Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (11850)
Vierailija kirjoitti:
ex-parturikampaaja kirjoitti:
Olin 14 vuotta parturi-kampaaja ja aina silloin tuli kutsuja kyläilemään mutta aina pyyntö että ota sakset mukaan mutta kahvi ja pulla palkalla pitäisi hoitaa koko porukan hiukset ja kutsutut tädit ja sedät ym.t naapurin iikat ja pirkot !!! Ja "ystävät " samoin kun eivät kampaamoon muka ehtineet ja ajat sopineet...
Mikäs sen mukavampaa kuin vapaa-ajalla tehdä ammattinsa mukaista työtä ilmaiseksi...
Niinpä. Minun äitini jaksaa aina uudestaan ja uudestaan harmitella sitä kun lähisuvussa niin paljon tyttöjä mutta kukaan ei ole opiskellut kampaajaksi kun sitten voisi saada hiustenleikkuun yms halvalla koko suvulle. Jokainenhan haluaa tietenkin käyttää vapaa-aikansa töitä tehden halvalla ja ilman eläkeyms kertymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sirius* kirjoitti:
Edellisellä työpaikalla henkilö, joka pyysi, josko lähdettäisiin lounaalle 'keskustaan'. Minun autollahan sinne keskustaan nopeasti pääsi, mutta hänpä sanoikin, että nähdään autolla 30 min. päästä ja lähti shoppailemaan!
Olisit mennyt elokuvaan. Kun työkaverisi yrittää soittaa missä olet, tekstaat takaisin että filmi alkaa juuri, nähdään 90 min. päästä. Paha siinä hänen mussuttaa, kun et shoppailukaveriksi edes kelvannut ettei sinulla saisi olla oman aikataulusi mukaan muuta puuhaa hänen kierrellessään kauppoja. Hymyilet vaan iloisesti autolla taas, että koska tullaan taas keskustaan kun ensi viikollakin olisi hyvä filmi.
Vierailija kirjoitti:
Tapauksesta on yli kaksikymmentä vuotta, mutta silti nostaa raivon ja kiukun pintaan, kun ajattelen sitä. Isäni kuoli äkillisesti sairauskohtaukseen. Olin käymässä vanhempieni luona juuri tuolloin, joten olin äitini kanssa kahdestaan kotona seuraavana päivänä isän kuolemasta. Isän sukulaismies, ahne ja pihi ukkeli, ilmestyi pihaan heti aamusta, oli ilmeisesti kuullut tapahtuneesta. Mies ei tullutkaan sisään, vaan näimme hänen nuuskivan pihalla ja työkaluvajan nurkilla. Surunvalittelujen sijaan äijä kertoi tulleensa hakemaan jotain työkonetta, jonka isäni oli "luvannut" hänelle. Itse mykistyin täysin tuosta härskiydestä, ja jäin varmaan suu auki tuijottamaan. Äitini oli onneksi tilanteen tasalla ja selitti rauhallisesti, että se on mahdotonta, koska kone on naapurien kanssa yhteisesti hankittu ja yhteiskäytössä. "Ai niinkös se olikin", äijä mutisi ja luikki tiehensä sillä kertaa.
Minun mieleeni jäi tuon tilanteen mieletön absurdius ja olen tuntenut raivoa ja häpeää jälkeenpäin. Miksi en saanut suutani auki ja haukkunut äijää lyttyyn siinä paikan päällä, uhannut poliisilla ja potkinut perseelle! Ajoitus ja käytös oli vain niin härskiä, että en edes osannut kuvitella, että joku voisi toimia noin. En ole pystynyt sen jälkeen pitämään yhteyttä edes tuon miehen perheeseen, vaikka meillä on aika pieni suku, eikä heillä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Turhaan kai sitä kiukkua siihen perheeseen kohdistaa, eipä he aikuisen ihmisen käytökselle mitään voi, oli kuinka törkeää tahansa...
Vierailija kirjoitti:
Naapuri halusi minulta hyvää suuseksiä
Aika röyhkeää, ei voi olettaa, että kaikki olisivat hyviä antamaan suuseksiä. Kohteliaan suomalaisen pitäisi kysyä ainoastaan välttävää suuseksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani pyysi minua keittiölle apuun hänen ja miehensä häihin noin vuosi sitten. Lisäkseni tuli kolme muuta tyttöä. Meille luvattiin korvaus vaivannäöstä.
Päivä oli työntäyteinen ja raskas. Keittiöllä oli paljon hommaa ja tekemistä, saimme juosta kun täytimme pöytiä ja tarjoilimme ruokaa vieraille.
Päivän päätteeksi sulhasen äiti sanoi vielä meille, että hääpari korvaa päivämme ja jos he unohtavat käski muistuttamaan.
Nyt vuoden jälkeen korvausta ei ole kuulunut. Ja arvatkaa kehtaanko muistuttaa että mitenkä olisi korvaus..
Taitavat jättää korvaamatta!! Todella röyhkeää sanon minä!Olen ollut muissakin häissä/juhlissa apuna ja aina on maksettu/annettu jotain kiitokseksi
Arvatkaa kehtaanko muistuttaa, että mitenkä olisi korvaus...
*facepalm*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani pyysi minua keittiölle apuun hänen ja miehensä häihin noin vuosi sitten. Lisäkseni tuli kolme muuta tyttöä. Meille luvattiin korvaus vaivannäöstä.
Päivä oli työntäyteinen ja raskas. Keittiöllä oli paljon hommaa ja tekemistä, saimme juosta kun täytimme pöytiä ja tarjoilimme ruokaa vieraille.
Päivän päätteeksi sulhasen äiti sanoi vielä meille, että hääpari korvaa päivämme ja jos he unohtavat käski muistuttamaan.
Nyt vuoden jälkeen korvausta ei ole kuulunut. Ja arvatkaa kehtaanko muistuttaa että mitenkä olisi korvaus..
Taitavat jättää korvaamatta!! Todella röyhkeää sanon minä!Olen ollut muissakin häissä/juhlissa apuna ja aina on maksettu/annettu jotain kiitokseksi
Arvatkaa kehtaanko muistuttaa, että mitenkä olisi korvaus...
*facepalm*
Kyllä minä kans muistuttaisin. Se on voinut olla inhimillinen unohdus. Häissä on sata juttua mitä pitää muistaa, helposti unohtuu joku juttu.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen lääkäri ammatiltani, tulee kaikenlaisia härskejä pyyntöjä vähän väliä. Ilmaisia reseptinuusimisia, jolloin joudun syyllistymään laittomuuksiin - mullahan pitäisi olla kirjanpito kaikista potilaistani, joille lääkkeitä määrään. Ynnä muita kysymyksiä.
Välillä mietin, että ajatteleeko nää ihmiset yleensä mitään.
Höpöhöpö, sun tarvitse mitään kirjaa pitää mistään lain mukaan. Saat lain mukaan kirjoittaa reseptin vaikka kauppakuitin taakse. Eri asia on jos kirjoittelet e-reseptejä työpaikalla, niistä on työnantaja jotain voinut vaatikin ylöskirjattavaksi.Ihan eri asia on toki lääkärin etiikan kannalta, että mitä reseptejä kannattaa uusia ja millaisa asioita hoidella tuttujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä pummikyytejä ja töitten tekemisiä, hoitamisia, ym pienempää nyt on riittämiin,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytiin eräissä häissä siten, että meillä oli jo kaksi lasta mukana ja ajomatkaa tuli lähes 1000km. Saita kaveri joka on hyväpalkkaisessa duunissa jakoi autoilun kustannukset viidellä ja en tiennyt että auto kulkee niin vähällä kulutuksella ja bensa niin halpaa.Tuosta autoilun kustannusten aliarvioimisesta en sano mitään, mutta sinustako olisi kohtuullista että ulkopuolinen ihminen alkaisi maksella oman osuutensa lisäksi lastesi matkoja? Vai mitä tässä nyt valitettiin? Teitä oli viisi ihmistä autossa, ja neljä kuului teidän talouteenne.
En oo se jota siteerasit, mutta jos nyt pilkkua viilaa, bensaa kuluu sen verran miten paljon voimaa tarvii aiton siirtämiseen ja lapset painavat useimmiten vähemmän kuin aikuinen ihminen.
Mutta sitten asiaan. Kohtuullista olisi miettiä, paljonko säästi kun ei tarvinnutkaan käyttää julkisia kulkuvälineitä. Matkaa oli kuitenkinkin se lähes 1000km! Junaliput ja bussit/taxi maksut että pääsee juhlapaikalle... Todennäköisesti kimppakyyteilemällä säästät sievoisen summan, välissäkin voi vielä olla kirkosta juhlapaikalle siirtyminen, sekin maksaa jos ei joku sääli ja ota mukaansa. Puhumattakaan vaivannäön vähenemisestä ja ehkäpä vielä ajankin säästämisestä, voihan hyvinkin olla että on haettu ovelta ja lopulta palautettukin kotiovelle asti.
Kohtuullista olisi ottaa tuommoiset myös huomioon... Itte en ainakaan kehtaisi laittaa samalla lähtölinjalle toisen lapsien kanssa, hävettäis tuommoinen käytös niin paljon, et hyvä jos ei silmät putoisi päästä.
Ulkopuolinen minäkin, mutta kiinnostuin. Auton omistaja ja kuljettaja olisi voinut hyvällä syyllä laskuttaa kyytiläiseltä myös työstään auton ajajana. Satunnaiset kyyditettävät myöskään harvoin tulevat ajatelleeksi, ettei se bensa ole ainoa kulu autosta, on vakuutukset, parkkimaksut, ja auton hankintahintakin pitäisi ottaa huomioon, jos nyt aletaan niitä hiuksia halkomaan.
No jos ei nyt kuljetustyöstä makseta, mutta kyllä vakuutuksesta ja auton hankintahinnasta voi maksaa. Meillä on autoilun kulut 45 senttiä kilometriltä eli ihan samat kuin töissä saa oman auton käytöstä.
Bensa 0,10
vakuutus 0,5
varaosat 0,1
huolto 0,3
arvonpudotus 0,2
Että ei todellakaan kyytiraha voi olla pelkkä bensan hinta. Yleensä käytäntönä, että menemme vuorotellen kaikkien autoilla eikä koskaan makseta kellekään mitään. Niin minusta aikuiset toimivat. :)
Erikoinen tapa toimia, kun yhdellä on auto ja toisella ei :D mutta niinhän teillä Porvoossa osataan...
Toisekseen huoh. Tässäkin tapauksessa oli kyse siitä että perhe oli jo päättänyt lähteä matkalle, ja autoon otettiin viidenneksi vielä yksi perheen ulkopuolinen jäsen mukaan. Matkaa ei suunniteltu eikä tehty sen viidennen ihmisen tarpeiden mukaan, vaan auto olisi kulunut 100% saman verran ilman häntäkin.
Kolmannekseen huoh, voisiko jo perustaa vaikka oman ketjun sille mitä kuuluu ja on suositeltavaa kyytiläisen maksaa? Menee alkuperäinen idea ketjusta hukkaan.
Siitä ei täällä tarvitse puhua enää sanaakaan kunhan ahneet autoilijat lakkaavat provoamasta kuinka heille pitää maksaa miljoonia siitä ilosta että pääsee heidän autonsa takapenkille heidän aikatauluillaan kun määränpää on joka tapauksessa sama :)
Toisaalta - kyllähän nuo vaatimukset auton varaosien hintojen sälyttämisestä satunnaisen kyydissa istujan maksettaviksi ovat todellakin ketjun aiheen mukaisesti härskejä.
Hanki sinä oma auto ja ajokortti niin ei tarvitse kadehtia "ahneita" autoilijoita!
Laita nyt ihmeessä vielä se tarkka lainaus josta päättelit että autoton olisi jostain kateellinen auton omistajalle? Niinpä, tuomitset muut omien ominaisuuksiesi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini oli menossa ystävänsä kanssa laivalle ja tämä ystävä sattui sairastumaan eikä päässytkään lähtemään. Kaverini kysyi, jos olisin lähtenyt hänen seurakseen ja suuttui sitten, kun en minäkään päässyt, koska oli muuta menoa jo sille viikonlopulle. Joskus sitä vaan ihmettelee, että miten noin itsekkäitä ihmisiä on olemassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytiin eräissä häissä siten, että meillä oli jo kaksi lasta mukana ja ajomatkaa tuli lähes 1000km. Saita kaveri joka on hyväpalkkaisessa duunissa jakoi autoilun kustannukset viidellä ja en tiennyt että auto kulkee niin vähällä kulutuksella ja bensa niin halpaa.Tuosta autoilun kustannusten aliarvioimisesta en sano mitään, mutta sinustako olisi kohtuullista että ulkopuolinen ihminen alkaisi maksella oman osuutensa lisäksi lastesi matkoja? Vai mitä tässä nyt valitettiin? Teitä oli viisi ihmistä autossa, ja neljä kuului teidän talouteenne.
En oo se jota siteerasit, mutta jos nyt pilkkua viilaa, bensaa kuluu sen verran miten paljon voimaa tarvii aiton siirtämiseen ja lapset painavat useimmiten vähemmän kuin aikuinen ihminen.
Mutta sitten asiaan. Kohtuullista olisi miettiä, paljonko säästi kun ei tarvinnutkaan käyttää julkisia kulkuvälineitä. Matkaa oli kuitenkinkin se lähes 1000km! Junaliput ja bussit/taxi maksut että pääsee juhlapaikalle... Todennäköisesti kimppakyyteilemällä säästät sievoisen summan, välissäkin voi vielä olla kirkosta juhlapaikalle siirtyminen, sekin maksaa jos ei joku sääli ja ota mukaansa. Puhumattakaan vaivannäön vähenemisestä ja ehkäpä vielä ajankin säästämisestä, voihan hyvinkin olla että on haettu ovelta ja lopulta palautettukin kotiovelle asti.
Kohtuullista olisi ottaa tuommoiset myös huomioon... Itte en ainakaan kehtaisi laittaa samalla lähtölinjalle toisen lapsien kanssa, hävettäis tuommoinen käytös niin paljon, et hyvä jos ei silmät putoisi päästä.
Ulkopuolinen minäkin, mutta kiinnostuin. Auton omistaja ja kuljettaja olisi voinut hyvällä syyllä laskuttaa kyytiläiseltä myös työstään auton ajajana. Satunnaiset kyyditettävät myöskään harvoin tulevat ajatelleeksi, ettei se bensa ole ainoa kulu autosta, on vakuutukset, parkkimaksut, ja auton hankintahintakin pitäisi ottaa huomioon, jos nyt aletaan niitä hiuksia halkomaan.
No jos ei nyt kuljetustyöstä makseta, mutta kyllä vakuutuksesta ja auton hankintahinnasta voi maksaa. Meillä on autoilun kulut 45 senttiä kilometriltä eli ihan samat kuin töissä saa oman auton käytöstä.
Bensa 0,10
vakuutus 0,5
varaosat 0,1
huolto 0,3
arvonpudotus 0,2
Että ei todellakaan kyytiraha voi olla pelkkä bensan hinta. Yleensä käytäntönä, että menemme vuorotellen kaikkien autoilla eikä koskaan makseta kellekään mitään. Niin minusta aikuiset toimivat. :)
Erikoinen tapa toimia, kun yhdellä on auto ja toisella ei :D mutta niinhän teillä Porvoossa osataan...
Toisekseen huoh. Tässäkin tapauksessa oli kyse siitä että perhe oli jo päättänyt lähteä matkalle, ja autoon otettiin viidenneksi vielä yksi perheen ulkopuolinen jäsen mukaan. Matkaa ei suunniteltu eikä tehty sen viidennen ihmisen tarpeiden mukaan, vaan auto olisi kulunut 100% saman verran ilman häntäkin.
Kolmannekseen huoh, voisiko jo perustaa vaikka oman ketjun sille mitä kuuluu ja on suositeltavaa kyytiläisen maksaa? Menee alkuperäinen idea ketjusta hukkaan.
Siitä ei täällä tarvitse puhua enää sanaakaan kunhan ahneet autoilijat lakkaavat provoamasta kuinka heille pitää maksaa miljoonia siitä ilosta että pääsee heidän autonsa takapenkille heidän aikatauluillaan kun määränpää on joka tapauksessa sama :)
Toisaalta - kyllähän nuo vaatimukset auton varaosien hintojen sälyttämisestä satunnaisen kyydissa istujan maksettaviksi ovat todellakin ketjun aiheen mukaisesti härskejä.
Hanki sinä oma auto ja ajokortti niin ei tarvitse kadehtia "ahneita" autoilijoita!
Laita nyt ihmeessä vielä se tarkka lainaus josta päättelit että autoton olisi jostain kateellinen auton omistajalle? Niinpä, tuomitset muut omien ominaisuuksiesi mukaan.
Heti sen jälkeen kun sinä esität tarkan lainauksen tai todistuksen siitä että minä (auton omistaja) olen ahne ja vaadin miljoonia siitä että otan jonkun takapenkille omilla aikatauluillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin isossa kauppaketjussa töissä ja henkilökunta-alennuksen sai näyttämällä työntekijäkorttia. Silloisen mieheni perhe sitten tämän äkkäsi ja etenkin miehen veli ja hänen vaimonsa marssivat aina röyhkeästi luokseni kun olin töissä. Annapas se alekortti, käydään ostamassa.
Vastavuoroon emme saaneet mitään. En todellakaan halunnut lainata korttiani ja olihan se väärin työnantajaakin kohtaan. Kerran sanoin, että kortti ei ole mukana. No, me käydään hakemassa se teiltä kotoa oli vastaus.
Ikäviä ihmisiä kaikin puolin. Onneksi ei tarvitse olla enää tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri pyysi hoitamaan kahta alle kouluikäistä lastaan lauantaiaamupäivän, koska oli menossa käymään messuilla, missä lapset olisivat pitkästyneet. Hän sanoi, että antaa lapsille päiväruoan sitten kun tulee hakemaan lapsensa hoidosta pois.
No lapset tulivat meille klo 9 aikaan ja päivällä tämä äiti soitti, että messuilla meneekin odotettua kauemmin. Annoin tietenkin lapsille ruoan ja välipalankin, sillä lopulta tämä äiti haki lapset vasta siinä klo 17 aikaan. Jälkikäteen mietin, että olikohan naapurilla alun perinkin tarkoitus viettää koko päivä messuilla, mutta kysyi vain parin tunnin hoitoapua, jotta suostuisin hoitamaan lapset. Nimittäin jos hän olisi kysynyt hoitoapua koko lauantaipäiväksi en välttämättä olisi suostunut ottamaan.
Laitanpa hieman paremmaksi :) Olin luvannut pyydettäessä mennä "pariksi tunniksi sunnuntaina, johonkin aikaan päivästä" kaverin lapsia hoitamaan (vauva ja taapero). Aikaa ei oltu lyöty lukkoon, enne kujin kaveri edellisenä iltana ilmoittaa, että tulla pitäisi klo 8 aamulla. Menin paikalle ja aloimme käydä läpi listaa unista syömisistä ym., ja lista oli kellotettu iltaan asti. HUH... totesin siihen, että on muita suunnitelmia, ja että pari tuntia voin olla.
Tästä on jo jokunen vuosi aikaa, mutta antaa mennä... Ja hyvä hoitotäti, jos tunnistat itsesi niin terveisiä vaan sinne ja lapsille kanssa! Muistelen lämmöllä :)
Ollessani harjoittelussa hieman nuorempana ja sinisilmäisempänä tapahtui seuraavaa: Eräs paikan vakkarityöntekijä, itselleni entuudestaan täysin tuntematon nainen, jonka kanssa pari kertaa kahvipaussilla juteltu, pyysi pääsisinkö vahtimaan tämän tenavia siksi aikaa, kun menisi miehensä kanssa johonkin käymään... Kovin oli mielissään, kun suostuin lapsia vahtimaan. Lauantaipäivä kun koitti, menin perheen kotiin 20+ km ajomatkan päähän (vahemmilta "MUUTAMAKSI TUNNIKSI" lainaamallani autolla) hyvissä ajoin iltapäivällä. Oltiin sovittu parista tunnista. Pariskunta hävisi kokolailla saman tien oven raosta ulos. Rouva mennessään huikkasi, että ei pitäisi mennä kauaa. Jälkiviisaana tämä varmaan olis pitänyt ymmärtää käänteisesti! Ihan mukavia lapsia ja muutama tunti meni pelaillessa pelejä. Sitten syötiin, katseltiin tv:stä jotain, aloin vilkuilla kelloa, syötiin iltapalaakin ja lopulta lapset nukkumaan... Kun vasta kortin saaneena vanhempien autolla olin liikkeellä, piti niillekin tietysti raportoida että hengissä ollaan, mutta kun isäntäväkeä ei näy missään... Jotenkin todella noloa. Jäin sitten katselemaan vieraiden ihmisten olkkariin televisiota ja melkein nukahdin sohvalle. Ei mitään ilmoitusta missään vaiheessa, että ilta venyy. Lopulta reippaasti puolen yön jälkeen pariskunta toikkaroi sisään, nainen huomattavasti miestä tömäkämmässä kunnossa... enkä tiedä oliko tää täti miehelleenkään kertonut että oli minut "palkannut" vain pariksi tunniksi (oltiin sovittu että maksaa muutaman kympin siitä hyvästä että olen heillä sen pari, kolme tuntia), kun kumpikaan ei sanallakaan vihjannut, että olisi jotenkin sovittua kauemmin mennyt. En kehdannut sanoa asiasta - oletin kuitenkin että maksavat sen mukaan mitä olin lapsia vahtinut, 9-10 tuntia. No, se oli tietenkin turha luulo. Nainen työnsi kaksikymppisen minulle ja lähti hääräämään komeroihinsa, joista toi tohkeissaan minulle jonkun ryppyrasvan ilmaisnäytteen ja toisen krääsän, en edes enää muista mikä mahtoi olla... jotain jo avattua ja alunperin ilmaiseksi saatua kuitenkin. Vaivanpalkaksi...
Olin jotenkin niin hämilläni että en osannut siinä tilanteessa sanoa mitään, häivyin vain kiusaantuneen sananvaihdon jälkeen. Ei montaa päivää mennyt, kun oli taas kyselemässä milloin pääsisin vahtimaan mukuloitaan. Hänen harmikseen olin jo oppinut läksyni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli aikanaan maalaistalon nuorin tytär. Hänellä teetettiin kaikki talon työt karjan hoidosta, siivoamisesta ja ruuan laitosta lähtien. Aikanaan kun hänen veljensä alkoivat seurustella, oletettiin ilman muuta, että äitini passaa miniätkin siinä missä muutkin. Kun äitini alkoi seurustella isäni kanssa, halusivat he tietenkin viettää aikaa yhdessä. Tämä ei kotiväelle sopinutkaan. Eräänkin kerran isäni ja äitini palattua ajelulta, odotti kotona nälkäinen sakki, joka alkoi heti vaatimaan äitiäni lähtemään pellolta perunoita nostamaan ja laittamaan väelle ruoka! Isäni ihmetteli ääneen, että onhan täällä tupa täynnä tyttöjä, miksi "Liisan" pitäisi se ruoka tehdä. Porukka tuijotti isääni kuin hullua, ja niinhän siinä kävi, että äitini kääri hihat ja rupesi ruuanlaittohommiin. Näitä esimerkkejä riittää. Ja ennen kuin joku ehtii haukkumaan äitiäni nyhveröksi, taustatietona sen verran, että hän oli sodassa mieleltään sairastuneen isän lapsi, joka oli väkivallalla alistettu jo pienestä lapsesta pitäen.
Tästä tulee kovin elävästi mieleen minä noin kaksikymppisenä. Olin muuttanut opiskelemaan, mutta matkaa synnyinkotiini oli vain parisenkymmentä kilometriä. Minulla oli myös poikaystävä, jonka kanssa halusin ilman muuta viettää aikaa, enkä nähnyt häntä kuin viikonloppuisin koska hän opiskeli eri paikkakunnalla. Joka halvatun viikonloppu sain äidiltäni märinäpuhelun siitä kuinka piti siivota, leipoa, pestä ikkunat, tehdä sitä tehdä tätä. Yleensä etenkin siitä marttyyri astui esiin jos olin kehdannut matkustaa poikaystäväni opiskelupaikkakunnalle kuulemma "pakoon velvollisuuksiani". Synnyinkodissani asui myös isäni ja kaksi veljeä, mutta heille ei näitä "akkojen hommia" parantunut sälyttää. Minua syyllisesttiin todella vahvasti aina lähtien siitä kuinka hän kyllä minun ikäisenäni ajoi joka ilta polkupyörällä kolmekymmentä kilometriä omaa äitiään katsomaan ja auttamaan ties missä asiassa. Hienoin kerta oli se, kun minut ihan oikeasti likimain puoliväkisin haettiin isäni toimesta 39 asteen kuumeessa leipomaan pullaa, koska sitä nyt vaan piti leipoa. Tuli aika mutkaiset pitkot sillä kertaa.
Ainoa äitiäni puolustava seikka on se, että hänellä oli ollut aivohalvaus eikä todellakaan käynyt enää täysillä. Isäni ja veljieni käytöstä en pysty tajuamaan. Julmaa sanoa näin, mutta kun äitini kuoli, elämäni helpottui merkittävästi ja mielipuoliset vaatimukset ovat loppuneet tyystin.
okei, mut oisit heti alussa voinut sanoa että äitisi oli invalidi, ei se aivohalvaus ole todellakaan mikään pikku juttu, voi tarvita ymärivuorokautista hoitoa ja kuntoutusta että selviä ees arkiaskareista. mutta joku muu olisi pitänyt häntä auttaa, eikä sinun tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kosmetologi. Aina ku joku tulee käymään, pitää tehdä kaikenmaailman kauneusjuttuja tai opettaa miten meikataan. Varsinkin kun ollaan lähdössä ulos, niin olen se joka aina meikkaa muita ja itse laittaudun hopussa viimeisenä. Nyt olen alkanut vastaamaan heille, että en tee ilmaiseksi minkäänlaisia meikkejä sun muita. Eipä ole ystävät paljoa kylässä käyneet.
Niin, ja aina pitää saada lainata minun meikkejä.
Mulle kävi kanssa aina niin (oon kosmetologi), että kaveri pyysivät meikkaamaan ja se ärsytti. Ilmoitin lopettavani sen touhun, että haluan joskus valmistautua itse rauhassa ja kukin tekee oman meikkinsä. Koska olen kuitenkin taitava meikkaaja ja oman meikkini teen aika nopsaan, niin alkoi harmittamaan jossain vaiheessa kavereiden puolesta, joiden iltameikki oli sitten joku kehnolaatuinen bb-voide, ripsari ja puuteri ja itse oli ihan täydessä tällingissä siinä. :( Tuli olo, että olen ihan paska ystävä.
Sitten muutin asennettani ja aloin aina tyttöjen iltaan laittautumaan itse ennen kuin menin paikalle ja mulla on usein jo meikki valmiina kun menen. Sitten poksautan skumpan auki ja samalla voin sitä nauttia, kun meikkaan kavereita. Käytän usein omia meikkejäni paitsi ripsarit saa jokainen laittaa itse. Asenne on nykyisin parantunut ja on mukavaa, kun likkakavereillakin se ammattilaisen tekemä ehostus buustaa itsetuntoa. Parhaimpia on, kun joku olisi kampaaja niin voitais tehdä hiuskokeilujakin. :) Hyvä vaan kiertämään, sanon minä!
sori ohis*
no jos sulla on varaa joitain laadukkaita clarinsin meikkivoiteita ilmaseks lahjottaaa, niin mäkin voisin ottaa...=D
vai onkx niissä kaikki näitten sun kavereitten ihobakteerit mukavasti jylläämässä ja siksi lahjotat niitä? Hullun hommaa. vai oliko tää siis vitsi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole kamalan paha, mutta kyseisellä hetkellä tuli hieman huvittunut olo :D Teen ystävilleni kampauksia usein juhliin (vanhojen tanssit, ylioppilasjuhlat, rippijuhlat ym.) ja he maksavat minulle siitä aina sovitun summan (en ole ammattilainen, joten teen tietysti halvemmalla, vaikka homman osaankin). Tänä keväänä oli kuitenkin huippua, kun vanha ystäväni pyysi minua tekemään hänelle ylioppilasjuhliin kampauksen ja lupasi maksaa minulle siitä (en odota isoja summia, kampaajallahan juhlavasta nutturasta pitkiin hiuksiin saa helposti maksaa yli satasen ja itse olen tyytynyt noin 30 euroon). Tehtiin tytölle koekampaus luonnollisesti ja katsottiin, että lakki mahtuisi päähän kampauksen kanssa. Ostin pinnejä (nutturaan menee helposti yli 100 pinniä), ostin myös nutturan sisään laitettavan "valkin" (ei mikään halpa tämäkään) sekä läpimäkyviä hiuskuminauhoja. Kerroin hänelle tietysti, että hän voisi pitää kyseiset tuotteet tai antaa ne minulle ja yritin tällä vihjata, että saamani summa olisi edes hieman yli noiden summan (tavarat+vaivanpalkka) jos hän aikoo esimerkiksi pitää valkin (asuu toisella paikkakunnalla). Koekampauksen ja ostosten lisäksi jouduin tietysti juhla-aamuna matkustamaan tunnin päähän toiselle paikkakunnalle ja tein hänelle 2h vievän kampauksen. Kaiken tämän jälkeen hän toteaa minulle: "pohdittiin äitini kanssa, että 10 euroa olisi varmasti sopiva summa". Minulla ei ole rahapulaa, joten menin lähinnä naurunsekaiseen shokkitilaan ja pohdin, miten joku voi pitää tuota kymmentä euroa sopivana summana. Itse en kehtaisi antaa kymppiä edes siitä, jos kaverini tuli naapurista ja tekisi minulle laadukkaan kestävän kampauksen. Kai olen sitten ihan sekaisin, kun tuo summa oli mielestäni hieman hupaisa :D
sori muta tää juttusi on ihan yhtä roskaa. Jos et osaa yhtä nuttturaa tehä noppeemmin kun tunissa? 100 e pelkästä nutturasta kampaajalla? sata pinniä nutturaan? pyydät rahaa kampauksesta vaikka et ole edes koulutettu kampaaja? ite teen nutturan 5 minuutissa, ohjeet youtubesta, pari pinniä.joo toki tajuan että juhliin pitää olla siisti, mut joku järki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukioaikoinani halunnut osallistua vanhojen tansseihin. Lukiomme oli todella pieni ja lähestulkoon kaikki muut tanssivat, meitä väliin jättäneitä oli ehkä viisi henkeä jos sitäkään. En ollut yhtään mukana tanssien suunnittelussa tai järjestelyissä, koska se ei minua kiinnostanut tai koskettanut. Yllätys olikin melkoinen, kun paria päivää ennen tansseja selvisi, että lukion juhla-/liikuntasalin koristelu yms. järjestely ennen tansseja ja salin siivoaminen tanssien jälkeen oli nakitettu kokonaan näille ei-tanssiville. Meidän olisi siis pitänyt mennä tansseja edeltävänä iltana (todellakin siis illalla, omalla ajalla) järkkäämään kaikki kuntoon ja tanssien jälkeen (jälleen illalla, omalla ajalla) siivoamaan kaikki pois. Missään vaiheessa kukaan ei kysynyt mitään halustamme osallistua auttamaan, tämä käsky tuli vain ilmoitusluontoisesti joltakin toiselta opiskelijalta, joka oli tanssien vastuutiimin (tai mikä kokoonpano asiaa hoitikaan, en muista enää) jäsen.
Tästä jutusta tuli mieleen oma lukiomuistoni abiristeilystä. En osallistunut risteilyyn, mutta tarmokas ja tomera oppilaskunnan puheenjohtaja Tarja päätti, että kaikki osallistuvat risteilykuluihin, koska samasta kassasta ostetaan myös luokanvalvojan muistaminen. Minä kiltti ja tyhmä sitten osallistuin.
Vanhojentansseihin olisin vuotta aiemmin osallistunut mielelläni ja harjoituksissa kävinkin kivan parini kanssa. Kunnes toinen tomera ja tarmokas oppilaskunta-aktiivi Päivi huomasi, miten hyvä tanssija parini oli, ja halusi pojan omaksi parikseen. Hän houkutteli pojan esittelemällä asian tälle niin, että minulle parin vaihto on ok, ja minulle taas niin, että poika haluaisi vaihtaa paria. Niinpä sain parin, joka ei osannut tanssia ja jäi lopulta kokonaan pois vanhojenpäivästä niin etten minäkään voinut osallistua tanssiin.
no, elämä opettaa, jos et saa suutas auki sillon kun sen aika on, niin ei mikään sua voi auttaa. muut vie sulta kaiken. En tiedä kumpi ärsyttää enemmän.
Sitten molemmat maksavat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kolmekymppinen poikaystävä, jolla oli hyvä duuni ja iso palkka. Markka-aikaan 20 000 mk ja minulla siihen aikaan noin 8 000 mk. Lisäksi olin yksinhuoltaja. Mies kärtti minut mukaan seuraksi työmatkalle toiseen kaupunkiin. Menimme miehen autolla ja yövyimme hotellissa. Hän halusi minun maksavan puolet hotelli- ja diesel-kuluista, ja maksoinkin. Seuraavalla työmatkalla sama homma. Tässä vaiheessa vasta ymmärsin, että työnantaja maksaa miehelle nuo kulungit, ja saa minulta ikään kuin "bonuksen". Kolmannella hotellireissulla katsoin kostoksi miehen firman piikkiin televisiosta pornoa, kun ukko veti toisaalla luentoa. Ei kestänyt vuottakaan meidän suhteemme, hyvä niin. Rajansa pihiydelläkin, ja tämä tosiaan oli vain jäävuoren huippu siitä, millä kaikella koetti tienata minulta kuin ohimennen.
No, jos tuo oli pelin henki, niin kait veloitit itse mieheltä 500 mk per varvi?
Vaikka tämä onkin vitsi, niin miksi ihmeessä tällaisissa tilanteissa ehdotetaan naisen ryhtyvän huoraksi, edes leikillään? Ikäänkuin se seksi olisi vain miehen tyydyttämistä. Parempi olisi joku ateriaveloitus tms.
sähkärin rouva kirjoitti:
sähkärin rouva kirjoitti:
Mieheni on sähkömies ja teki siskonsa perheen omakotitaloon kaikki sähkötyöt ilmaiseksi. Tavarat osti tukusta ja peri vain tukkuhinnan. Rahallinen hyöty heille oli useita tuhansia euroja. Mitään ei saanut vastineeksi, sanallisen kiitoksen ehkä. Monesti puhuttiin mieheni kanssa keskenämme, että leipoisi sisko kiitokseksi vaikkapa täytekakun herkkusuumiehelleni, mutta turha toivo! Ovat asuneet yli 10 vuotta jo talossaan, joten olisi ollut mahdollisuus kiittää monta kertaa.
Mieheni sisko on ammatiltaan opettaja. Muutama vuosi sitten pyysin häntä vaihtamaan rikkoutuneen vetoketjun lapsemme takista. Palkaksi hän pyysi 10 €. Tuolloin sanoin, että ihan kohtuullista olisi, että hän vaihtaisi sen talkoilla, kuten mieheni oli tehnyt heille sähköhommat. Ei tarvinnut sitten maksaa tuota kymppiä. Toisen kerran sisko ompeli meille verhot ja kaksi tyynynpäällistä. Mukana seurasi lasku 55 €. Enää en viitsinyt huomauttaa asiasta, mutta päätin, että en käytä enää hänen palvelujaan. Minusta hänen käytöksensä on törkeää. En mitenkään ymmärrä, miten kehtaa meiltä laskuttaa pienimmistäkin asioista, kun on itse saanut niin reilun "lahjan" mieheltäni. Jos olisimme tienneet, että asia menee noin, olisi sähkötöitä peritty asianmukainen korvaus tai jätetty työ tekemättä ja vietetty oman perheen kesken aikaa sen sijaan, että mieheni raatoi ilmaiseksi raksalla ja minä hoidin yksin pieniä lapsia kotona.
Siis sisko on ammatiltaan ompelija...
Tuo nyt on melko tyypillinen miehen ja naisen ero. Kaikki pahimmat tuntemani penninvenyttäjät ja joka euron laskijat ovat järjestään olleet naisia. Miehet ovat pääsääntöisesti paljon suurpiirteisempiä rahoistaan. Joo joo, juuri sinä tunnetkin sen MIEHEN joka on pahempi jne.
Esimies nykyään?