Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Veljeni ex ja lasten äiti on kyllä aikamoinen tapaus. Käytännössä tuloton 10. vuoden yliopisto-opiskelija alalla, jossa työllisyysnäkymät surkeat. Tietääkseni ei ole koskaan tehnyt mitään töitä, muutamaa harjoittelua lukuunottamatta. Rahat hänellä ovatkin aina lopussa ja tällöin hän pyytää apua omilta ylikilteilteltä vanhemmiltani. Hänen omat vanhempansa ovat sairaseläkeläisiä ja asuvat kaukana.

Vanhempani ovat maksaneet veljeni exän useamman muuton pakuineen ja muuttolaatikkoineen, hankkineet huonekaluja ja kuskanneet sukuloimaan ympäri Suomea. Jos jokin menee rikki tai vaatii korjausta, isäni on aina auttamassa. Häntä käytetään säännöllisesti myös kaupassa ruokaostoksilla. Käytännössä kaikki exän luona olevat lasten tarvikkeet ovat vanhempieni tai veljeni ostamia. Eron sattuessa pienituloisen veljeni oli mm. hankittava kaksostenrattaat exälleen, koska tällä oli ehdottomasti oltava "omat"; vanhat yhteiset eivät riittäneet. Koskaan ei ole kuulunut kiitosta.

On hienoa, että vanhemmillani on mahdollisuus auttaa ja turvata lastenkin eloa, mutta mielestäni ex käyttää tilannetta sekä vanhempieni kiltteyttä ja huolta lapsista törkeästi hyväkseen. Jotenkin hänellä on kuitenkin aina varaa ripsien pidennyksiin, huulten täyteaineisiin sekä kalliisiin vaatteisiin. Uusi puhelin hankitaan myös vähintään kerran vuodessa. Kampaajalla käydään kolmen viikon välein. Lapsille ei myöskään saa tuoda vaatteita kirpparilta, koska ovat käytettyjä ja tämä olisi hänen mielestään äärimmäisen noloa.

Kyseinen ihminen on myös äärimmäisen itsekäs ja usein tulen miettineeksi hänen kiintymystään omiin lapsiinsa. Itse hän "opiskelee" eli hengaa päivät ties missä, kun lapset ovat hoidossa. Veljeni taas tekee raskasta vuorotyötä. Lapset ovat kuitenkin vanhemmillaan 50/50. Käytännössä veljelläni ei siis ole koskaan vapaata tai omaa aikaa, koska työvapaatkin on itsekseen kahden pienen kanssa (jos eivät satu olemaan mummolassa). Ex sen sijaan kyllä ehtii harrastamaan ja käymään kaiken maailman keramiikkakursseilla ja Tallinnan matkoilla. Jotka ilmeisesti kustantaa vanhempani ja me muut Suomen veronmaksajat.

Laura90 kirjoitti:

Minulla oli aikoinaan kaveri joka halusi vaan juoda ja bilettää minun kanssa, monesti vihjasin että voitaisiin tehdä muutakin kuin juoda mutta eipä hänelle kelvannut. Sen verran viinan perään oli, minä ostanut hänelle aina viinat. Monta sataa euroa kulutin niihin, enkä koskaan saanut maksuja takaisin mutta omaa hyvyyttäni tein niin. Kumminkin oli paras kaveri, koskaan mulle ei hän ostanut mitään. Nykyään ei olla enää väleissä, hänelle riitti kun löysin miehen ja sain lapsen :D

Tää oli ihan TÄYSIN kun mun kirjottama! :D Ja tähän lisäten, "kaverille" ei riittänyt ne juomat, rahaa, meikkejä, hajuvesiä yms ja hänelle liian pieniä vaatteitani lainasi myös koskaan palauttamatta, aina tuli mun kämpille sopivasti ku olin ruokaa tehnyt.. Mulle tosin riitti, kun se kertoi käynneensä panee miestä ketä silloin tapailin.

Perskärpäset haistavat aina, missä on toisten rahaa ja etuuksia saatavilla. Siksi on hyvä tehdä heti alkuun selväksi, että jokainen kustantaa omat menonsa. Vasta pidemmän ystävyyssuhteen jälkeen voi jotakin välillä tarjota, kun toisen tuntee.

Joskus joku muutaman juoman tarjoaminen voi olla hyvä testeri, onko vastavuoroista ja maksetaanko takaisin.

Rahaa lainaksi velanmaksuun, kun tiesi, että olin saanut pienen perinnön. 

Ihan legendaarisia ovat nämä lottovoittajat, jotka tulevat omalla nimellä julkisuuteen. Kerjuukirjeet perään, kun toista on lykästänyt. Ei yksityisihminen ole mikään hyväntekeväisyyslaitos.

Joskus on joku miesystävä tarjonnut illan juomat ja syömät, kun tietää, että vastineeksi saa maksua luonnossa. Mutta sekin sovittu peli. Vaikka on tarjoutunut itse maksamaan.

Suku on pahin ja tottakai miehen suku :D

Mies muutti kotoaan omaan asuntoon ja oli saanut kaksi artekin tuolia mukaansa kotoaan. Siis perheen vanhat. Sitten minä tulin kuvioihin mukaan, muutettiin yhteen ja perustettiin perhe. Tässä välissä meni se 10 vuotta ja miehen veli teki remonttia omassa asunnossaan. Anoppi sitten ilmoitti miehelleni, että vie nämä heidän tuolinsa sinne veljelle, kun heillä on tarvetta. :,D asia esitettiin meille "ettehän te tee näillä tuoleilla mitään " noniin, mitä nyt välillä istutaan niissä. Tosin eivät olleet mitenkään ykköspaikalla olohuoneessa, joten ottivat ne sitten. Oltiin aika äimistyneitä, eikä osattu sanoa vastaankaan. Olkaa hyvä vaan, tuli sitten toimittua varastona kymmenen vuotta. Ja veljellä kyllä olisi ollut varaa ostaa omat artekit. Muutenkin miehen vanhemmilla on se mentaliteetti, että kaikki on yhteistä, joten sinänsä ei ollut yllätys... pitäisi varmaan käydä vähän katsastamassa mitä "ylimääräistä" löytyis meille päin veljen nurkista.

Naapurin mielestä meidän lapset ei olis saaneet leikkiä meidän omalla takapihalla aamupäivällä, koska hän teki yötyötä ja piti saada nukuttua. Ongelma ei edes ollut lasten metelöinti, vaan se, että hänen oma koira räksytti lapsille koko ajan 😂

Oli muutenkin "vähän" erikoinen persoona eikä ihan helpoimmasta päästä... Yritti mm. estää yhtä toista naapuria rakentamasta aitaa, koska se tuli just sille reitille, mistä hän kävele kaupalle. No, oliskohan pääsyy sen aidan rakentamiseen ollut se, että yks hullu oikoo jatkuvasti kauppaan heidän pihan poikki ja bonuksena syö mansikat penkistä mennessään 😂

Vierailija kirjoitti:

Tääkin nyt on ihan pikkujuttu verrattuna muihin, mut kerrotaan nyt silti.

Kaveri A muutti jokunen vuosi sitten yksikseen ja päätti että haluaa pitää tuparit. Lupasimme kolmannen kaverin (B) kanssa tulla paria tuntia aikaisemmin A:n uudelle asunnolle hieman auttamaan järjestelyissä, ennenkuin vieraat saapuvat. Ei sovittu mistään palkasta sun muista, kun ystäviä tässä kuitenkin keskenämme oltiin. (Ihan mielellään olimme B:n kanssa menossa muuten vain auttelemaan.)

No, saavuttiin paikalle ja siellähän A istui alusvaatteissaan läppärillä, ruuat tekemättä ja koko kämppä oli ihan hävityksen kauhistus. B:n kanssa sitten ruvettiin kiireellä vääntämään tarjottavia ja siivosin jopa yksinäni A:n olo-/makuuhuoneen sillä aikaa kun A istui sohvalla yhä läppäri sylissä.

Vähän pisti vituttamaan kyllä kun ei edes kiitosta A:lta kuulunut kun oltiin periaatteessa B:n kanssa kahdestaan laitettu kämppä kuntoon juhlia varten sillä aikaa kun asunnon omistaja piereskeli sohvalla. Huoh.

Ööh anteeksi mutta mä olisin kyllä lähteny vetään :D ei voi olla kovin hyvä kaveri jos olettaa vaan muiden tekevän kaiken.. olisin todennu että jaa et sä näemmä haluakkaan niitä tupareita pitää

Poikaystävälle tapahtunut. Yksi heidän kaveriporukastaan pyysi leffaan, koska hän oli saanut 4 lippua lahjaksi ja ne olivat enää päivän kaksi voimassa. Sanoi ettei halua lippujen menevän hukkaan, eikä yksinään niitä pysty käyttämään. Porukka meni leffaan ja tarjosivat tälle lippujen tarjoajalle limut/popparit. No leffan loputtua, alkoi tämä lippujen tarjoaja pyytämään 10€ per lippu :D No siinä loppu porukka suu auki katsoi tätä jätkää ja kysyivät anteeksi mitä? Koko illan oli antanut sellaisen kuvan, että tarjoaa leffan, koska liput olivat vanhentumassa. Asia olisi ollut selvä, jos olisi sanonut suoraan ettei tarjoa lippuja, vaan haluaa niistä maksun, mutta piti sitten odottaa leffan loppumiseen. Vielä halusi tehdä voittoa lipuilla, saanut ne lahjaksi ja arvo taisi olla 8,5€ per lippu. Itselläni ei olisi ollut pokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus on joku miesystävä tarjonnut illan juomat ja syömät, kun tietää, että vastineeksi saa maksua luonnossa. Mutta sekin sovittu peli. Vaikka on tarjoutunut itse maksamaan.

Kuulostaa aika kivikautiselta parisuhteelta, että seksi on jokin korvaus suoritetusta muusta hyödystä. Minulla ainakin on tapana harrastaa seksiä vain silloin, kun itse siitä haluan nauttia, eikä kuvioon kuulu mitkään kumppanin suorittamat maksulliset soidinrituaalit. Ihmissuhteissa sitten muuten voi tarjota läheisille rahan arvoisia asioita, mutta sen pitää perustua pyyteettymyyteen, eikä mihinkään vastikkeen odottamiseen näiltä henkilöiltä.

Työkaverin kanssa oltiin vähän kaukaisemmasta työkohteesta lähdössä kotiin, matkaa noin tunnin verran ja julkisetkaan ei sinne oikein kulje. Itse olin kotimatkani suunnitellut niin että mies tulisi hakemaan, mistä oli jo sovittukin. Kun työkaveri kuuli tästä, hän oikein innostui että olenko ihan hullu, mies ajaa edestakaisin turhaan vaikka pääsisin hänen kyydillään kotiin. Ensin vähän mutisin vastaan, kun työkaveri oli aiemmin jo puhunut että auto pitää pestä ennen kotiinlähtöä (työkohteessa kun sattui olemaan hyvät välineet ja tilaa auton pesuun) ja itse olisin mieluummin päässyt raskaan päivän jälkeen heti kotiin. Kaveri kuitenkin ylipuhui että eihän siinä kauaa mene, auto ole kovin likainenkaan, luontokin säästyy yms. yms. Suostuin sitten ja soitin miehelle ettei tarvitsekaan tulla hakemaan. No, minut värvättiin samantien avuksi auton pesuun, mikä ei ollut mikään yllätys. Sattui vaan olemaan perusteellisin auton pesu minkä olen elämässäni nähnyt! Siinä hangattiin auto läpikotaisin rievuilla ja pesuaineilla, kaikki matot otettiin ulos ja imuroitiin (tai siis minä imuroin...), katsastettiin joka kohta ja pestiin uudelleen jos ei ollut ihan täydellinen. Jos jotain tein väärin niin kommentoitiin, että hankaan liian hellästi tai liian kovaa... Lopuksi vielä KUIVATTIIN koko auto, vaikka oli lämmin kesäkeli... lopulta kun päästiin lähtemään, niin aikaa oli kulunut varmaan kaksi tuntia siitä kun mies olisi ollut minua työpaikalta hakemassa. Matkalla tämä työkaveri sitten vielä kysäisi, että eihän haittaa jos ajetaan pidempää reittiä, kun hän voisi samalla hakea unohtuneen kirjaston kirjan vanhempiensa kotoa, että saisi sen palautettua! Meinasi savu nousta korvista. Lopulta sitten kotona yli kaksi tuntia tavallista myöhemmin, läpimärkänä ja hikisenä. Ei tullut bensarahaa tarjottua.

Taxfree kirjoitti:

Opiskelen kauppatieteitä ja spesiaalialaani on verotus ja tiedän yhden jos toisenkin seikan, kuinka saada verovähennyksiä sijoitustoiminnasta. Nyt sit pitäisi ennen veroilmoitusten jättödeadlinea "auttaa" (ilmaiseksi) eräitä henkilöitä. En auta, en edes rahasta, koska lain mukaan joutuisin itse maksamaan siitä verot.

Olen vain ilmaissut, että jokainen opiskelee verosuunnittelun salat itse, jos haluaa sitä harrastaa. Virtuaalisia itkupotkuraivaireita odottelen.

Voisithan kerran 'auttaa'.

Naapurin hiekkalaatikkotuttu äiti kysyi otanko hänen 3 päivän ikäisen vauvan yökylään, kun hän halusi tuulettumaan 9 kk tauon jälkeen

Ystävä yritti saada avattua meille yhteisen matkakassan!? Siis jonne me molemmat säästettäisiin rahaa, en tajua vieläkään, että miksi, ei oltu tunnettu kuin vasta pari vuotta. Sama ystävä on aivan helvetin kova tekemään ohareita, yrittää juoksuttaa milloin missäkin, petti tulevaa miesystävää jo suhteen alussa ja lupailee milloin mitäkin kun sille päälle sattuu. Luonteelta rinssessamainen, ja saa varmasti monien sympatiat puolelleen, minunkin. Onneksi tajusin ottaa etäisyyttä häneen, muuten olisin vieläkin hänen hyvä hyväksiköytön kohde. Ja jännä homma, vaikka hänelle näistä lupailuista mainitsikin kohteliaasti, tuli kahta kovemmin lisää lupailua ja se yletön suunnittelu, mutta mitään ei oikeasti tapahtunut: näkemiset ei toteudu, oharit tehdään ennemmin ja kerjätään sympatiaa, kerrotaan asioista, mutta vain puoleksi, onneksi pääsin tästä hyrrästä eroon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi helvetti! :D Kuulostaa minun ystävältä, tämä siis vielä pesettää oman autonsakin muilla ja oma auto on hankittu panemalla jotain vanhaa äijää! Kun kerta halvalla sai :D

Eikä! :D Ei kuitenkaan sitten sama mimmi kyseessä. Mielessä kyllä käynyt, olisko siskoni jonkun palstalaisen tarinan sankaritar. :D Ehkä heistä voisi tulla ystävät.

: :D No aivan varmasti :D Ois varmasti yhtä bordellia se ystävyys! Itse taas toivonut salaa, jospa tämä oma hurlumheiystävä lukisi itse näitä, ja ottaisi siitä opiksi, jos ei kerta pysty suoraa puhetta kuuntelemaan, tai ei muista mitä sanottu. ;)

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen mainita, että kaikki (huom: kaikki) tälläiset hyväksikäyttäjät eivät suinkaan ole pahoja luonteeltaan. Esimerkiksi maksunsa muilla maksattava saattaa olla vastapainoisesti todella ihana lasten tai eläinten kanssa / kuunteleva ystävä / tms..

Kuitenki jokin puuttuu: taju siitä, miltä asiat näyttävät toisen näkökulmasta. Kenties on heikko sosiaalinen silmä, ei ymmärrä, miten ihmissuhteiden monimutkaisen dynamiikat ja sanattoman säännöt toimivat. Kenties on onnekkaasti tottunut aina saamaan mitä haluaa - ei huomaa että muilla maailma ei toimi näin, kenties pohjimmiltaan ei vain luota omaan kykyynsä selviytyä elämästä, näkee itsensä heikompana kuin muut.  

Varsinkin tälläiselle hyväntahtoiselle pölvästille olisi todella hienoa kyetä sanomaan suoraan se "Ei", ja mielellään vieläpä syyn kanssa. "Ei, tämä on kohtuuton pyyntö, koska..." Ihminen saattaa olla tästä jopa kiitollinen, on miettinyt että miksi ihmiset suuttuvat hänelle, eikä ole ymmärtänyt olevansa törkeä. Tämähän olisi ollut vanhempien tehtävä, mutta jostain syystä oppi on ollut väärä, tai ei ole mennyt perille, tai unohtunut matkan varrella.

Varsinkin sinä, joka uskallat sanoa suoraan, sano rohkeasti! Ehkä joku arempi vastaansanoja säästyy hyväksykäytöltä ansiostasi, ehkä tämä pölvästikin ottaa opikseen ja jopa kiittää sinua. Ehkä ei. Mutta olet silti tehnyt päivän hyvän työn. :)

Itsehän kohteliaana hyvänä ystävä asian tiimoilta lähestyin tätä unohtelevaa ystävää, taisin kahdesti kohteliaasti mainita mikä häiritsee, mutta mitä tapahtuikaan ystäväni muistivaivat vain pahenivat. Hyvä oli sun viesti, mutta ei toimi kaikkien kohdalla, lisäksi tämä oma ystävä osaa olla niin mukava, enkä kiellä etteikö sitä olisi oikeasti, mutta ei toiminut. Enkä muuten tiedä vieläkään tekikö tahallisesti, unohtiko oikeasti, jotain silti tietoista hänen käytöksessään oli, ei vain halua ottaa mitään vastuuta mistään.

Meillä on asunto-auto ja yleensä matkailemme lähes koko kesän ympäri Suomea ja Eurooppaa (olemme opettajia mieheni kanssa, joten pitkät kesälomat). Viime kesänä kuitenkin kesäkuulle sattui niin monta muuta menoa, että päätimme laittaa asunto-auton kesäkuuksi vuokralle ja itse matkustella vasta heinä-elokuussa.

Kun naapurimme kuulivat asiasta, innostuivat kovasti, olivat kuulemma juuri etsineet asunto-autoa vuokralle. Intoilivat kuinka kätevää on kun voivat ottaa meidän. Meillekkin asia sopi, ihan kivoja ja omaisuudesta huolehtivaa porukkaa. Sovittiin sitten mistä mihin autoa tarvitsevat, että voimme mahdollisesti vielä vuokrata toisillekkin.

No naapureiden matka lähestyi ja auton vuokraa ei ollut vielä maksettu ( tiesivät kuinka paljon pyydämme). Kyselin asiaa naapurin rouvalta ka sanoin, että haluaisimme vuokran ennen matkan alkua. Rouva oli aivan ihmeissään ja närkästynytkin, että minkä ihmeen vuokran?? Hehän lainaavat asunto-autoamme! Niin kätevää heille ja meille: heidän ei tarvitse vuokrata ja me saamme auton käyttöön ja säästymme vaivalta etsiä vuokraaja. Onneksi toivuin nopeaan hämmästyksestäni ja sain sanottua, että kyllä me heiltäkin vuokran haluamme, aitolle olisi ollut muitakin halukkaita vuokraajia samoille viikoille.

Pitkin hampain naapurit sitten maksoivat ( ja pitivät autosta hyvää huolta ja palaittivat puhtaana) mutta kyllä olivat sen jälkeen kylmiä meitä kohtaan ja kuulemma puhuneet meistä kuinka saitoja ollaan eikä mitää talkoohenkeä ole meissä.

Ehkä olisimme tosiaan voinneet auton ilmaiseksikin lainata, mutta tosiaan muitakin vuokraajia olisi ollut ja ja ne kuutama extra satanen tulivat tarpeeseen.

Olen vissiin helposti höynäytettävää ja hyväksikäytettävää laatua. Ainakin näin jälkikäteen katsottuna.

Minulla on/oli hyvä ystävä yli kymmenen vuotta ja näimme välimatkat huolimatta melko usein. Hän tuli aina meille viikonloppukylään, minä kussakin, tarjosin ruoat, juomat, pelasin pedit ym. Hän viihtyi sohvalla istuen ja telkkaria katsellen, alkaa juonen tarjoutumatta auttamaan yhtään missään. Tupakatkin poltti meidän piikistä. Viimeinen kerta riitti, hain hänet kotoa, taas syötin ja juotin hyvin, kävimme keikalla jonka liput maksoin, maksoin kyydit sinne ja takasin sekä vein vielä kotiin. Tarjosi illan aikana tasan yhden drinkin minulle, minä hälle ainakin neljä. Olin viemässä häntä kotiin omalla autollani ja hän tokaisi jotenkin "ethän sä nyt mitään bensarahaa varmaan tarvi kun mulla ei nyt oo kun kymppi käteisenä". Ja olen siis kerran, kerran (!) Näiden vuosien aikana saanut kutsun hänen luo kylään, hommasin kyydit, vein juomaa tuliaisiksi ja autoin askareissa..

Äitini on myös omaa laatuaan. Rakensimme ison omakotitalon mieheni kanssa maalle. Äitini asuu pienessä kerrostaloasunnossa kaupungissa ja kyläilee aika ajoin. Yleensä hän vain ilmoittaa, että tulee silloin ja silloin yöpymään x määräksi. Aluksi se olikin mukavaa, äiti auttoi lasten hoidossa jos kävin kaupassa ja saattoi tehdä ruokaa. Mutta yleensä kyläilyt meni niin, että äitini tuli meille ja kutsui puoli sukua sukuloimaan ja juoruamaan, sitten illalla kahdeksan aikaan ilmoitti että hän on väsynyt, olkaa hiljaa, hän menee nukkumaan. Ts. Ei tarvitse lasten kanssa viettää iltaa elokuvaa katsoen ja jutella viikon asioista.

Pyydän äitiäni lapsenvahdiksi noin kerran kolmessa kuukaudessa tai harvemmin. Aina hän lupaa tulla, mutta joka kerta viisi päivää ennen sovittua hoitopäivää hän alkaa valittamaan milloin mistäkin. Edeltävänä päivänä tulee jo legendaariseksi muodostunut lausepari: "onhan teillä b-suunnitelma jos en jaksa tulla? Katotaan nyt että jos jaksan tulla niin tulen, mutta jos en jaksa/en saa hyvin nukuttua/päätä särkee tms niin en tule". On mennyt muutamat miehen sukulaisen häät, meidän hääreissu, kouluilta jne ohi. Vastavuoroisuus ei tässäkään tapauksessa toimi.

Oltiin tosi hyvä ystäviä 4 tytön porukassa koko yläaste ja lukio. 20 v tämä yksi muutti maalle, meni naimisiin jne jne. Me muut jäätiin asumaan kotikaupunkiin ja lopulta muutimme kaikki 3 Helsinkiin.

Maalle muuttaja pyysi meitä uuden vuoden aattona muuttotalkoihin. Koska oli talvi, innostus maaseudulle, pakkaseen oli tasan 0, joku meistä soitti ja kysyi mitä hän odottaa.

Perillä pitää olla klo xx ja kun tavarat on kannettu, pitää lähteä pois. Kiitti meidän kaikkien puolesta mutta sieltä maalta ei edes päässyt pois siihen klo aikaan ja kyseisenä päivänä oli muutakin ohjelmatarjontaa.

Kun he sitten lopulta menivät naimisiin, saimme sanallisen kutsun tulkaa xx juhlapaikalle, pukukoodi valkoinen paita ja musta hame. Itse soitin ja kysyin pyytääkö hän meitä tarjoilijoiksi ? Kyllä.

Siis olimme parhaat ystävät 6 vuotta, vietimme kaikki vkonloput, koulupäivät , paljon iltoja yhdessä, 5 v myöhemmin meidät pyydetään häihin tarjoilijoiksi. Yksi oli joutunut onnettomuuteen ja hänellä on keppi. Todella potentiaalinen tarjoilija.

Joku yritti kysyä tarkemmin syitä miksi me kuulumme keittiöön, etenkin kun kävi ilmi ihan muitakin on koulututtuja tulossa, mutta juhliin.

Polttareihin saimme kutsun edellisenä iltana. Sinne maalle. Itse mm olin kyseisen päivän töissä. Ilmoitin polttareiden jälkeen pahoittelun, kerroin tieto tuli niin myöhään, etten voinut enää vaihtaa työvuoroa. Vastaus tuli heti olisin kyllä voinut, jos olisin halunnut. Pakko oli soittaa ja kertoa tekstiviesti tuli klo 20 ja työpäivä alkoi siitä 13 h päästä. Minä en voi soittaa ja ilmoittaa edellisenä iltana ja kertoa menenkin polttareihin enkä tyle töihin. Selvitys oli minun olisi pitänyt ottaa selvää polttareista. Kaaso on ihminen, jota en ollut ikinä nähnyt tai jutellut. En tiennyt hlö xx yy järjestää polttareita.

Joskus, vuosia häiden jälkeen joku törmäsi pariskuntaan kotipaikkakunnalla ja mies oli heti kysynyt onko nämä niitä ystäviä jotka eivät viitsineet tulla häihin. Vastaus oli ollut jäätävä. Meilläpäin ystävät pyydetään häihin ja tarjoilijat palkataan.