Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa rannalle leikki-ikäisen kanssa ja pyysin kaveria mukaan. Sanoin sivulauseessa, että voidaan poiketa paluumatkalla meidän mökille, otan makkaraa mukaan. Kerroin, että minulla on mökillä jotain pieniä maalausjuttuja, jotka haluan tehdä valmiiksi siellä. Ajatuksena olisi, että olisimme maalailleet ja grillailleet yhdessä, sillä kaveri tykkää mökkihommista.

Söimme lapsen kanssa lounaan puolilta päivin ja kaveri tuli meille ja menimme minun autollani. Olimme iltapäivän rannalla ja minulla oli lapselle mukana välipalaa, joita tarjosin myös kaverille. Rannalla oli pieni kahvila, johon menimme istumaan ennen lähtöä mökille. Kaveri osti kahvia.

Tulimme viimein mökille ja aloin maalailemaan. Yhtäkkiä kaveri alkoi tiuskimaan, että missä ne makkarat on, että hänellä on nälkä. Tarjosin pientä snacksia ja limsaa, mutta kaveri alkoi mököttää ja kertoi, että oli syönyt vain yhden leivän aamulla. Hän oli siis skipannut lounaan eikä edes ostanut kahvilasta kuin kahvin kun oli odottanut lupaamiani makkaroita. Yritin siinä sitten maalailla, laittaa grilliä ja viihdyttää lasta, kaveri mökötti ja selasi kännykkäänsä. Kaveri kieltäytyi kaikesta auttamisesta ja veti lopulta lähes kaikki makkarat. Hän jatkoi vihoittelua myös kotimatkalla. 

Olin aika raivoissani, mutta minua viihdytti suunnattomasti ajatus, ettemme tulisi näkemään enää koskaan. Päätös on pitänyt.

Olenko tosiaan ainoa jonka mielestä tämä koko juttu on ihan outo?! Siis joo kaveri kyllä käyttäytyi lapsellisesti lopussa, aikuisen ihmisen pitäisi hallita nälkäkiukutkin... Mutta miten tuo suunnitelma alunperinkään, vietitte iltapäivän rannalla sun leikki-ikäisen kanssa, ja sitten vielä iltaa myöten pitäis lähteä jotain mökkiä maalaamaan? En ikimaailmassa kehtaisi edes pyytää tuollaista keltään!! Ja todellakin vähintä mitä tuossa voisi tehdä olisi laittaa jotain ruokaa pöytää rannalla vietetyn iltapäivän jälkeen jos raahaa kaverin illalla mökilleen tekemään ilmaistöitä. Ja mielellään vähän muutakin kuin makkaraa. Tulee lähinnä mieleen että kaveri ajatellut teidän viettävän kivan päivän yhdessä ja sitten mökille grillailemaan, ja päivä mennytkin sun kakaran paimentamiseen rannalla ja sitten on menty vatsa kurnien sun mökille hommiin. Huhuh.

Hauskaa miten eri tavoin ihmiset lukevat näitä. Kirjoittajan kaverihan oli tullut rannalle tämän kyydillä ilman eväitä ja syönyt kirjoittajan lapsen eväitä nälkäänsä. Mökille oli poikettu koska kirjoittaja halusi itse tehdä jotain maalaushommaa ja oletus minusta oli, että grillailu hoidetaan yhdessä. Kaveri oli odottanut, että häntä käytetään rannalla ja sitten hänelle grillataan. Meni mukaan tavallaan toiseksi lapseksi. Itsellä on lapsia, joten eläydyn tähän tästä kulmasta. Usein lapsettomat olettavat, että voit olla heille läsnä täysillä kuten ennen lapsiakin. Rivien välistä sitten kertoillaan kavereista, jotka puhuvat vain lapsistaan, äh.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli ulkomailla reissussa ja samalla matkalla oli myös tyttäreni. Siskoni osti tuliaisiksi yhteiselle ystävällemme vaatteen. Hän pakkasi sen tyttäreni laukkuun ja ilmoitti tyttären kautta, että minun tehtäväni on viedä se vaate ystävällemme. Hän ei siis kysynyt, sopiiko tämä homma minulle, eikä hän todellakaan lähettänyt mitään tuliaisiksi minulle. En näe ystäväämme kovin usein, vaikka asummekin naapurikunnissa (siskoni asuu kauempana), ja ilmoitinkin tämän siskolleni, kun hän vittuuntuneena alkoi kysellä miksei sitä ole jo toimitettu. Tässä vaiheessa sanoin, että saa jatkossa kuljettaa itse tuliaisensa oikeisiin osoitteisiin, enkä sitä nytkään aio mihinkään toimittaa. Ystävä saa sen toki ottaa, jos joku kertaa tulee käymään.

Tässä jutussa jäin miettimään

-maksoiko tytön matkan sisko vai äiti?

-asuuko tyttö+äiti lähellä tuliaisen saajaa ja sisko kaukana?

Vaikuttaisi minusta huomattavasti miten asiaa sitten katsoo.

Miehen kanssa ostettiin pari vuotta sitten puoliksi noin 3000€ maksanut auto. Auto tuli minun nimiin ja maksoin siitä kaikki vakuutukset (kevyempi kasko), verot, huollot ja korjaukset - myös silloin kun auto oli käytännössä vain miehen käytössä kun olin itse töissä toisella paikkakunnalla. No, ero tuli viime syksynä ja mies muutti ulkomaille. Toi auton mulle ja sanoi että hänelle on se ja sama mitä sille tapahtuu, 'myy vaikka pois'. Kunnes nyt noin kuukausi sitten nyt ex-mies laittoi viestiä että on muuttamassa uuden naisensa perässä samalle paikkakunnalla ja tarvitsisi auton työkäyttöön arkisin. Oli kuulemma uudelle työnantajallekin kertonut että auto löytyy. Kun sanoin että ei onnistu, hän ehdotti että ostaisin auton häneltä. Vastasin sitten että voin laskea hänelle kaikki rahat jotka olen autoon laittanut ja ottaen huomioon arvonaleneman ei siitä montaa euroa jäisi jotka olisin hänelle 'velkaa'. Loppui se keskustelu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli ulkomailla reissussa ja samalla matkalla oli myös tyttäreni. Siskoni osti tuliaisiksi yhteiselle ystävällemme vaatteen. Hän pakkasi sen tyttäreni laukkuun ja ilmoitti tyttären kautta, että minun tehtäväni on viedä se vaate ystävällemme. Hän ei siis kysynyt, sopiiko tämä homma minulle, eikä hän todellakaan lähettänyt mitään tuliaisiksi minulle. En näe ystäväämme kovin usein, vaikka asummekin naapurikunnissa (siskoni asuu kauempana), ja ilmoitinkin tämän siskolleni, kun hän vittuuntuneena alkoi kysellä miksei sitä ole jo toimitettu. Tässä vaiheessa sanoin, että saa jatkossa kuljettaa itse tuliaisensa oikeisiin osoitteisiin, enkä sitä nytkään aio mihinkään toimittaa. Ystävä saa sen toki ottaa, jos joku kertaa tulee käymään.

Tässä jutussa jäin miettimään

-maksoiko tytön matkan sisko vai äiti?

-asuuko tyttö+äiti lähellä tuliaisen saajaa ja sisko kaukana?

Vaikuttaisi minusta huomattavasti miten asiaa sitten katsoo.

Katkera siitä kun sisko ei tuonut tuliaisia, vaikka tyttö oli mukana? Minkä ikäinen tytär ja kuka huolehti tytön kuluista matkan aikana?

Vierailija kirjoitti:

Myös se, että omaksi olet ostanut jotain ja sitten se esine ei välttämättä olekaan käytettävissä kun tarvitset. Sitten saat kysellä naapurista sitä omaa työkaluasi, ja rumimmissa tapauksissa kuulet että "eeeeen minä sitä muista lainanneeni, ei se minulla ole", tai että "lainasin sen Kake-serkulle kun ajattelin ettei haittaa", ja saat takaisin kuukauden kuluttua. JOS edes saat. Ellei Kake-serkku lainaa Tommille ja Tommi lainaa Japelle ja sitten se onkin jossain.

Ja työkalun sijalle voi sijoittaa esimerkiksi levyt, kirjat, vaatteet tai leffat.

Aargh, tuo on niin ärsyttävää. Pieni juttu verrattuna muihin tässä ketjussa, mutta kuitenkin:

Pari kertaa vuosien varrella on käynyt niin, että olen ostanut poikaystävälleni esim. dvd-bokseja, missä on jonkun tv-sarjan kaikki jaksot eli vähän kalliimpia settejä, ja hän on sitten kiltisti lainannut niitä kavereilleen. Ei siinä mitään, mutta nämä kivat kaverit ovat sitten lainanneet niitä omin päin eteenpäin ihmisille, joita mies ei tunne - ylläri, niitä dvd:itä ei ole sen jälkeen sitten näkynyt toistuvista palautuspyynnöistä huolimatta, ja lopulta tilanteista on kulunut niin kauan että ei enää jaksa vääntää. Kankkulan kaivoon meni siis ne rahat. Ei vissiin oikeasti kannata hyvää hyvyyttään mitään lainata, jos ei ole tarvittaessa valmis tappelemaan tavaroiden takaisin saannista.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni oli ulkomailla reissussa ja samalla matkalla oli myös tyttäreni. Siskoni osti tuliaisiksi yhteiselle ystävällemme vaatteen. Hän pakkasi sen tyttäreni laukkuun ja ilmoitti tyttären kautta, että minun tehtäväni on viedä se vaate ystävällemme. Hän ei siis kysynyt, sopiiko tämä homma minulle, eikä hän todellakaan lähettänyt mitään tuliaisiksi minulle. En näe ystäväämme kovin usein, vaikka asummekin naapurikunnissa (siskoni asuu kauempana), ja ilmoitinkin tämän siskolleni, kun hän vittuuntuneena alkoi kysellä miksei sitä ole jo toimitettu. Tässä vaiheessa sanoin, että saa jatkossa kuljettaa itse tuliaisensa oikeisiin osoitteisiin, enkä sitä nytkään aio mihinkään toimittaa. Ystävä saa sen toki ottaa, jos joku kertaa tulee käymään.

Nykymaailmassa saa ihan syystä pelätä, että mitä huumeita väliin on viikattu, jos toisen laukkuun lykätään.

Yksi tarkistutti ruotsin käännöstehtäväänsä yliopiston kahvilassa. Vaihtoi koko ajan pöytää ja pyysi hyvin kohteliaasti apua yhden virkkeen kanssa. Minäkin yhden korjasin - eihän se ole suuri pyyntö, mutta seurattuani hlöä tajusin, että hän käännättää ja tarkistuttaa koko monisivuisen esseen muilla.

3

Vierailija kirjoitti:

Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja. 

Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :( 

Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin. 

Voi helvetti mulla varmaan kiehahtas ja sanosin suorat sanat! Ihan että kuule saisit ostettua varmasti niitä hienompia ja kalliimpia juttuja pojalles jos et olis niin itsekäs, mutta eipä edes se arvokas tavara paranna sitä seikkaa että oot täys kiittämätön ihmispaska. Sääliks käy lasta, toivottavasti hänestä kuitenkin kasvaa kiitollinen saamastaan mitä nyt ainakin vielä näyttää olevan...

DVD-boksien lainailuista tuli mieleeni tilanne vuosien takaa: olin lainannut yhden boksin silloisen suopean sukulaispojalle. Pojan tädin mies oli ottanut boksin vastusteluista huolimatta. Takaisin en boksia koskaan saanut. Vieläkin vituttaa.

*suopean = siipan

Meillä jäi n. vuoden vanha pyykkikone ylimääräiseksi, kun muutettiin ja jouduttiin hommaamaan uusiin tiloihin paremmin sopiva vehje.

Luvattiin n. 150km päässä asuvalle sukulaiselle se ilmaiseksi, jos vaan hakee sen itse PIKAISESTI pois. Noooo, aikaa kului ja moneen kertaan sanottiin, että vois hakea sen, kun vie turhaa tilaa vain... n. 4kk myöhemmin laitettiin se myyntiin pikkurahalla ja alle vuorokaudessa se katosi nurkista.

Oltiin sukulaiselle viikkoa ennen tätä laitettu vielä viesti, että jos ei nyt hae, niin laitetaan etäpäin. Ei vastannut mitään. Paitsi sitten, kun kuuli, että on myyty se. Hällehän kuuluu puolet myynnistä, koska oli HÄNEN kone! Mitä ihmettä?! Plus suuttui, kun oltiin myyty liian halvalla (haluttiin vaan eroon siitä :D). Ei sillä, että olis saanut sitä puolikasta isommastakaan summasta....

Olin hyvän kaverin tohtorijuhlissa ja siellä hämmentävän moni kertoi kiitospuheessaan tehneensä jotain kaverin väikkärin eteen. Oli käännetty tekstejä, oikoluettu, tehty taittoa yms. Tajusin vasta ennen omaa puheenvuoroani, että hän oli yrittänyt saada minuakin tekemään yhtä osuutta, mutta en ehtinyt autella häntä niin paljon kuin hän olisi toivonut.  Juhlien jälkeen joku kertoi, että moni opiskelikaveri oli kokenut, että tämä tohtori on teetättänyt kouluhommiaan muilla luistamalla esim ryhmätöissä. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tarkistutti ruotsin käännöstehtäväänsä yliopiston kahvilassa. Vaihtoi koko ajan pöytää ja pyysi hyvin kohteliaasti apua yhden virkkeen kanssa. Minäkin yhden korjasin - eihän se ole suuri pyyntö, mutta seurattuani hlöä tajusin, että hän käännättää ja tarkistuttaa koko monisivuisen esseen muilla.

Pitää melkein ihailla noin ovelaa tapaa välttää pahempi härskiys vaivaamalla ilmeisesti jokaista vain yhden virkkeen verran, varmaan pitkän kehityksen tulos tuo taktiikka.

Eräs kouluaikainen tuttuni meni viime vuonna naimisiin. Meillä on yhteisiä kavereita, joista osa toimi hänen kaasoinaan. Ainakin eräs heistä kertoi minulle, että se oli hänen elämänsä järkyin kokemus. Yleensähän kaasot suunnittelevat polttarit morsiamen ehdoilla – ainakin minun käsittääkseni sen pitäisi mennä niin. Mutta tämä morsianpa määräsi aivan kaiken niihin liittyvän.

Ennen kuin kaasot olivat edes ehtineet aloittaa suunnittelua, morsian saneli heille ehdot: piti olla hieno kylpyläreissu, hierontaa, manikyyriä sun muuta, sekä tietysti illallinen yhdessä kaupungin kalleimmassa ravintolassa. Määräsi myös, mitä kukakin ostaa hänelle häälahjaksi (Villeroy & Bochin viinilaseja, joku tietty kallis kahvinkeitin ja vastaavaa). Vaikka jo tuo sinänsä oli järkkyä, niin pahempaa oli, että kaasot suostuivat tuohon kaikkeen; muuten morsian olisi ”vetänyt kilarit ja pistänyt välit poikki”. Ja kaikki kaasot olivat siis joko työttömiä tai opiskelijoita, joten nuo häät menivät reippaasti yli heidän varojensa.

Kuuluin joskus itsekin tuohon kaveripiiriin lähemmin, mutta olen onneksi jo aikoja sitten häipynyt siitä. He ovat juuri sitä porukkaa, joka somessa hehkuttaa ystävyyttään, mutta aina puhuvat toistensa selän takana paskaa. En voi tajuta sellaisia ”kaveruksia”.

joo, olen itekkin huomannut. mun yks kaveri oli ite paljastanut sen että oli sukulaiseltaan, joka on lääkäri kans, niin pyytänyt resepti lääkkeen pojalleen, eikä viennyt omalle tai tutkivalle lääkärille. ja se lääkäri oli kirj. sille sen. epäilen itsekkin että eikö se ole jo laitonta? itse lääkäriä en tiiä. mutta kaveri itekkin aika pultsari. se käyttää kaikkia rahallisesti hyödyiksi. ja ihmettelee perään miksi ei kukaan käy, kun pyydettäessä käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tarkistutti ruotsin käännöstehtäväänsä yliopiston kahvilassa. Vaihtoi koko ajan pöytää ja pyysi hyvin kohteliaasti apua yhden virkkeen kanssa. Minäkin yhden korjasin - eihän se ole suuri pyyntö, mutta seurattuani hlöä tajusin, että hän käännättää ja tarkistuttaa koko monisivuisen esseen muilla.

Pitää melkein ihailla noin ovelaa tapaa välttää pahempi härskiys vaivaamalla ilmeisesti jokaista vain yhden virkkeen verran, varmaan pitkän kehityksen tulos tuo taktiikka.

Minusta tämä oli jo niin loistava huippuhärskiys, että täytyy jo miltei ihailla tyyppiä.

Tunsin kaverin tämän jälkeen pidempäänkin, ja sanonta pitää paikkansa: Seepra ei pääse raidoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs kouluaikainen tuttuni meni viime vuonna naimisiin. Meillä on yhteisiä kavereita, joista osa toimi hänen kaasoinaan. Ainakin eräs heistä kertoi minulle, että se oli hänen elämänsä järkyin kokemus. Yleensähän kaasot suunnittelevat polttarit morsiamen ehdoilla – ainakin minun käsittääkseni sen pitäisi mennä niin. Mutta tämä morsianpa määräsi aivan kaiken niihin liittyvän.

Ennen kuin kaasot olivat edes ehtineet aloittaa suunnittelua, morsian saneli heille ehdot: piti olla hieno kylpyläreissu, hierontaa, manikyyriä sun muuta, sekä tietysti illallinen yhdessä kaupungin kalleimmassa ravintolassa. Määräsi myös, mitä kukakin ostaa hänelle häälahjaksi (Villeroy & Bochin viinilaseja, joku tietty kallis kahvinkeitin ja vastaavaa). Vaikka jo tuo sinänsä oli järkkyä, niin pahempaa oli, että kaasot suostuivat tuohon kaikkeen; muuten morsian olisi ”vetänyt kilarit ja pistänyt välit poikki”. Ja kaikki kaasot olivat siis joko työttömiä tai opiskelijoita, joten nuo häät menivät reippaasti yli heidän varojensa.

Kuuluin joskus itsekin tuohon kaveripiiriin lähemmin, mutta olen onneksi jo aikoja sitten häipynyt siitä. He ovat juuri sitä porukkaa, joka somessa hehkuttaa ystävyyttään, mutta aina puhuvat toistensa selän takana paskaa. En voi tajuta sellaisia ”kaveruksia”.

bridezilla  http://www.urbandictionary.com/define.php?term=bridezilla

Godzilla + bride

Tälle ei taida olla kunnon suomen käännöstä?

kääk. kirjoitti:

joo, olen itekkin huomannut. mun yks kaveri oli ite paljastanut sen että oli sukulaiseltaan, joka on lääkäri kans, niin pyytänyt resepti lääkkeen pojalleen, eikä viennyt omalle tai tutkivalle lääkärille. ja se lääkäri oli kirj. sille sen. epäilen itsekkin että eikö se ole jo laitonta? itse lääkäriä en tiiä. mutta kaveri itekkin aika pultsari. se käyttää kaikkia rahallisesti hyödyiksi. ja ihmettelee perään miksi ei kukaan käy, kun pyydettäessä käymään.

Ei nyt ehkä härskiä kuin miesten mielestä; naisten mielestä hauskaa.

Puolituttu eläinlääkäri-nainen on kerran pistänyt aviomiehensä kankkuun sioille tarkoitettua antibioottia. Olivat matkalle lähdössä, mies sairastui, piti saada äkkiä lääkettä (kuulemma) ja kotona on (eläin)lääkäri.   Sian ja  "man" (ihminen - lue: mies) ruuansulatus ja elimistö vastaavat toisiaan lähelle (!), joten sama antibiootti toimii.

Vierailija kirjoitti:

3

Vierailija kirjoitti:

Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja. 

Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :( 

Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin. 

Voi helvetti mulla varmaan kiehahtas ja sanosin suorat sanat! Ihan että kuule saisit ostettua varmasti niitä hienompia ja kalliimpia juttuja pojalles jos et olis niin itsekäs, mutta eipä edes se arvokas tavara paranna sitä seikkaa että oot täys kiittämätön ihmispaska. Sääliks käy lasta, toivottavasti hänestä kuitenkin kasvaa kiitollinen saamastaan mitä nyt ainakin vielä näyttää olevan...

Lasten synttärit (ja joululahjat) on menneet ihan älyttömiksi nykyään. Tosiaan alle 50 euron lahjan kanssa on turha edes mennä - ja sekään ei tahdo kelvata. Lisäksi pitää olla "jotain pientä" sisaruksille, jotta  ne ei pahoita mieltä ja ala itkeä ja kiukutella, vaikka on xxxx synttärit. Kun eihän nyt pieni lapsi tajua, että vain xxxx saa lahjoja tänään....  FB kuvat nimien kanssa kuka toi mitäkin. Kiitos!

.

Olenkin tehnyt päätöksen, jonka kerron myös, että en vie kuin kummilapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3

Vierailija kirjoitti:

Kummipojan äiti ottaa hermoille. Vein kummipojalle viimeksi synttärilahjaksi Lego-setin, jota kummipoika itse oli aiemmin kaupassa katsellut, kun oltiin yhdessä ostosreissulla. Kummipojan oli innoissaan lahjasta, meni heti leikkimään ja tuli esittelemään ylpeänä Lego-rakennelmiaan. Selvästi oli siis mieluinen lahja. 

Mutta kun nämä lahjat eivät kelpaa pojan ÄIDILLE! Aina pitäisi olla isompaa ja kalliimpaa, eikä tämä äiti yhtään häpeile arvostella muiden tuomia lahjoja. Itse hän ostaa lapselleen todella kitsaasti leluja ja vaatteita, käyttää rahat mieluummin omaan ulkonäköönsä. Oletus on, että muut kyllä hankkivat ne lelut ja vaatteet pojalle. Tätä hankkimaani Lego-settiä kummipojan äiti arvosteli liian pieneksi... Olisi pitänyt olla sellainen iso, joka maksaa yli 100 e. Ei helvetti, ei minulla ole opiskelijabudjetilla rahaa moisiin. Myös kummipojan mummo oli saanut kuulla kunniansa, kun toi pojalle "vain" Muumi-mukin, eikä suinkaan kokonaista Muumi-ateriasettiä mukeineen, aseineen ja lautasineen. Tämä mummo on sairas ja kitkuttelee pienellä eläkkeellä, joten todella kohtuutonta arvostelua. :( 

Laittaisin välit poikki tähän naiseen, mutta siinä menisi samalla kummipoikakin. 

Voi helvetti mulla varmaan kiehahtas ja sanosin suorat sanat! Ihan että kuule saisit ostettua varmasti niitä hienompia ja kalliimpia juttuja pojalles jos et olis niin itsekäs, mutta eipä edes se arvokas tavara paranna sitä seikkaa että oot täys kiittämätön ihmispaska. Sääliks käy lasta, toivottavasti hänestä kuitenkin kasvaa kiitollinen saamastaan mitä nyt ainakin vielä näyttää olevan...

Lasten synttärit (ja joululahjat) on menneet ihan älyttömiksi nykyään. Tosiaan alle 50 euron lahjan kanssa on turha edes mennä - ja sekään ei tahdo kelvata. Lisäksi pitää olla "jotain pientä" sisaruksille, jotta  ne ei pahoita mieltä ja ala itkeä ja kiukutella, vaikka on xxxx synttärit. Kun eihän nyt pieni lapsi tajua, että vain xxxx saa lahjoja tänään....  FB kuvat nimien kanssa kuka toi mitäkin. Kiitos!

.

Olenkin tehnyt päätöksen, jonka kerron myös, että en vie kuin kummilapselle. 

Siis vanhemmat vaatii. Lisäys.