Lue keskustelun säännöt.
Onko lastenhoidosta tehty liian vaikeaa?
22.05.2016 |
Hesarissa oli juttua miten isovanhemmat uupuu ja päiväkodeissa valitetaan vanhemmista jotka tarvitsevat lomaa omista lapsistaan. Tietysti on hyvä, että nykyään ollaan lapsikeskeisiä mutta onko jo menty liian pitkälle, kun lasten hoidosta on tullut sellainen työ jota ei jaksa enää kukaan.
Silloin kun minä sain esikoiseni, niin jäi mieleen miten hesarissa joku lastenlääkri neuvoi, ettei otkevän vauvan luo niin kiire ole, etteilö äiti voisi juoda kahviaan kuumana loppuun. Nykyään kai kiidetää hysteerisenä hössöttämään joka inahdusta, ettei vaan lapsi traumatisoidu saati joku ulkopuolinen ehdi - hui kamala - mulkaista kohti.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni taas on, että osa jo 40-luvulla syntyneistä äideistä ol ihan häiriintyneitä. He ovat kasvattaneet meidät nykyajan vanhemmat. Emme osaa enää olla lasten kanssa, koska omat vanhempamme olivat täysiä paskoja, eikä millään haluttais satuttaa omia kakaroitamme, mutta terve malli olla lasten kanssa puuttuu. Sit tulee joku terveen äidin aikuinen lapsi nyt tähän hämmästelemään, että ei voi olla totta. No, minusta on.
Ei kyllä ole enää tuo ikäluokka "nykyajan" äitejä, eli kaksi-kolmekymppisiä, niiden vanhemmat on syntyneet 50-luvun jälkeen, mun äiti on syntynyt 1954, minä 1974 (eli olen jo liian vanha lapsia tekemään, en ole enää "nykyäiti") mun tytär on syntynyt 1994, eli hän on nyt siinä iässä että alkaa tehdä lapsia lähiaikoina, hän on nyt niitä joista tässä puhutaan. Ne joiden äiti on syntynyt 40-luvulla ovat jo isoäitiluokkaa ihan selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli juttua miten isovanhemmat uupuu ja päiväkodeissa valitetaan vanhemmista jotka tarvitsevat lomaa omista lapsistaan. Tietysti on hyvä, että nykyään ollaan lapsikeskeisiä mutta onko jo menty liian pitkälle, kun lasten hoidosta on tullut sellainen työ jota ei jaksa enää kukaan.
Silloin kun minä sain esikoiseni, niin jäi mieleen miten hesarissa joku lastenlääkri neuvoi, ettei otkevän vauvan luo niin kiire ole, etteilö äiti voisi juoda kahviaan kuumana loppuun. Nykyään kai kiidetää hysteerisenä hössöttämään joka inahdusta, ettei vaan lapsi traumatisoidu saati joku ulkopuolinen ehdi - hui kamala - mulkaista kohti.
Useamman lapsen äitinä olen huomannut sen, että tasa-painoisimmat ja iloisimmat lapset kehkeytyy niistä, jotka saavat jo synnytyslaitoksella olla äidin rinnalla ja siitä eteenpäin kotona, joiden jokaiseen risaukseen vastataan heti ja myönteisesti. Niin syntyy lahjakkaita ihastuttavia unelmalapsia. Lapset, joiden kohdalla näin ei ole päästy toimimaan, eivät ole niin positiivisia ja tasapainoisia.
Minä kanssa vierastan tuota lasten kanssa leikkimistä! Siis toki touhuaminen kimpassa on tosi jees ja otetaan lasra mukaan arkihommiin ym, pihaillaan jne. Mutta että aikuinen leikkii jatkuvasti lapsen janssa autoilla, nukeilla ym. Jotenki oma ajatus on se että ne lelut on lapsella viihdykkeenä että jaksaa olla yksinäänkin ja muiden lasten kanssa ilman aikuisia!
On uuvuttavaa joutua roolileikkeihin esim kummilapsen kanssa. Ei kiinnosta enää. Olen leikkini leikkinyt lapsena. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö muuten haluaisi olla lapsen kanssa, voin potkia palloakin ja käydä jätskillä tms. En vain ole hänen leikkikaverinsa vaan kummi.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jonka mielestä on outo ajatus, että vanhempien pitäisi LEIKKIÄ lastensa kanssa? Mielestäni lasten kuuluu leikkiä itsekseen tai toistensa kanssa, ei vanhempien (toki jos vanhemmat itse oikeasti haluavat, niin saavathan he niin tehdä, ei sillä). Muistan kuinka oma äitini sanoi lapsena, kun valitin tekemisen puutetta, ettei se ole niin vaarallista ettei koko ajan ole jotain tekemistä. Ei hän sännännyt laatimaan minulle ja sisaruksilleni jotakin ohjattua toimintaa, ihan itse piti keksiä ohjelmaa. Ja hän sentään oli kotiäiti, joka kyllä tosi mielellään vietti aikaa lastensa kanssa ja jolle lapset olivat kaikki kaikessa.
Et varmaan ole ainoa.
Musta taas on outo ajatus että vanhempi ei leikkisi tai telmisi lastensa kanssa. :) En mäkään ihan kaikesta jaksa innostua mutta rakentelen kyllä välillä lasten kanssa leegoilla, leikin hippaa tai vaikka painin! Eihän se leikkiminen tarkoita sitä että aina ja koko ajan järjestäisi ohjelmaa lapsilleen. Kyllä meilläkin välillä tylsistytään. Leikkiminen on hauskan pitämistä, tapa viettää aikaa yhdessä, liikkua ja touhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kanssa vierastan tuota lasten kanssa leikkimistä! Siis toki touhuaminen kimpassa on tosi jees ja otetaan lasra mukaan arkihommiin ym, pihaillaan jne. Mutta että aikuinen leikkii jatkuvasti lapsen janssa autoilla, nukeilla ym. Jotenki oma ajatus on se että ne lelut on lapsella viihdykkeenä että jaksaa olla yksinäänkin ja muiden lasten kanssa ilman aikuisia!
On uuvuttavaa joutua roolileikkeihin esim kummilapsen kanssa. Ei kiinnosta enää. Olen leikkini leikkinyt lapsena. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö muuten haluaisi olla lapsen kanssa, voin potkia palloakin ja käydä jätskillä tms. En vain ole hänen leikkikaverinsa vaan kummi.
Tuskin kukaan nyt koko ajan lastensa kanssa leikkii. Mut kyllä se välillä on kivaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on sellaista nykyään että teit mitä tahansa niin aina se on jonkun milelestä väärin. Vanhemmat eivät enää tiedä miten lasten kanssa ollaan kun joka paikassa pelotellaan että lapsi saa traumoja siitä ja tästä ja tosta ja se ja se on huonoa lapsen kehitykselle. Esim. kauppareissulla kun kovaan ääneen komennan lasta olemaan kunnolla niin saan paheksuvia katseita komentelusta, mutta sitten toisaalla valitetaan kun ei lapsille laiteta rajoja ja pidetä kuria. Tavallaan koko ajan elää huonolla omatunnolla kun tuntuu että tekee enemmän väärin kuin oikein ja se on todella turhauttavaa ja väsyttävää.
Ihmisten pitäisi antaa elää omaa elämänsä. Eihän kukaan ole muutenkaan samanlainen, miski lapsiperheet, vanhemmat ja lapset pitää laittaa samaan muottiin. Jos ei ole, on muka jotain ongelmia.
Toinen korottaa ääntää napakasti ja se toimii hänen lapsillee, koska ovat sentään samasta prheestä ja ymmärtävät toisiaan. Toinen taas on hillitympi ja ohjaa eri tavalla lapsiaa, jotka myös ovat erilaisia. Molemmat ovat hyviä ihmisiä, erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Jatkuva vanhempien leikkiminen on huono juttu, lautapelejä saa lapset pelattua keskenäänkin jos haluavat, ilman että siitä vanhemmat tekee jonkun "kehittävän" jutun, lapset tekee sitä mikä on kivaa ja kulloinkin kiinnostaa. Se idea on, että vanhempikaan ei tee vastentahtoisesti suorittamalla asioita lapsen kanssa, vaan sitä tehdään mitä milloinkin on kiva tehdä ja mitä kerkii, ilman että siitä pitää stressata. Jos sulla on nyt joku kotityö kesken, tai sä oot töistä väsynyt ja haluat olla koneella tai lukea kirjaa, niin kyllä sen voi lapselle sanoa, että keksi nyt itse tekemistä, äiti ei nyt ehdi/jaksa, lapset ymmärtää sen kyllä ja keksii itse mitä tekee. Ja sama toisinpäin, jos lapsi haluaa katsoa piirrettyä, ei huvita tehdä muuta, niin saa katsoa, päiväkoti tai koulu käy jo työstä, lapsenkin pitää saada nollata, ilman että raahataan johonkin harrastukseen.
Minä en näe mitään pahaa siinä että saa katsoa piirrettyjä, nekin on usein opettavaisia, ja meillä ainakin lapset leikkii piirretyistä ja peleistä keksittyjä leikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Tätä mä just tarkotan! Kumpikaan ei ole turvallisuusriski lapselle, mut hirvee haloo, ettei vaan vahingossakaan tulis tehtyä helpoimman kautta. Ja sitten ollaan uupuneita lapsivapaan tarpeessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Jatkuva vanhempien leikkiminen on huono juttu, lautapelejä saa lapset pelattua keskenäänkin jos haluavat, ilman että siitä vanhemmat tekee jonkun "kehittävän" jutun, lapset tekee sitä mikä on kivaa ja kulloinkin kiinnostaa. Se idea on, että vanhempikaan ei tee vastentahtoisesti suorittamalla asioita lapsen kanssa, vaan sitä tehdään mitä milloinkin on kiva tehdä ja mitä kerkii, ilman että siitä pitää stressata. Jos sulla on nyt joku kotityö kesken, tai sä oot töistä väsynyt ja haluat olla koneella tai lukea kirjaa, niin kyllä sen voi lapselle sanoa, että keksi nyt itse tekemistä, äiti ei nyt ehdi/jaksa, lapset ymmärtää sen kyllä ja keksii itse mitä tekee. Ja sama toisinpäin, jos lapsi haluaa katsoa piirrettyä, ei huvita tehdä muuta, niin saa katsoa, päiväkoti tai koulu käy jo työstä, lapsenkin pitää saada nollata, ilman että raahataan johonkin harrastukseen.
Minä en näe mitään pahaa siinä että saa katsoa piirrettyjä, nekin on usein opettavaisia, ja meillä ainakin lapset leikkii piirretyistä ja peleistä keksittyjä leikkejä.
Ei kai lasten kanssa leikkiminen ja videot ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja? Hmmm, vaikka leikkiminen ois vanhemmalle tylsää, ei sitä mun mielestä pitäis ihan kokonaan kannattaisi silti jättää pois. Mun on kyllä oikeasti vähän vaikea ymmärtää että joku vanhempi ei koskaan haluaisi lapsensa kanssa leikkiä. :/ Tarkennan nyt vielä että tää ei nyt tarkoita sitä ettei vanhemmalla saisi ikinä olla omaa aikaa ja että lapsen kanssa pitäisi leikkiä ihan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli juttua miten isovanhemmat uupuu ja päiväkodeissa valitetaan vanhemmista jotka tarvitsevat lomaa omista lapsistaan. Tietysti on hyvä, että nykyään ollaan lapsikeskeisiä mutta onko jo menty liian pitkälle, kun lasten hoidosta on tullut sellainen työ jota ei jaksa enää kukaan.
Silloin kun minä sain esikoiseni, niin jäi mieleen miten hesarissa joku lastenlääkri neuvoi, ettei otkevän vauvan luo niin kiire ole, etteilö äiti voisi juoda kahviaan kuumana loppuun. Nykyään kai kiidetää hysteerisenä hössöttämään joka inahdusta, ettei vaan lapsi traumatisoidu saati joku ulkopuolinen ehdi - hui kamala - mulkaista kohti.
Useamman lapsen äitinä olen huomannut sen, että tasa-painoisimmat ja iloisimmat lapset kehkeytyy niistä, jotka saavat jo synnytyslaitoksella olla äidin rinnalla ja siitä eteenpäin kotona, joiden jokaiseen risaukseen vastataan heti ja myönteisesti. Niin syntyy lahjakkaita ihastuttavia unelmalapsia. Lapset, joiden kohdalla näin ei ole päästy toimimaan, eivät ole niin positiivisia ja tasapainoisia.
Höpö höpö! Rajansa silläkin, ensimmäiset kuukaudet menee aika tavalla symbioosissa, mutta pidemmän päälle se on haitallista jos lapsi ei pääse normaalisti eriytymään omaksi itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Tätä mä just tarkotan! Kumpikaan ei ole turvallisuusriski lapselle, mut hirvee haloo, ettei vaan vahingossakaan tulis tehtyä helpoimman kautta. Ja sitten ollaan uupuneita lapsivapaan tarpeessa...
Niin siis mitä sinä tarkoitat? Pitäiskö sun mielestä kaikki aina tehdä helpoimman kautta? Vai että lasten kanssa ei pitäis ollenkaan leikkiä? Jos on niin uupunut ettei koskaan ikinä jaksa leikkiä lapsen kanssa, vois ulkopuolinen hoitoapu olla tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
On totta! Itsekin miettinyt että miten se oma lapsuus 80-luvulla tuntui niin helpolta ja normaalilta elämältä verrattuna tähän nykyaikaan.
Eri perheillä erilain toki. Esim yhdessä kaverin perheessä ostettu hirveä määrä "lasten hoitoon käytettäviä tavaroita" mistä en ole itse kuullutkaan. Luetaan tutkimuksia miten mikäkin lapseen vaikuttaa, ruoat ym. Koko elämä tuntuu vain pyörivän sen lapsen ja vanhemmuuden ympärillä.
Samoten lasten leikittäminen on karannut käsistä. Odotetaan että kylään tulevat aikuisetkin ovat tulleet nimenomaa lapsia katsomaan ja leikkimään heidän kanssaan. Yritä siinä sivussa vaihtaa kuulumisia vanhempien kanssa.
Sä olit lapsi silloin 80-luvulla ja nyt vanhempi, saattaa johtua siitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja onneksi on ohi. Teinejä ovat jo. Suomi on kyttäyksen ja kontroillin maa. Sitä tekee joko naapurit tai viranomaiset.
Tietty rentous lastenhoidosta puuttuu.
En aio lapsenlapsia hoitaa.
Kyllä koululaisillakin pitää kaikki olla niin tip top.
Odotan aikoja jolloin olen vapaa ja villi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Jatkuva vanhempien leikkiminen on huono juttu, lautapelejä saa lapset pelattua keskenäänkin jos haluavat, ilman että siitä vanhemmat tekee jonkun "kehittävän" jutun, lapset tekee sitä mikä on kivaa ja kulloinkin kiinnostaa. Se idea on, että vanhempikaan ei tee vastentahtoisesti suorittamalla asioita lapsen kanssa, vaan sitä tehdään mitä milloinkin on kiva tehdä ja mitä kerkii, ilman että siitä pitää stressata. Jos sulla on nyt joku kotityö kesken, tai sä oot töistä väsynyt ja haluat olla koneella tai lukea kirjaa, niin kyllä sen voi lapselle sanoa, että keksi nyt itse tekemistä, äiti ei nyt ehdi/jaksa, lapset ymmärtää sen kyllä ja keksii itse mitä tekee. Ja sama toisinpäin, jos lapsi haluaa katsoa piirrettyä, ei huvita tehdä muuta, niin saa katsoa, päiväkoti tai koulu käy jo työstä, lapsenkin pitää saada nollata, ilman että raahataan johonkin harrastukseen.
Minä en näe mitään pahaa siinä että saa katsoa piirrettyjä, nekin on usein opettavaisia, ja meillä ainakin lapset leikkii piirretyistä ja peleistä keksittyjä leikkejä.
Ei kai lasten kanssa leikkiminen ja videot ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja? Hmmm, vaikka leikkiminen ois vanhemmalle tylsää, ei sitä mun mielestä pitäis ihan kokonaan kannattaisi silti jättää pois. Mun on kyllä oikeasti vähän vaikea ymmärtää että joku vanhempi ei koskaan haluaisi lapsensa kanssa leikkiä. :/ Tarkennan nyt vielä että tää ei nyt tarkoita sitä ettei vanhemmalla saisi ikinä olla omaa aikaa ja että lapsen kanssa pitäisi leikkiä ihan koko ajan.
En en kai minäkään ole sanonut että vanhemmat ei koskaan leikkisi lapsen kanssa, mutta ei siinä mitään leikittämistä tarvita. Mun äiti ei koskaan leikkinyt mun kanssa, mutta teki mulle esim. barbien vaatteita ym. ja isäpuoli paini poikansa kanssa, kun pojan enot oli painijoita niin pienenä harrasti sitä, ja kun traktori pärähti käyntiin poika juoksi kyytiin, ajoi itse heti kun polkimille ylsi ja samalla näki tuulilasista mihin ajaa. Minä olen myös tehnyt lasten kanssa kaikenlaista, aikuisen esikoisen kanssa nykyään katsotaan lempparisarjoja yhdessä silloin kun hän on Suomessa, ja esim. tapetoitiin hänen vuokrakämppänsä kun oli vuoden Suomessa. Nuorempien kanssa olen leikissä mukana jos vaikka ovat kokanneet jotain leikkiruokaa niin toki maistelen ja jos leikkivät kauppaa, olen asiakkaana, mutta minä en keksi niitä leikkejä, enkä ole yksi leikkijöistä siinä, vaan apulainen sivuroolissa.
Nykyään sanotaan että lapsi ei saisi katsoa telkkarista edes pikkukakkosta, sokeria ei saa maistaa ollenkaan... kaikki vaan pitää olla kehittävää ja kilpaillaan kenen lapsi oppii kaikki asiat ensimmäisenä, siinä ei sitten se lapsentahtisuus toimikaan, vaan se lapsentahtisuus tähtää mahdollisimman nopeaan kehitykseen. Potalla pitää istua ennenkuin osaa istua, se on surullista. Siitä se uupumus tulee kun pitää koko ajan olla lapsen kanssa tekemässä jotain, ja odotetaan sitä että lapsi menee yöunille että saisi hetken olla oma itsensä, minä en tarvitse sitä aikaa itselleni, koska mun elämä ei ole katkolla lasten hereilläoloaikana.
Vierailija kirjoitti:
On totta! Itsekin miettinyt että miten se oma lapsuus 80-luvulla tuntui niin helpolta ja normaalilta elämältä verrattuna tähän nykyaikaan.
Eri perheillä erilain toki. Esim yhdessä kaverin perheessä ostettu hirveä määrä "lasten hoitoon käytettäviä tavaroita" mistä en ole itse kuullutkaan. Luetaan tutkimuksia miten mikäkin lapseen vaikuttaa, ruoat ym. Koko elämä tuntuu vain pyörivän sen lapsen ja vanhemmuuden ympärillä.
Samoten lasten leikittäminen on karannut käsistä. Odotetaan että kylään tulevat aikuisetkin ovat tulleet nimenomaa lapsia katsomaan ja leikkimään heidän kanssaan. Yritä siinä sivussa vaihtaa kuulumisia vanhempien kanssa.
Napakymppi. Olen 50v. ja kyllä mun vanhemmat pääsi helpolla ainakin lastenhoidon suhteen.
Mulle on pari kertaa sanottu ettei x leiki sun kanssa. Sanon aina että olen leikkini leikkinyt ja en enää leiki.
Nykyään en vieraile perheissä missä pikkulapsia koska en todellakaan leikitä jotain vierasta kakaraa, kun leikkimisestä en tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Jatkuva vanhempien leikkiminen on huono juttu, lautapelejä saa lapset pelattua keskenäänkin jos haluavat, ilman että siitä vanhemmat tekee jonkun "kehittävän" jutun, lapset tekee sitä mikä on kivaa ja kulloinkin kiinnostaa. Se idea on, että vanhempikaan ei tee vastentahtoisesti suorittamalla asioita lapsen kanssa, vaan sitä tehdään mitä milloinkin on kiva tehdä ja mitä kerkii, ilman että siitä pitää stressata. Jos sulla on nyt joku kotityö kesken, tai sä oot töistä väsynyt ja haluat olla koneella tai lukea kirjaa, niin kyllä sen voi lapselle sanoa, että keksi nyt itse tekemistä, äiti ei nyt ehdi/jaksa, lapset ymmärtää sen kyllä ja keksii itse mitä tekee. Ja sama toisinpäin, jos lapsi haluaa katsoa piirrettyä, ei huvita tehdä muuta, niin saa katsoa, päiväkoti tai koulu käy jo työstä, lapsenkin pitää saada nollata, ilman että raahataan johonkin harrastukseen.
Minä en näe mitään pahaa siinä että saa katsoa piirrettyjä, nekin on usein opettavaisia, ja meillä ainakin lapset leikkii piirretyistä ja peleistä keksittyjä leikkejä.
Ei kai lasten kanssa leikkiminen ja videot ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja? Hmmm, vaikka leikkiminen ois vanhemmalle tylsää, ei sitä mun mielestä pitäis ihan kokonaan kannattaisi silti jättää pois. Mun on kyllä oikeasti vähän vaikea ymmärtää että joku vanhempi ei koskaan haluaisi lapsensa kanssa leikkiä. :/ Tarkennan nyt vielä että tää ei nyt tarkoita sitä ettei vanhemmalla saisi ikinä olla omaa aikaa ja että lapsen kanssa pitäisi leikkiä ihan koko ajan.
Mutta miksi sen lapsen kanssa pitäisi leikkiä? Mulla on kolme lasta, nyt jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä esikoinen ja nuorinkin yläkoulussa. Kyllä yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat kun olen lasten kanssa leikkinyt. Ja tarkoitan nyt leikillä esim. jotain roolileikkiä, leikkimistä barbeilla tai autoilla jne. Mun kokemuksen mukaan siitä lapsen leikistä katoaa se aitous ja spontaanius kun aikuinen on siinä mukana. Ja pidän mielikuvituksen kehittymisen kannalta tärkeänä että lapsi oppii leikkimään myös yksin. Siis ihan itsekseen, ei edes kaverin kanssa. Meillä on lapset leikkineet tosi pitkään, ihan alakoulun loppuun saakka, eli ei mun leikkimättömyys ainakaan heidän leikkimisintoonsa ole vaikuttanut.
Tottakai ollaan pelattu niitä lautapeleja, pihapelejä ja tehty palapelejä. Mutta leikitty ei ole eikä tuosta mitään haittaa näyttäis olevan.
Vierailija kirjoitti:
Minä kanssa vierastan tuota lasten kanssa leikkimistä! Siis toki touhuaminen kimpassa on tosi jees ja otetaan lasra mukaan arkihommiin ym, pihaillaan jne. Mutta että aikuinen leikkii jatkuvasti lapsen janssa autoilla, nukeilla ym. Jotenki oma ajatus on se että ne lelut on lapsella viihdykkeenä että jaksaa olla yksinäänkin ja muiden lasten kanssa ilman aikuisia!
On uuvuttavaa joutua roolileikkeihin esim kummilapsen kanssa. Ei kiinnosta enää. Olen leikkini leikkinyt lapsena. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö muuten haluaisi olla lapsen kanssa, voin potkia palloakin ja käydä jätskillä tms. En vain ole hänen leikkikaverinsa vaan kummi.
Juuri tämä! Tässä on heilahtanut heiluri toiseen ääripäähän, ennenvanhaan vanhemmat teki aina töitä eikä tehneet lasten kanssa mitään kivaa, nyt ei muuta tehdäkään 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, hirveeksi suorittamiseksi mennyt viime vuosina, ensin itkettiin mediassa että vanhemmuus on hukassa kun kakarat on pomoja ja ollaan kurlingkivanhempia, se jatkuva vaahtoominen että pitää olla lapsentahtista, pitää olla perhepeti, kestovaipat, itsetehdyt luomusoseet, kaikenmaailman harrastukset jokaiselle päivälle, pitää olla hippiäiti, mutta kuitenkin lapsen tulevaa uraa ajatteleva tiikeriäiti. Maalaisjärki on unohtunut jonnekin.
Minä olen nykyäitien mielestä aivan järkyttävän laiska äiti, mutta ylläripylläri, mun esikoinen joka on jo aikuinen on aina pärjännyt ihan helkkarin hyvin, ja pärjää edelleen, ihan sai kaupan soseita, ei imetetty ku pari kuukautta ja oli muumivaipat, siihen aikaan ei vielä hössötetty, sanottiin että rakastava äiti on tarpeeksi hyvä omalle lapselleen. Lapsi on saanut harrastaa mitä haluaa, kuten minäkin aikoinaan, kouluun on menty ihan itsekseen kävellen tai pyörällä, lapsi on oppinut itsenäiseksi ja pärjääväksi.
Ja tuo leikittäminen mua ihmetyttää, ei siinä ole mitään järkeä että äiti on lapsen leikkikaveri, lapsi leikkii joko itsekseen tai sisaruksen tai kaverin kanssa, ja äiti tekee kotityöt tai rentoutuu siinä samalla kun pitää lasta silmällä ettei mitään ihan hullua tee. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu leikkimään, me aikuiset ollaan oltu lapsia ja leikitty leikkimme, se kuuluu siihen kehitysvaiheeseen, ja jos aikuinen menee sekaantumaan leikkeihin siinä ottaa lapselta pois sen vapauden käyttää mielikuvitustaan. Mun lapset esimerkiksi on erittäin verbaalisia ja nokkelia, eivät jää toiseksi missään tilanteessa, ovat saaneet vahdata piirrettyjä ja jopa pelata pelejä. On aina päiväkodissa ja koulussa kehuttu suurta sanavarastoa. Meillä jutellaan lasten kanssa kaikesta, eli ollaan läsnä, ilman että leikitetään ja laitetaan pelaamaan jotain lautapelejä mistä ne ei tykkää vaan sen takia että ne on kehittäviä.
Onko sun mielestä siis lasten kanssa leikkiminen ja lautapelien pelaaminen huonoja juttuja? Ja videoiden katselu ja tietokone/konsolipelien pelaaminen taas nimenomaan hyviä tapoja kasvattaa lapsia ja viettää aikaa?
Tätä mä just tarkotan! Kumpikaan ei ole turvallisuusriski lapselle, mut hirvee haloo, ettei vaan vahingossakaan tulis tehtyä helpoimman kautta. Ja sitten ollaan uupuneita lapsivapaan tarpeessa...
Niin siis mitä sinä tarkoitat? Pitäiskö sun mielestä kaikki aina tehdä helpoimman kautta? Vai että lasten kanssa ei pitäis ollenkaan leikkiä? Jos on niin uupunut ettei koskaan ikinä jaksa leikkiä lapsen kanssa, vois ulkopuolinen hoitoapu olla tarpeen.
No just tätä mustavalkosuutta tarkotan. Tottakai pitää olla läsnä omille lapsilleen, mutta paras tehdä se itselle mahdollisimman luontaisella tavalla. Ei kukaan jaksa olla läsnä koko ajan, olisi hyvä voida ottaa sitä omaa aikaa myös lasten läsnä/hereillä ollessa. Öapset eivät mene rikki konsoleista tai ikäkaudelle sopivista tv ohjelmista, vaikka niitä käyttäisi "lapsenvahteina".
Se että lapset jätetään hengenvaaraan yksin hukkumaan ojaan tai toikkaroimaan tielle on sitten okkea ongelma.
Olitteko mummolla hoidossa vanhempien työpäivän ajan vai esim. kesällä?
Semmoisia tapauksia tiedän 80-luvulta paljonkin joissa lapset on laitettu kesäksi mummolaan hoitoon. Vanhemmat ovat voineet siinä sivussa pitää omaakin lomaa. :) Mummoille tuo on tietty ollut työlästä jos on ollut isokin katras, mukana ehkä pikkulapsiakin.