Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!
15.05.2016 |
Itse voisin kirjoittaa näistä kirjan, jo kahden edellisen suhteen perusteella, mutta arkipäivää oli:
- Kaupasta kuitti miehelle, että näki kellonajan ja pääsi laskemaan paljonko aikaa kului matkaan ja jos edellisenä päivänä olin suoriutunut kaupasta 10 minuuttia nopeammin, niin olin käynyt toisen miehen luona.
- Tekstiviestinä piti lähettää sijainti tai valokuva paikasta missä olin, jos mies joutui lähtemään töiden takia toiseen kaupunkiin.
Kestin tätä kaikkea, koska olin hölmö ja luulin, että todistelemalla mies muuttuu ja alkaa luottamaan. Nyt tiedän, että mustasukkaisuus on sairaus, joka ei parane.
Kertokaa mihin olette nöyrtyneet?
Kommentit (3463)
Mitäs mieltä naiset ovat tavasta jolla yritän tukahduttaa mustasukkaisuuteni?
En osaa laulaa enkä tanssia pätkääkään mutta en halua toisen jäävän niistä paitsi kun kerran tykkää laulaa ja tanssia. Tanssiessaan toisen miehen kanssa poistun tanssin ajaksi tupakalle tai muuten vain pois näköpiiristä ja vaihdan heti puheenaihetta tai olen mukamas kuuntelevinani jos puhuu miehestä kenen kanssa on tanssinut. Jos mies lyöttäytyy seuraan samaan pöytään, keksin jonkin (omasta mielestä ainakin) hyvän kohteliaan tavan lähteä yksikseni kotio päin tai kunnolliseen, viihtyisään "räkälään" missä ei ole karaokea koska on mukava puhua huutamatta kaverien kanssa. Tietenkin otan mielelläni rakkaani mukaan mutta en missään kohtaa pakota häntä lähtemään. Jos hän siskonsa kanssa rupeaa muistelemaan menneitä suhteitaan, häviän taas paikalta koska ulkona oli jotain tekemistä tai naapurin kanssa hölisemään. Yritän myös hienovaraisesti välttää tapaamasta hänen entisiä miehiään ja seksikumppaneita koska tulee ahdistunut olo. En usko että on huomannut tätä vielä mut mietin miten hän reagoi kun huomaa että en pysty olemaan tekemisissä hänen entisten kanssa enkä kestä katsoa vieraiden miehien seuraa tanssien aikana/jälkeen? Kaverit on kaikki ihan ok eikä tunnu yhtään pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex tenttasi ja tenttasi minulta, että kuka on mielestäni maailman komein mies.
Vastasin sitten, että kaiketi se mielestäni on nuori Elvis Presley.
Siitähän se sota syttyi. Ex kiljui ja raivosi, kuinka aion varmasti pettää häntä Elviksen kanssa.
Ei siinä voinut kun suu auki ihmetellä sitä mesoamisen määrää.
Ja en, en ole tapaillut nuorta Elvis Presleytä ;)
Siis Elvis ei pelkästään elä, vaan on myös kääntänyt ajankulun toiseen suuntaan?
Täällä kun ihmetellään, miksi miehet eivät puhu naisistaan "pahaa" kuten miehistä puhutaan, niin kerronpa itsestäni! Oli sitä aikaa, kun poikaystävä oli yli 18v ja itse vielä alle. Joten poikaystävä meni baariin, minä päivystin hengaamalla kavereiden kanssa kaupungilla.
Kerran sitten kesäyössä tapasin hauskan tyypin, jonka kanssa päädyttiin peuhaamaan pensaikkoon.
Kun palasin etsimään kavereitani, näin poikaystäväni istuvan jonkun naisen seurassa ja mustasukkaisuus kouraisi niin pahasti, että muistan tunteen vieläkin. Nainen tosin osoittautui juurikin ystäväkseni, joka oli pitänyt poikaystävälleni seuraa.
Että kyllä se mustasukkaisuus lähtee ensisijaisesti siitä, että tietää mihin itse kykenee.
Siis kuinka sairasta porukkaa tää maa on täynnä! Kamalia tarinoita suoraan helvetistä. Oon itsekin kokenut samanlaisia juttuja, mutta en niin pahoja mitä nää pahimmat tässä ketjussa. Oon todella pahoillani kaikkien uhriksi joutuneiden puolesta...
Mustasukkaisuuden viimeinen niitti:
Ollessani lomalla (mies töissä ) otti mies avaimeni mukaansa että pysyisin kotona koko päivän.
Seuraavana päivänä saikin tulla tyhjään kotiin, pakkasin tärkeimmät tavarani ja muutin kaverilleni kunnes sain kuukauden päästä oman asunnon.
Suhdettamme (2v) torpedoi koko ajan pettämisepäilyillä , ratsasi puhelimet, tietokoneen, kauppakuitit ja kalenterit...
onneksi lähdin!
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mieltä naiset ovat tavasta jolla yritän tukahduttaa mustasukkaisuuteni?
En osaa laulaa enkä tanssia pätkääkään mutta en halua toisen jäävän niistä paitsi kun kerran tykkää laulaa ja tanssia. Tanssiessaan toisen miehen kanssa poistun tanssin ajaksi tupakalle tai muuten vain pois näköpiiristä ja vaihdan heti puheenaihetta tai olen mukamas kuuntelevinani jos puhuu miehestä kenen kanssa on tanssinut. Jos mies lyöttäytyy seuraan samaan pöytään, keksin jonkin (omasta mielestä ainakin) hyvän kohteliaan tavan lähteä yksikseni kotio päin tai kunnolliseen, viihtyisään "räkälään" missä ei ole karaokea koska on mukava puhua huutamatta kaverien kanssa. Tietenkin otan mielelläni rakkaani mukaan mutta en missään kohtaa pakota häntä lähtemään. Jos hän siskonsa kanssa rupeaa muistelemaan menneitä suhteitaan, häviän taas paikalta koska ulkona oli jotain tekemistä tai naapurin kanssa hölisemään. Yritän myös hienovaraisesti välttää tapaamasta hänen entisiä miehiään ja seksikumppaneita koska tulee ahdistunut olo. En usko että on huomannut tätä vielä mut mietin miten hän reagoi kun huomaa että en pysty olemaan tekemisissä hänen entisten kanssa enkä kestä katsoa vieraiden miehien seuraa tanssien aikana/jälkeen? Kaverit on kaikki ihan ok eikä tunnu yhtään pahalta.
Kaikilla elämäntavoilla on hintansa. Mun elämä on ehkä sinun näkökannaltasi tylsää, mutta itse pidän ihan tavallisesta ja draamattomasta elämästä.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan kerran törmäsin exäni järjettömään mustasukkaisuuteen kun oltiin etelän matkalla yhdessä oltuamme yhdessä noin kaksi vuotta. Olin kuulemma katsonut liian pitkään ruotsalaisia miehiä, jotka pelasivat biljardia aiemmin baarissa. No en kyllä itse katsonut heitä, vaan heidän peliään ja pitäähän sitä ihmisen jonnekin katsoa kai.
Vuosien kuluessa sain turpiini monta kertaa tietämättä syytä. Mies hajotti kodin tavaroita, kuten lasiesineitä, huonekaluja, stereot, heitti monta puhelintani järveen tai tuhosi muuten.
Kaiken huippu, kun useasti löysin jonkun vempainen nauhottamasta laukustani. Puhelin, mp3- soitin tai joskus jopa vanhanaikainen sanelukoje oli piilotettu työpaikalleni, jossa hän oli käynyt.
Minulla ei saanut olla kavereita, kaikissa oli jotain vihaa ja hän vihasi heitä. Hän sen sijaan sai tehdä, mitä halusi ja katoili jopa viikoiksi reissuilleen.
Lopulta mies sekosi kokonaan, lähti ja otti toisen naisen, jonka kanssa oli pettänyt mua vuosikaudet selkäni takana. Niitä naisia oli useitakin. Mies teki aina itse, mitä tykkäsi, mutta itse olin häkkilintuna kotona siis lasten kanssa. Joskus alkuvaiheessa lähdin vaan kaverien kanssa viihteelle, mutta se loppui kun joka kerta sain turpaani tai kotia hajosi, seiniä tai tavaroita tai molempia ja lisäksi mut hakattiin. En päässyt helvetistä irti itse, mutta tosiaan mies lähti viimein.
No nyt on tehnyt tälle naiselleen samat kuin mulle ja nainen heitti pihalle. Mietin, ottaakohan nainen takaisin vai joko miehellä on uusi uhri katottuna?
Mietin, kuinkahan monta prosenttia miehistä on tällaisia? Uskallankohan koskaan enää suhteeseen? Itse en pettänyt koskaan, ei olisi tullut mieleenkään.
Exällä oli tapana harrastaa myöskin näitä puhelimen ja sähköpostin tarkastuksia, kavereista ja suvusta eristämistä, oven lukitsemista etten pääse töihin jne. Siinä kohtaa kun mies itse sairastui vakavasti, meni homma todella sairaaksi.
Mieheltä löydettiin keuhkoista pahalaatuisia kasvaimia, ja hän oli varma että kuolee syöpään. Sen jälkeen hän rupesi pohtimaan, että kuinka hän estää minua pettämästä häntä kuolemansa jälkeen. En kuulemma missään nimessä saisi löytää uutta miestä. Ainoa ratkaisu minkä hän keksi, oli se, että minun olisi tapettava itseni juuri ennen hänen kuolemaansa, ja mielellään vielä niin että hän näkee minun kuolevan. Näin hän voisi siis olla varma että en tule ikinä pettämään häntä. Hän teki jopa listan tavoista, joilla minun olisi tehtävä itsemurha. Listassa oli kaikkea mahdollista junan alle hyppäämisestä hukuttautumiseen.
Olin miettinyt jo pitkään miehen jättämistä, mutta tuossa kohtaa otin jalat alle. Mietin myös lähestymiskiellon hankkimista, mutta koska ei ollut todisteita, vaan pelkkä sana sanaa vastaan, en olisi saanut sitä. Harmi että en saanut tuota itsemurhalistaa itselleni, sillä se olisi käynyt todisteista. Onneksi hänen terveydentilansa meni nopeasti niin huonoon kuntoon, että hänen oli pakko jättää minut rauhaan. Nykyään hän on onneksi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemukseni mukaan sairaalloisen mustasukkainen pettää aina itse. Jos ei muuten, niin siinä vainoharhaisuudessaan haluaa kostaa, kun kuvittelee kokoajan toisen tekevän samaa. Itselläni on ollut useampi tällainen miesystävä. On äärimmäisen raskasta, kun joutuu miettimään jokaisen liikkeen tarkoin, ettei vain toinen saa mistään mitään vainoharhaisia kuvitelmia. Jos laitat leipäpussin kaappiin eri kohtaan kuin yleensä, voi sairaalloisen mustasukkainen nostaa metelin, että paikalla on ollut toinen mies. Et uskalla enää vaihtaa petivaatteita, laittautua, vilkaista puhelinta, vaihtaa alushousujasi, hengittää.. Nämä hullut tarkkailevat jokaista pienintäkin liikettä ja ihan mikä vaan voi laukaista sairaat kuvitelmat. Lopulta kaikessa mitä tekee, alkaa vaikuttaa syylliseltä johonkin, kun yrittää epätoivoisesti olla tekemättä pienintäkään "virhettä". Ja varmasti näitä löytyy naisistakin, miehet vaan eivät taida niin helposti jaksaa täällä avautua, vaikka kokemuksia olisikin. Eikä nämä tyypit parane, vaan touhu menee aina vaan pitemmälle, vaikka kuinka yrität osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen ja miellyttää!! Sitten onkin jälkeenpäin jännä kuulla tulleensa itse petetyksi, kaiken sen syyttelyn ja h**rittelun jälkeen :)
Onneksi nykyiseni ei tällainen hullu ole. Osoitti kyllä myös silloin tällöin näitä huolestuttavia piirteitä parin ensimmäisen seurusteluvuotemme ajan, nykyään on kuitenkin rauhoittunut ja luottamus selkeästi kohillaan. Siksi onkin kuvioissa edelleen enkä näe mitään syytä, miksi ei pysyisi jatkossakin. Saattaa joskus hikeentyä, jos vaikka saan joltakin exältä viestiä, tai muuta vastaavaa. Mutta tämä mielestäni on sitä normaalia, jopa imartelevaakin mustasukkaisuutta.
T. Se, jonka ex tapasi laittaa auton renkaalle hiekkaa/kiviä
Vierailija kirjoitti:
Mieheltä löydettiin keuhkoista pahalaatuisia kasvaimia, ja hän oli varma että kuolee syöpään. Sen jälkeen hän rupesi pohtimaan, että kuinka hän estää minua pettämästä häntä kuolemansa jälkeen. En kuulemma missään nimessä saisi löytää uutta miestä. Ainoa ratkaisu minkä hän keksi, oli se, että minun olisi tapettava itseni juuri ennen hänen kuolemaansa, ja mielellään vielä niin että hän näkee minun kuolevan. Näin hän voisi siis olla varma että en tule ikinä pettämään häntä. Hän teki jopa listan tavoista, joilla minun olisi tehtävä itsemurha. Listassa oli kaikkea mahdollista junan alle hyppäämisestä hukuttautumiseen.
Tää pääsee jo top 3:seen tässä ketjussa. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään näin kamalaa mitä täällä on lueteltu mutta joskus ex oli varma että kämpässäni oli käynyt toinen mies kun wc-pöntön rengas oli ylhäällä. Olin pessyt pöntön. Se oli aikaa kun Salatut elämät-sarja oli hiljattain alkanut. Hän kysyi kuka on lempihahmoni ja sanoin että ehkä Aki. Sen jälkeen peitti aina silmäni kun katsoimme sarjaa ja Aki näkyi ruudussa. No joo, se homma ei montaa viikkoa kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan sairaalloisen mustasukkainen pettää aina itse. Jos ei muuten, niin siinä vainoharhaisuudessaan haluaa kostaa, kun kuvittelee kokoajan toisen tekevän samaa.
T. Se, jonka ex tapasi laittaa auton renkaalle hiekkaa/kiviä
Juuri näin. Mun exä meni nussimaan jotain ventovierasta muijaa baari-illan jälkeen. Itse olin silloin 17 v ja exäni oli 18 v. Suhteemme oli kestäny silloin noin puolisen vuotta. Itse kertoi seuraavana aamuna ja itki ja katui yms. annoin anteeks, vaikka pitkään se vituttikin. Kertoi siitä myös kaikille kavereilleen leuhkien, kaverinsa haukkuivat exäni, että ootpa typerä äijä ku noin teit. Sain myös kuulla, kuinka exäni yritti iskeä muijia aina baarikierroksillaan koko 5 v suhteemme keston ajan. Muita varsinaisia pettämisiä en kyllä tiedä kuin tuon yhden.
T. Se, jonka exä kaatoi sängylle, piti otteessaan ja hakkasi raivon vallassa puukolla pään viereen patjaan, että tappaa mut. Jälkikäteen olen miettiny kuinka pienestä olikaan kiinni. Vielä pahempi naksahdus, niin olis lyöny mua naamaan / kurkkuun. Onneks sillä äijällä oli näköjään joku kontrolli päällä silloin. Muuten en tätä tarinaa tässä kirjoittaskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oon lähdössä tyttökavereiden kans baariin mies haluaa aina harrastaa seksiä just ennenku lähden (etten varmaan lähde puutteessa liikenteeseen)
Sama täällä. Aamulla vielä tutkii puhelimen, että onko uusia numeroita. Eipä ole ollut, mutta varmaan tulee, jos tilanne pahenee...
Voi hyvä elämä... Luen näitä juttuja ihan kauhuissani. Ette kai tosissaan voi olla tuollaisten sairaiden kyttääjien kanssa! Ei kyse ole luottamuksesta, koska tuollaiset eivät tunne sellaista asiaa kuin luottamus. Ainaista epäilyä ja piinaa vaan.
Nuorena tyttösenä aloin seurustelemaan sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa. Monet tilanteet vastauksissa ovat hyvin tuttuja. Yritin erota miehestä lukuisia kertoja, mutta aina uhkasi itsemurhalla ja pari kertaa yrittikin. Aina siten, että minä löysin hänet, elvytin ja soitin apua. Viimein opin, kasasin itseni ja päätin että minun elämäni on minun ja hänen elämänsä on hänen. Hänellä on oikeus lopettaa elämänsä eikä hänen elämisensä eikä kuolemisensa ole minun vastuullani. Minä en elä elämääni toisen kuolemaa peläten enkä omaa elämääni tuhlaa toisen mustasukkaisuuskohtausten varjossa. Oikeasti minä päätin olla minä. Jätin viimein seitsemän vuoden jälkeen tuon ripustautuvan ja mustasukkaisen ihmiseen, jonka vuoksi olin jättänyt vanhojen tanssit tanssimatta, penkkarit juhlimatta, lakkiaisista minut vedettiin tukasta kiitetyäni matikan opettajaa liian ystävällisesti. Kuuden ällän papereilla hain talouskouluun, kun se oli ainoa paikka riittävän lähellä vahdittavaksi. Viimeisimmän itsemurhaepisodin jälkeen salaa hain yliopistoon mahdollisimman kauas kotipaikkakunnaltani, kävin pääsykokeissa muka tädin luona vierailulla. Josta taas seurasi mustasukkaisuusepisodi ja itsemurhauhkailut. Mies oli avannut hyväksymiskirjeeni luvatta ja nosti minut vaatteista seinälle kotiin tullessani. Se oli se hetki, kun löysin itseni, sanoin aika rauhalliseti, että minä lähden nyt. NYT. Tapa itsesi, jos haluat, minua ei enää kiinnosta. Mies päästi minut otteestaan, otin mukani vain vaatteet päälläni ja kävelin ulos ovesta, enkä koskaan palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tyttösenä aloin seurustelemaan sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa. Monet tilanteet vastauksissa ovat hyvin tuttuja. Yritin erota miehestä lukuisia kertoja, mutta aina uhkasi itsemurhalla ja pari kertaa yrittikin. Aina siten, että minä löysin hänet, elvytin ja soitin apua. Viimein opin, kasasin itseni ja päätin että minun elämäni on minun ja hänen elämänsä on hänen. Hänellä on oikeus lopettaa elämänsä eikä hänen elämisensä eikä kuolemisensa ole minun vastuullani. Minä en elä elämääni toisen kuolemaa peläten enkä omaa elämääni tuhlaa toisen mustasukkaisuuskohtausten varjossa. Oikeasti minä päätin olla minä. Jätin viimein seitsemän vuoden jälkeen tuon ripustautuvan ja mustasukkaisen ihmiseen, jonka vuoksi olin jättänyt vanhojen tanssit tanssimatta, penkkarit juhlimatta, lakkiaisista minut vedettiin tukasta kiitetyäni matikan opettajaa liian ystävällisesti. Kuuden ällän papereilla hain talouskouluun, kun se oli ainoa paikka riittävän lähellä vahdittavaksi. Viimeisimmän itsemurhaepisodin jälkeen salaa hain yliopistoon mahdollisimman kauas kotipaikkakunnaltani, kävin pääsykokeissa muka tädin luona vierailulla. Josta taas seurasi mustasukkaisuusepisodi ja itsemurhauhkailut. Mies oli avannut hyväksymiskirjeeni luvatta ja nosti minut vaatteista seinälle kotiin tullessani. Se oli se hetki, kun löysin itseni, sanoin aika rauhalliseti, että minä lähden nyt. NYT. Tapa itsesi, jos haluat, minua ei enää kiinnosta. Mies päästi minut otteestaan, otin mukani vain vaatteet päälläni ja kävelin ulos ovesta, enkä koskaan palannut.
Hienoa! Mitä tapahtui, kun et koskaan enää palannut? Muutitko tietosi salaisiksi, jättikö se sut rauhaan?
Itse yritin myös lähtöä useaan otteeseen kuten sinä. Ja aina palasin. Exä kirjoitti montakymmentä sivua pitkiä kirjeitä käsin, soitti satoja puheluja päivässä, tuli ikkunan alle, uhkaili itsemurhalla, lupasi muuttua ja että vain mua rakastaa yms. Vasta se totaalinen sekoaminen ja puukotus patjaan pääni viereen sai mut lähtemään lopullisesti. Mutta se vaati, että samalla muutin toiseen kaupunkiin ja muutin uuden uuden osoitteeni salaiseksi, numerot salaiseksi, loppui muuten työtkin sopivasti siihen saumaan työpaikassa, jonka ulkopuolella oli aiemmin käyny kärkkymässä, kaikki yhteydet hänen kavereihinsa poikki ikuisiksi ajoiksi. Täten pääsin hänestä lopullisesti eroon.
Kävin uusien opiskelukavereideni kanssa katsomassa HPK:n lätkämatsin, mutta menin sinne kuulemma vain iskemään miehiä. Siis lätkämatsiin. En saanut myöskään koskaan käyttää farkkuja, koska niitä käyttää "vääränlaiset" ihmiset. Olin myös huora, koska olin kerran joskus nuorena suudellut saksalaista miestä (kyllä kadutti, että tulin siitäkin eksälleni maininneeksi). Paras oli, kun eksäni suuttui minulle silmittömästi, kun kaksi ystävääni saivat varsinaisen känniälynväläyksen ja lähtivät baariin ilman pikkuhousuja. Kuulemma minäkin olisin ollut samassa juonessa mukana, jos olisin ollut mukana heidän seurueessaan, joten suuttuminen oli siis aivan oikeutettua (itsehän en tietenkään saanut edes käydä baareissa, koska eihän niissä varattujen tarvi koluta). Tekstiviestien koluaminen oli normaalia. Hyvä että edes lenkillä sain ilman valvontaa käydä. Kyllä oli elämäni onnellisin päivä, kun siitä miehestä eroon pääsin! Voi niiden onnenkyynelten määrää!
En ikinä alistuisi tuollaiseen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oon lähdössä tyttökavereiden kans baariin mies haluaa aina harrastaa seksiä just ennenku lähden (etten varmaan lähde puutteessa liikenteeseen)
Sama täällä. Aamulla vielä tutkii puhelimen, että onko uusia numeroita. Eipä ole ollut, mutta varmaan tulee, jos tilanne pahenee...
Voi hyvä elämä... Luen näitä juttuja ihan kauhuissani. Ette kai tosissaan voi olla tuollaisten sairaiden kyttääjien kanssa! Ei kyse ole luottamuksesta, koska tuollaiset eivät tunne sellaista asiaa kuin luottamus. Ainaista epäilyä ja piinaa vaan.
Vaikka se kyttäys ja epäilyt ja ahdistavat tempaukset olivat pahoja niin pahinta minusta oli kuitenkin se, että kiltti ja perusrehellinen ihminen joutuu jatkuvan epäilyn alle ja se, että kumppani alkaa käyttäytyä muutenkin vihamielisesti. En tiedä, ovatko muut kokeneet samaa, mutta minun kumppanini keskittyi niin agendaansa, että kaikki lämpö ja hauskuus ja yhteinen tekeminen jäi pois. Hän eli vaan katkerassa kuoressaan minua kontrolloiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa välittää enää, yritän elää elämääni normaalisti. Esim. hengailin spontaanisti yhtenä iltapäivänä kaksistaan yhden kaveripojan kanssa. En kertonut miehelle, sillä en jaksa yhtään enempää draamaa. Olen kyllästynyt todistelemaan ja selittelemään, täysin aiheetta.
Varoitan, olet vaarallisella tiellä. Sanon tämän siksi, koska tunnistan siitä itseni.
Siis olet oikeassa siinä, että et suostu elämään miehesi kontrollin alla, etkä menetä itseäsi. Niin minäkin tein. Mutta samalla tein itsestäni valehtelijan.
En varsinaisesti tehnyt mitään pahaa mieheni selän takana, mutta saatoin kierrellä kaupassa toista tuntia, koska silloin en ollut kytättävissä. Ja sain kuitit todisteeksi.
Tapailin kavereita salaa. Pimitin ylityövapaitani ja kävin tyttökaverin kanssa kahvilla vapaapäivänä. Pyysin kavereita valehtelemaan puolestani. Kun mies soitti, menin äkkiä takaisin autoon, käynnistin sen ja soitin takaisin - "sori mutta puhelin oli takapenkillä, piti pysähtyä että pystyin soittamaan sulle..."
Lopulta valehtelin käyneeni prismassa vaikka olin käynyt citymarketissa. Ihan vaan sen takia, että koin valehtelun pakoksi. Koko ajan kuitenkin epäiltiin vaikka mistä.
Opin valehtelemaan miehelle mieliksi.
Valhe sukujuhlista: "voi itku kun sinne on vaan pakko vääntäytyä, siellä on ihan tylsää, mutta ei sun ole pakko lähteä ja me tullaan lasten kanssa pois heti kun kehdataan lähteä".
Totuus sukujuhlista: oli hauska jutella serkkujen ja muiden kasvinkumppanien kanssa, tätini on loistava vitsinkertoja ja enoni paistaa parhaat muurinpohjaletut.
Valhe harrastuksesta: "ei millään jaksaisi, mä olisin niin paljon mieluummin täällä kotona, mutta tästä on kuitenkin maksettu".
Totuus: olin ollut ensimmäisenä kysymässä, minne voi ilmoittautua. Harrastus itsessään oli todettu kunnialliseksi ja harrastuskumppanit soveliaiksi.
Ja näitähän riitti. Keksin tekosyitä olla jossain muualla kuin mieheni kanssa. Ajattelin, että olen fiksu kun keksin selviytymiskeinot ja selitykset. Oikeasti olin säälittävä itseään pettävä valehtelija. Ei ollut kiva katsoa peiliin kun jouduin kohtaamaan asian.
Onko kaikilla mustasukkaiset tyypit serurustelukumppaneita tai puolisoita?
Olenko minä ainoa jolla on mustasukkainen lähisukulainen. Harjoittaa täysin samanlaista kontrollointia, kyttäämistä ja tenttaamista kuin edellisen ex-kumppani.
Ja todellakin, minäkin olen oppinut valehtelemaan ja suunnittelemaan liikkumiseni siten että en törmäisi tähän sukulaiseen, eikä hän näkisi minua missään sattumalta.
Puhelimen 'unohdan' usein äänettömälle käsilaukkuun, ja silloin se on täyttyy vihaisista viesteistä, joissa vaaditaan selityksiä sille miksi en vastaa.
Kavereista ja sukulaisista eristäminen alkoi jo kun olin lapsi.
Nyt olen nelikymppinen ja edelleen tämä sukulainen kyttää ja kontrolloi mustasukkaisena.
Olen jo niin uupunut, että olen joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.
Miten ihmeessä tällaisesta pääsee eroon? Jos hän ei saa suoraan minuun yhteyttä niin käyttää muita sukulaisia apureinaan :(
Lähestymiskieltoa hakemaan, ja poliisille rikosilmoitus ahdistelusta. Sukulaisuus ei vaikuta tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex suuttui kun kuuntelin Tuure Kilpeläisen "tahtoisin, tahtoisin" -biisiä. Oli 100varma että mulla on joku toinen.
Hei täällä melkein sama, mutta biisi oli Laura Närhen - Tämä on totta. Kappaleessa lauletaan nimenomaan pettämisestä, mutta ei sen kuuntelu kenestäkään pettäjää tee...
Minä en saanut laulaa Jenni Vartiaisen biisiä, jossa lauletaan "mulla on toinen mies", se oli yhtäkuin tunnustus pettämisestä. Kiva biisi, sopii minun äänelle, lauloin uhallakin.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuuden viimeinen niitti:
Ollessani lomalla (mies töissä ) otti mies avaimeni mukaansa että pysyisin kotona koko päivän.
Huh huh.
Alue: Aihe vapaa
Mun mies asensi tietokoneelle vakoiluohjelman, josta näki kaikki näppäilyt. Soitteli aina jos en ollut kotona, piti selittää missä olen ja kenen kanssa. Aloin tosissani pelkäämään kaikkia tilanteita, missä voisin provosoida häntä vihaan. Myöhemmin selvisi, että hän petti itse koko ajan samaan aikaan kun minua vahtasi. Sairasta.