Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Olin 14 vuotta parturi-kampaaja ja aina silloin tuli kutsuja kyläilemään mutta aina pyyntö että ota sakset mukaan mutta kahvi ja pulla palkalla pitäisi hoitaa koko porukan hiukset ja kutsutut tädit ja sedät ym.t naapurin iikat ja pirkot !!! Ja "ystävät " samoin kun eivät kampaamoon muka ehtineet ja ajat sopineet...

Mulla on kaveri joka on viimekuukausina alkanut ottamaan yhteyttä vain jos jotain tarvitsee. Joskus auto, joskus kyyti, olkapää johon itkeä, vaate jne. Ei muuten ongelmaa, mutta takaisin ei tältä ystävyydestä saa mitään. Ei ole kiinnostunut minun elämästäni, huolistani (joskus kysyy kuulumisia mutta yllättäen ottaa kännykän käteen alkaessani puhumaan), mutta hänen ongelmiaan pitää vatvoa. Jos ei ole ongelmia, niin viikkoon pariin ei edes vastaa viestiin tai ota kontaktia.

Se on se kamalin asia, että kiinnostus minua kohtaan on nolla, paitsi silloin kun kelpaan terapeutiksi. Itsellänikin on murheita omasta takaa, mutta ilmeisesti hänen huolensa painavat vaakakupissa enemmän. Ei minua harmita pienet automatkat tai pyörän lainaaminen, ne kuuluvat ystävyyteen, mutta se että kanssani ei voi edes kahville lähteä, satuttaa. Ei ehdi, jaksa, huvita. Mutta hetken päästä autokyyti kelpaisi kyllä. (Huom. Jos pyydän itse häneltä esim kyytiä ja hän sattuu vastaamaan puheluuni tai viestiini ja suostuu, maksan hänelle mieluusti. Mutta olen jättänyt viime aikoina avunpyynnöt minimiin, jos hän vaikka huomaisi kuinka epätasaisesti ystävyytemme jakautuu, jos näin voi sanoa. )

Up

Olen kosmetologi. Aina ku joku tulee käymään, pitää tehdä kaikenmaailman kauneusjuttuja tai opettaa miten meikataan. Varsinkin kun ollaan lähdössä ulos, niin olen se joka aina meikkaa muita ja itse laittaudun hopussa viimeisenä. Nyt olen alkanut vastaamaan heille, että en tee ilmaiseksi minkäänlaisia meikkejä sun muita. Eipä ole ystävät paljoa kylässä käyneet.

Niin, ja aina pitää saada lainata minun meikkejä.

😂 mukavaa luettavaa tylsiin sadeppäiviin. voisin kertoa tästä ihanasta tapauksesta omalla kohdalla.

ole musikaalisesti lahjakas nuori ja soitin sillon viulua. kummini pyysi minua (silloin olin 10-11v) soittamaan kirkossa morsiammelle yllätyksenä Akselin ja Elinan häävalssin samalla kuin kummini (sulhanen) laulaisi. Minähän innokkaana tyttönä suostuin ja enhän opetellut kuin 9kk kappaleensoittoa ulkoa (soitin puhtaasti kaikkine fortteineen pianoineen. . mitäkaikkii niit ny oli). olin järjestelmässä hääpaikkaa ja kaikkea. ja sitten kävi niin ikävästi että katkasin käteni enkä voinut soittaa häissä. siinävaiheessa tulikin ilmoitus "woops se kutsu koskee ainoostaan mun isää" (vanhempani eronneet. kummini ja isäni melkei veljekset , niin hyvissä väleissä) 😂😂 olin siis ihan turhaan tehnyt kaiken työn ja kuluttanut niin paljon aikaa valmistelussa ja kaikessa eikä mun ees annettu tulla häihin vaikka olisin halunnut. oli sielä häissä muitakin nuoria ja lapsia. harmitti kyllä vietävästi sekin kun ei voitu ees toivottaa parantumisia millään lailla ja ei muhun oltu pidetty mitään yhteyttä ennen rippikesääni. toihan ne mulle ristin.. rihkamaa sekin 😊😊 tykkään

Vierailija kirjoitti:

Olen kosmetologi. Aina ku joku tulee käymään, pitää tehdä kaikenmaailman kauneusjuttuja tai opettaa miten meikataan. Varsinkin kun ollaan lähdössä ulos, niin olen se joka aina meikkaa muita ja itse laittaudun hopussa viimeisenä. Nyt olen alkanut vastaamaan heille, että en tee ilmaiseksi minkäänlaisia meikkejä sun muita. Eipä ole ystävät paljoa kylässä käyneet.

Niin, ja aina pitää saada lainata minun meikkejä.

Mulle kävi kanssa aina niin (oon kosmetologi), että kaveri pyysivät meikkaamaan ja se ärsytti. Ilmoitin lopettavani sen touhun, että haluan joskus valmistautua itse rauhassa ja kukin tekee oman meikkinsä. Koska olen kuitenkin taitava meikkaaja ja oman meikkini teen aika nopsaan, niin alkoi harmittamaan jossain vaiheessa kavereiden puolesta, joiden iltameikki oli sitten joku kehnolaatuinen bb-voide, ripsari ja puuteri ja itse oli ihan täydessä tällingissä siinä. :( Tuli olo, että olen ihan paska ystävä.

Sitten muutin asennettani ja aloin aina tyttöjen iltaan laittautumaan itse ennen kuin menin paikalle ja mulla on usein jo meikki valmiina kun menen. Sitten poksautan skumpan auki ja samalla voin sitä nauttia, kun meikkaan kavereita. Käytän usein omia meikkejäni paitsi ripsarit saa jokainen laittaa itse. Asenne on nykyisin parantunut ja on mukavaa, kun likkakavereillakin se ammattilaisen tekemä ehostus buustaa itsetuntoa. Parhaimpia on, kun joku olisi kampaaja niin voitais tehdä hiuskokeilujakin. :) Hyvä vaan kiertämään, sanon minä!

sori ohis*

Tuli mieleeni tapaus vuosien takaa.Naapurissa asuva ystäväni soitti ja kysyi sopisiko tulla iltakahville uuden miesystävänsä kanssa.Lupauduin kahvit keittämään ilomielin,olin kiinnostunut tapaamaan ystäväni ihastuksen.Ystäväni tuli miehen ja tämän kaverin (jonka en tiennyt olevan mukana) kanssa sitten kyläilemään.Keittelin kahvit jne,rupattelin ystäväni kanssa ja muutamia sanoja vaihdoin miestenkin kanssa,tosin eivät puhuneet suomea ja englantiakin heikosti.Tuntuivat viihtyvän hyvin,mutta parin tunnin kuluttua sanoin,että nyt täytyy ryhtyä iltatoimiin,lapsi täytyy saada ajoissa nukkumaan ym.Tällöin ystäväni kertoi että miehet eivät uskalla lähteä enään kotiin koska on pimeää ja voisivat joutua pahoinpidellyiksi viikonloppuiltana kaupungilla.Että hänen miesystävänsä jää hänen luokseen ja tämä toinen sankari jäisi mielellään minun luokseni vaikka sohvalle tutimaan.Olin aivan äimistynyt.Kysyin ystävältäni että ihanko tosissasi kuvittelet että otan kotiini yöksi jonkun tuikituntemattoman tyypin?Tälläsen kuvionko oli mennyt sopimaan?Ei kuulemma ollut tuntematon koska oli ystävättären ihastuksen paras kamu ja varmasti luotettava ja ihana ihminen.Olin ihan että ounou,en missään tapauksessa suostu tähän.Kun miehet huomasivat että homma ei toimi,aloittivat kamalan kaakatuksen minulle...Sanoin ystävälleni että nyt alatte nostelemaan koko porukka ja antaa olla viimeinen kerta perk.... Noh,siitä sitten lähtivät mutisten menemään.Olin aika käärmeissäni tapauksesta pitkään,ystävyys kuitenkin säilyi.

Tämä ei ole kamalan paha, mutta kyseisellä hetkellä tuli hieman huvittunut olo :D Teen ystävilleni kampauksia usein juhliin (vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat, rippijuhlat ym.) ja he maksavat minulle siitä aina sovitun summan (en ole ammattilainen, joten teen tietysti halvemmalla, vaikka homman osaankin). Tänä keväänä oli kuitenkin huippua, kun vanha ystäväni pyysi minua tekemään hänelle ylioppilasjuhliin kampauksen ja lupasi maksaa minulle siitä (en odota isoja summia, kampaajallahan juhlavasta nutturasta pitkiin hiuksiin saa helposti maksaa yli satasen ja itse olen tyytynyt noin 30 euroon). Tehtiin tytölle koekampaus luonnollisesti ja katsottiin, että lakki mahtuisi päähän kampauksen kanssa. Ostin pinnejä (nutturaan menee helposti yli 100 pinniä), ostin myös nutturan sisään laitettavan "valkin" (ei mikään halpa tämäkään) sekä läpimäkyviä hiuskuminauhoja. Kerroin hänelle tietysti, että hän voisi pitää kyseiset tuotteet tai antaa ne minulle ja yritin tällä vihjata, että saamani summa olisi edes hieman yli noiden summan (tavarat+vaivanpalkka) jos hän aikoo esimerkiksi pitää valkin (asuu toisella paikkakunnalla). Koekampauksen ja ostosten lisäksi jouduin tietysti juhla-aamuna matkustamaan tunnin päähän toiselle paikkakunnalle ja tein hänelle 2h vievän kampauksen. Kaiken tämän jälkeen hän toteaa minulle: "pohdittiin äitini kanssa, että 10 euroa olisi varmasti sopiva summa". Minulla ei ole rahapulaa, joten menin lähinnä naurunsekaiseen shokkitilaan ja pohdin, miten joku voi pitää tuota kymmentä euroa sopivana summana. Itse en kehtaisi antaa kymppiä edes siitä, jos kaverini tuli naapurista ja tekisi minulle laadukkaan kestävän kampauksen. Kai olen sitten ihan sekaisin, kun tuo summa oli mielestäni hieman hupaisa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Käytiin eräissä häissä siten, että meillä oli jo kaksi lasta mukana ja ajomatkaa tuli lähes 1000km. Saita kaveri joka on hyväpalkkaisessa duunissa jakoi autoilun kustannukset viidellä ja en tiennyt että auto kulkee niin vähällä kulutuksella ja bensa niin halpaa.

Tuosta autoilun kustannusten aliarvioimisesta en sano mitään, mutta sinustako olisi kohtuullista että ulkopuolinen ihminen alkaisi maksella oman osuutensa lisäksi lastesi matkoja? Vai mitä tässä nyt valitettiin? Teitä oli viisi ihmistä autossa, ja neljä kuului teidän talouteenne.

En oo se jota siteerasit, mutta jos nyt pilkkua viilaa, bensaa kuluu sen verran miten paljon voimaa tarvii aiton siirtämiseen ja lapset painavat useimmiten vähemmän kuin aikuinen ihminen.

Mutta sitten asiaan. Kohtuullista olisi miettiä, paljonko säästi kun ei tarvinnutkaan käyttää julkisia kulkuvälineitä. Matkaa oli kuitenkinkin se lähes 1000km! Junaliput ja bussit/taxi maksut että pääsee juhlapaikalle... Todennäköisesti kimppakyyteilemällä säästät sievoisen summan, välissäkin voi vielä olla kirkosta juhlapaikalle siirtyminen, sekin maksaa jos ei joku sääli ja ota mukaansa. Puhumattakaan vaivannäön vähenemisestä ja ehkäpä vielä ajankin säästämisestä, voihan hyvinkin olla että on haettu ovelta ja lopulta palautettukin kotiovelle asti.

Kohtuullista olisi ottaa tuommoiset myös huomioon... Itte en ainakaan kehtaisi laittaa samalla lähtölinjalle toisen lapsien kanssa, hävettäis tuommoinen käytös niin paljon, et hyvä jos ei silmät putoisi päästä.

Ulkopuolinen minäkin, mutta kiinnostuin. Auton omistaja ja kuljettaja olisi voinut hyvällä syyllä laskuttaa kyytiläiseltä myös työstään auton ajajana. Satunnaiset kyyditettävät myöskään harvoin tulevat ajatelleeksi, ettei se bensa ole ainoa kulu autosta, on vakuutukset, parkkimaksut,  ja auton hankintahintakin pitäisi ottaa huomioon, jos nyt aletaan niitä hiuksia halkomaan. 

No jos ei nyt kuljetustyöstä makseta, mutta kyllä vakuutuksesta ja auton hankintahinnasta voi maksaa. Meillä on autoilun kulut 45 senttiä kilometriltä eli ihan samat kuin töissä saa oman auton käytöstä. 

Bensa 0,10

vakuutus 0,5

varaosat 0,1

huolto 0,3

arvonpudotus 0,2

Että ei todellakaan kyytiraha voi olla pelkkä bensan hinta. Yleensä käytäntönä, että menemme vuorotellen kaikkien autoilla eikä koskaan makseta kellekään mitään. Niin minusta aikuiset toimivat. :)

Erikoinen tapa toimia, kun yhdellä on auto ja toisella ei :D mutta niinhän teillä Porvoossa osataan...

Toisekseen huoh. Tässäkin tapauksessa oli kyse siitä että perhe oli jo päättänyt lähteä matkalle, ja autoon otettiin viidenneksi vielä yksi perheen ulkopuolinen jäsen mukaan. Matkaa ei suunniteltu eikä tehty sen viidennen ihmisen tarpeiden mukaan, vaan auto olisi kulunut 100% saman verran ilman häntäkin.

Kolmannekseen huoh, voisiko jo perustaa vaikka oman ketjun sille mitä kuuluu ja on suositeltavaa kyytiläisen maksaa? Menee alkuperäinen idea ketjusta hukkaan.

Siitä ei täällä tarvitse puhua enää sanaakaan kunhan ahneet autoilijat lakkaavat provoamasta kuinka heille pitää maksaa miljoonia siitä ilosta että pääsee heidän autonsa takapenkille heidän aikatauluillaan kun määränpää on joka tapauksessa sama :)

Toisaalta - kyllähän nuo vaatimukset auton varaosien hintojen sälyttämisestä satunnaisen kyydissa istujan maksettaviksi ovat todellakin ketjun aiheen mukaisesti härskejä.

Hanki sinä oma auto ja ajokortti niin ei tarvitse kadehtia "ahneita" autoilijoita!

Sussiunakkoo kirjoitti:

olimme mieheni kanssa toivoneet lasta, ja kun viimein raskaustesti oli plussannut ja muutaman viikon odottelun jälkeen kerroimme anopille, lupasi hän maksaa abortin.

Perusteluina oli, että heidän iltatähtensä, eli mieheni sisko oli silloin vielä lukiossa, eikä hänellä olisi aikaa juosta vahtimassa minun lapsiani (molemmille miehelle ja minulle lapsi oli ensimmäinen...) eikä hänkään halunnut vielä isoäidiksi.

Huh huh, paljon törkeitä kuvauksia täällä, mutta tämä oli pahimmasta päästä :( Aivan hirviömäinen asenne tuolla anopilla. 

Sukujuhlien kuvaamiseen meni täysin hermo. Kuvasin puoli-ilmaiseksi. Leipätyötäni nekin päivät tekemällä olisin tienannut nelinkertaisesti. En siis tosiaankaan liikoja palkkaa pyytänyt! Lisäksi missään juhlissa ei saanut olla rauhassa, piti pomppia kuvaamassa. Mikään amatööri en ole, olen kuvannut työkseni.

Nämä ei olisi haitannut. Mutta lopulta lopetin, kun läheinen sukulainen pyysi kuvaamaan yhdet juhlat ja niin tein. toimitin kuva jo seuraavana päivänä ja tosian tosi halvalla. Mitä sain palkaksi? No, oli haukkunut kuvat ympäri sukulaisia selkäni takana. Kuulemma liian vähän kuvia ja näytti niissä huonolle. Kuvia olin kyllä ottanut, ja edustavan valaistuksen lisäksi en nyt vaan voi kuvattavien ulkonäköön vaikuttaa. Sanoin sitten, että älä maksa sitten mitään ja lopetin kuvailut...

Vähän aiheen vierestä, mutta aika härskiä saada kuvat tosi halvalla ja sitten jauhaa selän takana paskaa. Hyvistä kuvista.

Olin juuri valmistunut kosmetologiksi kun muuan puolituttu heitti ihan puskista kutsun tulla mökilleen kyläilemään seuraavana viikonloppuna. Huomasi varmaan reaktioni olevan lievästi hämmästynyt kun kiirehti selventämään että hänen ja minun mieheni voisivat mennä vaikka pitkälle kalareissulle niin minä voisin tehdä sillä aikaa hänelle joitain "ihania hemmotteluhoitoja", kestovärit ja jalkahoidon... Juu ei menty rouvan mökille "kylään"!

Vierailija kirjoitti:

En lukioaikoinani halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Lukiomme oli todella pieni ja lähestulkoon kaikki muut tanssivat, meitä väliin jättäneitä oli ehkä viisi henkeä jos sitäkään. En ollut yhtään mukana tanssien suunnittelussa tai järjestelyissä, koska se ei minua kiinnostanut tai koskettanut. Yllätys olikin melkoinen, kun paria päivää ennen tansseja selvisi, että lukion juhla-/liikuntasalin koristelu yms. järjestely ennen tansseja ja salin siivoaminen tanssien jälkeen oli nakitettu kokonaan näille ei-tanssiville. Meidän olisi siis pitänyt mennä tansseja edeltävänä iltana (todellakin siis illalla, omalla ajalla) järkkäämään kaikki kuntoon ja tanssien jälkeen (jälleen illalla, omalla ajalla) siivoamaan kaikki pois. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt mitään halustamme osallistua auttamaan, tämä käsky tuli vain ilmoitusluontoisesti joltakin toiselta opiskelijalta, joka oli tanssien vastuutiimin (tai mikä kokoonpano asiaa hoitikaan, en muista enää) jäsen. 

Tästä jutusta tuli mieleen oma lukiomuistoni abiristeilystä. En osallistunut risteilyyn, mutta tarmokas ja tomera oppilaskunnan puheenjohtaja Tarja päätti, että kaikki osallistuvat risteilykuluihin, koska samasta kassasta ostetaan myös luokanvalvojan muistaminen. Minä kiltti ja tyhmä sitten osallistuin.

Vanhojentansseihin olisin vuotta aiemmin osallistunut mielelläni ja harjoituksissa kävinkin kivan parini kanssa. Kunnes toinen tomera ja tarmokas oppilaskunta-aktiivi Päivi huomasi, miten hyvä tanssija parini oli, ja halusi pojan omaksi parikseen. Hän houkutteli pojan esittelemällä asian tälle niin, että minulle parin vaihto on ok, ja minulle taas niin, että poika haluaisi vaihtaa paria. Niinpä sain parin, joka ei osannut tanssia ja jäi lopulta kokonaan pois vanhojenpäivästä niin etten minäkään voinut osallistua tanssiin.

Kaverin ex-vaimo on aika karsea hyväksikäyttäjä. Eksä haki itse eroa, koska mies ei enää ollut tarpeeksi "hyvä", fiksu ja filmaattinen.

Mutta jos on mitä tahansa korjattavaa, asiaa hoidettavana jne, niin ensimmäinen, jolle soitetaan on tämä kaveri. ja oletuksena on, että kaveri alkaa hoitamaan heti asiaa jättäen kaikki omat työnsä ja juttunsa kesken.  

Mun yks hyvä ystävä, kutsutaan häntä vaikka Mikoksi, suuttui mulle, koska olin antanut ison riisisäkin hyväntekeväisyyteen. 

Melkein vuotta aikasemmin olin saanut syntymäpäivälahjaksi kavereilta vähän vitsillä ison (25 kg?) säkin riisiä ja en tosiaan oo kova riisin syöjä eli aika hitaasti se kulu. Olin muutaman kerran jo antanut siitä Mikolle, kun tuli jonkun muovikipon kanssa hakemaan. Tuli päivä, jolloin halusin juhlistaa erästä saavutusta ja kysyin Mikolta, josko hän lähtisi syömään kanssani. Ollaan molemmat opiskelijoita, eli ymmärrän hyvin, jos ei oo rahaa, mutta Mikko sanoi, ettei halua, koska oli jo syönyt samantyyppistä ruokaa sillä viikolla. Ja mikäs siinä onhan sekin syy. No, sovin erään toisen ystävän kanssa, että mennään illalla syömään. 

Pari tuntia tästä Mikolta tulee viesti, että voisinko olla siihen ja siihen aikaa kotona, niin hän tulisi hakemaan riisiä. Sanoin, että mulla ei enää ole sitä säkkiä, koska olin lahjottanut sen hyväntekeväisyyteen. Minkä raivokohtauksen Mikko vetikään: hän oli täysin sitä mieltä, etten olisi saanut antaa säkkiä pois, koska nythän hänellä ei ole ilmaista riisiä. Käytiin tästä aikamoista vääntöä... No, illalla hän vielä tunki meidän mukaan syömään, koska tämä toinen ystävä jostain syystä suostui maksamaan Mikon osuuden. Oliko paska reissu? Kyllä. 

(Ja tähän lisättäköön, että ei oo eka kerta kun Mikko on itsekäs ja "halpa", vaikka mitään tarvetta ei ois. Taitaa olla paha tapa...)

Vierailija kirjoitti:

Appiukko kuoli ja häneltä jäi auto. Ystävällinen naapuri halusi keventää ajokortittoman anopin taakkaa ja oli  valmis ottamaan auton käyttöönsä, koska tarvitsi autoa mutta ei ollut valmis maksamaan siitä mitään. Hän selitteli vielä, että näin anoppi pääsee helpommalla. Vakuutukset yms. olisivat käytännön syistä jääneet kuolinpesän hoidettaviksi. Auton otti sitten yksi appiukon jälkeläisistä.

Meilläkin appiukko kuoli, auto jäi eikä anopilla ollut korttia. Miehen siskon mies otti auton itselleen huollettavaksi, laittoi sen kuntoon ja myi eteenpäin. Ei siis maksanut miehelleni mitään autosta. No, anoppi oli vielä silloin tolkuissaan (myöhemmin dementoitui) ja komensi tätä miestä maksamaan pojalleen auton hinnasta hänelle kuuluvan osan. Sukulaismies puolusteli, että meni niin ja niin paljon korjauksiin, ettei jäänyt maksettavaa enää tälle perilliselle. No, anoppi topakkana ihmisenä pisti hänet maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni ei ole autoa, sillä hänellähän on keskustassa "kaikki lähellä ja helposti pääsee kävelemällä". Noh. Nyt on ongelma kun 1,5 kk päästä on keskussairaalaan aika ja sinne matkaa sellainen 200 km. Oletus oli, että minä kuskaan. Voisin kuskatakin, jos minulla ei olisi työpäivä silloin. Painostusta on, että peruisin tuon työpäiväni ja lähtisin kuljettamaan. Olen sanonut, että jos työkeikkani peruuntuu asiakkaan toimesta niin toki lähden, mutta itse en ala perumaan, koska tarvitsen tienestit tuolta päivältä. Sekään ei riitä, että kuskaisin sairaalaan, vaan minun pitäisi myös käyttää tuolla isossa kaupungissa kaupoilla ja kiertää hänen kanssaan kirpputoreja. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka eivät tietenkään jaksa roikkua kaupoilla koko päivää, joten olisi suotavaa, että hankin lapsilleni hoitajan tuon päivän ajaksi. Niin tai näin niin tuo kaupunkipäivä tiettyisi minun lompakolla aika paljon (bensat, lastenhoitaja TAI lasten mukana kulkiessa syömiset ulkona jne)... joten ei oikein innosta.

Sama ihminen alkaa kitisemään joka kerta kun kuulee minun käyneen kaupungissa.. Miksi en koskaan ota häntä mukaan? OTA MUKAAN? Hänen mukaan ottaminen edellyttäisi, että kävisin ihan toisesta suunnasta hänet noutamassa kyytiin, yli 100 km mutkan. Sitten saisin kuunnella marttyrointia kun lapseni pilaavat hänen ostosreissun, kun eivät jaksa aamusta iltaan istua autossa tai rattaissa.

"Eihän sitä missään pääse käymäänkään, jos ei itse järjestä" .. Niinhän se on meillä kaikilla aikuisilla, eikö? Äitini haluaisi myös kauemmas sukuloimaan ja loukkaantuu kun häntä ei haeta ja tuoda esim. 400 km matkan päästä, jonne kyllä pääsisi linja-autollakin.

Olet ainakin tehnyt äidillesi selväksi ettet rakasta häntä. Toivottavasti hän ei ottanut sinua mukaan minnekään kun olit lapsi tai kuskannut sairaalaan tai hammaslääkäriin, kai aina menit itse. Joskus iskee katkeruus kun unohdetaan oma äiti keskelle ei mitään ja keskitytään vain omaan napaan.

Taitaa tällä kirjoittajalla olla jäänyt napanuora äitiinsa katkaisematta.

Kyllä se katkesi kun äiti kuoli.

Arvasin kun luin kommenttisi että sinunkin äitisi on lähtenyt. Mulle tuli tuosta tarinasta aika samanlainen fiilis, vain siksi että antaisin mitä vain että saisin viettää oman äitini kanssa kuvatunlaisen päivän.

Mutta silti - ei äiti voi vaatia että työpäivänä tuollaiset keikat tehtäisiin. Ja nuo ovat pitkiä välimatkoja, lapsiperheissä on omat aikataulunsa yms..

Mutta ei ne vanhemmatkaan elä ikuisesti. :( Tuollaisia kivoja yhteisiä päiviä kannattaisi viettää jos siihen vain on mahdollisuus.

Mulla on sellainen ns. kaveri, joka on jotenkin kökkö käytöstavoiltaan. Muutaman kerran on pyytänyt tapahtumiin tyyliin "lähdetkö minun kanssa baariin, jos ei Anne tai Sami lähde?" Siis olin kyllä jotenkin ihmeissäni, että ihan semmoisena varakaverina pitää. Jo ennen noita pyyntöjä pidin häntä outona esim. oltiin sovittu ravintolameno hyvän esiintyjän takia viikkoja ennen, mutta kun hetki tuli niin ei ollutkaan rahaa. Rahaa oli kuitenkin kaikkeen muuhun. En ole tekemissä ollut vuosiin. Sieltä joskus viestiä tulee.

Pitkään toimin "hyvän ystäväni" olkapäänä, kunnes tajusin, että ei hänellä aina mene huonosti. Hän vain ottaa yhteyttä silloin, kun tarvitsee apua. Päätin, että seuraavaksi on minun vuoroni jakaa ongelmiani. Ei hän sitten kuunnellutkaan ja lopulta katkaisi yhteydenpidon kokonaan. En nyt tiedä kuinka härskiä tämä oli, mutta uskoisin, että melko yleinen tarina.

Sukulaiseni ovat ottaneet tavakseen siivotuttaa minulla kotinsa ja heillä vieraillessani jouduin laittamaan itse ruokaa. Talon emäntä yleensä makaa pienissä pöllyissä sängyssä ja teeskentelee olevansa sairas. En vieraile enää koskaan ko perheessä.

Äitini kutsui samaiset sukulaiset vierailulle kotiinsa, siivotuttui minulla kotinsa ennen ja jälkeen vierailun. Suostuin siivoamaan koska hän on niin vanha, mutta asenne on se että minun pitäisi tehdä kaikki työt ja muut sisarukset ja sukulaiset saa vaan maata. Sukulaiset voivat todellakin olla kaikkein pahimpia ja itsekkäimpiä ihmisiä.