Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva kuulla myös miesten tarinoita sairaalloisen mustasukkaisista naisista. Vai onko tosiaan niin, että miehet ovat yliedustettuina tämänkaltaisissa toimissa?!

Noh, taitaa olla niin että naiset on yliedustettuina tällä palstalla. 

Exä tunnusteli sukuelimiäni kun tulin kotiin (ihan mistä vaan) että onko turvoksissa. Jos oli niin merkki siitä että oli nussittu.....

Exä epäili mun pettävän häntä oikeastaan kaikkien kanssa. Naispuoliset kaverit, joiden kanssa kävin ulkona useammin kuin kerran puolessa vuodessa, olivat "lesborakastajiani". Miespuolinen työkaveri, jota moikkasin iloisesti tai asiakas, jolle hymyilin "liikaa", olivat aivan varmasti salarakkaita.

Tulin työkeikalta kotiin taksilla myöhään, miehelle soittaessani hän kuuli taustalta miespuolisen pomoni äänen. "Vittu pomosiko kanssa sä nyt makaat?!" Totesin kotona, että kyseinen mies on homo, sopii tulla tapaamaan. Yritin kuulemma nolata hänet.

Vastaavia esimerkkejä on tusinoittain. Lisäksi hän pyrki etäännyttämään minut sekä ystävistäni että perheestäni, osittain onnistuen. Katselin tätä hulluutta aivan liian kauan, seitsemän vuotta - hän kun osasi olla myös maailman hurmaavin ja huomaavaisin poikaystävä. Paskoja aikoja seurasi aina hetki ihanuutta, joka sai minut unohtamaan vastoinkäymiset. Koko ajan hän polki itsetuntoani, teki minusta "riippuvaisen" itsestään. Lopulta hän jätti minut, mutta kun pari kuukautta myöhemmin aneli mua takaisin, olin riittävän vahva sanomaan ei. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos oon lähdössä tyttökavereiden kans baariin mies haluaa aina harrastaa seksiä just ennenku lähden (etten varmaan lähde puutteessa liikenteeseen)

Mies ei ole tietääkseni mitenkään mustasukkainen, mutta joskus leikilläni vaadin seksiä ettei lähetä minua illanviettoon puutteessa :D Ja ei, en ole pettämässä.

Baarissa joku randomi tyyppi hymyili ja tervehti minua ohi kävellessään. Ex seurasi häntä vessaan ja uitti pisuaarissa. Se oli hänen mielestään oikea tapa toimia, jos joku vokottelee hänen naistaan.

Ensimmäinen poikaystäväni luki eromme jälkeen salaa mun sähköpostiviestit, facebookviestit yms PUOLEN VUODEN AJAN. En tiennyt, että hän tiesi mun salasanan. Oli siis eron jälkeen musta niin mustasukkainen, että halusi tietää mitä teen, kenen kanssa ja missä. Se oli nöyryyttävää, kun sain asian selville.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex oli väkivaltainen ja vainoharhainen. Kerran oltiin paikallisessa kuppilassa isohkolla kaveriporukalla. Yhtäkkiä exäni katosi. No, ilta jatkui vielä parisen tuntia. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä. Exä harrasti muutenkin näitä katoamisia, joten mitäs siinä olisikaan voinu tehdä. Yllätys oli suuri, kun tultiin ulos kuppilasta, niin exäni makaa siinä kuppilan ikkunoiden alla "sammuneena". Heittäytyi sammuneeksi, koska ei kehdannu paljastaa porukan miehille, että oli koko sen ajan ikkunan takana kyttäämässä meitä. Kotona paljasti, että oli tiiraillu mua koko sen pari tuntia ikkunan läpi, että onko mulla sutinaa niiden kavereiden kanssa ja sainkin taas kuulla olevani kunnon h**a :D

Helvetti melkein lensi iltateet :'D

Mahdoit olla ylpeä puoliskostasi!

Täällä on tosiaan paljon juttuja miehistä naisten kirjoittamina. En yhtään kiellä, että miehet olisivat tässä niitä piruja, mutta tiedän aivan helvetin sairaita naisia ihan samalla tavalla. Onko niin, että miehet kirjoittavat tälle palstalle vähemmän?  Junnu Vainio on sanonut kauniisti:  "....yleisessä saunassa, puhuivat he naisista, niinkuin keijukaisista..." Minun kulttuurissani naisista ei juuri puhuta muille, eikä ainakaan pahaa... Kaiken kaikkiaan tämä palsta on surullista luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen poikaystäväni luki eromme jälkeen salaa mun sähköpostiviestit, facebookviestit yms PUOLEN VUODEN AJAN. En tiennyt, että hän tiesi mun salasanan. Oli siis eron jälkeen musta niin mustasukkainen, että halusi tietää mitä teen, kenen kanssa ja missä. Se oli nöyryyttävää, kun sain asian selville.

Kai teit rikosilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli varma, että petän häntä erään erittäin hyvän (miespuolisen) ystäväni kanssa. Kerran sain luvan lähteä tämän ystäväni kanssa piknikille/pussikaljalle puistoon, vaikkakin hyvin vastahakoisesti. Myöhemmin kotiin palattuani selvisi, että mies oli seurannut minua ja kykkinyt koko istuskelun ajan takanamme pusikossa kuuntelemassa mitä puhuimme. Sehän kiehui kiukusta, kun olin kehdannut mainita joitakin suhteemme ongelmia. Mies oli näin ollen täysin varma, että halusin vain päästä ystäväni kanssa sänkyyn.

Tuli mieleen toinenkin hyvä esimerkki. Mies ilmoitti lähtevänsä vanhempiensa luo reilun sadan kilometrin päähän. Pyysin sitten tylsän illan välttääkseni erään toisen miespuolisen ystäväni (ystävä vuosien takaa) istumaan iltaa kanssani keskustan pubiin. Pubissa aloin saada kummallisia tekstiviestejä mieheltäni, kun hän sai tietää, että olen toisen miehen kanssa ulkona. TässäKÄÄN ei ollut mitään kaveruutta kummempaa. Tykättiin vaan istua ja muistella vanhoja. Kaiken lisäksi mieskin tunsi tämän kaverin. Lopulta aikani syytteleviin tekstareihin vastattuani kyllästyin ja totesin ystävälleni, että ilmeisesti miehelle oli suurikin ongelma, kun kehtasin poistua kotoani ilman häntä ja ehdotin, että menisimme vaikka pelaamaan lautapelejä hetkeksi meille josko se siitä rauhoittuisi. Tämä oli näennäisesti miehelleni ensin ok, mutta päästyämme Trivial Pursuitin pyörteisiin sain puhelinsoiton. Mies ilmoitti, että hän on ollut baarissa ryyppäämässä ja näki minut tämän ystäväni kanssa (HUOM! Miehen piti olla yli sadan kilometrin päässä) ja mikäli en saman tien heittäisi ystävääni ulos todistaakseni rakkauttani häntä kohtaan, olisi suhteemme siinä. Viimeinen bussi, jolla ystäväni olisi päässyt kotiin meni yhdeltätoista (mies tiesi tämän) ja puhelu tuli 20min. yli. Ystäväni joutui näin ollen kävelemään kuusi kilometriä kotiinsa keskellä yötä. Voi hyvä elämä, miksen vaan sanonut tuolloin jo exälleni, että soronoo? Onneksi tein sen kuitenkin myöhemmin.

Laitoit kaverin kävelemään ääliön miehesi vuoksi? Toivottavasti edes hävettää :(

Ihan uskomatonta settiä. :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja, upeaa jos pyrit varoittamaan nuoria. Yksi ryhmä, joka joutuu tämmöisen uhriksi, ovat hyvien, tasapainoisten perheiden lapset, sillä he eivät  voi kuvitella, kuinka vinoutuneita ja ilkeitä jotkut ihmiset voivat olla. He tulkitsevat kumppaninsa sanat ja teot myönteisesti, kuten ovat tottuneet perhesuhteissaankin tekemään. He myös ehkä sitoutuvat nopeasti ja voimakkaasti.

Tämä on muuten täysin totta!! Kiltti, kunnollinen, tunnollinen ihminen ei osaa edes kuvitella miten sairaita ajatuksia ja tekoja toinen voi tehdä, koska sellaisesta ei ole mitään kokemusta. Tuntuu lähinnä hirveältä, että jotenkin itse olisi syypää toisen pahaan oloon ja sitä yrittää helpottaa vääntymällä vaikka tuhannen solmuun. Yhä edelleen omaa rakasta ahdistaa, yhä enemmän yrität häntä hyvitellä.

Ei sellainen nujerrettu ja kiltti puoliso osaa edes sanoa toiselle, että painu jätkä helvettiin, mun ei tuommoista tarvitse kestää!

Niin rankalta kuin se kuulostaa, en haluaisi ikinä kenenkään tasapainoisen rakastuvan minun kaltaiseen, rikkinäisesta, päihteiden/pahoinpitelyn ja huostaanottojen varjostamasta perheestä lähtöisin olevaan ja vice versa koska saatan vahingossa vetää sen herkemmän ja/tai varomattomamman semmoiseen tunnemyrskyyn sekä ajatusmaailmaan ettei tiedä mikä häneen iski. Pelkäänpä myös omasta puolesta että toisella on vain "prinsessa/prinssi jonka voi pelastaa" kaltainen ihastuminen itseeni mikä väsähtää heti kun tajuavat ettei menneille voi tehdä mitään ja itse pitää ottaa itseään niskasta kiinni ettei lähde järki joka toinen päivä minkä yliavulias kumppani saattaa tehdä hyvin hankalaksi

Ex tenttasi ja tenttasi minulta, että kuka on mielestäni maailman komein mies.

Vastasin sitten, että kaiketi se mielestäni on nuori Elvis Presley.

Siitähän se sota syttyi. Ex kiljui ja raivosi, kuinka aion varmasti pettää häntä Elviksen kanssa.

Ei siinä voinut kun suu auki ihmetellä sitä mesoamisen määrää.

Ja en, en ole tapaillut nuorta Elvis Presleytä ;)

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva kuulla myös miesten tarinoita sairaalloisen mustasukkaisista naisista. Vai onko tosiaan niin, että miehet ovat yliedustettuina tämänkaltaisissa toimissa?!

Itse olen ainakin ollut jyrkkä syytösten suhteen ja herkästi räjähtävää mallia. Eli siis totean "todista väittees tai suksi vittuun" mikä ympäripyöreästi tarkoitti että se oli siinä joka tapauksessa. Eipä ole kuin kerran käynyt niin mutta maailma on pieni ja sana kulkee nopeasti täällä missä asun niin ei ole tullut uuden kerran vastaan.

En tietenkään saa hepulia jos toinen nätisti kysyy asiasta mutta jos aletaan "OOT PETTÄNYT SENKIN SIKA" tai yritetään kontrolloida tekemisiäni niin näytän ovea. Ikinä en ole asunut naisen kanssa yhdessä enkä ollut kihloissa, ikää alkaa olemaan 30 kohilla ja olen tuumaillut et pitäisikö alkaa joustamaan ja yrittää sietää toisen mielen metkuja?

Kaveripiirini on suht laaja ja minulle herkästi tullaan kertoilemaan kun on huono olla koska "unohdan" asiat heti, tuumailen pitkään & monelta kantilta asioita ja voin sanoa että kyllä ne äijät on ne ketkä suurimmaksi osaksi on mustasukkaisia. Naiset kyselee miten rauhoitella miestään ja miehet kyselee miten pääsevät kauhukuvistaan eroon. yleisin syy näihin tuskailuihin on oma kropan viehättävyys naisen silmissä pelko jäädä arjessa kakkoseksi jollekkin sinkkuäijälle vaikka kyse olisi vain karaokesta.

Ainut kohtalainen vinkkini naisille on ollut varomaan etteivät menisi miestensä kuullen kuolaamaan jotain piirrettä toisessa miehessä mitä oma ei pysty ikinä saavuttamaan. Yks kaveri otti sen verta pahasti itteensä kun ei pysty ikinä saamaan kunnon leveitä hartioita mitä jollain hänen naisensa kuolaamalla miesmallilla oli että rupes ylisuoriutumaan aivan kaikessa muussa missä vain pystyi. Ajoi itsensä aivan loppuun, ei nukkunut eikä syönyt kunnolla ja oli perhanan ärhäkkä kaveriporukassa. Soitettiin siinä sitten hänen rakkaallensa että nyt pakkaat sun ja äijäs kamat ja tulet perästä mökille missä täyskielto viihde-elektroniikkaan radiota lukuunottamatta. Sai sitten äijänsä rauhoittuun kun tajusi mistä kiikasti.

Maalaispoika kirjoitti:

Täällä on tosiaan paljon juttuja miehistä naisten kirjoittamina. En yhtään kiellä, että miehet olisivat tässä niitä piruja, mutta tiedän aivan helvetin sairaita naisia ihan samalla tavalla. Onko niin, että miehet kirjoittavat tälle palstalle vähemmän?  Junnu Vainio on sanonut kauniisti:  "....yleisessä saunassa, puhuivat he naisista, niinkuin keijukaisista..." Minun kulttuurissani naisista ei juuri puhuta muille, eikä ainakaan pahaa... Kaiken kaikkiaan tämä palsta on surullista luettavaa.

Millähän silmälaseilla näitä juttuja luet? Muistaakseni hänkään, jonka pään viereen oli puukotettu, ei solvannut eksäänsä. Tässä on kerrottu tarinoita (pääasiassa) eksistä, joiden teot puhuvat puolestaan. Pitäisikö niistä vaieta? Uskon, että valtaosa meistä on aikanaan vaiennut ihan liian pitkään.

Mulla kävi niin että olin aluksi itse äärettömän mustasukkainen. Mutta kun siitä keskusteltiin, myönsin lopulta naiselleni että vika on minun eikä hänen ja minun täytyy lopettaa. Usein hän saattoi itse puhua siitä välittämisenä ja rakkautena, mutta sanoin lopulta ettei se mene niin. Se loppui sitten lapsemme syntymään. Mutta, nyt hän on äärimmäisen mustasukkainen, naiset kenen kanssa puhun ovat huoria, naispuoleisten keskustelut whatsupissa ja facessa täytyy näyttää hänelle, tää on ihan perseestä ja varsinkin kun tunnen osittain olevani myös itse syypää tähän. Parisuhteemme on huonolla tolalla ja se tietty on omiaan lisäämään vettä myllyyn.

Uskon että omalla kohdalla suurimman arven on tehnyt teini-iän suhde. Olin hakoteillä ja perheessä oli asiat huonosti, olin yksin ja sitten oli tää mun rakkaus ketä kilttinä poikana koitin kaikin tavoin mielyttää, hän sitten oli kaikesta mustasukkainen ja myös seksi oli todella vaikeaa, hän kertoi että seksi on hänelle vaikea juttu aiempien kokemusten perusteella ja sanoin ettei meidän tarvitse sen kanssa kiirehtiä ja mennään omilla ehdoilla. Sitten hän painosti usein minut harrastamaan hänen kanssaan seksiä ja seuraavaksi syyllisti minua että en halua muuta kuin seksiä, olin todella ahdistunut. Hän myös kehui seksielämäänsä entisen miehensä kanssa, joka oli vanhempi ja osasi kaiken, oli isompi muna ja käyttivät seksiasuja ja muuta, minun kanssa ei sitten voinut mitään vastaavaa kivaa tehdä, asut kyllä näytettiin mulle. Ne ei tehnyt hyvää kasvavan nuoren itsetunnolle.

Aloin seurustella nuorena, 19-vuotiaana aluksi liiankin hyvältä vaikuttaneen samanikäisen miehen kanssa. Hän oli komea, älykäs, huumorintajuinen ja hyvästä perheestä. Minulla oli hiukan huono itsetunto tuohon aikaan niin kuin nuorilla naisilla usein on, ja olin miehen minulle osoittamasta huomiosta ja omistushalusta imarreltu. Hän järjesti siis todella näyttäviä romanttisia eleitä ja seurassa kohteli minua kuin prinsessaa. Olin niin onnellinen ja kokematonkin, etten tajunnut, kun miehen osoittama mustasukkaisuus alkoi saada hälyttäviä piirteitä. Ajattelin, että hänen oikkunsa ovat seurusteluun tottumattomuudesta johtuvia pikkujuttuja ja että ajan kanssa mies oppii luottamaan minuun - myös minä olin hänen ensimmäinen vakava suhteensa. Olimme yhteensä yhdessä nelisen vuotta, ja loppuvaiheessa en saanut tavata tiettyjä ystäviäni (mustalla listalla sekä miehiä että naisia), katsoa tiettyjä televisio-ohjelmia (mm. Sinkkuelämää), matkustaa mihinkään tai osallistua esimerkiksi opiskelijaelämään olennaisesti kuuluviin risteilyihin tai festareille ilman häntä. Mies itse kyllä matkusti ja rellesti kavereittensa kanssa. Pukeutumiseeni hän puuttui voimakkaasti, eli mitään hänen mielestään seksikästä ei sopinut käyttää kuin kotona. Hän luki kaikki vanhat päiväkirjani ja syyllisti minua ennen häntä tapahtuneista asioista. Jos tervehdin ketä tahansa miespuolista henkilöä vaikkapa ravintolassa, alkoi tuntikausien hiillostus, kuinka olen pannut kyseistä miestä. Mies yritti saada minua luopumaan yliopisto-opinnoista ajatuksena, että ryhtyisin kotiäidiksi tuleville lapsillemme, koska se, että nainen haluaa työpaikan kodin ulkopuolelta, osoittaa, ettei tämä arvosta miestään eikä halua sitoutua suhteeseen vaan pitää takaportin auki. Lopulta hän alkoi tentata minua minuutin tarkkuudella tekemisistäni ollessani kodin ulkopuolella. Esimerkiksi päivästä yliopistolla tai töissä piti antaa tarkka raportti: keitä miehiä (opiskelukavereita tai asiakkaita) olin tavannut, olinko kiihottunut heidän näkemisestään, yrittivätkö he iskeä minua jne. Tilanne oli edennyt tähän pisteeseen huomaamattani, pikku hiljaa. Mies vuoroin ylisti, vuoroin alisti. Meni pitkään ennen kuin pystyin myöntämään itselleni, että nyt ei ole kyse pikku myönnytyksistä, joita suhteen eteen on hyvä tehdä, vaan todella sairaasta touhusta. Kun tilanteen lopulta tajuaa, alkaa oma sinisilmäisyys hävettää. Siinä vaiheessa oma itsetunto on jo niin murskana, että lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Tällaiset tyypit ovat todella taitavia haistamaan toisen psykologiset heikkoudet ja sitten manipuloi toista. Lopulta sain riuhtaistua itseni irti, mutta ylipääsemiseen meni noin vuosi ja jouduin käymään psykologinkin juttusilla alkuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumiseeni hän puuttui voimakkaasti, eli mitään hänen mielestään seksikästä ei sopinut käyttää kuin kotona.

Jos tervehdin ketä tahansa miespuolista henkilöä vaikkapa ravintolassa, alkoi tuntikausien hiillostus, kuinka olen pannut kyseistä miestä.

 Lopulta hän alkoi tentata minua minuutin tarkkuudella tekemisistäni ollessani kodin ulkopuolella. Esimerkiksi päivästä yliopistolla tai töissä piti antaa tarkka raportti: keitä miehiä (opiskelukavereita tai asiakkaita) olin tavannut, olinko kiihottunut heidän näkemisestään, yrittivätkö he iskeä minua jne. Tilanne oli edennyt tähän pisteeseen huomaamattani, pikku hiljaa. Mies vuoroin ylisti, vuoroin alisti.

Ihan tätä samaa teki mun exä, joka lopulta puukotti mun pään viereen. Hän saattoi kuulustella useampaan kertaan saman päivän kulusta. Auta armias, jos jossain kohtaa olikin "virhe" niin sehän tarkoitti sitä, että valehtelin päivän kulusta ja olinkin nussimassa jotain. Huorittelu oli viikottaista.

Olin vaihtanut lakanat paria päivää aikaisemmin kuin yleensä (vaihdoin siis yleensä lauantaisin, nyt jo torstaina koska olivat hikiset) -> varmasti olin pannut jonkun toisen kanssa. Eksä oikein meni haistelemaan lakanat pyykkikorista ja väitti niiden haisevan vieraalle miehelle ja mällille. 

Mun tilitapahtumat halusi aina käydä läpi ja tivasi jokaisesta kahvistakin, kenen kanssa juotu ja oli satavarmana siitä että olin ollut pettämässä ja treffeillä.

Kavereitani en saanut tavata juurikaan, vaan jos tapasin jotain, piti hänelle aina lähettää kuvatodisteita siitä että olin varmasti sen kaverin kanssa, jonka kanssa olin sanonut olevani. 

Omakohtaista kokemusta mustasukkaisesta kumppanista ei ole mutta mieheni veljen vaimo on luvalla sanoen ihan sekopää mustasukkaisuudessaan. En tajua miten miehen veli edelleen jaksaa vaimoaan. Hampaanpesu ja parranajo töihin lähtiessä on kuulemma varma merkki siitä että jotain akkaa on menossa panemaan. Sukujuhlissa on kuultu parit raivoamiset. Mieheni on kertonut että kerran veljensä vaimo sai niin pahat kilarit että hullunkiilto silmissä seisoi keittiössä puukko kädessä ja uhkaili miestään. Ei kuitenkaan onneksi tehnyt mitään.

Tuo nainen itse on pettänyt miehiään. Mieheni veljenkin kanssa alkoi olemaan sillä tavalla että oli vielä suhteessa edellisen miehensä kanssa. Kun miehen veli sai tietää asiasta, ei ollut halunnut jatkaa. Nainen oli uhannut tappaa itsensä. En kyllä ymmärrä mikä ihmeen aivopieru mieheni veljellä tässä vaiheessa oli käynyt, olisi kannattanut vain kääntyä kannoillaan ja käskeä toteuttaa aikeensa. Menivät vielä naimisiinkin. ??