Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin

Sulla varmaan on linkki tuohon hallinto-oikeuden päätökseen?

Etsi itse se linkki. Ulkomaillakin tuosta on jouduttu haastamaan vanehmpia oikeuteenkin, kun eivät maksa. Suomessa alle 18-v. lapsen aloitettu koulutus pitää maksaa loppuun esim. avioerotapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Etsi itse se linkki. Ulkomaillakin tuosta on jouduttu haastamaan vanehmpia oikeuteenkin, kun eivät maksa. Suomessa alle 18-v. lapsen aloitettu koulutus pitää maksaa loppuun esim. avioerotapauksissa.

Tä? Ei Suomessa vanhemmat lapsen koulutusta maksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsi itse se linkki. Ulkomaillakin tuosta on jouduttu haastamaan vanehmpia oikeuteenkin, kun eivät maksa. Suomessa alle 18-v. lapsen aloitettu koulutus pitää maksaa loppuun esim. avioerotapauksissa.

Tä? Ei Suomessa vanhemmat lapsen koulutusta maksa.

Ei, mutta elarit jatkuu. Vierestä nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Care kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Pakko kirjoittaa tästä aiheesta. Muistan erään iäkkään naisen vanhainkodista, hänellä oli jalat halvaantuneet erään sairauden vuoksi, mutta mieleen mikään näistä asioista ei vaikuttanut. Mitä ihmettelin suuresti, oli se, että hän kertoi osan lapsistansa asuvan hänen omistamissaan asunnoissa 200km päässä, ja hän huonon kuntonsa vuoksi oli hoitokodissa. Rouva oli täysin mieleltänsä terävä, ja oli saanut huonoa kohtelua hänen mukaansa hoitajilta, ja tästä olen myös varma itsekkin, koska sattumalta todistin erään tilanteen. Ja tämä rouva oli parasta seuraa mielelle ajatuksiensa puolesta, ja odotin aina tapaamistamme. Mikä jäi mieltä kaihertamaan kovasti, että hän oli hyvin surullinen siitä että hänen lapsensa eivät häntä käyneet katsomassa usein ja hän huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt tapaamaan sisareansa edes. Mutta mikä silti pistää edelleen järkyttämään, on joidenkin lasten ylpeys/käytös ja vihakin vanhempiaan kohtaan ja itsekkyys. Eikö ihmiset osaa enää rivien välistä lukea toisia, onko sen iäkkäämmän äidin tai isän käytös nyt oltava nin koreaa koko ajan. No jokainen hoitaa oman vanhempitonttinsa niinkuin haluaa, mutta oma äidin tai isän ei tarvitse samaa ikinä pelätä,että jää tai jätettäisiin yksin. Ja jännä huomata, vaikka selasin pitkältä ajalta nyt taaksepäin näitä tekstejä täältä (näkyyköhön koko teksti minkä siis kopioin) niin kuinka pitkään ihmiset ovat vihassa näitä läheisiä kohtaan, ja joistain ihan pienistä asioista osa. Siis tämä vuodatus tuosta tekstistä missä äitiä pidetään rasitteena, kun hän haluaa päästä kaupunkireissulle, eikä oleskella yksin koko ajan ja todennäköisesti viettää aikaa lähimmäisten parissa. Ylläolevaa tekstiä vain komppaan mukana, vähän oli tullut laikkeja sille, mutta ei se mitään, tiedän että on samoin ajattelevia kuin minäkin.

JUURI NÄIN! nämä nyky keski-ikäiset on niin olevinaan täydellisiä vanhempia , mutta ovat aivan SURKEITA ITSE, mutta joka käänteessä jaksetaan kirota sitä vanhaa isää joka kerran kuritti ja äitiä joka kerran sanoi ei, ja jaksetaan maailman tappiin muistella "kun minä niin mieleni pahoitin" vuonna 1970 kun sain piiskaa riehuttuani. Kuitenkin heidän omat lapset ovat täysin heitteillä , hunningolla, ilman kasvatusta hoidettu nippa nappa pärjääviksi.

Moi, kirjoitin tuon tekstin tuosta tapaamasta vanhuksesta. Mielestäni ihmisen pitää osata antaa anteeksi tiettyjä asioita, eikä niitä vanhempiakaan voi syyllistää koko loppuelämää. Pahinta on silti tuo yksin jättäminen, ja että se vanhus saattaa oikeasti joutua kerjäämään tältä aikuiselta lapselta apua, johon aikuinen lapsi vetoaa, että vanhempi on itsekäs, kun ei ymmärrä hönen kiirettään, ja käytönnössä suhtautudaan alentuvasti ja pidetään tätä vanhusta itsekkäänä, että mitä helvettiä?! Sillä vanhuksella on aivan samanlaiset tarpeet kuin muillakin, tunteita myöten. Ei varmasti monikaan ansaitse sitä kohtelua mitä oikeasti saa. Enkä ymmärrä muutenkaan mistä se kumpuaa joillakin se suoranainen viha, ja kyseessä siis pelkkä pyyntö voiko se aikuinen lapsi auttaa. ja läheisten seurassa sitä mielellään monesti aikaa tahtoo viettää. Ja miten se kyytiä tarvitseva vanhus on syyllinen tähän aikuisen lapsen kiireeseen, että kyllä kyse on monesti omista ongelmista, joita ei käsitellä, kaikki paska vaan puretaan itsekkäästi siihen vanhukseen. Vallankäytön välineeksikin sitä voidaan kutsua, kun suutuspäissään puretaan ja kieltäydytään, ja jos toinen alennetaan vielä kerjäämään niin voi jumankauta sanon minä. Ja kyllä siellä osastoilla ne hoitajat näkevät viimeistään tilanteen, kuka käy ja millä mielin sitä vanhusta tullaan katsomaan aina, että onko se kiireen ja äksyilyn merkeissä, pika pikana...Joo-o!

Mistä sinä tiedät, onko äiti ollut nuoruudessaan sadistinen pahoinpitelijä tai isä harrastanut insestiä? Monenlaista mahtuu joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi olla ajattelemattomuuttakin, mutta...Olimme parin minulle vähän tuntemattomamman (toisesta työpisteestä) työkaverin kanssa muutaman päivän koulutuksessa toisella paikkakunnalla. Yhtenä päivänä oli tutustumisretki, joka kesti koko päivän. Saapuessamme hotellille päin matkanjohtaja kyseli, halutaanko hotellille vai kaupungille (matkaa näiden välillä oli pari-kolme km). Minä ilmoittauduin reissusta rähjääntyneenä jäämään hotellille, joka oli eka pysäkki. Jotain työhommeleitakin piti hoitaa ja oli todella huono tuulinen ja sateinen sää.

Kun työkaveri huomasi, että suuntaankin majoituspaikkaan, hän ehdotti, voisinko ottaa hänen retkikamoja huoneeseeni, niin ei tarvitsisi kantaa niitä kaupungista kotiin. Tämä sopi minulle erittäin hyvin, pieni homma. Sitten hän kuitenkin jatkoi, haluaisinko liittyä heidän seuraansa myöhemmin, olivat menossa suoraan jonnekin illalliselle.

Eli haluanko roudata hänen kamat hotellille ja kipittää sitten kiireesti säätä uhmaten heidän seuraansa paikkaan X (jota ei oltu vielä päätetty) syömään. Olisin varmaan saanut kännykkänumeron, johon olisin saanut halutessani soittaa ja kysyä missä ovat. No en.

Toisessa järjestyksessä esitettynä tämäkin ehdotus olisi tuntunut kivalta.

Nyt en ihan ymmärrä miksi pahoitit mielesi? Itsehän sanoi meneväsi hotelille ja sitten vasta työykaveri pyysi apua kamojen kanssa. Ja ystävällisesti kysyi josku kuitenkin myöhemmin haluat liittyä seuraan.

Samaa mietin minäkin. Olisi ollut röyhkeää ensin pyytää syömään ja, ai niin otatko nuo mun kamat mennessäs. Tai että eivät olisi ollenkaan pyytäneet sinua mukaan syömään.

No minä luin tuon niin, että kirjoittaja oli menossa hotellille, koska parempaakaan ohjelmaa ei ollut tiedossa. Ja työkaveri sitten kertoi syömäänmenosuunnitelmasta vasta sen jälkeen, kun oli saanut varmistettua, että toinen veisi hänenkin kamansa hotellille. Kirjoittaja ei olisi mennyt hotellille, jos hänet olisi jo aiemmin kutsuttu porukan mukaan. Nyt kun itse ilmoitti jo menevänsä, ei voinut enää perua vaikka olisi halunnut mennä muiden kanssa suoraan syömään.

Tuo muun porukan suunnitelmien panttaaminen on kyllä tuttua minullekin. Samaa tapahtuu töissä, joku vaikka kysyy että miten myöhään aiot huomenna olla töissä. Kun vastaat, että ihan normaalisti, ei ainakaan mitään suunnitelmia, niin toinen sanoo että kiva että joku on täällä vastaamassa puhelimeen kun me muut ajateltiin lähteä tänään vähän aikaisemmin (yhdessä terassille). Ja vasta sitten vastahakoisesti mainitaan, että voit liittyä seuraan sitten kun töistä pääset.

Juuri näin. Henkilöt istuu bussissa mun takana ja näkevät, että viittaan (kun hotellille jäämisestä kysytään). Heti tulee asiaa mulle, veisitkö samalla kamoja hotelliin. Kun ehdottaa minun liittymistä seuraan, on välimatkan ja sään yhteisvaikutuksen takia meille kaikille ilmeistä, ettei minun kannata pyrkiä samaan ruokapöytään. He olisivat myös voineet sanoa, että älä jää tässä, mennään yhdessä syömään.

Ap kurssittautuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 21 vuotias tyttäremme on teini-iästä asti pummannut rahaa ties mihin hankintoihin. Parhaimmillaan olisi pitänyt myös hänen huonoista perheistä oleville kavereilleenkin kustantaa ties mitä vaatteita tms. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan taidealaa toiselle paikkakunnalle (vaikka olisimme puolisoni kanssa olleet valmiita maksamaan lääkiksen tai oikeustieteellisen pääsykoevalmennuksen, kun olen itse lääkäri ja puolisoni lakimies). Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä hän ei "löytänyt oman alan kesätöitä", jota katsoimme läpi sormien, kun tytär lupasi seuraavana kesänä hakea myös muita kesätöitä, ja päästimme hänet kotiimme tyhjentämään jääkaappia. Noh viime kesänä hän ei taaskaan vaivautunut etsimään kesätöitä, ja soitti toukokuussa, että oli irtisanonut kämppänsä, tulee taas kesäksi, ja kehtasi vielä pyytää rahaa jonnekkin festivaaleille. Meni tyttö hiljaiseksi, kun totesin, että hän ei muuten tule kesäksi tänne. Neiti on 20, eikä täältä tipu enää yhtään rahaa. Neiti hakee nyt niitä kesätöitä, ja elättä itsensä. Ei olla nyt kohta vuoteen oltu yhteydessä. On saanut lapsesta asti kaiken, ja jos sen palkka on lisää ruinausta ja valitusta, niin tulkoon toimeen ilman meitä. Poikiemme kanssa ei ole ollut ikinä ongelmia, toinen on jo hyvässä ammatissa, ja toisella hyvä opiskelupaikka (eikä kesätöiden hakemisessa ole ollut "vaikeuksia").

Olisko se tytär saanut edelleen kaiken jos olis mennyt opiskelemaan toivomaanne alaa, eli lääkikseen tai oikikseen? Pojat ilmeisesti teki näin ja taloudellinen tuki ja sen kautta menestys oli taattu. Tytär valitsi itse ja joutui epäsuosioon. Kun hänet oli ensin kasvatettu siihen, että saa mitä haluaa. Opiskelupaikkaa se ei kuitenkaan koskenut, sen te halusitte valita hänelle itse.

Surullista, itse mokaatte kasvatuksen ja sitten kostatte sen lapsellenne. Joka vaan toimi kuten hänet oli kasvatettu toimimaan :(

Tyttö ei siis ole saanut aina mitä haluaa, vaan minkä olemme puolisoni kanssa nähneet tarpeelliseksi. Toki joskus jotain, mutta ilmeisesti yläasteiässä ajautui vaan väärään seuraan. Silloin alkoi jatkuva ruinaus, kun hänen uudet "ystävänsä" kai ajattelivat, että meillä raha kasvaa puussa.  Viime keväänä hän siis väitti hakevansa kesätöitä, muttei ilmeisesti mitään oikeasti hakenut. Maksoimme pojille pääsykoevalmennuksen, mutta eivät sen jälkeen ole mitään ikinä pyytäneet, eivätkä muuten kumpikaan ole lääke- tai oikeustieteellisellä alalla, vaikka näin moni tuntuu olettavan.

Itse kyllä kirjoitit "On saanut lapsesta asti kaiken". Nyt sitten ei olekaan saanut, kun tajusit että itsellännenkin voi olla osuutta tyttären käytökseen. Olette opettaneet tämän siihen, että saa kaiken mitä haluaa. Sitten oletatte että tämä osaakin kohtuuden. No eihän se osaa jos sitä ei ole koskaan opetettu. Katso peiliin. Ja katso tarkasti.

On saanut kaiken, mitä tarvitsee. Ei ole saanut kaikkea mitä haluaa. Pahoittelen epäselvää ilmaisua, mutta jos olisit lukenut viestin alusta asti, olisit ehkä ymmärtänyt ettei ole saanut aina kaikkea mitä haluaa. Toki joskus jotain tarpeetontakin, mitä on halunnut.

Eikö se ole ihan normaalia, että lapselle hommataan tarpeellinen? Eihän sitä tarvi erikseen mainita kun se on automaatio. Eikä lapsen tarvi olla vanhemmille mielin kielin sen takia että saa tarpeellisen.

Luin kyllä koko viestin ja se huokui tasan sitä, että tytär toimi väärin kun ei totellut ja mennyt lääkikseen tai oikikseen. Tämän takia te päätitte sitten näpäyttää tätä hemmoteltua 20v. tytärtä päättämällä että rahahanat menee kiinni. Syy on täysin tyttären, vaikka oikeasti se syy löytyy teistä kasvattajista. Te ette koskaan opettaneet tälle kohtuutta vaan tyttö "on saanut lapsesta asti kaiken". Nyt ihmettelette ettei tyttö oppinutkaan omatoimiseksi kun ensin paapoitte tätä 20v.

Katso peiliin ja katso tarkasti. Toivottavasti tyttö on pärjännyt omillaan eikä ole sortunut laittomuuksiin.

Käyttäjä5602 kirjoitti:

Siitä, että vanhemmat ovat velvollisia kykynsä mukaan tukemaan vielä täysi-ikäistäkin opiskelevaa lastaan, on ihan hallinto-oikeuden päätöskin

Sulla varmaan on linkki tuohon hallinto-oikeuden päätökseen?

Eipä ole, kun päätöksestä luin 2000-luvun alussa. Tuskin silloinkaan koneelleni linkkiä tallensin, mutta vaikka olisin tallentanut, se olisi mennyt koneen mukana.

Olen työssäkäyvä ihminen, joten näin työpäivän aikana en ala uusavuttomille linkkejä hakemaan. Jokaisella on samat mahdollisuudet etsiä tietoa verkosta.

Vinkkinä voin antaa, että kyseessä oli kaksi velkajärjestelyssä olevaa täysi-ikäistä opiskelijaa, joiden tuloja siis arvioitiin ja katsottiin, että varakkaan isän velvollisuus on osallistua elatuksen kuluihin lastensa opiskeluaikana, vaikka nämä olivatkin jo täysi-ikäisiä.

Mulla oli ystävänä mies, joka oli alussa ihan normaali. Meni muutama vuosi, kun alkoi yhtäkkiä suuttumaan jostain pienestä jutusta. Esimerkiksi otin yhteyttä väärään aikaan tai siitä, kun en ottanutkaan yhteyttä. Viimeinen pisara oli se kun alkoi vaatimaan hyvitystä ja jotain omaa "rangaistusta" millä kärsisin siitä, kun satuin ottamaan nyt yhteyttä kesken luontodokumentin. Tässä tosin on taustalla varmaan vakavia mielenterveysongelmia. Oli hän muuten todella mukava kaveri. Ei olla oltu vuosikausiin tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Henkilöt istuu bussissa mun takana ja näkevät, että viittaan (kun hotellille jäämisestä kysytään). Heti tulee asiaa mulle, veisitkö samalla kamoja hotelliin. Kun ehdottaa minun liittymistä seuraan, on välimatkan ja sään yhteisvaikutuksen takia meille kaikille ilmeistä, ettei minun kannata pyrkiä samaan ruokapöytään. He olisivat myös voineet sanoa, että älä jää tässä, mennään yhdessä syömään.

Ap kurssittautuja

Olisi ollut parempi jos eivät olisi kysyneet ollenkaan syömään.

Vierailija kirjoitti:

...pitää tarjolla hedelmiä... Mitään ei toisen asunnossa oteta tai suuhun laiteta (no vessapaperinpalaa ei lasketa), mikäli ei tarjota, tai tiedä varmasti, että se on toiselle ok. Ne hedelmätkin voivat olla ihan vaikka lapsille varattuja.

Tätä juuri tarkoitin. Meillä saa ottaa kaikkea, mikä on esillä.

Kaverini toi pyöränsä pihalleni, ja vaati, että vien sen toisen kaverin pihaan seisomaan. Olin vain että morjens. Toinen kaveri jätti luokseni nipun vaatteitaan. Annoin niiden olla, eivät vieneet muovipussissa makkarinkaapissa tilaa. Meillä oli aivan eri vaatekoko ja tyyli, joten eivät olleet minulla kertaakaan käytössä. Yksi ilta tuli soitto, että voinko tuoda ne hänelle. Olin että tervetuloa hakemaan, en liikauta eväänikään koska en ole niitä tänne pyytänyt ja hän itse on ne tänne jättänyt. Hetken kuluttua toinen kaveri tuli puhelimeen penäämään asiaa ja puhelu katkesi nopeasti kun hän kuuli äänestäni että olin tosissani. Olin kotona sovittaessa ja jollen, niin joku muu on eli ei ollut siitä kiinni, mutta kuullosti niin kuin olisin varastanut ne vähintään väen väkisin. 

Kouluajoilta muistan miten sitä heikointa tai arinta käytettiin varsinkin retkillä kaikkien kantojuhtana. Mulle lykättiin junassa luokkaretken päätteeksi yleisesti kannettavat kamat, koska kaikki muut sanoivat etteivät ota niitä. Paiskasin pussit käsistäni ja sanoin, etten ota niitä ja heti yksi äideistä tuli märmättämään että jonkun ne on kannettava ja ei saa olla kiittämätön ja yhteiseen hyvään. Miksi yhden ihmisen kimppuun käytiin tästä, koska kaikki muut olivat kuuluvasti sanoneet etteivät ota niitä huolehdittavakseen, joten tää oli taas yksi kiusaamisen muoto. Ne pussit saivat jäädä junaan, en jäänyt huolehtimaan niistä ja siitäpä soppa syntyi ennen kuin opettaja puuttui väliin ja sanoi että jaetaan niistä vastuu. Kestipä kauan hänelläkin välähtää. Myöhemmin amiksessa muistan, kun olimme lumikenkäkävelyllä luonnossa ja sama oli toistua - erona vain se että olimme aikuisia. Olin pakannut vain riittävät vermeet, eli sen minkä tarvitsen ja jaksan kantaa, niin eiks opettaja keksinyt että voin kantaa kaiken muun. ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Sepä juuri. Toisilta on pyydetty suuria rahalainoja tai pyydetty apua, toinen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa/rahaa auttamiseen, ilman kiitosta jne... kaikkia ihan hurjia juttuja.. toinen loukkaantuu, että vieras syö tarjolla olevan omenan, tai ei maista kaikkea pöydässä olevia tarjoiluja jne, nuo alkaa olla jo hiusten halkomista, ei mitään hyväksikäyttöä, eikä erityisen härskiä muutenkaan. Enempi ihmetyttää, miksi joku pitää tarjolla esim hedelmiä jos niitä ei saa ottaa. Mutta jokaisella omat tapansa.

Ja sama juttu, autan ihmisiä jos pystyn ja olen saanut itse apua, enkä niistä niin ole pitänyt lukua. Aina on mahdollista että joku jostain pikkujutusta loukkaantuu, niitä jos murehtii, ei pysty elämään. Asia erikseen on juuri ne hurjat ja kohtuuttomat pyynnöt ja että pyytäjä vielä suuttuu, jos toinen syystä tai toisesta kieltäytyy.

Onkos nyt luettu kahta ketjua rinnakkain? Kun viestin sisältö tuntui puoleksi viittaavan toiseen vähän saman tyyppiseen keskusteluun, jossa aiheena oli lähinnä vieraiden tempaukset kyläillessä. Tai tuo fiilis mulle jotenkin tuli. Aikamoisia juttuja on molempien otsikoiden alla joka tapauksessa. Toisille tosiaan voi olla miltei maailmanloppu joku asia mikä toiselle se ja sama. Mutta täytyy todeta yhtä ja toista nähneenä ja kokeneena, että vaikka moni näitä keissejä keksittyinä pitääkin (onhan joukossa toki niitäkin) niin valitettavasti tämänkaltainen törttöily on ihan todellista elämässä. Ei näistä liikaavoi puhua mikä onkin hyvä tapa luoda muutosta. Pysyviä tuloksia saadaan aikaan kun vielä paneudutaan todellisiin syihin; erityisesti niiden kohdalla jotka tuppaa tulemaan ylikävellyksi ja hyödynnetyksi. Ne toiset osapuolet ei välttämättä yhtä innokkaita itsetutkiskeluun ole.

Kunhan heitin hatusta muutaman esimerkin. Ja heti tuli selväksi, että ihmisillä on erilaisia tapoja toimia, ja toisille itsestäänselvä asia on toisista epäkohteliasta. Esim minä ostan hedelmiä satunnaisen määrän ja ostan lisää, kun loppuu/siltä tuntuu. Niitä siis vieraatkin saa ottaa. Kunhan ei kaapeille mene. Moni vastasi, että mistäs tiedät mihin ne hedelmät on varattu. Ja että kylässä ei oteta MITÄÄN ilman lupaa. Ihmisillä on erilaisia tapoja. Minä kyllä kotonani sanon, jos joku juttu onkin varattu ruuanlaittoon, jos näin on. Toki yllätysvieras voi joutua juomaan pelkkää teetä, jos sattuu muut tarjottavat olevan loppu. Kaapissa on kaikki, mihin ei kosketa. Mutta muuten kaikki, mitkä on esille jätetty, saa ottaa. Yleensä vieraat kysyvät/toteavat, että mä otan tästä yhen, ok? Kohteliaita kun ovat. Mutta näin meillä, muilla voi olla erilaisia tapoja.

Itsekin lääkärinä määrään kyllä ystäville lääkkeet jos olen diagnoosista selvä. Ja mitä tuohon kirjanpitoon tulee, niin merkitsen hänet järjestelmään ihan normaalisti potilaakseni taustatietoineen. Ja määrään tyypillisesti antibiootteja kaverin lapselle, ym... Kerran olen määrännyt 10kpl nukahtamislääkettä vaikeaan traumaan, mutta näistäkin on tarvittavat dokumentit.  "Saikuttajat" menköön muualle. Ei Valviraa kiinnosta missä vastaanotto on tapahtunut ja oliko minulla valkoinen takki, tiukka nuttura ja kettumainen asenne.

Mutta näin siis vain ihan lähimmille ystävilleni, muut voi mennä muualle jos ei taksani kelpaa. Tämä on kuitenkin vain työtäni, ei elämäntapani.

Ystäväpiirini pitää minua jostakin syystä varakkaana, vaikken raha-asioista puhu. Oikeasti on tehnyt jo pidempään todella tiukkaa. Jos joku nappaisi hedelmävadilta omenan tai banaanin, niin lasken vaan senttejä, onko varaa ostaa uutta tilalle, vai kurkistanko pelkästään monivitamiinipurkkiin. Älkää koskeko niihin ilman lupaa. Kiitos nykyhallituksen.

Ja samaa mieltä olen, tää ja muutama muu ketju on ollut siinä mielessä hyödyllinen, että erilaisia mielipiteitä on kerrottu, ja on havahtunut ajattelemaan, että tapoja on monia. Itse olen ihmetellyt kaverin käytöstä, kun kysyy kerta toisensa jälkeen, että saako juoda lasin vettä. Että nihilistinäkö se minua pitää, vai mitä ihmettä, yrittääkö vihjata jotakin? Mut täältä on selvinnyt että toisten mielestä se vaan on epäkohteliasta olla kysymättä. Ja monta muuta asiaa, jota olen ihmetellyt, täältä on löytynyt vastaus että miten erilailla ihmiset saman asian näkee, tai kokee mikä on kohteliasta, mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini toi pyöränsä pihalleni, ja vaati, että vien sen toisen kaverin pihaan seisomaan. Olin vain että morjens. Toinen kaveri jätti luokseni nipun vaatteitaan. Annoin niiden olla, eivät vieneet muovipussissa makkarinkaapissa tilaa. Meillä oli aivan eri vaatekoko ja tyyli, joten eivät olleet minulla kertaakaan käytössä. Yksi ilta tuli soitto, että voinko tuoda ne hänelle. Olin että tervetuloa hakemaan, en liikauta eväänikään koska en ole niitä tänne pyytänyt ja hän itse on ne tänne jättänyt. Hetken kuluttua toinen kaveri tuli puhelimeen penäämään asiaa ja puhelu katkesi nopeasti kun hän kuuli äänestäni että olin tosissani. Olin kotona sovittaessa ja jollen, niin joku muu on eli ei ollut siitä kiinni, mutta kuullosti niin kuin olisin varastanut ne vähintään väen väkisin. 

Kouluajoilta muistan miten sitä heikointa tai arinta käytettiin varsinkin retkillä kaikkien kantojuhtana. Mulle lykättiin junassa luokkaretken päätteeksi yleisesti kannettavat kamat, koska kaikki muut sanoivat etteivät ota niitä. Paiskasin pussit käsistäni ja sanoin, etten ota niitä ja heti yksi äideistä tuli märmättämään että jonkun ne on kannettava ja ei saa olla kiittämätön ja yhteiseen hyvään. Miksi yhden ihmisen kimppuun käytiin tästä, koska kaikki muut olivat kuuluvasti sanoneet etteivät ota niitä huolehdittavakseen, joten tää oli taas yksi kiusaamisen muoto. Ne pussit saivat jäädä junaan, en jäänyt huolehtimaan niistä ja siitäpä soppa syntyi ennen kuin opettaja puuttui väliin ja sanoi että jaetaan niistä vastuu. Kestipä kauan hänelläkin välähtää. Myöhemmin amiksessa muistan, kun olimme lumikenkäkävelyllä luonnossa ja sama oli toistua - erona vain se että olimme aikuisia. Olin pakannut vain riittävät vermeet, eli sen minkä tarvitsen ja jaksan kantaa, niin eiks opettaja keksinyt että voin kantaa kaiken muun. ei kiitos. 

Ten points! Jollakin on sisua sanoa vastaan jo lapsena. Itse olen oppinut vasta aikuisiällä ja suututtanut muutaman ihmisen, kun olen suoraan todennut itsellä olevan alalajistani enemmän kokemusta ja tietotaitoa. Ottaa koville, kun nuorempi likka käy jollekin ns. oppineelle miehelle. Ihan sama, tiedän enemmän kuitenkin juuri omasta alastani, mihin erikoistuin.

[/quote]

Vallankäytön välineeksikin sitä voidaan kutsua, kun suutuspäissään puretaan ja kieltäydytään, ja jos toinen alennetaan vielä kerjäämään niin voi jumankauta sanon minä.[/quote][/quote]

Entä, jos itse olit lapsuutesi ja nuoruutesi tuon saman toiminnan uhriosapuolena? Kun vanhempaa kiinnosti enemmän esim. alkoholi kuin vanhemmuus? Sitten kun toinen onkin vanhus niin yhtäkkiä kaikki paska pitäisi unohtaa ja hoivata sitä muori/isikultaa joka ei koskaan hoivannut sinua tai ollut tukenasi.

Pitäisi tehdä 3 kk töitä - ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...pitää tarjolla hedelmiä... Mitään ei toisen asunnossa oteta tai suuhun laiteta (no vessapaperinpalaa ei lasketa), mikäli ei tarjota, tai tiedä varmasti, että se on toiselle ok. Ne hedelmätkin voivat olla ihan vaikka lapsille varattuja.

Tätä juuri tarkoitin. Meillä saa ottaa kaikkea, mikä on esillä.

Siis että tapoja on erilaisia.