Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kouluaikainen tuttuni meni viime vuonna naimisiin. Meillä on yhteisiä kavereita, joista osa toimi hänen kaasoinaan. Ainakin eräs heistä kertoi minulle, että se oli hänen elämänsä järkyin kokemus. Yleensähän kaasot suunnittelevat polttarit morsiamen ehdoilla – ainakin minun käsittääkseni sen pitäisi mennä niin. Mutta tämä morsianpa määräsi aivan kaiken niihin liittyvän.
Ennen kuin kaasot olivat edes ehtineet aloittaa suunnittelua, morsian saneli heille ehdot: piti olla hieno kylpyläreissu, hierontaa, manikyyriä sun muuta, sekä tietysti illallinen yhdessä kaupungin kalleimmassa ravintolassa. Määräsi myös, mitä kukakin ostaa hänelle häälahjaksi (Villeroy & Bochin viinilaseja, joku tietty kallis kahvinkeitin ja vastaavaa). Vaikka jo tuo sinänsä oli järkkyä, niin pahempaa oli, että kaasot suostuivat tuohon kaikkeen; muuten morsian olisi ”vetänyt kilarit ja pistänyt välit poikki”. Ja kaikki kaasot olivat siis joko työttömiä tai opiskelijoita, joten nuo häät menivät reippaasti yli heidän varojensa.
Kuuluin joskus itsekin tuohon kaveripiiriin lähemmin, mutta olen onneksi jo aikoja sitten häipynyt siitä. He ovat juuri sitä porukkaa, joka somessa hehkuttaa ystävyyttään, mutta aina puhuvat toistensa selän takana paskaa. En voi tajuta sellaisia ”kaveruksia”.
bridezilla http://www.urbandictionary.com/define.php?term=bridezilla
Godzilla + bride
Tälle ei taida olla kunnon suomen käännöstä?
Eiköhän kaikki tiedä mitä bridezilla tarkoittaa ilman että rautalangasta väännät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kouluaikainen tuttuni meni viime vuonna naimisiin. Meillä on yhteisiä kavereita, joista osa toimi hänen kaasoinaan. Ainakin eräs heistä kertoi minulle, että se oli hänen elämänsä järkyin kokemus. Yleensähän kaasot suunnittelevat polttarit morsiamen ehdoilla – ainakin minun käsittääkseni sen pitäisi mennä niin. Mutta tämä morsianpa määräsi aivan kaiken niihin liittyvän.
Ennen kuin kaasot olivat edes ehtineet aloittaa suunnittelua, morsian saneli heille ehdot: piti olla hieno kylpyläreissu, hierontaa, manikyyriä sun muuta, sekä tietysti illallinen yhdessä kaupungin kalleimmassa ravintolassa. Määräsi myös, mitä kukakin ostaa hänelle häälahjaksi (Villeroy & Bochin viinilaseja, joku tietty kallis kahvinkeitin ja vastaavaa). Vaikka jo tuo sinänsä oli järkkyä, niin pahempaa oli, että kaasot suostuivat tuohon kaikkeen; muuten morsian olisi ”vetänyt kilarit ja pistänyt välit poikki”. Ja kaikki kaasot olivat siis joko työttömiä tai opiskelijoita, joten nuo häät menivät reippaasti yli heidän varojensa.
Kuuluin joskus itsekin tuohon kaveripiiriin lähemmin, mutta olen onneksi jo aikoja sitten häipynyt siitä. He ovat juuri sitä porukkaa, joka somessa hehkuttaa ystävyyttään, mutta aina puhuvat toistensa selän takana paskaa. En voi tajuta sellaisia ”kaveruksia”.
bridezilla http://www.urbandictionary.com/define.php?term=bridezilla
Godzilla + bride
Tälle ei taida olla kunnon suomen käännöstä?
Eiköhän kaikki tiedä mitä bridezilla tarkoittaa ilman että rautalangasta väännät.
Lisäänpä sitten Trivial Pursuitiin ja tiedotan tulokset tänne. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja.
Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :(
Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin.
Voi helvetti mulla varmaan kiehahtas ja sanosin suorat sanat! Ihan että kuule saisit ostettua varmasti niitä hienompia ja kalliimpia juttuja pojalles jos et olis niin itsekäs, mutta eipä edes se arvokas tavara paranna sitä seikkaa että oot täys kiittämätön ihmispaska. Sääliks käy lasta, toivottavasti hänestä kuitenkin kasvaa kiitollinen saamastaan mitä nyt ainakin vielä näyttää olevan...
Lasten synttärit (ja joululahjat) on menneet ihan älyttömiksi nykyään. Tosiaan alle 50 euron lahjan kanssa on turha edes mennä - ja sekään ei tahdo kelvata. Lisäksi pitää olla "jotain pientä" sisaruksille, jotta ne ei pahoita mieltä ja ala itkeä ja kiukutella, vaikka on xxxx synttärit. Kun eihän nyt pieni lapsi tajua, että vain xxxx saa lahjoja tänään.... FB kuvat nimien kanssa kuka toi mitäkin. Kiitos!
.
Olenkin tehnyt päätöksen, jonka kerron myös, että en vie kuin kummilapselle.
Toi on ihan älytöntä. En ikinä viitsisi edes ehdottaa lahjatoivetta kummeille, sukulaisille, saati sitten että ehdottaisin kallista lahjaa. Jos kysytään toivetta, niin sanon aina sellaisen lahjan, jonka voi ostaa vaikka kympillä, mutta voi käyttää halutessaan sen 30e tai enemmänkin.
Meillä oli lasten ollessa pienempiä (nyt 10v ja 8v) iso ongelma, että osa sukulaisista ei osannut pysyä kohtuudessa lahjoissa. Vieläkin tässä on erimielisyyksiä, mutta nyt on helpompaa kun osaavat ehkä enemmän odottaa ettemme toivo mitään kallista tai överiä.
Esim. mummolle oli hirveän vaikea ymmärtää, ettei se nyt ole vaan ok antaa alle kouluikäiselle useampi satanen syntymäpäivälahjaksi. Ei edes vaikka sanotaan, että vanhemmat voivat sen käyttää lapsen hyväksi. Minun mielestä on todella vaivaannuttavaa vastaanottaa liian kalliita lahjoja, ja koen vähän jopa epäkohteliaaksi antaa toisen lapselle esim. yli 200e:n lahjoja, ellei kyse ole rippi- tai valmistumisjuhlista. Jonkun 100e:n lahjan vielä jokseenkin ymmärrän, jos antajalla on myös oikeasti varaa antaa se.
Että joskus näinkin päin. Ja minuakin varmasti joku pitää kiittämättömänä, kun en tuollaisia lahjoja vastaanota. Sepä se niissä kai onkin, kun tuppaavat aina pitämään sisällään jonkinlaisen kiitollisuudenvelan. Mielestäni sinun päätöksesi on hyvä ja kohtuullinen, ja vanhemmat ovat moukkia jos eivät ymmärrä.
Meillä on ihan sama juttu. Ongelmana on ollut liian kalliita lahjoja ostelevat isovanhemmat. Ihmettelen kyllä kovasti, millaisia nämä ihmiset ovat muussa elämässä, jotka vaativat lapsilleen yli sadan euron lahjoja?? Tai ylipäätään vaativat lahjoille jotain minimi hintaa. Tuohan on niin täysin hyvien tapojen vastaista, että ylittää kyllä jo meikäläisen käsityskyvyn.
Tosin niin kyllä tekee useampi tarina tässä ketjussa. Mutta tuosta lahjajutusta olen kuullut muualtakin, joten se lienee joissain piireissä yleistäkin? Itse en kyllä ole törmännyt irl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni oli ulkomailla reissussa ja samalla matkalla oli myös tyttäreni. Siskoni osti tuliaisiksi yhteiselle ystävällemme vaatteen. Hän pakkasi sen tyttäreni laukkuun ja ilmoitti tyttären kautta, että minun tehtäväni on viedä se vaate ystävällemme. Hän ei siis kysynyt, sopiiko tämä homma minulle, eikä hän todellakaan lähettänyt mitään tuliaisiksi minulle. En näe ystäväämme kovin usein, vaikka asummekin naapurikunnissa (siskoni asuu kauempana), ja ilmoitinkin tämän siskolleni, kun hän vittuuntuneena alkoi kysellä miksei sitä ole jo toimitettu. Tässä vaiheessa sanoin, että saa jatkossa kuljettaa itse tuliaisensa oikeisiin osoitteisiin, enkä sitä nytkään aio mihinkään toimittaa. Ystävä saa sen toki ottaa, jos joku kertaa tulee käymään.
Tässä jutussa jäin miettimään
-maksoiko tytön matkan sisko vai äiti?
-asuuko tyttö+äiti lähellä tuliaisen saajaa ja sisko kaukana?Vaikuttaisi minusta huomattavasti miten asiaa sitten katsoo.
Tyttäreni matka oli lahja isovanhemmilta, eikä siskoni ollut siellä millään tavalla tyttäreni vahtina edes, tyttöni on lähes aikuinen jo. He olivat itse asiassa osittain sattumalta samassa paikassa samaan aikaan matkalla, eri lennoilla menivät, ja vain osan ajasta osuivat sinne yhtaikaa, eli siinä mielessä huonosti tuohon kirjoitin, kun matka ei ollut varsinaisesti yhteinen. Olivat sen muutaman yhteisen päivän kuitenkin samassa hotellissa, vaikkakin eri seurueissa.
Tuliaisen saaja asuu siis meidän naapurikunnassa muutaman kymmenen kilometrin päässä ja siskoni asuu kauempana, kuten kirjoitinkin jo tuohon alkuperäiseen viestiin. Emme siis ystävänkään kanssa asu ihan vierekkäin, ja näemme toisiamme harvoin, vaikka olemme muuten paljon yhteydessä. Tänä vuonna olemme tavanneet toisemme ehkä kolmesti, ja siitäkin vain kerran sovitusti, loput sattumalta.
Voit vapaasti katsoa asiaa kuten haluat, mutta en silti ole ajatellut, että ryhdyn kenenkään tavaroita kuskailemaan ilman, että siitä edes kysytään sopiiko minulle. En pidä tuliaispakettia mukanani siltä varalta, että törmäämme sattumalta Prisman kassalla, enkä lähde sopimaan tapaamista siksi, että siskollani on kiire saada paketti perille. Tapaamme seuraavan kerran todennäköisesti ensi kuussa kesälomalla, ja silloin voin viedä sen tuliaisen, jos satun muistamaan. Jos alun perin olisin luvannut hoitaa homman, olisin sen toki tehnyt silloin heti. Nyt en ole sitoutunut mihinkään kuriirin tehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni oli ulkomailla reissussa ja samalla matkalla oli myös tyttäreni. Siskoni osti tuliaisiksi yhteiselle ystävällemme vaatteen. Hän pakkasi sen tyttäreni laukkuun ja ilmoitti tyttären kautta, että minun tehtäväni on viedä se vaate ystävällemme. Hän ei siis kysynyt, sopiiko tämä homma minulle, eikä hän todellakaan lähettänyt mitään tuliaisiksi minulle. En näe ystäväämme kovin usein, vaikka asummekin naapurikunnissa (siskoni asuu kauempana), ja ilmoitinkin tämän siskolleni, kun hän vittuuntuneena alkoi kysellä miksei sitä ole jo toimitettu. Tässä vaiheessa sanoin, että saa jatkossa kuljettaa itse tuliaisensa oikeisiin osoitteisiin, enkä sitä nytkään aio mihinkään toimittaa. Ystävä saa sen toki ottaa, jos joku kertaa tulee käymään.
Tässä jutussa jäin miettimään
-maksoiko tytön matkan sisko vai äiti?
-asuuko tyttö+äiti lähellä tuliaisen saajaa ja sisko kaukana?Vaikuttaisi minusta huomattavasti miten asiaa sitten katsoo.
Tyttäreni matka oli lahja isovanhemmilta, eikä siskoni ollut siellä millään tavalla tyttäreni vahtina edes, tyttöni on lähes aikuinen jo. He olivat itse asiassa osittain sattumalta samassa paikassa samaan aikaan matkalla, eri lennoilla menivät, ja vain osan ajasta osuivat sinne yhtaikaa, eli siinä mielessä huonosti tuohon kirjoitin, kun matka ei ollut varsinaisesti yhteinen. Olivat sen muutaman yhteisen päivän kuitenkin samassa hotellissa, vaikkakin eri seurueissa.
Tuliaisen saaja asuu siis meidän naapurikunnassa muutaman kymmenen kilometrin päässä ja siskoni asuu kauempana, kuten kirjoitinkin jo tuohon alkuperäiseen viestiin. Emme siis ystävänkään kanssa asu ihan vierekkäin, ja näemme toisiamme harvoin, vaikka olemme muuten paljon yhteydessä. Tänä vuonna olemme tavanneet toisemme ehkä kolmesti, ja siitäkin vain kerran sovitusti, loput sattumalta.
Voit vapaasti katsoa asiaa kuten haluat, mutta en silti ole ajatellut, että ryhdyn kenenkään tavaroita kuskailemaan ilman, että siitä edes kysytään sopiiko minulle. En pidä tuliaispakettia mukanani siltä varalta, että törmäämme sattumalta Prisman kassalla, enkä lähde sopimaan tapaamista siksi, että siskollani on kiire saada paketti perille. Tapaamme seuraavan kerran todennäköisesti ensi kuussa kesälomalla, ja silloin voin viedä sen tuliaisen, jos satun muistamaan. Jos alun perin olisin luvannut hoitaa homman, olisin sen toki tehnyt silloin heti. Nyt en ole sitoutunut mihinkään kuriirin tehtävään.
Onhan se nyt vähän ilkeää lähettää noin tulisiaisia - etenkin kuin sinulle ei mitään laittanut. Vähän tuollaista "tekoystävällistä" eli lähinnä näpäytys sinulle, että ystävälle lahja mutta ei sinulle. Miksi ihmeessä ei tosiaan itse olisi voinut kuljettaa? Sukulainen tietysti, mutta lakikin toisaalta sanoo, että lentokoneissa ei pidä muiden tavaroita kuljetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri oli tutustunut kaverinkaverin mökillä mieheen, jonka halusi välttämättä kutsua kotibileisiinsä. Kuulemma tosi kiva tyyppi (niinhän ne aina). Kun bileet sitten alkoivat ja odoteltiin tätä tuntematonta erikoistapausta saapuvaksi eri paikkakunnalta, niin kaverini täräytti, että oli luvannut miehelle yöpaikan luotani! En meinannut uskoa korviani! "Älä nyt ole tommonen, sää oot sinkku ja sulla on tilaa". Jep, sehän tarkoittaakin että mun luona voi kuka vaan yöpyä. Sanoin heti että ei onnistu, josta kaverini veti herneet nenään. Miksi ei itse majoittanut tätä miestä? Koska oli naimisissa eikä eikä halunnut mitään "väärinkäsitystä. Hohhoijjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja.
Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :(
Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin.
Voi helvetti mulla varmaan kiehahtas ja sanosin suorat sanat! Ihan että kuule saisit ostettua varmasti niitä hienompia ja kalliimpia juttuja pojalles jos et olis niin itsekäs, mutta eipä edes se arvokas tavara paranna sitä seikkaa että oot täys kiittämätön ihmispaska. Sääliks käy lasta, toivottavasti hänestä kuitenkin kasvaa kiitollinen saamastaan mitä nyt ainakin vielä näyttää olevan...
Lasten synttärit (ja joululahjat) on menneet ihan älyttömiksi nykyään. Tosiaan alle 50 euron lahjan kanssa on turha edes mennä - ja sekään ei tahdo kelvata. Lisäksi pitää olla "jotain pientä" sisaruksille, jotta ne ei pahoita mieltä ja ala itkeä ja kiukutella, vaikka on xxxx synttärit. Kun eihän nyt pieni lapsi tajua, että vain xxxx saa lahjoja tänään.... FB kuvat nimien kanssa kuka toi mitäkin. Kiitos!
.
Olenkin tehnyt päätöksen, jonka kerron myös, että en vie kuin kummilapselle.
Toi on ihan älytöntä. En ikinä viitsisi edes ehdottaa lahjatoivetta kummeille, sukulaisille, saati sitten että ehdottaisin kallista lahjaa. Jos kysytään toivetta, niin sanon aina sellaisen lahjan, jonka voi ostaa vaikka kympillä, mutta voi käyttää halutessaan sen 30e tai enemmänkin.
Meillä oli lasten ollessa pienempiä (nyt 10v ja 8v) iso ongelma, että osa sukulaisista ei osannut pysyä kohtuudessa lahjoissa. Vieläkin tässä on erimielisyyksiä, mutta nyt on helpompaa kun osaavat ehkä enemmän odottaa ettemme toivo mitään kallista tai överiä.
Esim. mummolle oli hirveän vaikea ymmärtää, ettei se nyt ole vaan ok antaa alle kouluikäiselle useampi satanen syntymäpäivälahjaksi. Ei edes vaikka sanotaan, että vanhemmat voivat sen käyttää lapsen hyväksi. Minun mielestä on todella vaivaannuttavaa vastaanottaa liian kalliita lahjoja, ja koen vähän jopa epäkohteliaaksi antaa toisen lapselle esim. yli 200e:n lahjoja, ellei kyse ole rippi- tai valmistumisjuhlista. Jonkun 100e:n lahjan vielä jokseenkin ymmärrän, jos antajalla on myös oikeasti varaa antaa se.
Että joskus näinkin päin. Ja minuakin varmasti joku pitää kiittämättömänä, kun en tuollaisia lahjoja vastaanota. Sepä se niissä kai onkin, kun tuppaavat aina pitämään sisällään jonkinlaisen kiitollisuudenvelan. Mielestäni sinun päätöksesi on hyvä ja kohtuullinen, ja vanhemmat ovat moukkia jos eivät ymmärrä.
Vähän ot, mutta munkaan mielestä tuollaisia summia (yli 200e) ei anneta toisten lapsille lahjoiksi perus syntymäpäivillä/jouluna. Eri asia sitten rippijuhlat, 18v lahjat yms.
Eikö tuollaisten antajilla käy mielessä, että tuollaiset summat ovat lapsille aivan liian isoja, että vanhemmat saattavat oikeasti haluta opettaa sitä rahankäyttöä, ja toisekseen noin suurista summista tulee olo, että onko oma perhe joku hyväntekeväisyyskohde toiselle.
Itselleni on aina tärkeää ostaa lahja, joka ei ole toisaalta liian halpa mutta ei liian kalliskaan. Liian kalliit lahjat luovat sosiaalisesti outoja tilanteita, ja mielestäni on myös hyvää käytöstä miettiä ettei lahja tunnu vastaanottajista epämiellyttävältä, velvoittavalta tai muuten vain vihjaavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet kaverit ovat verkostomarkkinoinnissa. Epäilyttää mikään kyläilypyyntö tai muu heiltä, kun joutuu kuuntelemaan ne mainospuheet samalla. Olen tehnyt tosi selväksi, että mulle ei kannata myydä mitään, joten läheisemmät kaverit sen tietää, mutta muille tutuille en jaksa oikeen enää edes vastata. Ärsyttää tosi paljon tuollainen ystävyyden hyväksikäyttö.
Meillä on ihan sama juttu. Ongelmana on ollut liian kalliita lahjoja ostelevat isovanhemmat. Ihmettelen kyllä kovasti, millaisia nämä ihmiset ovat muussa elämässä, jotka vaativat lapsilleen yli sadan euron lahjoja?? Tai ylipäätään vaativat lahjoille jotain minimi hintaa. Tuohan on niin täysin hyvien tapojen vastaista, että ylittää kyllä jo meikäläisen käsityskyvyn.
Tosin niin kyllä tekee useampi tarina tässä ketjussa. Mutta tuosta lahjajutusta olen kuullut muualtakin, joten se lienee joissain piireissä yleistäkin? Itse en kyllä ole törmännyt irl.[/quote]
Me ollaan opiskelijaperhe, ja meidän molempien vanhemmat tosi hyvätuloisia. Kyllä pyydämme kalliita lahjoja lapsille joka joulu, ja isovanhemmat ostavat niitä tosi mielellään, kun tietävät että muuten meidän lapsilla vaan ei olis uusia pyöriä, hintavia harrastusvälineitä yms. Ovat myös ihan suoraan maksaneet lehtitilauksia ja harrastusmaksuja lapsille. Antavat meille aikuisillekin välillä kalliita lahjoja, esim. kylpylälahjakortteja. Myös mun isomummo lähettää parisataa lasten joululahjoihin joka vuosi, ja sillä rahalla on maksettu mm. erikoislääkärikäyntejä, joihin ei muuten olis ollut rahaa. Mä en näe tässä mitään outoa, musta se on vain kohtuullista, että osallistuvat lastenlastensa elämään kun heillä on paljon ylimääräistä rahaa. Mut toisaalta en myöskään mitään tällaista vaadi, mutta olen tyytyväinen että he itse haluavat meitä näin auttaa. Mun periaate on, että vaadi en mitään, mutta otan vastaan kaiken mitä annetaan. Ei köyhän kannata olla liian ylpeä.
Eri asia sitten, kun valmistutaan ja päästään toivottavasti koulutusta vastaaviin hyväpalkkaisiin töihin. En mä sitten odota kalliita lahjoja keltään. Päinvastoin, autan mielellään itsekin kaikkia tarvitsevia, ja kun meillä on enemmän rahaa, voin auttaa myös enemmän, ja siitä olen iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun olisi pitänyt lähteä tunnin varoitusajalla lapsettomalle sinkkuystävälle siivousavuksi 140:n kilometrin päähän - "jouduin" kieltäytymään koska lapseni olivat alle kouluikäisiä ja mieheni maatalousyrittäjä. Vähän myöhemmin hän kertoi menevänsä naimisiin, ja kuvitteli minun tekevän hänelle ja sulhaselle vihkipuvut ilman mittojen ottamisia sekä sovittamisia puolessa päivässä. Olin itsekäs ja ilkeä ihminen kun en auttanut häntä - häiden peruuntuminenkin pistettiin minun syykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3
Vierailija kirjoitti:
Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja.
Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :(
Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin.
Voi helvetti mulla varmaan kiehahtas ja sanosin suorat sanat! Ihan että kuule saisit ostettua varmasti niitä hienompia ja kalliimpia juttuja pojalles jos et olis niin itsekäs, mutta eipä edes se arvokas tavara paranna sitä seikkaa että oot täys kiittämätön ihmispaska. Sääliks käy lasta, toivottavasti hänestä kuitenkin kasvaa kiitollinen saamastaan mitä nyt ainakin vielä näyttää olevan...
Lasten synttärit (ja joululahjat) on menneet ihan älyttömiksi nykyään. Tosiaan alle 50 euron lahjan kanssa on turha edes mennä - ja sekään ei tahdo kelvata. Lisäksi pitää olla "jotain pientä" sisaruksille, jotta ne ei pahoita mieltä ja ala itkeä ja kiukutella, vaikka on xxxx synttärit. Kun eihän nyt pieni lapsi tajua, että vain xxxx saa lahjoja tänään.... FB kuvat nimien kanssa kuka toi mitäkin. Kiitos!
.
Olenkin tehnyt päätöksen, jonka kerron myös, että en vie kuin kummilapselle.
Toi on ihan älytöntä. En ikinä viitsisi edes ehdottaa lahjatoivetta kummeille, sukulaisille, saati sitten että ehdottaisin kallista lahjaa. Jos kysytään toivetta, niin sanon aina sellaisen lahjan, jonka voi ostaa vaikka kympillä, mutta voi käyttää halutessaan sen 30e tai enemmänkin.
Meillä oli lasten ollessa pienempiä (nyt 10v ja 8v) iso ongelma, että osa sukulaisista ei osannut pysyä kohtuudessa lahjoissa. Vieläkin tässä on erimielisyyksiä, mutta nyt on helpompaa kun osaavat ehkä enemmän odottaa ettemme toivo mitään kallista tai överiä.
Esim. mummolle oli hirveän vaikea ymmärtää, ettei se nyt ole vaan ok antaa alle kouluikäiselle useampi satanen syntymäpäivälahjaksi. Ei edes vaikka sanotaan, että vanhemmat voivat sen käyttää lapsen hyväksi. Minun mielestä on todella vaivaannuttavaa vastaanottaa liian kalliita lahjoja, ja koen vähän jopa epäkohteliaaksi antaa toisen lapselle esim. yli 200e:n lahjoja, ellei kyse ole rippi- tai valmistumisjuhlista. Jonkun 100e:n lahjan vielä jokseenkin ymmärrän, jos antajalla on myös oikeasti varaa antaa se.
Että joskus näinkin päin. Ja minuakin varmasti joku pitää kiittämättömänä, kun en tuollaisia lahjoja vastaanota. Sepä se niissä kai onkin, kun tuppaavat aina pitämään sisällään jonkinlaisen kiitollisuudenvelan. Mielestäni sinun päätöksesi on hyvä ja kohtuullinen, ja vanhemmat ovat moukkia jos eivät ymmärrä.
Vähän ot, mutta munkaan mielestä tuollaisia summia (yli 200e) ei anneta toisten lapsille lahjoiksi perus syntymäpäivillä/jouluna. Eri asia sitten rippijuhlat, 18v lahjat yms.
Eikö tuollaisten antajilla käy mielessä, että tuollaiset summat ovat lapsille aivan liian isoja, että vanhemmat saattavat oikeasti haluta opettaa sitä rahankäyttöä, ja toisekseen noin suurista summista tulee olo, että onko oma perhe joku hyväntekeväisyyskohde toiselle.
Itselleni on aina tärkeää ostaa lahja, joka ei ole toisaalta liian halpa mutta ei liian kalliskaan. Liian kalliit lahjat luovat sosiaalisesti outoja tilanteita, ja mielestäni on myös hyvää käytöstä miettiä ettei lahja tunnu vastaanottajista epämiellyttävältä, velvoittavalta tai muuten vain vihjaavalta.
Harvoin noita summia suoraan lasten käteen annetaan, vaan kuten lainaamassasikin viestissä sanottiin, niin voi vanhemmat käyttää sen rahan lapsen hyväksi. Silloin kun isovanhemmat näitä rahoja antaa niin monella on taustalla sekin ajatus, että ne rahat lopulta jonain päivänä kuitenkin jälkipolville päätyvät, ja näistä vuosien aikana kertyneistä lahjoista ei mene perintöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Härskiä on kun, eräs maalainen kaveri haluaa jostain syystä hengata juhlapäivänsä Helsingissä. Hänellä on täällä joku mies, jonka luona ei kuitenkaan halua yöpyä. Olisi erittäin tervetullut mun luokse, jos ois innokas viettämään aikaa kanssani. Meininkihän ois toki se, että miehen kanssa päivä ja joskus myöhään mun luokse yöksi.
Parin kerran jälkeen kerroin että satun olemaan "matkoilla" iltasella, mutta päivällä näkisin kyllä mielellään vaikka lounaan merkeissä. Kehtasi kysyä, että saisko mun vara-avaimia lainaan. En antanu, kohteliaasti väitin etten omista moisia. Eipä kuulunu lounaalle.
Siskoni omistaa suloisen lapsekkaan luonteen, joka herättää ihmisissä sympatiaa ja hoivaviettiä. On aika käsi käytännön asioiden kanssa ja elelee omassa kuplassaan. Ihan söpöä, mutta harmi kyllä tällä on hyvin ikävä puolensa. Maksattaa yleensä kaiken mahdollisen muilla, kerran jopa matkustanut ulkomaille ilman rahaa koska tottunut siihen, ettei sitä tarvi. Mikä tahansa ongelma elämässä eteen tulee, pillahtaa itkuun, räpsyttelee silmiään ja odottelee kuka ehtii ensimmäisenä apuun. Kun hän on kylässä, stressitasoni nousee nollasta sataan sekunnin murto-osissa, sillä on huolehdittava kuin lapsesta. Meillä on vuosi ikäeroa.
Kerran hän oli lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille, ja oli tätä ennen käymässä mun luonani. Tavaraa oli valtava määrä mukana. Ihmettelin hänen tavaramääräänsä, että miten aikoo kulkea niin monen laukun kanssa ulkomailla. No, ei aikonutkaan, tarvitsi tavaroille säilytyspaikkaa ja oli ajatellut jättää ne siihen keskelle pienen yksiöni lattiaa. :D Ilmoitin ystävällisesti, ettei käy, enkä aio ottaa tästä itselleni minkäänlaista stressiä, saa itse keksiä tavaroilleen säilytyspaikan. (Yleensä olisin hoitanut tälläiset asiat puolestaan, mutta nyt opettelen näkemään hänet aikuisena ihmisenä.) Itkua vääntäen hän sitten oli hoitanut ne johonkin sillä välin kun kävin asioilla - löysin myöhemmin piilotettuna kaappeihini, joista oli muut tavarat sullottu ties mihin. :D
No, välillä otan asian puheeksi, diplomaattisesti ja lempeästi. Että on raskasta kaikille muille, jos hän ei ota itse vastuuta omasta elämästään ja voisi edes pikkuhiljaa, pienin askelin vähän yritää ja opetella. Hän ei ymmärrä yhtään mistä puhun, on vain ylpeä siitä ettei ole taipunut yhteiskunnan ikeen alle, toisin kuin muut ihmislampaat. Hän on oppinut elämään ilman huolia, vapaana ja onnellisena, on huolissaan siitä että suoritan liikaa elämääni. (Tiedoksi: en todellakaan ole suorittajatyyppiä.)
Voi jessus, mitä tuollaisen kanssa voi edes tehdä. :D Itse lopetin passaamisen, mutta näitä passaajia tunkee joka ovesta ja ikkunasta. (Miehiä varsinkin, kun kyseessä hyvin kaunis nainen.) Välillä kyllä joutuu riitoihin jonkun kaverin kanssa, koska eivät enää jaksa tätä kuviota. Käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus minulla. Aina on työpaikalla ties mikä keräys käynnissä, mutta läheskään kaikille niitä lahjoja ei kerätä. Olen tullut tulokseen, että minun täytyy olla "työkavereiden" mielestä hyvin ikävä ihminen, kun ei ole tasakymmeniä muistettu, ei lasten syntymiä eikä edes valmistumista työn ohessa suoritettuani korkeakoulututkinnon. Samoihin aikoihin kuitenkin yhdelle suviuunolle oli lahjakeräys käynnissä hänen valmistuttuaan vastaavaan tutkintoon. Kyllä loukkasi ja en osallistunut kyseiseen keräykseen, vaikka tuota ihmistä vastaan minulla ei mitään olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Härskiä on kun, eräs maalainen kaveri haluaa jostain syystä hengata juhlapäivänsä Helsingissä. Hänellä on täällä joku mies, jonka luona ei kuitenkaan halua yöpyä. Olisi erittäin tervetullut mun luokse, jos ois innokas viettämään aikaa kanssani. Meininkihän ois toki se, että miehen kanssa päivä ja joskus myöhään mun luokse yöksi.
Parin kerran jälkeen kerroin että satun olemaan "matkoilla" iltasella, mutta päivällä näkisin kyllä mielellään vaikka lounaan merkeissä. Kehtasi kysyä, että saisko mun vara-avaimia lainaan. En antanu, kohteliaasti väitin etten omista moisia. Eipä kuulunu lounaalle.
Epäluuloisen arvaus: ukkomies rakastajana ja ei voi olla yötä. Nuukana kumpikaan ei halua maksaa myöskään hotellia. Törkeää ängetä sinulle yöksi aina, ja vielä keskiyöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Härskiä on kun, eräs maalainen kaveri haluaa jostain syystä hengata juhlapäivänsä Helsingissä. Hänellä on täällä joku mies, jonka luona ei kuitenkaan halua yöpyä. Olisi erittäin tervetullut mun luokse, jos ois innokas viettämään aikaa kanssani. Meininkihän ois toki se, että miehen kanssa päivä ja joskus myöhään mun luokse yöksi.
Parin kerran jälkeen kerroin että satun olemaan "matkoilla" iltasella, mutta päivällä näkisin kyllä mielellään vaikka lounaan merkeissä. Kehtasi kysyä, että saisko mun vara-avaimia lainaan. En antanu, kohteliaasti väitin etten omista moisia. Eipä kuulunu lounaalle.
Epäluuloisen arvaus: ukkomies rakastajana ja ei voi olla yötä. Nuukana kumpikaan ei halua maksaa myöskään hotellia. Törkeää ängetä sinulle yöksi aina, ja vielä keskiyöllä.
En ole uskaltanut kysyä. En halua sotkeutua asiaan.
Tämä oli sellainen tapaus, ettei edes viitsitty pyytää, vaan vain tehtiin. Kasvoin maalla, ja erään kerran minä ja vanhempani lähdimme viikoksi ulkomaille kesällä. Kun tulimme takaisin, odotti pihalla aivan uusia virityksiä. Naapurina oli iso lapsiperhe, ja kävi ilmi, että heiltä oli viikon aikana loppunut vesi. Olivat sitten mitään kysymättä päättäneet ottaa itselleen vettä meidän kaivosta. :D Eivät olleet edes viitsineet yrittää tavoittaa kysyäkseen, oli kumminkin kännykkäaikaa jo, olisivat he vanhempani ulkomailtakin kiinni saaneet... Tämä naapuri oli muutenkin sellainen, että vähän sitä ja tätä tarvitsi lainata aika ajoin muutenkin. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että perheen vanhemmat olivat kyllä yleensä ihan fiksuja, ja korvasivat jos jotain tarvitsivat, mutta tuossa tapauksessa ei ihan leikannut.... Lapset olivat sitten vähän eri maata, hiippailivat kesäaikaan luvatta syömässä meidän mansikoita, karviaisia ja mitä näitä nyt on. Olivat joskus jonkun vasta kypsyneen puskan tyhjänneet yön aikana niin, ettei meille jäänyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on todella paha sairaus, mutta miten se iskeekin aina kun pitäisi niittää nurmikko, kastella istutukset, pestä ikkunat, siivota...? Ystävälläni on tapana vedota masennukseensa aina, kun talossa on jotain tehtävää. Hän on valjastanut puoli sukua ja pari hyväntahtoista ystäväänsä auttajaksi, kun masennus iskee. Ja sen iskiessä on aina joku projekti juuri siinä vaiheessa, että se on pakko tehdä, ja koska itse ei voi tehdä, auttajaringistä soitellaan joku paikalle. Kun se on tehty, masennuskin taas hellittää. Ja kyllä puhuisin melkein masennuksesta lainausmerkeissä, ainakin juuri noina aikoina, niin monta vuotta tuota on jo tapahtunut. Itse en kuulu enää auttajarinkiin.
Oikeasti masentunutta ei kiinnosta nurmikko tai ikkunat.
Itsekin masennuksesta aiemmin kärsineenä voin kuitenkin taata, että se masennus ei iske vain silloin, kun on jotain ikävää tekemistä. Toki se voi olla kausittaista, mutta siinä paskassa olossa kyllä menee sitten ne hyvätkin jutut. Ei pelkästään nurmikko ja ikkunat, joista nyt ei kukaan tervejärkinenkään noin hirveesti välitä.
Entinen naapuri toivoi keskenkasvuisen puun kaatamista yhteiseltä pihalta sillä perusteella ettei jaksa haravoida sen lehtiä kun se kasvaa isoksi. Puusta oli näkösuojaa molempien asuntojen ikkunoihin ja se varjosti paahtavalta auringonpaisteelta muuten puuttomassa pihassa molempien ikkunoita. Tietenkään emme tähän suostuneet. Sittemmin molemmat ollaan muutettu pois, ensin naapuri, myöhemmin me. Nykyään puuta ei ole joten joku kyllästyi haravointiin mutta kärsvät sitten auringonpaahteesta ja näkösuojan puutteesta asunnoissaan.
Toi on ihan älytöntä. En ikinä viitsisi edes ehdottaa lahjatoivetta kummeille, sukulaisille, saati sitten että ehdottaisin kallista lahjaa. Jos kysytään toivetta, niin sanon aina sellaisen lahjan, jonka voi ostaa vaikka kympillä, mutta voi käyttää halutessaan sen 30e tai enemmänkin.
Meillä oli lasten ollessa pienempiä (nyt 10v ja 8v) iso ongelma, että osa sukulaisista ei osannut pysyä kohtuudessa lahjoissa. Vieläkin tässä on erimielisyyksiä, mutta nyt on helpompaa kun osaavat ehkä enemmän odottaa ettemme toivo mitään kallista tai överiä.
Esim. mummolle oli hirveän vaikea ymmärtää, ettei se nyt ole vaan ok antaa alle kouluikäiselle useampi satanen syntymäpäivälahjaksi. Ei edes vaikka sanotaan, että vanhemmat voivat sen käyttää lapsen hyväksi. Minun mielestä on todella vaivaannuttavaa vastaanottaa liian kalliita lahjoja, ja koen vähän jopa epäkohteliaaksi antaa toisen lapselle esim. yli 200e:n lahjoja, ellei kyse ole rippi- tai valmistumisjuhlista. Jonkun 100e:n lahjan vielä jokseenkin ymmärrän, jos antajalla on myös oikeasti varaa antaa se.
Että joskus näinkin päin. Ja minuakin varmasti joku pitää kiittämättömänä, kun en tuollaisia lahjoja vastaanota. Sepä se niissä kai onkin, kun tuppaavat aina pitämään sisällään jonkinlaisen kiitollisuudenvelan. Mielestäni sinun päätöksesi on hyvä ja kohtuullinen, ja vanhemmat ovat moukkia jos eivät ymmärrä.