Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Olin hyvän kaverin tohtorijuhlissa ja siellä hämmentävän moni kertoi kiitospuheessaan tehneensä jotain kaverin väikkärin eteen. Oli käännetty tekstejä, oikoluettu, tehty taittoa yms. Tajusin vasta ennen omaa puheenvuoroani, että hän oli yrittänyt saada minuakin tekemään yhtä osuutta, mutta en ehtinyt autella häntä niin paljon kuin hän olisi toivonut.  Juhlien jälkeen joku kertoi, että moni opiskelikaveri oli kokenut, että tämä tohtori on teetättänyt kouluhommiaan muilla luistamalla esim ryhmätöissä. 

Ihan vaan tiedoksi, että tieteellinen työ tehdäänkin useimmiten ryhmässä ja karonkassa kuuluu juhlia vastaväittäjää ja muita työhön osallistuneita. Perinne myös on että väikkärityöhön osallisstujat pitävät pienen puheen.

Eräs lääkäri nainen ajatteli näppärästi, että hänen tytär leikkii meillä aina ekaluokan koulupäivän jälkeen. Olin kotona vauvan kanssa. On niinku leikkimässä ei tartte kysyä hintaa ja saa sapuskaakin. Sanoin ei kiitos ,kun kuukausi kului. Tosin keksin tekosyyn

Minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä minulla ole sisaruksia. Serkkuni tuli lapsineen kylään, ja ilta meni ihan iloisesti kunnes yksi muksuista kysyi että "koska te täti kuolette?". Aloimme ihmetellä ja lapsi iloissaan selitti että äiti sanoi että kun minä ja mies kuolemme niin heidän perheensä saa muuttaa meidän ihanaan isoon taloon periessään sen. Vanhemmat noloudesta punaisina. Vierailu päättyi suunnilleen siihen. Ei ole oltu yhteyksissä ja päätimme että testamentti tehdään muualle ensi tilassa. Ja ei, emme todellakaan ole vanhoja, eikä minun ja serkun välillä ole kovin montaa vuotta ikäeroakaan. Sellaisia perinnönkärkkyjiä... 

Nuorempana oli tapana viettää kaveriporukalla aikaa meidän mökillämme (kellään muulla kun ei kesämökkiä ollut). Suurella porukalla mentiin sinne, valmistettiin ruuat ja saunottiin hyvällä mielellä. Sitten kun tuli kotiinlähdön aika, kaikki häipyivät nopeasti ja minulle jäi siivottavaksi kaikki tiskit, vuodevaatteet, piha täynnä tupakantumppeja, kaljatölkkejä, hajotettuja puutarhakalusteita, milloin mitäkin. Kyseessä oli kuitenkin erittäin hyvä ja läheinen porukka. Välimme viilenivät muista syistä ja en ollut vuoteen ollut missään tekemisissä näiden ihmisten kanssa, kun viime keväänä yksi porukan miehistä kyseli koska mentäisi mökille, he voisivat lähteä seuraksi :D No ei tarvinnut enää tulla!

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä minulla ole sisaruksia. Serkkuni tuli lapsineen kylään, ja ilta meni ihan iloisesti kunnes yksi muksuista kysyi että "koska te täti kuolette?". Aloimme ihmetellä ja lapsi iloissaan selitti että äiti sanoi että kun minä ja mies kuolemme niin heidän perheensä saa muuttaa meidän ihanaan isoon taloon periessään sen. Vanhemmat noloudesta punaisina. Vierailu päättyi suunnilleen siihen. Ei ole oltu yhteyksissä ja päätimme että testamentti tehdään muualle ensi tilassa. Ja ei, emme todellakaan ole vanhoja, eikä minun ja serkun välillä ole kovin montaa vuotta ikäeroakaan. Sellaisia perinnönkärkkyjiä... 

Hui kauhea millaisia ihmisiä nuo sukulaisesi :D Miten jotkut kehtaa? Itse en todellakaan oleta periväni ketään, enkä todellakaan puhu siitä ympäriinsä kenen taloon voisin päästä asumaan. Hyvä että teitte testamentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli äärimmäisen pihi ihminen, jolla oli kuollessaan säästöjä melkein sata tuhatta markkaa. Mummon olisi pitänyt saada omakotitalonsa katto korjattua, mutta ei raaskinut palkata mitään yritystä hommaan. Yritti saada minua ja sukulaisia tekemään sen jollakin tonnilla. Itsehän olen ja olin kirjojen parissa viihtyvä nörtti enkä koskenutkaan työkaluihin yläasteen puukässän jälkeen. En todellakaan lähtenyt, en olisi edes osannut.

Jätti sitten talonsa korjaamatta kun kukaan sukulainen ei tullut puoli-ilmaiseksi. Kuolinpesä peri kaksi homevaurioista rötisköä, arvot n. 7000 ja 30 000 euroa. Jos olisi huolehtinut omaisuudestaan, niin arvo olisi ollut noin kolminkertainen.

Minulle on vähän epäselvää, mikä tässä on se härski kohta? Kinkkinen juttu.

Mummo veti pitkän tikun ja umpinuukana jätti jälkipolven perinnöttä -  homehdutti ne talot? Nauraa taivaassa? Eihän mummo niitä taloja siellä tarvitse?

Sukulaiset, keitä nyt ketuttaa täysillä, että ei tullut mentyä talkoisiin tai puoli-ilmaiseksi töihin, ja olisi sitten perinyt 200 000 euron taloja kaksi?  Itkevät maan päällä?

Homman pointti oli, että mummo elvisteli koko elämänsä säästöillään ja omaisuudellaan ja lainasi suurieleisesti sukulaisille rahaa, jonka peri korkojen kera takaisin. Kuitenkaan ei osannut hoitaa omaisuuttaan, sillä pitämällä kiinteistönsä kunnossa arvo olisi karttunut paljon paremmin kuin sijoittamalla valtionobligaatioihin ja pitkäaikaistalletuksiin ja makuuttamalla rahoja säästötilillä.

Omaisuuden käyttöarvo on asia sinänsä, mutta mummo ei koskaan osannut nauttia omaisuudestaan muuten kuin kartuttamalla tilinsä saldoa, eli ei koskaan käyttänyt rahojaan. Mitä varten hän niitä oikein keräsi? Jos itselleen, olisi pistänyt menemään. Jos sukulaisille perinnnöksi, olisi huolehtinut taloista eikä pankkitilistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä minulla ole sisaruksia. Serkkuni tuli lapsineen kylään, ja ilta meni ihan iloisesti kunnes yksi muksuista kysyi että "koska te täti kuolette?". Aloimme ihmetellä ja lapsi iloissaan selitti että äiti sanoi että kun minä ja mies kuolemme niin heidän perheensä saa muuttaa meidän ihanaan isoon taloon periessään sen. Vanhemmat noloudesta punaisina. Vierailu päättyi suunnilleen siihen. Ei ole oltu yhteyksissä ja päätimme että testamentti tehdään muualle ensi tilassa. Ja ei, emme todellakaan ole vanhoja, eikä minun ja serkun välillä ole kovin montaa vuotta ikäeroakaan. Sellaisia perinnönkärkkyjiä... 

Nolointa on, että suomen lain mukaan serkut eivät peri.:D 

Minulla oli aikoinaan kaveri joka halusi vaan juoda ja bilettää minun kanssa, monesti vihjasin että voitaisiin tehdä muutakin kuin juoda mutta eipä hänelle kelvannut. Sen verran viinan perään oli, minä ostanut hänelle aina viinat. Monta sataa euroa kulutin niihin, enkä koskaan saanut maksuja takaisin mutta omaa hyvyyttäni tein niin. Kumminkin oli paras kaveri, koskaan mulle ei hän ostanut mitään. Nykyään ei olla enää väleissä, hänelle riitti kun löysin miehen ja sain lapsen :D

Tääkin nyt on ihan pikkujuttu verrattuna muihin, mut kerrotaan nyt silti.

Kaveri A muutti jokunen vuosi sitten yksikseen ja päätti että haluaa pitää tuparit. Lupasimme kolmannen kaverin (B) kanssa tulla paria tuntia aikaisemmin A:n uudelle asunnolle hieman auttamaan järjestelyissä, ennenkuin vieraat saapuvat. Ei sovittu mistään palkasta sun muista, kun ystäviä tässä kuitenkin keskenämme oltiin. (Ihan mielellään olimme B:n kanssa menossa muuten vain auttelemaan.)

No, saavuttiin paikalle ja siellähän A istui alusvaatteissaan läppärillä, ruuat tekemättä ja koko kämppä oli ihan hävityksen kauhistus. B:n kanssa sitten ruvettiin kiireellä vääntämään tarjottavia ja siivosin jopa yksinäni A:n olo-/makuuhuoneen sillä aikaa kun A istui sohvalla yhä läppäri sylissä.

Vähän pisti vituttamaan kyllä kun ei edes kiitosta A:lta kuulunut kun oltiin periaatteessa B:n kanssa kahdestaan laitettu kämppä kuntoon juhlia varten sillä aikaa kun asunnon omistaja piereskeli sohvalla. Huoh.

Minulla oli ollut periaatteena, etten ostele kellekään mitään ruokatarpeita saatuani tarpeekseni exästä, joka maksatti minulla ruuat ja maidot ym!  sekä leffaliput.  Kiitti mulle riitti.

Pyörsin kuitenkin päätökseni ,kun olin menossa  ystävälleni kahville ja sain tekstiviestin " voisitko tuoda kahvia ja pari pussia nuudeleita, en voi maksaa tänään mutta ehkä ensi viikolla" .    Vein pyydetyt sekä lisäksi jäätelöpaketin   ja sanoin että ei tarvitse maksaa takaisin,   hyvää joulua (syyskuussa) :D.

Mielestäni on kaksi täysin  eri asiaa työssäkäyvä, mutta pihi ja idiootti jätkäkaveri sekä työtön ja kädestä suuhun elävä ystävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä minulla ole sisaruksia. Serkkuni tuli lapsineen kylään, ja ilta meni ihan iloisesti kunnes yksi muksuista kysyi että "koska te täti kuolette?". Aloimme ihmetellä ja lapsi iloissaan selitti että äiti sanoi että kun minä ja mies kuolemme niin heidän perheensä saa muuttaa meidän ihanaan isoon taloon periessään sen. Vanhemmat noloudesta punaisina. Vierailu päättyi suunnilleen siihen. Ei ole oltu yhteyksissä ja päätimme että testamentti tehdään muualle ensi tilassa. Ja ei, emme todellakaan ole vanhoja, eikä minun ja serkun välillä ole kovin montaa vuotta ikäeroakaan. Sellaisia perinnönkärkkyjiä... 

Nolointa on, että suomen lain mukaan serkut eivät peri.:D 

ilmeisesti osottivatt että jätämme heille, koska ei muitakaan läheisiä sukulaisia ole. Paitsi että onhan minulla vanhempan, samoin miehellä, ja miehelläni ON sisar. Mutta se porukka ei järjellä ylpeile, ahneudella kyllä. Mutta onneksi muistimme, niin teimme testamentin ja sillä  varmistimme oikean saajan. Joka EI ole serkku. Eniten loukkaa se, että yritämme edelleen lasta ja käymme hoidoissa ja ilmeisesti serkku oli päättänyt miehineen ettei mitään kuitenkaan tule :(

Olin muutamia vuosia sitten lähdössä muutaman päivän shoppailureissulle Düsseldorfiin tätini kanssa. Paras kaverini (on edelleen), joka on ajoittain hyvinkin itsekeskeinen, mutta pohjimmiltaan hyvä ja ihana ihminen, tokaisi päivää ennen reissua "parempi tuoda sitte tuliaisia, tai ei oo takasi tulemista!" Olisin tottakai jotain pientä tuonut hänelle joka tapauksessa, mutta kommentti kyllä yllätti minut kaikessa tylyydessään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni ei ole lapsia eikä minulla ole sisaruksia. Serkkuni tuli lapsineen kylään, ja ilta meni ihan iloisesti kunnes yksi muksuista kysyi että "koska te täti kuolette?". Aloimme ihmetellä ja lapsi iloissaan selitti että äiti sanoi että kun minä ja mies kuolemme niin heidän perheensä saa muuttaa meidän ihanaan isoon taloon periessään sen. Vanhemmat noloudesta punaisina. Vierailu päättyi suunnilleen siihen. Ei ole oltu yhteyksissä ja päätimme että testamentti tehdään muualle ensi tilassa. Ja ei, emme todellakaan ole vanhoja, eikä minun ja serkun välillä ole kovin montaa vuotta ikäeroakaan. Sellaisia perinnönkärkkyjiä... 

Käy mielessä, että voinut myös vitsillä sanoa joskus jotain tuollaista, ja lapsi poiminut sieltä nuo jutut.

"Perintöä odotellessa.."

Eräs sukulaismies asui avoliitossa ainakin 15 vuotta naisen kanssa, jolla on yksi nuorena tehty vahinkolapsi. Käytännöllisesti katsoen tämä sukulaismies on kasvattanut lasta kuin omaansa, sillä lapsen isä ei ole millään tavalla halunnut osallistua. Omia lapsia mies ei voi saada. Mies on mm eronnut kirkosta, eikä aikoinaan ollut aikonut mennä naimisiin ikinä, koska piti avioliittoa enemmän tai vähemmän kirkon juttuna. Vanhemmiten mieli sitten muuttui ja pari päätti mennä maistraatissa naimisiin, suoraan sanottuna ihan pelkän omaisuudenkin takia.

Tästähän riemu repesi miehen sisaruksilla. Kyllä haukuttiin vaimo mennen tullen onnenonkijaksi, joka omaisuuden perässä on huijannut miehen avioliittoon. Itse olin täysin tyrmistynyt, sillä kyseessä kuitenkin on pitkäaikainen kumppani (ja mukavakin sellainen). Täysin loogista minusta on haluta turvata sen elämänkumppanin tulevaisuus. Mutta tietysti tän miehen sisarukset oli jo ahneuksissaan laskeneet saavansa itselleen perinnön, kun biologisia lapsiakaan ei olisi saajina. Että kukahan se laskelmoiva perinnönkärkkyjä nyt olikaan..

Ilmeisesti nämä samat sukulaiset olisi kylmästi heittäneet naisen lapsineen ulos kodistaan samalla punaisella sekunnilla, jos miehelle olisi käynyt jotain ja kuollut ennen aikojaan ja sitten olisivat tapelleet vaikka oikeudessa kaikesta.

Muuttui itselläni aika vahvasti mielipide muutamasta sukulaisesta tämän etukäteen perinnöstä jankkaamisen vuoksi. Hitto, se sukulaismies olis mun puolesta saanut vakka testamentata kissatalolle kaiken ilman että se niille sen sisaruksille pitäisi kuulua.

Ehdotus ei itsessään ollut härski, mutta siitä tuli härski, eli => Sain ystäväperheen äidiltä puhelinsoiton, että hän tarvitsee lapsenhoitajan tyttärelleen nyt heti, että olisinko halukas tulemaan lyhyellä säteellä hänen luokseen. Vastasin, että tottakai ja tyttö ihana luonteelta, joten kyllä. Oli tiedossa, että hän menee pienen vaivan vuoksi tohtorin pakeille, asia ei voinut odottaa (viikonloppu joten yhteispäivytykseen). Ilta meni hyvin, mitä nyt lapsen kiukutteluja ei oteta huomioon, ja kun kahdeksas tunti oli kulunut äiti saapuu kotiin ja tästä väsyneenä siirryn itse kohti kotia. Perheen äiti halusi korvata kovasti avun saannin, joten sovimme ehdotuksestani, että lähdemme yhdessä yhteiselle shoppailureissulle toiseen kaupunkiin, ja se olisi sillä kuitattu, toki korvaisisin kyytikustannukset puoleksi. Olin hyvilläni. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, vaan hän olikin painellut sinne yksin, ja latasi innoissaan kuvan tästä facebookkiin. Jäi hyväksi käytetty olo koko tilanteesta. Kiitos! Seuraavasta kerrasta kieltäydyin suosiolla.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotus ei itsessään ollut härski, mutta siitä tuli härski, eli => Sain ystäväperheen äidiltä puhelinsoiton, että hän tarvitsee lapsenhoitajan tyttärelleen nyt heti, että olisinko halukas tulemaan lyhyellä säteellä hänen luokseen. Vastasin, että tottakai ja tyttö ihana luonteelta, joten kyllä. Oli tiedossa, että hän menee pienen vaivan vuoksi tohtorin pakeille, asia ei voinut odottaa (viikonloppu joten yhteispäivytykseen). Ilta meni hyvin, mitä nyt lapsen kiukutteluja ei oteta huomioon, ja kun kahdeksas tunti oli kulunut äiti saapuu kotiin ja tästä väsyneenä siirryn itse kohti kotia. Perheen äiti halusi korvata kovasti avun saannin, joten sovimme ehdotuksestani, että lähdemme yhdessä yhteiselle shoppailureissulle toiseen kaupunkiin, ja se olisi sillä kuitattu, toki korvaisisin kyytikustannukset puoleksi. Olin hyvilläni. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt, vaan hän olikin painellut sinne yksin, ja latasi innoissaan kuvan tästä facebookkiin. Jäi hyväksi käytetty olo koko tilanteesta. Kiitos! Seuraavasta kerrasta kieltäydyin suosiolla.

Ja kahdeksan tunnin työn tuntipalkka olikaan? Osa ihmisistä on hyviä ystäviä, eli jolla ei ole mielessä rahallinen hyöty heti kun tulee avun tarve, vaan halutaan auttaa oikeasti ystävää, mutta avun saaja ei osaa arvostaa saamaansa apua. Huih!

Pohjoisen sukulaiset olivat pyytäneet  17v tyttöni  tulemaan lentokentälle,  kun on niin kiva nähdä pitkästä aikaa.. vaikka hetken kentällä. Tyttö meni tunnin matkan bussilla kentälle innoissaan tapaamaan serkkuja.

Kuinka ollakkaan tädit ja serkut riisuivat talvivaatteensa ja raskaat talvikenkänsä muovikasseihin, vaihtoivat kesävaatteet kentän aulassa ja antoivat raskaat muovikassit tytön käteen ja pyysivät tuomaan viikon päästä talvivarusteet kentälle.. ei mitään pyyntöä tai etukäteistietoa asiasta. No, ajateltiin että tulee varmaan hyvät tuliaiset vaivanpalkaksi.

Siinäpä sitten odotettiin paluulentoa kotona seuraava sunnuntai, tyttö vei muovikassit kentälle bussilla pakkasessa, ei kiitosta, ei tuliaisia. Nopea halaus ja heippa. Tyttöä itketti kotona ja äitiä ottaa vieläkin päähän vuosien jälkeen. EX-suku..

etelän serkku kirjoitti:

Pohjoisen sukulaiset olivat pyytäneet  17v tyttöni  tulemaan lentokentälle,  kun on niin kiva nähdä pitkästä aikaa.. vaikka hetken kentällä. Tyttö meni tunnin matkan bussilla kentälle innoissaan tapaamaan serkkuja.

Kuinka ollakkaan tädit ja serkut riisuivat talvivaatteensa ja raskaat talvikenkänsä muovikasseihin, vaihtoivat kesävaatteet kentän aulassa ja antoivat raskaat muovikassit tytön käteen ja pyysivät tuomaan viikon päästä talvivarusteet kentälle.. ei mitään pyyntöä tai etukäteistietoa asiasta. No, ajateltiin että tulee varmaan hyvät tuliaiset vaivanpalkaksi.

Siinäpä sitten odotettiin paluulentoa kotona seuraava sunnuntai, tyttö vei muovikassit kentälle bussilla pakkasessa, ei kiitosta, ei tuliaisia. Nopea halaus ja heippa. Tyttöä itketti kotona ja äitiä ottaa vieläkin päähän vuosien jälkeen. EX-suku..

Voi tyttörukka :( ja varmasti olisi tyttö tullut joka tapauksessa hakemaan talvikamat ja tuomaan takaisin jos häneltä olisi sitä pyydetty ja luvattu vaikka tuliaisiksi karkkia ja vaikka uusi hieno laukku. Mutta ei, törkeästi piti nuorta tyttöä käyttää hyväkseen :(

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri oli tutustunut kaverinkaverin mökillä mieheen, jonka halusi välttämättä kutsua kotibileisiinsä. Kuulemma tosi kiva tyyppi (niinhän ne aina). Kun bileet sitten alkoivat ja odoteltiin tätä tuntematonta erikoistapausta saapuvaksi eri paikkakunnalta, niin kaverini täräytti, että oli luvannut miehelle yöpaikan luotani! En meinannut uskoa korviani! "Älä nyt ole tommonen, sää oot sinkku ja sulla on tilaa". Jep, sehän tarkoittaakin että mun luona voi kuka vaan yöpyä. Sanoin heti että ei onnistu, josta kaverini veti herneet nenään. Miksi ei itse majoittanut tätä miestä? Koska oli naimisissa eikä eikä halunnut mitään "väärinkäsitystä. Hohhoijjaa.

Idiootti kaveri! Tuossahan on kaikki ainekset mahdolliselle raiskaukselle tai pahimmillaan pääsee hengestään.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutamia vuosia sitten lähdössä muutaman päivän shoppailureissulle Düsseldorfiin tätini kanssa. Paras kaverini (on edelleen), joka on ajoittain hyvinkin itsekeskeinen, mutta pohjimmiltaan hyvä ja ihana ihminen, tokaisi päivää ennen reissua "parempi tuoda sitte tuliaisia, tai ei oo takasi tulemista!" Olisin tottakai jotain pientä tuonut hänelle joka tapauksessa, mutta kommentti kyllä yllätti minut kaikessa tylyydessään.

Kuulostaa kyllä ihan läpällä heitetyltä jutulta.