*miten myöhään aiot tänään olla töissä

Tuo on kyllä klassinen esimerkki porukan ulkopuolelle sulkemisesta. Viesti on aika selkeä. Ei me sua alunperinkään haluttu mukaan. Älä vaan tule riesaksi. Noita klikkejä valitettavasti on, etenkin matalammin koulutettujen naisten parissa. Koulumaailma jatkuu työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Miks osa perheellisistä muuten ottaa sen koiran pennun juuri silloin, kun se lapsi on 1-5 vuotias? Eikö se silloin ole teidän oma vika, jos se lapsi toistuvasti sitä koiraa pahoinpitelee. Yhdellä tuttavaperheellä on koiranpentu, niin voi äiti sitä koiran pahoinpitelyn määrää. Ja tottakai se pentu antaa niille lapsillekkin osansa puremalla takaisin. Vanhempien vastuulla nuo asiat on.

No miksi ei ottaisi? Itselläni nuorimmainen oli puolivuotias ja toinen 4-vuotias kun koira tuli taloon. Edellinen koira kuoli vanhuuttaan (16 v) kun odotin nuorimmaista. Ikinä ei ole ollut ongelmia, lapseni eivät ole pahoinpidelleet eivätkä kiusanneet koiria. Nykyisin lapseni ovat 16-v ja 20 -v. Vanhempien vastuulla, antaako koiraa kiusata. Lapsillekin voi opettaa tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Care kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.

JUURI NÄIN! nämä nyky keski-ikäiset on niin olevinaan täydellisiä vanhempia , mutta ovat aivan SURKEITA ITSE, mutta joka käänteessä jaksetaan kirota sitä vanhaa isää joka kerran kuritti ja äitiä joka kerran sanoi ei, ja jaksetaan maailman tappiin muistella "kun minä niin mieleni pahoitin" vuonna 1970 kun sain piiskaa riehuttuani. Kuitenkin heidän omat lapset ovat täysin heitteillä , hunningolla, ilman kasvatusta hoidettu nippa nappa pärjääviksi.

Moi, kirjoitin tuon tekstin tuosta tapaamasta vanhuksesta. Mielestäni ihmisen pitää osata antaa anteeksi tiettyjä asioita, eikä niitä vanhempiakaan voi syyllistää koko loppuelämää. Pahinta on silti tuo yksin jättäminen, ja että se vanhus saattaa oikeasti joutua kerjäämään tältä aikuiselta lapselta apua, johon aikuinen lapsi vetoaa, että vanhempi on itsekäs, kun ei ymmärrä hönen kiirettään, ja käytönnössä suhtautudaan alentuvasti ja pidetään tätä vanhusta itsekkäänä, että mitä helvettiä?! Sillä vanhuksella on aivan samanlaiset tarpeet kuin muillakin, tunteita myöten. Ei varmasti monikaan ansaitse sitä kohtelua mitä oikeasti saa. Enkä ymmärrä muutenkaan mistä se kumpuaa joillakin se suoranainen viha, ja kyseessä siis pelkkä pyyntö voiko se aikuinen lapsi auttaa. ja läheisten seurassa sitä mielellään monesti aikaa tahtoo viettää. Ja miten se kyytiä tarvitseva vanhus on syyllinen tähän aikuisen lapsen kiireeseen, että kyllä kyse on monesti omista ongelmista, joita ei käsitellä, kaikki paska vaan puretaan itsekkäästi siihen vanhukseen. Vallankäytön välineeksikin sitä voidaan kutsua, kun suutuspäissään puretaan ja kieltäydytään, ja jos toinen alennetaan vielä kerjäämään niin voi jumankauta sanon minä. Ja kyllä siellä osastoilla ne hoitajat näkevät viimeistään tilanteen, kuka käy ja millä mielin sitä vanhusta tullaan katsomaan aina, että onko se kiireen ja äksyilyn merkeissä, pika pikana...Joo-o!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Omaan silmään tästä paistaa kyllä se, että

A) tytär on tottunut saamaan tahtomansa ilman vaivannäköä, koska vanhemmat ovat ostaneet tarvittavan ja tarpeettomankin

B) vanhempia häiritsee, kun tytär valitsi lääkiksen/oikiksen sijaan (jotka ovat varmaankin Suomen kaksi arvostetuinta tiedekuntaa) taidealan.

MUTTA, onhan taidealalle lähteminen typerää, ei sillä itseään elätä kuin harvat ja onnekkaat. Kuvittelisin, että siinä täytyy olla tosi aktiivinen, taitava ja yritteliäs, osata ja myydä ja markkinoida itseään, luoda suhteita oikeisiin ihmisiin (ja tosiaan olla roppakaupalla onnea mukana) jos taidealan koulutuksella meinaa itselleen uran saada.

Jos tytär ei halunnut niin vaativaan koulutukseen kuin oikis/lääkis, mutta halua ja motivaatiota työntekoon löytyisi, löytyy noiden kahden ja taidealan väliltä aika monta koulutusvaihtoehtoa, joista olisi voinut valita ja saada ihan hyväpalkkaisen työpaikan kohtuullisen varmasti valmistumisen jälkeen ((tieto)tekninen ala, liiketalous tai kauppatiede, vaikka sairaanhoitajan opinnot jos varman työpaikan haluaisi ja on valmis tinkimään tulotasosta).

Eli, sanoisin että vikaa on molemmissa. En osaa sanoa miten tilanne olisi tässä kohtaa enää pitänyt hoitaa, shokkihoito saattaa olla hyväksikin, mutta ehkä jotain pehmennyksiä ja kannustusta olisin suonut tyttärelle joka ei välttämättä edes osaa tehdä töitä, jos hän ei ole koskaan joutunut varsinaisesti asioiden eteen työskentelemään.

Vanhemmilla ei ole ollut mielenkiintoa kasvattaa tytärtään, vaan kaikki on annettu periksi, kun se on ollut itselle helpompaa. Nyt on toki hyvä syyttää tyttöä sillä itsestä ei tietenkään löydetä mitään vikaa. Itsekkäiden vanhempien toiminnan tulos.

Täällä on ollut pari vierasta, jotka ovat nähneet avoimen pähkinäpussin pöydällä, mikä on tarkoitettu ruoanlaittoon. Kysymättä ovat napsineet ja todenneet, että hyvää on. Mielessäni mietin, että nyt meni menu uusiksi. Samoin kun ne omenat voivat olla piirakkaa varten. Älkää ottako mitään kysymättä, ellette ole varmoja. Röyhkeimmät menevät suoraan jääkaapille. Jos ei ole valmista ruokaa, kuuluu nurinaa. Se on kahvi ja tee tai limppari. Ehkä keksiä tai muuta, jos lyhyellä varoitusajalla kulman takaa saapuu.

Kaikkia asioita ei vaan voi antaa anteeksi ja valitettavasti jotkut vanhukset vaan ansaitsevat sen kohtelun minkä lapsiltaan saavat. Asioilla on aina kaksi puolta.