Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
"Vähän aikaa sitten sai fb-päivityksen mukaan lääkäriltään huudot siitä kun kulki taxilla hoitoonsa jossa käy vissiin pari kertaa viikossa, ja lääkäri oli sanonut ihan suoraan että kaikki paniikkihäiriöt ja julkisen paikan kammot ovat pelkkää keksintöä koska kyseinen henkilö on vain laiska, en raaskinut kommentoida mitään vaikka tiesin että lääkäri sanoi vain sen mitä kaikki muut jo ajattelivat."
vai agorafobia (julkisten paikkojen pelko) on keksintöä? Ja omaa laiskuutta? kukan on se lääkäri joka muka on tuollaisen lauseen sanonut? Sillä on kuule ihan oma luokitusnumerokin, mikä on vain oikeilla sairauksilla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Agoraphobia
"SpecialtyPsychiatry
ICD-10F40.0
ICD-9-CM300.22 Without panic disorder,
300.21 With panic disorder"
itse lukuisia vuosia tätä sairastanut, niin olisipa mukavaa kun paljastuisikin että olen itse keksinyt koko sairauden. Tuskin Kela mullekaan sairauslomaa oisi myöntänyt jos oisin "itse keksinyt tän" tai ollut "laiska".
Et sitten ole harkinnut itsellesi hakea henkilökohtaista avustajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä hyväksikäyttäjä sukulaiset on löytynyt kun viime vuonna muutimme vantaalle omakotitaloon.
Etukäteen ei kysytä mitään eikä olla missään yhteyksissä. Sitten tulee soitto että olemme tulossa helsinkiin lomalle/ lähdössä matkalle. Voisimme yöpyä teillä niin olisi kätevää.
Kertaakaan emme ole päästäneet ja tästä syystä pahaa puhutaan selän takana.
Ei nyt ihan kuulu ketjun aiheeseen, mutta kerran itse eteläpohjalaisina olimme sopineen etelänmatkan jälkeen (lento saapui myöhään Helsinki-Vantaalle), että menemme siskoni ja hänen miehensä luokse Helsinkiin yöksi. Tai itse asiassa sisko tätä ehdotti, muuten olisimme varanneet hotellin.
No, kone oli laskeutunut ja matkatavarat haettu, joten soitimme siskolle, että kohta olemme siellä. Sisko totesi, ettei meille nyt sovi tulla. Okei puhelu loppui ja me mihen kanssa mietittiin, että mihinkäs nyt sitten. Kunnes siskon mies soitti kohta, että tottakai tuutte meille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on puolituttuja, jotka pitävät oletuksena, että kuskaan heitä ilmaiseksi minne vaan, koska minulla on auto. Yksi halusi, että käytän häntä muutaman kerran viikossa 50 km päässä ja pääsee muutenkin aina kyydissäni minne tahtoo. Kerran autosta noustessaan 300 km jälkeen nauroi että "En maksa mitään!"
Ymmärsit kai tuolloin nostaa kytkintä ja jättää hänet määränpäähänsä ilman kyytiä kotiin?
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vähän aikaa sitten sai fb-päivityksen mukaan lääkäriltään huudot siitä kun kulki taxilla hoitoonsa jossa käy vissiin pari kertaa viikossa, ja lääkäri oli sanonut ihan suoraan että kaikki paniikkihäiriöt ja julkisen paikan kammot ovat pelkkää keksintöä koska kyseinen henkilö on vain laiska, en raaskinut kommentoida mitään vaikka tiesin että lääkäri sanoi vain sen mitä kaikki muut jo ajattelivat."
vai agorafobia (julkisten paikkojen pelko) on keksintöä? Ja omaa laiskuutta? kukan on se lääkäri joka muka on tuollaisen lauseen sanonut? Sillä on kuule ihan oma luokitusnumerokin, mikä on vain oikeilla sairauksilla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Agoraphobia
"SpecialtyPsychiatry
ICD-10F40.0
ICD-9-CM300.22 Without panic disorder,
300.21 With panic disorder"
itse lukuisia vuosia tätä sairastanut, niin olisipa mukavaa kun paljastuisikin että olen itse keksinyt koko sairauden. Tuskin Kela mullekaan sairauslomaa oisi myöntänyt jos oisin "itse keksinyt tän" tai ollut "laiska".
Et sitten ole harkinnut itsellesi hakea henkilökohtaista avustajaa?
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.
Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.
"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.
Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.
Taitaa tällä kirjoittajalla olla jäänyt napanuora äitiinsa katkaisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs "ystäväni" ottaa yhteyttä ainoastaan jos tarvitsee minulta jotakin. Muuten ei ole missään tekemisissä kanssani.
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä hyväksikäyttäjä sukulaiset on löytynyt kun viime vuonna muutimme vantaalle omakotitaloon.
Etukäteen ei kysytä mitään eikä olla missään yhteyksissä. Sitten tulee soitto että olemme tulossa helsinkiin lomalle/ lähdössä matkalle. Voisimme yöpyä teillä niin olisi kätevää.
Kertaakaan emme ole päästäneet ja tästä syystä pahaa puhutaan selän takana.
Ei nyt ihan kuulu ketjun aiheeseen, mutta kerran itse eteläpohjalaisina olimme sopineen etelänmatkan jälkeen (lento saapui myöhään Helsinki-Vantaalle), että menemme siskoni ja hänen miehensä luokse Helsinkiin yöksi. Tai itse asiassa sisko tätä ehdotti, muuten olisimme varanneet hotellin.
No, kone oli laskeutunut ja matkatavarat haettu, joten soitimme siskolle, että kohta olemme siellä. Sisko totesi, ettei meille nyt sovi tulla. Okei puhelu loppui ja me mihen kanssa mietittiin, että mihinkäs nyt sitten. Kunnes siskon mies soitti kohta, että tottakai tuutte meille.
Selkeesti homma menny niin että siskon mies ottanu kierroksia että meette sinne. Jolloin sisko on miehensä kuullen ottanut puhelun teille. Miehelle iski nolous ja huusi siskollesi että miksi sen piti soittaa.... Sisko meni itkemään vessaan niin siskonmies soitti "tottakai tulette" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2123 kirjoitti:
Eräs "ystäväni" ottaa yhteyttä ainoastaan jos tarvitsee minulta jotakin. Muuten ei ole missään tekemisissä kanssani.
Mulla on samanlainen veli.
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.
Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.
"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.
Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.
Taitaa tällä kirjoittajalla olla jäänyt napanuora äitiinsa katkaisematta.
Kyllä se katkesi kun äiti kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllikki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä hyväksikäyttäjä sukulaiset on löytynyt kun viime vuonna muutimme vantaalle omakotitaloon.
Etukäteen ei kysytä mitään eikä olla missään yhteyksissä. Sitten tulee soitto että olemme tulossa helsinkiin lomalle/ lähdössä matkalle. Voisimme yöpyä teillä niin olisi kätevää.
Kertaakaan emme ole päästäneet ja tästä syystä pahaa puhutaan selän takana.
Ei nyt ihan kuulu ketjun aiheeseen, mutta kerran itse eteläpohjalaisina olimme sopineen etelänmatkan jälkeen (lento saapui myöhään Helsinki-Vantaalle), että menemme siskoni ja hänen miehensä luokse Helsinkiin yöksi. Tai itse asiassa sisko tätä ehdotti, muuten olisimme varanneet hotellin.
No, kone oli laskeutunut ja matkatavarat haettu, joten soitimme siskolle, että kohta olemme siellä. Sisko totesi, ettei meille nyt sovi tulla. Okei puhelu loppui ja me mihen kanssa mietittiin, että mihinkäs nyt sitten. Kunnes siskon mies soitti kohta, että tottakai tuutte meille.
Selkeesti homma menny niin että siskon mies ottanu kierroksia että meette sinne. Jolloin sisko on miehensä kuullen ottanut puhelun teille. Miehelle iski nolous ja huusi siskollesi että miksi sen piti soittaa.... Sisko meni itkemään vessaan niin siskonmies soitti "tottakai tulette" :)
Tunnen kyllä siskoni. Samasta siskosta kirjoitin tässä ketjussa jo aiemmin, kun lupasi meikata minut hääpäivänäni ja perui sen sitten edellisenä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kotona purkissa kolikoita joita minä ja mieheni laitamme sinne molemmat sillointällöin kun jää taskun/laukun pohjalta. Purkki oli ennen eteisessä lipaston laatikossa. Kunnes ex-ystävä oli meillä käymässä ja ehdotti että käydään hänelle kaupassa kun hän on parin tunnin päästä lähdössä. En ollut mitenkään kummemmin esitellyt niitä kolikoita, saati sanonut että ne olisivat yleisessä jaossa. No hän käveli pokkana purkille ja otti rahaa. Huomasin ja kysyin että mitä ihmettä hän puuhaa. Sanoi että kai hän voi 10-15€ ottaa sieltä kun on vähävarainen opiskelija ja meillä on "kaapit täynnä rahaa" No kielsin ja sanoin että eivät ne rahat ole yksin minun. Lopputulos, dramaattinen poistuminen paikalta ja facebook-päivitys pihistä ystävästä joka ei voi auttaa nälkäistä ystäväänsä.
Olittepa julmia! ;)
Minulla oli työpaikalla työpöydän laatikossa suuri määrä kolikoita ja pari seteliä. Käytin rahoja, jos jollekin kerättiin merkkipäiväonnittelua tai kävin ostamassa lounasta tms.
Lomalta palattuani naispuolinen tuuraajani kertoi, että hän oli käyttänyt rahani ja kysyi minulta, paljonko rahoja oli, niin hän voi korvata ottamansa summan minulle. Setelirahat hän sentään muisti.
Eihän minulla ollut aavistustakaan summasta, koska pudotin lokeroon kolikoita tämän tästä. Sanoin jonkin summan ja hän maksoi minulle. Hän oli varakkaasta perheestä eikä vienyt rahoja nälkäänsä, vaan juhlimiseen. Olisi edes laskenut, paljonko hän vei minulta ja palauttanut kyseisen summan.
Olin niin kauhistunut rahojen omavaltaisesta viemisestä, etten osannut edes ilmoittaa asiaa esimiehelle.
Onko työpaikalla lupa säilyttää henkilökohtaista omaisuutta työpisteessä, jota käyttävät myös muut työntekijät?
Itse pidän esimiehenä tiukasti kiinni siitä, että henkilökohtaiset tavarat kuuluvat kotiin ja korkeintaan omaan pukukaappiin, myös kahvihuoneen kaapissa on jokaisella oma pieni tila. Työpisteissä, jotka ovat useiden työntekijöiden käytössä, ei saa säilyttää mitään työhön kuulumattomia tai henkilökohtaisia tavaroita. Työntekijän joka käyttää työpistettä tulee voida käyttää koko työpistettä kaikkine tavaroineen ilman että hänen täytyy miettiä, mikä liittyy työntekoon ja mikä on jonkun toisen henkilökohtaista omaisuutta.
Tietenkin oli. Kyseessä oli minun työpöytäni, jota sijainen käytti ollessani vuosilomalla.
Jos näet jossain olevan rahaa, niin oletatko automaattisesti, että raha on varastettavissa?
En minä vie pesuhuoneeseen unohtuneita vihkisormuksiakaan...
Pidän kommenttiasi erittäin kyseenalaisena.
Kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri ilmoitti minulle että minä vien heidät lentokentälle ja haen sitten seuraavana päivänä pois. Lento lähtisi kello 02 ja käyn hakemassa porukan ensin 50 kilometrin päästä otan heidän autonsa ja ajan heidät 170 kilometrin päähän lentoasemalle. Sitten käyn hakemassa oman autoni ja ajan kotiini. Seuraavana päivänä olisi sama homma. Että ihan tällainen ilmoitusluontoinen asia vaan... Arvatkaapa veinkö?
En lukioaikoinani halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Lukiomme oli todella pieni ja lähestulkoon kaikki muut tanssivat, meitä väliin jättäneitä oli ehkä viisi henkeä jos sitäkään. En ollut yhtään mukana tanssien suunnittelussa tai järjestelyissä, koska se ei minua kiinnostanut tai koskettanut. Yllätys olikin melkoinen, kun paria päivää ennen tansseja selvisi, että lukion juhla-/liikuntasalin koristelu yms. järjestely ennen tansseja ja salin siivoaminen tanssien jälkeen oli nakitettu kokonaan näille ei-tanssiville. Meidän olisi siis pitänyt mennä tansseja edeltävänä iltana (todellakin siis illalla, omalla ajalla) järkkäämään kaikki kuntoon ja tanssien jälkeen (jälleen illalla, omalla ajalla) siivoamaan kaikki pois. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt mitään halustamme osallistua auttamaan, tämä käsky tuli vain ilmoitusluontoisesti joltakin toiselta opiskelijalta, joka oli tanssien vastuutiimin (tai mikä kokoonpano asiaa hoitikaan, en muista enää) jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukioaikoinani halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Lukiomme oli todella pieni ja lähestulkoon kaikki muut tanssivat, meitä väliin jättäneitä oli ehkä viisi henkeä jos sitäkään. En ollut yhtään mukana tanssien suunnittelussa tai järjestelyissä, koska se ei minua kiinnostanut tai koskettanut. Yllätys olikin melkoinen, kun paria päivää ennen tansseja selvisi, että lukion juhla-/liikuntasalin koristelu yms. järjestely ennen tansseja ja salin siivoaminen tanssien jälkeen oli nakitettu kokonaan näille ei-tanssiville. Meidän olisi siis pitänyt mennä tansseja edeltävänä iltana (todellakin siis illalla, omalla ajalla) järkkäämään kaikki kuntoon ja tanssien jälkeen (jälleen illalla, omalla ajalla) siivoamaan kaikki pois. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt mitään halustamme osallistua auttamaan, tämä käsky tuli vain ilmoitusluontoisesti joltakin toiselta opiskelijalta, joka oli tanssien vastuutiimin (tai mikä kokoonpano asiaa hoitikaan, en muista enää) jäsen.
Ja te siivositte??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukioaikoinani halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Lukiomme oli todella pieni ja lähestulkoon kaikki muut tanssivat, meitä väliin jättäneitä oli ehkä viisi henkeä jos sitäkään. En ollut yhtään mukana tanssien suunnittelussa tai järjestelyissä, koska se ei minua kiinnostanut tai koskettanut. Yllätys olikin melkoinen, kun paria päivää ennen tansseja selvisi, että lukion juhla-/liikuntasalin koristelu yms. järjestely ennen tansseja ja salin siivoaminen tanssien jälkeen oli nakitettu kokonaan näille ei-tanssiville. Meidän olisi siis pitänyt mennä tansseja edeltävänä iltana (todellakin siis illalla, omalla ajalla) järkkäämään kaikki kuntoon ja tanssien jälkeen (jälleen illalla, omalla ajalla) siivoamaan kaikki pois. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt mitään halustamme osallistua auttamaan, tämä käsky tuli vain ilmoitusluontoisesti joltakin toiselta opiskelijalta, joka oli tanssien vastuutiimin (tai mikä kokoonpano asiaa hoitikaan, en muista enää) jäsen.
Ja te siivositte??
Oho, unohtui tarinasta loppuratkaisu. Eli ei siis todellakaan siivottu. Vastattiin ensin ihan suoraan näille muille opiskelijoille, ettei aiota ruveta moiseen, mutta tämä ei ensin meinannut mennä läpi, koska kyllähän meidän nyt pitää auttaa ja varmastihan me nyt haluamme jollakin tavalla osalistua vanhojen päivään...Käytiin sitten erään toisen tanssimattoman kanssa protestoimassa rehtorille (lukio oli siis todella pieni ja rehtorille juttelu ei ollut erityisen dramaattinen veto, hän oli todella ystävällinen ja helposti lähestyttävissä), joka sitten välitti tanssijoille tiedoksi, että itse saavat hoitaa juhlansa.
Huh jos oisitte joutuneet siivoamaan, olisin itse vaihtanut paikkakuntaa ja lukiota :D
Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.
Kesäisissä sukujuhlissa aika kävi sisätiloissa pitkäksi pienille lapsilleni,joten lähdin heidän kanssaan hetkeksi pihalle. Hetken kuluttua juhlien lapsilauma seurasi perässä. Ihan ymmärrettävää, taisin olla ainoa aikuinen,joka jutteli heidän kanssaan muutakin,kuin:"Oletpas sinä kasvanut," ja kaiketi siksi he rupesivat kertomaan ajatusistaan. Annoin lapsille keinussa vauhtia. 'Juhlakalu' oli pieni kummityttöni,jonka synttäreiden ympärille kesäjuhla oli tarkoitettu.
Odottelin,että muita vanhempia tulisi paikalle - turhaan. Loppujen lopuksi lähdin lasteni kanssa sisälle ja ohjasin myös muut lapset sisään. Oli siirrytty jo juhlavirvokkeisiin. Kuulin ovella, kuinka sukulaismies, sanoi: "On se hyvä,että täällä on tuo tarhantätikin (olen latentarhanopettaja), niin noilla ipanoillakin on vähän ohjelmaa."
Sain myhäileviä katseita - kiva,että on naisia, joilla on jopa ihan ammatillinen hoivavietti. Joka juhlaan pitää kutsua yksi semmoinen!
Käyttäjä2123 kirjoitti:
Eräs "ystäväni" ottaa yhteyttä ainoastaan jos tarvitsee minulta jotakin. Muuten ei ole missään tekemisissä kanssani.
Minulla on ollut elämäni aikana näitä useampiakin, mutta olen jossain kohtaa tiedostanut tilanteen ja antanut välien hiipua. Ehkä röyhkein tapaus yritti moneen kertaan vängätä minulta työpaikalleni tekemääni luottamuksellista raporttia. Olisi tarvinnut sen omiin tarkoituksiinsa. En tietenkään luovuttanut sitä hänelle - minähän olisin voinut saada pahimmassa tapauksessa vaikka potkut! Hän luonnollisesti loukkaantui "tiukkapipoisuudestani". Tämänkin jälkeen kyseinen henkilö on kuitenkin soitellut minulle muutamia kertoja. Aina halutakseen jotakin. Itse en ole ottanut häneen enää vuosiin oma-aloitteisesti yhteyttä. Joskus opiskeluaikoina kuvittelin meidän olevan hyviäkin ystäviä. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että jo silloin hän pyrki hyötymään minusta tavalla tai toisella.
Ensinnäkin, minä saan tuosta porukasta laskien vain 10 henkeä.
Isäsi (isäpuolesi?) setä sairastui. Matkallahan oli vain isä(puolesi) eno perheineen ja isä(puolesi) veli perheineen.
Sitten tätisi keksi olevansa kipeä. Yskää. Et missään vaiheessa maininnut isä(puolesi) tai äitisi siskon olevan reissussa mukana.