Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Mulla oli exän kanssa sellainen, ehkä vähän tasapuolisemmin sairas suhde kuin suurimmalla osalla kirjoittajista. Koko juttu alkoi sillä, kun ex aikoinaan tunnusti olevansa ihastunut muhun. Itse en ollut ihastunut häneen, mutta arvelin että voihan sitä seurustelua kokeilla kun ei parempaakaan ollut tarjolla eikä edes kiikarissa. Ex huokaisi helpotuksesta ja kertoi iloisena, että jos olisin antanut pakit tai myöhemmin aikoisin hänet jättää, hän tappaisi itsensä :)))
Aikaa myöten opin kuitenkin rakastamaan häntä, ja muutettiin yhteen. Ex vahti tavaroitaan, esim. tietokonettaan niin, etten olisi vahingossakaan päässyt näkemään kun hänellä oli edes ainoastaan Google auki selaimessa. Silti kun itse olin koneella, tuli useasti olan taakse kyttäämään ja käski näyttää kaikki avonaiset välilehdet, missä olin ja kenen kanssa juttelin. Ärsytti mutta suostuin tähän, koska itselläni ei salattavaa ollut enkä jaksanut kuunnella kiukuttelua. Kerran yksi satunnainen kaverini viestitti minulle "moi" exän nähden ja ex puhisi viikkoja, kuinka se taatusti yritti iskeä minut!
Sitten menin, minä hävytön lunttu, tekemään sellaisen synnin että näin UNTA toisesta miehestä! Ex raivosi tästä vuosia, ulisi kuinka olisin jättänyt hänet heti jos se "unelmieni uros" olisi kävellyt oikeasti vastaan. Hyvin mahdollista, mutta kyseessä oli kolme metriä pitkä alien...
Pian yhteenmuuton jälkeen ex painosti minut lastenhankintaan sillä perusteella, kun naisen hedelmällisyys laskee niin äkkiä. Oltiin hätinä parikymppisiä molemmat :D Esikoisen synnyttyä muutettiin exän kotikaupunkiin, melkein äitinsä naapuriin, ja se mammahan oli sellainen kunnon The Anoppi, mutta ei siitä nyt sen enempää. Esikoinen oli siinä 3 kuukautta vanha kun ex sitten löysi netistä itselleen "panokaverin" ja lähti pettämään. Kahden kerran jälkeen jo tunnusti minulle kuinka on tähän toiseen nyt rakastunut ihan korviaan myöten, mutta halusi silti pitää minutkin, ja miksipä ei, olinhan varsin näppärä kotiorja joka hoiti yksin sekä lapsen, lemmikin että kaikki kotityöt, herran istuessa pelaamassa Simssiä tai juoksemassa vieraissa. Ilmoitin että semmoseen en rupea vaan sitten erotaan. Ex yritti raiskata. Pakenin äitini luo, ja ex raivosi kuinka jätin hänet ihan yksin selviytymään arjesta; piti itse käydä kaupassa ja kaikkea! Noh meni jonkin aikaa ja tilanne rauhoittui ja ex sanoi ettei haluakaan sitä toista naista enään kun olikin ihan tyhmä. Lapsen takia suostuin palaamaan yhteen. Mutta siinä kohtaa aloin itse sairaalloisen mustikseksi, ja kyttäsin vuoden verran exän puhelimesta viestit ja koneelta kaikki mihin vain käsiksi pääsin, vihot ja paperitkin selasin läpi ja auta armias minkä hepulin sain jos jossain oli mielestäni edes vihjaus kaipauksesta toisten lakanoiden väliin. Eipä ex asiaa kyllä auttanutkaan, usein muista asioista riidellessä muisti mainita kuinka "kelpaisi muuallekin" ja "onhan hänellä vaihtoehtoja".
Sitten ex halusi toisen lapsen ja vähän "pakko" se oli hankkiakin, kun itsekin olen pienten ikäerojen kannattaja. Raskaana ollessani kävin töissä, ja ex, joka ei töihin tai opiskelemaan tahtonut, jäi esikoisen kanssa kotiin kotihoidontuille, vaikka eihän se mitään hoitanut, anopin soitti joka päivä olemaan lapsen kanssa että itse sai maata rauhassa sohvalla. Töistä tultuani sain heti ruveta siivoamaan, ja kaiken lisäksi kuuntelemaan valitusta, kuinka HELPPOA minulla oli kun sain olla päivät rauhassa työpaikalla, sillävälin kun ex-parka joutui olemaan kotona, mikä oli ihan hirveän työlästä ja vaivalloista! (kuitenkin itse myönsi makaavansa vain sohvalla kaiken päivää...)
Liian pitkä teksti ja niinku yritin tiivistää :I
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun toinen lapsi syntyi, alkoi ex viihtyä kovasti äitinsä luona esikoisen kanssa. Oikein hurskaasti selitteli, että minulla on helpompaa kun on vain pikkuvauva huollettavana, ja hänkin saa rauhassa nukkua kun vauvan nälkäitku ei häiritse ja mummi viihdyttää esikoista. Haistoin palaneen käryä kun "saunaillat" venyivät jopa kolmen päivän mittaisiksi ja puhelin oli jatkuvasti pois päältä. Yhteinen tuttu sen sitten lopulta paljasti, kun ex oli oikein retostellut hänelle ja ties keille muille, että kävi taas pettämässä sen saman sutturan kanssa. Ilmoitin exälle hänen jääneen kiinni, ja ex raivostui minulle. Hänestä tuli väkivaltainen ja minusta jälleen kännykän ja koneen kyttääjä. Ex antoi minulle selkään ja minä takavarikoin häneltä puhelinta.
Syksyllä ex meni töihin ja minä jäin kotiin kahden lapsen kanssa. Työpäiviensä jälkeen rähisi, kuinka hänellä oli niin rankkaa, kun joutui päivät käymään töissä eikä kotonakaan saanut olla rauhassa (siis istua koneella pelaamassa tai nukkua, kun lapset metelöivät toisessa huoneessa) ja minulla taas niin HELPPOA, kun sain vaan maata sohvalla kaiket päivät! En kylläkään maannut vaan hoidin lapsia, ihan itse, sekä kotia ja lemmikeitä, joita exän oli myös saatava koko ajan lisää ja lisää. Siinä vaiheessa olin kyllä saanut jo tarpeekseni ja asuntohakemus oli vetämässä. Salaa, koska eihän ex olisi minua minnekään suosiolla päästänyt. Lopulta sen asunnon sitten sainkin ja hoidin muuton exän työpäivän aikana. Tuli kotiin kun viimeisiä tavaroita oltiin kantamassa autoon, ja saatiin vielä poliisitkin paikalle soittaa illan iloksi.
Erosta on nyt kolme vuotta ja vaikka kuinka yritin itselleni tolkuttaa heti alkuunsa, ettei entisten suhteiden ongelmia pidä tuoda uusiin, ja etteivät kaikki miehet ole pissapäitä, niin koville ottaa. Olen ollut puolisen vuotta etäsuhteessa, jossa tein parhaani ollakseni olematta liian mustasukkainen, ja yritin myös rehellisesti kertoa tästä taipumuksestani, mutta ei tule mitään. Erosta ei olla ääneen puhuttu, mutta jotenkin juttu on jo kuivunut kokoon, enkä viitsi edes yrittää pitää miestä itselläni "kun kumminkin olisi mieluummin jonkun toisen kanssa enkä ala enää väkisin roikkumaan". Toisaalta en myöskään halua olla se, joka suhteen päättää, mutta en myöskään se, jolta se päätetään eli jätetään :D
T: edellinen/1356
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä jos kerrot haluavasi erota ja toinen uhkaa ampua itsensä?
Silloin varsinkin kannattaa erota. Tuollaiset ihmiset eivät oikeasti tapa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä jos kerrot haluavasi erota ja toinen uhkaa ampua itsensä?
Silloin varsinkin kannattaa erota. Tuollaiset ihmiset eivät oikeasti tapa itseään.
Ja mitä sitten vaikka tappaisivatkin itsensä.
1357: Hienoa että lähdit pois! Tuollaiset ihmiset usein "sairastuttavat" kumppaninsa, eikä minusta ole mikään ihme että reagoit kaikkeen tuolla tavalla. Selvästi tiedostat mistä nykyinen mustasukkaisuutesi johtuu etkä kuitenkaan sen varjolla kohtele muita väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin mustasukkainen eksästäni. Hän oli alkoholisti, ja en niinkään epäillyt hänellä olevan mitään naisia vaan olin varma, että hän tekee muuten vain selkäni takana kaikenlaista. Eron jälkeen tämä osoittautuikin todeksi, eksä mm. oli käynyt poliisikuulusteluissa huumeiden takia, tilaillut muuntohuumeita netistä meille kotiin, valehdellut menoistaan jne.
No kuitenkin. Minä olen ns hyvästä perheestä enkä ennen tätä eksää ole joutunut mihinkään tekemisiin alkoholistin kanssa. Meni pitkään ennen kuin tajusin jutussa olevan mätää, koska halusin uskoa hänestä hyvää enkä jotenkik tajunnut, että parikymppisellä ihmisellä voisi olla vakava alkoholiongelma.
Luin hänen viestejään, erityisestä mitä hän oli eksänsä kanssa lähetellyt. Heillä siis yhteinen lapsi. Ei löytynyt mitään, epäilin silti.
Luin skypekeskusteluja, sähköposteja ja facebook-viestejä. Ei löytynyt naisia mutta todisteita huumeidenkäytöstä ja minulle valehtelusta.
Olin varma, että kun ex lähti baariin tai vaikka kauppaan, jotain tapahtuu. Jos ei naisia niin ainakin se pakenee ryyppäämään. Ryyppäysskenaario toteutuikin usein ja siksi yritin estellä ja kieltää miestä menemästä. Ei onnistunut.
Kyttäsin aikaa kauanko meni kauppareissulla jne.
En tjntenut olevani hänelle millään lailla tärkeä ja olin varma, että hän vain pyrkii luotani pois. Ahdistuin, jos hän halusi viettää illan kavereidensa kanssa.
Nyttemmin olen tajunnut, ettei tuollaidessa ole mitään mieltä. En ole tuon jälkeen seurustellut ja pelkään, että olisin yhtä vainoharhainen ns tavallisenkin miehen kanssa. En todellakaan halua alkaa siksi sekopääksi, joka kyttää facebookit ja tekstarit eikä osaa yhtään luottaa. Todella raskasta eikä sellainen ole mikään parisuhde. Olisi pitänyt heti osata erota eikä jatkaa suhteessa, jossa koin tarvetta tuollaiseen käytökseen. Mutta vähänpä sitä 19-vuotiaana ymmärsi. Ainakin opin tuosta suhteesta paljon. Opin, millaisen suhteen haluan ja että sairaan ihmisen kanssa ei pidä olla. Opin sen, millainen itse en halua olla enkä usko, että hevillä enää lähtisin moiseen kyttäykseen. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex ei ollut mustasukkainen mutta muuten sairas. Tapasimme hänen ollessaan naimisissa ja kahden lapsen isä. Nainen oli pakottanut tietysti naimisiin ja tuhlasi kaikki rahat, mitä miesparka vain ehti tienata. Ei voinut sanoa naiselle ei, ei vaan voinut. Yhteinen tili oli pakko olla jne. Miesparka ei saanut seksiäkään ja piti etsiä ymmärrystä muualta. Minä idiootti uskoin nämä jutut, en ollut koskaan ollut vakavassa suhteessa ja olin tuolloin 19v. En edes ajatellit että juttu kehittyisi mihinkään.
Olimme tapailleet ehkä kuukauden, kun mies jätti vaimonsa. Ehdotti vaimolleen että voisi silti asua saman katon alla ja huolehtia lapsista, miten jaloa! Typerä vaimo ei tähän suostunut.
Muutimme pian yhteen muka olosuhteiden pakosta. Miehen järkyttävä alkoholinkäyttö alkoi valjeta minulle, joka en ole koskaan ennen ollut juoppojen kanssa tekemisissä. Uskottelin sen olevan normaalia ja kaikkihan nyt joskus juo. Minä vain olen vainoharhainen ja kiellän kaiken hauskan.
Mies ei koskaan suoraan mollannut tai haukkunut minua, mutta vei silti salakavalasti itsetuntoni nollaan. Hän heitteli etenkin kännissä kommentteja, että tottakai voisi olla toistenkin naisten kanssa ja hänen ajatusmaailmaansa ei yksiavioisuus kuulu, minä olen ahdasmielinen kun haluan omistaa hänet. Jos en halunnut seksiä, alkoi syyllistys ja painostus miten pilaan suhteemme. Kärsin raskusaikana jatkuvista hiivatulehduksista ja ennenaikaisista supistuksista, mutta olisi silti pitänyt antaa miehen edes hipelöidä minua. Kävimme aiheesta lukemattomia keskusteluja, sillä minulla meni synnytyksen jälkeen 4kk ennen kuin uskalsin kokeilla yhdyntää ja silloinkin se oli kivuliasta. Pitäisi kuulemma kohta hakea seksiä muualta ja kyllä se eksäkin halusi nussia jo viikon päästä synnytyksestä.
Hänen juomisensa tottakai johtui minusta. Kotona oli ahdistavaa kun ei edes pillua saanut ja minä suhtauduin niin nuivasti "poikien reissuihin", jotka tuppasivat olemaan silmitöntä dokaamista viikon ajan. Ei ymmärtänyt lainkaan pointtiani, ettei sellainen ehkä ole ok kun on pieni lapsi talossa. Ei myöskään ymmärtänyt miksei kotona voi ryypätä, eihän lapsi siitä kärsi kun minä sentään olen selvinpäin.
Usein tuli myös ilmi, että olen lapsen myötä pilalla ja jos eroaisimme en löytäisi ketään, sillä markkina-arvoni on romahtanut. Itse pelkäsin erota juuri lapsen takia, koska pelkäsin miehen vaativan lasta tapaamisiin omaan kotiinsa. Mies siis mm. ryyppäsi kun hänen lapsensa olivat meillä. Edelleen kaduttaa, etten tuolloin tehnyt asialle mitään. Jotenkin ajattelin, että minuakin pidetään huonona vanhempana ja lapsi viedään pois tms, jos ilmiannan miehen touhut vaikka lastensuojelulle.
Jatkuu
Minunkin ex oli alkoholisti, jota yritin saada hoitoon koska luulin ongelmien johtuvan alkoholin käytöstä. No suostuihan se ex vieroitukseen mutta se käytös minkä olin luullut johtuvan humalasta jatkui edelleen ja pahempana. Luulin kai hyväuskoisena hölmönä tyttönä voivani muuttaa ja auttaa häntä, mutta lopulta ymmärsin että sairas mikä sairas. Käytöksen olen jo kirjoittanut tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ällöttää kun täällä puhutaan tomppa-nimisestä hyvästä homokaverista, oma sekopääeksäni oli nimeltään 'tomppa'. Aika moni juttu on tutun kuuloisia, ei pahimmat onneksi vaan lievemmästä päästä. Hullummaksi vaan oli menossa koko ajan pikkuhiljaa.
Patologinen pettäjäexäni oli paras. Olin töissä ravintolassa ja eräs kuuluisa nuorista miehistä koostuva tanssiorkesteri pyysi jatkoille huoneeseensa. Kerroin tästä vitsillä miehelle, muka kiusoitellakseni. Sehän veti sellaiset pultin, että aina kun kuuli ko.bändin radiosta, alkoi huutamaan ja vittuilemaan. Jos niiden biisejä kuului kauppakeskuksissa tai anoppilassa, häipyi ovet paukkuen ja syyti mulle kirosanoja. :D Vähänkö hävetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitoin korkokengät -> petin
Uusi kynsilakka -> metsästin miehiä
Söin salaattia -> laihdutan -> metsästän miehiä
Olin väsynyt - olin pettänyt
up
Vierailija kirjoitti:
Minua ällöttää kun täällä puhutaan tomppa-nimisestä hyvästä homokaverista, oma sekopääeksäni oli nimeltään 'tomppa'. Aika moni juttu on tutun kuuloisia, ei pahimmat onneksi vaan lievemmästä päästä. Hullummaksi vaan oli menossa koko ajan pikkuhiljaa.
No mitä sun tomppas teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samanlainen tarina, ihmettelen kyllä, miksi äijä on leimattu narsistiksi?
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/narsistin_puolis…
Vierailija kirjoitti:
Ex kyttäsi otinko e-pillerin joka päivä. Jos otin niin petin. Tässä on varmaan joku logiikka.
Mies ei halua että otan kierukan, koska se tarkoittaisi sitä, että voisin huoletta panna missä tahansa, kenen kanssa tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä jos kerrot haluavasi erota ja toinen uhkaa ampua itsensä?
Silloin varsinkin kannattaa erota. Tuollaiset ihmiset eivät oikeasti tapa itseään.
Ja mitä sitten vaikka tappaisivatkin itsensä.
:D
Noniin sherlock mammat. Kuka lähtis torstaina ravintola Mäkikuplaan?
"Hän nimittäin aikoo odottaa Katria ravintola Mäkikuplassa keskiviikkona ja torstaina seitsemältä illalla siltä varalta, että Katri näkisi viestin. Mikäli Katri ei ehdi paikalle, mysteerihenkilön puhelinnumero löytyy ravintolan henkilökunnalta."
https://www.facebook.com/Ravintola-M%C3%A4kikupla-73982446445/
Eilen kuuntelin junassa, kuinka yksi nuori nainen melkein kyyneleet silmissä yritti todistella poikkikselleen käyneensä vain solariumissa...
Alue: Aihe vapaa
Olin seurusteluasioissa kokematon ja melko lapsellinen tytönhupakko, kun tapasin eräänä baari-iltana nykyisen avomieheni. Seurustelumme muuttui vakavaksi aika nopealla tahdilla, hänen aloitteestaan, itse olin ihastumisen huumassa siinä vaiheessa aivan vietävissä. Ensin alkoi vähättely: Olin hänen mielestä yksinkertainen, pullukka ja hän ei ymmärtänyt millä rahkeilla olin päässyt yliopistoon opiskelemaan. Tätä hän toisteli päivittäin. Eristämisvaihe tuli aika nopeasti: Jos tapasin ystäviäni, he houkuttelivat minut kuulema "pahoille teille". Jos lähdin lenkkeilemään = lähdin huoraamaan. Jos kotimatkalla koulusta erehdyin käymään kirjastossa ja viivyin pitempään= olin pahoilla teillä. Ystävistäni hän ei pitänyt, saati heidän miehistään, ei halunnut tutustua oikein kehenkään ja istui jurona pöydässä. Ystäväpiiri kutistui aika pieneksi. Persoonallisuuteni muuttui, aiemmin iloisesta ja hassusta tytöstä tuli sanoissaan varovainen ja hiljainen, myös perheeni alkoi huolestua.
En silloin nuorena tajunnut, että hän käytti seksiä vallan välineenä. Jos minua ei juuri sillä hetkellä haluttanut niin hän sai raivokohtauksen. Seksissä hän oli muutenkin hyvin itsekeskeinen. Kun sain menestystä koulussa, sain haluamani harjoittelupaikan ja myöhemmin sieltä määräaikaisen työpaikan, ei häneltä tullut arvostusta.
Kun kerroin hänelle, että haluan erota, niin hän uhkasi itsemurhalla. Avomieheni oli tavatessamme työtön, urheilu-uransa lopettanut ja masentunut. Tätä on vaikea selittää, mutta olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta. Miksi? Olemme puhuneet paljon alkuaikojen tilanteesta ja hän on tunnustanut tehneensä väärin minua kohtaan. Alkuajoista hän ei muista juuri mitään. En sano että tilanne olisi tänä päivänäkään hyvä, joka kerta edelleen, jos lähden tyttöjen iltaan, keikalle ym saan häneltä jälkeen päin kuittailuja, mutta en välitä enää niistä. Minulla on ystäviä ja oma elämä. Välimme on mutkikkaat. Niin oudolta kuin se kuulostaa, välitän avomiehestäni. Välillä tunnen miestäni kohtaan vihaa ja sääliä. Monessa kommentissa kehoitetaan jättämään sairaalloisesti käyttäytyvä puoliso. Mitä tehdä jos kerrot haluavasi erota ja toinen uhkaa ampua itsensä? Entä jos vuosiin mahtuu hyviä aikoja, elämä menee eteenpäin, hankitaan omakotitalo, on yhteiset lainat? Eroaminen ei ole aina niin yksiselitteistä.