Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Meilläkin appiukko kuoli, auto jäi eikä anopilla ollut korttia. Miehen siskon mies otti auton itselleen huollettavaksi,
laittoi sen kuntoon ja myi eteenpäin. Ei
siis maksanut miehelleni mitään autosta.
No, anoppi oli vielä silloin tolkuissaan (myöhemmin dementoitui) ja komensi
tätä miestä maksamaan pojalleen auton
hinnasta hänelle kuuluvan osan.
Sukulaismies puolusteli, että meni niin ja
niin paljon korjauksiin, ettei jäänyt
maksettavaa enää tälle perilliselle. No,
anoppi topakkana ihmisenä pisti hänet
maksamaan.
Miksi pojan piti saada juuri autosta siivu eikä jotain muuta saman arvoista ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lilla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.
Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.
"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.
Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.
Taitaa tällä kirjoittajalla olla jäänyt napanuora äitiinsa katkaisematta.
Kyllä se katkesi kun äiti kuoli.
Arvasin kun luin kommenttisi että sinunkin äitisi on lähtenyt. Mulle tuli tuosta tarinasta aika samanlainen fiilis, vain siksi että antaisin mitä vain että saisin viettää oman äitini kanssa kuvatunlaisen päivän.
Mutta silti - ei äiti voi vaatia että työpäivänä tuollaiset keikat tehtäisiin. Ja nuo ovat pitkiä välimatkoja, lapsiperheissä on omat aikataulunsa yms..
Mutta ei ne vanhemmatkaan elä ikuisesti. :( Tuollaisia kivoja yhteisiä päiviä kannattaisi viettää jos siihen vain on mahdollisuus.
Kaikilla ei ole mukavia vanhempia, kaikkien ihmisten kanssa päivän viettäminen ei olisi hauska vaan jopa vaarallinen. Ärsyttää aina nämä "minulla ei ole äitiä/isää, kyllä minä niin viettäisin aikaa hänen kanssaan jos voisin"
Niin _sinun_ äitisi/isäsi, toisilla ei ole sattunut välttämättä arpajaisvoittoa vanhempiensa kanssa.
Ei tietenkään kaikki vanhemmat ole hyviä, ei kai niin väitettykään. Ei mulle ainakaan tullut alkuperäisestä viestistä sellaista mielikuvaa että kertojan äiti olisi jotenkin paha tai ei-pidetty ihminen, vaan hänen aikataulunsa oli se ongelma ja kyvyttömyys käsittää että kirjoittajalla on elämä jonka mukaan mennään. Voi ihminen silti olla yleisesti ottaen mukava ja sellainen jonka kanssa on kiva viettää aikaa, vaikka hänessä olisikin pari ärsyttävää piirrettä.
ohis
Sano nyt ihmeessä seuraavalla kerralla, kun joku tällaista kerjää, että sattuipa kiva yhteensattuma, kun olet itsekin reissussa just tuohon aikaan ;)
Ylimääräisistä roinista tuli mieleen seurakuntien diakoniatyö yms, niille voi aina tarjota ehjää kamaa, jos hävittämisellä ei ole kiire. Kun muutimme lapsena koko olohuoneen kalusto meni sitä kautta jollekin vankilasta vapautuvalle, jolla ei ollut mitään ja tarve/poislähtö olivat tarpeeksi lähellä toisiaan. Viimeiset lähtöä edeltävät viikot käytettiin muistaakseni muuttolaatikoina pöytinä.
Että lähdit sitten 100 km:n päähän rahtiajoon:)))) Sano sille seuraavalla kerralla, että tilaaa kuljetusliikkeeltä rahtipalvelut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin tyot uudessa tyopaikassa ja tutustuin sita kautta minun ikaiseen naiseen, jolla oli miehensa kanssa 12-tytto ja 9-vuotiaat kaksospojat. Pikkuhiljaa, kun ystavystyimme alkoi nainen valitella rahatilannettaan. Naisen mies oli toissa mutta pelkasi menettavansa tyopaikkansa ja rahat olivat kuulemma kovin tiukalla ja perhe pelkasi toimeentulonsa puolesta. Huoli perheesta ja rahasta toistui jatkuvasti hanen puheissaan. Uskoin hyvyyttani naisen kertomuksia ja koska en oman taloudellisen tilanteeni takia voinut auttaa muuten mutta annoin mm. naiselle ja hanen teinityttarelleen vanhoja vaatteitani ja kasilaukkuja. Joskus saatoin ostaa pullaa tms. muuta hyvaa ja vieda ne piristykseksi toimistolle. Reilun vuoden jalkeen minulle selvisi vahingossa, etta nainen omistaa miehensa kanssa kahdeksan vuokra-asuntoa kotikaupungissaan oman talonsa lisaksi! Onneksi en tukenut naista rahallisesti ja vanhojen vaatteiden arvo ei kovin suuri ollut mutta sain hyvan opetuksen tasta. Jatkossa lahjoitan turhat vaatteet yms. tavarat jarjestolle ja en ole enaa niin sinisilmainen ystavien pyyntojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Meilläkin appiukko kuoli, auto jäi eikä anopilla ollut korttia. Miehen siskon mies otti auton itselleen huollettavaksi,
laittoi sen kuntoon ja myi eteenpäin. Ei
siis maksanut miehelleni mitään autosta.
No, anoppi oli vielä silloin tolkuissaan (myöhemmin dementoitui) ja komensi
tätä miestä maksamaan pojalleen auton
hinnasta hänelle kuuluvan osan.
Sukulaismies puolusteli, että meni niin ja
niin paljon korjauksiin, ettei jäänyt
maksettavaa enää tälle perilliselle. No,
anoppi topakkana ihmisenä pisti hänet
maksamaan.Miksi pojan piti saada juuri autosta siivu eikä jotain muuta saman arvoista ?
Muu perintö jaettiin vasta anopin kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan ristipistotöitä. Veljen vaimo oli aina aikaisemmin nälvinyt harrastustani tähän tyyliin: "mitä siellä oikein nyherrät, eihän tuo edes näytä miltään!"
Tulivat käymään joku aika sitten ja sattumalta hän näki mitä tällä hetkellä teen. Olen tekemässä sellaista ristipistotyötä jossa on yli 300 000 ristipistoa ja melkein 90 väriä. (Tämä linkki esimerkiksi että tiedätte minkätyylistä työtä tarkoitan: http://heavenandearthdesigns.com/index.php?main_page=product_info&cPath…)
Tuollaisen työn tekemiseen menee muutama vuosi, ellei jopa enemmän! No, veljen vaimo alkoi heti kyselemään että onkos noita erilaisia aiheita olemassa. Vastasin auliisti että kyllä on, kukka-aiheista lohikäärmeisiin. Pyysi sitten minua tekemään hänelle jonkun lohikäärmeaiheisen, saman firman suunnitteleman työn. Varmaan uskotte kuinka paljon minua kiinnostaa tehdä lahjaksi sellaista työtä jonka aihe ei minua kiinnosta sitten yhtään ja tekeminen kestää ihan oikeasti vuosia kun töissäkin pitää käydä! :D Jos M tunnistat itsesi niin se on voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä appivanhemmat ovat ajamassa meitä eroon aika kovaa vauhtia. Mieheni on siitä porukasta ainoa kouluttautunut, ja kun siskonsa muksut ovat nyt amisputkessa saamassa omaa rahaa, se kerjääminen loppui heiltä. Appivanhemmat sen sijaan pyytävät satoja euroja lainaa. Meillä itsellä on tilanne missä mä opiskelen ja teen töitä, ja piti vaihtaa pienempään asuntoon, että pärjätään. Viimeksi oli lapsen lääkkeet loppu ja mies ilmoitti, että hällä ei ole penniäkään rahaa mutta oli silti lainannut useita satoja anopille.
Mies kokee silti velvollisuudekseen maksaa vanhemmilleen jos pyytävät, vaikka vanhempansa eivät ole ikinä auttaneet miestä vaan keskittyneet dokaamiseen ja tappelemiseen. Mies maksaa jotain lapsuutensa traumaa varmaan.
Riidellään jatkuvasti tästä asiasta. Appivanhemmilla on kesämökki jonne ei mahdu vieraita kokonsa puolesta, mutta työnsarkaa siellä riittäisi. Ehdotettiin että voitaisiin pysyttää sinne tiluksille oma mökki (maata on hehtaareja) että olisi helpompaa auttaa kun olisi paikka missä olla itsekin. Se ei käynyt, tai asia vaiettiin eikä mies uskalla siitä enää puhua. Miehen pitää ajaa sinne tunti suuntaansa tekemään isoja remontteja, koska mitään eivät ole valmiita maksamaan ulkopuolisille. Tämän päälle miehen oletetaan korjaavan autot ja oikeasti tekevän isot rempat kuten kattoremontin ja lattianvaihdon jne. Anoppi naukuu kun en lasten kanssa ole ikinä mukana, pitäisi istua ruohikolla koska mitään oleskelutilaa ei vieraille oikeasti ole.
Meillä on oma remontti seisonut nyt kuukauden koska mies on rakentanut vanhemmilleen ties mitä, kotona ei jaksa. Olen sanonut, että muuttaa takaisin äidin luo niin saa anoppi tilipussin kouraan ja mies ylläpidon, mun kun pitää tietysti tehdä meillä kotona kaikki kun mies tekee siellä päässä.
Mä olen ihan valmis eroamaan, sillä mies on ilmoittanut, että hän aikoo aina auttaa vanhempiaan ensin. Tulevaisuudessa siis kun appivanhemmat jäävät työelämästä pois ja huononevat, työnsarka lisääntyy. Eivät taatusti ota kotihoitoa niin kauan kun miehessä henki pihisee, miksi maksaa ulkopuoliselle. Törkeintä on se, että apua ja rahaa pyydetään mutta itse ei auteta ikinä, ei ole koskaa hoitanut lapsia anoppi tai auttanut häidemme järjestelyssä tai missään, ei ole edes tarjoutunut.
Miksi ihmeessä lainaa rahaa vanhemmilleen jos niillä on maata ja mökki mitkä voisivat myydä? Mustaa valkoiselle joka lainasta niin kohta omistatte sen mökin.
Tätä samaa olen kysynyt mieheltäni ja tämä käynnistää riidan, joka kerta. Mieheni ei kuulema halua tietää mihin rahat menevät, hän lainaa ja piste. Mökkimaasta voisi huoletta lohkoa hehtaarin myyntiin sillä rantaviivaakin löytyy ja appivanhemmat voisivat sillä kunnostaa kaiken. Mutta miksipäs tehdä mitään kun poika tekee. Heillä ei ole asuntolainoja eikä autolainoja, eikä kotona asuvia lapsia. Mökille hommataan kaikki käytettynä ja niin rikkinäisenä, että mies joutuu korjaamaan koneita ja leikkureita koko ajan.
Mies ei hyväksy kun sanon asioista, hänen mielestään olen itsekäs kun yritän estää häntä auttamasta vanhempiaan. Mies ei sen sijaan ajattele meidän omaa tilannetta, on asuntolaina ja mun rahatilanne opintojen takia huono ja mies saattaa esim. sanoa, että rahat on loppu vaikka on juuri antanut porukoilleen ison summan rahaa. Kun asiasta sanon, se ei kuulema kuulu mulle mihin hän rahansa laittaa.
Mä itse ajattelen, että mies voisi oikeasti muuttaa takaisin kotiin koska kuulema aina on antanut palkastaan vanhemmilleen ja korjannut kaiken. Mihin sellainen ihminen edes vaimoa tarvitsee, mutta mä tarvitsen aviomiehen ja vastuunkantajan kotiin enkä mitään mammanpoikaa.
Ootko sanonu sille, että voi muuttaa vanhemmilleen, jos kerran kokee, että on enemmän elatusvelvollinen vanhemmistaan kuin lapsestaan. Mä en hyväksyis tuota...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Mitä järkeä uppailla tätä etusivulle, kun tuosta oikealta löytyy heti suosituimpien palkista? Etkö osaa siitä tätä ketjua hakea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1719 jatkaa. Lisäyksenä se ettei tapahtuma liittynyt koulutukseen mitenkään, ei tasan ollut osa opintosuunnitelmaa. Härski huijaus ei mitään muuta. Tekis mieli kirjottaa tarkasti ja oikeita nimiä käyttäen niin että kaikki saisivat tietää mikä ja millainen koulu on kyseessä ja varoisivat tulemasta. Muutama asiallinen tyyppi löytyy henkilökunnasta, muuten ei juuri ole kehumista. Onneksi on koulua vähän jäljellä.
Media-alan koulu Helsingissä?
Itelle tuli ekana mieleen metsäoppilaitos Porin suunnalta?
Muutama vuosi sitten tuli muutettua eraseen Euroopan paakaupunkiin. Nyt vuoden aikana (huom, asuttiin miehen kanssa aluksi jaetussa talossa, nyt yksiossa!) ollaan saatu ihania "tarjouksia":
Yla-aste aikainen kaveri ilmoitti etta ovat kaverinsa kanssa (ei koskaan tavattu) tulossa, viesti oli nain "tullaan ensikuussa sinne, olisi ihana tavata pitkasta aikaa". Vastattiin etta tiedetaan kiva ravintola, sopisiko teille paiva x kun ollaan toista paasty. No, vastaus tuli kierrellen "no me ajateltiin etta voitaisiin teilla nukkua koska hotellit kalliita yms mutta siis vain nukuttaisiin ja ette edes nakisi meita paljon kun ollaan illat poissa". Juu no valitettavasti ei mahtunut meille, ilmoitin etta asutaan jaetussa talossa yms. Eipa kuulunut vastausta ennen kuin heidan saapumispaivanaan. Tuolloin nama sankarit sitten laittoivat viestia etta hotelli oli perunut heidan varauksensa ja mika meidan osoite on. No, osoitetta ei annettu mutta suosittelin hyvaa ja halpaa hotellia!
No, yksioon muutettiin ja tarjoukset parenivat. Mm. miehen serkun lapset (kerran tavattu viisi kuusi vuotta sitten) olivat myos meille tulossa. Tai no serkku laittoi viestia "X ja X syysloma talla viikolla, tulisivat teille ja me maksetaan lennot ettei pida huolehtia". Hmm juu kohteliaasti kerrottiin etta meidan vastuulle ei voi nyt vain sysata lapsia ja meilla ei ole lomaa tuolloin etc. No, serkku vastasi etta voidaanhan me ottaa vuorottellen vapaapaivia esim mina ma-ti ja mies ke-pe. Juu ei...no eivat tulleet lopulta, mutta ollaan kuulemma itsekkaita ihmisia ja serkun lapset olivat jo niin odottaneet "luvattua" syyslomaa meilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voinhan minäkin luvata lapsille syysloman vaikka Buckinghamin palatsissa, tuolla logiikalla 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Meilläkin appiukko kuoli, auto jäi eikä anopilla ollut korttia. Miehen siskon mies otti auton itselleen huollettavaksi, laittoi sen kuntoon ja myi eteenpäin. Ei siis maksanut miehelleni mitään autosta. No, anoppi oli vielä silloin tolkuissaan (myöhemmin dementoitui) ja komensi tätä miestä maksamaan pojalleen auton hinnasta hänelle kuuluvan osan. Sukulaismies puolusteli, että meni niin ja niin paljon korjauksiin, ettei jäänyt maksettavaa enää tälle perilliselle. No, anoppi topakkana ihmisenä pisti hänet maksamaan.
Luulisi, että kun jää kiinni, niin ei nyt ala enempää selittelemään vaan sanoo et juu tossa rahat, tarkotus oli koko ajan ne maksaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli aikanaan maalaistalon nuorin tytär. Hänellä teetettiin kaikki talon työt karjan hoidosta, siivoamisesta ja ruuan laitosta lähtien. Aikanaan kun hänen veljensä alkoivat seurustella, oletettiin ilman muuta, että äitini passaa miniätkin siinä missä muutkin. Kun äitini alkoi seurustella isäni kanssa, halusivat he tietenkin viettää aikaa yhdessä. Tämä ei kotiväelle sopinutkaan. Eräänkin kerran isäni ja äitini palattua ajelulta, odotti kotona nälkäinen sakki, joka alkoi heti vaatimaan äitiäni lähtemään pellolta perunoita nostamaan ja laittamaan väelle ruoka! Isäni ihmetteli ääneen, että onhan täällä tupa täynnä tyttöjä, miksi "Liisan" pitäisi se ruoka tehdä. Porukka tuijotti isääni kuin hullua, ja niinhän siinä kävi, että äitini kääri hihat ja rupesi ruuanlaittohommiin. Näitä esimerkkejä riittää. Ja ennen kuin joku ehtii haukkumaan äitiäni nyhveröksi, taustatietona sen verran, että hän oli sodassa mieleltään sairastuneen isän lapsi, joka oli väkivallalla alistettu jo pienestä lapsesta pitäen.
Tästä tulee kovin elävästi mieleen minä noin kaksikymppisenä. Olin muuttanut opiskelemaan, mutta matkaa synnyinkotiini oli vain parisenkymmentä kilometriä. Minulla oli myös poikaystävä, jonka kanssa halusin ilman muuta viettää aikaa, enkä nähnyt häntä kuin viikonloppuisin koska hän opiskeli eri paikkakunnalla. Joka halvatun viikonloppu sain äidiltäni märinäpuhelun siitä kuinka piti siivota, leipoa, pestä ikkunat, tehdä sitä tehdä tätä. Yleensä etenkin siitä marttyyri astui esiin jos olin kehdannut matkustaa poikaystäväni opiskelupaikkakunnalle kuulemma "pakoon velvollisuuksiani". Synnyinkodissani asui myös isäni ja kaksi veljeä, mutta heille ei näitä "akkojen hommia" parantunut sälyttää. Minua syyllisesttiin todella vahvasti aina lähtien siitä kuinka hän kyllä minun ikäisenäni ajoi joka ilta polkupyörällä kolmekymmentä kilometriä omaa äitiään katsomaan ja auttamaan ties missä asiassa. Hienoin kerta oli se, kun minut ihan oikeasti likimain puoliväkisin haettiin isäni toimesta 39 asteen kuumeessa leipomaan pullaa, koska sitä nyt vaan piti leipoa. Tuli aika mutkaiset pitkot sillä kertaa.
Ainoa äitiäni puolustava seikka on se, että hänellä oli ollut aivohalvaus eikä todellakaan käynyt enää täysillä. Isäni ja veljieni käytöstä en pysty tajuamaan. Julmaa sanoa näin, mutta kun äitini kuoli, elämäni helpottui merkittävästi ja mielipuoliset vaatimukset ovat loppuneet tyystin.
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten huumorintajutonta porukkaa! Kyseessä on vanha meemi!!! Ja kyllä, vammaisolympialaisissa on vammaisia, eläkää sen kanssa.
Ihan näin pilkkua viilatakseni..Paralympialaiset on tarkoitettu fyysisesti rajoittuneille urheilijoille, Special Olympics-kisat ovat ihan oma juttunsa ;)
P.S ne eivät ole ParaOlympialaiset, vaan Paralympialaiset.
ex-parturikampaaja kirjoitti:
Olin 14 vuotta parturi-kampaaja ja aina silloin tuli kutsuja kyläilemään mutta aina pyyntö että ota sakset mukaan mutta kahvi ja pulla palkalla pitäisi hoitaa koko porukan hiukset ja kutsutut tädit ja sedät ym.t naapurin iikat ja pirkot !!! Ja "ystävät " samoin kun eivät kampaamoon muka ehtineet ja ajat sopineet...
Mikäs sen mukavampaa kuin vapaa-ajalla tehdä ammattinsa mukaista työtä ilmaiseksi...
Edellisellä työpaikalla henkilö, joka pyysi, josko lähdettäisiin lounaalle 'keskustaan'. Minun autollahan sinne keskustaan nopeasti pääsi, mutta hänpä sanoikin, että nähdään autolla 30 min. päästä ja lähti shoppailemaan! Muutenkin sama henkilö delegoi hienosti sellaiset työtehtävät muille, mitä ei itse handlannut.
Kaikilla ei ole mukavia vanhempia, kaikkien ihmisten kanssa päivän viettäminen ei olisi hauska vaan jopa vaarallinen. Ärsyttää aina nämä "minulla ei ole äitiä/isää, kyllä minä niin viettäisin aikaa hänen kanssaan jos voisin"
Niin _sinun_ äitisi/isäsi, toisilla ei ole sattunut välttämättä arpajaisvoittoa vanhempiensa kanssa.