Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Tämä ketju on surullista luettavaa. 

up

Todella surullista luettavaa...

Vierailija kirjoitti:

Onko muiden väkivaltaiset exät olleet huuli pyöreänä ihmettelemässä, että miksei voida olla kavereita vai omaanko ainutlaatuisen mielisairaan exän?

.

Oli sairaalloista mustasukkaisuutta kuitti-kellonaikatarkisteluineen, töihin soiteltiin tarkistuspuheluita koska siellä oli mieskollegoita, sairaalassa rähistiin koska mieslääkäri otti vastaan, puhelimeni ja tietokoneeni kaikki mahdolliset lokitiedot kytättiin jne jne. Ja mukaan tuli rajua väkivaltaa, jossa mm hampaani halkesi ja päästäni irtosi isoja hiustuppoja, olin yltäpäältä mustelmissa ja pahoinpitelyissä oli todella halventavia elementtejä, kuten naamalle sylkemistä ja (inhottaa edes kertoa tämä seuraava..) kerran oli riehuessaan kaatanut jonkun juoman lattialle ja potkaistuaan minut lattiaan "pyyhki" minulla tuon läikän.. Ihan vitun sairasta ja sellaista, ettei tuollaista toiselle tehdä..

.
Aika pian tuon edellämainitun jälkeen sain viimein voimaa erota, joka tietty oli ihan shokki tälle ääliölle. Kun meillä menisi niiiiiin kivasti jos vaan tajuaisin olla ärsyttämättä häntä! 🙌

.

Monta vuotta on jaksanut ottaa yhteyttä, viisi ekaa vuotta meni aikalailla h*ritteluilla ja tappouhkauksilla, nyt viime vuodet ihmetellyt MIKSEI VOIDA OLLA VAAN KAVEREITA! kuulema hänen kamunsakin ihmettelevät, että miten voi olla näin katkera exä kun ei suostu kaveri olemaan 👌😎

.

Huh. Onneksi olen nykyään naimisissa tervejärkisen miehen kanssa.

Seurustelin nuorena (18-20v) samanikäisen pojan/miehen kanssa. Alussa pidin häntä suloisena, mutta ujona tapauksena, erotessamme pidin häntä vähän sekopäänä. Vuosien aikana olen oppinut että hän on enemmänkin sekopää.

Seurusteluaikana hän meni ja tuli miten tahtoi. Oli todella paljon omissa menoissaan, yleensä joka aamu lähti jonnekin, kävi päivän aikana syömässä pikaisesti ja taas lähti. Tuli iltamyöhällä takaisin. En oikein tiedä missä hän luuhasi, ilmeisesti harrastuksissaan tai joskus saattoi olla päivän jonkun kaverinsa luona. Monta kertaa yritin puhua että voisi joskus olla minunkin kanssani ja olla kiinnostunut minunkin jutuistani. Joskus suostui pitkin hampain ottamaan minut mukaan, mutta ei huomioinut minua mitenkään.  Mentiin vaikkapa hänen kaverilleen, puhui vain kavereilleen, mutta minulle ei sanaakaan. Kerran käytiin joillakin messuilla, hän sananmukaisesti hävisi ihmispaljouteen. Tämä oli aikana ennen kännyköitä.

Jos riideltiin, hän sai hirveät raivarit ja lähti menemään. Odottelin sitten tuntikausia milloin tulee takaisin. Ihan mistä tahansa tuli kinaa, hän alkoi aina syyttämään että en arvosta häntä tippaakaan. Esim. eri kahvilaatu (kuin mistä hän piti) on merkki siitä etten arvosta hänen mieltymyksiään. Synttärilahjaksi piti ostaa mitä hän halusi, jos en ostanut, en arvostanut häntä. Hän taas sai ostaa esim. joulu- tai synttärilahjaksi ihan mitä vaan, jos en tykännyt, en taaskaan arvostanut häntä. Jos minä kysyin että miten hän osoittaa arvostusta minua kohtaan, niin sillä että hän ylipäätään ostaa jotain. Kihloihin mennessämme hän oli käynyt ostamassa sormuksen etukäteen. Se oli niin iso ettei pysynyt edes peukalossani. Sehän tietysti piti vaihtaa. En kuulemma arvostanut häntä kun en tyytynyt liian isoon sormukseen, olisi pitänyt kaulaketjussa kantaa...

Seurustelun alkuaikoina ajattelin että kyllä hän siitä tyyntyy ja rauhoittuu vähitellen ja tämä on vain nuoruuden epävarmuutta. Vähitellen aloin ajattelemaan että eihän tämä ole todellista, mitään muutoksen merkkejä ei ollut ilmassa vaan homma säilyy samanlaisena aina vaan. Tunteeni alkoivat vähitellen kuolemaan, riideltiin ihan jatkuvasti ja lopulta sanoin lähteväni. Jessus mikä show siitä alkoi! Hänelle oli HIRVEÄ JÄRKYTYS. Lähes sekosi, uhkaili itsemurhalla, seuraili minua, lähetteli rakkauskirjeitä. Ei millään uskonut että olen päätökseni tehnyt. Hänen mielestään olin hänelle jotain outoa velkaa yrittää! Nyt kun hän vihdoin oli tajunnut että olin tosissani, hän haluaa yrittää tosissaan ja minun velvollisuuteni on vielä jatkaa hänen kanssaan. Koska hän niin sanoo. Kun kysyin missä hänen velvollisuutensa muuttaa toimintapojaan oli silloin kun minä vielä halusin sopia asioista ja jatkaa yhdessä, sanoi hän että ei ymmärtänyt silloin. Mutta nyt ymmärtää joten minun velvollisuus on antaa vielä mahdollisuus... Sanoin kylmästi että voi voi kun minun ymmärrys on nyt nollassa, joten ei velvollisuutta.

Erohan siitä tosiaan tuli, onneksi. Olen kuullut luotettavalta taholta että seuraavia tyttöystäviä ja vaimoja onkin koeteltu kovemmalla kädellä kuin minua. Fyysistä väkivaltaa, nyrkillä kasvoihin, heitelty päin seiniä. Toivottavasti nykyisensä joskus huomaa että kaikkea ei tarvitse sietää.

Huh, huh.

tästä ketjusta tulee mieleen, kun olin aikoinaan tanssilavalla kuuntelemassa Yölintua ja poistuessani  yhtäaikaa ventovieraan naisen kanssa vessasta, joku nainen tuli huutamaan miestenvessasta samaan aikaan  kömpineelle   miehelle"noita huoria kävit panemassa!" minä ja tämä vieras nainen katsoimme äimistyneinä toisiimme.,... 

Ensimmäinen seurustelusuhteeni 20-vuotta sitten. Tulin amiksesta kotiin ja laitoin käsirasvaa. Poikaystävä raivostui ja väitti mun peittävän rasvalla kortsun hajua.

Regina Kankaanpää ryhtyi kolme vuotta sitten puolitoista vuotta kestäneeseen suhteeseen, josta hän ei ole toipunut vieläkään.

 Väkivalta paheni kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisen lyönnin antaa helposti anteeksi. Toisen lyönnin jälkeen uskoin edelleen, että toinen voi muuttua vaikka naama oli mustelmilla ja turvoksissa. Lapselle selitin, että törmäsin oveen, Kankaanpää kirjoitti runsasta huomiota saaneeseen Facebook-päivitykseensä.

Ensimmäiset merkit väkivallasta tulivat esiin vain parin viikon seurustelun jälkeen.

Eräänä aamuna mies repi Kankaanpään sängystä lattialle, kiroili ja käski nousta. Tuolloin Kankaanpää ajatteli, että miehellä oli vain huono päivä.

Pian töniminen, haistattelu ja sanallinen väkivalta kuitenkin pahenivat. Silti Kankaanpää muutti miehen kanssa yhteen jo kuukauden seurustelun jälkeen.

Kolmen kuukauden yhdessäolon jälkeen Kankaanpää soitti ensimmäisen kerran poliisille. Mies hyökkäsi hänen päällensä, kuristi häntä ja hakkasi hänen päätään patteriin ja lattiaan.

Kankaanpää onnistui riuhtomaan itsensä irti, ja hän pääsi pakenemaan naapuriin, josta hälytettiin poliisit.

Seurustelun jatkuessa lyönnit lisääntyivät ja Kankaanpään naama oli usein turvoksissa. Kankaanpään poika ei ollut kotona, kun äitiä pahoinpideltiin.

- Olen pohtinut miksi mies teki minulle niin. Luulen, että syy on pitkälti hänen taustassaan ja lapsuudessaan, johon kuului paljon väkivaltaa.

Kankaanpäästä tuli vanki omassa kodissaan. Hän ei päässyt mihinkään, ei edes kauppaan yksin. Hän menetti yhteyden ystäviinsä.

Mies vahti naisen puhelinta ja esti tätä lähtemästä autolla kaupunkiin asioille.

Yhtenä päivänä ahdistus kasvoi niin kovaksi, että Kankaanpää karkasi naapurinsa kyydillä ystävänsä luo.

- Olin todella peloissani. Pelkäsin mitä hän tekee minulle, kun palaan kotiin. Olin voimaton ja itkuinen. Mietin, että menisin poliisin luo, mutta en uskaltanut.

Kankaanpää palasi kotiin ja kävi kuten hän oli aavistellut. Mies hakkasi hänet heti kotipihalla.

Nainen pääsi pakenemaan vessaan lukkojen taakse, josta hän pyysi tekstiviestillä naapuria soittamaan hätäkeskukseen. Poliisit tulivat ja hakivat miehen putkaan.

jtkuu:

Vastaavanlaisia tapauksia oli puolen vuoden aikana yli 10 kertaa. Välillä kävi poliisi, toisinaan myös ambulanssi. Yhden kerran Kankaanpäältä murtui kylkiluut, kun mies hyppäsi hänen päälleen ja potki.

- Aloin tunnistaa merkit, että milloin on "se" päivä ja yritin olla vahingossakaan ärsyttämättä häntä. Yritin tehdä kaiken oikein. Syytin itseäni joka kerta, vaikka tiedän nyt, ettei se ollut minun syytäni, hän sanoo.

Kankaanpää ei pystynyt lähtemään, koska mies kahlitsi hänet henkisesti.

- Joka kerta hän lupasi, ettei enää koskaan tee niin. Hän pyysi anteeksi kalliilla lahjoilla. Hän osasi manipuloida minua täysin.

Taju lähti

Viimeinen pahoinpitely tapahtui lokakuussa 2014.

- Se oli sanoinkuvaamattoman järkyttävä kokemus, Kankaanpää kertoo.

Mies hyökkäsi Kankaanpään kimppuun, hakkasi tätä nyrkeillä kasvoihin, kuristi, hyppi naisen päällä niin, että tämän kylkiluut murtuivat, löi päätä lattiaan ja huonekaluihin, ja raahasi naista pitkin lattioita.

Kankaanpään 15-vuotias lapsi oli tuolloin kotona nukkumassa. Lopulta poika heräsi äitinsä avunhuutoihin.

- Sain huudettua pojalleni, että mene vessaan, lukitse ovi ja soita hätäkeskukseen. Sitten menetin tajuntani.

Kankaanpää heräsi sairaalassa sokissa. Vieressä istuneelta pojaltaan hän pyysi anteeksi.

- Lupasin hänelle, että tämä loppuu nyt. En voi antaa anteeksi itselleni sitä, että poikani joutui näkemään sen hirvittävän teon.

Matkalla röntgenkuviin Kankaanpää pyysi hoitajia pysähtymään, jotta hän pystyi heittämään kihlasormuksen roskikseen.

- Silloin päätin, että vielä ei ole minun aikani lähteä täältä. Seuraavaa kertaa ei enää tule.

Tuomittiin vankeuteen

Mies sai syytteet useista pahoinpitelyistä, ja niistä hänet myös tuomittiin.

Käräjä- ja hovioikeus olivat täysin samoilla linjoilla. Mies tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Kankaanpää muistaa yhä kirkkaana kaiken, vaikka aikaa on kulunut kaksi vuotta.

- Henkiset arvet ovat niin syvät, että niistä jää elinikäinen jälki. Näen vieläkin painajaisia miehestä. Uskoin hyvään, uskoin muutokseen, ja nyt voin vain toivoa, että tapaukseni antaisi toivoa niille, jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa. Ymmärrän tuskan, häpeän ja syyllisyyden tunteen, mitä tällaisessa suhteessa kokee.

- On oltava rohkea, jotta uskaltaa lähteä. Itse pelkäsin seurauksia liikaa enkä kertonut väkivallasta kuin parille läheiselle ystävälleni. He kehottivat minua lähtemään, mutta peloltani en pystynyt.

jatkuu

Suhteen jälkeen Kankaanpää kävi tapahtunutta paljon läpi poikansa kanssa. Molemmilla menee nyt hyvin.

- En ole valmis uuteen parisuhteeseen, mutta olen muuten aloittanut uuden sivun elämässäni. Muutin ja aloitin opiskelut.

Kankaanpää halusi jakaa kokemuksensa Facebookissa, jotta hän voisi ehkä auttaa muita. Päivitystä on jaettu ja kommentoitu tuhansia kertoja.

- Olen hyvin häkeltynyt ja ymmälläni siitä, miten suuren somejulkisuuden päivitykseni sai aikaan. Olen saanut uskomattoman paljon tukea, lohduttavia ja rohkaisevia viestejä.

- Toivon, että tarinani herättää rohkeutta niille, jotka elävät vastaavanlaisessa suhteessa. Kukaan ei ansaitse sellaista julmuutta ja vääryyttä. Apua on saatavilla.

Tapauksen saaman huomion myötä Kankaanpää perusti Facebookiin suljetun keskusteluryhmän Väkivalta parisuhteessa/lähipiirissä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016100822430175_uu.shtml

up

Seurustelin pari kuukautta erään hullun kanssa. Alussa mies vaikutti ihan normaalilta ja tuntui, että jaoimme samanlaiset arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Mies oli myös todella hauska.

Noin kuukauden yhdessäolon jälkeen mies alkoi piikittelemään minua. Hän huomautteli painostani ja esim siitä, että enpä ole monelle miehelle kelvannut, kun minulla oli ollut vain yksi suhde ennen häntä. Viimeinen pisara oli se, kun hän vaati puhelintani nähtäväksi ja kun en suostunut, yritti ottaa sen väkisin. Saikin, mutta puhelimeni on koodilla suojattu. Tuon jälkeen painelin ulos miehen asunnosta ja sanoin että tämä oli tässä. Mies huusi perääni, että jos nyt lähdet, niin tapan sinut. Kirjaimellisesti juoksin karkuun.

Mies laittoi minulle viestiä pyydellen anteeksi ja selitellen tekoaan. Laitoin hänelle takaisin yhden viestin jossa kielsin ottamasta enää yhteyttä. Estin numeron ja kaikki sosiaaliset mediat. Nyt tilanne on se että mies perustaa uuden fb-tilin sitä mukaa kun estän edellisen jolla hän yritti ottaa minuun yhteyttä. On myös käynyt pari kertaa oveni takana, mutta lähtenyt pian pois kun en avaa. Mies luultavasti odotti pitkiäkin aikoja alaovella että pääsi jonkun matkassa sisään. Jos tämä ei lopu, otan pian uudestaan yhteyttä poliisiin.

Kun lataan läppärin kautta navigaattoriin uusia karttapäivityksiä, niin sanoo että kenen hu**** osoitteita siihen oikein tulee. Järki hoi, älä jätä..

Mies kielsi mua juomasta sen takia koska kaikki miehet muka iskee mua aina baarissa. En saanut edes siis kotona juoda yksin/hänen kanssaan. Ja se baarissa iskemiset oli tosi harvinaisia ja yleensä se iskijä oli vanha limanen ukko..

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin pari kuukautta erään hullun kanssa. Alussa mies vaikutti ihan normaalilta ja tuntui, että jaoimme samanlaiset arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Mies oli myös todella hauska.

Noin kuukauden yhdessäolon jälkeen mies alkoi piikittelemään minua. Hän huomautteli painostani ja esim siitä, että enpä ole monelle miehelle kelvannut, kun minulla oli ollut vain yksi suhde ennen häntä. Viimeinen pisara oli se, kun hän vaati puhelintani nähtäväksi ja kun en suostunut, yritti ottaa sen väkisin. Saikin, mutta puhelimeni on koodilla suojattu. Tuon jälkeen painelin ulos miehen asunnosta ja sanoin että tämä oli tässä. Mies huusi perääni, että jos nyt lähdet, niin tapan sinut. Kirjaimellisesti juoksin karkuun.

Mies laittoi minulle viestiä pyydellen anteeksi ja selitellen tekoaan. Laitoin hänelle takaisin yhden viestin jossa kielsin ottamasta enää yhteyttä. Estin numeron ja kaikki sosiaaliset mediat. Nyt tilanne on se että mies perustaa uuden fb-tilin sitä mukaa kun estän edellisen jolla hän yritti ottaa minuun yhteyttä. On myös käynyt pari kertaa oveni takana, mutta lähtenyt pian pois kun en avaa. Mies luultavasti odotti pitkiäkin aikoja alaovella että pääsi jonkun matkassa sisään. Jos tämä ei lopu, otan pian uudestaan yhteyttä poliisiin.

Mitä jos suljet fb tilisi lopullisesti ja perustat uuden eri nimellä tyyliin "Maija Mehiläinen". Sitten vain haalit sen porukan kasaan itse pyytämällä kaveriksi. Ja sitten teet estot sen miehen profiilille. 

Hirveitä tarinoita:D Minullakin on juttu jaettavana: Emme kylläkään olleet tämän tyypin kanssa parisuhteessa. Tapailimme parisen kuukautta, kunnes viimein ymmärsin laittaa jutulle pisteen. Etsin seuraa netistä ja törmäsin tähän fiksun ja siistin oloiseen mieheen (ei suomalainen, mutta ei muslimi). Mitään vakavaa en sillä hetkellä kaivannut, mutta olin yksinäinen ja halusin miesseuraa. Tämän tein myös selväksi. Mies oli asian suhteen OK ja halusi tavata. Tapaamispäivänä joku minussa sanoi, että idea on huono, ja peruin treffit. Siihen mies suhtautui sillä tavalla, että alkoi soitella ja jauhaa kuinka olen epäkohtelias. Kilttinä ja empaattisena sitten suostuin uuteen tapaamiseen. Tapailimme muutamia kertoja, mutta huomasin, että mies on täysin huumorintajuton, suunnilleen ainoa asia jolle nauroi, olivat homovitsit. Kertoi myös usein entisistä hoidoistaan yksityiskohtaisesti ulkonäköä ja muita ällöttäviäkin juttuja myöten. Kaikki naiset töissä ja kadulla kuulemma kuolasivat hänen peräänsä. Seksi oli välillä kovakouraista ja hän oli kiinnostunut alistamisesta. Yhden tapaamisen jälkeen vain lopetin yhteydenpidon eikä hänkään ottanut yhteyttä pariin kuukauteen. En ajatellut koko asiaa, kunnes yhtenä iltana myöhään, klo 11 jälkeen, hän soittaa että on sattumalta kotini lähellä ja tulee nyt hakemaan kaulaliinan, jonka joskus unohti. Sanoin että tuon sen alaovelle, jolloin alkoi ruikutus siitä, kuinka hänellä on kamala ikävä ja jotain asiaa, josta pitää puhua nyt heti. Päästin miehen sisään, jolloin hän alkoi valittaa, että on yksinäinen. Taisi vielä selittää jotain vanhemmasta naisesta, joka katsoo häntä töissä sillä silmällä, mutta häntä ei kiinnosta. Minua alkoi ällöttää miehen teeskennelty "yksinäisyys". Kun mies yritti koskea ja suudella väkisin, käskin poistumaan. Sen jälkeen mies seisoi eteisessä monta minuuttia minua tuijottaen, puhumatta mitään. Aloin pelätä. Lopulta hän lähti ovia paiskoen.

Kahden päivän kuluttua sain viestin oudosta numerosta (olin estänyt hänet). Viestissä oli kuvia hänestä ja kauniista nuoresta tytöstä hänen asunnollaan. Sen jälkeen oli pitkä aggressiivinen tilitys siitä, kuinka hän on nyt löytänyt paremman ja kauniimman ja kuinka minä olen vain kasa paskaa. Ja lisäyksenä vielä, hän oli kuulemma iskenyt baarista kolme naista kahden päivän aikana.

Tuota tyttöä hän käytti vain minulle "kostaakseen", mutta onneksi tyttö oli myöhemmin tajunnut lähteä suhteesta. Satuin nimittäin törmäämään mieheen kadulla, jolloin hän kertoi erostaan (tyttö oli kuulemma niin mustasukkainen ja hullu :D). Tämän jälleennäkemisen jälkeen mies laittoi perään viestiä, jossa totesi minun rumentuneen :D

Synttärilahjaksi lähetti linkkuveitsen postissa.

Sen jälkeen ei onneksi ole kuulunut mitään.

Seurustelin lukioikäisenä pari vuotta vanhemman, samalta pieneltä paikkakunnalta olevan pojan kanssa. Itse asuin vielä kotona, hän oli jo muuttanut muualle opiskelemaan, mutta vietti kaiken mahdollisen ajan kotonaan. Hän oli tosi mustasukkaista tyyppiä ja pisti itseasiassa myös äitinsä vahtimaan tekemisiäni sillä aikaa kun itse oli opiskelemassa. Huvittavimpia juttuja oli kun oma äitini ja hänen äitinsä olivat tavanneet kaupassa ja hän soitti mulle ja tivasi miksi äitini oli ostanut sipsejä, olinko pitämässä bileitä ilman häntä.

En saanut viettää aikaa omien kavereideni kanssa ja tosi monta kaverisuhdetta katkesi tähän pariin vuoteen kun hänen kanssaan olin. Jäin myös paitsi todella monista kivoista lukiolaisjutuista, tuntuu jälkikäteen kun huolettomin nuoruusaika olisi jäänyt elämättä. Hän myös pilasi niin penkkarini kuin lakkiaisiltani tunkemalla juhliin mukaan ja sitten mököttämällä siellä kun en huomioinut häntä tarpeeksi. En itseasiassa muista kummastakaan tilanteesta muuta kuin oman raivoni kun muut piti hauskaa ja minä lohduttelin itkua nieleskelevää poikaystävää. Ja tuo olikin sitten viimeinen pisara ja sen kesän aikana sitten pistin homman poikki, vaikka vaikeaahan sen oli kun toinen ulvoi ovella, häiriköi puhelimella ja teki kaikki mahdolliset ikävyydet. Syksyllä sitten muutin melkein toiselle puolelle Suomea opiskelemaan ja silloin hän vihdoin uskoi että loppu on. Aloitinkin melko villin kauden siitä ja yritin ottaa kahta menetettyä vuotta takaisin.

Koska omia kavereita ei sallittu, jouduin viettämään paljon aikaa hänen kavereidensa kanssa. Olin kaveripiirin eka tyttöystävä, joten aika tylsää oli poikien saunaillassa istua yksin jossain sohvalla katsomassa telkkua. Aina välillä sitten joku hänen kavereistaan kuitenkin teki mulle seuraa ja kerran erehdyin illan jälkeen sanomaan että "Janne" oli ollut tosi kivaa seuraa. Arvata sen saattoi, että siitä lähtien sain kuulla Jannesta koko ajan ja kuinka yritän iskeä sitä koko ajan, mutta Janne ei ikinä ottaisi mua vaikka kuinka tarjoaisit itseäni. En siis ollut kiinnostunut vain kivaa kun joku välillä tuli juttelemaan. Onneksi Janne alkoi myös seurustelemaan niin se hiukan hillitsi ja sain naispuoleisen kaverin iltoihin.

Hauskuus tässä on siinä, että vuosien jälkeen tapasin Jannen ja kerroin hänelle mitä olin hänen takiaan joutunut kärsimään. Lopputuloksena on, että me olemme nyt naimisissa ja pari lastakin on!

Mies kehotti kotibileissä, että antaisin hänen fysioterapeuttikaverinsa hieroa hartiani, kun olivat aina ihan jumissa. Näin tehtiin, samassa olohuoneessa 8 muutakin ihmistä, myös tämä silloinen avomies. Kiitti vielä kaveriaan vaivannäöstä, samoin kiitin minäkin.

Yöllä heräsin siihen, että avo oli lyönyt minua nyrkillä silmäkulmaan, istui vatsani päälle ja iski uudelleen. Syy: 'koska annoit kaverini lääppiä muka-hartiahieronnassa'.. ??!

Seuraavalla viikolla jätin tämän sian. Ei ollut eka kerta, jostain bileistä tullessamme potki minua sääriin ohimennen, koska joku muu oli katsellut minua illalla.

http://m.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/mies-tappoi-tyttoystavansa-koir…

Erotessanne näistä suojelkaa itsenne lisäksi lemmikkejänne.

Arvatkaapa miltä tuntuu, kun melkein kymmenen vuotta sitten jätti väkivaltaisen ja sairaalloisen mustasukkaisen exän, on salannut kaikki tiedot maistraatin tietojenluovutusta myöten (koska eron jälkeen alkoi sellainen vuosien häiriköinti että huhhuh..), on muuttanut syrjemmälle ja luonnollisesti en huutele asuinpaikkaa somessa tai muuallakaan.

Sitten eräänä kauniina päivänä tämä yksi paskiainen tulee vastaan lähikaupassani. Onneksi ei nähnyt minua, mutta tosiaan hypin seinille että mitä helvettiä se täällä tekee. Hitonmoinen sattuma, jos tänne syrjäkylille ihan muissa jutuissa olisi eksynyt...