Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Kun lukee näitä tarinoita täytyy todeta, että kyllä ihmiset on erikoisia.

Töissä muutama työntekijä yrittää ottaa kaiken irti työnantajasta - jopa turhissa ja typerissä asioissa. Jos ruokaa on tarjolla, nämä sisarukset ahmivat mahdollisimman paljon kakkua ja pullaa. Itse eivät tuo koskaan. Vievät usein myös ruokaa/karkkeja kotiinsa (tunkevat laukkuun niitä salaa). Myös vessapaperia ja tyhjiä pulloja vievät kotiinsa. Sitten tukkupäivänä ihmetellään, kun palautuskoreista puuttuu tyhjiä limupulloja. Kaikki tietää. Pomo ei jaksa puuttua. Mammat jäämässä eläkkeelle 2-5 vuoden päästä.

Mua vituttaa tuollainen lokittaminen ja pieni varastelu työnantajalta.

ei mulla muuta.

Muuttoavuksi kysytään usein. Läheiset kaverit ja perhe ok - mutta kun tutun tutut, joita en ole koskaan edes kunnolla tavannut, kehtaavat kysellä muuttoavuksi. Joskus mietin mitä nämä henkilöt ajattelevat? Tottakai tulen ainoana vapaa päivänäni tekemään vittumaista ruumiilista työtä 4-8 tunniksi kalja ja pizza palkalla täysin tuntemattomille ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Muuttoavuksi kysytään usein. Läheiset kaverit ja perhe ok - mutta kun tutun tutut, joita en ole koskaan edes kunnolla tavannut, kehtaavat kysellä muuttoavuksi. Joskus mietin mitä nämä henkilöt ajattelevat? Tottakai tulen ainoana vapaa päivänäni tekemään vittumaista ruumiilista työtä 4-8 tunniksi kalja ja pizza palkalla täysin tuntemattomille ihmisille?

Itse kerran heikkona hetkenä lupauduin kaverini avovaimon serkun muuttoavuksi, koska tarvitsivat jonkun ajamaan muuttoautoa. Olin nähnyt kyseisen kaverin vaimon serkun joskus 10v aikaisemmin jossakin juhlissa, kun oli alaikäinen vissiin 16v. nyt oli siis perheellinen. Toisessa liitossa somalimiehen kanssa. Aiempi liitto jonkun suomalaisen narkkarin kanssa ja lapset sijoitettuna. Olisi pitänyt hälytyskellot soida.

Kaverini ja hänen vaimonsa eivät päässeetkään paikalle, omien lastensa sairastumisen vuoksi. Olisi pitänyt peruuttaa homma tässä vaiheessa.

Menin kuitenkin paikalle sovittuna päivänä ja sovittuna aikana 12.00. Pariskunnasta raskaana oleva nainen oli hereillä ja pakkaili pikku hiljaa laseja keittiössä. Mitään muuta ei oltu pakattu. Hänen uusi puolisonsa somalipoika oli nukkumassa. Nainen hänet sitten herätti. Verkkaisen aamupalan jälkeen lähdimme hakemaan rupusta pakettiautoa toiselta puolelta Helsinkiä julkisilla. Tähän meni 2h. Tulimme asunnolle takaisin ja naista oli tullut auttamaan pakkaamisessa joku hänen kaverinsa, joten pakkaaminen eteni. Aloin kantamaan tavaroita autoon yksin, koska mies alkoi soittelemaan kavereilleen, jotka olivat luvanneet tulla, mutta eivät olleet paikalla.

Tilanne muuttui kiusalliseksi, kun päittäin asuntoja vaihtava porukka tuli sovittuna aikana klo.16.00 pihaan muuttokuorman kanssa ja meidän homma oli vaiheessa, koska käytännössä mä olin ainoa joka kanteli kamoja. Lopulta toinen porukka auttoi meitä kantamaan meisän kamoja alas autoon samalla, kun kantoivat omia kamojaan ylös jo thjennettyyn huoneeseen.

Lopulta saimme ekan kuorman täyteen ja paikalle tuli yksi somalimiehen kavereista krapulassa. Hänen kanssa me kolme veimme ekan kuorman uuteen asuntoon. Mä kannoin puolet kamoista yksin ja ne kaksi toiset puolet. Haettiin uusi kuorma ja pihaan oli tullut 3 kaveria lisää, joiden avulla nostelimme kamat autoon toiseen kuormaan melko nopeasti. Pakettiautoon mahtui yhteensä vain 3 henkilöä, joten menimme samalla kolmen porukalla purkamaan toisen kuorman uuteen asuntoon, kun muut tuli sinne julkisilla sopivasti silloin kun kamat oli just kannettu sisälle.

Jäin hetkeksi purkamaan kamoja, mutta sitten lähdin palauttamaan autoa . pääsin kotiin klo. 1.00 yöllä.

Kaikki oli tosi huonosti suunniteltu ja organisoitu. Mä tein kaikesta työstä 2/3. Palkaksi sain hanavettä - en edes kiitosta. Vitutti. nyt naurattaa jo. Lähti kuulemma seuraavakin lapsi huostaan heiltä.

Oon kyllä jo tähän ikään mennessä oppinu, että ei kannata kaikkien kaveriksi lähteä muuttoa tai loppusiivousta tekemää, muutama kerta riitti, ite saa tehdä työn, eikä muuta kiitosta kun ehkä kupillinen kahvia. Jossakin työpaikassa mun olis pitänyt muitten puolesta aina kaikki tehdä, miettiä ja ennakoida ja osata neuvoa, kuitenkaan liikaa sotkeentumatta toisten asioihin. Kun ei ollut mun velvollisuus se. Rahaakin olis pitänyt joillekki ns kavereille lainata ihan hurjia summia, vaikka tiesi ettei sitä takaisin tule saamaan. Joku lainattu juttu kun piti käydä itse hakemassa, eikä sitä silti olis haluttu palauttaa. Myös erilaiset kyyti-pyynnöt mietin kahteen kertaan. Eli aika varauksella nykyisin suhtaudun kaikenlaisten tutun tuttujen pyyntöihin, tai ainakin sovitaan vähän asioita etukäteen.

Mutta hyvien kavereiden ja läheisten kanssa kun tämä vastavuoroisuus toimii, niin on ihan kiva yhdessä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin nyt joku varmasti loukkaantuu, mutta on pakko ihmetellä, että jos jollakin on hedelmiä varattuna lapsille tai pähkinöitä varattuna ruuanlaittoon, niin eikö siitä voi nätisti vieraalle sanoa, että asia niin on? Itselle ei tulis mieleenkään, että jos vieras meinaa ottaa mun evääksi varaamat hedelmät, niin istun hiljaa katsomassa, kun vieras syö, ja sitten hipsin kettuuntuneena kauppaan hakemaan uudet?

Sanoisinkin, jos näkisin. Mutta jos olet vaikka vessassa tai toiseessa huoneessa käymässä, on vahinko jo tapahtunut. Etukäteen ei tullut mieleen, että toinen pitää kotiani ja ruokaa omanaan ilman tarjoamista. Vaikka ihan lyhyellä piipahduksella. Naapurin koirakin ampui heti meidän koiran ruokakupille, kun helteellä pidettiin ovea auki. Piti nostaa pöydälle jatkuvasti sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskellessani ammattikoulussa asuin silloisen poikaystäväni kanssa vuokralla. Koska minulla oli melko pienet tulot, isäni auttoi usein rahallisesti vippaamalla rahaa esim. laskuihin tai ruokaan. Jossain vaiheessa sain sitten tietää, että poikaystävä oli lakannut maksamasta omaa osuuttansa meidän vuokrasta. Kun sitten kysyin asiasta, hän pontevasti ilmoitti että koska minun isäni on hyvätuloinen yrittäjä ja vippaa minulle välillä rahaa, voinkin sitten maksaa meidän molempien vuokran. Erottiin pian tuon jälkeen ja jätin jätkän makselemaan yksin velkansa meidän vuokranantajalle. 

Tämä! Useammalta mieheltä, ihan aikuiselta työssäkäyvältä olen saanut kuulla, miten minun pitäisi pyytää vanhemmiltani rahaa, että olisi varaa tehdä sitä ja tätä ekstraa. On pitänyt suurin piirtein rautalangasta vääntää, että meillä ei ole tapana lainailla rahaa suvussa. Eivät silti usko. Nämä uroot ovat jääneet sitten rantaan ruikuttamaan. En vastaa soittoihin tai tekstiviesteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Care kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.

JUURI NÄIN! nämä nyky keski-ikäiset on niin olevinaan täydellisiä vanhempia , mutta ovat aivan SURKEITA ITSE, mutta joka käänteessä jaksetaan kirota sitä vanhaa isää joka kerran kuritti ja äitiä joka kerran sanoi ei, ja jaksetaan maailman tappiin muistella "kun minä niin mieleni pahoitin" vuonna 1970 kun sain piiskaa riehuttuani. Kuitenkin heidän omat lapset ovat täysin heitteillä , hunningolla, ilman kasvatusta hoidettu nippa nappa pärjääviksi.

Moi, kirjoitin tuon tekstin tuosta tapaamasta vanhuksesta. Mielestäni ihmisen pitää osata antaa anteeksi tiettyjä asioita, eikä niitä vanhempiakaan voi syyllistää koko loppuelämää. Pahinta on silti tuo yksin jättäminen, ja että se vanhus saattaa oikeasti joutua kerjäämään tältä aikuiselta lapselta apua, johon aikuinen lapsi vetoaa, että vanhempi on itsekäs, kun ei ymmärrä hönen kiirettään, ja käytönnössä suhtautudaan alentuvasti ja pidetään tätä vanhusta itsekkäänä, että mitä helvettiä?! Sillä vanhuksella on aivan samanlaiset tarpeet kuin muillakin, tunteita myöten. Ei varmasti monikaan ansaitse sitä kohtelua mitä oikeasti saa. Enkä ymmärrä muutenkaan mistä se kumpuaa joillakin se suoranainen viha, ja kyseessä siis pelkkä pyyntö voiko se aikuinen lapsi auttaa. ja läheisten seurassa sitä mielellään monesti aikaa tahtoo viettää. Ja miten se kyytiä tarvitseva vanhus on syyllinen tähän aikuisen lapsen kiireeseen, että kyllä kyse on monesti omista ongelmista, joita ei käsitellä, kaikki paska vaan puretaan itsekkäästi siihen vanhukseen. Vallankäytön välineeksikin sitä voidaan kutsua, kun suutuspäissään puretaan ja kieltäydytään, ja jos toinen alennetaan vielä kerjäämään niin voi jumankauta sanon minä. Ja kyllä siellä osastoilla ne hoitajat näkevät viimeistään tilanteen, kuka käy ja millä mielin sitä vanhusta tullaan katsomaan aina, että onko se kiireen ja äksyilyn merkeissä, pika pikana...Joo-o!

Kuulehan, se että ihminen on vanha ei tarkoita sitä että ihminen on hyvä ihminen tai sellainen jonka kanssa haluaa olla tekemisissä. Muiden edessä esitetty kulissi ei kerro mitään. Minä en käynyt kertaakaan katsomassa vanhempiani enkä todellakaan rientänyt auttamaan kun äiti soitti minulle että on kaatunut eikä pääse ylös. Muut ovat kertoneet kuinka herttaisia ja mukavia vanhempani ovat. Niinhän ne vaikuttaa siltä ja niin sossuillekin esitettiin että kaikki on hyvin, voi kuinka ollaan huolissaan meidän kullannupusta. Oikeasti minua pahoinpideltiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi, raiskattiin isän ryyppykaverin toimesta niin että isäni tiesi siitä eikä tehnyt mitään, ryypättiin kaikki viikonloput ja muu aika esitettiin hyviä ihmisiä. Olin ilman ruokaa, vaatteita ei ostettu, perustarpeista ei huolehdittu. Minut on sidottu, poltettu silitysraudalla ja tönäisty portaat alas. Kerrottu kuinka olen kamala ja ei-toivottu vahinko joka olisi pitänyt abortoida. Kotona olo oli pelkkää helvettiä. Mutta onhan vanhemmat niin kivoja ihmisiä ja voi kuinka yksinäisiä. Niin ovat, koska olivat muita kohtaan niin inhottavia. Varastelevia sikoja. Joten ei, en mene auttamaan kaatunutta äitiäni ylös kun sama äiti on murtanut minulta jalan ja nauranut kun makaan maassa itkien.

Tuli oikein paha olo sun puolesta, mitä olet joutunut kestämään puolustuskyvyttömänä lapsena. Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole hyviä. Karma kostaa, kun on itse vanha ja avuton.

Mielenkiintoista tuossa rahanpyynnössä on se, että ulkomaalaistaustainen mieheni taas piti aluksi kulttuurinsa mukaan itsestäänselvyytenä, hän on se elättäjä. Totesin, ettei suomalaisilla palkkatuloilla ihan mennä niin, vaan kumpikin on töissä. Täällä ei kompensoida kotiäitiyttä samaan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin nyt joku varmasti loukkaantuu, mutta on pakko ihmetellä, että jos jollakin on hedelmiä varattuna lapsille tai pähkinöitä varattuna ruuanlaittoon, niin eikö siitä voi nätisti vieraalle sanoa, että asia niin on? Itselle ei tulis mieleenkään, että jos vieras meinaa ottaa mun evääksi varaamat hedelmät, niin istun hiljaa katsomassa, kun vieras syö, ja sitten hipsin kettuuntuneena kauppaan hakemaan uudet?

Sanoisinkin, jos näkisin. Mutta jos olet vaikka vessassa tai toiseessa huoneessa käymässä, on vahinko jo tapahtunut. Etukäteen ei tullut mieleen, että toinen pitää kotiani ja ruokaa omanaan ilman tarjoamista. Vaikka ihan lyhyellä piipahduksella. Naapurin koirakin ampui heti meidän koiran ruokakupille, kun helteellä pidettiin ovea auki. Piti nostaa pöydälle jatkuvasti sen vuoksi.

Missä ihmeessä te pidätte ruuanlaittoon tarkoitetut hedelmät ja pähkinät? Vai tuleeko vieraat penkomaan niitä kaapeista? Se on toki huonoa käytöstä.

Mutta jos ne on esillä jossain kulhossa olohuoneen pöydällä tms niin kyllä sitä luulee että ne ovat tarkoitettu jopa vieraille tai ainakin minä tarkoitan ne syötäväksi ja ruuan laittoon menevät piilotan kaapin uumeniin omaltakin perheeltäni.

Ihmiset usein pitävät ruoanlaittoon tarkoitettuja aineksia valmiiksi pöydällä, kun kohta tarvitaan. Hedelmiä myös. Ne eivät ole muille tarjolla, ellei erikseen sanota, että saa ottaa.

Itse kyllästyin omine lupine lokkivieraisiin. Pidin vanhentuneita tuotteita herkkukaapissa. Jäivät kiinni luvatta penkomisesta, kun valittivat tyyliin suklaan olevan puoli vuotta vanhaa.

Kun tarjoaa yöpaikan hädännhetkellä, mutta sitten jäädään kuppaamaan viikoiksi ja haluttaisiin olla vielä pidempään loisimassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tarjoaa yöpaikan hädännhetkellä, mutta sitten jäädään kuppaamaan viikoiksi ja haluttaisiin olla vielä pidempään loisimassa.

Jokainen hyvin kasvatettu ihminen tietää, että vieras kala alkaa haista kolmessa päivässä. Koskee myös vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloinen poika ystävä söi aina ruuan + jotain pientä vieraillessaan luonani ja antoi muutaman kerran vitosen korvaukseksi ehkä max 30€ siinä vuoden aikana.No yhtenä päivänä hän sitten pyysi josko voisin lainata hänelle 100€ ja tyhmyyksissäni tietenkin lainasin.Hetken kuluttua poika kaverille tuli muka joku meno ja lähtiessään hän huikkasi ettei aio maksaa takaisin vaan se satanen oli hänen rahojaan mitä hän oli ruoka rahana minulle maksanut ja perään vielä huusi miten olen ollut röyhkeä kun olin kehdannut häntä rahastaa muutamasta leivän palasta .Arvatenkin tästä poika ystävästä ei sen jälkeen kuulunut ja hyvä niin.

Olin aivan tyrmistynyt silloin,vaikka nykyään tilanne jo naurattaa.

Ilmankos olit noin tyhmä, kun eivät yhdys_sanat ole edes hallussa. Se on poikaystävä. Pisteen jälkeen välilyönti, leivänpalanen, välilyönti, poikaystävä, välilyönti pilkun jälkeen. Äikkää kertaamaan!

Se on muuten neuroottista puuttua johonkin tarinan kannalta epäoleelliseen seikkaan ja alkaa jauhamaan siitä.

Kommentti oli täysin luettavissa ja ymmärrettävissä johon puutuit ja haukuit kirjoittajaa tyhmäksi.

Sinä voisit opetella käytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset usein pitävät ruoanlaittoon tarkoitettuja aineksia valmiiksi pöydällä, kun kohta tarvitaan. Hedelmiä myös. Ne eivät ole muille tarjolla, ellei erikseen sanota, että saa ottaa.

Enpä ole sellaista nähnyt ellei se ruoanlaitto ole juuri sillä hetkellä alkamassa kun vieraat ovat jo tulleet.

Yleensä kuitenkin ruoka on jo tehty tuossa kohtaa tai sitten on tarkoitus tehdä yhdessä jolloin on kai tullut kerrottua mitä aletaan kokata.

Minulla eikä tuttavillani ajelehdi pöydillä ruuanlaittoon tarkoitettuja hedelmiä yms jos se ruoanlaitto alkaa joskus vieraitten poistuttua. Pidän järjestyksestä.

Tuntemani ihminen kysyi jos voisin mennä ravintolaan syömään ja ottaa sieltä mukaani yhden esineen.

Ja sen esineen tuttuni olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset usein pitävät ruoanlaittoon tarkoitettuja aineksia valmiiksi pöydällä, kun kohta tarvitaan. Hedelmiä myös. Ne eivät ole muille tarjolla, ellei erikseen sanota, että saa ottaa.

Enpä ole sellaista nähnyt ellei se ruoanlaitto ole juuri sillä hetkellä alkamassa kun vieraat ovat jo tulleet.

Yleensä kuitenkin ruoka on jo tehty tuossa kohtaa tai sitten on tarkoitus tehdä yhdessä jolloin on kai tullut kerrottua mitä aletaan kokata.

Minulla eikä tuttavillani ajelehdi pöydillä ruuanlaittoon tarkoitettuja hedelmiä yms jos se ruoanlaitto alkaa joskus vieraitten poistuttua. Pidän järjestyksestä.

Tänne voi valitettavasti tulla yllätysvieraita, jolloin omat ruoanlaitot ovat vaiheessa. Mennään oman rytmin mukaan silloin. Eri asia, jos on kutsuttu. Kyllä silloin tarjottavaa löytyy, kun on osannut varautua.

Miez75 kirjoitti:

tapahtui noin 20 vuotta sitten:

Paras kaverini lähetti eräs la aamu tekstiviestin, että olen ollut sitten sun luona viime yönä jatkoilla/ yötä, jos avovaimo kysyy.

Noh, viikkoa myöhemmin nähtiin ja esitin roolini, kuinka oli päädytty mun luokse jatkoille kyseisenä iltana. Kaveri kertoi myöhemmin, että oli ollut oikeasti yhden toisen naisen luona yötä. Kiitti "tuestani", kun toimin pettämisen alibina. Noh, sovittiin että kerrankos sitä parhaan kaverin puolesta valehtelee.

puoli vuotta myöhemmin heräsin aamulla klo.6.00, kun kaverin kaverin (joka oli vain biletuttu) avovaimo soittaa minulle vihaisena ja alkaa tivaamaan oliko hänen puolisonsa ollut minun luona jatkoilla edellisenä yönä ja olinko vitsinä imenyt hänelle fritsun kaulaan. Hämilläni ja unisena sopertelin jotakin epämääräistä puhelimeen, jota tyttö ei uskonut... pari riiteli ja soitteli päivän mittaan minulle useamman kerran. Kaverin kaveri oli sepittänyt niin erikoisia valheita, etten niitä pystynyt vahvistamaan ja lopulta pari erosi. Lähetin viestin tälle kaverin kaverille, jota tuskin tunsin, että pistit mut vittumaiseen tilanteeseen.

Kaverin kaveri soitti myöhemmin ja kertoi että hän ja pari muuta olivat käyttäneet pettämisensä alibeina minua ja pidemmän aikaa, koska olivat kuulleet saunaillassa parhaan kaverini tarinan 6kk aiemmin tapahtuneesta ja koska kaikki kaveripiirimme naiset pitivät minua kunnollisena ja kilttinä miehenä (olen naisvoittoisella hoiva-alalla töissä - silloin opiskelin), johon voi aina luottaa.

soitin parhaalle kaverilleni, joka sanoi että jätkät eivät olleet tajunneet, että mulle pitää lähettää aina etukäteen varoitusviesti alibina olemisesta, jotta voin varautua valehtelemaan ja rauhoittelemaan heidän naisensa, koska olen siinä niin hyvä. Olin järkyttynyt, mutta annoin kaverilleni anteeksi ja tein selväksi, että en jatkossa toimi kenenkään alibina.

myöhemmin tuli vielä lisää ongelmia, kun kaverin kaverin exä, jolle yritin aluksi jotain "valehdella" kertoi tuttavapiirimme naisille, kuinka minä pyöritän jätkien pettämisrinkiä ja tarjoan alibit jne... jutut kantautui sen aikaisen tyttöystävän korviin ja sain selitellä kuviota paljastamatta parasta kaveriani. Kaikki muut pettäjät paljastin.

Meni vuosia, että pystyimme "nauramaan" asialle parhaan kaverini kanssa. Hän jäi lopulta kiinni useista syrjähypyistä ja erosi viime kesänä kyseisestä puolisostaan.

Muiden jätkien kanssa olen vain face-kavereita.

Paska ja moraaliton jätkä olet...

Oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa, ei pidä sekaantua millään muotoa kenenkään pettämiskuvioihin. Jäävät ajastaan kuitenkin kiinni ja pee sataa omaan tuulettimeen.